—

ottamaan kantajan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa riidanalaisen päätöksen tekemiseen, koska Euroopan unioni ja Marokon kuningaskunta eivät ole toimivaltaisia tekemään kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskevat myös Länsi-Saharaa, kyseisen alueen kansan sijaan, sellaisena kuin Polisario-rintama sitä edustaa.

2)

Toinen kanneperuste perustuu siihen, ettei velvollisuutta tutkia kaikki kyseisessä tapauksessa merkitykselliset seikat ole noudatettu, koska neuvosto ei ole ottanut huomioon sitä, että riidanalaisella päätöksellä tehtyä kansainvälistä sopimusta sovelletaan väliaikaisesti 12 vuoden ajan Länsi-Saharan alueella, mikä loukkaa sen omaa ja erillistä asemaa.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, ettei velvollisuutta tutkia perusoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista koskeva kysymys ole noudatettu, koska riidanalaista päätöstä antaessaan neuvosto ei ole pohtinut kysymystä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta miehitetyn Saharan alueella.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että puolustautumisoikeuksia on loukattu sen vuoksi, ettei neuvosto ole aloittanut mitään keskustelua Polisario-rintaman, joka on ainoa Länsi-Saharan kansan edustaja, kanssa ennen riidanalaisen päätöksen antamista.

5)

Viides kanneperuste perustuu siihen, että unionin toimintaa kansainvälisellä tasolla ohjaavia periaatteita ja keskeisiä arvoja ei ole noudatettu. Kantajan mukaan riidanalaisella päätöksellä tehtyä kansainvälistä sopimusta sovelletaan Länsi-Saharan alueeseen Marokon kuningaskunnan pakkoliittämispolitiikan ja niiden systemaattisten perusoikeusloukkausten yhteydessä, joita kyseisen politiikan jatkaminen edellyttää.

6)

Kuudes kanneperuste perustuu itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen sen vuoksi, että riidanalaisella päätöksellä tehtyä kansainvälistä sopimusta sovelletaan kantajan mukaan Länsi-Saharaan, mikä yhtäältä loukkaa kyseisen alueen omaa ja erillistä asemaa ja toisaalta Saharan kansan oikeutta siihen, että heidän alueensa alueellista koskemattomuutta kunnioitetaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste perustuu sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaatteen loukkaamiseen, koska Länsi-Saharan kansa, sellaisena kuin Polisario-rintama sitä edustaa, ei ole suostunut riidanalaisella päätöksellä tehtyyn kansainväliseen sopimukseen.

8)

Kahdeksas kanneperuste perustuu Länsi-Saharan ilmatilan loukkaamiseen sen vuoksi, että kun riidanalaisessa päätöksessä ratifioidaan lainvastainen käytäntö, joka perustuu sillä tehdyn kansainvälisen sopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen, sillä sisällytetään Saharan ilmatila kyseisen sopimuksen soveltamisalaan.

9)

Yhdeksäs kanneperuste perustuu kansainvälistä vastuuta koskevan oikeuden loukkaamiseen sen vuoksi, että riidanalaisella päätöksellä unioni ei yhtäältä ole noudattanut velvollisuuttaan olla tunnustamatta Länsi-Saharan lainvastaista miehitystä, ja toisaalta se on auttanut ja avustanut kyseisen tilanteen ylläpitämisessä.

10)

Kymmenes kanneperuste perustuu ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevan kansainvälisen oikeuden kunnioittamista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämiseen sen vuoksi, että se, että unioni noudattaisi kansainvälisiä velvollisuuksiaan suhteessa Länsi-Saharan kansaan, edellyttäisi vähintään sitä, että neuvosto pidättäytyisi antamasta riidanalaista päätöstä siltä osin kuin siinä sallitaan Marokon miehittämään Länsi-Saharan osaan sovellettavan kansainvälisen sopimuksen voimaantulo.