—

Kantaja väittää, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole arvioitu asianmukaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan lopussa tarkoitetun ilmaisemista edellyttävän ylivoimaisen edun olemassaolosta johtuvaa rajoitusta komission oikeuteen vedota poikkeukseen rikkomismenettelyä nro 2009/4426 koskevien asiakirjojen tutustuttaviksi antamisesta kieltäytymisen perusteeksi.

—

Cengion maa-alueen kunnostamissuunnitelma, johon on myönnetty lupa ja joka on sittemmin toteutettu (alueen omistajan) Syndialin itse suorittamilla toimenpiteillä, on täysin yhdenmukainen aiemmin pilaantuneiden alueiden kunnostamista ja puhdistamista koskevien yhteisön periaatteiden kanssa.

—

Italian tasavallan edustama kanta menettelyssä nro 2009/4426 merkitsee yllättävää luopumista kansallisissa viranomaisissa tavoitelluista yleisistä eduista yhtymällä kritiikittömästi komission esittämiin väitteisiin sivuuttaen tällöin sen, että menettelyssä, joka on koskenut luvan myöntämistä alueen kunnostussuunnitelmaa varten, on noudatettu kansallisissa viranomaisissa noudatettaviksi säädettyjä lupamenettelyjä juuri siinä ministeriössä, joka nyt pyrkii kiistämään niiden pätevyyden. Mahdollisuuden antaminen Syndialille sen selvittämiseen, pyritäänkö asiassa edelleen konkreettisesti tutkimaan yhteensoveltuvuus yhteisön periaatteiden kanssa, on sen vuoksi 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianmukainen ja ylivoimainen yleinen etu.

—

Syndialin vaatimukset eivät johdu – sinänsä hyväksyttävistä – yksityisistä eduista, vaan näihin etuihin sisältyy vielä tärkeämpi yleinen etu, joka edellyttää meneillään olevan yhteisön menettelyn ja kansallisen hallintomenettelyn oikeudenmukaisuuden ja asianmukaisen kulun turvaamista (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan ja Italian tasavallan perustuslain 97 §:n mukainen nimenomainen turvaamiskohde) ja joka ei ainoastaan liity yksityisen oikeussubjektin (jota rikkomismenettelyssä tehtyjen päätöksen vaikutukset koskevat suoraan) puolustautumisoikeuksiin vaan ympäristötiedon saatavuutta koskevaan perusoikeuteen, joka on vahvistettu unionin oikeuden periaatteissa (SEUT 191 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan ensimmäinen alakohta luettuina yhdessä SEUT 11 artiklassa ilmaistun periaatteen kanssa; toteutettu myös Euroopan unionin liittymisellä 27.6.1998 tehtyyn Århusin yleissopimukseen).

—

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetty yleinen olettama asiakirjaan tutustumisen kieltämisestä ei estä niiden, joita asia koskee, oikeutta näyttää toteen, että tietty asiakirja, jonka ilmaisemista on pyydetty, ei kuulu kyseisen olettaman soveltamisalaan tai että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu edellyttää sen ilmaisemista (ks. unionin yleisen tuomioistuimen 2.3.2015 asiassa T-456/13 antaman tuomion 64 kohta).

—

Käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse hakemuksesta, jonka kohteena olevien asiakirjojen ilmaiseminen ei ole minkään yleisen edun vastaista vaan edistää suoraan yleisen edun toteutumista, koska vain asiakirjojen tuntemisen perusteella on mahdollista ei ainoastaan osoittaa teknisesti ja oikeudellisesti virheellisiksi rikkomismenettelyn perusteeksi otetut väitteet vaan myös osoittaa, että täydessä yhteisymmärryksessä toimivaltaisten tahojen kanssa noudatettu menettely Cengiossa sijaitsevan ACNA:n entisen teollisuusalueen kunnostamiseen parhaiten soveltuvan suunnitelman määrittämiseksi niiden yhteisön periaatteiden mukaisesti, jotka koskevat aiemmin pilaantuneiden alueiden kunnostamista ja ympäristöön kohdistuvien toimenpiteiden kestävyyttä, ja tämän hankkeen toteuttamiseksi on ollut pätevä.

—

Asiakirjoihin tutustuminen olisi ollut mahdollista rajata niiden asiakirjojen ilmaisemiseen, jotka Italian tasavalta on sisällyttänyt asiakirja-aineistoon, poistamalla ensin asiakirjat, jotka sisältyvät menettelyn asiakirja-aineistoon muilla perusteilla.