10.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/1

(1)

Toukokuussa 2000 vireille pannun tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, johdosta neuvosto otti elokuussa 2001 asetuksella (EY) N:o 1676/2001 (2) käyttöön lopulliset polkumyyntitullit muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon, jäljempänä ’PET-kalvo’, tuonnissa. Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa kannettavan tullin määrä on 0–62,6 prosenttia.

(2)

Jindal Poly Films Limited -yrityksen, jonka entinen nimi on Jindal Polyester Limited (2 päivänä joulukuuta 2004 julkaistu nimenmuutosilmoitus (3)), tuotteiden tuontiin sovellettava voimassa oleva polkumyyntitulli on nolla prosenttia. Yrityksen valmistaman PET-kalvon tuontiin sovelletaan myös vuonna 1999 neuvoston asetuksella (EY) N:o 2597/1999 (4) käyttöön otettua 7 prosentin tasoitustullia.

(3)

Pyynnön polkumyyntiin Jindal Poly Films Limited -yrityksen osalta rajatusta osittaisesta välivaiheen tarkastelusta esittivät seuraavat yhteisön tuottajat: Du Pont Teijin Films, Mitsubishi Polyester Film GmbH ja Nuroll SpA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’. Pyynnön esittäjien tuotanto muodostaa pääosan PET-kalvon tuotannosta yhteisössä. Toray Plastics Europe ilmaisi tukevansa pyyntöä kuulumatta kuitenkaan muodollisesti pyynnön esittäjiin.

(4)

Pyynnön esittäjät väittivät, että Jindal Poly Films Limited -yrityksen polkumyyntimarginaali oli muuttunut ja että se oli suurempi kuin alkuperäisessä, voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa.

(5)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio tuli siihen tulokseen, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö, ja ilmoitti 19 päivänä helmikuuta 2004 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (5).

(6)

Tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä Jindal Poly Films Limited -yrityksen osalta. Tutkimusajanjakso kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2003.

(7)

Komissio ilmoitti virallisesti Jindal Poly Films Limited -yritykselle, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajille tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(8)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti kyselylomakkeen asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle (Jindal Poly Films Limited), joka toimi yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Yrityksen New Delhissä sijaitseviin tiloihin tehtiin tarkastuskäynti toimitettujen tietojen luotettavuuden varmistamiseksi.

(9)

Tarkasteltavana oleva tuote on alkuperäisessä tutkimuksessa määritellyn mukaisesti Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo, joka yleensä luokitellaan CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90.

(10)

Alkuperäisen tutkimuksen tapaan todettiin, että Intiassa tuotetuilla ja maan kotimarkkinoilla myytävillä PET-kalvoilla, Intiasta yhteisöön vietävillä PET-kalvoilla ja yhteisön kotimarkkinoilla myytävillä yhteisön tuotannonalan tuottamilla PET-kalvoilla on samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Näin ollen ne ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(11)

Normaaliarvon määrittämiseksi tarkistettiin ensin, että vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti edustava eli vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kokonaismyyntimäärästä.

(12)

Tämän jälkeen varmistettiin, oliko kunkin tuotelajin kokonaismyynti kotimarkkinoilla vähintään viisi prosenttia saman lajin vientimyynnistä yhteisöön.

(13)

Tuotelajien, joiden kotimarkkinamyynti oli vähintään viisi prosenttia saman tuotelajin yhteisöön viedystä myyntimäärästä, osalta selvitettiin perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, oliko tavanomaisessa kaupankäynnissä myyty määrä riittävä. Tuotelajeille, joiden tuotantokustannukset ylittävillä hinnoilla tapahtunut kotimarkkinamyynti oli vähintään 80 prosenttia myynnin määrästä, normaaliarvo määritettiin kaikessa kotimarkkinamyynnissä tosiasiallisesti maksettujen hintojen painotetun keskiarvon perusteella. Tuotelajeille, joiden kannattava myynti oli korkeintaan 80 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia myynnin määrästä, normaaliarvo määritettiin ainoastaan kannattavassa kotimarkkinamyynnissä tosiasiallisesti maksettujen hintojen painotetun keskiarvon perusteella.

(14)

Tuotelajeille, joiden vientiä harjoittavien tuottajien veloittamia kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen riittämättömän edustavuuden tai tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin puuttumisen takia, normaaliarvo laskettiin asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannusten perusteella, joihin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa.

(15)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset perustettiin vientiä harjoittavalle tuottajalle tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnistä aiheutuneisiin edustaviin kustannuksiin. Voittomarginaali laskettiin niiden tuotelajien voittomarginaalien painotetun keskiarvon perusteella, joita yritys myi kotimarkkinoillaan tavanomaisessa kaupankäynnissä riittävässä määrin.

(16)

Vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti siihen etuyhteydessä olevalle yhteisön yritykselle suuntautuneesta myynnistä (yksi lähetys). Koska kyseessä oleva määrä oli vähäpätöinen, tätä myyntiä ei otettu huomioon.

(17)

Tarkasteltavana olevan tuotteen muu vientimyynti yhteisöön tutkimusajanjaksolla suuntautui riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan vientihinnan perusteella.

(18)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Oikaisuja tehtiin siten alennuksissa, hyvityksissä, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannuksissa sekä palkkioissa esiintyneiden erojen huomioon ottamiseksi soveltuvin osin ja edellyttäen, että eroista esitettiin todennettu näyttö.

(19)

Jindal Poly Films Limited pyysi normaaliarvon oikaisua sellaisen tuontitullin huomioon ottamiseksi, jota ennakkolisenssijärjestelmän mukaisesti ei kannettu vientitavaroiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden tuonnista. Ennakkolisenssijärjestelmässä yritys voi tuoda raaka-aineita tullitta edellyttäen, että se vie määrältään ja arvoltaan saman verran valmista tuotetta siten kuin tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien virallisten vakionormien perusteella on määritetty. Ennakkolisenssijärjestelmän alaista tuontia voidaan käyttää joko vientitavaroiden tuotantoon tai niiden tuotannossa käytettävien kotimaisten tuotantopanosten varastojen täydentämiseen. Yritys väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä yhteisöön käytettiin täyttämään ennakkolisenssijärjestelmän vaatimukset tuotujen raaka-aineiden osalta.

(20)

Siihen, olisiko pyynnön johdosta tehtävä oikaisu, ei otettu kantaa, koska sillä ei olisi vaikutusta tarkastelua koskevan tutkimuksen lopputulokseen.

(21)

Vientiä harjoittava tuottaja pyysi määrättyjen vientitoimien osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaista vientihinnan oikaisua viennin jälkeisen tuontitullien hyvitysjärjestelmän alaisesta viennistä saatujen etujen määrän perusteella. Tarkasteltavana olevaa tuotetta kyseisen järjestelmän mukaisesti vietäessä saatuja hyvityksiä voitiin käyttää minkä tahansa tavaroiden tuonnissa kannettavien tullien kuittaamiseen tai myydä vapaasti toisille yrityksille. Järjestelmässä ei myöskään ole velvoitetta käyttää tuotuja tavaroita ainoastaan asianomaisen vientitavaran tuotannossa. Asianomainen tuottaja ei osoittanut, että viennin jälkeisessä tuontitullien hyvitysjärjestelmässä saatu etu olisi vaikuttanut hintojen vertailukelpoisuuteen eikä varsinkaan sitä, että asiakkaat olisivat johdonmukaisesti maksaneet eri hintoja kotimarkkinoilla tuontitullien hyvitysjärjestelmässä myönnettyjen etujen vuoksi. Tästä syystä pyyntöön ei suostuttu.

(22)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(23)

Vertailun perusteella polkumyyntimarginaali oli nolla prosenttia.

(24)

Edellä esitettyjen tosiasioiden ja huomioiden perusteella ja käytettävissä olevat tiedot huomioon ottaen päätellään perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että käynnissä oleva tarkastelua koskeva tutkimus olisi päätettävä ja pidettävä voimassa Jindal Poly Films Limited -yrityksen tuottaman ja Euroopan yhteisöön viemän PET-kalvon tuonnissa asetuksella (EY) N:o 1676/2001 käyttöön otettu nollan prosentin polkumyyntitulli.

(25)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella päätös voimassa olevan polkumyyntitullin säilyttämisestä tehtiin, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomioita.

(26)

Pyynnön esittäjät olivat sitä mieltä, että polkumyynti olisi pitänyt laskea vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa yksittäisiin vientitoimiin, koska tuotannonalan väitteen mukaan polkumyyntiä esiintyi tietyssä ostajaryhmässä. Yhteisön tuotannonala väitti edelleen, että jos tietynlaista kalvoa myytiin ainoastaan tietyille asiakkaille tiettyyn käyttötarkoitukseen, kyseessä oli myynnin kohdistuminen tietylle asiakasryhmälle. Tuotannonala piti tätä lähestymistapaa perusteltuna ottaen huomioon Intian tuotantokapasiteetin lisääntymisen, jonka tuotannonala uskoi pääasiassa liittyvän asianomaiseen kalvolajiin. Tässä yhteydessä on huomattava, että asianomaista kalvolajia ei myyty yksinomaan asiakkaille, jotka ostavat vain kyseistä kalvolajia, vaan myös sellaisille asiakkaille, jotka ostavat muitakin kalvolajeja. Samojen, eri asiakkaille myytyjen kalvolajien hintavertailussa ei käynyt ilmi, että hinta vaihtelisi asiakkaittain. Näin ollen väite tuotelajikohtaisen polkumyynnin esiintymisestä on polkumyynnin laskutavan valinnan kannalta epäolennainen seikka perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa esitetyn mukaisesti. Lisäksi on huomattava, että tuotantokapasiteetin muutokset eivät nekään ole olennainen tekijä polkumyyntimarginaalin määrittämisessä käytettävän menetelmän kannalta. Koska myynnin eriyttämistä asiakkaiden, alueiden tai ajanjaksojen välillä ei havaittu, pyynnön esittäjien väite hylätään ja tarkoituksenmukaiseksi menetelmäksi vahvistetaan normaaliarvon ja vientihinnan vertailu painotetun keskiarvon perusteella,