3.12.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 323/33

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/106/EY,

annettu 19 päivänä marraskuuta 2008,

merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta 4 päivänä huhtikuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/25/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Koska tuohon direktiiviin tehdään nyt uusia muutoksia, on selkeyden vuoksi suotavaa, että kyseiset säännökset laaditaan uudelleen.

(2)	Meriturvallisuuden ja meren pilaantumisen ehkäisemisen alalla yhteisön tasolla toteutettavien toimien olisi oltava kansainvälisesti sovittujen sääntöjen ja standardien mukaisia.

(3)	Yhteisön merenkulkijoiden tietojen ja ammattitaidon tason säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on tärkeää kiinnittää asianmukaisella tavalla huomiota merenkulkualan koulutukseen ja merenkulkijoiden asemaan yhteisössä.

(4)	Merenkulkijoiden ammatillisen pätevyyden osoittavan pätevyyskirjan myöntämisessä olisi varmistettava meriturvallisuuden vaatima koulutustasojen yhdenmukaisuus.

(5)

Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY (5) sovelletaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin merenkulun ammatteihin. Se edistää perustamissopimuksen niiden velvoitteiden noudattamista, joilla pyritään poistamaan henkilöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet jäsenvaltioiden väliltä.

(6)	Direktiivissä 2005/36/EY säädetty tutkintotodistusten ja todistusten keskinäinen tunnustaminen ei aina varmista standardoitua koulutustasoa kaikille jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleville merenkulkijoille. Tämä on kuitenkin elintärkeää meriturvallisuuden kannalta.

(7)

Sen vuoksi on olennaista määritellä yhteisön merenkulkijoiden vähimmäiskoulutustaso. Kyseisen tason olisi perustuttava kansainvälisellä tasolla jo hyväksyttyihin koulutusvaatimuksiin eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaan vuoden 1978 yleissopimukseen (STCW-yleissopimus), sellaisena kuin se on tarkistettuna vuonna 1995. Kaikki jäsenvaltiot ovat kyseisen yleissopimuksen osapuolia.

(8)	Jäsenvaltiot saavat asettaa STCW-yleissopimukseen ja tähän direktiiviin sisältyviä vähimmäisstandardeja tiukempia standardeja.

(9)

Tämän direktiivin liitteenä olevia STCW-yleissopimuksen sääntöjä olisi täydennettävä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan koodin (STCW-koodin) A osan velvoittavilla määräyksillä. STCW-koodin B osa sisältää suositeltuja ohjeita, joiden tarkoituksena on avustaa STCW-yleissopimuksen osapuolia sekä yleissopimukseen sisältyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta, soveltamisesta ja toteuttamisesta vastaavia tahoja STCW-yleissopimuksen saattamiseksi täysimääräisesti ja kaikilta osin voimaan yhtenäisellä tavalla.

(10)

Meriturvallisuuden parantamiseksi ja meren pilaantumisen ehkäisemiseksi vahtihenkilöstön vähimmäislepoajat olisi tässä direktiivissä vahvistettava tarkistetun STCW-yleissopimuksen mukaisesti. Näitä säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY (6) säännösten soveltamista.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava ja pantava täytäntöön erityisiä toimenpiteitä, joilla ehkäistään pätevyyskirjoihin liittyvät petolliset menettelytavat ja rangaistaan niistä, sekä jatkettava IMO:ssa pyrkimyksiään saada aikaan tiukat ja täytäntöönpanokelpoiset sopimukset tällaisten menettelytapojen torjumiseksi koko maailmassa.

(12)	Meriturvallisuuden lisäämiseksi sekä ihmishenkien menetysten ja meren pilaantumisen estämiseksi olisi yhteisön vesillä liikennöivien alusten laivaväen keskinäistä viestintää parannettava.

(13)	Matkustaja-aluksilla henkilökunnan, jonka tehtävänä on auttaa matkustajia hätätilanteessa, olisi kyettävä kommunikoimaan matkustajien kanssa.

(14)

Haitallisia tai saastuttavia tuotteita kuljettavilla säiliöaluksilla työskentelevän laivaväen olisi kyettävä toimimaan tehokkaasti onnettomuuksien estämiseksi ja hätätilanteista selviämiseksi. On ensisijaisen tärkeää laatia päällikön, päällystön ja miehistön välille asianmukainen tämän direktiivin vaatimukset täyttävä viestintäyhteys.

(15)

On erityisen tärkeää varmistaa, että yhteisön aluksilla palvelevilla merenkulkijoilla, joilla on kolmansien maiden myöntämät pätevyyskirjat, on STCW-yleissopimuksen vaatimusten mukainen pätevyys. Tässä direktiivissä olisi säädettävä menettelyistä ja yhteisistä perusteista, joilla jäsenvaltiot voivat tunnustaa kolmansien maiden myöntämät pätevyyskirjat STCW-yleissopimuksessa sovittujen koulutus- ja pätevyyskirjavaatimuksien perusteella.

(16)

Meriturvallisuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vaaditun koulutustason osoittavat pätevyystodistukset ainoastaan, jos ne ovat sellaisten STCW-yleissopimuksen osapuolten myöntämiä tai sellaisten STCW-yleissopimuksen osapuolten puolesta myönnettyjä, joiden IMO:n meriturvallisuuskomitea on todennut osoittaneen, että ne ovat noudattaneet ja noudattavat edelleen täysimääräisesti kyseisessä yleissopimuksessa asetettuja vaatimuksia. Meriturvallisuuskomitean käsittelyn ajaksi tarvitaan menettely pätevyyskirjojen alustavaksi tunnustamiseksi.

(17)	Merenkulkualan oppilaitoksia, koulutusohjelmia ja kursseja olisi tarvittaessa tarkastettava. Tämän vuoksi olisi vahvistettava perusteet tällaisten tarkastusten suorittamiselle.

(18)	Komissiota avustaa komitea kolmansien maiden koulutuslaitosten tai hallintoviranomaisten antamien pätevyyskirjojen tunnustamiseen liittyvissä tehtävissä.

(19)	Euroopan meriturvallisuusviraston, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (7), olisi avustettava komissiota sen valvoessa, että jäsenvaltiot noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia.

(20)

Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina vahvistettava turvallisuutta ja edistettävä pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti kolmannen maan, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta, lipun alla purjehtivat alukset. Näin satamaviranomaiset valvovat, että kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua.

(21)

On aiheellista sisällyttää tähän direktiiviin satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevia säännöksiä, kunnes satamavaltion suorittamasta alusten valvonnasta annettua neuvoston direktiiviä 95/21/EY (8) muutetaan, jolloin tämän direktiivin säännökset satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta siirretään mainittuun direktiiviin.

(22)	Olisi säädettävä menettelyistä, joiden perusteella tämä direktiivi voidaan mukauttaa kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sääntöihin.

(23)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(24)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tämä direktiivi, jotta tätä direktiiviä sovellettaessa voidaan soveltaa eräisiin kansainvälisiin sääntöihin myöhemmin tehtäviä muutoksia ja mahdollisia yhteisön lainsäädäntöön tehtyjä asiaa koskevia muita muutoksia. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(25)	Tähän direktiivin lisätyt uudet kohdat koskevat ainoastaan komiteamenettelyitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(26)	Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä III olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)	’päälliköllä’ henkilöä, jolla on aluksen päällikkyys;

2)	’päällystöllä’ päällikön lisäksi muita päällystötehtäviä hoitavia, jotka kansallisten lakien tai määräysten tai sellaisten puuttuessa järjestöjen välisten sopimusten tai tavan nojalla ovat siinä asemassa;

3)	’perämiehellä’ päällystön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan II luvun mukainen pätevyys;

4)	’yliperämiehellä’ päälliköstä arvossa seuraavaa päällystön jäsentä, jolle aluksen päällikkyys siirtyy päällikön ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään;

5)	’konemestarilla’ päällystön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan III luvun mukainen pätevyys;

6)	’konepäälliköllä’ ylintä konemestaria, joka on vastuussa aluksen kuljetuskoneistosta sekä aluksen mekaanisten ja sähköisten laitteistojen käyttämisestä ja huollosta;

7)	’ensimmäisellä konemestarilla’ konepäälliköstä arvossa seuraavaa konemestaria, jolla on vastuu aluksen kuljetuskoneistosta sekä aluksen mekaanisten ja sähköisten laitteistojen käyttämisestä ja huollosta konepäällikön ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään;

8)	’apulaiskonemestarilla’ henkilöä, joka on opiskelemassa konemestariksi ja on kansallisen säännöksen nojalla siinä asemassa;

9)	’radioasemanhoitajalla’ henkilöä, jolla on toimivaltaisten viranomaisten radio-ohjesäännön määräysten mukaisesti myöntämä tai tunnustama asianmukainen pätevyyskirja;

10)	’miehistöllä’ muita aluksen henkilöstöön kuuluvia kuin päällikköä tai päällystöä;

11)	’merialuksella’ muita aluksia kuin niitä, joita käytetään yksinomaan sisämaan vesistöissä tai suojatuilla vesillä tai niiden välittömässä läheisyydessä tai alueilla, joilla sovelletaan satamasääntöjä;

12)	’jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella’ jossakin jäsenvaltiossa rekisteröityä alusta, joka purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Aluksen, jota ei näin voi määritellä, katsotaan purjehtivan kolmannen maan lipun alla;

13)	’rannikkoliikenteellä’ kulkua jäsenvaltion rannikon läheisyydessä kyseisen jäsenvaltion määrittelemällä tavalla;

14)	’koneteholla’ tehoa, joka on mitattu kilowateissa aluksen koko käyttökoneiston ollessa jatkuvasti täydellä teholla ja joka on ilmoitettu aluksen rekisteritodistuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa;

15)	’öljysäiliöaluksella’ alusta, joka on suunniteltu ja rakennettu ja jota käytetään öljyn ja öljytuotteiden kuljettamiseen irtolastina;

16)	’kemikaalisäiliöaluksella’ alusta, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään sellaisten nestemäisten aineiden kuljettamiseen irtolastina, jotka on lueteltu kansainvälisen kemikaalien kuljettamista irtolastina koskevan säännöstön 17 luvussa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

17)	’kaasusäiliöaluksella’ alusta, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään sellaisten nestemäisten kaasujen tai muiden aineiden kuljettamiseen irtolastina, jotka on lueteltu kansainvälisen kaasuja kuljettavia aluksia koskevan säännöstön 19 luvussa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

18)	’radio-ohjesäännöllä’ tarkistettuja Maailman siirtyvän liikenteen radiokonferenssin hyväksymiä radio-ohjesääntöjä, sellaisena kuin ne kulloinkin ovat voimassa;

19)	’matkustaja-aluksella’ yli 12 matkustajaa kuljettavaa merialusta;

20)	’kalastusaluksella’ kalojen tai muiden meren elollisten luonnonvarojen pyyntiin käytettävää alusta;

21)

’STCW-yleissopimuksella’ merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaa, vuodelta 1978 olevaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimusta niiltä osin kuin se on sovellettavissa tässä direktiivissä käsiteltäviin kysymyksiin ottaen huomioon yleissopimuksen VII artiklassa ja I/15 säännössä olevat siirtymämääräykset ja mukaan lukien tarvittaessa STCW-koodin soveltuvat määräykset, sellaisena kuin ne kulloinkin ovat voimassa;

22)

’radiotehtäviin’ kuuluvat soveltuvin osin vahdinpito, tekninen huolto ja korjaukset radio-ohjesäännön, vuoden 1974 kansainvälisen yleissopimuksen ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74) ja, kunkin jäsenvaltion harkinnan mukaan, soveltuvien IMO:n asianomaisten suositusten mukaisesti, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa;

23)	’ro-ro-matkustaja-aluksella’ matkustaja-alusta, jossa on ro-ro-lastitiloja ja erityistiloja, siten kuin se on määritelty SOLAS 74 -yleissopimuksessa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

24)	’STCW-koodilla’ merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaa, STCW-yleissopimuksen sopimuspuolten vuonna 1995 pidetyn konferenssin päätöslauselmalla 2 hyväksyttyä säännöstöä, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

25)	’tehtävillä’ aluksen toimintaan, ihmishengen turvaamiseen merellä tai meriympäristön suojelemiseen liittyviä työtehtäviä, velvollisuuksia ja vastuita, sellaisina kuin ne eritellään STCW-koodissa;

26)

’laivanisännällä’ aluksen omistajaa tai mitä tahansa muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten hoitoyhtiötä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahdinottajaa, joka on ottanut varustamolta vastuun aluksen käytöstä ja joka näin tehdessään on sitoutunut vastaamaan kaikista velvollisuuksista ja vastuista, jotka tämä direktiivi asettaa yhtiölle;

27)

’asianmukaisella pätevyyskirjalla’ tämän direktiivin mukaisesti myönnettyä ja merkinnöin varustettua pätevyyskirjaa, joka oikeuttaa sen laillisen haltijan palvelemaan siinä toimessa ja suorittamaan niitä tehtäviä, jotka kuuluvat pätevyyskirjassa määriteltyyn vastuualueeseen aluksella, jonka laji, vetoisuus, teho ja kuljetuskoneisto ovat pätevyyskirjassa määritellyn mukaiset, sen ollessa kyseisellä yksittäisellä matkalla;

28)	’meripalvelulla’ pätevyyskirjan tai muun pätevyystodistuksen myöntämisen kannalta olennaista palvelua aluksella;

29)	’hyväksytyllä’ jäsenvaltion tämän direktiivin säännösten mukaisesti hyväksymää;

30)	’kolmannella maalla’ maata, joka ei ole jäsenvaltio;

31)	’kuukaudella’ kalenterikuukautta tai kuukautta lyhyempiä 30 päivän jaksoja.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin merenkulkijoihin, jotka työskentelevät merialuksilla, jotka purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla, lukuun ottamatta:

a)	sotalaivoja, laivaston apualuksia tai muita jäsenvaltion omistamia tai käyttämiä ja yksinomaan valtiollisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiin varattuja aluksia;

b)	kalastusaluksia;

c)	huvialuksia, joita ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin;

d)	rakenteeltaan yksinkertaisia puisia aluksia.

3 artikla

Koulutus ja pätevyystodistusten myöntäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetulla aluksella työskentelevät merenkulkijat saavat vähintään tämän direktiivin liitteessä I olevat STCW-yleissopimuksen vaatimukset täyttävän koulutuksen sekä että heillä on 4 artiklassa määritelty pätevyyskirja tai asianmukainen pätevyyskirja, sellaisena kuin se määritellään 1 artiklan 27 kohdassa.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne laivaväkeen kuuluvat, joilta edellytetään SOLAS 74 -yleissopimuksen III luvun 10.4 säännön määräysten mukaista pätevyystodistusta, saavat tämän direktiivin säännösten mukaisen koulutuksen ja pätevyyskirjan.

4 artikla

Pätevyyskirja

Pätevyyskirja on, siitä käytetystä nimestä riippumatta, voimassa oleva asiakirja, jonka on antanut jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai joka on annettu jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valtuutuksella 5 artiklan ja liitteessä I vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

5 artikla

Pätevyyskirjat ja merkinnät

1.   Pätevyyskirjat on myönnettävä 11 artiklan säännösten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varustettava päälliköiden, päällystön ja radioasemanhoitajien pätevyyskirjat kelpoisuustodistuksella tämän artiklan mukaisesti.

3.   Pätevyyskirjat on myönnettävä STCW-yleissopimuksen säännössä I/2 olevan 1 kohdan mukaisesti.

4.   Radioasemanhoitajien osalta jäsenvaltiot voivat:

a)	sisällyttää asiaa koskevissa säännöissä vaaditut lisätiedot siihen tutkintoon, joka järjestetään radio-ohjesäännön mukaisen pätevyyskirjan myöntämiseksi; tai

b)	myöntää erillisen pätevyyskirjan, joka osoittaa, että sen haltijalla on soveltuvien sääntöjen edellyttämät lisätiedot.

5.   Jäsenvaltion harkinnan mukaan kelpoisuustodistus voidaan sisällyttää STCW-koodin A-I/2 osaston mukaisesti myönnettyihin pätevyyskirjoihin. Jos ne sisällytetään pätevyyskirjaan, on käytettävä A-I/2 osaston 1 kappaleessa esitettyä muotoa. Jos ne myönnetään muulla tavoin, merkintöihin on sovellettava STCW-koodin kyseisen osaston 2 kappaleen mukaista muotoa. Kelpoisuustodistukset on myönnettävä STCW-yleissopimuksen VI artiklan 2 kohdan mukaisesti.

6.   Jäsenvaltion, joka tunnustaa pätevyyskirjan 19 artiklan 2 kohdan menettelyn nojalla, on varustettava tällainen pätevyyskirja kelpoisuustodistuksella sen tunnustamisesta. Merkintä tehdään STCW-koodin A-I/2 osaston 3 kappaleen mukaisessa muodossa.

7.   Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kelpoisuustodistukset:

a)	voidaan myöntää erillisenä asiakirjana;

b)	numeroidaan omalla yksiköllisellä numerolla, mutta pätevyyskirjan myöntämistä koskevalle kelpoisuustodistukselle voidaan antaa sama numero kuin kyseiselle pätevyyskirjalle edellyttäen, että kyseistä numeroa ei ole vielä käytetty; ja

c)

kelpoisuustodistuksen voimassaoloaika päättyy samanaikaisesti, kun kelpoisuustodistuksella varustetun pätevyyskirjan voimassaoloaika päättyy tai kun pätevyyskirjan myöntänyt jäsenvaltio tai kolmas maa peruuttaa pätevyyskirjan, lakkauttaa sen määräajaksi tai mitätöi sen, ja joka tapauksessa viimeistään viiden vuoden kuluttua myöntämispäivästä.

8.   Toimi, jossa pätevyyskirjan haltijalla on oikeus palvella, yksilöidään kelpoisuustodistuksessa samassa muodossa kuin jäsenvaltiossa sovellettavissa turvallista miehitystä koskevissa vaatimuksissa.

9.   Jäsenvaltiot voivat käyttää STCW-koodin A-I/2 osaston muodosta poikkeavaa muotoa, jos noudatetaan vähimmäisvaatimusta, jonka mukaan vaaditut tiedot annetaan roomalaisin kirjaimin ja arabialaisin numeroin, ottaen huomion A-I/2 osaston nojalla sallitut muunnelmat.

10.   Jollei 19 artiklan 7 kohdan säännöksistä muuta johdu, kaikkien tässä direktiivissä edellytettyjen pätevyyskirjojen on oltava alkuperäisessä muodossaan saatavilla aluksella, jolla niiden haltijat työskentelevät.

6 artikla

Koulutusta koskevat vaatimukset

Edellä 3 artiklassa vaadittua koulutusta on annettava siten, että liitteessä I säädetyt teoreettiset tiedot ja käytännön taidot voidaan saavuttaa, erityisesti hengenpelastus- ja palontorjuntavälineistön käytön osalta; kunkin jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen on hyväksyttävä koulutus.

7 artikla

Rannikkoliikennettä koskevat periaatteet

1.   Jäsenvaltiot eivät saa rannikkoliikennettä määritellessään asettaa ankarampia koulutusta, kokemusta tai pätevyyskirjoja koskevia vaatimuksia niille merenkulkijoille, jotka palvelevat tällaista liikennettä harjoittavilla toisen jäsenvaltion tai toisen STCW-yleissopimuksen osapuolen lipun alla, kuin niille merenkulkijoille, jotka palvelevat aluksella, jolla on oikeus purjehtia sen oman lipun alla. Jäsenvaltiot eivät missään tapauksessa saa asettaa toisen jäsenvaltion tai toisen STCW-yleissopimuksen sopimuspuolen lipun alla purjehtivilla aluksilla palveleville merenkulkijoille ankarampia vaatimuksia, kuin mitä tässä direktiivissä asetetaan muille kuin rannikkoliikennettä harjoittaville aluksille.

2.   Niiden alusten osalta, joilla on oikeus purjehtia jonkin jäsenvaltion lipun alla ja jotka säännöllisesti harjoittavat rannikkoliikennettä toisen jäsenvaltion tai toisen STCW-yleissopimuksen sopimuspuolen rannikolla, on jäsenvaltion, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia, määrättävä näillä aluksilla palveleville merenkulkijoille vähintään vastaavat koulutusta, kokemusta ja pätevyyskirjaa koskevat vaatimukset kuin sillä jäsenvaltiolla tai STCW-yleissopimuksen sopimuspuolella, jonka rannikolla alukset liikennöivät, edellyttäen että vaatimukset eivät ylitä tässä direktiivissä muille kuin rannikkoliikennettä harjoittaville aluksille asetettuja vaatimuksia. Sellaisella aluksella palvelevien merenkulkijoiden, joka ulottaa matkansa kauemmaksi kuin minkä jäsenvaltio on määritellyt rannikkoliikenteeksi ja joka saapuu vesille, joita määritelmä ei kata, on täytettävä tämän direktiivin asianmukaiset vaatimukset.

3.   Jäsenvaltio voi sallia, että alukseen, jolla on oikeus purjehtia sen lipun alla, sovelletaan tämän jäsenvaltion määrittelemällä tavalla direktiivin säännöksiä rannikkoliikenteestä, kun alus liikennöi säännöllisesti sellaisen valtion, joka ei ole STCW-yleissopimuksen osapuoli, rannikon läheisyydessä.

4.   Jäsenvaltioiden päätettyä 1, 2 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti rannikkoliikenteen määritelmästä sekä rannikkoliikenteen koulutusvaatimuksista, niiden on ilmoitettava komissiolle yksityiskohtaisesti annetuista säännöksistä.

8 artikla

Petosten ja muiden laittomien menettelyjen torjunta

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava ja saatettava voimaan asianmukaiset toimenpiteet ehkäistäkseen pätevyyskirjojen myöntämiseen tai toimivaltaisten viranomaistensa myöntämiin ja kelpoisuustodistuksella varustamiin pätevyyskirjoihin liittyvät petokset ja muut laittomat menettelyt ja säädettävä seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on havaita ja torjua petokset ja muut laittomat menettelyt ja vaihtaa muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tietoja merenkulkijoiden pätevyyskirjoista.

Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava tarkat tiedot tällaisista toimivaltaisista kansallisista viranomaisista muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava tarkat tiedot tällaisista toimivaltaisista kansallisista viranomaisista myös niille kolmansille maille, joiden kanssa ne ovat tehneet sopimuksen STCW-yleissopimuksen säännön I/10 1.2 kohdan mukaisesti.

3.   Vastaanottavan jäsenvaltion pyynnöstä toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kirjallisesti vahvistettava taikka evättävä merenkulkijoiden pätevyyskirjojen, vastaavien kelpoisuustodistusten tai muiden kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa myönnettyjen koulutusta koskevien asiakirjatodisteiden aitous.

9 artikla

Seuraamukset ja kurinpitotoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menetelmät ja menettelytavat puolueettoman tutkinnan toteuttamiseksi tapauksissa, joissa ilmoitetaan kyseisen jäsenvaltion myöntämän pätevyyskirjan tai kelpoisuustodistuksen haltijan sellaisesta epäpätevyydestä, teosta tai laiminlyönnistä pätevyyskirjan mukaisissa tehtävissä, joka saattaa välittömästi vaarantaa ihmishenkiä tai omaisuutta merellä tai meriympäristöä, sekä pätevyyskirjan peruuttamiseksi pysyvästi tai määräajaksi tai mitätöimiseksi näistä syistä sekä petosten ehkäisemiseksi.

2.   Kunkin jäsenvaltion on säädettävä seuraamukset tai kurinpitotoimenpiteet niiden tapausten varalle, joissa sen kansallisia, tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä ei noudateta aluksilla, joilla on oikeus purjehtia sen lipun alla, tai joissa merenkulkijat, jotka ovat saaneet asianmukaisesti pätevyyskirjan kyseiseltä jäsenvaltiolta, eivät noudata säännöksiä.

3.   Tällaiset seuraamukset ja kurinpitotoimenpiteet on määrättävä ja pantava täytäntöön erityisesti tapauksissa, joissa:

a)	laivanisäntä tai aluksen päällikkö on ottanut palvelukseen henkilön, jolla ei ole tässä direktiivissä edellytettyä pätevyyskirjaa;

b)

aluksen päällikkö on sallinut, että jonkin sellaisen mihin tahansa toimeen kuuluvan tehtävän tai palvelun, jonka tämän direktiivin mukaan saa suorittaa ainoastaan asianmukaisen pätevyyskirjan haltija, suorittaa henkilö, jolla ei ole vaadittua pätevyyskirjaa, voimassa olevaa erivapautta tai 19 artiklan 7 kohdassa vaadittua asiakirjatodistetta; tai

c)	henkilö on petoksen tai väärennettyjen asiakirjojen avulla saanut tehtävän tai oikeuden palvella toimessa, joka tämän direktiivin mukaisesti edellyttää pätevyyskirjaa tai erivapautta.

4.   Jäsenvaltion, jonka lainkäyttövallan piirissä on laivanisäntä tai henkilö, jonka perustellusti uskotaan olleen vastuussa tai tietoinen selvästä 3 kohdassa tarkoitetusta tämän direktiivin vaatimusten noudattamatta jättämisestä, on tehtävä yhteistyötä sellaisen jäsenvaltion tai muun STCW-yleissopimuksen osapuolten kanssa, joka ilmoittaa sille aikomuksestaan panna vireille oikeudenkäynti oman lainkäyttövaltansa nojalla.

10 artikla

Laatuvaatimukset

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että:

a)

kaikkia valtiosta riippumattomien laitosten tai niiden alaisten elinten toteuttamia koulutusta, pätevyyden arviointia, pätevyyskirjojen ja kelpoisuustodistusten myöntämistä sekä uusimista koskevia toimia seurataan jatkuvasti laadunvarmistusjärjestelmän avulla sen varmistamiseksi, että määritellyt tavoitteet saavutetaan, kouluttajien ja arvioijien pätevyyttä ja kokemusta koskevat tavoitteet mukaan lukien;

b)	käytössä on laadunvarmistusjärjestelmä, jos valtion laitokset tai elimet toteuttavat kyseistä toimintaa;

c)	koulutuksen tavoitteet ja niihin liittyvät saavutettavat pätevyysvaatimukset on määritelty selkeästi ja niissä yksilöidään STCW-yleissopimuksen nojalla vaadituissa kokeissa ja arvioinneissa tarvittavien tietojen ja taitojen taso;

d)

laatuvaatimusten soveltamisalaan kuuluvat pätevyyskirjojen myöntämisjärjestelmän hallinto, kaikki jäsenvaltion toteuttamat tai sen alaisuudessa toteutetut kurssit ja koulutusohjelmat sekä kokeet ja arvioinnit samoin kuin kouluttajilta ja arvioijilta vaadittu pätevyys ja kokemus; tällöin on otettava huomioon toimintatavat, järjestelmät, tarkastukset ja sisäiset laadunvarmistuskatselmukset, jotka on otettu käyttöön määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut tavoitteet ja niihin liittyvät laatuvaatimukset voidaan määritellä erikseen eri kurssien ja koulutusohjelmien osalta ja niiden on katettava myös pätevyyskirjojen myöntämisjärjestelmän hallinto.

2.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että pätevät henkilöt, jotka eivät itse ole mukana kyseisessä toiminnassa, tekevät riippumattoman arvioinnin tietojen, taitojen ja pätevyyden hankkimista ja arviointia koskevasta toiminnasta ja pätevyyskirjojen myöntämisjärjestelmän hallinnosta vähintään viiden vuoden väliajoin sen tarkastamiseksi, että:

a)	kaikki sisäiset johtamisen valvonta- ja tarkkailutoimenpiteet sekä seurantatoimenpiteet ovat suunniteltujen järjestelyjen ja asiakirjoihin perustuvien menettelyjen mukaisia ja tehokkaita määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)	kunkin riippumattoman arvioinnin tulokset annetaan kirjallisina ja saatetaan arvioidusta alueesta vastuussa olevien tietoon; ja

c)	puutteet korjataan mahdollisimman pian.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 2 kohdan mukaista arviointia koskeva kertomus kuuden kuukauden kuluessa arvioinnin päivämäärästä.

11 artikla

Terveydentilaa koskevat vaatimukset – pätevyyskirjojen myöntäminen ja rekisteröinti

1.   Jäsenvaltioiden on asetettava merenkulkijoiden terveydentilaa koskevat vaatimukset, erityisesti näön ja kuulon osalta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pätevyyskirjat myönnetään ainoastaan hakijoille, jotka täyttävät tämän artiklan vaatimukset.

3.   Pätevyyskirjan hakijan on esitettävä riittävä näyttö:

a)	henkilöllisyydestään;

b)	kyseiseen pätevyyskirjaan vaadittavan, liitteen I säännöissä asetetun ikärajan täyttämisestä;

c)	siitä, että hän täyttää jäsenvaltion asettamat terveydentilaa koskevat vaatimukset, erityisesti näön ja kuulon osalta, ja hänellä on jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän, asianmukaisesti pätevöityneen lääkärin antama voimassa oleva todistus terveydentilastaan;

d)	meripalvelun ja siihen mahdollisesti liittyvän pakollisen koulutuksen suorittamisesta, joka liitteen I säännöissä edellytetään kyseisen pätevyyskirjan myöntämiselle; ja

e)	liitteen I sääntöjen mukaisten pätevyysvaatimusten täyttämisestä niiden toimien, tehtävien ja vastuualueiden osalta, jotka pätevyyskirjan merkinnässä määritellään.

4.   Jäsenvaltiot sitoutuvat:

a)

ylläpitämään rekisteriä tai rekistereitä kaikista alusten päälliköiden ja päällystön sekä tarvittaessa miehistön pätevyyskirjoista ja kelpoisuustodistuksista, jotka on myönnetty, joiden voimassaoloaika on päättynyt tai jotka on uusittu, lakkautettu määräajaksi, mitätöity tai ilmoitettu kadonneeksi tai tuhoutuneeksi, sekä myönnetyistä erivapauksista;

b)

antamaan tietoja näiden pätevyyskirjojen, kelpoisuustodistusten ja erivapauksien tilanteesta toisille jäsenvaltioille tai muille STCW-yleissopimuksen osapuolille ja laivanisännille, jotka pyytävät tarkistamaan sellaisen pätevyyskirjan oikeellisuuden ja voimassaolon, jonka merenkulkija on esittänyt heille pyytäessään sen tunnustamista tai hakiessaan alukselta työtä.

12 artikla

Pätevyyskirjojen uusiminen

1.   Jokaiselta päälliköltä, päällystöön kuuluvalta ja radioasemanhoitajalta, jolla on jonkin liitteessä I olevan luvun, ei kuitenkaan VI luvun, nojalla myönnetty tai tunnustettu pätevyyskirja ja joka työskentelee merellä tai aikoo palata merelle maissa olon jälkeen, on meripalvelupätevyyden säilyttämiseksi vaadittava vähintään viiden vuoden väliajoin, että hän:

a)	täyttää 11 artiklassa säädetyt terveydentilaa koskevat vaatimukset; ja

b)	osoittaa pitäneensä yllä STCW-koodin A-I/11 osaston mukaisen ammattitaidon.

2.   Jokaisen päällikön, päällystöön kuuluvan ja radioasemanhoitajan on jatkaessaan meripalvelua aluksilla, joiden erityisistä koulutusvaatimuksista on sovittu kansainvälisellä tasolla, suoritettava menestyksellisesti asianmukainen hyväksytty koulutus.

3.   Kunkin jäsenvaltion on verrattava ennen 1 päivää helmikuuta 2002 myönnettävien pätevyysasiakirjojen hakijoille asettamiaan pätevyysvaatimuksia kyseistä pätevyyskirjaa koskeviin STCW-koodin A osassa asetettuihin vaatimuksiin ja määriteltävä tällaisten pätevyyskirjojen haltijoiden mahdollinen kertaus- ja täydennyskoulutuksen tai arvioinnin tarve.

Kertaus- ja täydennyskurssien on oltava hyväksyttyjä ja niihin on sisällyttävä asianmukaisten, ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua koskevien kansallisten ja kansainvälisten sääntöjen muutokset ja niissä on otettava huomioon kyseisten pätevyysvaatimusten mahdolliset muutokset.

4.   Kunkin jäsenvaltion on yhteistyössä asianomaisten kanssa laadittava tai annettava laadittavaksi STCW-koodin A-I/11 osaston mukaisten kertaus- ja täydennyskurssien suunnitelmat.

5.   Jotta päälliköiden, päällystön ja radioasemanhoitajien tiedot pysyisivät ajan tasalla, on jäsenvaltioiden varmistettava, että ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua koskevien kansallisten ja kansainvälisten sääntöjen viimeaikaiset muutokset ovat niiden alusten saatavilla, joilla on oikeus purjehtia jäsenvaltion lipun alla.

13 artikla

Simulaattoreiden käyttö

1.   STCW-koodin A-I/12 osastossa asetettuja suorituskykyä koskevia vaatimuksia ja muita määräyksiä sekä muita mahdollisia vaatimuksia, sellaisina kuin niistä määrätään kyseisten pätevyyskirjojen osalta STCW-koodin A osassa, on noudatettava:

a)	kaikessa pakollisessa simulaattoreihin perustuvassa koulutuksessa;

b)	kaikessa STCW-koodin A osassa edellytetyssä pätevyyden arvioimisessa, joka suoritetaan simulaattorin avulla; ja

c)	kaikessa simulaattorin avulla toteutettavassa ammattitaidon säilymisen osoittamisessa, jota edellytetään STCW-koodin A osassa.

2.   Ennen 1 päivää helmikuuta 2002 asennetut tai käyttöön otetut simulaattorit voidaan osittain vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetuista suorituskykyä koskevista vaatimuksista jäsenvaltioiden harkinnan mukaisesti.

14 artikla

Yhtiöiden vastuu

1.   Jäsenvaltioiden on 2 ja 3 kohdan säännösten mukaisesti asetettava yhtiöille vastuu merenkulkijoiden palvelukseen ottamisesta aluksilleen tämän direktiivin säännösten mukaisesti ja vaadittava jokaista tällaista yhtiötä varmistamaan, että:

a)	jokaisella sen aluksilla työskentelevällä merenkulkijalla on tämän direktiivin säännösten mukainen asianmukainen pätevyyskirja, sellaisena kuin jäsenvaltio on siitä säätänyt;

b)	sen alusten miehitys on jäsenvaltion asettamien turvallista miehitystä koskevien vaatimusten mukainen;

c)	kaikkia sen aluksilla työskenteleviä merenkulkijoita koskevat asiakirjat ja tiedot pidetään ajan tasalla sekä helposti saatavilla ja niihin kuuluvat vähintään asiakirjat ja tiedot heidän kokemuksestaan, koulutuksestaan, terveydentilastaan ja pätevyydestään tehtävissä, jotka heille on osoitettu;

d)	merenkulkijat perehdytetään palvelukseen ottamisen yhteydessä tehtäviinsä ja kaikkiin sellaisiin aluksen järjestelyihin, laitteistoihin, varusteisiin, menettelyihin ja ominaisuuksiin, jotka liittyvät heidän tavanomaisiin tehtäviinsä tai tehtäviin hätätilanteissa; ja

e)	laivaväki kykenee tehokkaasti koordinoimaan toimintansa hätätilanteessa ja toteuttaessaan turvallisuuden taikka saastumisen ehkäisemisen tai vähentämisen kannalta välttämättömiä toimia.

2.   Laivanisännät, päälliköt ja laivaväki ovat kaikki vastuussa sen varmistamisesta, että tässä artiklassa säädetyt velvollisuudet pannaan täysimääräisesti ja kaikilta osin täytäntöön ja toteutetaan kaikki muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että jokainen laivaväkeen kuuluva on perehtynyt asioihin ja saa riittävästi tietoa voidakseen myötävaikuttaa aluksen turvalliseen toimintaan.

3.   Laivanisännän on annettava jokaisen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan aluksen päällikölle kirjalliset ohjeet, joissa selvitetään noudatettavat toimintaperiaatteet ja menettelytavat sen varmistamiseksi, että kaikille alukselle äskettäin palvelukseen otetuille merenkulkijoille annetaan mahdollisuus tutustua riittävällä tavalla aluksessa oleviin laitteisiin, toimintatapoihin ja muihin heidän tehtäviensä asianmukaisen suorittamisen kannalta tarpeellisiin järjestelyihin, ennen kuin heille osoitetaan kyseisiä työtehtäviä. Tällaisiin toimintaperiaatteisiin ja menettelytapoihin on sisällyttävä:

a)

kohtuullisen ajan varaaminen, jonka aikana jokaisella alukseen äskettäin palvelukseen otetulla merenkulkijalla on tilaisuus tutustua: i) niihin erityisiin laitteisiin, joita kyseinen merenkulkija käyttää tai ohjaa; ja ii) aluksen erityisiin vahdinpitoa, turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskeviin sekä hätätilanteissa noudatettaviin menettelytapoihin ja järjestelyihin, jotka merenkulkijan on tunnettava voidakseen suorittaa hänelle osoitetut työtehtävät asianmukaisesti; ja

b)	sellaisiin asioihin perehtyneen laivaväkeen kuuluvan henkilön osoittaminen, joka on vastuussa siitä, että olennaiset tiedot ovat varmasti jokaisen alukselle äskettäin palvelukseen otetun merenkulkijan saatavilla kielellä, jota merenkulkija ymmärtää.

15 artikla

Työkuntoisuus

1.   Jäsenvaltioiden on annettava vahtihenkilöstön väsymyksen ehkäisemiseksi lepoaikoja koskevat säännökset ja pantava ne täytäntöön sekä vaadittava, että vahtivuorot järjestetään siten, ettei väsymys heikennä koko vahtihenkilöstön suorituskykyä, ja että työt järjestetään siten, että sekä ensimmäinen vahti matkan alkaessa että seuraavat vahdit ovat riittävästi levänneitä ja muutoin työkuntoisia.

2.   Jokaiselle henkilölle, jolle on annettu tehtäväksi toimia vahtipäällikkönä tai vahtiin osallistuvana miehistön jäsenenä, on annettava lepoaikaa vähintään 10 tuntia jokaisella 24 tunnin jaksolla.

3.   Lepoaikaa ei saa jakaa useampaan kuin kahteen jaksoon, joista toisen on oltava vähintään kuuden tunnin pituinen.

4.   Lepoaikoja koskevia 1 ja 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei tarvitse noudattaa hätä- tai harjoitustilanteessa tai muissa erittäin poikkeuksellisissa toimintatilanteissa.

5.   Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, kymmenen tunnin vähimmäisaika voidaan lyhentää vähintään kuuden perättäisen tunnin pituiseksi, jos lepoaikaa ei lyhennetä tällä tavoin enempää kuin kahden päivän ajan ja lepoaikaa annetaan vähintään 70 tuntia jokaisen seitsemän päivän jakson aikana.

6.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vahtiaikataulut ovat esillä paikoissa, joissa ne ovat helposti nähtävillä.

16 artikla

Erivapauden myöntäminen

1.   Jos on ehdottoman välttämätöntä, toimivaltaiset viranomaiset voivat – arvioituaan ettei siitä aiheudu minkäänlaista vaaraa henkilöille, tavaroille tai ympäristölle – myöntää merenkulkijalle erivapauden työskennellä tietyllä aluksella määrätyn ajan, joka ei saa kuitenkaan ylittää kuutta kuukautta, sellaisissa tehtävissä, joiden osalta hänellä ei ole asianmukaista pätevyysasiakirjaa, jos voidaan olla täysin vakuuttuneita siitä, että henkilöllä, jolle erivapaus myönnetään, on riittävä pätevyys vapaana olevan paikan edellyttämien tehtävien hoitamiseksi täysin turvallisesti; radioasemanhoitajan tehtävään erivapaus myönnetään ainoastaan radio-ohjesäännön mukaisesti. Erivapautta ei myönnetä päällikön tai konepäällikön tehtävien osalta, paitsi kun kyseessä on ylivoimainen este, ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi.

2.   Kutakin paikkaa koskeva erivapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilölle, jolla on vaadittu pätevyyskirja välittömästi yhtä astetta alempaan tehtävään. Jos alemmassa tehtävässä ei vaadita minkäänlaista pätevyyskirjaa, erivapaus voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, joka toimivaltaisten viranomaisten mielestä selvästi vastaa pätevyydeltään ja kokemukseltaan täytettävän tehtävän edellyttämiä vaatimuksia, sillä edellytyksellä, että kyseisen henkilön on, ellei hänellä ole asianmukaista pätevyyskirjaa, läpäistävä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä testi, sen osoittamiseksi, että tällainen erivapaus voidaan myöntää hänelle täysin turvallisesti. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että kyseiseen tehtävään valitaan mahdollisimman pian henkilö, jolla on asianmukainen pätevyyskirja.

17 artikla

Jäsenvaltioiden koulutusta ja arviointia koskevat velvollisuudet

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset tai laitokset, jotka:

a)	antavat 3 artiklassa tarkoitettua koulutusta;

b)	järjestävät ja/tai valvovat mahdollisesti vaadittavia kokeita;

c)	myöntävät 11 artiklassa tarkoitetun pätevyyskirjan;

d)	myöntävät 16 artiklassa säädetyt erivapaudet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavat seikat:

a)

kaiken merenkulkijoiden koulutuksen ja arvioinnin i) on oltava jäsennetty sellaisten kirjallisten ohjelmien mukaisesti, joihin sisältyvät asetettujen pätevyysvaatimusten saavuttamisen kannalta tarpeelliset opetusmenetelmät ja -välineet, menettelytavat ja opetusmateriaali; ja ii) toteutuksesta, seurannasta, arvioinnista ja ohjauksesta vastaavat henkilöt, joilla on d, e ja f alakohdan mukainen pätevyys;

b)	ohjattua harjoittelua tai arviointitoimia saa järjestää aluksella ainoastaan silloin, kun tällainen koulutus tai arviointi ei haittaa aluksen tavanomaista toimintaa ja kun koulutuksesta tai arviointitoimista vastaavilla henkilöillä on aikaa ja mahdollisuus hoitaa kyseisiä toimia;

c)	kouluttajilla, valvojilla ja arvioijilla on merellä tai maissa toteutettavan merenkulkijoiden koulutuksen tai pätevyyden arvioinnin erityisalueeseen ja tasoon soveltuva pätevyys;

d)

henkilöön, joka ohjaa merellä tai maissa harjoittelua, jonka tarkoituksena on pätevöittää merenkulkija pätevyyskirjan myöntämistä varten tämän direktiivin nojalla, sovelletaan seuraavia vaatimuksia: i) hänen on kyettävä arvioimaan koulutusohjelman sisältö ja ymmärrettävä ohjaamansa harjoittelua koskevat erityiset koulutustavoitteet; ii) hänen on oltava pätevä hoitamaan tehtäviä, joita harjoittelu koskee; ja iii) jos hän ohjaa simulaattorilla suoritettavaa koulutusta, — hän on saanut asianmukaista ohjausta opetusmenetelmistä, joissa käytetään simulaattoreita, ja — hänellä on oltava käytännön kokemusta samantyyppisen simulaattorin käytöstä;

e)	henkilön, joka valvoo ohjattua harjoittelua, jonka tarkoituksena on pätevöittää merenkulkija pätevyyskirjan myöntämistä varten, on ymmärrettävä koulutusohjelman sisältö kaikilta osin sekä jokaisen harjoittelujakson erityiset oppimistavoitteet;

f)

henkilöön, joka suorittaa merellä tai maissa merenkulkijan pätevyyttä ohjatussa harjoittelussa koskevan arvion, jota on tarkoitus käyttää tämän direktiivin mukaisen pätevyyskirjan myöntämisessä, sovelletaan seuraavia vaatimuksia: i) hänellä on oltava asianmukaiset tiedot ja käsitys arvioitavasta pätevyydestä; ii) hänen on oltava pätevä hoitamaan tehtäviä, joita arviointi koskee; iii) hän on saanut asianmukaista koulutusta arviointimenetelmistä ja -käytännöistä; iv) hänellä on oltava käytännön kokemusta arviointityöstä; ja v) jos arviointiin sisältyy simulaattorien käyttö, hänellä on oltava samantyyppisestä simulaattorista käytännön arviointikokemusta, joka on saatu kokeneen arvioijan valvonnassa ja tämän hyväksymällä tavalla;

g)

kun jäsenvaltio tunnustaa kurssin, oppilaitoksen tai oppilaitoksen antaman todistuksen osana pätevyyskirjan myöntämistä koskevia vaatimuksia, kouluttajien ja arvioijien pätevyys ja kokemus kuuluvat 10 artiklan laatuvaatimuksia koskevien säännösten soveltamisalaan. Tällaiseen pätevyyteen, kokemukseen ja laatuvaatimusten soveltamiseen on sisällytettävä asianmukaista koulutusta opetusmenetelmistä sekä koulutus- ja arviointimenetelmistä, ja sen on oltava kaikkien d, e ja f alakohdan vaatimusten mukainen.

18 artikla

Kommunikointi laivalla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:

a)

kaikissa jäsenvaltion lipun alla purjehtivissa aluksissa on aina välineet, joiden avulla on aina mahdollista kommunikoida suullisesti koko laivaväen kanssa turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja jotka takaavat erityisesti sen, että viestit ja ohjeet vastaanotetaan ajoissa ja ymmärretään oikein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta b ja d alakohdan säännöksiä;

b)

kaikissa jäsenvaltion lipun alla purjehtivissa matkustaja-aluksissa ja kaikissa jäsenvaltion satamasta lähtöisin olevissa ja/tai sinne suuntaavissa matkustaja-aluksissa on laivaväen tehokkaan suorituskyvyn varmistamiseksi turvallisuusasioissa päätettävä yhtenäisestä työkielestä, joka kirjataan aluksen laivapäiväkirjaan; laivanisännän tai aluksen päällikön on tarvittaessa määritettävä soveltuva työkieli. Kultakin merenkulkijalta on vaadittava, että hän ymmärtää kyseistä kieltä ja tarvittaessa kykenee antamaan määräyksiä ja ohjeita sekä vastaamaan niihin kyseisellä kielellä; jos työkieli ei ole jäsenvaltion virallinen kieli, kaikissa kaavioissa ja luetteloissa, joiden edellytetään olevan esillä, on oltava käännös työkielelle;

c)

henkilökunnan, joka on vastuussa matkustajien auttamisesta hätätilanteessa matkustaja-aluksilla, on oltava helposti tunnistettavissa ja sillä on oltava tehtäväänsä riittävät kommunikointitaidot, jotka muodostuvat seuraavien perusteiden muodostamasta kokonaisuudesta: i) tietyllä reitillä kuljetettavien matkustajien pääkansallisuuksia vastaava kieli tai vastaavat kielet; ii) henkilökunnan taito käyttää perusohjeita annettaessa englanninkielisiä peruskäsitteitä voi toimia kommunikointikeinona vaikeuksissa olevia matkustajia auttaessa, riippumatta siitä, onko matkustajalla ja miehistön jäsenellä yhteistä kieltä; iii) mahdollinen tarve kommunikoida hätätilanteessa muilla keinoilla (osoittamalla, elekielellä, osoittamalla ohjetaulut, kokoontumispaikkojen, hengenpelastusvälineistön ja varauloskäytävien sijainnit) silloin kun sanallinen viestintä ei ole mahdollista; iv) matkustajille näiden omalla äidinkielellä/äidinkielillä annettujen täydellisten turvallisuusmääräysten määrä; v) kielet, joilla hätäilmoitukset voidaan antaa hätä- tai harjoitustilanteessa ensisijaisen tärkeiden ohjeiden välittämiseksi matkustajille ja matkustajien auttamisesta vastuussa olevan henkilökunnan tehtävien helpottamiseksi;

d)	jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla öljysäiliöaluksilla, kemikaalisäiliöaluksilla ja kaasusäiliöaluksilla päällikön, päällystön ja miehistön on kyettävä kommunikoimaan keskenään yhdellä tai useammalla yhteisellä työkielellä;

e)	aluksen ja maissa olevien viranomaisten välillä on asianmukaiset viestintäyhteydet; viestinnän on tapahduttava SOLAS 74 -yleissopimuksen V luvun säännössä 14 olevan 4 kohdan mukaisesti;

f)	suorittaessaan satamavaltiona valvontaa direktiivin 95/21/EY säännösten nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset noudattavat tätä artiklaa.

19 artikla

Pätevyyskirjojen tunnustaminen

1.   Merenkulkijoille, joilla ei ole 4 artiklassa tarkoitettua pätevyyskirjaa, voidaan antaa lupa työskennellä jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, jos heidän asianmukaisen pätevyyskirjansa tunnustamisesta on päätetty tämän artiklan 2–6 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Jäsenvaltion, joka aikoo tunnustaa kelpoisuustodistuksella asianmukaisen pätevyyskirjan, jonka kolmas maa on myöntänyt päällikölle, päällystöön kuuluvalle tai radioasemanhoitajalle kyseisen maan lipun alla purjehtivilla aluksilla palvelua varten, on esitettävä komissiolle kyseisen maan tunnustamista koskeva perusteltu pyyntö.

Komissio kerää Euroopan meriturvallisuusviraston avustamana ja tarvittaessa yhteistyössä kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa liitteessä II tarkoitetut tiedot ja arvioi sen kolmannen maan koulutus- ja pätevyyskirjajärjestelmät, jonka tunnustamista on pyydetty, tarkistaakseen, täyttääkö kyseinen maa kaikki STCW-yleissopimuksen vaatimukset ja onko toteutettu asianmukaiset toimenpiteet pätevyyskirjapetosten torjumiseksi.

3.   Komissio päättää kolmannen maan tunnustamisesta 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen kolmen kuukauden kuluessa tunnustamista koskevan pyynnön esittämispäivästä.

Jos tunnustaminen myönnetään, se pysyy voimassa, jollei 20 artiklan säännöksistä muuta johdu.

Jollei kyseisen kolmannen maan tunnustamisesta ole tehty päätöstä ensimmäisessä alakohdassa asetetussa määräajassa, pyynnön esittänyt jäsenvaltio voi päättää tunnustaa kyseisen kolmannen maan yksipuolisesti, kunnes on tehty päätös 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti.

4.   Jäsenvaltio voi päättää kelpuuttaa komission tunnustamien kolmansien maiden myöntämät pätevyyskirjat lippunsa alla purjehtivien alusten osalta ottaen huomioon liitteessä II olevan 4 ja 5 kohdan säännökset.

5.   Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ennen 14 päivää kesäkuuta 2005 julkaistut kolmansien maiden antamille pätevyyskirjoille myönnetyt tunnustukset pysyvät edelleen voimassa.

Tunnustuksia voivat käyttää kaikki jäsenvaltiot, jollei komissio ole myöhemmin peruuttanut niitä 20 artiklan mukaisesti.

6.   Komissio laatii tunnustetuista kolmansista maista luettelon ja pitää sen ajan tasalla. Luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

7.   Jäsenvaltio voi 5 artiklan 6 kohdan säännöksistä huolimatta olosuhteiden vaatiessa sallia sen, että merenkulkija palvelee toimessa, ei kuitenkaan muutoin kuin radio-ohjesäännössä määrätyin edellytyksin radiosähköttäjänä tai radioasemanhoitajana, korkeintaan kolmen kuukauden ajan sen lipun alla purjehtivalla aluksella, jos merenkulkijalla on asianmukainen ja voimassa oleva pätevyyskirja, joka on myönnetty ja kelpuutettu kolmannen maan vaatimusten mukaisesti, mutta johon kyseinen jäsenvaltio ei ole vielä liittänyt tunnustamisen osoittavaa kelpoisuustodistusta siten, että se olisi pätevä palveluun aluksella, joka purjehtii sen lipun alla.

Asiakirjatodisteet siitä, että toimivaltaisille viranomaisille on jätetty merkintää koskeva hakemus, on oltava saatavilla.

20 artikla

STCW-yleissopimuksen vaatimusten noudattamatta jättäminen

1.   Jos jäsenvaltio katsoo, että tunnustettu kolmas maa ei enää noudata STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, sen on viipymättä ilmoitettava siitä komissiolle ja esitettävä näkemyksensä perusteet, sen estämättä, mitä liitteessä II esitetyissä perusteissa edellytetään.

Komissio antaa asian välittömästi 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi.

2.   Jos komissio katsoo, että tunnustettu kolmas maa ei enää noudata STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, se ilmoittaa viipymättä siitä jäsenvaltioille ja esittää näkemyksensä perusteet, sen estämättä, mitä liitteessä II vahvistetuissa perusteissa edellytetään.

Komissio antaa asian välittömästi 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi.

3.   Kun jäsenvaltio aikoo peruuttaa kaikkien kolmannen maan myöntämien pätevyyskirjojen kelpoisuustodistukset, sen on viipymättä ilmoitettava aikomuksestaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä esitettävä sen perusteet.

4.   Komissio arvioi Euroopan meriturvallisuusviraston avustamana kyseisen kolmannen maan tunnustamisen uudelleen tarkastaakseen, onko maa laiminlyönyt noudattaa STCW-yleissopimuksen vaatimuksia.

5.   Jos on aihetta olettaa, että tietty merenkulkualan oppilaitos ei enää noudata STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, komissio ilmoittaa kyseiselle maalle, että tämän maan pätevyyskirjojen tunnustaminen peruutetaan kahden kuukauden kuluttua, jollei toteuteta toimenpiteitä STCW-yleissopimuksen kaikkien vaatimusten noudattamiseksi.

6.   Tunnustamisen peruuttamista koskeva päätös tehdään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti kahden kuukauden kuluessa jäsenvaltion tekemän ilmoituksen antamispäivästä.

Kyseisen jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet päätöksen panemiseksi täytäntöön.

7.   Pätevyyskirjojen tunnustamista todistavat kelpoisuustodistukset, jotka on myönnetty 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti ennen kuin kolmannen maan tunnustamisen peruuttamisesta on tehty päätös, jäävät voimaan. Merenkulkijat, joilla on tällaiset todistukset, eivät kuitenkaan voi hakea todistusta, jossa tunnustetaan korkeampi pätevyys, paitsi jos pätevyystason korottamisen perusteena on yksinomaan meripalvelusta saatu lisäkokemus.

21 artikla

Uudelleenarviointi

1.   Komissio arvioi uudelleen 19 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla menettelyllä tunnustetut kolmannet maat, 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut maat mukaan lukien, Euroopan meriturvallisuusviraston avustuksella säännöllisesti ja vähintään joka viides vuosi tarkistaakseen, että ne täyttävät liitteessä II säädetyt asiaa koskevat perusteet ja sen, onko toteutettu asianmukaiset toimenpiteet pätevyyskirjapetosten torjumiseksi.

2.   Komissio määrittelee kolmansien maiden arvioinnin ensisijaiset perusteet 23 artiklan mukaisesta satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta saatujen suorituskykyä koskevien tietojen sekä kolmansien maiden STCW-koodin A-I/7 osaston mukaisesti riippumattomien arviointien tuloksista toimittamien kertomusten perusteella.

3.   Komissio antaa jäsenvaltioille kertomuksen arvioinnin tuloksista.

22 artikla

Satamavaltioiden suorittama valvonta

1.   Lukuun ottamatta 2 artiklassa soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä aluslajeja kukin alus on siitä riippumatta, minkä lipun alla se purjehtii, jäsenvaltion satamassa ollessaan satamavaltion valvonnan alainen, jonka suorittavat kyseisen jäsenvaltion asianmukaisesti valtuuttamat virkailijat sen tarkastamiseksi, että kaikilla aluksella työskentelevillä merenkulkijoilla, joilta STCW-yleissopimuksen mukaisesti edellytetään pätevyysasiakirja, on tällainen pätevyyskirja tai asianmukainen erivapaus.

2.   Suorittaessaan satamavaltiona valvontaa tämän direktiivin säännösten nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia direktiivin 95/21/EY asiaa koskevia säännöksiä ja menettelyjä sovelletaan.

23 artikla

Satamavaltioiden valvontamenettelyt

1.   Rajoittamatta direktiivin 95/21/EY soveltamista satamavaltioiden 22 artiklan nojalla suorittama valvonta rajoitetaan seuraaviin tarkastuksiin:

a)

tarkastetaan, että kullakin aluksella työskentelevällä merenkulkijalla, jolta edellytetään pätevyyskirja STCW-yleissopimuksen mukaisesti, on asianmukainen pätevyyskirja tai voimassa oleva erivapaus tai että hän esittää asiakirjatodisteen siitä, että pätevyyskirjan tunnustamista osoittavaa merkintää koskeva hakemus on tehty lippuvaltion viranomaisille;

b)	tarkastetaan, että aluksella työskentelevien merenkulkijoiden lukumäärä ja pätevyyskirjat ovat aluksen turvallista miehitystä koskevien lippuvaltion viranomaisten vaatimusten mukaisia.

2.   On suoritettava STCW-koodin A osan mukaisesti tehtävä arviointi siitä, kykenevätkö aluksen merenkulkijat täyttämään STCW-yleissopimuksen mukaiset vahdinpitovaatimukset, jos on selvät perusteet uskoa, että näitä vaatimuksia ei ole noudatettu, koska on tapahtunut jokin seuraavista:

a)	alus on ollut osallisena yhteentörmäyksessä, ajanut karille tai maihin;

b)	ollessaan matkalla, ankkurissa tai laiturissa alus on aiheuttanut sellaisia päästöjä, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten vastaisia;

c)	alusta on ohjailtu poikkeavalla tai epävarmalla tavalla, mistä johtuu, että IMO:n hyväksymiä reittisuunnittelutoimenpiteitä tai turvallisia navigointikäytäntöjä ja -menettelyjä ei ole noudatettu;

d)	aluksella on muutoin toimittu siten, että henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle on aiheutunut vaaraa;

e)	pätevyyskirja on saatu vilpillisesti, tai pätevyyskirjan haltija ei ole se henkilö, jolle pätevyyskirja alun perin myönnettiin;

f)	alus purjehtii sellaisen maan lipun alla, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta, tai aluksen päällikön taikka päällystöön tai miehistöön kuuluvan pätevyyskirjan on myöntänyt kolmas maa, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta.

3.   Pätevyyskirjan tarkastuksen lisäksi merenkulkijaa voidaan 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä vaatia osoittamaan pätevyytensä asemapaikassaan. Tämän osoittamiseen voi kuulua sen tarkastaminen, että vahdinpitovaatimuksiin liittyvät toiminnalliset vaatimukset on täytetty ja että merenkulkijat osaavat toimia tarkoituksenmukaisesti hätätilanteissa pätevyystasonsa mukaisesti.

24 artikla

Aluksen pysäyttäminen

Rajoittamatta direktiivin 95/21/EY soveltamista seuraavat puutteet ovat tämän direktiivin nojalla ainoat perusteet sille, että jäsenvaltio pysäyttää aluksen, jos satamavaltion valvontaa suorittava virkailija on todennut, että ne aiheuttavat vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle:

a)	merenkulkijoilla ei ole pätevyyskirjaa, asianmukaista pätevyyskirjaa, voimassa olevaa erivapautta tai asiakirjatodistetta siitä, että tunnistamisen osoittavaa merkintää koskeva hakemus on tehty lippuvaltion viranomaisille;

b)	aluksella ei noudateta turvallista miehitystä koskevia lippuvaltion vaatimuksia;

c)	komentosiltavahti- tai konevahtijärjestelyt eivät vastaa alukselle lippuvaltiossa asetettuja vaatimuksia;

d)	vahdista puuttuu henkilö, joka olisi pätevä käyttämään turvalliseen navigointiin, hätäradioliikenteeseen tai meren pilaantumisen ehkäisemiseen tarvittavaa välineistöä;

e)	merenkulkijoiden ammattitaitoa niihin tehtäviin, joita heille on osoitettu aluksen turvallisuuden varmistamiseksi ja saastuttamisen estämiseksi, ei pystytä osoittamaan; ja

f)	aluksella ei ole käytettävissä riittävästi levänneitä ja muutoin työkuntoisia henkilöitä ensimmäiseen vahtiin matkan alkaessa eikä seuraaviin vahtivuoroihin.

25 artikla

Vaatimusten noudattamisen säännöllinen valvonta

Komissio tarkastaa Euroopan meriturvallisuusviraston avustamana säännöllisesti ja vähintään joka viides vuosi, että jäsenvaltiot noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 226 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

26 artikla

Kertomukset

1.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2008 arviointikertomuksen, joka perustuu STCW-yleissopimuksen määräysten, niiden täytäntöönpanon sekä turvallisuuden ja miehistön koulutustason välisestä suhteesta saatujen tietojen perusteelliseen analysointiin ja arviointiin.

2.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 25 artiklan nojalla saatujen tietojen perusteella laaditun arviointikertomuksen viimeistään 20 päivänä lokakuuta 2010.

Kertomuksessa komissio selvittää, miten jäsenvaltiot ovat noudattaneet tätä direktiiviä, ja tarvittaessa ehdottaa lisätoimenpiteitä.

27 artikla

Muuttaminen

1.   Komissio voi muuttaa tätä direktiiviä 1 artiklan 16, 17, 18, 23 ja 24 alakohdassa tarkoitettujen kansainvälisten sääntöjen voimaan tulleiden muutosten soveltamiseksi.

Komissio voi myös muuttaa tätä direktiiviä yhteisön lainsäädännön asiaa koskevien muutosten soveltamiseksi.

Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, päätetään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   STCW-yleissopimuksessa hyväksyttävien uusien keinojen tai pöytäkirjojen seurauksena neuvosto on komission ehdotuksesta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelyt ja IMO:n asiaa koskevat menettelyt antanut yksityiskohtaiset säännöt näiden uusien keinojen tai pöytäkirjojen ratifioimisesta ja huolehtinut siitä, että niitä sovelletaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

3.   Edellä 1 artiklan 16, 17, 18, 21, 22 ja 24 kohdassa tarkoitettuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (10) 5 artiklaa noudattaen.

28 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2099/2002 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kahdeksaksi viikoksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

29 artikla

Siirtymäsäännökset

Jos jäsenvaltio 12 artiklan nojalla myöntää uudelleen tai pidentää sellaisen pätevyyskirjan voimassaoloaikaa, jonka se alun perin on myöntänyt niiden määräysten mukaisesti, joita sovellettiin ennen 1 päivää helmikuuta 1997, jäsenvaltio saa harkintansa mukaan korvata alkuperäisessä pätevyyskirjassa olevat vetoisuusrajoitukset seuraavasti:

a)	”200 bruttorekisteritonnia” voidaan korvata bruttovetoisuutta osoittavalla luvulla 500;

b)	”1 600 bruttorekisteritonnia” voidaan korvata bruttovetoisuutta osoittavalla luvulla 3 000.

30 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, joka koskee 1, 3, 5, 7, 9–15, 17, 18, 19, 22, 23, 24 ja 29 artiklan sekä liitteiden I ja II mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säännösten rikkomista, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä seuraamuksia sovelletaan. Näiden säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

31 artikla

Tietojen anto komissiolle

Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

32 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2001/25/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä III olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevassa B osassa lueteltuja jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin ja ne luetaan liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

34 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 151, 17.6.2008, s. 35.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. kesäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 20. lokakuuta 2008.

(3)  EYVL L 136, 18.5.2001, s. 17.

(4)  Katso liitteessä III oleva A osa.

(5)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(6)  EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

(7)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.

(8)  EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1.

(9)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(10)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.

---

---

---

---

---