Valitus, jonka Luxemburgin suurherttuakunta on tehnyt 21.7.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-516/18 ja T-525/18, Luxemburg ym. v. komissio, 12.5.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-451/21 P)

(2021/C 481/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehet: A. Germeaux ja T. Uri, avustajinaan D. Waelbroeck ja J. Bracker, avocats)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Irlanti

Vaatimukset

Luxemburgin suurherttuakunta vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi Luxemburgin suurherttuakunta vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessa vedotaan SEUT 107 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että kyseessä olevalla kahdella veropäätösten sarjalla annettiin valikoiva etu komission käyttämän suppean viitekehyksen valossa. Unionin yleinen tuomioistuin teki ensinnäkin useita oikeudellisia virheitä, kun se hyväksyi suppean viitekehyksen (eli omistusosuuksista saatavien tulojen verovapautta ja voitonjaon verotusta koskevat Luxemburgin yhteisöverojärjestelmän säännöt). Se hyväksyi puutteellisen ja keinotekoisesti rajatun viitekehyksen ja otti Luxemburgin oikeuden vääristyneellä tavalla huomioon hyväksymällä sen, että kyseessä olevia säännöksiä tulkitaan contra legem. Lisäksi valituksenalainen tuomio johtaa rajat ylittävien liiketoimien ja puhtaasti kansallisten liiketoimien väliseen syrjintään, koska viitekehys ei koske luxemburgilaisia yhtiöitä, joilla on omistusosuuksia muissa jäsenvaltioissa sijaitsevissa yhtiöissä. Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan suppean viitekehyksen osalta on olemassa poikkeus, on virheellinen. Kyseinen toteamus perustuu kansallisen oikeuden uudelleen muotoiluun ja se on ristiriidassa valikoivuuden arviointia koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti sen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan on osoitettava, että syrjintää on esiintynyt vertailukelpoisessa tilanteessa oleviin yrityksiin nähden.

Toisessa valitusperusteessa väitetään, että SEUT 107 artiklaa on rikottu siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että se, että lain väärinkäyttöä koskevaa Luxemburgin oikeuden säännöstä ei sovellettu, johti valikoivan edun olemassaoloon, ja toissijaisesti valittaja väittää, että asetusta (EU) 2015/1589 (1) on rikottu ja että sen puolustusoikeuksia on loukattu. Ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellinen arviointi valikoivuudesta, joka seurasi siitä, että lain väärinkäyttöä koskevaa Luxemburgin oikeuden säännöstä ei sovellettu, perustuu virheelliseen olettamaan ja siihen, että kansallinen oikeus otettiin vääristyneellä tavalla huomioon. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, verotuksen kannalta sama tulos olisi voitu saavuttaa, jos ZORAa olisi käytetty suoraan. Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen päättelyssä, joka koskee viitekehyksen määrittämistä, on useita oikeudellisia virheitä ja perustelut ovat puutteelliset. Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen päättely, joka koskee poikkeuksen olemassaoloa, on virheellinen. Toteamus, jonka mukaan kriteerit lain väärinkäyttöä koskevan säännöksen soveltamiselle ovat täyttyneet nyt kyseessä olevassa asiassa, perustuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan verotuksen kannalta samaa tulosta ei olisi saavutettu käyttämällä ZORAa suoraan. Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan myös SEUT 107 artiklaa siltä osin kuin olettamana on lain väärinkäyttö ja erityisesti muiden kuin verotuksellisten perusteiden puuttuminen. Unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi myös perusteluvelvollisuutensa eikä tarkastellut kattavasti tosiseikkoja, koska se ei ottanut huomioon tiettyjä tosiseikkoja, jotka osoittivat sen, ettei lain väärinkäyttöä voitu todeta Luxemburgin oikeuden mukaan. Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 107 artiklaa myös siltä osin kuin se ei osoittanut, että asiassa esiintyi syrjintää, joka suosi Engietä suhteessa sellaisiin yrityksiin, jotka ovat vertailukelpoisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Lopuksi valittaja väittää toissijaisesti, että valituksenalaisella tuomiolla loukataan Luxemburgin suurherttuakunnan puolustusoikeuksia.

Kolmannessa valitusperusteessa vedotaan SEU 4 ja SEU 5 artiklan rikkomiseen. Luxemburgin suurherttuakunta väittää, että valituksenalaisella tuomiolla rajoitettiin kansallisten veroviranomaisten autonomiaa jäsenvaltioiden toimivallan piiriin kuuluvalla alalla ja rikottiin siten SEU 4 ja SEU 5 artiklaa sekä loukattiin periaatteita, jotka koskevat jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välistä toimivallanjakoa.

Neljännessä valitusperusteessa vedotaan SEUT 296 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa.

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).