1)

Onko asetuksen 2016/679 (1) 10 artiklassa käytettyä käsitettä ”rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely” tulkittava niin, että siihen sisältyy oikeusriidan kohteena olevassa säännössä säädetty kuljettajille liikennerikkomuksista määrättyihin pisteisiin liittyvien tietojen käsittely?

2)

Riippumatta ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, voidaanko asetusta N:o 2016/679, erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua periaatetta ”eheys ja luottamuksellisuus”, tulkita siten, että sillä kielletään jäsenvaltioita säätämästä, että kuljettajille liikennerikkomuksista määrättyihin pisteisiin liittyvät tiedot ovat yleisön saatavilla, ja sallitaan näiden tietojen käsittely ilmoittamalla ne?

3)

Onko asetuksen N:o 2016/679 johdanto-osan 50 ja 154 perustelukappaletta, 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 10 artiklaa sekä direktiivin 2003/98/EY (2) 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan kolmatta seikkaa tulkittava siten, että niiden vastaista on sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa sallitaan kuljettajille liikennerikkomuksista määrättyihin pisteisiin liittyvien tietojen siirtäminen niiden uudelleenkäyttöä varten?

4)

Onko siinä tapauksessa, että johonkin edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myönteisesti, tulkittava unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta siten, että oikeusriidan kohteena olevaa sääntöä voidaan soveltaa ja pysyttää sen oikeusvaikutukset voimassa siihen asti kunnes Satversmes tiesan tekemä lopullinen päätös tulee lainvoimaiseksi?