Valitus, jonka Unkari on tehnyt 12.7.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-554/15 ja T-555/15, Unkari v. komissio, 25.4.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-456/18 P)

(2018/C 301/29)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Valittaja: Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér ja G. Koós)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unkarin hallitus esittää valituksensa tueksi pääasiallisesti kolme unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön tukeutuvaa perustetta.

Unkarin hallitus perustaa valituksensa ensinnäkin siihen, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi väärin oikeutta tutkiessaan toinen toisiinsa liittyneitä kanneperusteita.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin arvioi SEUT 296 artiklaa ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa virheellisesti ja epäasianmukaisesti perusteluvelvollisuuden osalta.

Kolmanneksi Unkarin hallitus vetoaa arviointivirheeseen, koska Unkarin esittämiä väitteitä ei otettu asianmukaisesti huomioon, ja Unkarin kanteessa esitettyjen perustelujen epäasianmukaiseen tulkintaan.

Unkarin hallituksen mukaan komissio ei täysin noudattanut asian kannalta merkityksellisiä menettelyä ja perusteluja koskevia sääntöjä riidanalaisia päätöksiä tehdessään, tosiseikat eivät olleet aineellisesti paikkansapitäviä ja komissio teki ilmeisen arviointivirheen sekä ylitti toimivaltansa. Vaikka kaiken tämän tutkiminen kuului unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, se laiminlöi tällaisen tutkimisen tai ei suorittanut sitä asianmukaisesti.

Unkarin hallitus väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi väärin ensinnäkin asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 11 artiklan 1 kohtaa, ja se sovelsi epäasianmukaisesti unionin tuomioistuimen mainittua artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki arviointivirheen, kun se arvioi – Unkarin hallituksen mukaan – virheellisesti väitettä, joka koski suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen asettamia vaatimuksia, ja kun se päätteli perusteettomasti, ettei komission aikaisempien päätösten ja sen harjoittaman käytännön mukaisuus ollut olennaista oikeusvarmuuden kannalta katsoen. Samalla tavoin unionin yleinen tuomioistuin ei tulkinnut asianmukaisesti Unkarin hallituksen väitettä, joka koski valtiontuen edellytysten täyttymistä, ja se sivuutti tämän keskeyttämisen kannalta merkityksellisen väitteen. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään noudattanut perusteluvelvollisuuttaan esittäessään komission koko menettelyn ajan pysyttämän perusteen vastaisen päätelmän, jonka mukaan kyseisissä päätöksissä määrätty keskeyttäminen perustui siihen, ettei Unkari ollut halukas keskeyttämisen täytäntöönpanoon ja että komissio oli päätöksissään näyttänyt tämän riittävästi toteen.

(1)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1).