12.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 52/31

—

kumoamaan riidanalaiset toimet, erityisesti

—

samoista syistä lausumaan siten, että

—

määräämään EKP siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin pitää kantajien vaatimuksia perusteltuina, SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla maksamaan 4 582 825,80 euron määrän lainmukaisen koron perusteella tosiasialliseen maksamiseen saakka laskettuine viivästyskorkoineen sekä muut kulut ja korvaukset vahingoista, jotka ilmenevät toimenpiteiden suorittamisen jälkeen

—

määräämään – kun otetaan huomioon SEUT 280 ja SEUT 299 artikla, jonka mukaan ”Euroopan keskuspankin säädös, jossa määrätään maksuvelvollisuus muulle kuin valtiolle, on täytäntöönpanokelpoinen” –, että vastaajan on velvoitettava Banco Comercial Português suorittamaan kyseiset määrät

—

velvoitettava vastaaja kansallisen keskuspankin välityksellä vaatimaan Banco Comercial Portuguêsia suorittamaan edellä mainitut määrät ”välittömästi” kantajien tileille, kun otetaan huomioon, että kansallinen keskuspankki on direktiivin 2005/29/EY 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa sekä direktiivin 2007/64/EY 81 artiklan 1 kohdassa ja 83 artiklan 1 kohdassa ja Portugalin lain 317/2009 96 §:n, joka koskee liitännäisseuraamuksia, 1 momentin b kohdassa tarkoitettu hallintoviranomainen, ”jolla on toimivalta joko ratkaista valitukset tai panna vireille asianmukainen oikeudenkäynti”

—

määräämään vastaaja

—

saattamaan asia siinä tapauksessa, ettei se kuulu SEUT 256 artiklan 1 kohdan perusteella unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, SEUT 271 artiklan d kohdan nojalla unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos kansallinen keskuspankki ei myönnä jättäneensä ”täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden”, jonka seurauksena sen on ”toteutettava tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet”

—

ehdottamaan siinä tapauksessa, että asia ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ja unionin tuomioistuin pitää kantajien nostamaa kannetta perusteltuna, SEUT 264 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle kansallisen keskuspankin tekemän ja vastaajan vahvistaman päätöksen kumoamista ja esittämään tämän jälkeen – kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan c alakohdan, SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja direktiivin 2005/29/EY 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan sisältö – perusteltu lausuntonsa

—

määrättävä vastaaja velvoittamaan – tai velvoitettava itse – Portugalin valtio/valtiovarainministeriö/verohallinto ryhtymään toimenpiteisiin Banco de Portugalin toimista lausumiseksi

—

velvoittamaan vastaaja saattamaan asia OLAF:n käsiteltäväksi

—

unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditaan jo tässä vaiheessa oikeudenkäyntikulujen korvaamista myöhemmin täsmentyvine määrineen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan, SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja direktiivin 2005/29/EY (1) 11 artiklan 3 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

2)

Vaikka kyse ei ollut ”kassakaapin murtamisesta”, Euroopan keskuspankki tiesi – tai sen olisi pitänyt tietää –, että kyse oli finanssijärjestelmän käyttämisestä rahanpesussa, ja näin ollen luottolaitos tiesi, että kyse oli veropetoksesta tai veronkierrosta, joka saattoi vähentää tuloja unionin talousarviosta. Toimet olivat ”laittomia ja vahingoittivat unionin taloudellisia etuja” ja antoivat aiheen ”yleistä etua koskeville pakottaville syille”, jotka voivat ”[muodostaa] palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen oikeuttavan perustellun syyn”.

3)

Riippumatta tavasta, jolla yli 1 000 000 euroa varastettiin ”kassakaapista”, ”unionin taloudelliset edut”, erityisesti tulot, joihin ”Euroopan unionin talousarvioon sekä toimielinten, elinten ja laitosten talousarvioihin sisältyvät tulot, menot ja varat sekä niiden hallinnoimat ja valvomat talousarviot” perustuvat, vähenivät, joten kyse on myös ”väärinkäytöksistä”, joilla tarkoitetaan jokaista ”yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkomi[sta], joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan yhteisöjen puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia”.

4)

Jos luottolaitos, jäsenvaltio/kansallinen keskuspankki, Euroopan keskuspankki tai jäsenvaltio/valtiovarainministeriö/verohallinto ovat tietoisia tällaisista väärinkäytöksistä ja menettelyistä ja sallivat ne tai ovat puuttumatta niihin, ne kannustavat SEUT 310 artiklan 5 ja 6 kohdan, SEUT 325 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan rikkomiseen, kun ne myöntävät, että kyseessä oleva luottolaitos toteuttaa toimenpiteitä, jotka merkitsevät asetuksen N:o 2988/95 (2) 1 artiklan 2 kohdan vastaisuutensa vuoksi ”väärinkäytöksiä”.

5)

Päätöksessä, jolla vastaaja hylkäsi vaatimuksen, jolla sitä vaadittiin ryhtymään toimenpiteisiin, todettiin muun muassa,

6)

Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluva Banco de Portugal on laiminlyönyt puolueettomuusvelvollisuutensa, ylittänyt toimivaltansa ja tehnyt olennaisen menettelyvirheen.