10.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/47

—

kumoamaan Euroopan komission 7.12.2016 antaman päätöksen C(2016) 8530 final asiassa AT.39914 – Euromääräiset korkojohdannaiset – (jäljempänä päätös) siltä osin kuin se koskee kantajia

—

vaihtoehtoisesti lieventämään kantajille määrättyä seuraamusta

—

velvoittamaan komissio korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio ei ole osoittanut, että kantajien menettelyn tarkoituksena oli manipuloida EURIBOR-korkoja tai EONIA-viitekorkoja. Kantajien mukaan selvitysaineisto osoittaa, etteivät kantajat pyrkineet mihinkään SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa (jäljempänä yhdessä SEUT 101 artikla) tarkoitettuun kilpailunvastaiseen tarkoitukseen.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio on lisäksi tai vaihtoehtoisesti tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että väitetty EURIBOR-korkojen tai EONIA-viitekorkojen manipulointi on SEUT 101 artiklassa tarkoitettu keino estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene – eikä komissio voi väittää tai osoittaa –, että kantajat olisivat menetelleet muulla kilpailunvastaisella tavalla kuin manipuloimalla EURIBOR-korkoja tai EONIA-viitekorkoja.

4)

Neljännellä kanneperusteella esitetään vaihtoehtoisesti, ettei komissio ole osoittanut, että kantajien menettely on muodostanut yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen. Kantajat esittävät erityisesti, ettei menettelyllä, jonka komissio katsoi rikkovan 101 artiklaa, ollut yhtä ainoaa tavoitetta. Vaihtoehtoisesti kantajat väittävät, etteivät ne olleet tietoisia muiden osapuolten kilpailusääntöjä rikkovasta menettelystä eivätkä olisi voineet kohtuudella ennakoida sitä. Edelleen vaihtoehtoisesti kantajat väittävät, etteivät ne myöskään pyrkineet omalla toiminnallaan edesauttamaan yhteisen kilpailunvastaisen suunnitelman toteuttamista.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio on menetellyt unionin oikeuden perusperiaatteiden, hyvän hallinnon, syyttömyysolettaman ja kantajien puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen vastaisesti ratkaisemalla asian ennakolta heidän vahingokseen, koska se käytti yhdistelmää eri sovintomenettelyistä ja koska komissaari Almunia käytti ilmaisuja, joilla niiden syyllisyys todettiin ennakolta.

6)

Kuudennella kanneperusteella esitetään lisäksi tai vaihtoehtoisesti, että komissio on tehnyt useita virheitä kantajille määrätyn sakon laskennassa, minkä vuoksi tuomioistuimen on alennettava sakkoa. Komission (a) olisi pitänyt ottaa lieventävät seikat laajemmin huomioon ja soveltaa pienempää vakavuuskerrointa ja sakon kilpailusääntöjen kestosta riippumatonta perusosaa (”pääsymaksu”), jolloin sakko ilmentäisi komission toteamaa kantajien vähäistä ja poikkeavaa roolia, ja (b) olla soveltamatta kaikkiin osapuoliin samaa laskutapaa laskiessaan myynnin arvoa, minkä seurauksena kantajia on kohdeltu epäedullisesti ilman objektiivista perustetta, mutta (c) soveltaa suurempaa alennusta kantajien käteismyyntilukuihin niiden suhteellisen taloudellisen merkityksen ottamiseksi huomioon ja (d) olla sisällyttämättä EONIA-myyntejä sen tekemiin myynnin arvoa koskeneisiin laskelmiin.