29.10.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/121

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle”

KOM(2011) 48 lopullinen

2011/C 318/20

Esittelijä: Gerd WOLF

Toinen esittelijä: Erik SVENSSON

Euroopan komissio päätti 9. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle

KOM(2011) 48 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 122 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1   ETSK on tyytyväinen komission vihreään kirjaan ja siinä asetettuihin tavoitteisiin, vahvistaa aiheesta jo antamansa aiemmat lausunnot sekä suosittaa asiantuntijaryhmän tekemään seitsemännen puiteohjelman väliarviointiin viitaten, että Euroopan komission tulisi erityisesti

1.1.1

kehittää – yksiköissään ja niitä tukevissa neuvoa-antavissa elimissä toteutettavien rakenteellisten lisätoimenpiteiden avulla – yhdennetty tutkimus- ja innovointistrategia säilyttäen niiden erillinen identiteetti ja erityiset työskentelyolosuhteet.

1.1.2

korottaa tulevia tutkimus- ja innovointimäärärahoja lopultakin niin, että niiden osuus EU:n kokonaistalousarviosta todella kuvastaa tutkimus- ja innovointitoiminnalle Eurooppa 2020 -strategiassa annettua painoarvoa ja avainasemaa sekä sen kannustavaa ja integroivaa vipuvaikutusta jäsenvaltioiden välttämättömään tukipolitiikkaan.

1.1.3

yksinkertaistaa vaadittavia hallinnollisia menettelyjä, joustavoittaa ja nopeuttaa päätöksentekomenettelyjä sekä mukauttaa komission virkamiesten asiantuntija-asemaa ja toimivaltaa vastaavasti.

1.1.4

keskittyä valtioiden välisiin tehtäviin, jotka resurssien ja asiantuntemuksen rajatylittävän yhdistämisen ansiosta tuottavat eurooppalaista lisäarvoa erityisesti, kun kyse on tutkimusyhteistyöstä.

1.1.5

kohdentaa rakennerahastot vielä aliedustetuille alueille, jotta luodaan niillä tarvittavat huippuosaamisen perusta ja rakenteet, sekä parantaa rakennerahastojen ja puiteohjelman välisiä yhteyksiä.

1.1.6

tukea keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden kehittämistä, sillä ilman niitä on mahdotonta vastata maailmanlaajuisen kilpailun haasteeseen ja puuttua menestyksellisesti suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

1.1.7

osoittaa 20 prosenttia tulevan kahdeksannen puiteohjelman kokonaismäärärahoista Euroopan tutkimusneuvoston hallinnoimaan ohjelmaosuuteen.

1.1.8

tukea suurten t&k-infrastruktuurien (ESFRI:n luettelo) rakentamista ja ylläpitoa.

1.1.9

edistää innovointia koko laajuudessaan, sosiaali- ja talousalan, työpaikkojen ja luovien yritysten innovaatiotoiminta mukaan luettuna.

1.1.10

parantaa pk- ja mikroyrityksiä koskevia tukisääntöjä, jotta helpotetaan niiden pääsyä ja osallistumista tukiohjelmiin ja niiden välineisiin.

1.1.11

luoda riittävää riskipääomaa koskevat puitteet ja vahvistaa niitä sekä mahdollistaa riskipääoman helppo saatavuus erityisesti pk-yrityksille. Tässä tarkoituksessa komission on kehitettävä ja mukautettava edelleen riskinjakorahoitusvälinettä.

1.1.12

tarkastella uudelleen valtiontuen sekä kilpailu- ja hankintalainsäädännön roolia, kun otetaan huomioon niiden vaikutukset koko innovaatioprosessiin, erityisasiantuntemuksen kehittämiseen sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin.

1.2   Komitea kehottaa lisäksi jäsenvaltioita antamaan keskeisen panoksensa Eurooppa 2020 -strategiaan lisäämällä – budjettirajoitteidenkin aikana – investointeja koulutukseen (erityisesti korkeakouluihin), t&k-toimintaan ja innovointiin saavuttaakseen lopulta ja mieluummin jopa ylittääkseen kuuluisan ja jo Lissabonin strategiaan sisältyvän t&k-toimintaa koskevan kolmen prosentin tavoitteen.

2.   Komission tiedonannon pääsisältö

2.1   Vihreän kirjan tarkoituksena on virittää julkista keskustelua tärkeimmistä seikoista, joilla on oma roolinsa EU:n tulevissa tutkimus- ja innovointirahoitusohjelmissa.

2.2   Komissio ehdottaa, että parannuksiin pyritään seuraavilla aloilla:

—	tavoitteiden ja niiden toimeenpanon selkiyttäminen

—	yksinkertaistaminen

—	lisäarvon ja vipuvaikutuksen lisääminen sekä päällekkäisyyden ja hajanaisuuden välttäminen

—	osallistumisen helpottaminen

—	laajempi osallistuminen EU-ohjelmiin – esteettömyyden lisääminen

—	EU-tuen yhteiskunnallisten ja kilpailukykyvaikutusten lisääminen.

2.3   Komissio haluaa kehittää yhteisen strategian, joka kattaa kaiken asiaan kuuluvan EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen, jota nykyisin annetaan seitsemännen TTK-puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kaltaisten EU:n innovaatioaloitteiden kautta.

2.4   Vihreässä kirjassa esitetään 27 konkreettista kysymystä, jotka käsittelevät seuraavia temaattisia aloja:

—	yhteistyö Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi

—	yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen

—	kilpailukyvyn parantaminen

—	Euroopan tieteellisen perustan ja eurooppalaisen tutkimusalueen lujittaminen.

2.5   Kyseisten ohjelmaosien nykyiseen rahoitukseen meneillään olevalla ohjelmakaudella (2007–2013) sisältyvät

—	seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma: 53,3 miljardia euroa

—	kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (CIP): 3,6 miljardia euroa

—	Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT): 309 miljoonaa euroa

—	koheesiopolitiikka: noin 86 miljardia euroa (lähes 25 prosenttia rakennerahastojen kokonaistalousarviosta).

3.   Yleistä

3.1   Neuvoston 26. marraskuuta 2010 ja 4. helmikuuta 2011 tekemiin päätöksiin sekä jäljempänä mainittuihin komitean aiempiin lausuntoihin viitaten komitea pitää tervetulleena ja kannattaa komission julkistamaa vihreää kirjaa sekä aikomusta käyttää kaikkia EU:n tutkimus- ja innovaatiovälineitä johdonmukaisella tavalla osana yhteistä strategiakehystä. Näiden tavoitteiden mukainen kunnianhimoinen ja tehokas EU:n tukiohjelma on ratkaiseva edellytys, jotta voidaan vahvistaa Euroopan kilpailukykyä, turvata sen hyvinvointi ja sosiaaliset saavutukset sekä vastata merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

3.2   Tämä merkitsee kuitenkin ennen kaikkea sitä, että EU:n tulevasta kokonaistalousarviosta osoitetaan kyseisiin ensisijaisiin tavoitteisiin riittävä ja asianmukainen osuus! Tulevien tutkimus- ja innovointimäärärahojen osuuden EU:n kokonaistalousarviosta on oltava sellainen, että se todella kuvastaa tutkimus- ja innovointitoiminnalle Eurooppa 2020 -strategiassa annettua painoarvoa ja merkitystä sekä sen kannustavaa ja integroivaa vipuvaikutusta jäsenvaltioiden yhtä lailla välttämättömään tukipolitiikkaan.

3.3   Komitean vuonna 2007 antaman valmistelevan lausunnon ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” (1) otsikossa määritellään jo Eurooppa 2020 -strategian keskeinen tehtävä. Nimenomaan siitä syystä on kehitettävä yhteinen strategia EU:n tutkimus- ja innovointirahoitusta varten.

3.4   Sen ei kuitenkaan tulisi merkitä kyseisten kahden kategorian sekoittamista tai sitä, että yhdestä niistä tehdään toissijainen muihin nähden, vaan tarkoitus on yhteisen strategian avulla varmistaa, että tutkimus ja innovointi tukevat ja ruokkivat toisiaan mahdollisimman tehokkaasti.

3.5   Tämän lähtökohdan pohjalta komitea näin ollen myös kannattaa kohdassa 2.5 mainittuja tavoitteita.

3.6   Viime vuosina komitea on antanut useita muita keskeisiä lausuntoja näistä tavoitteista sekä niihin liittyvistä monitahoisista kysymyksistä. Kyseisistä lausunnoista mainittakoon seuraavat:

—	”Vihreä kirja – Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (2)

—	”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys” (3)

—	”Eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja (ERI) koskeva yhteisön oikeudellinen kehys” (4)

—	”Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin” (5)

—	”Eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten” (6)

—	”Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen kärjessä – tulevan ja nousevan teknologian tutkimusstrategia Euroopalle” (7)

—	”Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa” (8)

—	”Investoiminen vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma)” (9)

—	”EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten” (10)

—	”Tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistaminen” (11)

—	”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke ’Innovaatiounioni’ ” (12)

—	”Innovatiiviset työpaikat tuottavuuden ja laadukkaiden työpaikkojen lähteenä” (13)

—	”Seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarviointi” (14).

Edellä mainituissa lausunnoissa on jo esitetty käytännön suosituksia useimpiin vihreässä kirjassa mainittuihin tavoitteisiin ja kysymyksiin. Siksi komitea viittaa nimenomaisesti näihin aiempiin lausuntoihin, vahvistaa uudelleen niiden sisällön ja toivoo, että ne otettaisiin huomioon osana tätä lausuntoa. Myös asiantuntijaryhmän tekemän seitsemännen puiteohjelman väliarvioinnin (15) osalta jäljempänä esitetään huomioita, joissa toistetaan aiemmissa lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä tai täydennetään niitä.

3.7   Luettelo vihreään kirjaan sisältyvistä kysymyksistä, joita tässä käsitellään tekstijaksossa 4, antaa vaikutelman, että komissio harkitsee radikaaleja muutoksia nykyisiin rahoitusjärjestelyihin ja asetettaviin painopisteisiin. Komitea viittaa lausuntoonsa ”Tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistaminen” ja painottaa määrätietoisesti suositustaan säilyttää olennaiselta osin EU:n nykyisten menestyksellisten rahoitusvälineiden (erityisesti tutkimusyhteistyön) jatkuvuus ja vakaus (16) ja vahvistaa niitä eikä vaarantaa niitä liiallisilla muutoksilla.

3.7.1   Sen sijaan olisi varmistettava yhteinen strategiakehys etenkin komissiossa ja sitä tukevissa neuvoa-antavissa elimissä toteutettavien rakenteellisten lisätoimenpiteiden avulla. Siinä tarkoituksessa tulisi muun muassa nykyisen tutkimuksen puiteohjelman, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin toimenpiteet yhdistää ohjelmien ja hallinnon osalta.

3.7.2   Kuten komitea on useaan otteeseen tähdentänyt, tämä edellyttää lisäksi, että kustakin ohjelmasta vastuussa olevat komission virkamiehet ja myös komissiolle työskentelevien virastojen työntekijät ovat kansainvälisesti tunnustettuja asiantuntijoita asianomaisella alalla omien saavutustensa perusteella ja että heillä on riittävästi liikkumavaraa päätösten teossa sekä mahdollisuuksia tehdä aloitteita, jotta he pystyvät hyödyntämään asiantuntemustaan ja arvostelukykyään tehdäkseen yhteisestä strategiasta menestyksellisen. (17) Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa – eikä varmastikaan pelkästään – kapea-alaisin, joustamattomin säännöin (18), vaan ennemminkin sellaisten vakaiden, mutta kuitenkin joustavien järjestelmien avulla, joissa yhdistyy asiantuntemus ja kokemus.

3.7.3   Komitea on toistuvasti painottanut innovoinnin ratkaisevaa merkitystä Eurooppa 2020 -strategian kannalta. Se kuitenkin toteaa jälleen, etteivät innovaatiot ole välttämättä suoraviivaisen tapahtumasarjan tulos – toisin sanoen ensin tutkimus, sitten innovaatio – vaan ne syntyvät monimutkaisessa prosessissa ”erilaisten lähtötilanteiden verkottumisesta ja nivoutumisesta” (19), ja niihin sisältyy myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia näkökohtia. Tämä koskee erityisesti palveluinnovaatioita, joiden taustalla ovat useimmiten uudet asiakastarpeet, sekä osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä, jotka reagoivat yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Se koskee myös esimerkiksi työpaikkojen innovaatiotoimintaa (20), jota työmarkkinaosapuolet kehittävät tai josta ne neuvottelevat keskenään, mutta yhtä lailla innovaatioita suunnittelu- ja luovalla alalla. Euroopan vammaisstrategia 2010–2020 (komission tiedonanto) on lisäesimerkki merkittävästä innovointialasta julkisille ja kaupallisille palveluntarjoajille, jotka huolehtivat tuotteiden ja palveluiden saatavuudesta, jotta myös vammaiset voivat integroitua täysipainoisesti eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

3.7.4   Komitea huomauttaa lisäksi, että tutkimus ja tiede ovat keskeisiä kulttuurisia tekijöitä, jotka luonnehtivat valistusajan jälkeistä kehitystä Euroopassa. Vaikka ne ovat innovoinnin tärkeä edellytys, ne on myös tunnustettava ja säilytettävä ja niitä on tuettava eurooppalaisen sivistyksen ja kulttuurin aivan omana kategorianaan. Innovointia ei pidä alistaa tutkimukselle, eikä tutkimusta pidä alistaa innovoinnille. (21) Se merkitsisi eurooppalaisten perusarvojen kulttuurista köyhtymistä.

3.7.5   Yksi merkittävä ero tutkimuksen ja innovoinnin välillä ovat erilaiset ”pelisäännöt”, joita sovelletaan yhtäältä tieteessä ja tutkimuksessa ja toisaalta innovoinnissa sidosryhmiin ja työskentely-ympäristöihin (”kulttuureihin”). Tämän aiheen osalta komitea viittaa aihetta ”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys” käsittelevään lausuntoonsa (22), jossa eri näkökohtia tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Siksi yhteisessä strategiassa on haettava ratkaisuja, joissa näitä eroja kunnioitetaan ja joissa niihin vastataan ja jotka kuitenkin mahdollistavat koko innovointiprosessin tukemisen.

3.7.6   Nimenomaan tästä syystä asianmukaiset yhteydet sekä henkilöstön ja asiantuntemuksen vaihto näiden kahden kategorian välillä ovat erityisen tärkeitä ja edellyttävät tukea. Komitea viittaa väliarvioinnista antamaansa lausuntoon (23), jossa se käsittelee suunniteltuja kolmea tukipilaria, toisin sanoen: tiedettä tietämyksen hyväksi (science for knowledge) – tutkimusohjelman määrittelevät tutkijat, tiedettä kilpailukyvyn hyväksi (science for competitiveness) – tutkimusohjelman määrittelevät teollisuuden toimijat – sekä tiedettä yhteiskunnan hyväksi (science for society) – tutkimusohjelman määrittelevät kansalaisyhteiskunnan toimijat.

3.8   Komitea viittaa eurooppalaisen tutkimus- ja kehitystyön hajanaisuutta koskevista komission toistuvista ylimalkaisista väitteistä esittämiinsä aiempiin toteamuksiin ja myöntää, että kyseisenlaisesta hajanaisuudesta voi olla esimerkkejä, mutta ne eivät kuvasta yleistä tilannetta. Siksi komitea toteaa jälleen (24), että ”on jo kauan ollut olemassa eurooppalaisia ja monissa tapauksissa jopa maailmanlaajuisia yhteyksiä ja yhteistyöverkostoja, joiden rajat määrittyvät yhä uudelleen yhteistyön ja kilpailun vuorovaikutuksessa. Kyse on asianomaisten toimijoiden ja heidän järjestöjensä merkittävistä itseohjautuvista järjestäytymisprosesseista”, joille komission tulisi lopulta antaa asianmukainen tunnustus sen sijaan, että se jättää ne huomiotta, erityisesti, koska t&k-puiteohjelmat (erityisesti tutkimusyhteistyö) ovat osaltaan merkittävästi vaikuttaneet kyseisiin aikaansaannoksiin.

3.9   Komitea suosittaa lisäksi suuntaamaan nykyistä enemmän huomiota ja tukea maailmanluokan eurooppalaisten tutkimus- ja innovointiklustereiden luomiseen. Ne ovat houkuttelevia, itseään vahvistavia korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten verkostoja, jotka käsittävät myös hedelmälliset yhteydet syntyneiden erikoisalayritysten välillä. Komitea painottaa tässä yhteydessä jälleen, että myös EU:ssa on luotava nykyistä enemmän maailmanluokan yliopistoja, ja kehottaa siksi erityisesti jäsenvaltioita toimimaan tältä osin entistä päättäväisemmin.

3.10   Komitea toistaa – ennen kaikkea jäsenvaltioille suunnatun – suosituksensa helpottaa yritysten perustamista, parantaa niiden kestokykyä ja markkinamahdollisuuksia sekä luoda sitä varten välttämättömät perusedellytykset (ks. myös kohta 4.7.1). Byrokratian vähentäminen ja riittävä riskipääoma ovat tässä suhteessa ratkaisevan tärkeitä tekijöitä. Vaikka EU:n tasolla riskinjakorahoitusväline – jonka Euroopan komissio ja Euroopan investointipankki ovat perustaneet yhdessä – on hyvä lähtökohta, on kuitenkin vielä parannettava merkittävästi erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia saada riittävästi riskipääomaa.

4.   Erityistä

Tässä tekstijaksossa käsitellään muutamia komission esittämistä 27 kysymyksestä. Niitä ei toisteta tässä, mutta käsitellään implisiittisesti jäljempänä.

4.1   EU:n rahoitusvälineiden käyttäjät tarvitsevat hyvin jäsennellyn sisällysluettelon sekä kattavan käsikirjan sekä painettuna että internetissä. Mahdollisimman suuren jatkuvuuden varmistamiseksi olisi myös huolehdittava asianmukaisesta tasapainosta yhtäältä hyviksi osoittautuneiden ja menestyksellisten välineiden ja perusperiaatteiden sekä toisaalta mahdollisimman vähälukuisten uusien lähestymistapojen välillä.

4.2   Tasapaino yhtenäisen säännöstön ja joustavuuden tarpeen – erityisvaatimusten huomioonottaminen mukaan luettuna – välillä edellyttää sääntöjen yhdenmukaistamisen ohella jäsenvaltiotason menettelyjen täysimääräistä tunnustamista tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä. Komissiossa sovellettavien työskentelytapojen osalta komitea viittaa kohtaan 3.7.2; virkamiehille tulisi antaa riittävästi liikkumavaraa aikajaksona, jolloin uusista toimintamalleista hankitaan kokemusta, jotta he voivat soveltaa vielä määrittelemättömiä poikkeussäännöksiä/erityissäännöksiä/poikkeuslupia (24), sillä kyseisellä alalla on ensin hankittava kokemusta. (25) Komitea viittaa tältä osin yksinkertaistamista käsittelevään lausuntoonsa (26), jossa se suosittaa tavoittelemaan luottamukseen perustuvaa lähestymistapaa sekä sallimaan suuremman virhemarginaalin.

4.3   Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden toteuttamat välttämättömät valtakunnalliset ja alueelliset toimenpiteet tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseksi sekä vastaavat uudistusohjelmat, tulisi EU-rahoitus suunnata ensisijaisesti valtioidenväliseen yhteistyöhön – erityisesti tutkimusyhteistyöhön. Eri jäsenvaltioiden asiantuntemuksen ja resurssit yhdistämällä tutkimusyhteistyö tarjoaa selvää eurooppalaista lisäarvoa, aikaansaa vipuvaikutuksen jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan sekä edistää Euroopan yhdentymistä.

4.4   Koska huippuosaamisen on jatkossakin oltava tutkimus- ja kehitystyön johtava periaate myös Eurooppa 2020 -strategiassa, rakennerahastot tulisi kohdentaa nykyistä enemmän vielä aliedustetuille alueille, jotta luodaan niillä kipeästi tarvittavat huippuosaamisen perusta ja välttämättömät rakenteet. Komitea kannattaakin komission esittämää seuraavaa toteamusta: ”Pitkällä aikavälillä maailmanluokan huippuosaamista voi syntyä ainoastaan järjestelmässä, jossa kaikille tutkijoille kautta EU:n tarjotaan välineet kehittyä huipputasolle ja kilpailla parhaista paikoista. Tämä edellyttää, että jäsenvaltiot laativat kunnianhimoisia modernisointisuunnitelmia julkiselle tiedepohjalleen ja pitävät yllä julkista rahoitusta. EU-rahoituksen, myös koheesiopolitiikan rahastoista annettavan, olisi tarpeen mukaan autettava huippuosaamisen saavuttamisessa.”

4.5   Jotta varmistetaan yhteisvaikutukset rakennerahastojen kanssa ja optimaalinen koordinointi jäsenvaltioiden tukipolitiikan kanssa, toimivat yhteydet (27) tutkimus- ja innovointirahoituksen tulevan yhteisen strategiakehyksen ja tulevan koheesiopolitiikan strategiakehyksen välillä ovat ratkaisevan tärkeitä (kysymys 8). Älykkään erikoistumisen tulisi olla aluestrategioiden kehittämisen johtavana periaatteena.

4.6   Jotta koko innovointiprosessia voitaisiin edistää entistä paremmin, komitea kehottaa tarkastelemaan yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa perusteellisesti uudelleen valtiontuki-, hankinta- ja kilpailusääntöjä (ks. kysymys 19), jotka voivat muodostaa esteitä kyseiselle tavoitteelle. (28) Syynä tähän on tasapaino ja/tai mahdollinen ristiriita kilpailulainsäädännön ja innovoinnin edistämisen välillä. Siksi kilpailu-, valtiontuki- ja hankintalainsäädäntöä ei tulisi laatia ja panna täytäntöön niin, että siitä tulee innovoinnin este; tarvetta voi olla jopa uudistuksille. Toisinaan innovaatioita on myös suojattava siltä, etteivät niitä hanki kilpailijat, jotka pyrkivät keskeyttämään innovointiprosessin.

4.6.1   Innovointiprosessi – julkisesti rahoitetusta tutkimuksesta markkinoille saattamiseen – edellyttää tarvittaessa pitkän aikavälin vakiintuneita kumppanuuksia, joita on vaikea muodostaa nykyisin säännöin (esim. tiedonanto, tekijänoikeudet, valtiontukia ja julkisia hankintoja koskevat säännöt) (kysymys 20). Tällä alalla tulisi etsiä uusia lähestymistapoja ja sääntöjä, jotta ratkaistaan mahdollinen ristiriita innovoinnin lisäämisen sekä julkisuuden lisäämisen ja entistä rehdimmän kilpailun välillä. Koska kyseinen eturistiriita ei yleensä koske uraauurtavaa tai perustutkimusta, senkaltaisen tutkimuksen riittävä osuus saattaisi edistää merkittävästi tätä tavoitetta (ks. myös kohta 4.7.3).

4.7   Toinen komission esittämä avainkysymys koskee rahoituksen jakautumista seuraavien kohteiden välillä:

—	pk-yritykset, osuus- ja yhteisötalouden yritykset sekä suuret liikeyritykset

—	perustutkimus ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin tähtäävä tutkimus

—	tutkimus ja sitä seuraava innovointiprosessi

—	tekniset, palvelu-, yhteiskunnalliset ja liiketoiminnan innovaatiot

—	ylhäältä alas ja alhaalta ylös suuntautuvat lähestymistavat.

Siltä osin kuin komitea ei ole jo aiemmin ottanut kantaa asiaan se esittää seuraavat huomiot:

4.7.1   Useista eri syistä pk-yritykset – ja varsinkin pienyritykset – on otettava erityisesti huomioon suunniteltaessa rahoitettavia aihealueita ja käytettäviä välineitä. (29)

—	Pk-yrityksillä tulisi olla mahdollisuus osallistua ohjelmiin tietyn yritykselle soveltuvan aikajakson ajan (kuten nykyisissä tulevia ja kehitteillä olevia tekniikoita koskevissa toimissa).

—	Erityistä huomiota tulisi kiinnittää uusiin ja mikroyrityksiin (alle kymmenen työntekijää), joilla on merkittävää innovointipotentiaalia, ja niiden osallistumiskriteereitä tulisi helpottaa.

—	Rahoitusta tulisi käyttää (yritysten kannalta erityisen merkittävien) innovaatioprosessien tukemiseksi kokonaisuudessaan.

—	On keskityttävä nykyistä enemmän palveluinnovaatioihin.

—	Tarvitaan välittäjiä/edistäjiä pienempien yritysten auttamiseksi hyötymään innovointiohjelmista ja niiden osallistumisen helpottamiseksi – Yritys-Eurooppa-verkostolla (Enterprise Europe Network) voisi olla tässä merkittävä rooli.

—	Osuus- ja yhteisötalouden yritykset on otettava huomioon rahoitusmalleja suunniteltaessa.

4.7.2   Suuret läpimurrot perustavaa laatua olevaan uudenlaiseen tietämykseen – ja sitä seuranneisiin nykyaikaisiin innovaatioihin, joista mainittakoon esimerkiksi internet, GPS, magneettiresonanssikuvaus, laserit, tietokoneet ja nanoteknologia – olivat perustutkimuksen ja sen jälkeisen soveltavan tutkimuksen tulos. Perus- ja soveltava tutkimus ovat tulevan innovoinnin olennaisia kasvualustoja. (30) Komitea on myös käsitellyt kysymystä, kuinka nämä kasvualustat voidaan ulottaa organisaatioihin, jotka kykenevät edistämään ja kehittämään innovaatioita. (31)

4.7.3   Juuri tästä syystä ETSK suosittelee, että Euroopan tutkimusneuvoston tukemien toimenpiteiden osuus nostetaan tulevassa kahdeksannessa puiteohjelmassa vähintään 20 prosenttiin kokonaistuesta ja että myös ohjelman muiden osien perusluonteisille kysymyksille annetaan riittävä painoarvo. Euroopan tutkimusneuvosto on osoittanut, että sillä on erinomaiset valmiudet edistää uusia ideoita ja huippututkimusta. Neuvoston olisi tulevassa toiminnassaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota myös nuorten tutkijoiden uranäkymiin, jotta heidät saadaan pysymään eurooppalaisen tutkimuksen parissa tai houkuteltua takaisin.

4.7.4   Tutkimusyhteistyö on – nykyisen yhteistyöohjelman (32) keskeisenä osana – nykyisen seitsemännen t&k-puiteohjelman (ja sitä edeltävien ohjelmien) pääpilari, ja se on osoittautunut erinomaiseksi; se on keskeinen rahoitusväline jäsenvaltioiden tutkimustoiminnan yhdistämiseksi ja pirstoutumisen estämiseksi. Sen merkitys tulevassa yhteisessä strategiakehyksessä tulisi siksi säilyttää, ja sitä tulisi ehdottomasti vahvistaa. (33) Merkitys korostuu vielä entisestään, koska nimenomaan tutkimusyhteistyön avulla on tarkoitus ratkaista merkittävät yhteiskunnalliset haasteet (kysymykset 9 ja 11). Se antaa myös merkittävän panoksen sellaisten keskeisten teknologioiden kehittämiseen, jotka ovat ratkaisevia EU:n maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta.

4.7.5   Kaiken kaikkiaan alhaalta ylöspäin suuntautuvien hankkeiden tuelle (ks. myös kohta 4.7.10) tulisi antaa entistä suurempi rooli (kysymykset 9 ja 10), jotta annettaisiin entistä enemmän tilaa innovatiivisille ideoille, jotka eivät sisälly aihekohtaiseen luetteloon tai esimerkiksi joita ei kehitetä nykyisten teollisuudenalojen piirissä (ks. myös kohta 3.7.6 – tutkimusohjelman määrittelevät teollisuuden toimijat) – laivanrakennusteollisuus ei nimittäin keksinyt lentokonetta!

4.7.6   Ylhäältä alaspäin suuntautuvien lähestymistapojen lähtökohtana on johtavien päättäjien strateginen, niiden nykytietämykseen perustuva näkökulma, kun taas alhaalta ylöspäin suuntautuvissa lähestymistavoissa hyödynnetään tutkittavien tai parannettavien kohteiden parissa suoraan työskentelevien tutkijoiden, insinöörien ja muiden sidosryhmien (TRANS stakeholders) luovaa potentiaalia. Jopa silloin kun on kyse tärkeistä yhteiskunnallisista haasteista, olisi painotettava nykyistä enemmän laaja-alaisesta osaamisyhteisöstä kumpuavia ideoita ja ehdotuksia eikä vain ylhäältä käsin saneltuja määräyksiä. ”Innovaatiopolitiikan investointeja tulisi – – kohdentaa työpaikkojen organisatorisiin sekä työntekijälähtöisiin innovaatioihin”. (34)

4.7.7   Tasapaino alhaalta ylös ja ylhäältä alas -lähestymistapojen välillä edellyttää eriyttämisen lisäämistä: jopa nimenomaisilla aihealueilla (esim. avainteknologiat tai merkittävät yhteiskunnalliset haasteet) tarvitaan riittävä määrä alhaalta ylös suuntautuvia prosesseja, jotta annetaan riittävästi tilaa uusille ratkaisuideoille, joita ei ole ehdotettu ylhäältä alaspäin. Tämän lisäksi on kuitenkin myös tarjottava tilaisuus kysymyksenasetteluja ja ongelmia koskeville täysin uudenlaisille lähestymistavoille, joita ei ehkä ole tunnistettu välittömästi. Vaikka kyseisenlaisia lähestymistapoja on jo saatettu toteuttaa käytännössä ”Ideat”-ohjelmassa, myös niille tulisi antaa huomattavasti nykyistä enemmän tilaa tutkimusyhteistyössä, mistä esimerkkinä on nykyinen menestyksellinen toiminta tieto- ja viestintäteknologian aihealueeseen sisältyvässä, tulevia ja kehitteillä olevia tekniikoita koskevassa ohjelmassa. Tässä onnistuminen edellyttää, että asianomaisten virkamiesten kannalta lisätään joustavuutta ja liikkumavaraa.

4.7.8   Eurooppalaisten t&k-infrastruktuuritoimenpiteiden (ESFRI:n luettelo) osalta komitea toistaa suosituksensa (35), jonka mukaan niitä on tuettava edistämällä rakentamista ja ylläpitoa. ”Ihmiset”-ohjelma, joka käsittää esimerkiksi Marie Curie -toimet (kysymys 23), on niin ikään selkeästi osoittanut arvonsa, minkä johdosta se tulisi säilyttää kaikilta osin, tai sitä pitäisi jopa laajentaa.

4.7.9   Kun otetaan huomioon poliittisen keskustelun ytimessä nykyisin olevaan yhteiseen eurooppalaiseen talous-, valuutta- ja finanssipolitiikkaan sisältyvät merkittävät ongelmat sekä niihin liittyvät makrotaloudelliset kysymykset, komitea suosittaa, että tukiohjelmissa annetaan riittävä painoarvo myös kyseiseen alaan liittyvälle tutkimukselle.

4.7.10   T&k-työtä pidemmälle menevien kysymysten osalta (kysymys 17) komitea ennen kaikkea suosittaa hyödyntämään juuri tätä tarkoitusta varten luoduista välineistä saatavia kokemuksia, mutta olemaan luomatta vielä lisää uusia välineitä (36). Indikaattoreiden ja innovointikumppanuuksien osalta katso lausunto aiheesta ”Innovaatiounioni” (37). Pääoman saannin osalta komitea viittaa samaan lausuntoon (38).

---

(1)  EUVL C 325, 30.12.2006, s. 16.

(2)  EUVL C 44, 16.2.2008, s. 1.

(3)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8.

(4)  EUVL C 182, 4.8.2009, s. 40.

(5)  EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56.

(6)  EUVL C 306, 16.12.2009, s. 13.

(7)  EUVL C 255, 22.9.2010, s. 54.

(8)  EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80.

(9)  EUVL C 21, 21.1.2011, s. 49.

(10)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 112.

(11)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129.

(12)  EUVL C 132, 3.5.2011, s. 39.

(13)  CESE 1605/2010 (asiakokonaisuus SC/034).

(14)  CESE 657/2011 (asiakokonaisuus INT/575).

(15)  http://ec.europa.eu/research/evaluations.

(16)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129, kohta 3.12.

(17)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129, kohta 3.10.

(18)  EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17, kohta 6.4.

(19)  Ks. alaviite 12.

(20)  EUVL C 132, 3.5.2011, s. 22.

(21)  Ks. alaviite 12.

(22)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8, kohdat 4.1–4.4.

(23)  CESE 797/2011.

(24)  Ks. alaviite 12.

(25)  EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17, kohta 6.4.

(26)  Ks. alaviite 11, kohta 3.6.

(27)  Ks. myös tämän asiakirjan kohta 3.7.1.

(28)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8, kohta 4.8.

(29)  Ks. alaviite 12, kohta 4.10.

(30)  EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80, kohta 3.2.3.

(31)  Ks. alaviite 3.

(32)  Tästä huolimatta uusia käsitteitä voitaisiin käyttää nyt odotettavassa, kahdeksatta T&K-puiteohjelmaa koskevassa ehdotuksessa viitattaessa toimenpiteisiin, joita tähän asti on kuvattu ”tutkimusyhteistyöksi” ja ”yhteistyöksi”.

(33)  Ks. myös tämän asiakirjan kohta 4.3.

(34)  EUVL C 132, 3.5.2011, s. 5.

(35)  Ks. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni”, EUVL C 132, 3.5.2011, kohta 3.8.4.

(36)  Ks. myös alaviite 12.

(37)  Ks. alaviite 12, kohdat 4.2 ja 4.4.

(38)  Ks. alaviite 12, kohta 4.8.

---