EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52008IP0399

Naisten ja miesten tasa-arvo — 2008 Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. syyskuuta 2008 naisten ja miesten tasa-arvosta — 2008 (2008/2047(INI))

EUVL C 295E, 4.12.2009, p. 35–42 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

4.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 295/35


Keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Naisten ja miesten tasa-arvo — 2008

P6_TA(2008)0399

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. syyskuuta 2008 naisten ja miesten tasa-arvosta — 2008 (2008/2047(INI))

2009/C 295 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 päivätyn komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta — 2008 (KOM(2008)0010) (”komission tasa-arvokertomus”) sekä vuosikertomukset aiemmilta vuosilta (KOM(2001)0179, KOM(2002)0258, KOM(2003)0098, KOM(2004)0115, KOM(2005)0044, KOM(2006)0071 ja KOM(2007)0049),

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (KOM(2006)0092),

ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan toimintaohjelman (2001–2005) perustamisesta 20. joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/51/EY (1),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (2) ja erityisesti sen 16 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottaa huomioon eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen, jonka Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi,

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevasta politiikasta vastuussa olevien jäsenvaltioiden ministerien 4. helmikuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (3),

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa (4),

ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman vammaisten naisten asemasta Euroopan unionissa (5),

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (6),

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa (7),

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa — 2007 (8),

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta teollisuudessa (9),

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta EU:n maaseutualueilla (10),

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman vankilassa olevien naisten erityistilanteesta ja vanhempien vangitsemisen vaikutuksesta yhteiskunnalliseen elämään ja perhe-elämään (11),

ottaa huomioon naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja sen 22. maaliskuuta 2007 antaman lausunnon sukupuolten välisestä palkkakuilusta,

ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten 22. maaliskuuta 2005 hyväksymät toimintapuitteet sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0325/2008),

A.

katsoo, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo kuuluu Euroopan unionin perusperiaatteisiin, jotka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; katsoo kuitenkin, että huolimatta merkittävästä edistyksestä tällä alalla naisten ja miesten välinen eriarvoisuus on edelleen suurta,

B.

katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvon toteutumiselle ja että se on ihmisoikeuksien loukkauksista laaja-alaisimpia eikä tunne maantieteellisiä, taloudellisia eikä sosiaalisia rajoja; katsoo, että hälyttävän suuri joukko naisia joutuu kohtaamaan väkivaltaa,

C.

katsoo, että ”naisiin kohdistuva väkivalta” tarkoittaa kaikkia naisia vastaan suunnattuja väkivaltatekoja, joista näille aiheutuu tai voi aiheutua vahinkoa taikka fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä kärsimystä, mukaan lukien tällaisella väkivallalla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto riippumatta siitä, tapahtuuko se julkisesti tai yksityisesti,

D.

katsoo, että seksuaalista hyväksikäyttöä varten käytävä ihmiskauppa on törkeä ihmisoikeusloukkaus ja moderni orjuuden muoto sekä tiiviissä yhteydessä muihin rikollisuuden muotoihin, ja se haittaa huomattavasti kaikkia ponnisteluja naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi,

E.

katsoo, että joustavan yrittäjyyspolitiikan edistämisen työmarkkinoilla ei tule vastata ensikädessä yritysten tai julkishallintojen tarpeisiin, vaan joustavuuden lisäämisessä on ennen kaikkea pidettävä lähtökohtana aikaa, jonka naiset ja miehet tarvitsevat vastuun kantamiseksi perhe-elämän velvoitteista,

F.

katsoo, että erityisiä tasa-arvosuuntaviivoja sen paremmin kuin yhtäläisten mahdollisuuksien pilariakaan ei ole jäljellä Euroopan työllisyysstrategiassa,

G.

katsoo, että sukupuolten väliset erot työllisyydessä osoittavat, että naisten ja miesten välillä on edelleen määrällistä ja laadullista eriarvoisuutta,

H.

ottaa huomioon, että palkkaero on ollut vakaasti 15 prosentin tasolla vuodesta 2003 ja että se on laskenut vain prosenttiyksikön vuodesta 2000,

I.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten alakohtainen ja ammatillinen eriytyminen ei ole vähentynyt vaan jopa lisääntynyt joissakin maissa,

J.

katsoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoon on ratkaiseva naisten ja miesten tasa-arvon indikaattori; katsoo, että johtotehtävissä olevien naisten osuus yrityksissä ja yliopistoissa on edelleen pieni ja että edistys on erittäin hidasta politiikassa ja tutkimustyössä,

K.

katsoo, että naisten koulutuksellisiin ja ammatillisiin vaihtoehtoihin edelleen liittyvät perinteiset stereotypiat auttavat pitämään yllä eriarvoisuutta,

L.

katsoo, että talouskasvun ja sosiaalisen markkinatalouden edistämistä koskevat Lissabonin tavoitteet voidaan saavuttaa vain hyödyntämällä täysimääräisesti naisten huomattavaa potentiaalia työmarkkinoilla,

M.

ottaa huomioon, että etenkin naiset ovat vaarassa joutua pakosta osa-aikatöihin kohtuuhintaisten lasten hoitopaikkojen puutteen vuoksi,

N.

katsoo, että naiset ovat miehiä alttiimpia monille haasteille ja ongelmille, jotka liittyvät esimerkiksi työllisyyden laatuun, ”avustavien aviopuolisoiden” tilanteeseen tietyillä aloilla kuten maataloudessa, kalastuksessa ja pienissä perheyrityksissä, työterveyteen ja -turvallisuuteen, äitiyssuojeluun sekä korkeampaan köyhyysriskiin,

O.

ottaa huomioon, että sekä naisten että miesten työllisyysaste on maaseudulla muita alueita matalampi; ottaa lisäksi huomioon, että monet naisista eivät koskaan ole virallisesti työmarkkinoiden käytettävissä eikä heitä siten myöskään rekisteröidä työttömiksi tai sisällytetä työttömyystilastoihin, mikä aiheuttaa tiettyjä taloudellisia ja juridisia ongelmia sairaus- ja äitiyslomaan, eläkeoikeuksien kertymiseen ja sosiaaliturvaan liittyen sekä ongelmia avioeron yhteydessä; ottaa huomioon, että maaseutualueet kärsivät pahoin laadukkaiden työpaikkojen puutteesta,

P.

katsoo, että tiettyjen, samanaikaisesti useita ongelmia ja riskejä sekä kaksinkertaista syrjintää kohtaavien naisryhmien olosuhteissa on havaittavissa heikkenemistä ja että erityisen alttiita ovat vammaiset ja naiset, joilla on huollettavia, sekä iäkkäät, vähemmistöihin kuuluvat ja maahanmuuttajat,

Q.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten välillä esiintyy edelleen suuria eroja muilla työympäristön laatuun vaikuttavilla osa-alueilla, joita ovat työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen, työjärjestelyt, jotka eivät hyödynnä täysimääräisesti ihmisten kykyjä, sekä työterveys ja -turvallisuus; ottaa huomioon, että niiden naisten työllistymisaste, joilla on huollettavia lapsia, on vain 62,4 prosenttia verrattuna miesten 91,4 prosenttiin; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinoille osallistumiselle on edelleen ominaista osa-aikatyön suuri ja kasvava osuus, joka oli 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2007 naisten keskuudessa 31,4 prosenttia, mutta miesten keskuudessa vain 7,8 prosenttia, ja että kaikista osa-aikaisista työntekijöistä 76,5 prosenttia on naisia; ottaa huomioon, että myös tilapäiset työsuhteet ovat naisten keskuudessa yleisempiä (15,1 prosenttia, joka on yhden prosenttiyksikön verran enemmän kuin miesten vastaava luku); ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on edelleen huomattavasti yleisempää naisten keskuudessa (4,5 prosenttia) kuin miesten (3,5 prosenttia),

R.

ottaa huomioon, että naisten köyhyysriski on miehiä korkeampi etenkin yli 65-vuotiaiden osalta (21 prosenttia, eli viiden prosenttiyksikön verran enemmän kuin miesten vastaava luku),

S.

katsoo, että työn, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittaminen on edelleen hankala ongelma sekä naisille että miehille,

T.

katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä tehtävä määritettäessä ja toteutettaessa käytännössä miesten ja naisten tasa-arvoon liittyviä toimia eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja alakohtaisella tasolla sekä yrityksissä,

U.

katsoo, että vastuun jakaminen miesten ja naisten kesken perheestä ja kodista, etenkin hyödyntämällä vanhempainvapaata ja isyyslomia, on välttämätöntä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiselle ja toteutumiselle; katsoo, että äitiysloman ja vanhempainvapaan poissulkeminen kokonaistyöajan laskelmista syrjii naisia ja saattaa heidät epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla,

V.

katsoo, että lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalvelujen saatavuus on olennaista, jotta miehet ja naiset voivat osallistua työmarkkinoille ja koulutukseen yhdenvertaisesti,

W.

katsoo, että rakennerahastojen säännöksissä säädetään, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista edistetään rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa;

1.

pitää myönteisenä edellä mainittua komission kertomusta tasa-arvosta, ja toistaa, että naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva EU:n tason politiikka on kaksitasoista: toisaalta sillä varmistetaan, että miesten ja naisten tasa-arvo huomioidaan kaikilla politiikan aloilla (sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen), ja toisaalta samanaikaisesti toteutetaan tarkoin suunnattuja toimia naisten syrjimisen poistamiseksi esimerkiksi tiedotuskampanjoiden, parhaiden käytäntöjen vaihdon, kansalaisten kanssa käytävän keskustelun ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteiden avulla;

2.

korostaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan tärkeyttä naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään yhtenäiseen toimintaan tällä alalla; vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisia uusia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskauppaa harjoittavien verkostojen torjunnassa ja toteuttamaan uusia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, koulutuksellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia toimia prostituution kysynnän vähentämiseksi;

4.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen;

5.

katsoo, että naisten yleinen osallistuminen päätöksentekoon paikallisella ja kansallisella tasolla sekä EU:n tasolla ei ole riittävää; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja poliittisia puolueita näin ollen harkitsemaan toimia tilanteen parantamiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että vaalikiintiöillä on myönteinen vaikutus naisten edustukseen;

6.

kiinnittää huomiota vastaavuussuhteeseen sen välillä, miten naiset osallistuvat politiikkaan ja päätöksentekoon sekä sen välillä, miten he osallistuvat kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen tukemaan toimia, jotka edistävät naisten osallistumista;

7.

korostaa, että naisten aktiivinen osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, ja että tehtävien tulisi keskittyä naisten työpaikkasuojeluun ja näiden oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen;

8.

panee merkille, että naisten sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien oma valvonta on tärkeää naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa; tukee siksi toimenpiteitä ja toimia, jotka edistävät naisille suunnatun seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelujen saatavuutta ja tietämystä heidän oikeuksistaan ja saatavilla olevista palveluista;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikessa sosiaalipolitiikassa sekä työllisyyttä ja sosiaaliturvaa koskevassa politiikassa, erityisesti joustoturvastrategiassa, ja torjumaan kaikkia syrjinnän muotoja;

10.

tukee Euroopan sosiaalirahaston ja vuosien 2007–2013 Progress-ohjelman puitteissa toteutettavia toimia, joilla parannetaan naisten asemaa työmarkkinoilla ja edistetään syrjinnän poistamista;

11.

on huolissaan siitä, että sukupuolten välistä palkkakuilua ei ole onnistuttu kaventamaan muutaman viime vuoden aikana; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen arvioimaan strategioita ja toimia tällä alalla ja määrittelemään tarvittaessa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa sellaisia uusia toimenpiteitä tai nykyisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevia uusia lähestymistapoja, joilla voidaan parantaa tilannetta; kannattaa tässä yhteydessä miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean ehdotusta, jolla pyritään vahvistamaan kyseisessä asiassa sovellettavaa eurooppalaista lainsäädäntöä velvoittamalla työnantajat kartoittamaan palkkatilanteen ja kehittämään toimintasuunnitelmia palkkakuilun kaventamiseksi; korostaa, että tarvitaan yhtenäistä toimintaa, etenkin kasvun ja työllisyyden edistämistä ja yhteisiä joustoturvaperiaatteita koskevien eurooppalaisten strategioiden uuden jakson yhteydessä;

12.

on huolissaan naisten epäedullisesta asemasta työmarkkinoilla, jonka vuoksi naisille kertyy vähemmän oikeuksia eläkkeeseen ja muihin sosiaalisiin tulonsiirtoihin, näin etenkin sellaisissa järjestelmissä, joissa oikeudet ovat pääosin sidoksissa asianomaisen suorittamiin maksuihin tai työtuloihin; pyytää siksi jäsenvaltioita ryhtymään tehokkaisiin toimiin, joilla varmistetaan sosiaalisten normien noudattaminen ja oikeuksien turvaaminen eri toimialojen työpaikoilla takaamalla työntekijöille ja erityisesti naisille kohtuulliset tulot sekä oikeuden työturvallisuuteen ja -terveyteen, sosiaaliseen suojeluun ja ammatilliseen järjestäytymiseen ja edistämällä miesten ja naisten epätasa-arvon poistamista työelämässä;

13.

pyytää jäsenvaltioita tukemaan komissiota kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen valvonnassa tasa-arvoperiaatteen noudattamisen arvioimiseksi etenkin laillisten oikeuksien ja eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmien osalta;

14.

pyytää yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita julistamaan helmikuun 22. päivän kansainväliseksi palkkatasa-arvon päiväksi;

15.

on huolissaan toisaalta ennallaan pysyvästä erosta naisten ja miesten koulutustasojen välillä, jossa on kyse siitä, että naiset pärjäävät koulutuksessa paremmin, ja toisaalta tilanteesta työmarkkinoilla, joilla naiset ansaitsevat matalampia palkkoja, tekevät useammin epävarmaa työtä ja etenevät hitaammin urallaan kuin miehet; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan syitä ja löytämään ratkaisuja tähän tilanteeseen;

16.

suosittelee, että jäsenvaltiot edistävät aktiivisesti oppilaiden tasa-arvoista kohtelua ja toteuttavat toimenpiteitä, joilla vastustetaan työhön liittyvää erottelua, jota esiintyy edelleen koulutuksen alalla; siellä naisopettajien osuus esikoulussa ja ala-asteella ylittää selvästi heidän osuutensa yläasteella, jossa miesten määrä, tunnustus, palkkaus ja yhteiskunnallinen arvostus ovat suurempia;

17.

ehdottaa, että komissio tutkii toteutettavia toimenpiteitä, joilla edistetään tieteen ja tekniikan alan akateemisia opintoja naisten ja miesten keskuudessa ja joilla lisätään alan ammattilaisten tarjontaa ja kysyntä tyydytetään;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään lisätoimiin naisten työmarkkinoille pääsyn ja työmarkkinoihin osallistumisen parantamiseksi erityisesti sellaisilla aloilla, joilla naiset ovat edelleen aliedustettuina, kuten huipputeknologia, tutkimus, tieteet ja insinööritieteet, sekä naisten työllisyyden laadun parantamiseksi erityisesti kaikkien tasojen elinikäisen oppimisen ohjelmien avulla; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan unionin rakennerahastoja tämän saavuttamiseksi;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota avustavien aviopuolisoiden tilanteeseen käsityöläisammateissa, kaupan alalla, maataloudessa, kalastuksessa ja pienissä perheyrityksissä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ja ottaen huomioon sen, että naiset ovat huomattavasti haavoittuvammassa asemassa kuin miehet; pyytää komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen, jonka tarkoituksena on muuttaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella annettua direktiiviä 86/613/ETY (12) välillisen syrjinnän torjumiseksi, tasa-arvoista kohtelua koskevan positiivisen velvoitteen asettamiseksi ja avustavien aviopuolisoiden oikeudellisen aseman parantamiseksi;

20.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteisomistuksen laillisen käsitteen, jotta varmistettaisiin naisten oikeuksien täysimääräinen tunnustaminen maatalousalalla, naisten asianmukainen suojelu sosiaaliturvan alalla ja heidän työnsä tunnustaminen;

21.

kannustaa jäsenvaltioita edistämään naisten yrittäjyyttä teollisuusalalla ja tukemaan naisten yritysten perustamista taloudellisesti sekä tarjoamalla näille ammatillista neuvontaa ja asianmukaista koulutusta;

22.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten äitiyteen liittyviin järjestelyihin;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota niiden yhä useampien henkilöiden tilanteeseen, jotka toimivat virallisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina, mutta jotka voidaan todellisuudessa luokitella taloudellisessa riippuvuussuhteessa oleviksi työntekijöiksi;

24.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan tunnustusta niille yrityksille, jotka toteuttavat toimia naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi ja työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen helpottamiseksi, kannustaakseen tämän alan parhaiden käytänteiden levittämistä;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle heikommassa asemassa olevien naisten ryhmät ja kiinnittämään niihin erityistä huomiota sekä kehittämään toimia niiden tarpeisiin vastaamiseksi; katsoo, että tällaisia ryhmiä ovat erityisesti vammaiset ja naiset, joilla on huollettavia, sekä iäkkäät, vähemmistöihin kuuluvat, maahanmuuttajat ja vankilassa olevat naiset;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään ja toteuttamaan tarvittavat toimet tukeakseen vammaisten naisten etenemistä yhteiskunta-, työ- ja kulttuurielämässä sekä politiikassa, joissa he ovat edelleen aliedustettuina;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maahanmuuttajanaisten pääsyä koulutukseen ja työhön ottamalla käyttöön toimia maahanmuuttajanaisten työmarkkinoilla kohtaaman kaksinkertaisen syrjinnän torjumiseksi sekä luomaan tarvittavat otolliset olosuhteet, jotka mahdollistavat näiden naisten työmarkkinoille pääsyn sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen, ja varmistamaan asianmukaisen ammatillisen koulutuksen;

28.

panee tyytyväisenä merkille komission ja työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut, joiden tavoitteena on kehittää lainsäädännöllisiä ja muita puitteita työn, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi; odottaa lisäksi kiinnostuneena analyysia neuvotteluista ja niiden pohjalta tehtyjä ehdotuksia, erityisesti äitiyslomaan ja sen huomioimiseen kokonaistyöajan laskennassa, vanhempainvapaaseen, isyyslomaan, adoptiovapaaseen ja huollettavien hoitovapaaseen liittyviä ehdotuksia; katsoo lisäksi, että vanhempainvapaata koskevaa puitesopimusta voidaan parantaa seuraavilta osin: kannusteiden käyttöönotto isien kannustamiseksi vanhempainvapaan pitämiseen, vanhempainvapaata ottavien työntekijöiden oikeuksien lujittaminen sekä vanhempainvapaajärjestelmän joustavuuden lisääminen, vanhempainvapaan pidentäminen ja tällaisten vapaan aikana maksettavien korvausten kasvattaminen;

29.

muistuttaa, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävän politiikan on perustuttava aina yksilöiden valinnanvapauden periaatteeseen ja se on mukautettava eri elämänvaiheisiin;

30.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan naisten ja miesten välistä eriarvoisuutta, joka aiheutuu työuran keskeytymisestä, etenkin äitiyden tai huollettavien hoitamisen vuoksi, ja vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia uriin, palkkoihin ja eläkeoikeuksiin;

31.

panee merkille, että työn, yksityiselämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tärkeimpiä työllisyyttä kasvattavia tekijöitä; kehottaa komissiota keräämään ja levittämään parhaita käytänteitä, jotka koskevat toimivaa tasapainoa työ- ja yksityiselämän välillä sekä miesten aktiivisempaa osallistumista perhe-elämään;

32.

kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan miesten osallistumista tasa-arvopolitiikan toteuttamiseen etenkin mitä tulee työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen;

33.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia edistämään lastenhoitopalvelujen ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluiden saatavuutta, laatua ja niihin pääsyä Barcelonan tavoitteiden mukaisesti ja varmistamaan, että kyseisten palvelujen saatavuus on sovitettavissa yhteen lasten tai muiden henkilöiden nais- tai miespuolisten huoltajien kokopäivätöiden aikataulujen kanssa;

34.

kehottaa yritysten vastuuhenkilöitä sisällyttämään joustavat perhepoliittiset toimenpiteet henkilöstöhallintosuunnitelmaansa, jotta voidaan helpottaa työntekijöiden palaamista työhön työurasta pidetyn tauon jälkeen;

35.

kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomion naisten köyhyyden lisääntymiseen aikana, jolloin naiset ja erityisesti iäkkäät naiset ja yksinhuoltajaäidit ovat syrjäytymis- ja köyhyysvaarassa, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimia, joilla estetään tämänsuuntainen kehitys;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään koulutus- ja täytäntöönpanovälineitä, joiden avulla sidosryhmät voivat ottaa käyttöön naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin perustuvan näkökulman omilla toimivallan aloillansa, esimerkiksi arvioinnin politiikanalojen vaikutuksista naisiin ja miehiin;

37.

vaatii jäsenvaltioita ja alueellisia sekä paikallisia viranomaisia varmistamaan, että olemassa olevia välineitä, kuten komission antamia käsikirjoja naisten ja miesten tasavertaisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä työllisyyspolitiikkaan, käytetään tehokkaasti;

38.

kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan, että yhteisön ohjelmien täytäntöönpanosta kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla vastaaville virkamiehille tarjotaan asianmukaista koulutusta tasa-arvonäkökohtien huomioimiseksi;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan monia laadullisia indikaattoreita sekä luotettavia, vertailukelpoisia ja tarpeen mukaan käytettävissä olevia sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanon seurantaa varten sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseksi ja politiikan tehokkaan toteuttamisen ja seurannan varmistamiseksi;

40.

pitää myönteisenä Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista ja jäsenten nimittämistä hallintoneuvostoon, joka toimii instituutin päätöksentekoelimenä; on kuitenkin huolissaan siitä, että instituutille ei ole vielä valittu johtajaa, ja vaatii komissiota korjaamaan tilanteen;

41.

pyytää komissiota yhdessä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa sisällyttämään tuleviin miesten ja naisten tasa-arvoa koskeviin vuosikertomuksiinsa tilastotietoja unionin jäsenehdokasmaista ja mahdollisista jäsenehdokasmaista;

42.

pyytää jäsenvaltioita edistämään urheilun harrastamista ja tervettä elämäntapaa koko väestön keskuudessa ottaen huomioon, että naisten urheiluun osallistuminen on vähäisempää;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 17, 19.1.2001, s. 22.

(2)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(3)  EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.

(4)  EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 118.

(5)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 742.

(6)  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.

(7)  EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 112.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0423.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0019.

(10)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0094.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0102.

(12)  EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.


Top