14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/1

1.1

Teollisuusalueet ovat etenkin kuluneina viitenätoista vuotena olleet laaja-alaisen pohdinnan kohteena kaikilla tasoilla ja kaikissa teollisuusmaissa. Myös kehitysmaat ja Välimeren alueen kumppanuusmaat ovat yritystoiminnan kehittämiseksi pyrkineet jäljittelemään monien Euroopan maiden vakiintunutta aluejärjestelmää.

1.2

Lisäksi teollisuusalueita koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että alueilla on myönteisiä työllisyyspoliittisia vaikutuksia. Tutkimusten avulla on voitu määritellä runsaasti yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyviä hyviä käytäntöjä (1), jotka on toteutettu jo useita vuosia ennen komission vihreän kirjan julkaisemista (2).

1.3

Tällä välin uudet taloudelliset ja sosiaaliset ilmiöt sekä uudet tietoverkot ovat muuttaneet alueiden perinteisiä suhteita, ohjanneet tuotantojärjestelmiä meta-alueiden suuntaan (3) sekä lisänneet talouden toimijoiden verkottumistarvetta.

1.4

Kyseisen erittäin laajan aihepiirin tiivistämiseksi oma-aloitteisessa lausunnossa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

1.5

”Älykkäiden alueiden” (4) uusista eurooppalaisista verkoista laadittavan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on

1.6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on useaan otteeseen korostanut, että Eurooppa-neuvosto määritteli Lissabonin strategian keskeiseksi tavoitteeksi tehdä Euroopan unionista ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

1.6.1

Nykyisin ollaan yhtä mieltä siitä, että kasvustrategioiden lähtökohtana on yhä enemmän oltava kyky

1.7

Lissabonin strategian käynnistämisestä on nyt kulunut yli neljä vuotta, ja on todettava, että strategian tavoitteiden konkreettinen toteuttaminen sekä strategian edellyttämän prosessin noudattaminen ovat tuottaneet pettymyksen. Wim Kokin johtaman korkean tason ryhmän Lissabonin strategiaa käsittelevässä raportissa todetaan, että ”the disappointing delivery of the strategy has been due primarily to a lack of determined political action”. Siinä lisätään, että ”the agenda has been overloaded, coordination has been poor and there have been conflicting priorities”  (6).

1.8

Euroopan komission puheenjohtaja korosti Brysselissä 4. ja 5. marraskuuta 2004 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, että Kokin raportti ”on realistinen mutta huolestuttava arvio saavutetusta edistyksestä. Se osoittaa, että meidän on nyt toimittava menetetyn ajan korvaamiseksi” (7). Hän korosti etenkin, että ”painopisteitä on kohdennettava uudelleen, edistystä on mitattava ja sen seuraamisesta otettava entistä suurempi vastuu” (8). Myös komitea on ilmaissut aiheesta kantansa äskettäin antamassaan lausunnossa (9).

1.9

Lissabonin strategian painopisteitä muutettaessa teollisuusalueita ja niiden kehittämistä tulisi komitean mielestä tarkastella eräänä avaintekijänä luotaessa uutta tietoa sekä etenkin uusia ja yhä laadukkaampia työpaikkoja. Tässä yhteydessä tulee hyödyntää verkkojen tarjoamia laajoja mahdollisuuksia, sillä niiden avulla voidaan kehittää tutkimuksesta koonnetun tiedon sekä tuotanto- ja jakelujärjestelmien levittämän ja niissä konkretisoituvan piilotiedon (10) välistä monipuolista vuorovaikutusta.

1.10

Olennaista on paikallistason toimien edistäminen ja kyky verkottaa kyseiset toimet Lissabonin strategian toteuttamiseksi. Näin kannustetaan innovatiivisten yritysten luomista ja kehittämistä kaikkialla unionissa, ennen kaikkea uusissa jäsenvaltioissa, ja parannetaan yritysten mahdollisuuksia löytää toisensa ja tehdä yhteistyötä entistä vahvemman taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden virittämiseksi.

1.11

Uudessa ”avoimen teknologia-alueen” mallissa kaikki tietyn alueen toimijat voivat integroitua ja verkottua toisten alueiden toimijoiden kanssa.

1.12

Käytännössä avointen teknologia-alueiden eurooppalaiset verkostot saattavat selvästi osoittautua merkittäviksi, kun pyritään

1.13

Maailmantalouden globalisoitumisen edetessä tietoon perustuvan Euroopan kehittyminen vaikuttaa voimakkaasti jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason rakenteisiin sekä kansainväliseen tasapainoon. Vaikutukset näkyvät uusien teknologioiden nopeana hankkimisena ja soveltamisena, ulkomaisen ammattitaitoisen työvoiman palkkaamisena sekä mahdollisuutena järjestää tuotanto- ja jakeluprosessi hajautetusti ja säilyttää se samalla yhtenäisenä, joustavana ja korkealaatuisena.

1.14

Maailmanlaajuistuminen ja lähes samanaikainen verkostoteknologioiden syntyminen ja kehittyminen ovat aiheuttaneet tuotantotaloudessa ja etenkin alueiden taloudessa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin muutoksia.

1.15

Nykyiset alueet ovat jo lisänneet avautumistaan uusille markkinoille ja tukeneet äskettäisiä poliittisia muutoksia, jotka ilmenevät muun muassa yhä yleisempinä tuotantotoiminnan siirtoina. Sitä edistävät tiettyjen maiden erityiset ympäristöolot sekä tietotekniikan nopea kehitys.

1.16

25-jäsenisessä EU:ssa alueiden tuotannosta keskimäärin puolet suuntautuu ulkomaisille markkinoille. Niiden teollinen rakenne on näin ollen jo kansainvälistynyt, ja myyntinäkymät ovat yhä useammin kansainvälisillä markkinoilla.

1.17

On siirryttävä kansainvälistymisestä maailmanlaajuistumiseen:

1.18

Maantieteellisten rajojen laajeneminen, joka on alkanut taloudellisten etujen tavoittelusta ja joka on ollut mahdollista teknologisen tuen ansiosta, on heikentänyt alueiden läheisyyteen perustuvia siteitä, jotka olivat alun perin tyypillisiä teollisuusalueille ja joihin niiden vahvuus perustui. Näin on syntynyt johtavia yrityksiä, joiden myynti- ja toimitusrakenteet ovat muuttuneet alueellisista virtuaalisiksi rakenteiksi, jotka perustuvat ennen kaikkea taloudelliseen hyötyyn.

1.19

Euroopan teollisuusalueet ovat nykyisin erityishuomion kohteena, sillä ne ovat erittäin herkässä vaiheessa. Teollisuusalueilla on kahdenlaisia ongelmia:

1.20

Maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpailukykyiset uudet toimintamallit edellyttävät huomattavia muutoksia. Integroituneissa ja verkostoituneissa rakenteissa on käsiteltävä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, uusien tuotteiden ja tuotantoprosessien suunnittelua, uusien ja entistä ammattitaitoisempien henkilöstöresurssien sekä uusien materiaalien hallintaa, myynninedistämistä ja markkinointia, rahoitusta ja lainoitusta, logistiikkaa sekä markkinoiden ja asiakaspalvelun hallinnointia.

1.21

Pohjois-Amerikka on kansainvälisesti tarkasteltuna alue, jolla on eniten teollisuusalueita ja -klustereita. Niitä on syntynyt Tyynenmeren rannikkoalueella: Silicon Valley, San Diego Industrial Cluster ja Route 128. Latinalaisessa Amerikassa on kolme erilaisessa teollisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuuskeskittymää: Meksikossa (Guadalajara Cluster), Brasiliassa (Sinos Valley) ja Uruguayssa (Meat Cluster). Aasiassa on perustettu merkittäviä teollisuuskeskittymiä Intiaan (Agra Cluster, Tiruppur Cluster ja Ludhiana Cluster), Pakistaniin (Sialkot Cluster), Etelä-Koreaan (Consumer Microelectronics Assembly Cluster) ja Indonesiaan (Central Java Cluster). Ilmiö on saavuttanut jopa Afrikan: tiettyihin Saharan eteläpuolisiin maihin on perustettu teollisuuskeskittymiä.

1.22

Euroopassa on kymmenien Italian teollisuuskeskittymien ohella merkittäviä alueita myös Ranskassa, jossa vuonna 1998 perustettiin Ranskan teollisuusalueiden liitto (Districts Industriels Français), ja Saksassa, jossa on yli 50 keskittymää (Raumordnungsregionen). Lisäksi Baden-Württembergin osavaltio on käynnistänyt alalla erityisen merkittävän hankkeen. Myös Ison-Britannian teollisuuskeskittymät ovat merkittäviä (etenkin Cambridge High-Tech Cluster, Motor Sport Cluster Birminghamissa tai teollisuuskeskittymät Skotlannissa ja muualla). Pohjoismaissa on perustettu useita onnistuneita teollisuuskeskittymiä, joissa korostetaan oppimisen ja lähekkäisyyden merkitystä kehityksen perustekijänä. Uusissa jäsenvaltioissa on saatu merkittäviä kokemuksia eri alueilla esimerkiksi Tšekissä, Unkarissa, Puolassa, Sloveniassa, Maltassa ja Baltian maissa.

2.1

Ei ole helppo määritellä yksiselitteisesti maailmanlaajuisesti hyvin erilaisia dynaamisia alueita.

2.2

Teollisuusalueet voidaan yleisesti ottaen määritellä paikallisiksi yhtenäisiksi tuotantojärjestelmiksi, joille on tyypillistä etenkin pienten ja keskisuurten teollisuusyritysten voimakas keskittyminen ja tuotannon voimakas erikoistuminen.

2.3

Yritystoiminnan pääosastossa Euroopan komissiossa toimivan asiantuntijaryhmän loppuraportissa Entreprise Clusters and Networks  (12) määritellään alueet seuraavasti:

”Groups of independent companies and associated institutions that are:

2.3.1

Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana alueet, jotka ovat syntyneet tietynlaisilla talousalueilla edistämään teollisuus- ja palvelualojen tuotantotoiminnan luomista ja kehittämistä, ovat kehittyneet pitkälti itsenäisesti ja keskittäneet toimintaansa erityisaloille, joilla ne ovat hankkineet ja kehittäneet erityisen merkittäviä kilpailuetuja. Yhä tiukempien laatu- ja turvallisuusstandardien tyydyttämisen tarve on johtanut siihen, että alueiden yritykset ovat keskittyneet yhä tarkemmin määritellyille markkina-aloille, mistä ovat osoituksena niiden korkealaatuiset tuotteet.

2.4

Teollisuusalueet eivät ole vain mahdollisesti erikoistuneiden yritysten ryhmiä tietyllä alueella vaan yritysryhmiä, jotka toimivat joukkueena. Yritykset tekevät yhteistyötä hankkeissa ja kilpailevat yhdessä. Alue ei ole vain yksinkertainen taustarakenne, jossa yritykset toimivat ja tuottavat, vaan sosiaalisen, taloudellisen ja tuotantoprosesseja koskevan yhdentymisen todellinen infrastruktuuri, toisin sanoen paikka, jossa säilytetään tuotantotoiminnan perinteitä ja käytännön tietoja.

2.5

Tiedonsiirron nopeutuminen ja mahdollisuus tutkia lyhyessä ajassa tarjonnan koko kirjoa on sekä helpottanut yritysten mukautumista että pakottanut ne siihen. Alueiden välinen tasapaino on muuttunut. Uusien teknologisten paradigmojen syntyminen ja vakiintuminen on koskenut koko tuotanto-organisaatiota ja vaikuttanut ammatinkuviin, työn organisointiin, työntekijöiden arvostukseen ja laajeneviin aloihin.

2.6

Teollisuusalueet ovat yhä useammin nivottu ja integroitu alueella sijaitseviin erityispalveluja tarjoaviin keskuksiin, ammattioppilaitoksiin, yliopistoihin, teknologiapuistoihin ja tutkimuskeskuksiin. Tuotteen laatu, joka on alueen yritysten toiminnan jatkumisen keskeinen tekijä, perustuu pääasiassa yritysten kykyyn yhdistää parhaalla mahdollisella tavalla vakiintuneet tuotantotoiminnan perinteet sekä markkinoiden esittämät tai havaitsemat innovaatio- ja erikoistumisvaatimukset.

2.7

Tuotannon kansainvälistäminen edellyttää yrityksiltä yhä useammin ylikansallista verkostoa tukevia investointeja. Niin pk-yritysten kuin suurten monikansallisten yritysten on voitava luottaa tiedon jakamista ja luomista tukevaan asianmukaiseen teknologiseen infrastruktuuriin sekä vastuuntuntoiseen ja motivoituneeseen henkilökuntaan silloin kun verkosto, jonka varaan ne aikovat rakentaa kilpailuetunsa, ylittää paikallistason.

2.8

Markkinoiden yhdentymisen eteneminen saattaa haitata yrityksiä, jotka ovat tottuneet toimimaan pienillä markkinoilla, mutta se tarjoaa etenkin dynaamisimmille pk-yrityksille huomattavia mahdollisuuksia löytää uusia markkinakanavia. Suuret teknologiset muutokset eivät nimittäin välttämättä hyödytä suuria yrityksiä. ”Nettitalouden” (net economy) ansiosta maantieteellinen sijainti tai itsenäisen jakeluverkoston käyttö eivät useinkaan ole olennaisia tekijöitä. Näin ollen tietyt pk-yritysten perinteiset heikkoudet kumoutuvat. Pk-yritysten on kuitenkin kyettävä hyödyntämään täysimittaisesti teknologisen kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia, mitä voidaan edistää myös tuki- ja palvelukeskusten avulla.

2.9

Tietoverkon ansiosta maantieteellisistä lähtökohdista johtuvat esteet ovat osittain hävinneet, sillä tietoliikenneyhteydet varmistavat nykyisin perusedellytykset, kuten nopean tiedonvaihdon tai valvontamahdollisuuden, jotka aiemmin edellyttivät lyhyitä välimatkoja.

2.10

Vaikka mahdollisuudet ja toteutuskelpoiset toimet ovat lisääntyneet, tietoverkko ei vielä kykene korvaamaan henkilösuhteita. Tietoon ja kokemukseen perustuvaa henkilökohtaista kanssakäymistä (face to face) ei tällä hetkellä voida mitenkään korvata. Kahden toimijan välinen luottamuksellinen suhde on edelleen välttämätön, vaikka tietoverkko on kaventanut maantieteellisiä etäisyyksiä ja näin aiheuttanut rakennemuutoksen alueilla, joiden yritykset toimivat yhä enemmän alueen ulkopuolisten, usein eri valtioissa sijaitsevien toimijoiden kanssa.

3.1

Perinteiset teollisuusalueet on yhä useammin nivottu meta-alueisiin, ja ne ovat toisinaan muuttuneet meta-alueiksi. Ne voidaan perinteisiin alueisiin nähden määritellä integroiduiksi teollisuusalueiksi, joilla teollisuuden toimijat laajenevat omien alueidensa rajojen yli, niveltyvät tiedon ja sovelletun tutkimuksen keskuksiin sekä luovat tuotanto- ja jakelujärjestelmiä, jotka pohjautuvat yhteisiin arvoihin ja strategioihin.

3.2

Meta-alueen ansiosta eri vaiheet voidaan toteuttaa maantieteellisesti kaukaisilla alueilla, jotka on valittu taloudellisuuden ja paikallisten mahdollisuuksien perusteella. Tämän vuoksi tuottavuuden taso voidaan säilyttää ennallaan ja varmistaa etenkin tehdasteollisuuden edellytykset vastavuoroisella oppimisella (learning by interaction), jonka ansiosta voidaan siirtyä mukauttamisesta proaktiiviseen lähestymistapaan.

3.3

Kehityksen edetessä kohti meta-alueita alueen tulee olla yhä enemmän tietolaboratorio. Julkisten instituutioiden — erityisesti paikallis- ja alueyhteisöjen — ja etenkin yritysten on noudatettava politiikkaa, jolla tuetaan alueen uutta asemaa maailmanlaajuisessa toimintaympäristössä ja jossa otetaan huomioon henkilöresurssit ja innovaatioaste. Tällaisessa prosessissa tulee varmistaa julkisen ja yksityisen sektorin johtohenkilöiden täysimittainen osallistuminen.

3.4

Meta-alueet edistävät keskenään vuorovaikutuksessa olevien pienten, keskisuurten ja suurten yritysten verkottumista sekä tiivistävät niiden yhteistyötä ja muita työyhteyksiä edistyneimpien tieteellisten tutkimus- ja teknologiakeskusten kanssa. Edistävät tekijät ovat tässä yhteydessä

3.5

Meta-aluetta määriteltäessä käytetään yleensä neljää kriteeriä:

3.6

Meta-alueita koskevien toimien ohjelmasuunnitteluun tähtäävä tiedollinen prosessi on epäilemättä vieläkin monitahoisempi ja eriytetympi, sillä kuten meta-alueiden määrittelyn yhteydessä jo mainittiin, tavoitteena on valita kokeellisesti huipputuotantoalueet, joilla on tiiviit todelliset tai mahdolliset yhteydet tutkimus-, tuotanto- ja innovaatiotoimintaan. Ilmiöiden tulkinta on joka tapauksessa vaikeaa, sillä aiheesta on vielä vähän empiirisiä tutkimuksia eikä juurikaan tilastotietoja.

3.7

Ohjelmasuunnitteluun on sisällytettävä kaikki tarvittavat tekijät, jotta meta-alueiden ominaispiirteet voidaan analysoida yhä paremmin. Tällaisia tekijöitä ovat

3.8

Siirtyminen tietoon perustuvaan järjestelmään aiheuttaa merkittäviä hallinnointivaikeuksia:

3.9

Uudet palvelurakenteet, jotka toimivat paikallisalueiden ja maailmanlaajuisten verkkojen välisenä tiedonvälittäjänä, näyttävät lisäävän merkitystään. Kyse on sellaisten uusien laitosten syntymisestä, jotka muotoutuvat paikallisyritysten sekä kilpailu- ja yhteistyömekanismien tarpeiden mukaan ja tukevat tuotantoympäristön kehittymistä.

4.1

Yhdysvalloissa oli joidenkin arvioiden mukaan jo 1990-luvun puolivälissä noin 380 aluetta tai teollisuuskeskittymää, jotka toimivat useilla eri teollisuus- ja palvelualoilla ja jotka edustavat 67:ää prosenttia Yhdysvaltojen työssäkäyvästä väestöstä ja 61:tä prosenttia Yhdysvaltojen tuotannosta (14). Kyseiset alueet ovat usein syntyneet alueellisten tuotantokriisien seurauksena, kuten kalifornialaiset San Diego Clusters, jotka syntyivät puolustusalalla tehtyjen muutosten seurauksena. Ne ovat hyötyneet osavaltio- ja paikallishallinnon merkittävästä roolista käynnistettäessä prosessia, jota yksityissektori on myöhemmin jatkanut. Esimerkiksi Arizonassa hallituksen komissio on käynnistänyt paikallisissa yliopistoissa toimet osavaltion alueiden määrittämiseksi, koonnut yhteen yksityissektorin keskeiset toimijat ja edistänyt näin alueorganisaatioiden luomista, jotta yksittäisten alueiden vaikeuksia ja mahdollisuuksia voidaan arvioida ja käsitellä. Muissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, kuten New Yorkin osavaltiossa, Minnesotassa, Oklahomassa ja Oregonissa, on käynnistetty samanlaisia aloitteita.

4.2

Kanadassa liittovaltion hallitus on painottanut innovaatiostrategiassaan kansainvälisellä tasolla tunnustettujen ja tietoon perustuvien teollisuusalueiden luomista ja kehittämistä. Liittovaltion keskeiset elimet (Granting Agencies) ovat tässä yhteydessä kuvanneet maan 27:ään alueeseen tai kaupunkiin tehtyjä tutkimusinvestointeja. Kanadan innovaatiostrategiassa liittovaltion innovaatiopolitiikan keskeisiä painopisteitä on ainakin kymmenen kansainvälisesti tunnustetun teollisuuskeskittymän kehittäminen vuoteen 2010 mennessä. Kanadassa on melko yleistä, että teollisuusalueiden ytimessä on suuria, usein yliopistollisia tutkimuskeskuksia (15).

4.3

Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa saadut kokemukset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Teollisuusalueita on Intiassa ja myös Kiinassa. Pakistanissa kaupan liberalisoinnista ja maailmanlaajuistumisesta johtuvat kilpailukyvyn kehittämispaineet ovat korostaneet suuntausta tehdä yhteistyötä teollisuusjärjestöjen sekä niiden tarjoamien palvelujen kanssa, jotta täytetään kansainvälisesti tunnustetut laadunvarmistusstandardit. Brasiliassa ja Meksikossa alueet ovat joutuneet kohtaamaan kansainvälisen hintakilpailun, joka johtuu Kiinan voimakkaasta työntymisestä Pohjois-Amerikan markkinoille. Kilpailu on johtanut yhtäältä aiempaa voimakkaampaan vertikaaliseen integraatioon ja toisaalta alueiden eriytymiseen.

4.4

Uudessa-Seelannissa on paikallistasolla käynnistetty erilaisia aloitteita teollisuusalueiden edistämiseksi. Australiassa on puolestaan kehitetty etenkin Adelaiden, Cairnsin ja Hunter Valleyn paikallisviranomaisten aloitteesta alhaalta ylöspäin suuntautuvia toimia, joiden yhteydessä on tunnistettu yritysryhmiä, kehitetty niiden välistä dynamiikkaa kulloistenkin tarpeiden mukaisesti sekä joissain tapauksissa saatu hallitukselta rahoitusta tutkimuksia sekä konsultaatio- ja sihteeripalveluja varten.

5.1

Monilla Euroopan alueilla teollisuuspolitiikassa, jossa on tähän mennessä yleensä keskitytty alakohtaisiin politiikkoihin ja toimiin, on nyt alettu ottaa huomioon myös alueellinen ulottuvuus sellaisten alueiden tukemiseksi, joilla valmistetaan maailmanlaajuisesti menestyneitä tuotteita. Paikallisilla tuotantojärjestelmillä on kuitenkin usein ollut vaikeuksia löytää asianmukaisia ratkaisuja organisatorisesta ja hallinnollisesta näkökulmasta. Sen vuoksi on otettu käyttöön uudenlaisia tukia, joita ei enää kohdenneta yksittäiseen yritykseen vaan aluejärjestelmään kokonaisuudessaan.

5.2

Paikallisviranomaiset ovat yhdessä yliopistojen, tutkimuslaitosten, yrittäjäjärjestöjen ja rahoituslaitosten kanssa sitoutuneet tukemaan toimia, joilla levitetään innovaatiota, parannetaan laatua, lisätään paikallistuotteiden markkinointia sekä käynnistetään järjestelmähankkeita yrityssuhteita koskevien toimien avulla.

5.3

Teollisuusalueille on unionin tietyissä jäsenvaltioissa nykyisin tunnustettu oikeudellinen asema (esimerkiksi Italiassa lailla 317/1991), ja niitä pidetään yksimielisesti todellisena menestystekijänä eri kansantalouksien — etenkin Italian — kannalta. Siitä huolimatta on vaikea tunnistaa teollisuusalueet täsmällisesti, eivätkä institutionaalisten elinten saamat tulokset ole yhtäpitäviä lukumäärän tai erityisalan suhteen.

5.4

Alueiden edistämisaloitteita on toteutettu aluetasolla Italiassa (etenkin Piemontessa, Lombardiassa, Venetossa, Emilia-Romagnassa ja Toscanassa), Espanjassa (etenkin Kataloniassa ja Valenciassa) sekä Saksassa (BioRegio-, Exist- ja InnoRegio-aloitteet). Ranskassa DATAR (16), pääministerin alaisuuteen kuuluva ministeriöiden välinen yksikkö, on kehittänyt erityisiä politiikanaloja, joilla tuetaan Ranskan teollisuusalueiden liittoon niveltyvien paikallisten tuotantojärjestelmien kehittämistä. Skotlannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa on monia esimerkkejä teollisuusalueista.

5.5

Myös Pohjoismaat ovat kehittäneet omat lähestymistapansa aluepolitiikan alalla. Tanskassa aluejärjestelmä on vaikuttanut voimakkaasti maan talouspolitiikkaan, ja Suomessa alueiden edistäminen on vaikuttanut sekä talouspolitiikkaan että tutkimus-, teknologia- ja koulutuspolitiikkaan.

5.6

Uusissa jäsenvaltioissa on hyväksytty vuosina 2000–2001 erilaisia aluekehitysohjelmia. Tšekissä on luotu erityinen yhteistyöohjelma, ja Unkarissa on käynnistetty NFT-GVOP-ohjelma teollisuuspuistojen (17) kehittämiseksi. Teollisuuspuistot ovat syntyneet niitä edustavan kansalaisjärjestön (18) eli teollisuuspuistojen liiton ansiosta. Unkarissa on nykyisin 165 teollisuuspuistoa, joiden osuus teollisuuden työpaikoista on 18 prosenttia ja teollisuuden viennistä 28 prosenttia. Vuosina 1997–2003 Unkarin teollisuuspuistoihin on investoitu 46 182 000 euroa (19). Läntisen Transdanubian alueella on käynnistetty PGK-ohjelma (20) ja Puolassa pk-yritysten keskittymis- ja verkottumisohjelma. Sloveniassa hyväksyttiin vuonna 2000 kolmivuotinen aluekehitysohjelma, jonka piiriin kuuluu yli 500 yritystä ja 50 laitosta. Baltian maissa on parhaillaan käynnissä yli 130 kokeilu- ja tutkimushanketta. Maltassa paikallisviranomaiset ovat käynnistäneet strategian avainalojen, kuten terveydenhuollon, valtamerentutkimuksen, tietotekniikan, ilmailun ja palvelujen tukemiseksi. Myös ehdokasmaissa, esimerkiksi Romanian Timisoaran alueella, on kehitetty merkittäviä aloitteita. Bulgariassa määriteltiin vuonna 2001 valmiuksien luomista ja pk-yritysten kasvun vauhdittamista koskevan Phare-ohjelman osaohjelman (Capacity building for accelerated growth of the SME sector in Bulgaria) yhteydessä viisi potentiaalista aluetta. Alueiden kehittämiseksi talousasiain ministeriö on katsonut asianmukaiseksi perustaa valtakunnallisen viraston, jonka erityistehtävänä on huolehtia asiasta.

5.7

Alankomaissa aluejärjestelmä on nivottu suoraan hallituksen politiikkaan ja ohjelmiin, kun taas Itävallassa on käynnistetty erityisiä politiikanaloja, jotta vahvistetaan tutkimuslaitosten ja yksityissektorin suhteita, vähennetään sääntelyn ja hallinnon innovaatiolle asettamia esteitä, edistetään erityisalueita sekä perustetaan osaamiskeskuksia.

5.8

Alueita edistävä politiikka edellyttää järjestelmällistä ja integroitua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon yritysten väliset, teollisuusalojen väliset sekä yritysten, laitosten ja paikallisviranomaisten väliset suhteet. Kyseisen lähestymistavan mukaisesti yksityissektorin tulisi käynnistää aloitteet, ja julkissektorilla tulisi olla edistäjän ja katalysaattorin rooli.

5.9

Aluejärjestelmä on lähtökohtana yritysten välisen horisontaalisen integraation eri ilmiöille päätoteuttajan ja alihankkijoiden välisistä yhteyksistä alakohtaisiin yhteyksiin ja tuotannon ulkoistamiseen. Integraatio mahdollistaa sekä suuren joustavuuden että tuotannon integraation avulla myös suuryrityksille ominaiset suurtuotannon edut. Koska alue kykenee järjestämään itsenäisesti toiminta-alansa koko tuotantoketjun hajauttamalla eri tuotantovaiheet, tuotantokustannusten hallinnointi on joustavaa ja tuotantoa voidaan helposti mukauttaa markkinoiden vaatimusten mukaisesti.

5.10

Alueen tuotteiden menestyminen kansainvälisillä markkinoilla perustuu myös suureen innovaatiokykyyn ja jatkuvaan pyrkimykseen parantaa tuotetta. Kyseisiä seikkoja edistävät alueen yritysten välinen kilpailu sekä alueella sijaitsevien yliopistojen ja korkeakoulujen vuorovaikutus. Kyseisten synergioiden ansiosta myös teknologisesta näkökulmasta yleensä heikosti kehittyneinä pidetyt alat, kuten tekstiili- ja vaatetusala, ovat muuttuneet kilpailukykyisiksi kansainvälisellä tasolla.

5.11

Tähän mennessä alueen mahdollisen olemassaolon mittareina on otettu huomioon seuraavat tekijät: yritystiheys, alojen erikoistumisaste ja teollisuustyöntekijöiden prosenttiosuus. Kyse on aina ollut määrällisistä arvoista, joiden avulla voidaan tehdä ”objektiivisia” päätöksiä. On kuitenkin otettava huomioon muitakin tekijöitä, kuten taloudellinen profiili, tuoteinnovaatio tai yritysten kokonaisstrategia sekä ennen kaikkea verkostoituminen. Verkostoituminen on perusluonteinen tekijä määriteltäessä sekä alueen rakenteen alkuperää että meta-alueen tulevia vahvoja tekijöitä tutkimustoiminnan ja yritysten tiiviitä yhteyksiä silmällä pitäen.

5.12

Euroopan unionin eri aloitteet saattavat vaikuttaa Euroopan teknologia-alueiden kehitykseen. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä kehitetty todellista integroitua politiikkaa, jolla edistettäisiin innovatiivisten alueverkkojen kehittämistä ja joka vastaisi Eurooppa-neuvoston 4. ja 5. marraskuuta 2004 edellyttämää Lissabonin strategian uudelleenkäynnistämistä sekä pyrkimystä integroida laajentuneisiin yhtenäismarkkinoihin mahdollisimman pian niin uusien kuin vanhojen jäsenvaltioiden pk-yritysten taloudelliset ja sosiaaliset perusrakenteet.

5.13

Viidentoista jäsenvaltion unioni kehitti joukon yhteisövälineitä, joita voidaan hyödyntää edistettäessä tietoon perustuvien alueverkkojen kehittämistä ja perustamista. Kyseiset välineet koskevat pääasiassa aluepolitiikkaa, tutkimus- ja kehittämispolitiikkaa, yritys- ja innovaatiopolitiikkaa, tietoyhteiskuntapolitiikkaa sekä koulutuspolitiikkaa.

5.13.1

Aluepolitiikka. Huomattavien määrärahojen ansiosta rakennerahastojen tutkimus- ja kehittämispolitiikassa tuetaan etenkin aluekehitystä EAKR-asetuksen entisessä 10 artiklassa mainituilla innovatiivisilla toimilla, RIS-ohjelmalla (Regional Innovation Strategies) sekä Interreg III -ohjelman (osasto C) kaltaisilla yhteisöaloitteilla. Euroopan investointirahasto ja Euroopan investointipankki ovat puolestaan luoneet ”kasvualoitteen”, jonka avulla pk-yritykset voivat perustaa innovatiivisia verkkoja.

5.13.2

Unionin tutkimus- ja kehittämispolitiikka. Tutkimuksen ja kehittämisen kuudes puiteohjelma 2002–2006 on merkittävä tietoon perustuvien alueiden mahdollinen tukilähde etenkin seuraavilla aloilla:

5.13.3

Lisäksi toimintasuunnitelmaan ”Lisää tutkimusta Euroopan hyväksi — Tavoitteena 3 prosenttia BKT:sta” sisältyy uusia jäsenvaltio- tai unionitason toimia. Satelliittinavigointia ja -paikannusta koskevaa yhteisön Galileo-ohjelmaa soveltavat yksiköt voivat myös kehittää tukialoitteita tietoon perustuvia eurooppalaisia alueverkkoja varten.

Äskettäin laadituissa raporteissa — ja etenkin pk-yritysten osallistumista ohjelmaan koskevassa raportissa — tuodaan kuitenkin esiin, että etenkin uusissa jäsenvaltioissa pk-yritysten on ollut erittäin vaikea osallistua toimiin (21).

5.13.4

Yrityspolitiikka. Yritys- ja innovaatiopolitiikan yhteydessä on mainittava erityisesti

5.13.5

Yritystoiminnan pääosaston hallinnoimista aloitteista erityisen kiinnostavia ovat alueverkkojen kehittämisaloitteet sekä IDAbc-ohjelmassa toteutetut yritysten ja yritysverkkojen edistämistoimet. Ympäristöasioiden pääosaston hallinnoimista, kestävää kehitystä koskevista yhteisistä toimista on mainittava etenkin aluetasolla rahoitetut teollisuusalueiden yhteistyöaloitteet EMS- ja EMAS-sertifioinnin (Eco-Management and Audit Scheme) alalla.

5.13.6

Tietoyhteiskuntapolitiikka. Useita alueverkkoja tukevia hankkeita voidaan toteuttaa tietoyhteiskuntaa koskevassa eEurope 2005 -ohjelmassa sekä etenkin julkishallinnon sähköisiä palveluja (eGovernment), sähköistä liiketoimintaa (eBusiness), sähköistä kaupankäyntiä (eCommerce) ja sähköistä hankintaa (eProcurement) koskevissa aloitteissa sekä laajakaistaverkkoja, tietoyhteiskunnan syrjimättömyyttä (eInclusion) ja digitaaliaikaan siirtymistä (Go digital) koskevissa aloitteissa.

5.13.7

Koulutuspolitiikka. Sokrates- ja Leonardo-ohjelmissa voidaan edistää koulutustoimia tietoon perustuvien alueverkkojen kehittämiseksi. Aloitteita voidaan suunnitella myös sähköistä oppimista koskevan eLearning- ja tietoyhteiskuntaa koskevan eEurope 2005 -ohjelman yhteydessä.

6.1

Keväällä 2004 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa korostettiin, että ”Euroopan tasolla toteutetut toimenpiteet ovat vain osa Lissabonin strategian oikeansuuntaista täytäntöönpanoa varten luodusta toimintamallista; niiden lisäksi on vielä toteutettava useita uudistuksia ja investointeja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden vastuulle” (22). Eurooppa-neuvosto vahvisti tällaisen suuntauksen 4. ja 5. marraskuuta 2004 pitämässään kokouksessa, jossa esitettiin Wim Kokin raportti (23).

6.2

Merkittävimmät haasteet koskevat kolmea keskeistä strategista kasvualaa.

6.2.1

On pyrittävä kehittämään kansainvälisiä ”älykkäitä” verkkoja hyödyntämällä muun muassa yhteisön kasvualoitetta sekä asettamalla tutkimukseen, innovointiin ja elinikäiseen koulutukseen tehtävät investoinnit etusijalle. Toinen tärkeä tekijä on uusien ammatinkuvien määrittäminen sekä niitä koskeva koulutus. Tässä yhteydessä on hyödynnettävä nykyistä enemmän kuudennen puiteohjelman tarjoamia verkkoyhteistyön välineitä.

6.2.2

On vahvistettava sekä yritysten kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla että ympäristön kestävää kehitystä. Tähän on pyrittävä muun muassa kehittämällä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kannalta välttämättömiä laajakaistayhteyksiä ja nopeita verkkoja (Geant-aloite), hyödyntämällä Galileo-ohjelman kokeilusovellutuksia sekä kehittämällä aloitteita eEurope 2005 -ohjelman yhteydessä.

6.2.3

Niin sanottua naapuruuspolitiikkaa (24) on vahvistettava laajentuneessa unionissa. Politiikalla tulisi pyrkiä nykyistä järjestelmällisempään ja kestävämpään yhteisvaikutukseen uuden Euroopan unionin naapurivaltioiden kanssa, jotta luodaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen perustuva alue. Tässä yhteydessä tulisi toteuttaa yhteistyömekanismeja arkaluonteisilla aloilla, kuten yhteisten rajojen hallinta, maahanmuuttovirtojen valvonta ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta.

6.3

Kaikissa unionimaissa ja etenkin uusissa jäsenvaltioissa ollaan yhä tietoisempia alueverkkojen ja teollisuuskeskittymien merkityksestä vahvistettaessa pk-yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta, parannettaessa työllisyyspolitiikkaa ja työpaikkojen laatua sekä edistettäessä pk-yritysten kehitystä.

6.4

Komitean mielestä myös unionitasolla on kehitettävä integroitu politiikka, jotta voidaan perustaa eurooppalainen tukirakenne tietoon perustuvien meta-alueiden uusien eurooppalaisten verkkojen muodostamista varten.

6.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että uudet tietoon perustuvat meta-alueet ovat todellinen avain menestykseen maailmanlaajuisilla markkinoilla, sillä niiden avulla pk-yritykset voivat hyödyntää entistä paremmin korkeatasoista ammattitaitoa, yhteisiä ajanmukaisia palveluja sekä tietoon perustuvia uusia perusrakenteita. Lisäksi niiden avulla voidaan parantaa yritysten hallinnointia sekä edistää työntekijöiden tietoisuutta ja kypsyyttä.

6.6

Komitea on sitä mieltä, että perustamalla eurooppalainen alueellinen toimintarakenne voitaisiin varmistaa yhtenäinen, avoin ja helposti ulottuvilla oleva kehys, jota niin pk-yritykset ja vanhat ja uudet jäsenvaltiot kuin ehdokasvaltiot ja Euroopan läheisyydessä sijaitsevat alueet välttämättä tarvitsevat.

6.7

Euroopan alueellisessa toimintarakenteessa tulisi voida koordinoida useita komission eri pääosastojen hallinnoimia politiikanaloja, nykyisin käytettävissä olevia välineitä sekä yhteisön toimia.

6.8

Komitea katsoo, että kyseiselle eurooppalaiselle toimintarakenteelle tulisi osoittaa riittävät määrärahat unionin toimien tueksi tarvittavan kriittisen massan muodostamiseksi. Toimintarakenteessa koordinoidut ja Lissabonin strategian mukaiset toimet voisivat epäilemättä edistää sellaisten pk-yritysten välisten toimien kehittämistä, joilla on runsaasti piilotietoa. Yhteisön toimilla tätä tietoa voitaisiin koontaa, muuttaa yhteiseksi omaisuudeksi ja levittää eurooppalaisissa verkoissa.

6.9

Eurooppalaisen alueellisen toimintarakenteen tulisi toimia ohjelmakehyksenä seuraavissa yhteyksissä:

7.1

Teollisuus vähenee kaikissa kehittyneissä maissa. Palvelualat tuottavat jo 70 prosenttia EU:n koko BKT:sta (teollisuus tuottaa 22 prosenttia, rakennusala 5 prosenttia ja maatalous 3 prosenttia) (26). Ilmiö ei kuitenkaan lievenny, sillä suuri osa palvelualojen lisäarvosta palaa yrityksille tai syntyy niiden ansiosta (27): kauppa ja liikenne (21,6 prosenttia), rahoitus- ja yrityspalvelut (27,2 prosenttia) ja julkishallinto (21,6 prosenttia) (28).

7.1.1

Politiikalla, jonka avulla voidaan tukea ja levittää aluemallin perustana olevaa kulttuuria, voidaan epäilemättä edistää koko laajentuneen unionin alueiden kilpailua sellaisten maiden kanssa, joissa työvoima on nykyisin edullisempaa kuin muualla mutta joissa ei ole työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua eikä sovelleta työsuojelusäännöksiä.

7.1.2

ETSK:n mielestä keskeistä on antaa nykyistä enemmän arvoa kilpailuedulle, joka kehittyy yritysten asianmukaisen ja käytännössä toteutuvan sosiaalisen vastuun pohjalta (29). Sen ansiosta kaikkialla työelämässä toimitaan tietoisesti ja luotettavasti, toimitusaikoja noudatetaan ja tuotteille määritellään ”oikeudenmukainen hinta” (30), ja myynnin jälkeiset palvelut ovat varmasti asiantuntevia, täsmällisiä ja luotettavia.

7.2

ETSK toivoo, että etenkin uusissa jäsenvaltioissa kehitetään uusien alueiden verkottumisen edistämiseksi välineitä, jotta voidaan lisätä tietopohjaista ja markkinavetoista kysyntää.

7.3

Tässä yhteydessä tulisi myöntää (kolmen tai neljän vuoden ajaksi) asteittain pieneneviä määrärahoja, jotka kohdennettaisiin toteutettavuusselvityksiin, uusiin yrityksiin, online-välityksen kustannuksiin, ekologiseen kestävyyteen ja sertifiointitestauksia tekeviin laboratorioihin.

7.4

Teknologia ja yhteiskunta muuttuvat hyvin nopeasti, ja muutosten myötä syntyy nopeasti elinikäistä oppimista edellyttäviä uusia ammattiryhmiä (31):

7.5

Omien kokemustensa pohjalta ETSK kehottaa järjestämään meta-alueita koskevia ja teknologiseen innovointiin perustuvia kursseja, joihin osallistuisi julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita sekä teollisuuden, työelämän, yliopistojen ja pankkien edustajia. Lisäksi voitaisiin järjestää julkisen ja yksityisen sektorin, teollisuuden ja yliopistomaailman välistä vastavuoroista vaihtotoimintaa.

7.6

Innovaatiotoiminnasta vastaava pääosasto on ansiokkaasti tehnyt Euroopassa toteutettuja toimia tunnetuksi kansainvälisellä tasolla. Sen tulisi tukea entistä enemmän alueiden välisten ja kansainvälisten vertailuanalyysien (benchmarking) sekä teknologian kehityksen ennakoimista koskevien toimien käynnistämistä, seurantaa ja arviointia. Näin kartutettaisiin jatkuvasti kulttuuri- ja tietovarantoa, joka koskee meneillään olevia muutoksia ja niiden hallinnan mahdollistavia välineitä.

7.7

Luotot ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä kaikille jäsenvaltioille ja erityisesti uusille jäsenvaltioille. Luottojen tueksi voitaisiin Euroopan investointirahastoon (32) luoda palvelupiste, joka myöntäisi käytössään olevin välinein takuita luotoille, joita pankit, rahoituslaitokset, taloudelliset yhteenliittymät ja osuuskunnat antavat meta-alueilla toimiville yrityksille.

7.8

Uudet tietoon perustuvat alueet ovat ETSK:n mielestä ihanteellisia ympäristöjä yritysten sosiaalisen vastuun kehittyneimpien muotojen kokeilemiseksi. Keinoina voivat olla erilaiset sähköiset hallintopalvelut ja sähköisen liiketoiminnan muodot sekä uudet yritysten väliset, verkkoihin perustuvat yhteydet, jotka ovat perustavan tärkeitä alueverkkojen kansainväliselle kehitykselle. Niiden tukena ovat yhteiset ja yhteensopivat IDAbc-verkot (33), jotka liittyvät kiinteästi eEurope 2005 -ohjelmaan (34).

7.9

Lisäksi ETSK pitää tärkeänä, että komissio perustaa yhteisen hakusanaston, jota käytettäisiin kaikilla yhteisön ohjelmiin osallistuvilla alueilla, sekä interaktiivisen eurooppalaisen tietokannan, joka käsittää kaikki alueet sektoreittain ja toiminta-aloittain.

7.10

Yritystoiminnan pääosastoon olisi myös tärkeää luoda yhteisönlaajuinen alueiden ja osallistujainstituutioiden välinen koordinointi- ja yhteistoimintayksikkö. Se voisi muun muassa laatia ja pitää ajan tasalla hyvien käytäntöjen oppaita, joita jaettaisiin aluetasolla.

7.11

Yritysten sosiaalisen vastuun perustana oleva kulttuuri, jonka mukaan yritykset ovat toimintayhteisönsä voimavara, ei sovi yhteen liiallisen, kustannuksia lisäävän ja tekemisen intoa tukahduttavan byrokratian kanssa. SLID-aloite olisikin käyttökelpoinen väline SLIM-ohjelman (35) yhteydessä saatujen kokemusten levittämiseksi alueilla.

7.12

ETSK katsoo, että lisäksi tulisi perustaa neuvontapalvelu jakamaan tekijänoikeuskysymyksiä koskevaa tietoa ja tukea sekä joukko alueille suunnattuja palveluja. Alueet toimivat nykyisin yhä enemmän eurooppalaisissa verkostoissa ja maailmanmarkkinoilla.

7.13

Alueellisten toimijoiden osallistumista CENin, Cenelecin, ETSIn ja Normapmen (36) toteuttamiin teknologista kehitystä koskeviin, normien laatimista edeltäviin ja sen kanssa samanaikaisiin hankkeisiin tulee edistää.

7.14

ETSK:n mielestä on tärkeää, että piakkoin laadittavassa viidennessä monivuotisessa yrittäjyyttä ja yritysten kilpailukykyä koskevassa ohjelmassa (ajanjaksoksi 2007–2013 (37)), kiinnitetään huomiota teollisuusalueiden todellisuuteen ja vaatimuksiin.

7.15

ETSK perustaa näkemyksensä muun muassa kuluneina vuosina saatuihin kokemuksiin ja katsoo, että — etenkin kun otetaan huomioon Lissabonissa, Barcelonassa ja Sevillassa pidetyt Eurooppa-neuvoston kokoukset — olisi erittäin suotavaa perustaa pysyvä, sektoreittain ja toiminta-aloittain jaoteltu unionitason vuoropuhelufoorumi, joka koostuisi alueiden vastuuhenkilöistä sekä viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, rahoitusalan, tutkimuskeskusten ja kansalaisjärjestöjen edustajista.

17.5.1

ETSK:n mielestä on pohdittava sitä, onko yhteisön vahvistettava tietoon perustuvat meta-alueiden eurooppalaiset verkot, jotta

7.15.2

Näin ollen ETSK:n mielestä on asianmukaista järjestää käsillä olevaan lausuntoon perustuva julkinen kuulemistilaisuus, johon osallistuvat eri tasoilla toimivat alueyhteisöt ja asianomaiset organisaatiot. Kuulemisen tavoitteena on kannustaa rajatylittävään yhteistyöhön ja tuoda esiin

7.15.3

Tietoon perustuvien alueiden eurooppalaisen yhteenliittymän tulisi edistää yrittäjyyttä, sosiaalista vastuuta, uuden toiminnan luomista ja elinikäisen oppimisen kehittämistä sekä kannustaa rajatylittävään kumppanuuteen. Yhteenliittymän tulisi täyttää seuraavat vaatimukset:

7.15.4

Toiminnan luonne: Yhteenliittymän tulisi olla yksityinen elin, eikä sen näin ollen tulisi hakea julkista rahoitusta.

7.15.5

Lähestymistapa: Yhteenliittymän tulisi perustua niihin yhteenliittymien perustamista säänteleviin kriteereihin, jotka koskevat kuudenteen t&k-puiteohjelmaan kelpuutettavia yhteenliitymiä. Yhteenliittymä tulisi perustaa viideksi vuodeksi, ja toiminta-aika tulisi voida jatkaa (39). Yhteenliittymä tulisi kirjata komissioon perustettavaan, eurooppalaista verkkoyhteenliittymää koskevan toimintarakenteen asianomaiseen rekisteriin.

7.15.6

Oikeudellinen asema: Kuten yhteisön t&k-puiteohjelman integroiduissa hankkeissa ja osaamisverkoissa, yhteenliittymän koordinaattorin tulisi olla ainoa tunnustettu välittäjä suhteissa yhteisön toimielimiin.

7.16

Lopuksi ETSK toteaa, että alueista — jotka kehittyvät nykyisin kohti tietoon perustuvia meta-alueita — saatujen kokemusten perusteella voidaan

7.17

Edellä esitetyistä syistä tulee eri tasoilla — paikallis-, jäsenvaltio- ja unionitasolla — tukea ja kannustaa meta-alueiden kehitystä.