8.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 298/8

1.

Neuvosto hyväksyi 12. marraskuuta 2002 päätöslauselman (1) ammatillisen koulutuksen tehostetun eurooppalaisen yhteistyön edistämisestä. Siihen perustui julistus, jonka ammatillisesta koulutuksesta vastaavat EU:n jäsenvaltioiden, EFTA/ETA-maiden ja ehdokasmaiden ministerit, komissio ja Euroopan työmarkkinaosapuolet hyväksyivät Kööpenhaminassa 29. ja 30. marraskuuta 2002 strategiaksi ammatillisen koulutuksen tulosten, laadun ja houkuttelevuuden parantamiseksi (Kööpenhaminan prosessi).

2.

Neuvoston 15. marraskuuta 2004 antamiin päätelmiin (2) perustuneessa prosessin ensimmäisessä tarkistuksessa, joka toteutettiin Maastrichtissa 14. joulukuuta 2004, todettiin, että ammatillisen koulutuksen näkyvyys ja imago olivat parantuneet Euroopan tasolla ja merkittävää edistymistä oli saatu aikaan. Tähän kuului joukko yhteisiä välineitä ja periaatteita. (3) Maastrichtin julkilausumassa vahvistettiin jäsenvaltioiden ja Euroopan tason painopisteet sekä liitettiin Kööpenhaminan prosessi läheisemmin Koulutus 2010 -työohjelmaan.

3.

Maastrichtin julkilausuman antamisen jälkeen hyväksyttiin Europass-väline eli yhteiset puitteet tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi sekä annettiin neuvoston päätelmät taitojen ja pätevyyksien kehittämisen merkityksestä. (4) Tutkintojen eurooppalaisia puitteita koskeva kuuleminen on saatettu tuloksellisesti päätökseen, ja ammatillisen koulutuksen eurooppalaiseen opintosuoritusten ja arvosanajärjestelmään (ECVET) liittyvä työ on jatkunut, ja sitä koskevaa julkista kuulemista toteutetaan parhaillaan.

4.

Tarkistetussa Lissabonin strategiassa ja sen kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa (2005–2008) (5) on otettu huomioon koulutuksen keskeinen asema Euroopan unionin asialistalla. Kyseisessä strategiassa vedotaan jäsenvaltioihin, jotta ne laajentaisivat ja parantaisivat inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja ja mukauttaisivat koulutusjärjestelmiä globalisaation, väestörakenteen muuttumisen ja teknologisten innovaatioiden asettamiin haasteisiin.

5.

Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskevan yhteisen väliraportin (2006) (6) mukaan ”ammatillisen koulutuksen laadun ja houkuttelevuuden parantaminen on tulevaisuudessakin keskeinen haaste”. Siinä todetaan lisäksi, että ”… tavoitellaan huippuosaamista …, mutta tämän ohella olisi pyrittävä myös edistämään koulutukseen pääsyä ja sosiaalista osallisuutta”.

1.

Ammatillisen koulutuksen olisi tarjottava työelämän tarpeita vastaava laaja tieto- ja taitoperusta korostaen samalla myös huippuosaamista kaikilla tasoilla. Politiikkojen ja käytäntöjen yhteydessä olisi arvioitava eritasoisiin taitoihin ja pätevyyksiin tehtävien investointien suhteellista vaikutusta. Olisi lisättävä keskiasteen ja teknisen osaamisen sekä korkea-asteen ammatillisen osaamisen tarjontaa, jotta päästäisiin osaamisvajeista ja voitaisiin ylläpitää innovointia ja tietoperustaisen yhteiskunnan kasvua.

2.

Ammatillisella koulutuksella on kaksoistehtävä: se edistää kilpailukykyä ja vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. (7) Ammatillista koulutusta koskevien politiikkojen tulisi kohdistua kaikkiin väestönosiin ja tarjota houkuttelevia ja haastavia mahdollisuuksia suuren kehityspotentiaalin omaaville sekä samalla myös ottaa huomioon ne, jotka ovat koulutuksen kannalta epäsuotuisassa asemassa ja vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta; näitä ovat erityisesti varhain koulunkäyntinsä päättävät, heikosti koulutetut tai täysin koulutusta vailla olevat, henkilöt, joilla on erityistarpeita, siirtolaistaustaiset henkilöt ja ikääntyneet työntekijät.

3.

Peruskoulutuksen olisi tarjottava nuorille lisäoppimiseen, työllisyyteen ja yrittäjyyteen tarvittavat tiedot, taidot, arvot ja asenteet sekä valmistettava oppilaita yleissivistävään koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen tai näiden yhdistelmään.

4.

Ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten olisi saatava työmarkkinoiden vaatimusten ja elinikäisen oppimisen kannalta olennaiset taidot ja pätevyydet. Tätä varten tarvitaan toimenpiteitä, joilla vähennetään koulutuksen keskeyttäneiden määrää ja helpotetaan siirtymistä koulusta työelämään esim. yhdistämällä koulutus työntekoon oppisopimuskoulutuksella ja hyödyntämällä työssä oppimista.

5.

Aikuisiässä olevan työvoiman taitoja ja pätevyyttä olisi edistettävä kannustamalla koulutuksen ja työkokemuksen avulla hankittujen aiempien taitojen tunnustamista. Työelämässä jo oleville olisi tarjottava koulutustilaisuuksia, ja tällöin olisi arvioitava mahdollisuuksia kustannusten tasapuoliseen jakamiseen ja siitä koituvia etuja. Samalla olisi oltava oppimistilaisuuksia koulutuksen kannalta epäsuotuisassa asemassa olevien, erityisesti vähiten koulutettujen, henkilöiden ja ryhmien ulottuvilla.

6.

Eurooppalaisten ammatillisten koulutusjärjestelmien monimuotoisuus on arvokas asia, sillä se mahdollistaa vastavuoroisen oppimisen ja antaa herätteitä uudistuksille. Tämän monimuotoisuuden vuoksi on tärkeää lisätä samalla selkeyttä ja laatukysymyksiä koskevaa yhteisymmärrystä ja näin ollen keskinäistä luottamusta ammatillisiin koulutusjärjestelmiin ja -käytäntöihin. Tavoitteena on edistää eurooppalaista ammattikoulutusaluetta, joka tarkoittaa sitä, että yhdessä maassa hankitut pätevyydet ja ammattitaidot tunnustetaan kaikkialla Euroopassa, mikä tukee nuorten ja aikuisten liikkuvuutta.

1.

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuvia erityistoimenpiteitä on tehostettava tulevaisuudessa. Kööpenhaminan prosessia olisi jatkettava Koulutus 2010 -työohjelman puitteissa. Olisi varmistettava tarkoin suunnattu kokonaisvaltainen toimintamalli, jossa eri aloitteet ja välineet liittyvät elimellisesti toisiinsa ja tukevat toisiaan ja jossa ammatillista koulutusta kehitetään kaikilla tasoilla elinikäisen oppimisen keskeisenä osana, jolla on läheiset yhteydet yleissivistävään koulutukseen. On tärkeää, että työmarkkinaosapuolet ja alakohtaiset järjestöt ovat mukana työn kaikissa vaiheissa ja että kansalliset kokemukset hyödynnetään Euroopan tasolla tehtävässä kehitystyössä.

2.

Toimenpiteet ovat vapaaehtoisia, ja niitä olisi kehitettävä alhaalta ylöspäin toteutettavan yhteistyön avulla.

—

Elinikäisen ohjauksen parantaminen, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon ammatillisen koulutuksen ja työelämän mahdollisuudet ja vaatimukset, muun muassa lisätään ammatinvalinnanohjausta, tiedotusta ja neuvontaa kouluissa;

—

avoimet ammatilliset koulutusjärjestelmät, jotka tarjoavat joustavia ja yksilöityjä koulutusmahdollisuuksia ja luovat paremmat edellytykset työelämään siirtymiselle, jatkokoulutukselle, myös korkeakoulutuksen piirissä, ja jotka tukevat aikuisväestön taitojen kehittämistä työmarkkinoilla;

—

tiiviit yhteydet työelämään sekä perustason ammatillisessa koulutuksessa että ammatillisessa jatkokoulutuksessa sekä entistä paremmat mahdollisuudet oppimiseen työpaikalla;

—

epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamisen edistäminen urakehityksen ja elinikäisen oppimisen tukemiseksi;

—

toimenpiteet miesten tai naisten mielenkiinnon ja osallistumisen lisäämiseksi niillä ammatillisen koulutuksen aloilla, joilla heillä on aliedustus, esimerkiksi naiset tekniikan alalla;

—

huippuosaamisen kehittäminen ja esiintuominen esimerkiksi soveltamalla maailmanluokan standardeja tai järjestämällä ammattitaitokilpailuja. (8)

—

vastaamista sekä yksittäisten ihmisten että työmarkkinoiden tarpeisiin, mukaan lukien tarvittavien taitojen ennakointi. Pk-yritysten tarpeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota;

—

kansallista laadunvarmistusta ja laadun parantamista ammatillisen koulutuksen laadunvarmistusta koskevien neuvoston päätelmien mukaisesti (10);

—

ammatilliseen koulutukseen tehtävien julkisten ja yksityisten investointien parantamista kehittämällä tasapainoisia ja yhteisiä rahoitus- ja investointijärjestelyjä;

—

ammatillisten koulutusjärjestelmien avoimuuden lisäämistä;

—

suuremman johtovastuun antamista laitoksille ja/tai koulutuksentarjoajille kansallisissa strategioissa;

—

erittäin päteviä opettajia ja kouluttajia, jotka kehittävät ammattitaitoaan jatkuvasti;

—

eri päätöksentekijöiden ja sidosryhmien, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja alakohtaisten järjestöjen, aktiivista kumppanuutta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

a)

erityisesti ammatilliseen koulutukseen suunnatut yhteiset eurooppalaiset välineet:

b)

yhteiset eurooppalaiset välineet, joissa ammatillisella koulutuksella on keskeinen asema:

a)

erityisesti ammatilliseen koulutukseen suunnatut yhteiset eurooppalaiset välineet:

b)

yhteiset eurooppalaiset välineet, joissa ammatillisella koulutuksella on keskeinen asema:

—

Euroopan tasolle luodaan yhteiset käsitteet ja sovitut määritelmät, jotta kansalliset ratkaisut, mallit ja standardit olisi helpompi ymmärtää.

—

Komissio myöntää rahoitusta yksittäisten aihealueiden tutkimukseen, jolla pyritään ymmärtämään paremmin eurooppalaisia ammatillisia koulutusjärjestelmiä ja -käytäntöjä sekä niiden yhteyttä työmarkkinoihin ja muihin koulutusaloihin.

—

Komissio seuraa verkostoja, hyvien käytäntöjen vaihtoa ja sellaisten järjestelmien kehittämistä, joilla voidaan levittää tietoa ja asiantuntemusta.

—

Luodaan järjestelmällinen ja joustava kehys, jolla tuetaan vertaisryhmäopetusta ammatillisessa koulutuksessa. Kehyksellä olisi tuettava myös hajautettua vertaisryhmäopetusta.

—

pyrkiä parantamaan ammatillisen koulutuksen tilastojen sisältöä, tarkkuutta ja luotettavuutta, jotta ammatillisen koulutuksen kehitystä voitaisiin arvioida;

—

kiinnittää huomiota ammatillisen koulutuksen näkökulman kehittämiseen indikaattoreiden ja viitearvojen johdonmukaisissa puitteissa (11);

—

kiinnittää erityistä huomiota ammatilliseen koulutukseen tehtäviä investointeja ja alan rahoitusta koskevien tilastotietojen kehittämiseen.

—

tarkkaa ja selkeää tietoa prosessista, sen taustasta, painopisteistä ja toiminnoista sekä tulosten tehokasta siirtämistä eteenpäin;

—

eurooppalaisten, kansallisten, alueellisten ja paikallisten sidosryhmien aktiivista osallistumista prosessin kaikkiin vaiheisiin;

—

painopisteen asettamista ammatillisen koulutuksen tarjoajien, opettajien ja kouluttajien osallistumiseen testaukseen ja prosessin tulosten täytäntöönpanoon;

—

tarvittaessa opiskelijoiden sekä kansallisten ja eurooppalaisten opiskelijajärjestöjen osallistumista.

—

rakennerahastojen tehokas käyttö kansallisella tasolla tehtävien ammatillisen koulutuksen uudistusten tukemiseksi;

—

uuden elinikäisen oppimisen ohjelman kohdennettu käyttö prosessin ja erityisesti innovoinnin, testauksen, kokeilun ja täytäntöönpanon tukemiseksi;

—

asianomaisten yhteisön virastojen, elinten ja komiteoiden aktiivinen osallistuminen;

—

tilastoja, indikaattoreita ja viitearvoja koskeva tiivis yhteistyö EUROSTATin, OECD:n, Cedefopin ja Euroopan koulutussäätiön kanssa;

—

tiedon, asiantuntemuksen ja tulosten vaihtaminen kolmansien maiden kanssa, erityisesti niiden maiden kanssa, jotka kuuluvat laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan politiikan piiriin. Yhteistyötä pitkälle edistyneiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kuten OECD:n kanssa olisi tehostettava.