(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 (4) vahvistetaan viimeisimmän kehityksen mukaisten unionin yhteentoimivien verkkojen perustamista koskevat yhteiset puitteet kansalaisten palvelemiseksi, unionin sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta varten ja sisämarkkinoiden kehittämiseksi edistämällä yhtenäistä Euroopan liikenne- ja liikkuvuusaluetta. Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) rakenne on kaksitasoinen, ja se muodostuu kattavasta verkosta ja ydinverkosta. Kattavalla verkolla varmistetaan unionin kaikkien alueiden vaihtoyhteyksien toimivuus, ja ydinverkko koostuu niistä kattavan verkon osista, jotka ovat strategisesti kaikkein tärkeimpiä unionin kannalta. Asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 määritellään verkkojen päätökseen saattamista koskevat sitovat tavoitteet, joiden mukaan ydinverkko on saatettava päätökseen viimeistään vuonna 2030 ja kattava verkko viimeistään vuonna 2050 erityisesti priorisoimalla rajatylittäviä yhteyksiä, parantamalla yhteentoimivuutta ja edistämällä unionin liikenteen infrastruktuurin multimodaalista yhdentymistä.

(2)

TEN-T-verkon valmiiksi saattamisen tarpeesta ja sitovista aikatauluista huolimatta kokemus on osoittanut, että tässä tarkoituksessa tehtyjä investointeja haittaavat usein moninaiset, erilaiset ja monimutkaiset lupamenettelyt, rajatylittävät hankintamenettelyt ja muut menettelyt. Tämä tilanne vaarantaa hankkeiden oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja aiheuttaa monissa tapauksissa merkittäviä viivästyksiä ja kustannusten nousua. Lisäksi hankkeen toteuttajien ja mahdollisten yksityisten sijoittajien epävarmuus voi lisääntyä, mikä voi joissakin tapauksissa johtaa jopa siihen, että hankkeet eivät toteudu alkuperäisen suunnitelman mukaisina. Tämän direktiivin tavoitteena on ratkaista nämä ongelmat ja saattaa TEN-T-verkko valmiiksi samanaikaisesti ja oikea-aikaisesti unionin tasolla toteutettavien yhdenmukaistettujen toimien avulla. Laatiessaan kansallisia suunnitelmiaan ja ohjelmiaan jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon TEN-T-verkon kehittäminen asetuksen (EU) N:o 1315/2013 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Tämän direktiivin soveltamisalan olisi katettava hankkeisiin liittyvät menettelyt, mukaan lukien ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät menettelyt. Tämä direktiivin ei kuitenkaan saisi vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun tai maankäytön suunnitteluun, julkisia hankintoja koskeviin myöntämismenettelyihin eikä strategisella tasolla toteutettuihin muihin kuin hankkeisiin liittyviin toimiin, joita ovat esimerkiksi strateginen ympäristöarviointi, julkisen talouden talousarviosuunnittelu sekä kansalliset tai alueelliset liikennesuunnitelmat. Lupamenettelyjen tehostamiseksi ja hankkeiden korkealaatuisen dokumentoinnin varmistamiseksi hankkeiden toteuttajien olisi huolehdittava valmisteluista, kuten alustavista selvityksistä ja raporteista, ennen lupamenettelyn käynnistämistä. Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava hallinnollisiin tai tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

(4)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava hankkeisiin, jotka ovat osa tämän direktiivin liitteessä lueteltuja TEN-T-ydinverkon ennalta yksilöityjä osuuksia, ja muihin ydinverkkokäytäviin liittyviin hankkeisiin, joiden kokonaiskustannukset ylittävät 300 000 000 euroa. Hankkeet, joiden kustannukset ylittävät kyseisen summan, ovat usein strategisesti tärkeitä unionin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan strategian kannalta ja edistävät asetuksen (EU) N:o 1315/2013 tavoitteita. Ydinverkkokäytävät määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1316/2013 (5) esitetyillä linjauksilla ja asetukseen (EU) N:o 1315/2013 sisältyvillä ydinverkon kartoilla. Näiden karttojen teknisenä perustana toimii TEN-T-verkkoa koskeva interaktiivinen maantieteellinen ja tekninen tietojärjestelmä (TENtec), joka sisältää yksityiskohtaisempia tietoja Euroopan laajuisesta liikenneinfrastruktuurista.

(5)

Yksinomaan telemaattisiin sovelluksiin, uusiin teknologioihin ja innovointiin liittyvät hankkeet olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska niiden käyttöönotto ei rajoitu ydinverkkoon.

(6)

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa tätä direktiiviä muihin ydinverkkoon ja kattavaan verkkoon liittyviin hankkeisiin, myös yksinomaan telemaattisiin sovelluksiin, uusiin teknologioihin ja innovointiin liittyviin hankkeisiin, jotta voidaan saavuttaa yhdenmukainen lähestymistapa liikenneinfrastruktuurihankkeisiin. Kansallisten viranomaisten julkaisemat luettelot tämän direktiiviin soveltamisalaan kuuluvista yksittäisistä hankkeista voisivat lisätä hankkeiden toteuttajien kannalta avoimuutta TEN-T-verkkoon liittyvistä käynnissä olevista ja tulevista töistä.

(7)

Koska asiaa koskevassa unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä säädetään erilaisista ympäristöarvioinneista, jotka ovat tarpeen lupien myöntämiseksi ydinverkon hankkeille, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kyseisen unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävä yksinkertaistettu menettely, jotta edistetään tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista toimenpiteiden yhdenmukaistamiseksi entisestään.

(8)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat hankkeet olisi tarvittaessa asetettava käsittelyssä etusijalle. Etusija-asema voi tarkoittaa lyhyempiä määräaikoja, samanaikaisia menettelyjä tai lyhyitä valitusaikoja, samalla kun varmistetaan, että myös muiden horisontaalisten politiikkojen – kuten sellaisten ympäristöpolitiikkojen, joiden tavoitteena on välttää, ehkäistä, vähentää tai poistaa haitallisia ympäristövaikutuksia – tavoitteet saavutetaan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Useiden jäsenvaltioiden oikeudellisessa kehyksessä asetetaan käsittelyssä etusijalle tietyt hankeluokat sen mukaan, mikä on hankkeiden strateginen merkitys taloudelle. Kun kansalliseen oikeudelliseen kehykseen sisältyy tällainen etusijalle asettaminen, sitä olisi automaattisesti sovellettava tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin hankkeisiin. Siitä huolimatta jäsenvaltioille olisi sallittava erityisten lupamenettelyjen testaaminen rajalliseen määrään hankkeita, jotta menettelyjen mahdollista ulottamista muihin hankkeisiin voitaisiin arvioida. Tällaisen testin aikana kyseistä jäsenvaltiota ei olisi velvoitettava soveltamaan kyseisiä testausmenettelyjä muihin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin hankkeisiin.

(9)

Ydinverkkokäytäviin liittyviä hankkeita olisi tuettava tehokkailla lupamenettelyillä, jotta koko menettelyä on mahdollista hallinnoida selkeästi ja jotta hankkeiden toteuttajille järjestetään yhteystaho. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi viranomainen sen mukaan, millaisia niiden kansallinen oikeudellinen kehys ja hallinnolliset järjestelyt ovat ja minkä tyyppisiä asianomaiset hankkeet ovat. Jos jäsenvaltio nimeää useita viranomaisia, sen olisi varmistettava, että yksittäistä hanketta ja yksittäistä lupamenettelyä varten nimetään ainoastaan yksi viranomainen.

(10)

Kun nimetään hankkeen toteuttajan yhteyspisteenä toimiva viranomainen, voidaan todennäköisesti yksinkertaistaa ja tehostaa menettelyjä ja tehdä niistä avoimempia. Näin voidaan todennäköisesti myös tarpeen mukaan parantaa jäsenvaltioiden yhteistyötä. Menettelyillä olisi edistettävä todellista yhteistyötä hankkeiden toteuttajien ja nimetyn viranomaisen välillä.

(11)

Nimetylle viranomaiselle voidaan antaa muun muassa sellaisten yksittäisen hankkeiden koordinointiin ja hyväksymiseen unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen liittyviä tehtäviä, joiden tavoitteena on ydinverkon infrastruktuurin uudelleen rakentaminen luonnon tai ihmisen aiheuttamien katastrofien tapauksessa.

(12)

Tässä direktiivissä säädetty menettely ei saisi vaikuttaa kansainväliseen oikeuteen ja unionin oikeuteen sisältyvien vaatimusten täyttämiseen, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemista koskevat vaatimukset. Tämä direktiivi ei saisi johtaa löyhempiin vaatimuksiin siltä osin kuin tarkoituksena on välttää, ehkäistä, vähentää tai poistaa haitallisia ympäristövaikutuksia.

(13)

Ydinverkon valmiiksi saattamisen kiireellisyyden vuoksi lupamenettelyjen yksinkertaistamisen yhteydessä olisi asetettava määräaika niille menettelyille, jotka johtavat liikenneinfrastruktuurin rakentamista koskevan lupapäätöksen hyväksymiseen. Tämä määräaika johtaa todennäköisesti menettelyjen tehokkaampaan toteuttamiseen, mutta se ei missään tapauksessa saisi vaarantaa unionin tiukkojen ympäristönsuojelua ja yleisön osallistumista koskevien vaatimusten noudattamista. Lupamenettelyjen määräaikaa olisi voitava jatkaa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, myös ennalta arvaamattomissa olosuhteissa tai tarvittaessa ympäristön suojelemiseksi. Pidennyksen määräaika voitaisiin esimerkiksi ilmaista ajanjaksona tai päivämääränä, tai liittää se johonkin edessä olevaan vaiheeseen. Jatkettu määräaika ei etenkään saisi sisältää hallinnollisten tai tuomioistuimessa toteutettavien muutoksenhakumenettelyjen tai tuomioistuimessa toteutettavien oikeussuojakeinojen soveltamisen edellyttämiä ajanjaksoja. Jäsenvaltioita ei olisi pidettävä vastuullisina silloin, kun määräajan noudattamatta jättäminen johtuu hankkeen toteuttajasta, esimerkiksi tapauksissa, joissa hankkeen toteuttaja ei ole noudattanut kansallisen lainsäädännön mukaisia määräaikoja tai nimetyn viranomaisen asettamia ohjeellisia määräaikoja tai joissa hankkeen toteuttaja on viivytellyt aiheettomasti.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että valitukset, joissa kyseenalaistetaan lupapäätöksen asiasisällön tai siihen liittyvien menettelyjen laillisuus, käsitellään mahdollisimman tehokkaasti.

(15)

TEN-T-infrastruktuurihankkeissa, jotka koskeva kahta tai useampaa jäsenvaltioita, erityisiä haasteita aiheuttaa lupamenettelyjen koordinointi. Siksi asianomaisten jäsenvaltioiden nimettyjen viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä aikataulujensa koordinoimiseksi ja lupamenettelyä koskevan yhteisen aikataulun laatimiseksi siinä määrin, kuin tällainen aikataulujen koordinoiminen ja tällaisen yhteisen aikataulun laatiminen on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioon hankevalmius tai kypsyys, jotka pääasiallisesti riippuvat hankkeen toteuttajasta ja erityisesti päivämäärästä, jona hankkeen toteuttaja on ilmoittanut hankkeesta kunkin asianomaisen jäsenvaltion nimetylle viranomaiselle.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 1315/2013 mukaisesti nimitetyille eurooppalaisille koordinaattoreille olisi tiedotettava asiaan kuuluvista menettelyistä, jotta voitaisiin edistää niiden järjestämistä samanaikaisiksi sekä päätökseen saattamista ydinverkon oikea-aikaista täytäntöönpanoa vuoteen 2030 mennessä silmällä pitäen.

(17)

Jos TEN-T-verkkoa laajennetaan kolmansiin maihin asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 esitettyjen ohjeellisten karttojen mukaisesti, näitä kolmansia maita olisi pyydettävä soveltamaan tarvittaessa tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä vastaavia sääntöjä.

(18)

Rajatylittävien hankkeiden julkisissa hankinnoissa olisi noudatettava perussopimuksia ja soveltuvilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/24/EU (6) tai 2014/25/EU (7). Jotta voitaisiin varmistaa, että rajatylittävät ydinverkkohankkeet saatetaan tehokkaasti päätökseen, yhteisen yksikön tekemissä julkisissa hankinnoissa olisi sovellettava yhden jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Julkisia hankintoja koskevasta unionin oikeudesta poiketen tässä yhteydessä olisi lähtökohtaisesti sovellettava sen jäsenvaltion kansallisia sääntöjä, jossa yhteisellä yksiköllä on sääntömääräinen kotipaikka. Sovellettava kansallinen lainsäädäntö olisi edelleen oltava mahdollista määrittää hallitustenvälisellä sopimuksella. Jos julkisen hankinnan toteuttaa yhteisen yksikön tytäryhtiö, kyseisen tytäryhtiön olisi sovellettava jonkin asianomaisista jäsenvaltioista kansallista lainsäädäntöä, joka voisi olla yhteiseen yksikköön sovellettava kansallinen lainsäädäntö. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä nykyisiä hankintastrategioita olisi edelleen sovellettava yhteisiin yksiköihin, jotka on perustettu ennen tämän direktiivin voimaantulopäivää.

(19)

Komissio ei osallistu järjestelmällisesti yksittäisten hankkeiden lupamenettelyihin. Joissakin tapauksissa tietyt hankkeiden valmisteluun liittyvät näkökohdat selvitetään kuitenkin unionin tasolla. Jos komissio osallistuu menettelyihin, se asettaa käsittelyssä etusijalle unionin hankkeet ja takaa varmuuden hankkeiden toteuttajille. Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita hyväksyntä valtiontuelle. Jäsenvaltioiden olisi voitava valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavien käytännesääntöjen mukaisesti pyytää komissiota käsittelemään niiden ensisijaisina pitämät ydinverkkohankkeet paremmin ennakoitavan aikataulun mukaisesti ja soveltaen portfoliomenetelmää tai keskinäisesti sovittua suunnittelua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä säädettyjen määräaikojen soveltamista.

(20)

Ydinverkkoon liittyvien infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanoa olisi tuettava myös komission suuntaviivoilla, joilla selkeytetään tietyntyyppisten hankkeiden täytäntöönpanoa samalla kun noudatetaan unionin säännöstöä. Komission 27. huhtikuuta 2017 antamassa tiedonannossa ”Toimintasuunnitelma luontoa, ihmisiä ja taloutta varten” annetaan tältä osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (8) ja neuvoston direktiivin 92/43/ETY (9) noudattamiseen liittyviä selkeyttäviä ohjeita. Hankkeiden saataville olisi asetettava julkisiin hankintoihin liittyvää suoraa tukea, jotta julkisille varoille saadaan paras mahdollinen vastine.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on TEN-T-verkon toteuttamista edistävien toimenpiteiden yhdenmukaistaminen, vaan se voidaan sen vuoksi, että TEN-T-hankkeiden lupamenettelyitä koskevaa kehystä on tarpeen vahvistaa unionin tasolla toteutettavilla yhdenmukaistetuilla toimilla, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(22)

Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tätä direktiiviä ei olisi sovellettava lupamenettelyihin, jotka on aloitettu ennen tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä,