EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32016R0438

Komission delegoitu asetus (EU) 2016/438, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täydentämisestä säilytysyhteisöjen velvollisuuksien osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

C/2015/9160

EUVL L 78, 24.3.2016, p. 11–30 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force: This act has been changed. Current consolidated version: 01/04/2020

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2016/438/oj

24.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/11


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/438,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täydentämisestä säilytysyhteisöjen velvollisuuksien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (1) ja erityisesti sen 26 b artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

On tärkeää varmistaa, että direktiivin 2009/65/EY tavoitteet saavutetaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, sisämarkkinoiden häiriöttömyyden edistämiseksi ja oikeusvarmuuden tarjoamiseksi niiden osapuolille, mukaan lukien vähittäissijoittajat ja yhteisösijoittajat, toimivaltaiset viranomaiset ja muut sidosryhmät. Asetuksella varmistetaan johdonmukaiset puitteet kaikille markkinatoimijoille, ja se on paras mahdollinen tae sille, että toimintaedellytykset ovat tasapuoliset, kilpailuolosuhteet ovat yhdenmukaiset ja sijoittajansuojan taso on yhtenäinen ja asianmukainen. Asetuksella varmistetaan lisäksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) ja säilytysyhteisöjen toimintaa koskevien yhdenmukaisten yksityiskohtaisten sääntöjen suora sovellettavuus, joka on luonteenomaista asetukselle ja jonka vuoksi ei edellytetä lisätoimia sääntöjen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Asetuksella myös varmistetaan, että kaikkia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/91/EU (2) direktiiviin 2009/65/EY tehtyjä muutoksia voidaan soveltaa samasta päivämäärästä alkaen kaikissa jäsenvaltioissa.

(2)

Direktiivissä 2009/65/EY asetetaan monia vaatimuksia, jotka koskevat säilytysyhteisöjen tehtäviä, tehtävien siirtoa koskevia järjestelyjä ja säilytyksessä olevia yhteissijoitusyrityksen varoja koskevaa vastuujärjestelmää. Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen sijoittajansuoja, jossa otetaan huomioon, että yhteissijoitusyrityksissä on kyse vähittäismarkkinoilla toimivasta sijoitusjärjestelmästä. Sen vuoksi säilytysyhteisön, rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön oikeudet ja velvollisuudet olisi vahvistettava selkeästi. Kirjallisessa sopimuksessa olisi oltava yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta säilytysyhteisö tai kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminnot siirretään direktiivin 2009/65/EY mukaisesti, voi säilyttää asianmukaisesti yhteissijoitusyrityksen kaikki varat ja jotta säilytysyhteisö voi hoitaa asianmukaisesti valvontatoimintonsa.

(3)

Jotta säilytysyhteisö voi arvioida ja valvoa säilytys- ja maksukyvyttömyysriskiä, kirjallisessa sopimuksessa olisi oltava riittävän yksityiskohtaiset tiedot rahoitusvälineluokista, joihin yhteissijoitusyritys voi sijoittaa, ja tiedot maantieteellisistä alueista, joilla yhteissijoitusyritys suunnittelee harjoittavansa sijoitustoimintaa. Sopimuksessa olisi oltava myös yksityiskohtaiset tiedot eskalointimenettelystä. Tällä täsmennetään olosuhteet, ilmoitusvelvollisuudet ja toimenpiteet, jotka säilytysyhteisön henkilöstön jäsenen millä tahansa organisaatiorakenteen tasolla on toteutettava havaitessaan poikkeamia. Toimenpiteisiin kuuluvat ilmoittaminen rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle tai/ja toimivaltaisille viranomaisille, kuten tässä asetuksessa edellytetään. Sen vuoksi säilytysyhteisön olisi varoitettava rahastoyhtiötä tai sijoitusyhtiötä tiettyjen markkinoiden selvitysjärjestelmässä havaituista olennaisista riskeistä. Sopimuksen päättämisen osalta olisi otettava huomioon, että se on säilytysyhteisön viimeinen keino tilanteessa, jossa se on tyytymätön varojen suojatason riittävyyteen. Sopimuksella olisi ehkäistävä myös moraalikato, jonka myötä yhteissijoitusyritys tekisi sijoituspäätöksiä välittämättä säilytysriskeistä sillä perusteella, että säilytysyhteisö vastaisi riskeistä. Sijoittajansuojan tason säilyttämiseksi korkeana vaatimusta kolmansien osapuolten valvonnasta olisi sovellettava koko säilytysketjuun.

(4)

Jotta voidaan varmistaa, että säilytysyhteisö kykenee täyttämään velvoitteensa, on tarpeen tarkentaa direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdassa säädetyt tehtävät ja erityisesti säilytysyhteisön tehtäviin kuuluvat toisen tason tarkastukset. Tällaiset tehtävät eivät saisi estää säilytysyhteisöä tekemästä ennakkotarkastuksia yhteissijoitusyrityksen suostumuksella, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Jotta voidaan varmistaa, että säilytysyhteisö kykenee täyttämään velvoitteensa, sen olisi otettava käyttöön oma eskalointimenettely puuttuakseen tilanteisiin, joissa on havaittu poikkeamia. Eskalointimenettelyllä olisi varmistettava, että olennaisista sääntöjenvastaisista tilanteista ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille. Säilytysyhteisön valvontavastuut kolmansia osapuolia kohtaan eivät saisi vaikuttaa vastuualueisiin, joita yhteissijoitusyrityksellä on direktiivin 2009/65/EY nojalla.

(5)

Säilytysyhteisön olisi tarkistettava, että liikkeeseenlaskettujen osuuksien lukumäärä ja merkintätulot vastaavat toisiaan. Jotta voidaan lisäksi varmistaa, että sijoittajien merkinnän aikaan suorittamat maksut on saatu, säilytysyhteisön olisi myös varmistettava, että merkintätoimeksiannot ja merkintätulot täsmäytetään keskenään. Lunastustoimeksiannoille olisi tehtävä vastaava täsmäytys. Säilytysyhteisön olisi myös varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen tileillä olevien osuuksien lukumäärä vastaa yhteissijoitusyrityksen rekisteriin merkittyjen, liikkeellä olevien osuuksien lukumäärää. Säilytysyhteisön olisi mukautettava menettelyjään tämän mukaisesti ottaen huomioon merkintä- ja lunastusvirrat.

(6)

Säilytysyhteisön olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että yhteissijoitusyrityksen varoihin sovellettavat asianmukaiset arvonmäärityspolitiikat ja -menettelyt pannaan tehokkaasti täytäntöön tekemällä otantatarkastuksia tai vertaamalla nettoarvolaskelmassa ajan mittaan tapahtuneen muutoksen ja vertailuarvon muutoksen johdonmukaisuutta. Menettelyjä käyttöön ottaessaan säilytysyhteisöllä olisi oltava selkeä käsitys menetelmistä, joita yhteissijoitusyritys käyttää määrittääkseen yhteissijoitusyrityksen varojen arvon. Tällaisten tarkastusten aikavälin ja yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritysvälin olisi oltava yhdenmukaiset keskenään.

(7)

Direktiivin 2009/65/EY mukaisen valvontavelvoitteensa perusteella säilytysyhteisön olisi otettava käyttöön menettely, jolla tarkistetaan jälkikäteen, että yhteissijoitusyritys noudattaa sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia asetuksia sekä rahaston sääntöjä ja perustamisasiakirjoja. Tämän olisi katettava muun muassa sen tarkistaminen, että yhteissijoitusyrityksen sijoitukset ovat sen säännöissä ja tarjousasiakirjoissa kuvailtujen sijoitusstrategioiden mukaiset, ja sen varmistaminen, ettei yhteissijoitusyritys riko sille asetettuja sijoitusrajoituksia. Säilytysyhteisön olisi valvottava yhteissijoitusyrityksen liiketoimia ja tutkittava mahdolliset epätavanomaiset liiketoimet. Jos sovellettavissa laissa tai asetuksissa tai yhteissijoitusyrityksen säännöissä ja perustamisasiakirjoissa asetettuja rajoja tai rajoituksia rikotaan, säilytysyhteisön olisi toimittava viipymättä lakien, asetusten tai sääntöjen vastaisen liiketoimen mitätöimiseksi.

(8)

Säilytysyhteisön olisi varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen tulot lasketaan asianmukaisesti direktiivissä 2009/65/EY säädetyllä tavalla. Tätä varten säilytysyhteisön on varmistettava, että tulojen laskeminen ja jakaminen tapahtuu asianmukaisesti, ja jos se havaitsee siinä virheen, sen on huolehdittava siitä, että yhteissijoitusyritys toteuttaa asianmukaisia korjaustoimia. Varmistuttuaan tästä säilytysyhteisön olisi tarkistettava tulonjaon täydellisyys ja täsmällisyys.

(9)

Jotta säilytysyhteisöllä olisi koko ajan selkeä käsitys rahavarojen virtauksesta yhteissijoitusyritykseen ja pois yhteissijoitusyrityksestä, yhteissijoitusyrityksen olisi varmistettava, että säilytysyhteisö saa ilman perusteettomia viiveitä tarkat tiedot kaikista kassavirroista, mukaan lukien kassavirrat mahdollisilta kolmansilta osapuolilta, joiden kanssa on avattu yhteissijoitusyrityksen käteistili.

(10)

Säilytysyhteisön olisi varmistettava, että käytössä on tehokkaasti täytäntöönpannut menettelyt yhteissijoitusyrityksen kassavirtojen riittävää ja asianmukaista valvontaa varten ja että menettelyjä tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin. Säilytysyhteisön olisi tarkasteltava erityisesti täsmäytysmenettelyä varmistaakseen, että se on yhteissijoitusyrityksen kannalta tarkoituksenmukainen ja että sitä käytetään asianmukaisin väliajoin ottaen huomioon yhteissijoitusyrityksen luonne, laajuus ja monitahoisuus. Täsmäytysmenettelyssä olisi esimerkiksi verrattava kutakin yksittäistä tiliotteisiin kirjattua kassavirtaa yhteissijoitusyrityksen tileihin kirjattuihin kassavirtoihin. Jos täsmäytykset suoritetaan päivittäin, kuten useimpien yhteissijoitusyritysten tapauksessa, säilytysyhteisön olisi suoritettava täsmäytyksensä myös päivittäin. Säilytysyhteisön olisi erityisesti valvottava täsmäytysmenettelyissä havaittuja eroja ja toteutettuja korjaustoimenpiteitä voidakseen ilmoittaa yhteissijoitusyritykselle viipymättä poikkeamista, joita ei ole korjattu, ja voidakseen tarkastella täsmäytysmenettelyjä uudelleen kaikilta osin. Tällainen uudelleentarkastelu olisi suoritettava vähintään kerran vuodessa. Säilytysyhteisön olisi myös yksilöitävä riittävän ajoissa merkittävät kassavirrat ja erityisesti kassavirrat, jotka voisivat olla epäjohdonmukaisia yhteissijoitusyrityksen toimintojen kannalta, kuten muutokset positioissa yhteissijoitusyrityksen varoissa tai merkinnöissä ja lunastuksissa, ja sen olisi saatava säännöllisin väliajoin käteistiliotteet ja tarkistettava, onko sen oma käteispositiokirjanpito yhdenmukainen yhteissijoitusyrityksen kirjanpidon kanssa. Direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti säilytysyhteisön olisi pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.

(11)

Säilytysyhteisön on varmistettava, että kaikki maksut, jotka sijoittajat suorittavat tai jotka näiden lukuun suoritetaan yhteissijoitusyrityksen osuuksien tai osakkeiden merkitsemisen yhteydessä, on vastaanotettu ja kirjattu yhdelle tai useammalle käteistilille direktiivin 2009/65/EY mukaisesti. Yhteissijoitusyrityksen olisi sen vuoksi varmistettava, että säilytysyhteisölle toimitetaan tarvittavat tiedot sijoittajien maksujen vastaanottamisen valvomiseksi asianmukaisesti. Yhteissijoitusyrityksen on varmistettava, että säilytysyhteisö saa nämä tiedot viipymättä, kun kolmas osapuoli vastaanottaa yhteissijoitusyrityksen osuuksien lunastusta tai liikkeeseenlaskua koskevan toimeksiannon. Yhteisön, joka on vastuussa yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkinnästä tai lunastuksesta, olisi sen vuoksi toimitettava nämä tiedot säilytysyhteisölle pankkipäivän päätteeksi sijoittajien maksujen väärinkäytön välttämiseksi.

(12)

Säilytysyhteisön olisi säilytettävä yhteissijoitusyrityksen kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata tai pitää tilillä suoraan tai välillisesti säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen nimissä, jolle siirretään säilytystoimintoja, erityisesti arvopaperikeskuksen tasolla. Lisäksi säilytysyhteisön olisi säilytettävä myös sellaisia rahoitusvälineitä, jotka kirjataan vain suoraan liikkeeseenlaskijalle itselleen tai sen edustajalle säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen nimissä, jolle siirretään säilytystoimintoja. Rahoitusvälineitä, jotka kirjataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhteissijoitusyrityksen nimissä vain liikkeeseenlaskijalle tai sen edustajalle, ei pitäisi säilyttää. Kaikki rahoitusvälineet, jotka voitaisiin fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle, olisi säilytettävä. Edellyttäen, että rahoitusvälineiden säilyttämiselle asetetut edellytykset täyttyvät, säilytysyhteisön itsensä tai kolmannen osapuolen, jolle siirretään säilytystoimintoja, on säilytettävä myös rahoitusvälineitä, jotka annetaan vakuutena kolmannelle osapuolelle tai jotka kolmas osapuoli antaa yhteissijoitusyrityksen eduksi, kunhan yhteissijoitusyritys on niiden omistaja.

(13)

Säilytettäviä rahoitusvälineitä olisi aina käsiteltävä noudattaen asianmukaista huolellisuutta ja suojaa. Säilytysriskin asianmukaisen arvioinnin varmistamiseksi säilytysyhteisöllä olisi asianmukaista huolellisuutta noudattaessaan oltava selkeät velvoitteet, joiden mukaan sen on erityisesti oltava tietoinen säilytysketjuun kuuluvista kolmansista osapuolista, varmistettava, että asianmukaista huolellisuutta ja varojen erottelemista koskevia velvoitteita on noudatettu koko säilytysketjussa, varmistettava, että sillä on asianmukainen oikeus tutustua niiden kolmansien osapuolten kirjanpitoon ja tietoihin, joille siirretään säilytystoimintoja, varmistettava huolellisuutta ja varojen erottelemista koskevien vaatimusten noudattaminen ja dokumentoitava se ja asetettava kyseiset asiakirjat rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön saataville.

(14)

Säilytysyhteisöllä olisi aina oltava kattava käsitys kaikista säilytettävistä varoista, jotka eivät ole rahoitusvälineitä. Kyseisiin varoihin olisi sovellettava direktiivin 2009/65/EY nojalla omistajuuden todentamista ja kirjanpitoa koskevaa velvoitetta. Esimerkkejä tällaisista varoista ovat aineellinen omaisuus, jota ei katsota rahoitusvälineeksi direktiivin 2009/65/EY nojalla tai jota ei voida toimittaa fyysisesti säilytysyhteisölle, rahoitussopimukset, kuten tietyt johdannaiset, ja käteistalletukset.

(15)

Jotta voitaisiin taata riittävä varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on varojen tosiasiallinen omistaja, säilytysyhteisön olisi varmistettava, että se saa kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot, joiden perusteella se voi todeta, että yhteissijoitusyrityksellä on kyseisen omaisuuserän omistusoikeus. Tällaisia tietoja voivat olla jäljennös virallisesta asiakirjasta, joka on todisteena siitä, että yhteissijoitusyritys on omaisuuserän omistaja, tai mikä tahansa säilytysyhteisön asianmukaiseksi katsoma virallinen ja luotettava todiste. Tarvittaessa säilytysyhteisön olisi pyydettävä lisätodisteita yhteissijoitusyritykseltä tai tapauksen mukaan kolmannelta osapuolelta.

(16)

Säilytysyhteisön olisi pidettävä kirjaa kaikista varoista, joiden osalta sillä on varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on niiden omistaja. Se voi ottaa käyttöön menettelyn tietojen saamiseksi kolmansilta osapuolilta sekä menettelyjä, joilla varmistetaan, että varoja ei olisi voitu siirtää, jollei liiketointa olisi ilmoitettu säilytysyhteisölle tai kolmannelle osapuolelle, jolle siirretään säilytystoimintoja.

(17)

Siirtäessään säilytystoimintoja kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti säilytysyhteisön on pantava täytäntöön ja sovellettava asianmukaista ja dokumentoitua menettelyä varmistaakseen, että se, jolle toimintoja siirretään, täyttää jatkuvasti kyseisen direktiivin 22 a artiklan 3 kohdan edellytykset. Jotta varoille varmistettaisiin riittäväntasoinen suoja, on tarpeen vahvistaa tietyt periaatteet, joita olisi noudatettava säilytystoimintojen siirron yhteydessä.

(18)

Kyseisiä periaatteita ei pitäisi katsoa tyhjentäviksi siltä osin, että niissä vahvistettaisiin kaikki säilytysyhteisön asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta koskevaan velvoitteeseen liittyvät yksityiskohdat, tai siltä osin, että niissä mainittaisiin kaikki toimet, jotka säilytysyhteisön olisi toteutettava suhteessa mainittuihin periaatteisiin. Kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on siirretty, jatkuvaa valvontaa koskevan velvoitteen olisi katettava sen tarkistaminen, että kyseinen kolmas osapuoli hoitaa asianmukaisesti kaikki siirretyt toiminnot ja noudattaa siirtosopimusta ja muita oikeudellisia vaatimuksia kuten riippumattomuusvaatimusta ja uudelleenkäyttöä koskevaa kieltoa. Säilytysyhteisön olisi tarkasteltava uudelleen myös seikkoja, jotka on arvioitu valinta- ja nimeämismenettelyn aikana, ja verrattava niitä markkinakehitykseen. Säilytysyhteisön olisi kyettävä kaikkina aikoina arvioimaan asianmukaisesti riskit, joita liittyy päätökseen varojen uskomisesta kolmannen osapuolen hoidettaviksi. Uudelleentarkasteluväli olisi mukautettava aina johdonmukaisella tavalla markkinaolosuhteisiin ja niihin liittyviin riskeihin. Jotta säilytysyhteisö voisi reagoida tehokkaasti kolmannen osapuolen mahdolliseen maksukyvyttömyyteen, sen olisi laadittava valmiussuunnitelmia, mukaan lukien vaihtoehtoisten palveluntarjoajien valinta tarpeen mukaan. Vaikka tällaisilla toimenpiteillä voidaan pienentää säilytysyhteisölle aiheutuvaa säilytysriskiä, ne eivät vaikuta velvoitteeseen palauttaa rahoitusvälineet tai maksaa vastaava summa rahoitusvälineen katoamisen tapauksessa sen mukaan, täyttyvätkö direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan vaatimukset.

(19)

Varmistuakseen siitä, että yhteissijoitusyrityksen varat ja yhteissijoitusyrityksen oikeudet on suojattu kolmannen osapuolen maksukyvyttömyydeltä, säilytysyhteisön on tunnettava sen kolmannen maan maksukyvyttömyyslainsäädäntö, jossa kolmas osapuoli sijaitsee, ja varmistettava sopimussuhteensa täytäntöönpanokelpoisuus. Ennen säilytystoimintojen siirtämistä unionin ulkopuolella sijaitsevalle kolmannelle osapuolelle säilytysyhteisön on saatava riippumaton oikeudellinen lausunto kolmannen osapuolen kanssa tehdyn sopimusjärjestelyn täytäntöönpanokelpoisuudesta sen kolmannen maan, johon kolmas osapuoli on sijoittautunut, maksukyvyttömyyslainsäädännön ja oikeuskäytännön nojalla, jotta varmistetaan, että sopimusjärjestely on täytäntöönpanokelpoinen myös kyseisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa. Säilytysyhteisön velvollisuuteen arvioida kolmannen maan sääntelykehystä ja oikeudellista kehystä sisältyy myös sellaisen riippumattoman oikeudellisen lausunnon saaminen, jossa arvioidaan sen kolmannen maan, johon kyseinen kolmas osapuoli on sijoittautunut, maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Toimialakohtaiset järjestöt tai lakiasiaintoimistot voivat yhdistää nämä lausunnot tai antaa erikseen kullekin lainkäyttöalueelle useiden säilytysyhteisöjen hyödyksi.

(20)

Sopimusjärjestelyyn sen valitun kolmannen osapuolen kanssa, jolle säilytystoiminnot siirretään, olisi sisällyttävä ennenaikaista päättämistä koskeva lauseke, sillä säilytysyhteisön on pystyttävä päättämään sopimussuhde tapauksissa, joissa kolmannen maan lainsäädäntö tai oikeuskäytäntö muuttuu siten, että yhteissijoitusyritysten varojen suojaa ei enää voida taata. Säilytysyhteisön on ilmoitettava näistä tapauksista rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien edun mukaisia. Toimivaltaisille viranomaisille yhteissijoitusyrityksen varoihin kohdistuvasta suuremmasta säilytys- ja maksukyvyttömyysriskistä kolmannessa maassa tehdyn ilmoituksen ei pitäisi vapauttaa säilytysyhteisöä tai rahastoyhtiötä tai sijoitusyhtiötä niiden tehtävistä ja velvollisuuksista, joista säädetään direktiivissä 2009/65/EY.

(21)

Siirtäessään säilytystoimintoja säilytysyhteisön olisi varmistettava, että direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan c alakohdan vaatimukset täytetään ja että säilytysyhteisön säilyttämät yhteissijoitusyritysasiakkaiden varat erotellaan asianmukaisesti. Tällä velvoitteella olisi erityisesti varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen varoja ei menetetä sellaisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyyden vuoksi, jolle siirretään säilytystoimintoja, ja että kolmas osapuoli ei käytä yhteissijoitusyrityksen varoja uudelleen omaan lukuunsa. Lisäksi säilytysyhteisön olisi sallittava kieltää väliaikaiset vajeet asiakasvaroissa, käyttää pääomapuskureita tai ottaa käyttöön järjestelyjä, joilla kielletään jonkin asiakkaan debetsaldon käyttö toisen asiakkaan kreditsaldon tasaamiseen. Vaikka tällaisilla toimenpiteillä voidaan pienentää säilytysriskiä, joka säilytysyhteisölle aiheutuu säilytystoimintojen siirron yhteydessä, ne eivät vaikuta velvoitteeseen palauttaa rahoitusvälineet tai maksaa vastaava summa rahoitusvälineestä aiheutuvien tappioiden tapauksessa sen mukaan, täyttyvätkö direktiivin 2009/65/EY vaatimukset.

(22)

Ennen säilytystoimintojen siirtoa ja siirtosopimuksen voimassaoloaikana säilytysyhteisön olisi varmistettava sopimuksen tekoa edeltävillä järjestelyillä ja sopimusjärjestelyillä, että kolmas osapuoli toteuttaa toimenpiteitä ja ottaa käyttöön järjestelyjä, joilla se varmistaa yhteissijoitusyrityksen varojen suojauksen sitä vastaan, että varoja jaetaan kolmannen osapuolen velkojille tai realisoidaan kolmannen osapuolen velkojien hyväksi. Direktiivin 2009/65/EY mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on saatettava asiaankuuluva maksukyvyttömyyslainsäädäntönsä tämän vaatimuksen mukaiseksi. Sen vuoksi on tarpeen, että säilytysyhteisö saa riippumatonta tietoa sovellettavasta maksukyvyttömyyslainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä kolmannessa maassa, jossa yhteissijoitusyrityksen varat on säilytettävä.

(23)

Direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen säilytysyhteisön vastuu aktivoituu, jos säilytysyhteisön itsensä tai kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminto on siirretty, säilyttämä rahoitusväline menetetään eikä säilytysyhteisö pysty osoittamaan, että menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Tällainen menetys olisi erotettava sijoittajille aiheutuvasta sijoitustappiosta, joka johtuu varojen arvon alenemisesta sijoituspäätöksen seurauksena.

(24)

Jotta menetys johtaisi säilytysyhteisön vastuuseen, sen on oltava lopullinen eikä odotettavissa saa olla, että rahoitusomaisuus voitaisiin saada takaisin. Sen vuoksi tilanteita, joissa rahoitusvälinettä ei ole väliaikaisesti saatavilla tai se on jäädytetty väliaikaisesti, ei pitäisi katsoa direktiivin 2009/65/EY 24 artiklassa tarkoitetuksi menetykseksi. Voidaan kuitenkin yksilöidä kolme tilannetta, joissa menetys olisi katsottava lopulliseksi: tilanne, jossa rahoitusväline ei ole enää olemassa tai ei ole koskaan ollut olemassa; tilanne, jossa rahoitusväline on olemassa, mutta yhteissijoitusyritys on menettänyt lopullisesti omistusoikeutensa siihen; ja tilanne, jossa vaihtoehtoisella sijoitusrahastolla on omistusoikeus mutta se ei voi enää siirtää kyseistä oikeutta tai luoda pysyvästi rajoitettuja esineoikeuksia rahoitusvälineeseen.

(25)

Rahoitusvälineen ei katsota enää olevan olemassa esimerkiksi silloin, kun se on kadonnut sellaisen kirjanpitovirheen seurauksena, jota ei voida oikaista, tai kun se ei ole koskaan ollut olemassa, koska yhteissijoitusyrityksen omistajuus rekisteröitiin väärennettyjen asiakirjojen perusteella. Tilanteet, joissa rahoitusvälineiden menetys johtuu petollisesta toiminnasta, olisi katsottava menetykseksi.

(26)

Menetystä ei voida todeta, kun rahoitusväline on korvattu toisella rahoitusvälineellä tai muunnettu toiseksi rahoitusvälineeksi, esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeet perutaan ja korvataan uusien osakkeiden liikkeeseenlaskulla yhtiöjärjestelyissä. Yhteissijoitusyrityksen ei pitäisi katsoa menettäneen pysyvästi omistusoikeuttaan rahoitusvälineeseen, jos se on siirtänyt omistajuuden laillisesti kolmannelle osapuolelle. Tämän seurauksena tilanteissa, joissa laillinen omistusoikeus erotetaan varojen tosiasiallisesta omistusoikeudesta, menetyksen määritelmässä olisi viitattava tosiasiallisen omistusoikeuden menetykseen.

(27)

Säilytysyhtiö voi välttyä direktiivin 2009/65/EY 24 artiklassa tarkoitetulta vastuulta vain, kun menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon säilytysyhteisö ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Säilytysyhteisön olisi esitettävä todisteet kaikkien näiden edellytysten täyttymisestä vapautuakseen vastuusta, ja olisi säädettävä menettelystä, jota noudatetaan tätä tarkoitusta varten.

(28)

Ensiksi olisi määritettävä, oliko menetyksen aiheuttanut tapahtuma ulkopuolinen. Toimintojen siirtäminen ei saisi vaikuttaa säilytysyhteisön vastuuseen, minkä vuoksi tapahtuma olisi katsottava ulkopuoliseksi, jos se ei johdu säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen toiminnasta tai laiminlyönnistä, jolle säilytettävien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty. Seuraavaksi olisi arvioitava, oliko kyse tapahtumasta, johon säilytysyhteisö ei ole voinut vaikuttaa, todentamalla, että varovainen säilytysyhteisö ei olisi voinut kohtuudella tehdä mitään estääkseen tapahtuman. Sekä luonnonilmiöt että viranomaisen toimet voidaan katsoa ulkopuolisiksi tapahtumiksi, joihin ei olisi voitu kohtuudella vaikuttaa. Ulkopuoliseksi tapahtumaksi, johon ei olisi voitu kohtuudella vaikuttaa, ei sitä vastoin voida katsoa menetystä, joka johtuu direktiivin 2009/65/EY 21 artiklan 11 kohdan d alakohdan iii alakohdassa säädettyjen erotteluvaatimusten noudattamisen laiminlyömisestä tai varojen menettämisestä kolmannen osapuolen toiminnassa ilmenneen, kolmannen osapuolen maksukyvyttömyyteen liittyvän häiriön vuoksi.

(29)

Säilytysyhteisön olisi lisäksi osoitettava, että menetystä ei olisi voitu välttää kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Tällaisessa tilanteessa säilytysyhteisön olisi ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja toteutettava asianmukaisia toimia olosuhteista riippuen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa säilytysyhteisö katsoo, että ainoa asianmukainen toimi on luopuminen rahoitusvälineistä, sen olisi ilmoitettava asiasta asianmukaisesti rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle, jonka on puolestaan annettava säilytysyhteisölle kirjalliset ohjeet siitä, olisiko sen pidettävä rahoitusvälineet hallussaan vai luovuttava niistä. Säilytysyhteisölle annettavista ohjeista jatkaa varojen hallussapitoa olisi ilmoitettava viipymättä yhteissijoitusyrityksen sijoittajille. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön olisi otettava säilytysyhteisön suositukset asianmukaisesti huomioon. Jos säilytysyhteisö on toistuvista varoituksista huolimatta edelleen huolissaan siitä, että rahoitusvälineen suojataso on riittämätön, sen olisi harkittava olosuhteista riippuen mahdollisia jatkotoimia, kuten sopimuksen päättämistä, edellyttäen, että yhteissijoitusyritykselle annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti aikaa löytää toinen säilytysyhteisö.

(30)

Säilytysyhteisön järjestelmään sisältyvissä sijoittajansuojaa koskevissa takeissa on otettava huomioon mahdolliset yhteydet säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön välillä, kuten yhteydet, jotka ovat seurausta yhteisestä tai konsernihallinnoinnista taikka osakkeiden ristiinomistuksesta. Tällaiset yhteydet, jos ja siinä määrin kuin ne ovat sallittuja kansallisessa lainsäädännössä, voivat aiheuttaa eturistiriidan, joka ilmenee petosriskinä (sääntöjenvastaisuudet, joista ei ole ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille huonon maineen välttämiseksi), oikeussuojakeinoihin turvautumista koskevana riskinä (haluttomuus ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin säilytysyhteisöä vastaan tai niiden välttely), suosimisena valinnassa (säilytysyhteisön valinta ei perustu laatuun ja hintaan), maksukyvyttömyysriskinä (alhaisemmat varojen erottelua koskevat vaatimukset tai säilytysyhteisön vakavaraisuuden jättäminen pienemmälle huomiolle) tai yhtenä konsernivastuuriskinä (konsernin sisäiset investoinnit).

(31)

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön toiminnallinen riippumattomuus, mukaan lukien tilanteet, joissa säilytystoiminnot on siirretty, antaa ylimääräisen takeen, jolla varmistetaan sijoittajansuoja ilman kohtuuttomia kustannuksia lisäämällä samaan konserniin kuuluvien tai muuten toisiinsa sidoksissa olevien yhteisöjen käyttäytymistä koskevia vaatimuksia. Toiminnallista riippumattomuutta koskevien vaatimusten olisi koskettava olennaisia tekijöitä kuten johtohenkilöiden, työntekijöiden tai valvontatehtäviä hoitavien henkilöiden identiteettiä tai henkilökohtaisia sidoksia muihin konsernin yhteisöihin tai yhtiöihin, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseiset henkilöt ovat niiden jäseniä.

(32)

Jotta voitaisiin varmistaa oikeasuhteinen käsittely tapauksissa, joissa rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö ja säilytysyhtiö kuuluvat samaan konserniin, vähintään kolmasosan jäsenistä tai kahden henkilön valvontatehtävistä vastuussa olevissa elimissä tai ylimmissä hallintoelimissä, jotka ovat vastuussa myös valvontatehtävistä, riippuen siitä kumpi on alhaisempi luku, olisi oltava riippumattomia.

(33)

Hallinto- ja ohjausjärjestelmän osalta olisi tarkasteltava erityispiirteitä sekä yksitasoisessa järjestelmässä, jossa yritystä hallinnoi yksi elin, joka hoitaa sekä hallinto- että valvontatehtävät, että kaksitasoisessa järjestelmässä, jossa on rinnakkain hallitus ja valvontaelin.

(34)

Jotta toimivaltaiset viranomaiset, yhteissijoitusyritykset ja säilytysyhteisöt voisivat sopeutua tähän asetukseen sisältyviin uusiin vaatimuksiin siten, että vaatimuksia voidaan soveltaa tehokkaasti ja vaikuttavasti, on asianmukaista lykätä tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää kuusi kuukautta sen voimaantulopäivää myöhemmäksi.

(35)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean asiantuntijaryhmän lausunnon mukaisia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

MÄÄRITELMÄT JA KIRJALLISTA SOPIMUSTA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET TIEDOT

(Direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 2 kohta)

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’sidoksella’ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välinen sidossuhde on seurausta joko suorasta tai välillisestä omistusosuudesta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen;

b)

’konsernisidoksella’ tilannetta, jossa vähintään kaksi yritystä tai yhteisöä kuuluu samaan konserniin direktiivin 2013/34/EU (3) 2 artiklan 11 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (4) mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisessa merkityksessä.

2 artikla

Sopimus säilytysyhteisön nimeämisestä

1.   Sopimus, joka on todisteena säilytysyhteisön nimeämisestä direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on laadittava yhtäältä säilytysyhteisön ja toisaalta rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön välillä jokaisesta rahastoyhtiön hoitamasta sijoitusrahastosta.

2.   Sopimuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)

kuvaus palveluista, jotka säilytysyhteisön on tarjottava, ja menettelyistä, jotka säilytysyhteisön on otettava käyttöön kunkin sellaisen omaisuuserätyypin osalta, johon yhteissijoitusyritys voi sijoittaa ja jotka annetaan säilytysyhteisön säilytettäväksi;

b)

kuvaus tavasta, jolla säilytys- ja valvontatoiminnot on hoidettava riippuen niiden varojen tyypistä ja niistä maantieteellisistä alueista, joihin yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa, ja säilytystehtävien osalta myös maaluettelot ja menettelyt, joita noudatetaan maiden lisäämisessä luetteloon tai niiden poistamisessa luettelosta. Kuvauksen on oltava johdonmukainen niiden tietojen kanssa, jotka annetaan yhteissijoitusyrityksen säännöissä, perustamisasiakirjoissa ja tarjousasiakirjoissa varoista, joihin yhteissijoitusyritys voi sijoittaa;

c)

sopimuksen voimassaoloaika ja sen muuttamiselle ja päättämiselle asetetut edellytykset, mukaan lukien tilanteet, jotka voisivat johtaa sopimuksen päättämiseen, sekä yksityiskohtaiset tiedot päättämismenettelystä ja menettelyistä, joiden mukaisesti säilytysyhteisö lähettää kaikki merkitykselliset tiedot seuraajalleen;

d)

sopimuspuoliin asianomaisten lakien ja asetusten mukaisesti sovellettavat luottamuksellisuutta koskevat velvoitteet. Nämä velvoitteet eivät saa heikentää toimivaltaisten viranomaisten kykyä saada käyttöönsä merkitykselliset asiakirjat ja tiedot;

e)

keinot ja menettelyt, joilla säilytysyhteisö toimittaa rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle kaikki olennaiset tiedot, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen, mukaan lukien varoihin liittyvien oikeuksien käyttö, ja jotta rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö saisi riittävän ajoissa totuudenmukaisen käsityksen yhteissijoitusyrityksen tileistä;

f)

keinot ja menettelyt, joilla rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö toimittaa kaikki olennaiset tiedot säilytysyhteisölle tai varmistaa, että säilytysyhteisö saa kaikki tarvittavat tiedot tehtäviensä suorittamiseksi, mukaan lukien menettelyt, joilla varmistetaan, että säilytysyhteisö saa tietoja muilta rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön nimeämiltä osapuolilta;

g)

menettelyt, joita on noudatettava, kun yhteissijoitusyrityksen sääntöihin, perustamisasiakirjoihin tai tarjousasiakirjoihin suunnitellaan muutosta, ja yksityiskohtaiset tiedot tilanteista, jotka on annettava tiedoksi säilytysyhteisölle tai joissa muutoksen tekemiseen tarvitaan säilytysyhteisön ennakkosuostumus;

h)

kaikki tarvittavat tiedot, jotka on vaihdettava yhtäältä sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan kolmannen osapuolen ja toisaalta säilytysyhteisön välillä yhteissijoitusyrityksen osuuksien myynnistä, merkinnästä, lunastuksesta, liikkeeseenlaskusta, peruuttamisesta ja takaisinostosta;

i)

kaikki tarvittavat tiedot, jotka on vaihdettava sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan kolmannen osapuolen ja säilytysyhteisön välillä säilytysyhteisön tehtävien hoidosta;

j)

jos sopimuspuolet harkitsevat kolmansien osapuolten nimeämistä hoitamaan osia niille kuuluvista tehtävistä, sitoumus, jonka mukaan ne antavat säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja mahdollisesti nimettävästä kolmannesta osapuolesta ja pyynnöstä tietoja kolmannen osapuolen valinnassa käytettävistä perusteista sekä toimenpiteistä, joita sopimuspuolet ovat suunnitelleet valvoakseen valitun kolmannen osapuolen harjoittamaa toimintaa;

k)

tiedot sopimuspuolten tehtävistä ja vastuualueista, jotka koskevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita;

l)

tiedot kaikista yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön nimissä avatuista käteistileistä ja menettelyt, joilla varmistetaan, että säilytysyhteisö saa tiedon uusien tilien avaamisesta;

m)

yksityiskohtaiset tiedot säilytysyhteisön eskalointimenettelyistä, mukaan lukien niiden rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön palveluksessa olevien henkilöiden tunnistetiedot, joihin säilytysyhteisön on otettava yhteyttä aloittaessaan eskalointimenettelyn;

n)

säilytysyhteisön sitoumus tehdä ilmoitus siitä, että varojen erottaminen ei ole enää riittävää suojelemiseksi sellaisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyydeltä, jolle säilyttäminen on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti tietyllä oikeudenkäyttöalueella;

o)

menettelyt, joilla varmistetaan, että säilytysyhteisö voi tutkia tehtäviensä hoidon yhteydessä rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön toimintaa sekä arvioida saatujen tietojen laatua, mukaan lukien käyttämällä oikeutta tutustua rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön kirjanpitoon tai käymällä paikan päällä tämän tiloissa;

p)

menettelyt, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö voi tarkastaa, kuinka säilytysyhteisö suoriutuu säilytysyhteisön tehtävistä.

Edellä a–p alakohdassa esitellyt välineet ja menettelyt on kuvailtava yksityiskohtaisesti säilytysyhteisön nimeämisestä tehtävässä sopimuksessa ja siihen myöhemmin mahdollisesti tehtävissä muutoksissa.

3.   Sopimuspuolet voivat sopia, että kaikki tietojenvaihto niiden välillä tai osa siitä hoidetaan sähköisesti edellyttäen, että ne varmistavat, että tiedot tallennetaan asianmukaisesti.

4.   Jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, kaikista sijoitusrahastoista ei ole pakko tehdä erillistä kirjallista sopimusta.

Rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö voivat tehdä yhden sopimuksen, jossa luetellaan sopimuksen kohteena olevat rahastoyhtiön hoitamat sijoitusrahastot.

5.   Säilytysyhteisön nimeämisestä todisteena olevassa sopimuksessa ja myöhemmissä sopimuksissa on mainittava sopimukseen sovellettava lainsäädäntö.

2 LUKU

SÄILYTYSTOIMINNOT, ASIANMUKAISTA HUOLELLISUUTTA KOSKEVAT TEHTÄVÄT, VAROJEN EROTTELEMISTA KOSKEVA VELVOITE JA MAKSUKYVYTTÖMYYSSUOJA

(Direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3, 4 ja 5 kohta sekä 22 a artiklan 2 kohdan c ja d alakohta)

3 artikla

Valvontatehtävät – yleiset vaatimukset

1.   Säilytysyhteisön on arvioitava nimeämishetkellä yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikan ja -strategian luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen liittyvät riskit sekä rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön organisaatioon liittyvät riskit. Tämän arvioinnin perusteella säilytysyhteisön on suunniteltava valvontamenettelyt, jotka ovat tarkoituksenmukaiset yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoitusvarojen kannalta, pantava ne täytäntöön ja sovellettava niitä. Kyseiset menettelyt on päivitettävä säännöllisesti.

2.   Hoitaessaan direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan mukaisia valvontatehtäviään säilytysyhteisön on suoritettava rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön tai nimetyn kolmannen osapuolen vastuulla olevien prosessien ja menettelyjen jälkitarkastuksia ja muita tarkistuksia. Säilytysyhteisön on varmistettava kaikissa olosuhteissa, että käytössä on asianmukainen todentamis- ja täsmäytysmenettely, joka pannaan täytäntöön ja jota sovelletaan ja tarkastellaan uudelleen tihein väliajoin. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että kaikki yhteissijoitusyrityksen varoihin ja toimintoihin liittyvät ohjeet lähetetään säilytysyhteisölle, jotta tämä pystyy suorittamaan oman todentamis- tai täsmäytysmenettelynsä.

3.   Säilytysyhteisön on otettava käyttöön selkeä ja kattava eskalointimenettely puuttuakseen tilanteisiin, joissa se havaitsee valvontatehtäviensä hoidon yhteydessä mahdollisia poikkeamia, ja annettava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot menettelystä rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön toimivaltaisille viranomaisille.

4.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on annettava säilytysyhteisölle sen alkaessa hoitaa tehtäviään ja sen jälkeen jatkuvasti kaikki olennaiset tiedot, jotka säilytysyhteisö tarvitsee noudattaakseen direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, mukaan lukien tiedot, jotka kolmansien osapuolten on annettava säilytysyhteisölle.

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on erityisesti varmistettava, että säilytysyhteisöllä on oikeus tutustua kirjanpitoon ja toimittaa tarkastuksia paikalla rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön tiloissa ja rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön mahdollisesti nimeämien palveluntarjoajien tiloissa tai arvioida pätevien riippumattomien tilintarkastajien tai muiden asiantuntijoiden laatimiin hyväksyttyihin ulkoisiin lausumiin sisältyviä raportteja ja lausuntoja käytössä olevien menettelyjen riittävyyden ja merkityksellisyyden varmistamiseksi.

4 artikla

Merkintää ja lunastuksia koskevat tehtävät

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan a alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se varmistaa, että rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö on laatinut asianmukaisen ja johdonmukaisen menettelyn ja panee täytäntöön ja soveltaa kyseistä menettelyä

a)

täsmäyttääkseen merkintätoimeksiannot yhteissijoitusyrityksen saamien merkintätulojen kanssa sekä liikkeeseenlaskettujen osuuksien lukumäärän näiden merkintätulojen kanssa;

b)

täsmäyttääkseen lunastustoimeksiannot yhteissijoitusyrityksen maksamien lunastusten kanssa sekä peruttujen osuuksien lukumäärän näiden lunastusten kanssa;

c)

tarkastaakseen säännöllisesti, että täsmäytysmenettely on asianmukainen.

Sovellettaessa a, b ja c alakohtaa säilytysyhteisön on erityisesti tarkastettava säännöllisesti, että yhteissijoitusyrityksen tileillä olevien osuuksien kokonaismäärä ja yhteissijoitusyrityksen rekisteriin merkittyjen liikkeellä olevien osuuksien kokonaismäärä ovat johdonmukaiset keskenään.

2.   Säilytysyhteisön on varmistettava ja tarkastettava säännöllisesti, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien myyntiä, liikkeeseenlaskua, takaisinostoa, lunastusta ja peruuttamista koskevat menettelyt ovat kansallisen lainsäädännön sekä yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaiset, ja todennettava menettelyjen tehokas täytäntöönpano.

3.   Säilytysyhteisön tarkastusten toteutusvälin on oltava johdonmukainen merkintä- ja lunastusvirtojen kanssa.

5 artikla

Osuuksien arvonmääritystä koskevat tehtävät

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se ottaa käyttöön menettelyjä

a)

todentaakseen jatkuvasti, että yhteissijoitusyrityksen varojen arvon määrittämiseksi otetaan käyttöön ja sovelletaan asianmukaisia ja johdonmukaisia menettelyjä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kuten direktiivin 2009/65/EY 85 artiklassa säädetään, samoin kuin yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti;

b)

varmistaakseen, että arvonmäärityspolitiikat ja -menettelyt pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niitä tarkastellaan säännöllisesti uudelleen.

2.   Säilytysyhteisön on suoritettava 1 kohdassa tarkoitetut varmennukset tiheydellä, joka vastaa direktiivin 2009/65/EY 85 artiklan mukaisesti annetussa kansallisessa lainsäädännössä sekä yhteissijoitusyrityksen säännöissä tai perustamisasiakirjoissa määriteltyä yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritysväliä.

3.   Jos säilytysyhteisö katsoo, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien arvon laskentaa ei ole suoritettu sovellettavan lainsäädännön tai yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle sekä varmistettava yhteissijoitusyrityksen sijoittajien parhaan edun mukaisen korjaustoimen oikea-aikainen toteutus.

6 artikla

Yhteissijoitusyrityksen antamien ohjeiden noudattamista koskevat tehtävät

Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se laatii ja panee täytäntöön vähintään

a)

asianmukaiset menettelyt todentaakseen, että rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ohjeet noudattavat sovellettavia lakeja ja asetuksia sekä yhteissijoitusyrityksen sääntöjä ja perustamisasiakirjoja;

b)

eskalointimenettelyn, jos yhteissijoitusyritys on rikkonut toisessa kohdassa tarkoitettuja rajoja tai rajoituksia.

Sovellettaessa a alakohtaa säilytysyhteisön on erityisesti seurattava sitä, noudattaako yhteissijoitusyritys sille asetettuja sijoitusrajoituksia ja vivutusrajoja. Edellä a alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen on oltava oikeassa suhteessa yhteissijoitusyrityksen luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

7 artikla

Liiketoimien oikea-aikaista selvittämistä koskevat tehtävät

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan d alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se ottaa käyttöön menettelyn sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa yhteissijoitusyrityksen varoja koskeviin toimiin liittyviä maksuja ei suoriteta yhteissijoitusyritykselle yleensä käytössä olevissa määräajoissa, asiasta ilmoittamiseksi rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja, jos tilannetta ei ole korjattu, vastapuolen pyytämiseksi palauttamaan varat mahdollisuuksien mukaan.

2.   Jos liiketoimia ei toteuteta säännellyillä markkinoilla, säilytysyhteisön on suoritettava 1 kohdan mukaiset tehtävänsä ottaen huomioon näiden liiketoimien ehdot.

8 artikla

Yhteissijoitusyrityksen tulojen laskentaan ja jakamiseen liittyvät tehtävät

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan e alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se

a)

varmistaa, että nettotulot lasketaan yhteissijoitusyrityksen sääntöjen, perustamisasiakirjojen ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti aina, kun tuloja on tarkoitus jakaa;

b)

varmistaa asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisen, jos yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajat ovat esittäneet tilinpäätöstä koskevia varaumia. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on annettava säilytysyhteisölle kaikki tilinpäätöksessä esitettyjä varaumia koskevat tiedot;

c)

tarkastaa osinkomaksujen täydellisyyden ja oikeellisuuden aina, kun tuloja on tarkoitus jakaa.

2.   Jos säilytysyhteisö katsoo, ettei tulojen laskentaa ole suoritettu sovellettavan lainsäädännön tai yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle sekä varmistettava yhteissijoitusyrityksen sijoittajien parhaan edun mukaisen korjaustoimen oikea-aikainen toteutus.

9 artikla

Käteistilien seuranta – yleiset vaatimukset

1.   Jos yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön nimissä pidetään yllä käteistiliä tai avataan käteistili direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa yhteisössä, rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisölle annetaan sen alkaessa hoitaa tehtäviään ja sen jälkeen jatkuvasti kaikki olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee saadakseen selkeän käsityksen kaikista yhteissijoitusyrityksen kassavirroista, jotta säilytysyhteisö pystyy täyttämään velvoitteensa.

2.   Kun säilytysyhteisö on nimetty, sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön on ilmoitettava säilytysyhteisölle kaikki olemassa olevat sijoitusyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön nimissä avatut käteistilit.

3.   Sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisö saa kaikki tiedot sijoitusyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön avaamista uusista käteistileistä.

10 artikla

Yhteissijoitusyrityksen kassavirtojen seuranta

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se huolehtii yhteissijoitusyrityksen kassavirtojen tehokkaasta ja asianmukaisesta seurannasta, ja erityisesti, kun se ainakin

a)

varmistaa, että kaikki yhteissijoitusyrityksen käteisvarat kirjataan tileille, jotka on avattu joko keskuspankissa tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (5) mukaisesti toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sellaisessa kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa, jossa edellytetään käteistilejä yhteissijoitusyrityksen toimintoja varten, kunhan luottolaitoksiin kyseisessä kolmannessa maassa sovelletut toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen arvion mukaan vähintään unionissa sovellettavia vaatimuksia;

b)

ottaa käyttöön tehokkaat ja asianmukaiset menettelyt kassavirtaliikkeiden täsmäyttämiseksi ja tekee tällaiset täsmäytykset päivittäin tai kassavirtaliikkeiden tapahtumisen aikaan, jos käteisrahaliikenne on vähäistä;

c)

ottaa käyttöön asianmukaiset menettelyt merkittävien kassavirtojen ja yhteissijoitusyrityksen toimintojen kannalta epäjohdonmukaisten kassavirtojen yksilöimiseksi kunkin pankkipäivän päätteeksi;

d)

tarkastelee säännöllisin väliajoin uudelleen kyseisten menettelyjen riittävyyttä, mukaan lukien täsmäytysprosessin vuotuinen kokonaistarkastus, ja varmistaa, että sijoitusyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä avatut käteistilit sisällytetään täsmäytysprosessiin;

e)

seuraa jatkuvasti täsmäytysten tuloksia ja toimia, jotka toteutetaan täsmäytysmenettelyissä havaittujen poikkeamien perusteella, ja ilmoittaa välittömästi oikaisematta jääneistä poikkeamista rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja myös toimivaltaisille viranomaisille, jos tilannetta ei voida korjata;

f)

tarkastaa, ovatko sen itse kirjaamat käteispositiotiedot yhdenmukaisia yhteissijoitusyrityksen kirjaamien tietojen kanssa.

Arvioidessaan a alakohdassa tarkoitettujen kolmannen maan luottolaitoksiin sovellettujen toiminnan vakautta koskevien valvonta- ja sääntelyvaatimusten vastaavuutta toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon täytäntöönpanosäädökset, jotka komissio on antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (6) 107 artiklan 4 kohdan nojalla.

2.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että kaikki kolmannessa osapuolessa avattuun käteistiliin liittyvät ohjeet ja tiedot lähetetään säilytysyhteisölle, jotta tämä pystyy suorittamaan oman täsmäytysmenettelynsä.

11 artikla

Merkitsemisen yhteydessä suoritettavia maksuja koskevat tehtävät

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisölle annetaan tiedot maksuista, joita sijoittajat suorittavat tai joita suoritetaan sijoittajien lukuun yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemisen yhteydessä, jokaisen sellaisen pankkipäivän päätteeksi, jona yhteissijoitusyrityksen lukuun toimiva sijoitusyhtiö tai rahastoyhtiö tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimiva osapuoli, kuten omistustietojen ylläpitäjä, vastaanottaa tällaisia maksuja tai toimeksiantoja sijoittajalta. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisö saa kaikki muut olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee huolehtiakseen siitä, että maksut kirjataan käteistileille, jotka on avattu yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön nimissä taikka säilytysyhteisön nimissä direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

12 artikla

Säilytettävät rahoitusvälineet

1.   Yhteissijoitusyritykselle kuuluvat rahoitusvälineet, joita ei voida fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle, on sisällytettävä säilytysyhteisön säilytystehtävien piiriin, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

ne ovat direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a–e ja h alakohdassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä tai 51 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuja johdannaisia sisältäviä siirtokelpoisia arvopapereita;

b)

ne voidaan kirjata tai pitää arvopaperitilillä suoraan tai välillisesti säilytysyhteisön nimissä.

2.   Rahoitusvälineitä, jotka kirjataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vain suoraan yhteissijoitusyrityksen nimissä liikkeeseenlaskijalle itselleen tai tämän edustajalle, kuten kirjaajalle tai omistustietojen ylläpitäjälle, ei voida pitää säilytettävinä.

3.   Yhteissijoitusyritykselle kuuluvat rahoitusvälineet, jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle, on sisällytettävä kaikissa tapauksissa säilytysyhteisön säilytystehtävien piiriin.

13 artikla

Säilytettäviä varoja koskevat säilytystehtävät

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset, jotka koskevat säilytettäviä rahoitusvälineitä, kun se varmistaa, että

a)

rahoitusvälineet kirjataan asianmukaisesti direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti;

b)

kirjanpitoa ja erillisiä tilejä hoidetaan tavalla, joka varmistaa niiden oikeellisuuden ja varsinkin sen, että ne vastaavat yhteissijoitusyrityksen lukuun hallussa pidettäviä rahoitusvälineitä ja käteisvaroja;

c)

säilytysyhteisön sisäisten tilien ja kirjanpidon ja sellaisen kolmannen osapuolen tilien ja kirjanpidon, jolle säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, välillä tehdään säännöllisesti täsmäytyksiä;

d)

noudatetaan asianmukaista huolellisuutta suhteessa säilytettäviin rahoitusvälineisiin sijoittajansuojan korkean tason varmistamiseksi;

e)

kaikki olennaiset säilytysriskit arvioidaan koko säilytysketjussa ja niitä seurataan ja rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ilmoitetaan mahdollisesti havaittavat olennaiset riskit;

f)

otetaan käyttöön riittävät organisatoriset järjestelyt, joilla voidaan minimoida riski rahoitusvälineistä tai niihin liittyvistä oikeuksista aiheutuvista tappioista tai rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien oikeuksien pienenemisestä petosten, heikon hallinnon, riittämättömän rekisteröinnin tai huolimattomuuden vuoksi;

g)

yhteissijoitusyrityksen tai sen lukuun toimivan rahastoyhtiön omistusoikeus kyseisiin varoihin todennetaan.

2.   Jos säilytysyhteisö on siirtänyt säilytettäviä varoja koskevia säilytystoimintojaan kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, kyseiseen säilytysyhteisöön on sovellettava edelleen tämän artiklan 1 kohdan b–e alakohdan mukaisia vaatimuksia. Säilytysyhteisön on myös varmistettava, että kolmas osapuoli noudattaa tämän artiklan 1 kohdan b–g alakohdan mukaisia vaatimuksia.

14 artikla

Omistajuuden todentamista ja kirjanpitoa koskevat säilytystehtävät

1.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on annettava säilytysyhteisölle sen alkaessa hoitaa tehtäviään ja sen jälkeen jatkuvasti kaikki olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee noudattaakseen direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan, ja varmistettava, että kolmannet osapuolet antavat säilytysyhteisölle kaikki olennaiset tiedot.

2.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se vähintään

a)

saa viipymättä kaikki olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee hoitaakseen omistajuuden todentamista ja kirjanpitoa koskevat tehtävänsä, mukaan lukien olennaiset tiedot, jotka kolmansien osapuolten on annettava säilytysyhteisölle;

b)

saa riittävästi luotettavia tietoja saadakseen varmuuden yhteissijoitusyrityksen omistusoikeudesta varoihin;

c)

pitää kirjaa niistä varoista, joiden osalta sillä on varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on niiden omistaja, siten, että se

i)

merkitsee kirjanpitoonsa yhteissijoitusyrityksen nimissä varat, mukaan lukien niiden nimelliset määrät, joiden osalta sillä on varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on niiden omistaja;

ii)

kykenee esittämään milloin tahansa kattavan ja ajantasaisen omaisuusluettelon yhteissijoitusyrityksen varoista, mukaan lukien niiden nimelliset määrät.

Sovellettaessa tämän kohdan c alakohdan ii alakohtaa säilytysyhteisön on varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, ettei varoja voida luovuttaa, siirtää, vaihtaa eikä toimittaa ilmoittamatta siitä säilytysyhteisölle tai kolmannelle osapuolelle, jolle säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti. Säilytysyhteisöllä on oltava mahdollisuus saada asianomaiselta kolmannelta osapuolelta viipymättä asiakirjatodisteet kustakin liiketoimesta ja positiosta. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että asianomainen kolmas osapuoli antaa säilytysyhteisölle viipymättä todistukset tai muut asiakirjatodisteet aina, kun varoja myydään tai hankitaan tai toteutetaan yhtiötapahtuma, jonka rahoitusvälineitä lasketaan liikkeeseen, ja vähintään kerran vuodessa.

3.   Säilytysyhteisön on varmistettava, että rahastoyhtiöllä tai sijoitusyhtiöllä on käytössä ja että se panee täytäntöön asianmukaiset menettelyt todentaakseen, että yhteissijoitusyrityksen hankkimat varat kirjataan asianmukaisesti yhteissijoitusyrityksen nimissä, ja tarkastettava, että yhteissijoitusyrityksen kirjanpidossa olevat positiot ja varat, joiden säilytysyhteisö katsoo olevan yhteissijoitusyrityksen omistuksessa, ovat yhdenmukaiset. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että kaikki yhteissijoitusyrityksen varoihin liittyvät ohjeet lähetetään säilytysyhteisölle, jotta tämä pystyy suorittamaan oman todentamis- tai täsmäytysmenettelynsä.

4.   Säilytysyhteisön on otettava käyttöön ja pantava täytäntöön eskalointimenettely sellaisten tilanteiden varalta, joissa havaitaan poikkeama, mukaan lukien ilmoituksen antaminen rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja toimivaltaisille viranomaisille, jos tilannetta ei voida korjata.

15 artikla

Asianmukainen huolellisuus

1.   Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se panee täytäntöön dokumentoidun asianmukaista huolellisuutta koskevan menettelyn sen kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on tarkoitus siirtää tai on siirretty, valintaa ja jatkuvaa valvontaa varten, ja soveltaa tätä menettelyä. Kyseistä menettelyä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa.

2.   Valitessaan ja nimetessään kolmannen osapuolen, jolle on tarkoitus siirtää säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, säilytysyhteisön on noudatettava kaikkea asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineiden antamiselle kyseisen kolmannen osapuolen säilytettäväksi on riittävä suojataso. Säilytysyhteisön on vähintään

a)

arvioitava sääntelykehystä ja oikeudellista kehystä, mukaan lukien maariski, säilytysriski ja kyseisen kolmannen osapuolen kanssa tehdyn sopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus. Arvioinnin on erityisesti mahdollistettava se, että säilytysyhteisö voi määrittää, millaisia vaikutuksia kolmannen osapuolen mahdollisella maksukyvyttömyydellä olisi yhteissijoitusyrityksen varoihin ja oikeuksiin;

b)

varmistettava, että kolmannen osapuolen sijaitessa kolmannessa maassa a alakohdassa tarkoitettujen sopimusmääräysten täytäntöönpanokelpoisuuden arviointi perustuu oikeudelliseen neuvontaan, jota antaa säilytysyhteisöstä tai kyseisestä kolmannesta osapuolesta riippumaton luonnollinen tai oikeushenkilö;

c)

arvioitava, ovatko kolmannen osapuolen käytännöt, menettelyt ja sisäinen valvonta riittävät sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksen varat ovat korkeatasoisen varovaisuuden ja suojan kohteena;

d)

arvioitava, ovatko kolmannen osapuolen talous ja maine riittävät sille siirrettyjen tehtävien kannalta. Kyseisen arvioinnin on perustuttava mahdolliselta kolmannelta osapuolelta saatuihin tietoihin sekä muihin tietoihin;

e)

varmistettava, että kolmannella osapuolella on riittävät toiminnalliset ja teknologiset valmiudet, jotta sille siirretyille säilytystehtäville voidaan taata korkea suoja- ja turvataso.

3.   Säilytysyhteisön on noudatettava kaikkea asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta tehdessään kolmannen osapuolen säännöllisiä tarkastuksia ja tämän jatkuvaa valvontaa sen varmistamiseksi, että kolmas osapuoli täyttää edelleen 2 kohdassa säädetyt perusteet ja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset, ja sen on vähintään

a)

valvottava kolmannen osapuolen toiminnan tuloksia ja sitä, kuinka hyvin se noudattaa säilytysyhteisön standardeja;

b)

varmistettava, että kolmas osapuoli toimii erittäin huolellisesti, järkevästi ja varovaisesti hoitaessaan säilytystehtäviään ja erityisesti, että se erottelee rahoitusvälineet tehokkaasti tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti;

c)

tutkittava säilytysriskejä, joita liittyy päätökseen varojen uskomisesta kolmannen osapuolen säilytettäväksi, ja ilmoitettava viipymättä rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle kyseisissä riskeissä tapahtuvista muutoksista. Kyseisen arvioinnin on perustuttava kolmannelta osapuolelta saatuihin tietoihin sekä muihin tietoihin. Uudelleentarkastelua on tihennettävä ja sen soveltamisalaa on laajennettava markkinahäiriöiden aikana tai kun on havaittu riski;

d)

valvottava direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 7 kohdassa säädetyn kiellon noudattamista;

e)

valvottava direktiivin 2009/65/EY 25 artiklassa säädetyn kiellon ja tämän asetuksen 21–24 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamista.

4.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, on päättänyt siirtää kaikki säilytystoimintonsa tai osan niistä toiselle kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan nojalla.

5.   Säilytysyhteisön on laadittava valmiussuunnitelmia kaikille markkinoille, joille se nimeää kolmannen osapuolen, jolle siirretään säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti. Valmiussuunnitelman on sisällettävä mahdollisen vaihtoehtoisen palveluntarjoajan tunnistetiedot.

6.   Säilytysyhteisön on toteutettava yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien parhaan edun mukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien sopimuksen päättäminen, jos kolmas osapuoli, jolle säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, ei enää noudata tämän asetuksen vaatimuksia.

7.   Jos säilytysyhteisö on siirtänyt säilytystoimintonsa direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti kolmannelle osapuolelle, joka on sijoittautunut kolmanteen maahan, sen on varmistettava, että kyseisen kolmannen osapuolen kanssa tehdyssä sopimuksessa mahdollistetaan sopimuksen varhainen päättäminen ottaen huomioon tarve toimia yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien edun mukaisesti, jos sovellettavassa maksukyvyttömyyslainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ei enää tunnusteta yhteissijoitusyrityksen varojen erottelemista kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa tai lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vahvistetut edellytykset eivät enää täyty.

8.   Jos sovellettavassa maksukyvyttömyyslainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ei enää tunnusteta yhteissijoitusyrityksen varojen erottelemista sellaisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa, jolle säilytystoiminnot on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, tai ei enää varmisteta, että säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat eivät ole osa kolmannen osapuolen omaisuutta maksukyvyttömyystapauksessa eivätkä ole jaettavissa sellaisen kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, velkojille tai realisoitavissa näiden hyväksi, säilytysyhteisön on välittömästi ilmoitettava siitä rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle.

9.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on 8 kohdassa tarkoitetut tiedot saatuaan ilmoitettava tiedoista välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselleen ja harkittava kaikkia aiheellisia toimenpiteitä yhteissijoitusyrityksen varojen suhteen, mukaan lukien niiden luovutus ottaen huomioon tarve toimia yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien edun mukaisesti.

16 artikla

Varojen erottelemista koskeva velvoite

1.   Jos säilytystoiminnot on siirretty kokonaan tai osittain kolmannelle osapuolelle, säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminnot siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, toimii direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn varojen erottelemista koskevan velvoitteen mukaisesti, minkä säilytysyhteisö tekee todentamalla, että kolmas osapuoli

a)

huolehtii tarvittavasta kirjanpidosta ja tileistä siten, että se voi milloin tahansa viipymättä erottaa säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat omista varoistaan, muiden asiakkaidensa varoista, säilytysyhteisön omaan lukuunsa hallussa pitämistä varoista sekä sellaisten säilytysyhteisön asiakkaiden varoista, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksiä;

b)

hoitaa kirjanpitoa ja tilejä siten, että niiden oikeellisuus ja erityisesti niiden vastaavuus suhteessa säilytysyhteisön asiakkaiden lukuun säilytettäviin varoihin voidaan varmistaa;

c)

tekee säännöllisesti täsmäytyksiä säilytysyhteisön sisäisten tilien ja kirjanpidon sekä sellaisen kolmannen osapuolen tilien ja kirjanpidon välillä, jolle se on siirtänyt edelleen säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti;

d)

ottaa käyttöön riittävät organisatoriset järjestelyt, joilla voidaan minimoida riski rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien oikeuksien menettämisestä tai pienenemisestä rahoitusvälineiden väärinkäytön, petosten, heikon hallinnon, riittämättömän rekisteröinnin tai huolimattomuuden vuoksi;

e)

pitää yhteissijoitusyrityksen käteisvarat tilillä tai tileillä kolmannen maan keskuspankissa tai kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa, edellyttäen, että luottolaitoksiin kyseisessä kolmannessa maassa sovellettavat toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten arvion mukaan vähintään unionissa sovellettavia vaatimuksia direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, on päättänyt siirtää kaikki säilytystoimintonsa tai osan niistä toiselle kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

17 artikla

Yhteissijoitusyrityksen varojen maksukyvyttömyyssuoja säilytystoimintojen siirron yhteydessä

1.   Säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmannessa maassa sijaitseva kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja on tarkoitus siirtää tai on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa kolmannen osapuolen säilyttämät yhteissijoitusyrityksen varat eivät ole jaettavissa kolmannen osapuolen velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi.

2.   Säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmas osapuoli toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

a)

saa riippumattomalta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä oikeudellista neuvontaa, jolla vahvistetaan, että sovellettavassa maksukyvyttömyyslainsäädännössä tunnustetaan säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varojen erotteleminen kolmannen osapuolen omista varoista, sen muiden asiakkaiden varoista, säilytysyhteisön omaan lukuunsa hallussa pitämistä varoista sekä sellaisten säilytysyhteisön asiakkaiden varoista, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksiä, kuten tämän asetuksen 16 artiklassa säädetään, ja että säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat eivät ole osa kolmannen osapuolen omaisuutta maksukyvyttömyystapauksessa eivätkä ole jaettavissa sellaisen kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, velkojille tai realisoitavissa näiden hyväksi;

b)

varmistaa, että sovellettavassa kyseisen kolmannen maan maksukyvyttömyyslainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vahvistetuissa edellytyksissä tunnustetaan se, että säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat erotellaan ja että ne eivät ole jaettavissa a alakohdassa tarkoitetuille velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi, ja että nämä edellytykset täyttyvät tehtäessä säilytysyhteisön kanssa sopimus säilytystoimintojen siirtämisestä sekä jatkuvasti säilytystoimintojen siirtämisen koko keston ajan;

c)

ilmoittaa viipymättä säilytysyhteisölle, jos jokin b alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei enää täyty;

d)

hoitaa yhteissijoitusyrityksen varoja koskevaa kirjanpitoa ja tilejä siten, että ne ovat oikeellisia ja ajantasaisia ja säilytysyhteisö voi niiden perusteella milloin tahansa määrittää kyseisten varojen tarkan luonteen, sijainnin ja omistusoikeuden;

e)

toimittaa säilytysyhteisölle säännöllisesti ja joka tapauksessa aina, kun jokin muutos tapahtuu, lausunnon, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varoista;

f)

ilmoittaa säilytysyhteisölle sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön ja sen tosiasiallisen soveltamisen muutoksista.

3.   Jos säilytysyhteisö on siirtänyt säilytystoimintonsa direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti kolmannelle osapuolelle, joka on sijoittautunut unioniin, kyseisen kolmannen osapuolen on toimitettava säilytysyhteisölle säännöllisesti ja joka tapauksessa aina, kun jokin muutos tapahtuu, lausunto, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varoista.

4.   Säilytysyhteisön on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia sovelletaan soveltuvin osin, kun kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, on päättänyt siirtää kaikki säilytystoimintonsa tai osan niistä toiselle kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

3 LUKU

RAHOITUSVÄLINEIDEN MENETYS JA VASTUUSTA VAPAUTUMINEN

(Direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohta)

18 artikla

Säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetys

1.   Direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetyksen katsotaan tapahtuneen, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy suhteessa säilytysyhteisön tai kolmannen osapuolen, jolle rahoitusvälineiden säilyttäminen on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, säilyttämään rahoitusvälineeseen:

a)

yhteissijoitusyrityksen väitetty omistusoikeus osoitetaan pätemättömäksi, koska se on joko lakannut olemasta olemassa tai sitä ei ole koskaan ollut olemassa;

b)

yhteissijoitusyritys on menettänyt lopullisesti omistusoikeutensa rahoitusvälineeseen;

c)

yhteissijoitusyritys on lopullisesti kykenemätön määräämään rahoitusvälineestä suoraan tai välillisesti.

2.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on todettava rahoitusvälineen menetys noudattaen toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä helposti olevaa dokumentoitua prosessia. Kun menetys on todettu, siitä on ilmoitettava välittömästi sijoittajille pysyvällä välineellä.

3.   Säilytettävänä olevaa rahoitusvälinettä ei katsota menetetyksi direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisessa merkityksessä, vaikka yhteissijoitusyritys on menettänyt lopullisesti omistusoikeutensa tiettyyn rahoitusvälineeseen, jos se korvataan kuitenkin toisella rahoitusvälineellä tai -välineillä tai muunnetaan toiseksi rahoitusvälineeksi tai -välineiksi.

4.   Jos kolmas osapuoli, jolle rahoitusvälineiden säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, muuttuu maksukyvyttömäksi, rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on todettava säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetys välittömästi sen jälkeen kun jokin 1 kohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy varmuudella.

Varmuus siitä, täyttyykö jokin 1 kohdassa vahvistetuista edellytyksistä, on saatava viimeistään maksukyvyttömyysmenettelyn päättyessä. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on seurattava maksukyvyttömyysmenettelyä tiiviisti määrittääkseen, onko kaikki kolmannelle osapuolelle, jolle rahoitusvälineiden säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, uskotut rahoitusvälineet tai osa niistä tosiasiallisesti menetetty.

5.   Säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetys on todettava riippumatta siitä, johtuvatko 1 kohdassa luetellut edellytykset petoksesta, huolimattomuudesta taikka muusta tahallisesta tai tahattomasta käyttäytymisestä.

19 artikla

Vastuusta vapautuminen

1.   Säilytysyhteisöä ei aseteta vastuuseen direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla edellyttäen, että se voi osoittaa kaikkien seuraavien edellytysten täyttyvän:

a)

menetyksen aiheuttanut tapahtuma ei johdu säilytysyhteisön tai kolmannen osapuolen, jolle direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti säilytettävinä olevien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty, teosta eikä laiminlyönnistä;

b)

säilytysyhteisö ei olisi voinut kohtuudella estää menetyksen aiheuttanutta tapahtumaa huolimatta kaikista huolellisen säilytysyhteisön vastuulle alan yleisen käytännön mukaisesti kuuluvista varotoimenpiteistä;

c)

säilytysyhteisö ei olisi voinut estää menetystä huolimatta asianmukaisen huolellisuuden tiukasta ja kattavasta noudattamisesta, josta on osoituksena

i)

sellaisten rakenteiden ja menettelyjen käyttöönotto, täytäntöönpano, soveltaminen ja ylläpito sekä sellaisen asiantuntemuksen varmistaminen, jotka ovat riittäviä ja oikeassa suhteessa yhteissijoitusyrityksen varojen luonteeseen ja monitahoisuuteen ja joilla voidaan havaita riittävän ajoissa ja seurata jatkuvasti ulkopuolisia tapahtumia, jotka saattavat johtaa säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämiseen;

ii)

jatkuva arviointi siitä, liittyykö johonkin i kohdassa mainituista tapahtumista merkittävä riski säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämisestä;

iii)

tietojen antaminen rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle havaituista merkittävistä riskeistä ja tarvittaessa asianmukaisten toimien toteuttaminen säilytettävinä olevien rahoitusvälineiden menettämisen estämiseksi tai sen vaikutusten lieventämiseksi, jos on havaittu tosiasiallisia tai mahdollisia ulkopuolisia tapahtumia, joihin uskotaan liittyvän merkittävä riski säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämisestä.

2.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten voidaan katsoa täyttyvän seuraavissa olosuhteissa:

a)

ihmisen hallinnan tai vaikutusvallan ulkopuolella olevat luonnontapahtumat;

b)

hallituksen tai hallintoelimen, mukaan lukien minkä tahansa tuomioistuimen, hyväksymä laki, asetus, päätös tai määräys, joka vaikuttaa säilytettävänä oleviin rahoitusvälineisiin;

c)

sota, mellakat tai muut merkittävät mullistukset.

3.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten ei katsota täyttyvän tilanteissa, joissa on kyse kirjanpitovirheestä, toimintahäiriöstä, petoksesta tai varojen erottelemista koskevien vaatimusten laiminlyönneistä säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen tasolla, jolle direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti säilytettävinä olevien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty.

4 LUKU

RIIPPUMATTOMUUTTA KOSKEVAT VAATIMUKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

(Direktiivin 2009/65/EY 25 artikla)

20 artikla

Ylin hallintoelin

Sovellettaessa tätä lukua ’rahastoyhtiön ylimmällä hallintoelimellä’ tarkoitetaan rahastoyhtiön ylintä hallintoelintä tai sijoitusyhtiön ylintä hallintoelintä.

21 artikla

Yhteinen hallinto

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on aina noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

a)

yksikään henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsen että säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsen;

b)

yksikään henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsen että säilytysyhteisön työntekijä;

c)

yksikään henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsen että rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön työntekijä;

d)

jos rahastoyhtiön ylin hallintoelin ei vastaa yhtiön sisällä valvontatehtävistä, enintään kolmasosa rahastoyhtiön valvontatehtävistä vastaavan elimen jäsenistä voi olla samanaikaisesti säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen tai sen valvontatehtävistä vastaavan elimen jäseniä tai säilytysyhteisön työntekijöitä;

e)

jos säilytysyhteisön ylin hallintoelin ei vastaa säilytysyhteisön sisällä valvontatehtävistä, enintään kolmasosa säilytysyhteisön valvontatehtävistä vastaavan elimen jäsenistä voi olla samanaikaisesti rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäseniä tai rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön valvontatehtävistä vastaavan elimen jäseniä tai rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön työntekijöitä.

22 artikla

Säilytysyhteisön nimeäminen ja säilytystehtävien siirtäminen

1.   Rahastoyhtiöllä tai sijoitusyhtiöllä on oltava säilytysyhteisön valitsemista ja nimeämistä varten päätöksentekoprosessi, jonka on perustuttava ennalta määriteltyihin objektiivisiin kriteereihin ja oltava pelkästään yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukainen.

2.   Jos rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö nimeää säilytysyhteisön, johon sillä on sidos tai konsernisidos, sen on säilytettävä asiakirjatodisteet seuraavista:

a)

arvio, jossa vertaillaan keskenään sellaisen säilytysyhteisön nimeämistä, jolla on sidos tai konsernisidos rahastoyhtiöön tai sijoitusyhtiöön, ja sellaisen säilytysyhteisön nimeämistä, jolla ei ole tällaista sidosta tai konsernisidosta, ja jossa otetaan huomioon kaikkien arvioitujen säilytysyhtiöiden osalta vähintään kustannukset, asiantuntemus, taloudellinen asema ja niiden tarjoamien palvelujen laatu;

b)

raportti, joka perustuu a alakohdassa tarkoitettuun arvioon ja jossa kuvataan, miten nimeäminen täyttää 1 kohdassa tarkoitetut ennalta määritellyt objektiiviset kriteerit ja tehdään pelkästään yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti.

3.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on osoitettava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, miksi se on tyytyväinen säilytysyhteisön nimeämiseen ja kuinka nimeäminen on ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaista. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjatodisteet yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saataville.

4.   Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on pyynnöstä perusteltava yhteissijoitusyrityksen sijoittajille säilytysyhteisön valinta.

5.   Säilytysyhteisöllä on oltava kolmansien osapuolten, joille se voi siirtää säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, valintaa varten päätöksentekoprosessi, jonka on perustuttava ennalta määriteltyihin objektiivisiin kriteereihin ja oltava ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukainen.

23 artikla

Eturistiriidat

Jos rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön välillä on sidos tai konsernisidos, niiden on otettava käyttöön toimintatapoja ja menettelyjä, joilla varmistetaan, että ne

a)

yksilöivät kaikki eturistiriidat, jotka johtuvat kyseisestä sidoksesta;

b)

toteuttavat kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet eturistiriitojen välttämiseksi.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua eturistiriitaa ei voida välttää, rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on hallittava ja valvottava eturistiriitaa ja ilmoitettava siitä, jotta estetään haitalliset vaikutukset yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien etuihin.

24 artikla

Yhtiöiden hallitusten ja valvontatoimintojen riippumattomuus

1.   Jos rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön välillä on konsernisidos, niiden on varmistettava seuraavat seikat:

a)

jos rahastoyhtiön ylin hallintoelin ja säilytysyhteisön ylin hallintoelin vastaavat myös valvontatoiminnoista asianomaisten yhtiöiden sisällä, rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen ja säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsenistä vähintään kolmasosan tai kahden jäsenen, riippuen siitä kumpi on alhaisempi, on oltava riippumattomia;

b)

jos rahastoyhtiön ylin hallintoelin ja säilytysyhteisön ylin hallintoelin eivät vastaa valvontatoiminnoista asianomaisten yhtiöiden sisällä, valvontatoiminnoista rahastoyhtiön sisällä ja säilytysyhteisön sisällä vastaavan elimen jäsenistä vähintään kolmasosan tai kahden jäsenen, riippuen siitä kumpi on alhaisempi, on oltava riippumattomia.

2.   Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsenten, säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsenten tai edellä mainittujen yhtiöiden valvontatoiminnoista vastaavan elimen jäsenten katsotaan olevan riippumattomia, jos he eivät ole ylimmän hallintoelimen tai valvontatoiminnoista vastaavan elimen jäseniä eivätkä työntekijöitä missään niistä muista yrityksistä, joiden välillä on konsernisidos, eikä heillä ole sellaisia liike-, perhe- tai muita suhteita rahastoyhtiöön tai sijoitusyhtiöön, säilytysyhteisöön ja mihinkään muuhun konsernin yhtiöön, jotka aiheuttavat heidän harkintakykyään haittaavan eturistiriidan.

25 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 13 päivästä lokakuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/91/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 186).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).


Top