11.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 40/7

(1)

Kokkidiostaatit ja histomonostaatit ovat aineita, joilla pyritään alkueläinten tuhoamiseen tai niiden kasvun ehkäisemiseen ja jotka voidaan muun muassa hyväksyä käytettäviksi rehun lisäaineina eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (2) mukaisesti. Kokkidiostaattien ja histomonostaattien käyttöä rehun lisäaineina koskevissa hyväksynnöissä vahvistetaan niiden käytölle erityisedellytykset, kuten ne kohde-eläinlajit tai -luokat, joille lisäaineet on tarkoitettu.

(2)

Rehualan toimijat saattavat tuottaa yhdessä ja samassa laitoksessa useita erilaisia rehuja, ja erityyppisiä tuotteita saatetaan joutua valmistamaan peräjälkeen samalla tuotantolinjalla. Tuotteesta saattaa väistämättä jäädä jäämiä tuotantolinjaan ja päätyä toiseen rehutuotteeseen sen tuotannon alkuvaiheessa. Tällaista kulkeutumista yhdestä tuotantoerästä toiseen kutsutaan ”siirtymiseksi” tai ”ristikontaminaatioksi”, ja näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun kokkidiostaatteja tai histomonostaatteja käytetään hyväksynnän saaneina rehun lisäaineina. Tämä saattaa johtaa siihen, että myöhemmin tuotettu rehu saastuu, kun näiden aineiden teknisesti väistämättömiä jäämiä joutuu ”muihin kuin kohderehuihin” eli rehuihin, joissa kokkidiostaattien tai histomonostaattien käytölle ei ole hyväksyntää, kuten rehuihin, jotka on tarkoitettu eläinlajeille tai -luokille, joita ei mainita lisäaineen hyväksynnässä. Tällaista ristikontaminaatiota, jota ei voida välttää, voi tapahtua kaikissa rehun tuotannon ja jalostuksen vaiheissa sekä myös rehun varastoinnin ja kuljetuksen aikana.

(3)

Jotta jäsenvaltiot eivät antaisi sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia kansallisia sääntöjä, joissa käsitellään hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämätöntä siirtymistä muihin kuin kohderehuihin ja tästä johtuvaa niiden esiintymistä eläimistä saatavissa elintarvikkeissa, on tarpeen antaa asiasta yhdenmukaistetut yhteisön säännöt.

(4)

Muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyviä, hyväksyttyihin kokkidiostaatteihin ja histomonostaatteihin sisältyviä tehoaineita pidetään haitallisina aineina eläinten rehussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY (3) mukaisesti, eikä niiden esiintyminen saisi vaarantaa eläinten eikä ihmisten terveyttä eikä ympäristöä. Näiden aineiden enimmäispitoisuudet eläinten rehussa vahvistetaan tämän vuoksi komission direktiivillä 2009/8/EY (4), jolla muutetaan direktiivin 2002/32/EY liitettä I.

(5)

Jos kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja väistämättä siirtyy muihin kuin kohderehuihin – vaikka niitä esiintyisikin direktiivin 2002/32/EY nojalla asetettavia enimmäispitoisuuksia vähäisempinä pitoisuuksina – seurauksena saattavat olla näiden aineiden jäämät eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kansanterveyden suojelemiseksi ja, mikäli kyseiselle elintarvikkeelle ei ole vielä vahvistettu jäämien enimmäismäärää yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (5) tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa, olisi elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä asetuksen (ETY) N:o 315/93 puitteissa tämän vuoksi vahvistettava enimmäistoleranssit kyseisestä muusta kuin kohderehusta peräisin olevien, kokkidiostaattien ja histomonostaattien sisältämien tehoaineiden esiintymiselle eläinperäisissä elintarvikkeissa.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on komission pyynnöstä antanut useita lausuntoja (6) eläinten terveyteen ja kansanterveyteen kohdistuvista riskeistä, jotka johtuvat siitä, että rehun lisäaineiksi hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien siirtymistä muihin kuin kohderehuihin ei voida välttää. Kunkin rehujen lisäaineeksi hyväksytyn kokkidiostaatin tai histomonostaatin osalta elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioinnissa otettiin huomioon hypoteettiset 2, 5 ja 10 prosentin siirtymämäärät rehusta, joka tuotettiin suurimmalla sallitulla kokkidiostaattien tai histomonostaattien annoksella, myöhemmin tuotettuihin muihin kuin kohteena oleviin rehuihin.

(7)

Kun otetaan huomioon yksittäisten tieteellisten lausuntojen päätelmät, voidaan todeta, että yleisesti elintarviketurvallisuusviranomainen tuli siihen tulokseen, että rehun lisäaineiksi hyväksyttyjen kokkidiostaattien tai histomonostaattien esiintyminen muissa kuin kohderehuissa pitoisuuksina, jotka johtuvat väistämättömästä siirtymisestä – ja ottaen huomioon kaikki ehkäisytoimenpiteet – ei todennäköisesti aiheuta eläinten terveydelle haittavaikutuksia ja että kuluttajien terveydelle aiheutuu vain mitätön riski heidän saadessaan ravintonsa mukana jäämiä, joita on ristikontaminoituneelle rehulle altistuneista eläimistä peräisin olevissa tuotteissa.

(8)

Kun otetaan huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot ja jäsenvaltioiden nykyisin soveltamat erilaiset toimintamallit väistämättömän ristikontaminaation ollessa kyseessä, ehdotetaan enimmäispitoisuuksien asettamista elintarvikkeille tämän asetuksen liitteiden mukaisesti sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja kansanterveyden suojelemiseksi. Liitteessä olevia säännöksiä olisi tarkasteltava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2011 tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen ottamiseksi huomioon.

(9)

Tämän asetuksen liitteessä asetettuja enimmäispitoisuuksia olisi jatkuvasti mukautettava niiden jäämien enimmäismäärien muutoksiin, jotka kyseiselle elintarvikkeelle on vahvistettu yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa asetuksen (ETY) N:o 2377/90 tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa. Jos näiden muutosten ja niistä seurauksena olevan, tämän asetuksen liitteessä asetettujen enimmäispitoisuuksien mukauttamisen välillä ehtii kulua aikaa, jälkimmäisen ei pidä katsoa rajoittavan asetuksen (ETY) N:o 2377/90 tai asetuksen (EY) N:o 1831/2003 puitteissa asetettujen kokkidiostaattien tai histomonostaattien jäämien enimmäismäärien soveltamista.

(10)

Koska kokkidiostaattien tai histomonostaattien väistämättömästä siirtymisestä muihin kuin kohteena oleviin rehuihin saattaa olla seurauksena näiden aineiden esiintymistä johdetuissa elintarvikkeissa vieraina aineina, on tässä asiassa aiheellista omaksua kattava ja yhtenäistetty toimintamalli hyväksymällä samanaikaisesti tämä asetus ja direktiivi 2009/8/EY, jossa asetetaan muihin kuin kohderehuihin väistämättä siirtyvien kokkidiostaattien tai histomonostaattien enimmäispitoisuudet, ja soveltamalla niitä samanaikaisesti.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,