19.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/1

(1)

Komissio otti 19 päivänä helmikuuta 2004 asetuksella (EY) N:o 306/20041 (2), jäljempänä ”väliaikaista tullia koskeva asetus”, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista, jäljempänä ”asianomaiset maat”, peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin), jäljempänä myös ”PET”, tuonnissa.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1999 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(3)

Palautettakoon mieleen, että 22 päivänä toukokuuta 2003Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) pantiin vireille välivaiheen tarkastelu, joka koski Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuontia.

(4)

Sen jälkeen kun asianomaisista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa oli otettu käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikaista tullia koskeva asetus oli annettu. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia näiden ilmoitusten johdosta.

(5)

Jotkin osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja väliaikaisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden perusteella.

(6)

Komission yksiköt ilmoittivat myös kaikista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Osapuolten suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja lopullista polkumyyntitullia koskevaa ehdotusta muutettiin tarvittaessa niiden perusteella.

(7)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi määritellään tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20 luokiteltava asianomaisista maista peräisin oleva poly(eteenitereftalaatti), jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g.

(8)

Lisäksi on huomattava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa todetaan, että yhteisön tuotannonalan tuottama ja yhteisön markkinoilla myymä sekä asianomaisissa maissa tuotettu ja niistä yhteisöön vietävä PET ovat samankaltaisia tuotteita, koska eri PET-lajien fyysisissä ja kemiallisissa perusominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ollut eroja.

(9)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14–18 kappaleessa esitetyt tiedot ja väliaikaiset päätelmät.

(10)

Yleiset menetelmät, joita on käytetty määritettäessä, onko tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotu yhteisöön polkumyynnillä, esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–34 kappaleessa.

(11)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–27 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(12)

Useat yritykset väittivät, että komissio oli alustavia päätelmiä tehdessään käyttänyt virheellisiä valuuttakursseja, jotka eivät olleet peräisin luotettavasta julkisesta lähteestä ja että käytettävät valuuttakurssit olisi pitänyt hankkia todennettavissa olevasta virallisesta lähteestä.

(13)

Nämä väitteet tutkittiin perusteellisesti ja tarkastuksen yhteydessä löydettiin joitakin virheitä komission väliaikaisia päätelmiä tehdessään käyttämistä valuuttakursseista. Tämän vuoksi laskelmat tarkistettiin käyttäen muuntokursseina i) komission julkaisemia kuukausittaisia keskimääräisiä valuuttakursseja kaikkien sellaisten muunnosten osalta, joissa toisena valuuttana on euro (EUR); ii) Yhdysvaltain keskuspankin julkaisemia kuukausittaisia keskimääräisiä valuuttakursseja kaikkien Yhdysvaltain dollarin, Kiinan juanin (CNY) tai Hong Kongin dollarin (HKD) välisten muunnosten osalta; ja iii) Kiinan keskuspankin julkaisemia kuukausittaisia keskimääräisiä valuuttakursseja Hong Kongin dollarin ja Kiinan juanin välisten muunnosten osalta. Kaikkia näitä valuuttakursseja sovellettiin käyttäen samaa perustetta kuin väliaikaisia laskelmia tehtäessä eli kauppalaskun esittämiskuukauden kuukausittaista keskimääräistä valuuttakurssia.

(14)

Koska normaaliarvon ja vientihintojen välisen vertailun perusteita koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(15)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–34 kappaleessa esitetty polkumyyntimarginaalin laskemista koskeva menetelmä.

(16)

Vain toinen yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista esitti näkökantoja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(17)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa esitetyt normaaliarvoa koskevat alustavat päätelmät.

(18)

Koska 12 ja 13 kappaleessa esitettyjen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitetty menetelmä.

(19)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut väliaikaisia päätelmiä tehdessään ottanut huomioon myynnin jälkeiseen tekniseen apuun ja markkinointikustannuksiin liittyviä eroja. Teknistä apua koskenut väite hyväksyttiin sen jälkeen kun se oli tarkastettu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan h alakohdan mukaisesti. Markkinointikustannuksia koskenut väite hyväksyttiin sen jälkeen kun se oli tarkastettu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti.

(20)

Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–41 kappaleessa esitetty polkumyyntimarginaalin laskemista koskeva menetelmä.

(21)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ovat seuraavat:

(22)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa huomautti, ettei niitä olisi pitänyt pitää kahtena toisiinsa etuyhteydessä olevana erillisenä osapuolena vaan niiden suhteesta johtuen yhtenä vientiä harjoittavana tuottajana ja siten polkumyyntiä koskevia laskelmia olisi pitänyt tehdä vain yksi.

(23)

Tämä pyyntö arvioitiin perusteellisesti niiden huomautusten perusteella, joita kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat esittivät väliaikaisten päätelmien vahvistamisen jälkeen.

(24)

Todettiin, että asianomaisten yritysten välisessä suhteessa oli erityispiirteitä ja että niiden toiminnat liittyivät toisiinsa siinä määrin läheisesti, että niiden asema erosi siitä tilanteesta, mikä kahdella etuyhteydessä olevalla yrityksellä tavallisesti on. Erityisesti pantiin merkille asianomaisen kahden yrityksen väliset hyvin merkittävät taloudelliset sekä muut yhteydet, se tosiseikka, että molemmat myyvät tarkasteltavana olevaa tuotetta samalla tuotemerkillä sekä se, että yrityksillä on yhteiset hallintotilat sekä yhteinen organisaatio ja markkinointiosasto. Tämän lisäksi niillä on pitkälti yhteinen henkilöstö, samat johtajat ja yhteinen tuotantosuunnitelma. Nämä tekijät yhdessä katsottiin riittäväksi perusteeksi pitää kyseistä kahta vientiä harjoittavaa tuottajaa näissä erityisolosuhteissa yhtenä Pakistanissa PET-kauppa käyvänä vientiä harjoittavana tuottajana eikä kahtena erillisenä yrityksenä. Sen vuoksi katsottiin, että kaikkien esitettyjen seikkojen perusteella väite olisi hyväksyttävä.

(25)

Edellä esitetty huomioon ottaen ainoaan vientiä harjoittavaan tuottajaan sovellettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–34 kappaleessa kuvailtua menetelmää ja sen johdanto-osan 43 ja 44 kappaleessa kuvailtua menetelmää tarkistettiin.

(26)

Ensiksi komissio vahvisti ainoan vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko sen tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinoiden kokonaismyynti ollut edustavaa sen yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientimyyntiin verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(27)

Komissio yksilöi tämän jälkeen PET-lajit, joita asianomainen ainoa vientiä harjoittava tuottaja, jonka kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, myi kotimarkkinoillaan ja jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(28)

Kunkin PET-lajin, joita kyseinen ainoa vientiä harjoittava tuottaja myi kotimarkkinoillaan ja jotka todettiin suoraan vertailukelpoisiksi yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kanssa, osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään viisi prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kokonaismyyntimäärästä.

(29)

Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 ja 24 kappaleen mukaisesti.

(30)

Jos asianomaisen ainoan vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn lajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, oli muodostettava laskennallinen normaaliarvo.

(31)

Niinpä normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tätä varten komissio selvitti, olivatko vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia.

(32)

Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, kun ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrää voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin määrään verrattuna. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin niiden tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella, joita myytiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä määrittelyssä käytettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa selostettua menetelmää.

(33)

Komissio pystyi määrittämään normaaliarvon asianomaisen ainoan vientiä harjoittavan tuottajan viemille kahdelle PET-lajille perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella. Niiden kolmen muun tuotetyypin osalta, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(34)

Kaikki ainoan vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen myynti yhteisön markkinoille suuntautui yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(35)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot sellaisissa tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten, palkkioiden, luottokustannusten ja muiden tekijöiden erojen huomioon ottamiseksi.

(36)

Ainoan vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin yhteisöön viedyn tyypin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vastaavan tyypin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(37)

Polkumyyntimarginaali, jota tarkistettiin edellä todettujen seikkojen perusteella, on prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ilmaistuna 1,6 prosenttia eli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa alhaisempi.

(38)

Ne neljä yritystä, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, esittivät näkökantoja, joissa ne toistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57–73 kappaleessa mainitut vaatimukset. Kukaan niistä ei kuitenkaan toimittanut näyttöä, jonka perusteella väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt päätelmät olisi voitu kumota. Tämän vuoksi vahvistetaan päätös olla myöntämättä kyseisille yhteistyössä toimineille neljälle vientiä harjoittavalle tuottajalle markkinatalousasemaa sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan edellä mainituissa kappaleissa esitetyt päätelmät.

(39)

Saatujen huomautusten perusteella ei ollut mahdollista laskea yksilöllistä marginaalia yhdelle niistä yhtiöistä, joille oli myönnetty ainoastaan yksilöllinen kohtelu, koska sen tarkastettavana olevan tuotteen viennin EU:hun tutkimusajanjaksona ei voida katsoa olleen määrältään merkittävää. Toinen niistä yhtiöistä, joille myönnettiin ainoastaan yksilöllinen kohtelu ja joiden markkinatalousasemaa koskenut pyyntö hylättiin sillä perusteella, että se ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa vahvistettua edellytystä, esitti näkökantoja, joissa se toisti markkinatalousasemaa koskevan vaatimuksensa. Kuitenkaan ei toimitettu lisänäyttöä, jonka perusteella väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt päätelmät olisi voitu kumota. Tämän vuoksi kyseisen yhtiön osalta vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(40)

Yksi niistä neljästä yrityksestä, joille ei ollut myönnetty markkinatalousasemaa eikä yksilöllistä kohtelua, kuitenkin väitti täyttävänsä kaikki yksilöllisen kohtelun myöntämistä koskevat edellytykset. Koska uutta näyttöä ei kuitenkaan esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa esitetyt päätelmät ja väite hylätään.

(41)

Vientiä harjoittavat tuottajat toistivat vastustavansa Yhdysvaltojen valintaa vertailumaaksi. Tätä perusteltiin erityisesti kulttuurin ja talouden kehittyneisyyden eroilla, kustannustason eroilla sekä sillä, että esimerkiksi Pakistan tai Etelä-Korean tasavalta, jäljempänä ”Korea” soveltuisivat tarkoitukseen paremmin kuin Yhdysvallat.

(42)

Ensiksi on huomattava, että kulttuurin ja talouden kehittyneisyyden eroilla ei ole merkitystä vertailumaan valinnan kannalta, koska olennaista on vertailumaan toimiminen markkinatalousolosuhteissa eikä kulttuurin kehitystason vastaavuus.

(43)

Taloudelliselta kehitystasoltaan erilaisen maan valitsemisesta vertailumaaksi on todettava, että taloudelliset olosuhteet muissa kuin markkinatalousmaissa tai siirtymätalouksissa ovat jo sinänsä erilaiset kuin markkinatalousmaissa. On varsin tavallista, että tällaisia eroja esiintyy vertailumaan ja muun kuin markkinatalousmaan tai siirtymätalouden taloudellisessa kehittyneisyydessä. Tämä ei kuitenkaan estä valitsemasta Yhdysvaltoja vertailumaaksi, jos sitä muuten pidetään sopivampana.

(44)

Kustannusten erojen osalta palautetaan mieleen, että yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten tuottajien pääasiallisesta raaka-aineesta, puhdistetusta tereftaalihaposta, joka muodostaa poly(eteenitereftalaatin) tuotantokustannusten tärkeimmän tekijän, maksamien hintojen välillä ei havaittu mitään merkittäviä eroja.

(45)

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat korostivat sitä, että työvoimakustannukset ovat Yhdysvalloissa korkeammat kuin Kiinassa ja että Pakistanin ja Korean työvoimakustannukset vastaavat paremmin Kiinan työvoimakustannuksia. Tällä perusteella asianomaiset tuottajat katsoivat, että Pakistan tai Korea sopisi vertailumaaksi paremmin kuin Yhdysvallat.

(46)

Kuten edellä johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, muun kuin markkinatalousmaan tai siirtymätalouden vertailumaaksi voidaan valita maa, jonka taloudellinen kehitystaso on erilainen. Ratkaisevana perusteena ei voida myöskään pitää erikseen tarkasteltuna työvoimakustannuksia, jotka heijastavat maan talouden kehitystasoa. Koska tässä tapauksessa työvoimakustannusten osuus kokonaistuotantokustannuksista oli hyvin pieni (alle kolme prosenttia) verrattuna puhdistetun tereftaalihapon osuuteen (yli 60 prosenttia), työvoimakustannusten ei katsottu olevan riittävän merkittävä peruste valita Pakistan tai Korea vertailumaaksi Yhdysvaltain sijasta. Kun tämän lisäksi otettiin huomioon valitun vertailumaan kilpailuolosuhteet sekä vertailumaan riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kotimarkkinamyynnin edustavuus verrattuna kiinalaisten viejien PET-vientiin, Pakistanin ja Korean katsottiin soveltuvan vertailumaaksi Yhdysvaltoja huonommin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–86 kappaleessa todetaan. Näin ollen asianomainen väite hylättiin.

(47)

Koska muita vertailumaata koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan Yhdysvaltojen valinta vertailumaaksi.

(48)

Koska normaaliarvon määrittämistä koskevia huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 ja 88 kappaleessa selostettu menetelmä.

(49)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että komissio oli laskenut niiden tuotantokustannuksia määrittäessään tullinpalautuksen määrän kahteen kertaan ja esitti todistusasiakirjoja väitteensä tueksi. Tämän uuden näytön perusteella asianomaisten kahden yrityksen väitteet hyväksyttiin ja tuotantokustannuksia koskevat laskelmat korjattiin vastaavasti. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että joitakin mukautuksia oli jätetty tekemättä tai että niitä ei ollut sovellettu asianmukaisesti. Tarkastuksen jälkeen väite hyväksyttiin yhtä luottokustannusta lukuun ottamatta. Jälkimmäisen osalta vahvistetaan komission alustavassa vaiheessa soveltama menetelmä, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89–91 kappaleessa.

(50)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti komission käyttämiä valuuttakursseja. Kuten 12 ja 13 kappaleessa selostetaan, tämä väite on hyväksytty.

(51)

Koska normaaliarvon ja vientihintojen välisen vertailun perusteita koskevia huomautuksia ei esitetty ja koska normaaliarvon ja vientihintojen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi on tehty oikaisut, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa esitetty alustava päätelmä.

(52)

Edellä todettujen seikkojen perusteella tarkistetut lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla ovat nyt seuraavat:

(53)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyynnin laskeminen kaikille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, johti siihen, että kaikkiin asianomaisiin yrityksiin sovellettiin yksilöllistä polkumyyntitullia. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti erityisesti, että kaikkiin sellaisiin yrityksiin, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, olisi sovellettava samaa tullia.

(54)

Alustavassa vaiheessa näihin yrityksiin sovellettiin samaa prosentteina cif-tuontihinnasta ilmaistua polkumyyntimarginaalia. Tonnikohtaiset paljoustullit, jotka laskettiin kunkin yrityksen tuonnin cif-arvon perusteella, kuitenkin erosivat toisistaan. Esimerkiksi toiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tonnikohtainen paljoustulli oli 188 euroa tonnilta ja toiselle 191 euroa tonnilta. Tonnikohtaisten paljoustullien määrä korjattiin lopullisen tullin laskemista varten seuraavasti: yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin vertaamalla vertailumaalle vahvistettua painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamaa painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään. Tämän jälkeen keskimääräiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo. Tonnikohtainen paljoustulli laskettiin soveltamalla mainittua yhtä polkumyyntimarginaalia asianomaisille yrityksille vahvistettuun keskimääräiseen cif-arvoon tonnilta. Jos edellä kuvattua menetelmää olisi sovellettu alustavassa vaiheessa, kaikille yrityksille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, määritetyksi väliaikaiseksi tonnikohtaiseksi paljoustulliksi olisi saatu 183 euroa. Sen vuoksi tapauksissa, joissa väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetut tullit olivat kyseistä määrää korkeampia, erotusta ei tulisi kantaa lopullisessa vaiheessa.

(55)

Edellä esitetyn perusteella lopulliseksi polkumyyntimarginaaliksi koko maan osalta vahvistettiin 22,9 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla.

(56)

Koska uusia tietoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 ja 101 kappaleessa esitetty yhteisön kokonaistuotannon laskentaperusta vahvistetaan.

(57)

Koska uusia tietoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102 kappaleessa esitetty yhteisön tuotannonalan määritelmä vahvistetaan.

(58)

Koska uusia tietoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 kappaleessa esitetty yhteisön kulutusta koskeva laskelma vahvistetaan.

(59)

Johdanto-osan 52 kappaleen mukaisesti todetaan, että yhdellä kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi todetaan, kuten johdanto-osan 37 kappaleessa mainitaan, että yhteistyössä toimineille pakistanilaisille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat vähimmäistasoa alhaisempia. Tämän vuoksi asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin määriä ei pitäisi laskea mukaan kyseisistä maista tulevan tuonnin kokonaismäärään. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa todetaan, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin kehityksen pitäisi siten olla seuraavanlainen:

(60)

Koska uusia tietoja ei ole esitetty, edellä olevien tietojen perusteella voidaan todeta, että Kiinan kansantasavallasta ja Australiasta peräisin olevan tuonnin kumulatiivinen arviointi täyttää edelleen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset, vaikka huomioon otettaisiin se, että muuta kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei laskettu mukaan johdanto-osan 59 kappaleen mukaisesti. Sen vuoksi se, että muuta kuin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei oteta huomioon, ei vaikuta asianomaisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin aiheellisuutta koskeviin päätelmiin, kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetaan, ottaen erityisesti huomioon sen seikan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettu hinnan alittavuus vastaa niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta vahvistettua hinnan alittavuutta, jotka jäävät jäljelle sen jälkeen, kun muuta kuin polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei oteta huomioon. Lopuksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetty Australiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus.

(61)

Koska edellä esitetyn lisäksi ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetyt päätelmät, jotka koskivat asianomaisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin aiheellisuutta ja asianomaisen tuonnin markkinaosuutta.

(62)

Palautettakoon mieleen, että alustavia päätelmiä tehdessään komissio väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleen mukaisesti vertaili yhteisön tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintoja asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien cif-hintoihin yhteisön rajalla ottaen huomioon tullit ja tehden oikaisut käsittelykustannusten ja eri kaupan portaiden huomioon ottamiseksi.

(63)

Hinnan alittavuuden marginaalit laskettiin uudelleen uusien valuuttakurssien käytön vuoksi (ks. johdanto-osan 12 ja 13 kappale) käyttäen perusteena australialaisille (ks. johdanto-osan 21 kappale) ja kiinalaisille (ks. johdanto-osan 52 kappale) vientiä harjoittaville tuottajille laskettuja uusia cif-hintoja yhteisön rajalla.

(64)

Uudet marginaalit, joiden perusteella asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat, ovat prosenttiosuutena yhteisön tuotannonalan keskimääräisistä hinnoista ilmaistuina seuraavat:

(65)

Niiden ei todeta eroavan merkittävästi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa esittävästä australialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuudesta. Sen vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt hinnan alittavuutta koskevat päätelmät.

(66)

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat pitivät käsittelykustannusten ja eri kaupan portaiden huomioon ottamiseksi tehtyjä oikaisuja (1 %) riittämättöminä. Kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien mukaan oikaisut eivät riittäneet kattamaan tavaroiden viennistä aiheutuvia todellisia kustannuksia.

(67)

Oikaisut perustuivat kuitenkin tutkimuksen aikana kerättyyn tosiasialliseen tietoon. Koska ei esitetty uutta näyttöä siitä, että oikaisujen taso olisi virheellinen eli ei perustuisi kerättyihin tosiseikkoihin, kyseisten viejien väitteet hylättiin. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistettu oikaisun taso.

(68)

Koska edellä sanotun lisäksi ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa esitetyt tuontihintoja ja hinnan alittavuutta koskevat päätelmät.

(69)

Palautettakoon mieliin, että komissio väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappaleessa päätteli alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(70)

Monet vientiä harjoittavat tuottajat asettivat kyseenalaiseksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–144 kappaleissa esitetyn yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevan tulkinnan. Niiden mielestä luvuista ei ilmennyt merkittävää vahinkoa. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät sen sijaan, että lukujen perusteella tuotantomäärät, tuotantokapasiteetti, myyntimäärät ja keskimääräiset hinnat olivat tarkastelujakson (1999) alusta lähtien kasvaneet voimakkaasti, minkä vuoksi olisi pääteltävä, ettei yhteisön tuotannonalalle ollut aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(71)

Vientiä harjoittavat tuottajat mainitsivat myös, että kulutus oli kasvanut tarkastelujakson aikana 37 prosenttia (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappale). Ne väittivät, että jos yhteisön tuotannonala ei näissä edullisissa olosuhteissa pystynyt toimimaan riittävän tehokkaasti pystyäkseen saavuttamaan kestävän voittomarginaalin, huono tulos johtuisi tuotannonalaan itseensä liittyvistä tekijöistä eikä tuonnin aiheuttamasta kilpailusta siitäkin huolimatta, että yhteisön tuotannonala joutui kilpailemaan yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuonnin kanssa.

(72)

Huomautettakoon, ettei kukaan vientiä harjoittava tuottaja asettanut kyseenalaisiksi yhteisön tuotannonalan tilannetta kuvaavia lukuja sinänsä, vaan ainoastaan niiden tulkinnan.

(73)

Tarkasteltaessa yhteisön tuotannonalaa koskevien taloudellisten indikaattorien kehitystä vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä, on muistettava, että yhteisön tuotannonalan tilanne oli vuonna 1999 huomattavan heikko (16,4 prosenttia tappiollinen), mikä johtui Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta polkumyynnillä tapahtuvasta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista.

(74)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa otettiin vuonna 2000 käyttöön polkumyyntitullit (4).

(75)

Sen jälkeen kun polkumyyntitoimenpiteet oli otettu käyttöön vuonna 2000, yhteisön markkinat vakautuivat ja yhteisön tuotannonalaa kuvaavat taloudelliset indikaattorit nousivat toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena. Komissio toi esiin tämän kehityssuuntauksen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 kappaleessa todetessaan, että yhteisön tuotannonala oli vuoteen 2001 mennessä toipunut aiemmasta polkumyynnistä.

(76)

Siten asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusten mittaamiseksi olisi tarkasteltava olennaisia taloudellisia indikaattoreita erityisesti siltä ajalta, jolloin yhteisön tuotannonala oli täysin toipunut aiemmasta polkumyynnistä, eli tässä tapauksessa vuodelta 2001. Vuotta 2001 koskevien olennaisten taloudellisten tekijöiden tarkastelusta ilmeni, kuten komissio jo väliaikaisissa päätelmissään (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 ja 146 kappale) totesi ja toisin kuin edellä mainituissa huomautuksissa oli esitetty, että yhteisön tuotannonalan voitot pienenivät huomattavasti, hinnat laskivat ja markkinaosuus pieneni merkittävästi erityisesti vuodesta 2002 alkaen ja tutkimusajanjakson aikana.

(77)

Koska edellä sanotun lisäksi ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–144 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevat päätelmät.

(78)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(79)

Palautettakoon mieliin, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa komissio totesi, että asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys.

(80)

Koska yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu harjoittaneen polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana ja koska pakistanilaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa alhaisempi, kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimääriä ei pitäisi laskea mukaan tarkasteltaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia.

(81)

Asianomaisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vienti yhteisöön oli alle viisi prosenttia tutkimusajanjakson aikana Kiinasta peräisin olevan tuonnin määristä (alle prosentti yhteisön kulutuksesta). Se, että asianomaisen viejän vientiä ei laskettu mukaan, olisi sen vuoksi vain vähäinen vaikutus väliaikaista tullia koskevaan asetukseen johtaneessa tutkimuksessa vahvistettuun syy-yhteyteen.

(82)

Pakistanilaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti yhteisöön oli tutkimusajanjakson aikana neljä prosenttia yhteisön kulutuksesta, millä perusteella sen katsottiin olleen merkittävää. Kuitenkin Pakistanista peräisin olevan tuonnin osuus oli vain 33,4 prosenttia asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin kokonaismäärästä, mikä merkitsee sitä, että 66,7 prosenttia asianomaisista maista peräisin olevasta tuonnista myytiin edelleen hinnoilla, joiden osalta polkumyyntimarginaali oli vähimmäistasoa korkeampi. Tämän perusteella katsotaan, että Australiasta ja Kiinasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys.

(83)

Jotkut vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että yhteisön tuotannonalan ja vientiä harjoittavien tuottajien hintojen välillä oli positiivinen korrelaatio, koska niiden nousut ja laskut tapahtuivat samanaikaisesti. Kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien mukaan tämä osoitti, ettei yhteisön tuotannonalan hintojen lasku viimeisten kahden vuoden aikana johtunut polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamasta kilpailusta vaan pikemminkin sopeutumisesta raaka-ainekustannusten muutoksiin.

(84)

Muistutettakoon, että tuotantokustannuksista noin kaksi kolmasosaa on raaka-ainekustannuksia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappale). Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että vientiä harjoittavat tuottajat ja yhteisön tuotannonala ovat molemmat riippuvaisia samasta raaka-aineesta, katsotaan, ettei sillä, ovatko hinnat reagoineet samanaikaisesti kustannusrakenteen muutoksiin, ollut erikseen tarkasteltuna olennaista merkitystä. Joka tapauksessa ja kuten jäljempänä todetaan, positiivista korrelaatiota ei vahvistettu todellisten hintojen tarkastelun yhteydessä.

(85)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162–172 kappaleessa tarkastellaan yksityiskohtaisesti raaka-aineiden kustannusten mahdollista vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tämän lisäksi olisi huomattava, että tarkasteltaessa asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoja vuoden 2001 jälkeen, kun yhteisön tuotannonala oli toipunut aiemmasta polkumyynnistä, ilmeni seuraavaa:

(86)

Kiinasta tulevan tuonnin hintojen nousu (+ 4,5 %) osui ajallisesti yksiin pääraaka-aineen eli puhdistetun tereftaalihapon hintojen vastaavan kehityksen (+ 5,1 %) kanssa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168 kappale) samaan aikaan, kun Australiasta peräisin olevan tuonnin hinnat vastaavalla jaksolla laskivat. Yhteisön tuotannonalan hinnat nousivat vastaavalla jaksolla alle prosentin. Siten ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalan ja vientiä harjoittavien tuottajien hintojen välillä olisi positiivinen korrelaatio, koska asianomaisten kolmen maan hintojen kehitys ei ollut johdonmukainen. Tässä yhteydessä olisi myös muistettava, että komissio oli tutkimuksen kuluessa vahvistanut, että kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien hinnat olivat alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat.

(87)

Koska edellä sanotun lisäksi ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa esitetyt polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia koskevat päätelmät. On kuitenkin huomattava, että yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin harjoittaneen polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä, ei todettu enää harjoittaneen polkumyyntiä. Tämän lisäksi yhteistyössä toimineiden pakistanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joiden väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin harjoittaneen polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä, polkumyyntimarginaalin todettiin olevan alle vähimmäistason. Mainitun tuonnin vaikutuksia ei siten pitäisi enää tarkastella kappaleessa, jossa käsitellään polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta vaan kappaleessa, jossa käsitellään muiden tekijöiden vaikutusta.

(88)

Koska yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei ollut harjoittanut polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana, ja koska pakistanilaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa alhaisempi, kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin määriä ei tulisi laskea mukaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kokonaismäärään. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien hinnat olivat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat. Kuten edellä johdanto-osan 81 ja 82 kappaleessa mainitaan, asianomaisista maista peräisin olevan muun kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrät olivat noin neljä ja viisi prosenttia yhteisön kulutuksesta. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myös asianomaisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vienti yhteisöön on merkittävästi vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syntymiseen.

(89)

Jotkut viejät väittivät, ettei komissio ollut riittävällä tavalla selvittänyt Yhdysvaltain dollarin ja Kiinan juanin kurssin heikentymisen vaikutusta suhteessa euroon. Kyseiset viejät väittivät, että Yhdysvaltain dollarin ja Kiinan juanin kurssin heikentyessä suhteessa euroon tutkimusajanjakson aikana, viejät olivat lisänneet markkinaosuuksia yhteisössä säilyttämällä hintansa edelleen dollareina, jolloin niiden hinnat olivat lähtökohtaisesti alhaisempia kuin euromääräiset hinnat. Tämän perusteella vientiä harjoittavat tuottajat epäilivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko oli johtunut polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista tai tuonnista, joka tapahtui alhaisemmin hinnoin valuuttakurssien vaikutuksesta.

(90)

Polkumyyntitutkimuksissa ei yleensä oteta erikseen huomioon valuuttakurssien vaihteluita, sillä ne eivät ole luonteeltaan pysyviä. Tässä tarkastelussa valuuttakurssien vaihteluiden vaikutus otettiin kuitenkin huomioon siinä määrin kuin niillä oli vaikutusta sekä yhteisön tuotannonalan käyttämien raaka-aineiden hintoihin (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162–173 kappale) että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoihin (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappale).

(91)

Muistettakoon, että tutkimuksen aikana australialaisten ja kiinalaisten viejien polkumyyntimarginaalit todettiin korkeiksi (ks. kappale 21 ja 52). Tämän lisäksi australialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen todettiin olevan huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat (ks. kappale 64).

(92)

Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Kiinasta peräisin olevalla normaalihinnoin tapahtuvalla tuonnilla sekä yhteistyössä toimineiden pakistanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joiden polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa alhaisempi, harjoittamalla tuonnilla olisi ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tämä vaikutus ei ole kuitenkaan vaikuttanut vahinkoon niin, että se poistaisi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja tarkasteltavana olevan tuonnin välisen syy-yhteyden, joka vahvistettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Tämän vuoksi ja koska muita tietoja ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta koskevat päätelmät ja sen 154–178 kappaleessa esitetyt muiden tekijöiden vaikutusta koskevat päätelmät.

(93)

Koska yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183 ja 184 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(94)

Huomautuksia saatiin yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta. Lisäksi myös toista tuojaa (välittäjää) kuultiin. Ensimmäisen tuojan esittämät huomautukset olivat yhtäpitävät vientiä harjoittavien tuottajien esittämien huomautusten kanssa, ja niitä on käsitelty edellä 70 kappaleessa. Toisen tuojan (välittäjän) huomautuksia käsitellään jäljempänä 102 kappaleessa, sillä ne olivat yhtäpitäviä kahden kivennäisvesien tuottajan esittämien huomautusten kanssa.

(95)

Koska etuyhteydettömien tuojien edusta ei esitetty muita tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185–187 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(96)

Koska yhteisön tavarantoimittajien edusta ei esitetty tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188 ja 189 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(97)

Tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön kulutuksen jakautumista eri käyttäjäryhmien kesken selostetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 190–192 kappaleessa kohdassa Alustavat huomautukset. Koska muita tietoja ei esitetty, kuvaus voidaan vahvistaa.

(98)

Palautettakoon mieliin, että komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 196 kappaleessa, ettei ole mahdollista tehdä päätelmiä siitä, olisiko polkumyyntitullien käyttöönotto esimuottien/pullojen valmistajien edun mukaista. Päätelmä perustui siihen, että yhteistyössä toimineet kaksi esimuottien/pullojen valmistajaa puolsivat polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa, kun taas muovinvalmistajien yhdistys vastusti sitä.

(99)

Muovinvalmistajien yhdistys ei ole väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esittänyt uusia huomautuksia eikä pyytänyt kuulemista. Tällä perusteella ei voida päätellä, että muovinvalmistajien yhdistyksen etu muodostaisi pakottavan syyn olla ottamatta käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193–195 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(100)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton perusteiden ilmoittamisen jälkeen on tehty yksi korjaus eli L'Européenne D'embouteillage -niminen yritys on lisätty yhteistyössä toimineiden käyttäjien luetteloon. Asianomainen käyttäjä vastusti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Siten polkumyyntitullien käyttöönottoa vastusti yhden sijasta kaksi kivennäis- ja lähdevesien tuottajaa kun taas kaksi muuta tuottajaa puolsi niiden käyttöönottoa.

(101)

Palautettakoon mieleen, että komissio totesi väliaikaisten tullien käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa täytettyjen mineraalivesipullojen osalta seuraavaa:

(102)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi kivennäis- ja lähdevesien tuottajaa ja yksi tuoja, jäljempänä ”ryhmä”, esittivät yhteisen näkökannan. Ryhmä väitti seuraavaa:

(103)

Ryhmän väite, jonka mukaan poly(eteenitereftalaatin) hinnankorotuksia ei voitaisi siirtää seuraavan käyttäjätason (eli vähittäismyyjien, loppukäyttäjien, ja esimuottien/pullojen valmistajien kyseessä ollen virvoitusjuomien tuottajien) kannettavaksi, ei ollut perusteltu. Lisäksi vähittäismyyjät tai kuluttajajärjestöt eivät olleet ilmoittautuneet tutkimuksen aikana. Näin ollen väite hylättiin.

(104)

Ryhmän väitteen osalta, jonka mukaan komissio olisi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistanut vähittäishinnat liian korkeiksi (ja sen seurauksena arvioinut poly(eteenitereftalaatin) hinnankorotuksen vaikutukset jatkojalostusteollisuuteen liian vähäisiksi), todettakoon, että vähittäishintoja on tarkasteltu uudelleen. Niiden todettiin kuitenkin olevan samaa luokkaa kuin mitä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettiin. Näin ollen väite hylätään.

(105)

Valmistuksen mahdollista siirtymistä yhteisön ulkopuolelle koskevan väitteen osalta todettakoon, että kivennäisveden pullotusta koskevien terveysvaatimusten mukaan esimuotit on periaatteessa tuotettava samassa paikassa kuin missä pullotus tapahtuu. Niinpä vedentuottajien käyttämät esimuotit tuotetaan itse puhallus- ja täyttölinjojen yhteydessä olevissa tiloissa. Siten esimuottien valmistus-/pullotuskapasiteetin siirtyminen yhteisön ulkopuolelle koskisi ainoastaan virvoitusjuomien tuottajien esimuotteja, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskulutuksesta on vain noin 40 prosenttia. Lisäksi kuten edellä 99 kappaleessa todetaan, tällä perusteella ei voida päätellä, että esimuottien/pullojen valmistajien etu muodostaisi pakottavan syyn olla ottamatta käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä. Tämän vuoksi hylättiin ryhmän väite, jossa väitettiin pullotus-/pullonvalmistuskapasiteetin olevan vaarassa siirtyä yhteisön ulkopuolelle.

(106)

Koska uusia tietoja ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 197–202 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(107)

Koska virvoitusjuomien tuottajien edusta ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203–206 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(108)

Koska poly(eteenitereftalaatin) riittämätöntä tarjontaa yhteisön markkinoilla koskevan väitteen osalta ei esitetty uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207–209 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(109)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehdyt päätelmät ja eri osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön asianomaisista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuontia koskevia lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä.

(110)

Käyttöön otettavien toimenpiteiden tason määrittämiseksi on väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–215 kappaleessa esitettyjen menetelmien perusteella laskettu vahingon korjaava taso.

(111)

Kun vahinkomarginaali laskettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, yhteisön tuotannonalan voittotavoitteeksi asetettiin 7 prosenttia, joka oli sama kuin polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon muun muassa Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa johtaneessa tutkimuksessa vuonna 2000. Tuolloin se perustui arvioituun voiton määrään, jonka tuotannonala olisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin puuttuessa voinut odottaa saavuttavansa sekä tasoon, jota pidettiin välttämättömänä tuotannonalan elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.

(112)

Tässä tutkimuksessa kuitenkin todettiin näytön perusteella, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin puuttuessa voitaisiin saavuttaa 7,6 prosentin voittotavoite. Siten vahinkomarginaalia laskettaessa oikeampi voittotavoite olisi 7,6 prosenttia eikä 7 prosenttia, jota käytettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(113)

Koska uusia huomautuksia ei tästä asiasta esitetty edellä mainitun muutoksen lisäksi, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–215 kappaleessa esitetty menetelmä.

(114)

Edellä sanotun perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön lasketun polkumyyntimarginaalin tasolla, koska ne olivat kaikissa tapauksissa vahinkomarginaaleja alhaisempia.

(115)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(116)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat sen aikana mainituissa yrityksissä vallinnutta tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien erikseen mainittujen yritysten tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(117)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetus muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(118)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappaleessa todetaan, sen, että poly(eteenitereftalaatin) hinnat voivat vaihdella ja vaihtelevat raakaöljyn hintavaihteluiden mukaisesti, ei sinänsä pitäisi merkitä korkeampaa tullia. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Kyseiset määrät perustuvat polkumyyntitullien määrien soveltamiseen vahingon korjaavaa tasoa laskettaessa käytettyihin CIF-vientihintoihin.

(119)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi yhteistyössä toiminut australialainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tässä sitoumuksessa asianomainen vientiä harjoittava tuottaja tarjoutui myymään tarkasteltavana olevaa tuotetta vähintään hinnoilla, jotka korjaavat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset.

(120)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2004/600/EY (6) asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman sitoumuksen. Sitoumuksen hyväksymisen syyt esitetään kyseisessä päätöksessä.

(121)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja koska yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa asetuksen (EY) N:o 306/2004 mukaisen väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti,

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction B

Office J-79 5/16

B-1049 Brussels.