32002R1226

Komission asetus (EY) N:o 1226/2002,

annettu 8 päivänä heinäkuuta 2002,

neuvoston direktiivin 64/432/ETY liitteen B muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 535/2002(2), ja erityisesti sen 16 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea hyväksyi 11 päivänä lokakuuta 1999 kertomuksen(3) direktiivin 64/432/ETY teknisten liitteiden muuttamisesta tuberkuloosia, luomistautia ja naudan tarttuvaa leukoosia koskevan tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

(2) Tuberkuloositestit olisi edellä mainitun kertomuksen mukaisesti tehtävä maailman eläintautijärjestön (OIE) diagnostisten testien ja rokotteiden standardeja käsittelevän käsikirjan (Manual of Standards for Diagnostic Tests and Vaccines) kolmannen painoksen (1996) mukaisesti.

(3) OIE julkaisi vuoden 2001 elokuussa mainitusta käsikirjasta neljännen painoksen (2000), jossa tuberkuloosin kuvaukseen on tehty tiettyjä muutoksia.

(4) Vuoden 2002 tammikuussa lääkkeiden laatuasioista vastaava Euroopan neuvoston yksikkö julkaisi Euroopan farmakopeasta neljännen painoksen (2002), johon sisältyy monografiat 0535 ja 0536 tuberkuliinin puhdistetuille proteiinijohdannaisille aviäärille ja boviinille.

(5) Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa direktiivin 64/432/ETY liitettä B, jotta yhteisön seuranta- ja kaupankäyntitarkoituksia varten voidaan vahvistaa testimenettelyt ja ottaa samalla huomioon eläinlääkintäalan tiedekomitean lausunto.

(6) Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 64/432/ETY liite B tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä heinäkuuta 2002.

Komission puolesta

David Byrne

Komission jäsen

(1) EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64.

(2) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 22.

(3) Asiakirja SANCO/B3/R10/1999.

LIITE

"LIITE B

TUBERKULOOSI

1 TAUDINAIHEUTTAJAN TUNNISTAMINEN

Naudan tuberkuloosin taudinaiheuttaja eli Mycobacterium bovis (M. bovis) -bakteeri voidaan osoittaa kliinisistä ja post mortem -näytteistä mikroskooppipreparaatteja tutkimalla tai immunoperoksidaasitekniikoilla. Vahvistus saadaan viljelemällä organismia primäärissä eristyselatusaineessa.

M. bovis -bakteerin esiintymisen vahvistamisessa käytettävä patologinen aines olisi otettava epänormaaleista imusolmukkeista sekä peruskudoksesta muodostuvista elimistä, esimerkiksi keuhkoista, maksasta, pernasta jne. Jos eläimessä ei ole patologisia leesioita, näytteitä olisi otettava tutkimusta ja viljelyä varten nieluntakaisista imusolmukkeista, keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeista, utareiden imusolmukkeista, leuanalussylkirauhasista ja suoliliepeen imusolmukkeista sekä maksasta.

Isolaatit voidaan tavallisesti tunnistaa määrittelemällä viljelyyn liittyvät ja biokemialliset omaisuudet. Polymeraasiketjureaktiota (PCR) voidaan myös käyttää M. tuberculosis -kompleksiin kuuluvien bakteerien osoittamiseksi. DNA-analyysimenetelmät voivat myös osoittautua nopeammiksi ja luotettavimmiksi kuin biokemialliset menetelmät M. bovis -bakteerin erottamisessa M. tuberculosis -kompleksin muista bakteereista. Geneettisten sormenjälkien avulla pystytään erottamaan M. bovis -bakteerin eri kannat ja jäljittämään M. bovis -kannan tartuntalähde, -reitti ja leviäminen.

Käytetyn tekniikan ja käytettyjen elatusaineiden, niiden standardisoinnin ja tulosten tulkinnan on vastattava diagnostisten testien ja rokotteiden standardeja käsittelevän OIE:n käsikirjan 4. painoksessa (vuosi 2000) määriteltyjä vaatimuksia, 2.3.3 luku (naudan tuberkuloosi).

2 TUBERKULIINI-IHOTESTI

Virallisen tuberkuliini-ihotestin tekemisessä on käytettävä tuberkuliini-PPD:tä (puhdistettuja proteiinijohdannaisia), joka täyttää 2.1 kohdassa säädetyt vaatimukset, ja noudatettava 2.2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä.

2.1 Tuberkuliinistandardit (boviini ja aviääri)

2.1.1 Määritelmä

Tuberkuliinin puhdistettu proteiinijohdannainen (tuberkuliini-PPD, boviini tai aviääri) saadaan joko Mycobacterium bovis- tai Mycobacterium avium -bakteerin kasvu- ja hajoamisprosessin lämpökäsitellyistä tuotteista. Sillä pystytään osoittamaan saman lajin mikro-organismeille herkistyneen eläimen viivästynyt yliherkkyys.

2.1.2 Tuotanto

Tuberkuliini-PPD valmistetaan nestemäisessä, synteettisessä elatusaineessa kasvatetun M. bovis- tai M. avium -bakteeriviljelmän vesiliukoisista jakeista, jotka saadaan viljelmästä kuumentamalla sitä ensin vapaasti virtaavassa höyryssä ja sen jälkeen suodattamalla se. Suodoksen aktiivinen jae, joka koostuu pääosin proteiinista, eristetään saostamalla, pestään ja liuotetaan uudelleen. Antimikrobista säilöntäainetta, joka ei aiheuta virheellisiä positiivisia vasteita, voidaan lisätä (esimerkiksi fenoli). Lopullinen steriili valmiste, jossa ei ole mykobakteereita, annostellaan aseptisesti steriileihin asiattomalta käytöltä suojattuihin lasisäiliöihin, jotka suljetaan kontaminaation ehkäisemiseksi. Valmiste voidaan pakastekuivata.

2.1.3 Tuotteen tunnistaminen

Tuotetta pistetään erisuuruisina annoksina nahansisäisesti eri kohtiin sopivasti herkistettyihin albiinomarsuihin, joiden on painettava vähintään 250 grammaa. Vaste ilmaantuu 24-28 tunnin kuluttua pistopaikkaan punaisena turvotuksena. Kudoskuoliota voi esiintyä. Vasteen koko ja voimakkuus vaihtelevat annoksen suuruuden mukaan. Herkistämättömissä marsuissa vastetta ei esiinny.

2.1.4 Testit

2.1.4.1 pH: 6,5-7,5.

2.1.4.2 Fenoli: Jos tutkittava valmiste sisältää fenolia, sen pitoisuus ei saa olla yli 5 g/l.

2.1.4.3 Herkistysvaikutus: Käytetään kolmea marsua, joita ei ole käsitelty millään testiä häiritsevällä aineella. Marsuihin pistetään kolmesti viiden päivän välein nahansisäisesti annos tutkittavaa valmistetta (500 IU/0,1 ml). 15-21 päivää kolmannen pistoksen jälkeen näihin eläimiin pistetään samansuuruinen annos (500 IU) nahansisäisesti ja kontrolliryhmän marsuille annetaan samanlainen pistos. Kontrolliryhmässä on kolme samanpainoista marsua, joille ei ole aiemmin annettu tuberkuliinipistoksia. 24-28 tuntia viimeisen pistoksen jälkeen vasteet näissä kahdessa ryhmässä eivät eroa toisistaan merkittävällä tavalla.

2.1.4.4 Toksisuus: Käytetään kahta marsua, joiden on painettava vähintään 250 grammaa ja joita ei ole aiemmin käsitelty millään testiä häiritsevällä aineella. Marsuihin pistetään nahansisäisesti 0,5 ml tutkittavaa valmistetta. Eläimiä tarkkaillaan 7 päivää. Tarkkailuaikana ei esiinny epätavallisia vaikutuksia.

2.1.4.5 Steriiliyden on vastattava Euroopan farmakopean neljännen painoksen (2002) eläinrokotteita koskevassa monografiassa kuvattua steriiliyden astetta.

2.1.5 Teho

Tuberkuliinin puhdistetun proteiinijohdannaisen (tuberkuliini-PPD, boviini tai aviääri) teho määritetään seuraavasti: Herkistetyillä marsuilla, joihin on nahansisäisesti pistetty tutkittavan valmisteen laimennussarjaa, ilmenevää vastetta verrataan tuberkuliini-PPD:n (boviini tai aviääri) vertailuvalmisteen tunnetuilla, kansainvälisissä yksiköissä (IU) kalibroiduilla pitoisuuksilla ilmenevään vasteeseen.

Tehon määrittämiseksi on herkistettävä vähintään 9 albiinomarsua, jotka painavat 400-600 grammaa. Boviinituberkuliinin osalta syvälle lihakseen pistetään 0,0001 mg elävän M. bovis -bakteerin AN5-kannan märkämassaa, joka on suspendoitu 0,5 ml:aan natriumkloridi R -liuosta (9 g/l), ja aviäärituberkuliinin osalta pistetään sopiva annos inaktivoitua tai elävää M. avium -bakteeria. Vähintään neljä viikkoa marsujen herkistämisen jälkeen niiden kupeet ajellaan, jotta kummallekin puolelle saadaan enintään 4 pistopaikkaa. Tutkittavasta valmisteesta ja vertailuvalmisteesta tehdään laimennokset käyttämällä isotonista fosfaattipuskuroitua keittosuolaliuosta (pH 6,5-7,5), joka sisältää 0,005 g/l polysorbaatti 80 R:ää. Vertailuvalmistetta ja tutkittavaa valmistetta on käytettävä kumpaakin ainakin 3 annosta. Eri laimennokset on valittava siten, että syntyvien leesioiden läpimitta on vähintään 8 mm mutta enintään 25 mm. Laimennosten pistopaikat valitaan sattumanvaraisesti käyttäen koejärjestelyssä latinalaista neliötä. Annokset pistetään nahansisäisesti 0,1 ml:n tai 0,2 ml:n vakiotilavuudessa. Leesioiden läpimitta mitataan 24-28 tunnin kuluttua ja testitulokset lasketaan tavallisilla tilastollisilla menetelmillä. Oletuksena on, että leesioiden halkaisijat ovat suorassa suhteessa tuberkuliinipitoisuuden logaritmiin.

Testi on pätevä vain, jos virheen luottamusvälin raja-arvot (P = 0,95) ovat vähintään 50 prosenttia ja enintään 200 prosenttia arvioidusta tehosta. Arvioitu teho on vähintään 66 prosenttia ja enintään 150 prosenttia boviinituberkuliinin ilmoitetusta tehosta. Arvioitu teho on vähintään 75 prosenttia ja enintään 133 prosenttia aviäärituberkuliinin ilmoitetusta tehosta. Ilmoitettu teho on vähintään 20000 IU/ml molempien tuberkuliinin osalta (boviini ja aviääri).

2.1.6 Varastointi

Varastointi valolta suojattuna 5 ± 3 °C:n lämpötilassa.

2.1.7 Etiketti

Etiketissä on ilmoitettava:

- teho kansainvälisinä yksikköinä (IU) millilitrassa,

- mahdollisesti lisättyjen aineiden nimi ja määrä,

- pakastekuivattujen valmisteiden osalta:

- lisättävän nesteen nimi ja määrä,

- että tuote on käytettävä heti nesteen lisäyksen jälkeen.

2.2 Testimenettelyt

2.2.1 Viralliset nahansisäiset tuberkuliinitutkimukset ovat:

- yksittäinen nahansisäinen testi - tässä testissä vaaditaan yksi boviinituberkuliinipistos,

- nahansisäinen vertailutesti - tässä testissä vaaditaan yksi boviinituberkuliinipistos ja yksi aviäärituberkuliinipistos, jotka annetaan samanaikaisesti.

2.2.2 Pistettävän tuberkuliiniannoksen on oltava:

- vähintään 2000 IU boviinituberkuliinia

- vähintään 2000 IU aviäärituberkuliinia.

2.2.3 Pistosannoksen tilavuus saa olla enintään 0,2 ml.

2.2.4 Tuberkuliinitestit on suoritettava pistämällä tuberkuliini(t) kaulanahkaan. Pistopaikkojen on sijaittava kaulan etu- ja keskikolmanneksen rajalla. Jos samaan eläimeen pistetään aviääri- ja boviinituberkuliinia, aviäärituberkuliinin pistopaikka on noin 10 cm kaulan yläosasta ja boviinituberkuliinin pistopaikka noin 12,5 cm tätä alempana, hartialinjan kanssa suunnilleen samansuuntaisesti tai eri puolella kaulaa. Sellaisille nuorille eläimille, joiden kaulalla ei ole yhdellä puolella tarpeeksi tilaa pistosten antamiseksi tarpeeksi erillään, annetaan pistos kummallekin puolelle kaulaa samaan kohtaan kaulan keskikolmanneksen keskiosaan.

2.2.5 Tuberkuliinitestin suoritustapa ja vasteen tulkinta:

2.2.5.1 Suoritustapa:

Pistopaikat on ajettava paljaiksi ja puhdistettava. Kullakin paljaaksiajetulla alueella otetaan nahkapoimu etusormen ja peukalon väliin ja mitataan liukumitalla. Mittalukema merkitään tutkimuspöytäkirjaan. Tuberkuliiniannos pistetään tämän jälkeen niin, että tuberkuliinin anto nahansisäisesti varmistuu. Voidaan käyttää lyhyttä steriiliä neulaa, jonka viistottu kärkiosa osoittaa ulospäin ja joka on kiinnitetty tuberkuliinilla täytettyyn mitta-asteikolla varustettuun ruiskuun. Neula on vietävä viistosti syvälle nahkaan. Pistoksen onnistuminen on varmistettava tunnustelemalla esiin pieni hernettä muistuttava turpoama kussakin pistopaikassa. Nahkapoimun paksuus kussakin pistopaikassa on mitattava uudelleen 72 tunnin (+/- 4) kuluttua pistoksesta ja merkittävä tutkimuspöytäkirjaan.

2.2.5.2 Vasteen tulkinta:

Vasteen tulkinnan on perustuttava kliinisiin havaintoihin ja tutkimuspöytäkirjaan merkittyyn (merkittyihin) nahkapoimun paksuuntumiseen (paksuuntumisiin) pistopaikoissa 72 tuntia tuberkuliinin (tuberkuliinien) pistämisestä.

a) Negatiivinen vaste: Jos havaitaan ainoastaan lievää turvotusta, jossa nahkapoimu ei paksune enempää kuin 2 mm eikä samanaikaisesti ole havaittavissa kliinisiä oireita kuten levinnyttä tai laaja-alaista turvotusta, tulehdusnesteiden erittymistä, kudoskuoliota, arkuutta tai tällä alueella olevien imusuonten tai imusolmukkeiden tulehdusta.

b) Epävarma vaste: Jos sellaisia kliinisiä oireita, jotka mainitaan a alakohdassa, ei havaita ja jos nahkapoimun paksuuden lisäys on yli 2 mm mutta alle 4 mm.

c) Positiivinen vaste: Jos havaitaan a alakohdassa mainittuja kliinisiä oireita tai nahkapoimun paksuus pistopaikassa on lisääntynyt 4 mm tai tätä enemmän.

2.2.5.3 Virallisten nahansisäisten tuberkuliinitestien tulkinnan on tapahduttava seuraavasti:

2.2.5.3.1 Yksittäinen nahansisäinen testi:

a) positiivinen: 2.2.5.2 kohdan c alakohdan mukainen positiivinen boviinivaste;

b) epävarma: 2.2.5.2 kohdan b alakohdan mukainen epävarma vaste;

c) negatiivinen: 2.2.5.2 kohdan a alakohdan mukainen negatiivinen boviinivaste.

Eläimet, joista on saatu epävarma tutkimustulos yksittäisessä nahansisäisessä testissä, on tutkittava uudelleen aikaisintaan 42 päivän kuluttua.

Eläimet, joista ei saada negatiivista tulosta tässä toisessa testissä, arvioidaan tutkimuksessa positiivisiksi.

Yksittäisessä nahansisäisessä testissä positiivisen vasteen saaneille eläimille voidaan tehdä nahansisäinen vertailutesti, jos epäillään väärää positiivista tai interferenssivastetta.

2.2.5.3.2 Nahansisäinen vertailutesti karjan virallisen tuberkuloosista vapaan aseman toteamiseksi ja säilyttämiseksi

a) positiivinen: positiivinen boviinivaste, joka on yli 4 mm suurempi kuin aviäärivaste, tai kliinisten oireiden esiintyminen;

b) epävarma: positiivinen tai epävarma boviinivaste, joka on 1-4 mm suurempi kuin aviäärivaste, ja kliinisten oireiden puuttuminen;

c) negatiivinen: negatiivinen boviinivaste tai positiivinen tai epävarma boviinivaste, mutta joka on yhtä suuri tai pienempi kuin positiivinen tai epävarma aviäärivaste ja kliinisten oireiden puuttuminen molemmissa tapauksissa.

Eläimille, joista on saatu epävarma nahansisäinen vertailutestitulos, on tehtävä uusintatesti aikaisintaan 42 päivän kuluttua. Eläimet, joista ei saada negatiivista tulosta tässä toisessa testissä, arvioidaan testissä positiivisiksi.

2.2.5.3.3 Karjan asema virallisesti tuberkuloosista vapaana voidaan peruuttaa toistaiseksi ja kyseisestä karjasta peräisin olevat eläimet on pidettävä yhteisön sisäisen kaupan ulkopuolella siihen asti kunnes seuraavien eläinten tautiasema on selvitetty:

a) eläimet, joiden vaste on arvioitu epävarmaksi yksittäisessä nahansisäisessä tuberkuliinitestissä;

b) eläimet, joiden vaste on arvioitu positiiviseksi yksittäisessä nahansisäisessä tuberkuliinitestissä ja jotka odottavat uutta nahansisäistä vertailutestiä;

c) eläimet, joiden vaste on arvioitu epävarmaksi nahansisäisessä vertailutestissä.

2.2.5.3.4 Koska yhteisön lainsäädännön mukaan eläimille on tehtävä nahansisäinen tuberkuliinitesti ennen jokaista siirtoa, testit on tulkittava siten, että yhtään eläintä, jossa havaitaan yli 2 mm:n suuruinen ihopoimun paksuuntuminen tai kliinisten oireiden esiintyminen, ei saa päästää yhteisön sisäiseen kauppaan.

2.2.5.3.5 Jotta mahdollisimman moni infektoitunut ja sairastunut eläin jostakin karjasta tai joltakin alueelta voidaan löytää, jäsenvaltiot voivat muuttaa testin tulkintaperusteita paremman testiherkkyyden saavuttamiseksi ja pitää kaikkia 2.2.5.3.1 kohdan b alakohdassa ja 2.2.5.3.2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja epävarmoja vasteita positiivisina tuloksina.

3 LISÄTESTIT

Jotta mahdollisimman moni infektoitunut ja sairastunut eläin jostakin karjasta tai joltakin alueelta voidaan löytää, jäsenvaltiot voivat sallia OIE:n diagnostisten testien ja rokotteiden standardeja käsittelevän käsikirjan neljännen painoksen (2000) 2.3.3 luvussa (naudan tuberkuloosi) tarkoitetun gammainterferonimäärityksen käytön tuberkuliinitestin lisäksi.

4 VALTION LAITOKSET JA KANSALLISET VERTAILULABORATORIOT

4.1 Tehtävät ja velvollisuudet

Jäljempänä 4.2 kohdassa luetellut valtion laitokset ja kansalliset vertailulaboratoriot vastaavat 2 ja 3 kohtaan sisältyvien tuberkuliinien ja reagenssien virallisesta testaamisesta maassaan sen varmistamiseksi, että kukin näistä tuberkuliineista tai reagensseista on riittävä edellä tarkoitettuihin standardeihin verrattuna.

4.2 Luettelo valtion laitoksista ja kansallisista vertailulaboratorioista

1) Saksa:

Paul-Ehrlich Institut (PEI), Bundesamt für Sera und Impstoffe, D-23207 Langen; Bundesinstitut für gesundheitlichen Verbraucherchutz und Veterinärmedizin - Bereich Jena - D-07743 Jena;

2) Belgia:

Institut Scientifique de la Santé Publique - Louis Pasteur, 14 Rue Juliette Wytsman - B-1050 Bruxelles;

3) Ranska:

Laboratoire national des médicaments vétérinaires, Fougères;

4) Luxemburgin suurherttuakunta:

toimittajamaan laitos;

5) Italia:

Istituto superiore di Sanità, Rooma;

6) Alankomaat:

Centraal Instituut voor Dierziekte Controle Lelystad (CIDC-Lelystad), Lelystad;

7) Tanska:

Danmarks Veterinærinstitut, Bülowsvej 27, DK-1790 København;

8) Irlanti:

toimittajamaan laitos;

9) Yhdistynyt kuningaskunta:

The Veterinary Laboratory Agency, Addlestone, Weybridge;

10) Kreikka:

Κέντρο Κτηνιατρικών Ιδρυμάτων, Νεαπόλεως 25, 153 10 Αθήνα;

11) Espanja:

Laboratorio de Sanidad y producción Animal de Granada;

12) Portugali:

Laboratório Nacional de Investigação Veterinária, Lissabon;

13) Itävalta:

Bundesanstalt für veterinärmedizinische Untersuchungen, Mödling;

14) Suomi:

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, Helsinki / Anstalten för veterinärmedicin och livsmedel, Helsingfors;

15) Ruotsi:

Statens veterinärmedicinska anstalt, Uppsala."