14.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 419/25

1)

Onko luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/59/EU, (1) erityisesti sen 1 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan 2 ja 23 alakohtaa luettuna yhdessä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan kanssa tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluu myös likvidaatioyksikkö (likvidaatioyhtiö), joka direktiivin 2014/59/EU tullessa voimaan 2.7.2014 oli vielä asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luottolaitos (CRR-laitos) mutta on menettänyt tämän ominaisuuden ennen direktiivin 2014/59/EU täytäntöönpanolle asetetun määräajan loppumista 31.12.2014 ja jolla ei ole enää pankkioikeudellista toimilupaa pankkitoiminnan harjoittamiseksi vaan joka saa lakisääteisen toimiluvan perusteella harjoittaa ainoastaan sellaista (pankki)liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on pelkästään omaisuuden likvidointi?

2)

Onko direktiiviä 2014/59/EU ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 37 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että toimenpide, joka vastaa direktiivin 2014/59/EU 43 artiklassa tarkoitettua velkakirjojen arvon alaskirjausta, kuuluu sen aineelliseen soveltamisalaan myös silloin, jos se toteutetaan kotijäsenvaltion kansallisen oikeussäännön seurauksena sellaisessa tapauksessa, jossa likvidaatioyksikön elinkelpoisuutta ei ole realistisesti enää mahdollista palauttaa ja likvidaatioyksikkö on myynyt toimintaa jatkavat osansa jo 2.7.2014 tapahtuneen direktiivin 2014/59/EU voimaantulon jälkeen mutta ennen täytäntöönpanolle asetetun määräajan loppumista 31.12.2014; mitään järjestelmän kannalta merkittäviä palveluja ei myöskään ole siirretty omaisuudenhoitoyhtiölle eikä muitakaan laitoksen osia ole enää myyty eikä siirretty vaan tämän likvidaatioyksikön tehtävänä on yksinomaan hallinnoida varoja, oikeuksia ja velkoja, jotta nämä yksittäiset varat, oikeudet ja velat voidaan realisoida hyvässä järjestyksessä, aktiivisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla (omaisuuden likvidointi)?

3)

Onko luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY (3) 3 artiklan 2 kohtaa (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2014/59/EU 117 artiklalla) tulkittava siten, että likvidaatioyksikön kotijäsenvaltion hallintoviranomaisen määräämä toisen kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvan likvidaatioyksikön velkojen leikkaaminen sekä korkoprosentin alentaminen ja velkojen maksun lykkääminen siinä jäsenvaltiossa, jonka oikeutta velkoihin sovelletaan ja jossa kyseisen velkojan kotipaikka on, tulevat täysimääräisesti voimaan ilman eri muodollisuuksia, vai edellyttääkö tämä, että likvidaatioyksikkö (likvidaatioyhtiö) kuuluu direktiivin 2014/59/EU henkilölliseen soveltamisalaan (ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen mukaisesti) ja että määrätty toimenpide kuuluu direktiivin 2014/59/EU aineelliseen soveltamisalaan?

4)

Tarkoittaako ilmaus ”tulevat täysimääräisesti voimaan ilman eri muodollisuuksia”, että kansallisella tuomioistuimella, jonka on tehtävä ratkaisu kotijäsenvaltion oikeuden mukaisesti määrättyjen toimenpiteiden tunnustamisesta velkoihin sovellettavan oikeuden yhteydessä, ei ole toimivaltaa tutkia edellä mainittujen toimenpiteiden yhteensopivuutta direktiivin 2014/59/EU kanssa?