Valitus, jonka Timab Industries ja Cie financière et de participations Roullier (CFPR) ovat tehneet 27.7.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-456/10, Timab Industries ja CFPR v. komissio, 20.5.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-411/15 P)

(2015/C 320/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Timab Industries ja Cie financière et de participations Roullier (CFPR) (edustaja: avocate N. Lenoir)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät valituksensa tueksi viisi kumoamisperustetta.

Ensimmäiseksi ne katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti todistustaakkaa koskevia säännöksiä ja loukkasi puolustautumisoikeuksia, koska se katsoi, että valittajien olisi pitänyt osoittaa sovintomenettelyssä, etteivät ne olleet osallistuneet kartelliin ennen vuotta 1993.

Toiseksi valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta itseään vastaan todistamisesta kieltäytymistä koskevan oikeuden sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta. Niiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin käytti väärin täyttä harkintavaltaansa, koska se ei valvonut komission toteennäyttämisvelvollisuutta valittajien väitettyjen ”todistusten” luokittelun osalta, millä oli huomattava vaikutus sakon määrän määrittämiseen.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin erehtyi valittajien mukaan täyden harkintavaltansa laajuudesta, koska se piti ”uutena seikkana” sitä, että komissio myönsi valittajien sovintomenettelystä vetäytymisen jälkeen, etteivät nämä olleet osallistuneet kartelliin vuosien 1978 ja 1992 välisenä aikana, millä perusteltiin määrältään huomattavasti korotetun sakon määräämistä merkittävästi lyhentyneestä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi täyttä harkintavaltaansa valittajien mukaan virheellisesti, perusteli tuomionsa ristiriitaisesti, teki oikeudellisia virheitä sovintomenettelyn soveltamisessa ja loukkasi luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita, koska se vahvisti sovintomenettelyn aikana yhteistyön perusteella myönnettyjen alennusten poistamisen lähes kokonaisuudessaan, mitä valittajat eivät voineet tässä laajuudessa perustellusti ennakoida.

Valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta vielä täyden harkintavallan käyttämisestä virheellisesti sekä yhdenvertaisuusperiaatteen ja yksilöllisesti mukautettavan seuraamuksen periaatteen loukkaamisesta.

Liitännäisesti valittajat vaativat unionin tuomioistuinta toteamaan, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi oikeudenkäynnin kohtuuttoman keston vuoksi valittajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti.