13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/94

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Pohjois-Koreasta (Korean demokraattisesta kansantasavallasta) ja erityisesti 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2012 pidetyn EU:n ja Kiinan huippukokouksen sekä Madridissa 29. kesäkuuta 2010 pidetyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 29. neuvottelukierroksen, jossa keskusteltiin pohjoiskorealaisista pakolaisista,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän kuudennessa (30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2009) istunnossa esitellyn Pohjois-Koreaa koskevan raportin,

—

ottaa huomioon Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta seuraavan erityisraportoijan 21. helmikuuta 2011 esittämän raportin, jossa hän ilmaisee huolensa siitä, että Pohjois-Korea ei ole tähän mennessä sitoutunut mitenkään yleisen määräaikaisarvioinnin suositusten ja päätelmien täytäntöönpanoon,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. maaliskuuta 2012 yksimielisesti hyväksymän päätöslauselman A/HRC/19/L.29, jossa ihmisoikeusneuvosto ilmaisee olevansa hyvin huolestunut jatkuvista vakavista, laajamittaisista ja järjestelmällisistä ihmisoikeusrikkomuksista Korean demokraattisessa kansantasavallassa, sekä YK:n yleiskokouksen 29. maaliskuuta 2012 antaman päätöslauselman A/RES/66/174,

—

ottaa huomioon Etelä-Korean kansallisen ihmisoikeusneuvoston toukokuussa 2012 Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksista laatiman raportin, joka perustuu noin 800 pakolaisen sekä useiden satojen vankileireiltä elossa selvinneiden loikkareiden haastatteluihin,

—

ottaa huomioon Pohjois-Korean yleisen turvallisuuden ministeriön vuonna 2010 antaman asetuksen, jonka nojalla loikkaamisesta tehdään rikos, joka on ”petos kansakuntaa vastaan”,

—

ottaa huomioon Pohjois-Korean viranomaisten joulukuussa 2011 antaman lausunnon, jossa viranomaiset tuovat julki aikomuksena on ”tuhota” kolmanteen sukupolveen perhe, jonka jäsen on paennut maasta Kim Jong-ilin kuoleman vuoksi määrätyn 100 päivän suruajan kuluessa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa tuomitaan Pohjois-Korean vakavat, laajamittaiset ja järjestelmälliset ihmisoikeusrikkomukset ja etenkin poliittisten vankien ja pakkopalautettujen Pohjois-Korean kansalaisten kiduttaminen ja lähettäminen työleireille; ottaa huomioon, että valtiolliset viranomaiset mahdollistavat sen, että laittomia teloituksia, mielivaltaisia pidätyksiä ja tahdonvastaisia katoamisia pannaan järjestelmällisesti täytäntöön;

B.

toteaa, että suuri osa kansasta näkee nälkää, ja panee merkille, että Maailman elintarvikeohjelman syyskuussa 2009 julkaiseman raportin mukaan kolmannes Pohjois-Korean naisista ja lapsista on aliravittuja;

C.

toteaa, että Pohjois-Korean hallituksen politiikan seurauksena ja vaaroista huolimatta maasta arvioidaan vuosien kuluessa paenneen jopa 400 000 pohjoiskorealaista, joista useat asuvat naapurimaassa Kiinassa ”laittomina maahanmuuttajina”;

D.

toteaa, että useimmilla pohjoiskorealaisilla pakolaisilla ei ole aikomusta jäädä Kiinaan, mutta heidän on matkustettava maan kautta päästäkseen Etelä-Koreaan tai muualle maailmaan;

E.

ottaa huomioon, että vuonna 1986 Pohjois-Korean kanssa tehdyn palauttamissopimuksen nojalla Kiina estää Pohjois-Korean kansalaisia pääsemästä UNHCR:n turvapaikkamenettelyjen piiriin ja rikkoo vuonna 1957 tehtyä YK:n pakolaisyleissopimusta ja sen vuonna 1967 tehtyä lisäpöytäkirjaa, johon Kiinan kansantasavalta on liittynyt; toteaa, että kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan Kiinan kansantasavalta pidättää ja palauttaa pakkokeinoin jopa 5 000 pohjoiskorealaista pakolaista Pohjois-Koreaan joka vuosi;

F.

toteaa, että suuri määrä Kiinassa olevista pohjoiskorealaisista pakolaisista on naisia, joista monet ovat ihmiskaupan, seksiorjuuden ja pakkoavioliittojen uhreja, ja ottaa huomioon, että tällaisten rikosten seurauksena syntyneitä lapsia pidetään Kiinassa valtiottomina ja heidät hylätään tai jätetään saman kohtalon armoille kuin heidän äitinsä;

G.

ottaa huomioon, että 29. maaliskuuta 2012 Kim Jong-hwan ja kolme muuta Soulissa toimivan Network for North Korean Democracy and Human Rights -järjestön aktivistia pidätettiin Dalianin kaupungissa Kiinassa (Liaoningin provinssi) ja heitä koskevien syytösten mukaan he ovat ”uhka Kiinan kansalliselle turvallisuudelle”, koska he yrittivät auttaa pohjoiskorealaisia loikkareita;

H.

ottaa huomioon, että silminnäkijöiden kertomusten mukaan pakkokeinoin Pohjois-Koreaan palautettuja pakolaisia kidutetaan järjestelmällisesti, heitä suljetaan keskitysleireihin ja voidaan jopa teloittaa ja että raskaana olevia naisia on väitteiden mukaan pakotettu abortteihin ja kiinalaisten isien lapset ovat vaarassa joutua surmatuiksi; ottaa huomioon valtion harjoittaman syyllisyyspolitiikan, jonka johdosta kokonaisia perheitä, lapset ja isovanhemmat mukaan luettuina, viedään vankeuteen;

I.

toteaa, että satelliittikuvat ja pohjoiskorealaisten loikkareiden kertomukset tukevat väitteitä, että Pohjois-Koreassa toimii ainakin kuusi keskitysleiriä ja lukuisia uudelleenkoulutusleirejä, joissa on mahdollisesti jopa 200 000 vankia, joista useimmat ovat poliittisia vankeja;

1.

toistaa Pohjois-Korealle esittämänsä vaatimuksen lopettaa välittömästi jatkuvat vakavat, laajamittaiset ja järjestelmälliset kansalaisiinsa kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset, joiden vuoksi pohjoiskorealaiset joutuvat pakenemaan maastaan;

2.

kehottaa Pohjois-Korean viranomaisia toimimaan YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän raportin suositusten mukaisesti ja sallimaan heti sen, että riippumattomat kansainväliset asiantuntijat tarkastavat kaikentyyppiset pidätyskeskukset;

3.

kehottaa jäsenvaltioita järjestämään entistä systemaattisemmin eurooppalaisen ja kansainvälisen suojelun maastaan pakeneville pohjoiskorealaisille ja pyytää komissiota jatkamaan pohjoiskorealaisia pakolaisia auttavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemista;

4.

pitää hyvin valitettavana, että Kim Jong-hwanin ja hänen aktivistitovereidensa tapauksessa Kiinan viranomaiset ovat tietojen mukaan käyttäneet ensimmäistä kertaa syytteen perusteena ”uhkaa kansalliselle turvallisuudelle”, mikä voi johtaa kuolemanrangaistukseen; kehottaa Kiinan viranomaisia myöntämään täydet konsulioikeudet Etelä-Korean viranomaisille sekä oikeusavun neljälle aktivistille ja vapauttamaan heidät nopeasti;

5.

kehottaa Kiinan kansantasavaltaa noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, erityisesti vuonna 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta ja sen vuonna 1967 tehtyä lisäpöytäkirjaa sekä vuonna 1984 tehtyä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista yleissopimusta ja lopettamaan Pohjois-Korean kansalaisten palauttamisen Pohjois-Koreaan, palautetut ja heidän perheensä ovat suuressa vaarassa joutua pahoinpidellyiksi tai jopa teloitetuiksi;

6.

kehottaa Kiinan kansantasavaltaa lopettamaan vuonna 1986 pakolaisten palauttamisesta tehdyn sopimuksen ja suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin raportteihin, joiden mukaan Kiina saattaa muuttaa politiikkaansa; muistuttaa, että Pohjois-Korean kansalaisia pidetään täysivaltaisina Korean tasavallan kansalaisina, ja kehottaa Kiinan kansantasavaltaa päästämään heidät turvallisesti Etelä-Koreaan tai kolmansiin maihin;

7.

vetoaa Kiinan viranomaisiin, jotta ne kohtelisivat pohjoiskorealaisia loikkareita ”sur place -pakolaisina”, sallisivat pakolaisille mahdollisuuden turvautua UNHCR:ään, jotta heidän asemansa voitaisiin määritellä ja jotta he voisivat asettautua uudelleen turvallisesti, vapauttamaan kaikki tällä hetkellä pidätettyinä olevat loikkarit, dekriminalisoimaan ne, jotka yrittävät auttaa pakolaisia humanitaarisin perustein, ja myöntämään Kiinan kansalaisten kanssa naimisissa oleville pohjoiskorealaisille naisille laillisen asukkaan aseman;

8.

kehottaa Kiinaa myös lopettamaan pohjoiskorealaisten pakolaisten jäljittämiseen ja heidän pidättämiseensä tähtäävän yhteistyön Pohjois-Korean turvallisuuspalvelun agenttien kanssa; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa sen sijaan sallimaan, että kansalaisjärjestöt ja yhdyskuntapalvelujen tarjoajat toimittavat humanitaarista apua Kiinassa oleville pohjoiskorealaisille pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, elintarvikkeiden toimittaminen, sairaanhoito, koulutus sekä oikeudelliset ja muut palvelut mukaan luettuina;

9.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa ja komissiota ottamaan Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteen ja Kiinaan paenneiden pohjoiskorealaisten pakolaisten kysymyksen esille kaikissa EU:n ja Kiinan välisissä korkean tason keskusteluissa osana EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelua;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle/komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioille, neuvostolle, komissiolle, Korean tasavallan, Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan kansantasavallan hallituksille, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle, YK:n ihmisoikeusasioiden päävaltuutetulle, Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta seuraavalle YK:n eritysraportoijalle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.