9.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/15

Ensimmäinen valitusperuste. Tosiseikkoja koskeva virhe ja EY 87 artiklan 1 kohdan ja EY 88 artiklan 3 kohdan, asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 1 artiklan c kohdan ja asetuksen N:o 794/2004 (2) 4 artiklan rikkominen.

Italia aikoi vuoden 2008 talousarviosta annetulla lailla ainoastaan täydentää rahoitusta vuoden 2004 talousarviosta annetussa laissa ja 2.2.2004 tehdyssä ministeriön päätöksessä tarkoitetulle laivanrakennusteollisuudelle suunnatulle tuelle, jonka komissio oli jo hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1177/2002 (3) (laivanrakennusteollisuuden väliaikaisista suojajärjestelyistä annettu asetus) perusteella, muuttamatta itse tuen edellytyksiä tai yrityksiä ja sopimuksia, joille tukea voitiin myöntää. Rahoitus oli näet käytetty loppuun, koska hakemuksia oli tullut arvioitua enemmän. Tuolle tuelle luontaisen rakenteen vuoksi sillä ei voi olla ennalta määrättyä kokonaismäärää; näin ollen rahoituksen täydentäminen ei voi tarkoittaa, että jo hyväksyttyä tukea muutettaisiin olennaisella tavalla, jolloin kyseessä olisi uusi tuki. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen jättäessään ottamatta huomioon nämä seikat.

Toinen valitusperuste. Asetuksen (EY) N:o 1177/2002 2, 3, 4 ja 5 artiklan rikkominen.

Komissio on katsonut, että vuoden 2008 talousarviosta annettu laki on uusi tuki, koska laivanrakennusteollisuuden väliaikaisista suojajärjestelyistä annetussa asetuksessa tarkoitettu järjestelmä oli päättynyt 31.3.2005 eikä sitä voitu tuon päivämäärän jälkeen enää soveltaa. Tämä ei pidä paikkaansa, koska tuo päivämäärä viittasi ainoastaan päivään, jonka jälkeen ei enää voitu tehdä tukeen oikeuttavia laivanrakennussopimuksia. Samassa asetuksessa säädettiin kuitenkin, että tukea myönnetään yrityksille, jotka olivat luovuttaneet laivat kolmen vuoden kuluessa sopimuksentekopäivästä (tätä aikaa voitiin pidentää enintään kolmella vuodella). Näin ollen asetusta voitiin soveltaa kyseisiin sopimuksiin ainakin 31.3.2008 saakka. Vuoden 2008 talousarviosta annettu laki, joka hyväksyttiin 24.12.2007, on nimenomaan tuon asetuksen täytäntöönpanotoimi, jonka tarkoituksena on sallia tukien maksaminen kaikille 31.3.2005 mennessä tehdyille sopimuksille. Vuoden 2008 talousarviosta annetun lain oikeusperustana oli näin ollen laivanrakennusteollisuuden väliaikaisista suojajärjestelyistä annettu asetus, jota komission olisi pitänyt soveltaa ja hyväksyä tämä laki. Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että komission valta arvioida laivanrakennusalan tukia laivanrakennusteollisuuden väliaikaisista suojajärjestelyistä annetun asetuksen nojalla päättyi 31.3.2005, vaikka nämä toimet koskivat ennen 31.3.2005 tehtyjä sopimuksia.

Kolmas valitusperuste. EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdan ja EY 88 artiklan 3 kohdan rikkominen. Olennaisten menettelymääräysten rikkominen perustelujen puuttumisen vuoksi (EY 253 artikla).

Komissio on katsonut, että mistään perustamissopimuksen määräyksestä tai muista lähteistä ei seuraa, että vuoden 2008 talousarviosta annetussa laissa säädetty tuki soveltuisi yhteismarkkinoille. Tämä ei pidä paikkaansa, koska kyseessä oli yhteisön laivanrakennusteollisuuden suojeleminen Koreasta peräisin olevalta polkumyynniltä, minkä vuoksi olisi voitu soveltaa 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa (Euroopan yhteistä etua koskeva tärkeä hanke) tai 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa (tuki tietyn talousalueen kehityksen edistämiseen) ja joka tapauksessa suhteellisuusperiaatetta: jos tuettaisiin vain joitakin sopimuksia, koska rahoitus oli käytetty loppuun, kyseessä olisi suhteeton keino tukea julkisia varoja, koska kyseisten yritysten välille aiheutettaisiin vakava kilpailunvääristyminen. Komissio ei ole tutkinut mitään näistä mahdollisista perusteluista poiketa valtiontukia koskevasta kiellosta. Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että Italia ei ollut esittänyt mitään perusteita sille, että voitaisiin poiketa valtiontukia koskevasta kiellosta, erityisesti erilaisen kohtelun ja kilpailunvääristymisen osalta, joita olisi aiheutunut, jos tuet olisi evätty tietyiltä yrityksiltä ja niitä olisi myönnetty samassa tilanteessa oleville toisille yrityksille. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että komission päätös oli riittävästi perusteltu.

Neljäs valitusperuste. Luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun (syrjintäkiellon) periaatteen loukkaaminen.

Komission hyväksyttyä laivanrakennusteollisuuden väliaikaisista suojajärjestelyistä annetussa asetuksessa säädetyn järjestelmän 2.2.2004, oli syntynyt perusteltu luottamus siihen, että myös laki, jonka tarkoituksena oli pelkästään myöntää lisärahoitusta kyseiselle järjestelmälle, hyväksyttäisiin. Myös yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää tällaista lähestymistapaa, koska varojen kuluttua loppuun vain osa toimijoista oli saanut tukea, mutta eivät kaikki samassa tilanteessa olevat toimijat. Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että Italialle ja henkilöille, joita asia koskee, oli selvää, että vuonna 2004 tehdyssä tuen hyväksyvässä päätöksessä asetettiin tuelle hyväksyttäväksi kattomääräksi 10 miljoonaa euroa. Päinvastoin oli syntynyt perusteltu luottamus siihen, että kaikki tukeen oikeutetut toimijat voisivat saada tukea.