EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62009CN0358

Asia C-358/09 P: Valitus, jonka DSV Road NV on tehnyt 7.9.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-219/07, DSV Road NV v. Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2009 antamasta tuomiosta

EUVL C 297, 5.12.2009, p. 17–18 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

5.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 297/17


Valitus, jonka DSV Road NV on tehnyt 7.9.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-219/07, DSV Road NV v. Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-358/09 P)

2009/C 297/22

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: DSV Road NV (edustajat: advocaat A. Poelmans ja advocaat G Preckler)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

DSV Road NV vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

ottaa valituksen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi ja

näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-219/07 8.7.2008 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

Siltä osin kuin yhteisöjen tuomioistuin päättää siinä tapauksessa, että tuomio kumotaan, ratkaista itse asian:

 

Belgian kuningaskunnan tekemästä hakemuksesta (asianumero REC 05/02) 24.4.2007 tehty Euroopan yhteisöjen komission päätös K(2007) 1776, jossa todetaan, että 168 004,65 euron suuruiset tuontitullit, jotka olivat Belgian kuningaskunnan 12.8.2002 tekemän hakemuksen kohteena, on kannettava jälkikäteen ja että kyseisiä tulleja ei voida peruuttaa, on kumottava.

 

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa tuomioistuimissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Tullikoodeksin (1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohta

Ensimmäinen valitusperuste: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa soveltaessaan ottanut huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 9.3.2006 antamassa tuomiossaan (2) tästä artiklasta antamaa tulkintaa erityisesti siltä osin kuin se koskee todistustaakan sisältöä siitä, että virheellisten todistusten antamisen syynä on oltava viejän ilmoittamat virheelliset tosiseikat. Kyseisen tuomion mukaan todistustaakka ei ainoastaan ole selvästi tulliviranomaisilla, jotka haluavat kantaa tullin jälkitullauksin, vaan se on myös täytettävä objektiivisten, alkuperäisten todistusasiakirjojen avulla.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ymmärtänyt tämän takia tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan väärin ja soveltanut näin ollen yhteisön oikeutta virheellisesti, eli rikkonut sitä. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on tästä syystä korjata tämä oikeuden väärä soveltaminen.

Toinen valitusperuste: Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut kaikilta osin sille esitettyä näyttöä virheellisen käsityksen perusteella, koska riidanalainen näyttö ei täytä tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimuksia sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut ne 9.3.2006 antamassaan tuomiossa. (3)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on luokitellut tästä syystä esitetyn näytön juridisesti virheellisesti ja rikkonut siten yhteisön oikeutta. (4)

Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei päättänyt näyttöä arvioidessaan johdonmukaisesti — ja näin ollen myös paradoksisesti —, että yhtäältä esillä oleva todistusaineisto riittää komissiolla olevan sitä koskevan todistustaakan täyttämiseen, että virheellisten todistusten antamisen syynä olivat viejän ilmoittamat virheelliset tosiseikat ja toisaalta se hylkäsi samojen sääntöjen perusteella riittämättömänä valittajalta vaaditun näytön siitä, että Thaimaan tulliviranomaiset tiesivät tai ainakin niiden olisi pitänyt kohtuudella tietää, että tavarat eivät olleet oikeutettuja etuuskohteluun.

Yhteisöjen tuomioistuimen asiana on määrätä seuraukset perusteluiden puutteellisuuden johdosta niiden virheiden takia, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt näyttönä esitettyjen oikeudenkäyntiasiakirjojen tarkastelun ja arvioinnin yhteydessä. (5)

2)

Tullikoodeksin 239 artiklasta

Ainoa valitusperuste: Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan virheellisen soveltamisen johdosta tai näyttönä esitettyjen oikeudenkäyntiasiakirjojen arvioinnissa tapahtuneiden virheiden takia katsonut erheellisesti, että tilanne, jossa valittaja on, ei ole tullikoodeksin 239 artiklassa tarkoitettu erityistilanne.


(1)  Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

(2)  Asia C-293/04, Beemsterboer, tuomio 9.3.2006, Kok., s. I-2263.

(3)  Idem.

(4)  Asia C-325/94 P, An Taisce ja WWF UK v. komissio, määräys 11.7.1996, Kok., s. I-3739-3740, 28 ja 30 kohta.

(5)  Asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio 24.10.1996, Kok. s. I-5399, 40 kohta.


Top