Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62009CN0214

    Asia C-214/09 P: Valitus, jonka Anheuser-Busch, Inc. on tehnyt 12.6.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-191/07, Anheuser-Busch, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Budějovický Budvar, národni podnik 25.3.2009 antamasta tuomiosta

    EUVL C 193, 15.8.2009, p. 13–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    15.8.2009   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 193/13


    Valitus, jonka Anheuser-Busch, Inc. on tehnyt 12.6.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-191/07, Anheuser-Busch, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Budějovický Budvar, národni podnik 25.3.2009 antamasta tuomiosta

    (Asia C-214/09 P)

    2009/C 193/18

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

    Asianosaiset

    Valittaja: Anheuser-Busch (edustajat: Rechtsanwältin V. von Bomhard ja Rechtsanwalt B. Goebel)

    Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Budějovický Budvar, národni podnik

    Vaatimukset

    Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

    kumoaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-191/07 25.3.2009 antaman tuomion ja

    velvoittaa ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen osapuolen maksamaan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Anheuser-Busch vetoaa kolmeen valitusperusteeseen eli ensinnäkin asetuksen N:o 207/2009 (1) 41 artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (2) täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (3) 16 säännön 1 ja 3 kohdan sekä 20 säännön 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen, toiseksi asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen sekä kolmanneksi asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen.

    Ensiksi mainitut kaksi valitusperustetta koskevat menettelyllisiä kysymyksiä. Anheuser-Busch katsoo, että mainitut kysymykset ovat tässä asiassa merkityksellisiä. Sikäli kuin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan a alakohtaan perustuva väite koski oluita, valituslautakunta saattoi ratkaista asian ainoastaan ottamalla huomioon aikaisemman rekisteröinnin IR 238 203. Tämä merkitsi samalla sitä, että aiemmin väitemenettelyn kuluessa esitettyjä argumentteja, jotka liittyivät kysymykseen siitä, oliko sana ”Budweiser” hallitseva osatekijä Budvarin kuviomerkissä, ei otettu huomioon.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, ettei Budvarilla ollut oikeudellista velvoitetta toimittaa todisteita siitä, että sen rekisteröinti IR 238 203 oli keskeytyksettä voimassa (eli todisteita rekisteröinnin uudistamisesta). Tämä velvoite seuraa asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan 2 kohdan kolmannesta virkkeestä ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanosta vuonna 1995 annetun asetuksen 16 säännön 1 ja 3 kohdasta ja 20 säännön 2 kohdasta sekä SMHV:n Budvarille 18.1.2002 esittämästä uudesta kehotuksesta toimittaa ”kaikki muut väitettä tukevat tosiseikat, todisteet ja argumentit”. Mainitut todisteet tuli kyseisen kehotuksen mukaan toimittaa 26.2.2002 mennessä. Ne esitettiin kuitenkin vasta 21.1.2004.

    Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen ja sovelsi siten virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohtaa, kun se virheellisesti katsoi, että kyseistä säännöstä ei sovellettu mainitun rekisteröinnin uudistamista koskevan todistuksen toimittamiseen, koska siitä, mikä tältä osin oli ”ajoissa”, ei ollut määrätty. Itse asiassa tästä oli kuitenkin määrätty ja valituslautakunnan tuli siten ainakin käyttää 76 artiklan 2 kohdan mukaista harkintavaltaansa siltä osin, aikoiko se ottaa mainitut todisteet huomioon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi valituslautakunnan päätöksessä katsotun, että mainittu rekisteröinnin uudistamista koskeva todistus oli toimitettu ajoissa. Tästä seuraa, että 76 artiklan 2 kohtaa sovellettiin virheellisesti sikäli kuin valituslautakunta ei käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa ja sikäli kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti valituslautakunnan päätöksen tältä osin.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä seikkaa, että Budvarin tavaramerkin käyttöä koskevat todisteet eivät olleet riittäviä, ja se viittasi lisäksi sellaisiin muihin tavaramerkkeihin, joille valituksenalainen tuomio ja se valituslautakunnan päätös, jota kyseinen tuomio koskee, eivät perustuneet ja sovelsi siten virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohtaa.


    (1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

    (2)  Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1).

    (3)  Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1).


    Top