22.4.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/3

1.

EKP korostaa, että tässä lausunnossa esitetyt yksilöidyt huomautukset eivät vaikuta mahdollisiin tuleviin kannanottoihin Euroopan valvontajärjestelyjen uudistamista koskevissa laajemmissa Euroopan tason keskusteluissa, (3) joita käydään erityisesti komission äskettäin asettamassa korkean tason asiantuntijaryhmässä (4).

2.

EKP on useissa yhteyksissä (5) esittänyt, että luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (6) ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY (7) nykyistä rakennetta ei pitäisi pitää tavoiteltuna lopputuloksena vaan pikemminkin yhtenä askeleena pitkäaikaisessa prosessissa, jossa pyritään ottamaan käyttöön ns. Lamfalussy-mallin perusteella kehitettyjen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti rahoituslaitoksia koskevia välittömästi sovellettavia toisen tason täytäntöönpanotoimia Euroopan unionissa. Direktiivillä 2006/48/EY on rajoitettu komitologiamenettelyn käyttöä ja täytäntöönpanotoimien soveltamisalaa (8). Basel II -sopimuksen (9) täytäntöönpano olisi tarjonnut ainutlaatuisen mahdollisuuden direktiivin 2006/48/EY muuttamiseen näiden periaatteiden mukaiseksi, mutta tätä tilaisuutta ei ole käytetty. Pankkialalla on tästä syystä edelleen paljon tehtävää, jotta Lamfalussy-lainsäädäntömallista saataisiin täysi hyöty. Tämä prosessi edellyttäisi i) ensimmäisen tason yhteisön säädösten rajoittamista puiteperiaatteisiin, jotka heijastavat perustavanlaatuisia poliittisia valintoja ja aineellisia kysymyksiä; ja ii) teknisten säännösten yhdistämistä yhteen tai useampaan välittömästi sovellettavaan toisen tason asetukseen, joista vähitellen syntyisi EU:n rahoituslaitoksiin sovellettavien teknisten sääntöjen perusrunko, kun komitologiamenettelyä käytettäisiin runsaammin. EKP katsoo tässä yhteydessä, että useimmat direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY teknisistä liitteistä pitäisi hyväksyä suoraan toisen tason toimina ja, mikäli tämä täyttää kansallisen täytäntöönpanon joustavuutta koskevan vaatimuksen, komission asetuksina.

3.

Koska mahdollisuudet käyttää aineellisoikeudellisia ja rakenteeltaan toisen tason täytäntöönpanotoimia ovat vähäiset direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY yhteydessä, ohjeille annetaan tärkeämpi rooli Lamfalussy-mallin kolmannella tasolla. EKP huomauttaa tässä yhteydessä, että ehdotetulla direktiivillä sisällytetään ensi kertaa direktiiviin 2006/48/EY nimenomaisia viittauksia Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean (CEBS) ohjeisiin ja suosituksiin (10). EKP tunnustaa täysin näistä ohjeista koituvat edut, huomattavan työmäärän, jonka CEBS on tehnyt yhtenäistäessään valvontastandardeja ja -käytäntöjä, sekä tarpeen varmistaa se, että jäsenvaltiot noudattavat ohjeita. Koska nämä ohjeet eivät kuitenkaan ole sitovia, niillä ei taata yhteisön lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista eri jäsenvaltioissa. ”Parempaa sääntelyä” koskevien periaatteiden (11) mukaisesti yhteisön lainsäädännössä pitäisi välttää nimenomaisia viittauksia tällaisiin ohjeisiin, jotka eivät ole sitovia. EKP suosittelee sen sijaan, että ehdotetussa direktiivissä täsmennettäisiin alueet, joilla CEBS:n edellytetään edistävän valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista omalta osaltaan. Lamfalussy-mallin ja 2 kohdassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja EU:n tason yhdenmukaistetun lainsäädännön antamisen edistämiseksi saattaisi lisäksi joissain tapauksissa olla suositeltavaa, että yhteisön lainsäätäjä muuttaisi näiden kolmannen tason sitomattomien CEBS:n ohjeiden aineellisen sisällön sitovaksi yhteisön lainsäädännöksi joko ensimmäisellä tasolla yhteispäätösmenettelyssä tai toisen tason täytäntöönpanotoimina, jotka komissio hyväksyisi komitologiavaltuuksiensa mukaisesti ja joita sovellettaisiin yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa (12).

4.

EKP ymmärtää, että useat komission direktiiveihin 2006/48/EY ja 2006/49/EY ehdottamat muutokset johtuvat rahoitusmarkkinoiden äskettäisistä häiriöistä ja että näiden direktiivien rakenteen uudistaminen ei ollut tässä tilanteessa mahdollista. EKP:n mielestä näiden direktiivien täydellinen uudistaminen edellä kuvattujen periaatteiden mukaisesti edistäisi kuitenkin suuresti yhteisön pankkilainsäädännön avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisäämistä. Tämänhetkinen markkinoiden myllerrys on myös tuonut esiin sellaisten säädösten tärkeyden, joita voidaan muuttaa helposti niiden mukauttamiseksi muuttuviin olosuhteisiin, kuten toisen tason täytäntöönpanotoimet, jolloin ainoastaan puiteperiaatteet jäävät jäykiksi ensimmäisen tason toimiksi, koska ne ovat yleensä pysyvämpiä. EKP kannustaa myös korkean tason asiantuntijaryhmän tekemien havaintojen perusteella EU:n lainsäätäjää harkitsemaan edellä esitettyjä suosituksia.

5.

Komissio on esittänyt äskettäin kaksi luonnosta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten täytäntöönpanosta annettaviksi direktiiveiksi (13). EKP huomauttaa, että jotkin näistä teknisistä säännöksistä liittyvät arvopaperistamiseen ja ulkopuolisten luottoluokituslaitosten käyttämiin menetelmiin. Vaikka EKP:lla ei ole erityistä huomautettavaa näistä erityissäännöksistä, se yhtyy komission seuraaviin näkemyksiin ensimmäisen tason ja toisen tason toimien järjestyksestä (14): i) yleissääntönä sekä oikeudellisen johdonmukaisuuden ja avoimuuden vuoksi toisen tason toimenpiteiden ei pitäisi edeltää ensimmäisen tason toimenpiteitä, jolloin saatettaisiin tehdä tyhjäksi keskustelun jatkaminen niiden asiasisällöstä; ja ii) ensimmäisen ja toisen tason toimenpiteitä pitäisi toteuttaa mahdollisimman paljon samanaikaisesti. Tämä helpottaisi myös EKP:n tehtävää, kun se antaa perustamissopimuksen 105 artiklan 4 kohdan nojalla lausuntoja ehdotetuista yhteisön säädöksistä (mukaan luettuina toisen tason täytäntöönpanotoimien luonnokset).

6.

EKP suhtautuu kaiken kaikkiaan myönteisesti ehdotetun direktiivin tavoitteeseen parantaa riskien ja likviditeetin hallintaa luottolaitoksissa myös pankkien välisten vastuiden osalta (15). EKP yhtyy erityisesti komission näkemykseen siitä, että pankkien väliset vastuut muodostavat huomattavan riskin, koska pankit voivat joutua konkurssiin siitäkin huolimatta, että niitä säännellään, ja että pankkien väliset suuret riskikeskittymät vaativat hyvin varovaista hallinnointia (16).

7.

EKP huomauttaa, että ehdotetulla direktiivillä otetaan käyttöön poikkeus, jonka kohteena ovat ”varat, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen että nämä vastuut [– –] kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään ja ovat tätä vaihtoehtoa soveltavan jäsenvaltion valuutan määräisiä edellyttäen, ettei tämä valuutta ole euro” (17). EKP katsoo, että edellä mainittu säännös herättää epäilyksiä yhtäläisten toimintaedellytysten toteutumisesta ja että säännöstä pitäisi muuttaa siten, että siinä säädettäisiin jäsenvaltioiden yhdenvertaisesta kohtelusta.

8.

Lisäksi EKP kehottaa varovaisuuteen suunniteltaessa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan pankkien välisiä vastuita, koska ehdotetuilla toimenpiteillä ei pitäisi heikentää likviditeetin sujuvaa kulkua pankkien välisillä markkinoilla. Likviditeetin sujuvan kulun rajoittaminen pankkien välisillä markkinoilla, erityisesti hyvin lyhyissä maturiteeteissa eli yön yli -talletusten tai enintään yhden viikon talletusten yhteydessä, ei olisi rahapolitiikan täytäntöönpanon kannalta toivottavaa normaalitilanteessa eikä tämänhetkisessä rahoitusmarkkinoiden levottomassa tilanteessa. Normaalitilanteessa eurojärjestelmän vastapuolten välinen kaupankäynti on näet keino jakaa lyhytaikaista likviditeettiä uudelleen markkinoilla eikä sitä pitäisi näin ollen rajoittaa, koska tämä häiritsisi lyhyiden rahamarkkinakorkojen sujuvaa ohjautumista kohti eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden minimitarjouskorkoa.

9.

EKP korostaa edellä esitetyn yhteydessä sitä, että lyhytaikaiseen lainanottoon ei liity yhtä suurta riskiä kuin pitkäaikaiseen lainanottoon. Myös luoton laatu vaihtelee vastapuolen mukaan. Kun tarkastellaan ehdotettua pankkien välisten vastuiden rajoittamista 25 prosenttiin luottolaitoksen omista varoista tai 150 miljoonaan euroon (18) riippumatta niiden maturiteetista, EKP:n tekemä sisäinen kvantitatiivinen analyysi viittaa siihen, että huomattava osa pankeista olisi joutunut rajoittamaan yön yli -lainanantoaan useissa transaktioissa, jos rajoitus olisi ollut voimassa ennen rahoitusmarkkinoiden levottomuuden alkamista elokuussa 2007. Tämä merkitsee merkittävää ja ei-toivottua muutosta, kun sitä verrataan nykyiseen EU:n lainsäädäntöön, jossa sallitaan jäsenvaltioiden vapauttavan kokonaan tai osittain suuria riskikeskittymiä koskevien sääntöjen soveltamisesta ”varat, jotka ovat saamisia laitokselta, ja laitokseen liittyviä muita vastuita, jotka ovat enintään vuoden pituisia”. (19) EKP katsoo, että edellä mainittu ehdotettu rajoitus heikentäisi rahapolitiikan täytäntöönpanon kannalta likviditeetin sujuvaa kulkua pankkien välisillä markkinoilla ja aiheuttaisi haittaa eurorahamarkkinoiden sujuvalle toiminnalle. Vaikka EKP korostaa tässä yhteydessä sitä, että luottolaitoksilla pitäisi olla käytössä luottoriskiä vähentäviä toimenpiteitä ja valvontatyökaluja direktiivin 2006/48/EY liitteessä V asetettujen vaatimusten mukaisesti, jotta torjuttaisiin hyvin lyhytaikaisiin pankkien välisiin vastuisiin mahdollisesti liittyviä riskejä, se suhtautuisi kuitenkin tässä tapauksessa myönteisesti siihen, että otettaisiin käyttöön hyvin lyhytaikaisia eli maturiteetiltaan enintään yhden viikon vastuita koskeva vapautus suuria riskikeskittymiä koskevan järjestelyn soveltamisesta. Lisäksi se pitäisi suotavana, että rahamarkkinoista tehtäisiin EU:n laajuinen tutkimus ja että – tämän tutkimuksen perusteella – otettaisiin mahdollisesti käyttöön tiettyjä toimenpiteitä, kuten maturiteetiltaan yli viikon pituisia vastuita koskeva poikkeus.

10.

EKP:n mielestä direktiiviin 2006/48/EY tehtävät likviditeettiriskiä koskevat muutokset (20), joilla pannaan täytäntöön Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) (21) ja CEBS:n (22) tekemä työ, ovat välttämätön ja suositeltava askel, kun otetaan huomioon tämänhetkisen markkinoiden myllerryksen esiin tuoma likviditeettiriskin hallinnan tärkeys. Myös komission mahdollisen tulevan työskentelyn kannalta on tärkeää antaa tässä yhteydessä lisäohjeita tietyistä keskeisistä seikoista, kuten riskien sietorajan (23) määrittelemisestä ja asettamisesta sekä likviditeettipuskurien riittävyydestä (24). Kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyvät keskuspankkien tehtävät, on välttämätöntä varmistaa, että niillä on pankkien vararahoitussuunnitelmiin liittyvät tiedot asianmukaisesti käytettävissään.

11.

EKP huomauttaa, että CEBS suosittelee komissiolle äskettäin antamissaan likviditeettiriskin hallintaa koskevissa teknisissä ohjeissa (25), että useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkiryhmittymien valvojat koordinoisivat työtään tiiviisti muun muassa paremmalla tietojenvaihdolla ja erityisesti valvontakollegioissa, jotta kyettäisiin ymmärtämään paremmin pankkiryhmittymien likviditeettiprofiileja ja välttämään tarpeeton vaatimusten päällekkäisyys. CEBS ehdottaa, että silloin kun se on asianmukaista, valvojat harkitsisivat aktiivisesti sivukonttoreiden likviditeetin valvontaan liittyvien tehtävien delegoimista kotivaltion valvontaviranomaisille. EKP huomauttaa, että likviditeettiriskin hallinnan ja likviditeetin myöntämiseen liittyvien käytäntöjen osalta vireillä olevan työn (26) kannalta yksi talous- ja rahaliiton seuraus on se, että vain kotijäsenvaltion pitäisi olla vastuussa luottolaitosten sivukonttoreiden likviditeetin valvonnasta euroalueella. Kun direktiiviä 2006/48/EY tulevaisuudessa tarkastellaan, euron käyttöön ottaneet kotijäsenvaltiot ja vastaanottavat jäsenvaltiot voitaisiin erottaa niistä jäsenvaltioista, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön. Jos kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on eri valuutta, sivukonttoriin voitaisiin soveltaa vastaanottavan jäsenvaltion likviditeettiehtoja. Euroalueella tämä erottelu on kuitenkin menettänyt merkityksensä sivukonttoreiden osalta, koska niillä on sama tase samassa valuutassa kuin pääkonttorilla, eivätkä ne tarvitse erillisiä omia varoja tai pääomaa. Yhdessä jäsenvaltiossa käyttöön otettujen ja virallisesti tunnustettujen talletusten vakuusjärjestelmien on lisäksi katettava myös luottolaitosten muihin jäsenvaltioihin perustamien sivukonttoreiden tallettajat.

12.

EKP suosittelee muutettavaksi myös direktiivin 2006/48/EY 41 artiklaa, jota sovelletaan vastuuseen rahapolitiikan täytäntöönpanoon perustuvista toimenpiteistä, jotta otettaisiin huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) olemassaolo.

13.

EKP:n mielestä on suotavaa selventää rahoitusmarkkinoiden vakaudesta vastaavien viranomaisten tämänhetkisiä yhteensovittamis- ja tietojenvaihtovelvoitteita kriisitilanteissa, mukaan lukien kielteiset muutokset rahoitusmarkkinoilla. Olemassa olevien velvoitteiden selventäminen on erityisen hyödyllistä siltä osin kuin kyseessä on tiettyjä pankkiryhmittymiä koskevien tietojen vaihto valvontaviranomaisten ja keskuspankkien välillä.

14.

EKP huomauttaa, että kun direktiivissä 2006/48/EY säädetään, että valvontaviranomaisia ei pitäisi estää toimittamasta tietoja keskuspankeille, mukaan lukien EKP (27), niiden tehtävien hoitamiseksi (28), ehdotetun direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on direktiivissä 2006/48/EY (29) tarkoitetussa kriisitilanteessa sallittava se, että valvontaviranomaiset toimittavat tietoja yhteisössä sijaitseville keskuspankeille. Ehdotetun direktiivin mukaan näitä tiedonkulkua koskevia sääntöjä sovelletaan sekä ”normaalitilanteessa” että kriisitilanteissa, jos tiedot ovat merkityksellisiä keskuspankkien tehtävien hoitamisessa. EKP suhtautuu myönteisesti näihin muutoksiin ja erityisesti siihen, että direktiiviin 2006/48/EY otetaan nimenomainen viittaus keskuspankkien tehtäväluetteloon, joka ei ole tyhjentävä ja johon kuuluvat rahapolitiikan hoitaminen, maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, joita varten tiedot olisivat merkityksellisiä. EKP esittää myös seuraavat kaksi huomautusta. Vaikka ensinnäkin edellä olevassa tehtäväluettelossa viitataan ”maksu- ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvontaan” (30), olisi asianmukaista lisätä viittaus ”toimitusjärjestelmiin” ja käyttää johdonmukaisesti seuraavaa sanamuotoa: ”maksu- ja arvopapereiden selvitys- ja toimitusjärjestelmät” koko direktiivissä 2006/48/EY. Toiseksi viittaus ”lakisääteisiin” tehtäviin merkitsee sitä, että nämä tehtävät on annettu laissa. Koska joissain tapauksissa esimerkiksi sellaisia tehtäviä kuin keskuspankkien rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvä tehtävä ei ole määritelty laissa, sana ”lakisääteiset” pitäisi poistaa.

15.

EKP ymmärtää, että ehdotetuilla muutoksilla ei pyritä muuttamaan tämänhetkistä valvontaviranomaisten ja keskuspankkien tietojenvaihtojärjestelyä normaalitilanteissa vaan pyritään edistämään tietojenvaihtoa näiden viranomaisten välillä silloin, kun kriisitilanne syntyy. EKP katsoo, että olisi toivottavaa yhdenmukaistaa jossain määrin edelleen näiden velvoitteiden laatua, jotta vältettäisiin ei-toivottu epäsymmetria tiedoissa, jotka ovat keskuspankkien käytettävissä normaalitilanteissa ja kriisitilanteissa (31). Eurojärjestelmän keskuspankkien kokemuksen mukaan keskuspankkitoiminnan ja toiminnan vakauden valvonnan välillä on merkittävää tietojenvaihtoon liittyvää synergiaa. Tämä osoittaa sen, että on tarpeen vahvistaa keskuspankkien suorittamien rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevien arviointien ja yksittäisten rahoituslaitosten suorittaman vakauden valvonnan välistä vuorovaikutusta (32). Kuten aikaisemmissa lausunnoissa on jo huomautettu (33), yksittäisten laitosten valvonnan yhteydessä pitäisi saada käytännön hyötyä rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevien keskuspankkien arviointien tuloksista, joissa pitäisi puolestaan nojautua myös valvojilta saatuun palautteeseen. Valvontaviranomaisten pitäisi esimerkiksi olla normaalitilanteissa säännöllisesti yhteydessä muihin valvojiin ja keskuspankkeihin sekä kotimaassa että muissa maissa, jotta edistettäisiin tehokasta yhteistyötä likviditeettiriskin hallinnan valvonnassa ja tarkastuksissa. Yhteydenpidon pitäisi olla säännöllistä normaaleina aikoina, mutta tietojenvaihdon laatua ja tiheyttä pitäisi muuttaa asianmukaisesti kriisiaikoina (34).

16.

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotettuun valvontakollegioiden taustalla olevan lainsäädännön vahvistamiseen. (35) Tämä on askel kohti valvonnan yhtenäistämistä, ja sillä varmistettaisiin yhdenmukaisuus eri jäsenvaltioissa. EKP katsoo erityisesti, että valvontakollegioiden käyttö lisäisi yhteistyötä useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkien päivittäisessä valvonnassa, rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyvän riskin arvioinnissa ja kriisitilanteiden hallinnan yhteensovittamisessa.

17.

EKP tukee täysin tavoitetta, jonka Ecofin on todennut useaan kertaan ja jonka mukaan olisi lisättävä kansallisten valvontaviranomaisten valtuuksien yhteisönlaajuista ulottuvuutta, sellaisena kuin tämä tavoite ilmenee ehdotetusta direktiivistä, koska rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyviä seikkoja pitäisi arvioida rajatylittävällä tasolla (36). EKP suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti säännöksiin, jotka koskevat päätöksestä rahoitusjärjestelmien vakaudelle kaikissa muissa jäsenvaltioissa mahdollisesti aiheutuvan vaikutuksen huomioon ottamista. EKP ehdottaa johdonmukaisuuden vuoksi, että käytettäisiin aina ilmaisua päätöksen ”mahdollinen vaikutus eikä ilmaisua merkitys” (37). EKP katsoo myös, että edellä mainittujen säännösten käytännön täytäntöönpanoa varten voitaisiin harkita rahoitusalan muihin direktiiveihin sisältyvien kuulemismekanismien kaltaisia mekanismeja muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, jos kollegioita ei voida käyttää tähän tarkoitukseen (38).

18.

Ehdotettujen pääomavaatimuksia ja arvopaperistamiseen liittyvää riskinhallintaa (39) koskevien toimenpiteiden tavoitteisiin sisältyvät erityisesti: i) järjestäjien ja/tai alullepanijoiden velvoite säilyttää ”nettomääräinen taloudellinen osuus” (40) arvopaperistamisesta; ii) luottolaitoksia koskevat vaatimukset siitä, että nämä ymmärtäisivät paremmin riskit, joita arvopaperistamisiin sijoittaville koituu; iii) niiden käytäntöjen kehittäminen, jotka koskevat luottolaitosten alullepanijoina tai sponsoreina antamia ilmoituksia, ja iv) toimivaltaisten viranomaisten arvopaperistamiseen liittyvien valvontakäytäntöjen vahvistaminen. EKP tukee kaiken kaikkiaan näiden ehdotettujen muutosten käyttöönottoa, koska niillä pyritään yhdenmukaistamaan osallistujille arvopaperistamisen markkinoilla tarjottavia kannustimia (41). Samaan aikaan EKP korostaa tarvetta turvautua laajoihin, likvideihin ja hyvin toimiviin arvopaperistamisen jälkimarkkinoihin erityisesti siltä osin kuin kyseessä on esinevakuudellisten arvopaperien hyväksyminen vakuudeksi rahapoliittisissa operaatioissa.

Ensinnäkin, jos tämä ehdotettu direktiivi pysyy ensimmäisen tason toimena tämän lausunnon 2–4 kohdassa annetuista ohjeista huolimatta, EKP korostaa tarvetta i) selventää edellä mainittujen säännösten soveltamisalaa; ii) määritellä ”nettomääräinen taloudellinen osuus”; ja iii) käyttää käsitteitä johdonmukaisesti, jotta edistetään niiden täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta ja vältetään lainsäädännöllä keinotteleminen. Lisäksi pitäisi harkita sellaisten asiaankuuluvaa huolellisuutta koskevien vaatimusten asettamista, joissa erotettaisiin toisistaan vastuut, joita luottolaitokset pitävät kaupankäyntivarastossa, ja vastuut, joita ne pitävät sen ulkopuolella ja joihin liittyvien sijoitusten aikajänne on samanlainen, jotta vältetään mahdolliset kielteiset vaikutukset markkinoiden toimintaan.

EKP huomauttaa toiseksi, että vaikka taloudellisen osuuden säilyttäminen saattaa teoriassa olla vahva väline kannustimien yhdenmukaistamiseen, sen käytännön täytäntöönpano saattaa olla haasteellista (42). Tästä syystä EKP suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotettujen säännösten soveltamisesta ja tehokkuudesta markkinoiden kehityksen valossa siten, että myös tarve palauttaa arvopaperistamisen markkinoiden toimivuus otetaan huomioon. Lisäksi EKP panee merkille johdanto-osan perustelukappaleen, jota neuvosto on ehdottanut ja joka koskee toimenpiteiden toteuttamista arvopaperistamisen rakenteiden mahdollisen epäsuhdan korjaamiseksi sekä tarvetta varmistaa yhtenäisyys ja johdonmukaisuus kaikessa asiaankuuluvassa rahoitusalan sääntelyssä (43).

Kolmanneksi EKP pitäisi suotavana sekä direktiivissä 2006/48/EY että ehdotetussa direktiivissä käytetyn arvopaperistamista koskevan käsitteistön yleistä tarkastelua, jotta se mukautettaisiin tiiviimmin tavanomaiseen oikeudelliseen käsitteistöön ja oikeusvarmuutta lisättäisiin (44).

Lisäksi on vielä tutkittava nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämistä koskevan vaatimuksen yhteys tilinpitovaatimuksiin (45). EKP pitäisi tässä yhteydessä asianmukaisena kehittää kansainvälisen tilinpäätösstandardeja antavan komitean (International Accounting Standards Board, IASB) kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista (International Financial Reporting Standards, IFRS) 39 antamia ohjeita (46) ja IASB:n pysyvän tulkintakomitean (Standing Interpretation Committee, SIC) julkaisua nro 12 (47), jotta kyettäisiin tarkastelemaan ehdotetun direktiivin arvopaperistamiseen liittyvien säännösten mahdollista vaikutusta poistoja ja konsolidointia koskeviin sääntöihin.

19.

EKP suosittelee, että kun viitataan EKP:iin, EKPJ:ään ja EKPJ:n kansallisiin keskuspankkeihin, käytettäisiin perustamissopimuksen ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännön (jäljempänä EKPJ:n perussääntö) määräysten mukaista sanamuotoa, jotta vältettäisiin myöhempi vanhentuneiden käsitteiden konsolidointi ja parannettaisiin direktiivin luettavuutta.

20.

Direktiiville 2006/48/EY ovat tunnusomaisia useat viittausketjut ja ristikkäiset viittaukset, jotka heikentävät sen ymmärrettävyyttä ja selkeyttä (48). Useita viittauksia ei ole myöskään laadittu ”siten, että keskeinen sisältö säännöksestä, johon viitataan, voidaan ymmärtää lukematta kyseistä säännöstä” (49). Tätä valitettavaa käytäntöä jatketaan myös ehdotetussa direktiivissä (50). EKP suosittelee myös oikeusvarmuuden ja avoimuuden kannalta näiden säännösten uudelleenmuotoilua siten, että on mahdollista lukea ja ymmärtää ne, ilman että on tarpeen tutkia monia muita direktiivin 2006/48/EY säännöksiä.

21.

Direktiivissä 2006/48/EY mainitaan ”muut maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset” (51). EKP on vakiintuneesti huomauttanut useissa yhteyksissä, että perustamissopimuksen 105 artiklan 2 kohta ja EKPJ:n perussäännön 3.1 artikla muodostavat eurojärjestelmän valvontatoiminnan oikeudellisen perustan ja että eurojärjestelmän valvontatoimivalta perustuu lisäksi EKPJ:n perussäännön 22 artiklaan (52). EKP katsoo, että perustamissopimuksen 105 artiklan 2 kohdassa ja EKPJ:n perussäännön 3.1 artiklassa poissuljetaan se, että mikään yhteisön elin tai muu kansallinen elin kuin EKPJ:ssä/eurojärjestelmässä toimiva keskuspankki voisi puuttua eurojärjestelmän valvontaa koskevaan toimivaltaan (53). EKP suosittelee tällä perusteella muun yhteisön lainsäädännön osalta (54) omaksumansa näkemyksen mukaisesti edellä mainitun viittauksen poistamista (55).

22.

Selvitys-, toimitus- ja säilytystoiminta luo erityisen vastuiden tyypin, jota ei pitäisi käsitellä samalla tavoin kuin vastuita, joita aiheutuu tavanomaisesta pankkien välisestä luotonannosta. Pääsyinä tähän ovat se, että nämä vastuut ovat erittäin lyhytaikaisia, koska ne ovat yleensä vain yön yli -talletuksia, ja se, että ne eivät ole asianomaisten laitosten valvonnassa, koska nämä vastuut perustuvat yleensä lähinnä asiakkaan toimintaan. Vaikka pitäisi ottaa käyttöön asianmukaisia luottoriskiä vähentäviä toimenpiteitä ja valvontaa näihin toimintoihin liittyvien mahdollisten riskien käsittelemiseksi, EKP puoltaa sitä, että tätä koskeva poikkeus otettaisiin ehdotettuun direktiiviin (56). Muutosehdotukset esitetään liitteessä tämän poikkeuksen selventämiseksi.