31.1.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/15

1.1

Turvallisuusvalvontaa säännellään maailmanlaajuisesti kansainvälisestä siviili-ilmailusta vuonna 1944 tehdyllä Chicagon yleissopimuksella, ja se perustuu kyseisellä yleissopimuksella perustetun Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön laatimiin normeihin. Lentoliikenteen harjoittajia valvoo ensisijaisesti niiden kotimaa erityisesti turvallisuusvaatimusten noudattamisen osalta.

1.2

Euroopan unionin ulkopuolella turvallisuustaso riippuu siitä, miten tehokkaasti valvontamenettelyjä sovelletaan unionin ulkopuolisissa maissa. Kaikkien yhteisöön, yhteisöstä tai yhteisössä liikennöivien ilma-alusten korkean lentoturvallisuustason varmistamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat hiljattain direktiivin 2004/36/EY (1) yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuudesta, ja direktiivissä säädetään ulkomaalaisten ilma-alusten yhtenäisestä tarkastusjärjestelmästä, kun ne käyttävät yhteisön lentoasemia. Direktiivissä säädetään myös jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta sekä mahdollisuudesta ulottaa kansainvälisiä turvallisuusnormeja laiminlyövään kolmannen valtion ilma-alukseen tai lentoliikenteen harjoittajaan yhdessä jäsenvaltiossa kohdistetut vastatoimet koko unionin alueelle.

1.3

Ns. SAFA-direktiivillä (Safety Assessment of Foreign Aircraft) velvoitetaan jäsenvaltiot perustamaan järjestelmä tietojen keräämiseksi, jotta ne voivat tunnistaa mahdolliset turvallisuusnormeja laiminlyövät lentoliikenteen harjoittajat.

1.4

Sharm-el-Sheikhissä tapahtunut onnettomuus sekä vuonna 2005 tapahtuneet onnettomuudet osoittavat, että tarvitaan tiukkoja sääntöjä.

1.5

Asematasotarkastuksista tulee tehdä pakollisia ja jäsenvaltiot tulee velvoittaa osallistumaan nykyistä laajempaan tietojenvaihtoon ja toteuttamaan asematasotarkastusten perusteella sovittuja yhteisiä toimia. Komission olisi julkaistava EU:n luettelo turvallisuusongelmista aiheuttavista lentoyhtiöistä.

1.6

EU:n ilmatilassa lentävälle ohjaamomiehistölle on tehtävä satunnaisia simulaattoritestejä, jotta nähdään ovatko he päteviä lentämään ruuhkaisessa ilmatilassa.

1.7

Matkustajan on saatava tietää lentoliikenteen harjoittajan nimi, kun hän tekee varauksen lentoyhtiön Internet-sivulla tai matkatoimistossa, ja hänelle on ilmoitettava ennen matkaa, mikäli tapahtuu muutos, esimerkiksi ilma-aluksen vuokraus miehistöineen toiselta yhtiöltä Matkustajan on saatava täysi korvaus, jos hän ei ole tyytyväinen.

1.8

Matkustajan tulee saada tietää halutessaan ilma-aluksen tyyppi, malli ja ikä sekä maa, johon alus on rekisteröity.

1.9

Miehistölle on vaadittava riittävät lentojen väliset lepoajat.

1.10

Matkustamomiehistön on osattava riittävästi englantia tai kohteesta riippuen muuta eurooppalaista kieltä, jotta se osaa tarvittaessa kommunikoida matkustajien kanssa tai hoitaa hätätilanteita.

1.11

Ilma-aluksia, joita ei päästetä turvallisuussyistä yhteen jäsenvaltioon, ei pitäisi päästää mihinkään muuhunkaan jäsenvaltioon.