Kehotus esittää huomautuksia luonnoksesta komission asetukseksi, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista vähämerkityksiseen tukeen

(liikenne- ja kivihiilialaa koskevat muutokset)

(2005/C 144/02)

Huomautukset voi toimittaa kuukauden kuluessa tämän asetusluonnoksen julkaisemisesta osoitteeseen:

Luonnos: Komission asetus perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 muuttamisesta

(Liikenne- ja kivihiilialaa koskevat muutokset)

PERUSTELUT

1.   JOHDANTO

1.1   Vähämerkityksistä tukea koskevan säännön yleinen oikeudellinen kehys

Komissiolle annetaan neuvoston asetuksella (EY) N:o 994/98 valtuudet vahvistaa asetuksella enimmäismäärä, jonka alittavien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita. Tässä perustamissopimuksen kohdassa mainituista neljästä perusteesta erityisesti kauppaan vaikuttavan kilpailun vääristymisen ei katsota täyttyvän. Tällaiseen julkiseen tukeen ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

Tämän valtuutuksen mukaisesti komissio antoi 12 päivänä tammikuuta 2001 asetuksen (EY) N:o 69/2001 EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. Asetuksessa säädetään, että samalle yritykselle voidaan kolmen vuoden aikana myöntää tukea enintään 100 000 euroa. Enimmäismäärän alittavan tuen ei katsota kuuluvan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Asetuksessa säädetään myös, että vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö ei rajoita yritysten oikeutta saada samaan hankkeeseen muuta komission hyväksymää tai ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa valtiontukea. Tämän johdosta tuki saattaa kasautua huomattavasti.

1.2   Liikennealan tilanne

Asetusta laadittaessa sovittiin, että liikenneala ei kuulu myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 69/2001 soveltamisalaan, kuten se ei kalastus- ja maatalousalan tapaan kuulunut myöskään tätä asetusta edeltäneen oikeudellisen kehyksen (1) soveltamisalaan. Alan poikkeuksellinen asema johtuu erityisesti siitä, että alaan sovellettavien erityissääntöjen ja alan taloudellisten ominaispiirteiden vuoksi jopa hyvin vähäinen tuki saattaa vääristää kilpailua liikenteenharjoittajien välillä, ja voi näin ollen täyttää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet.

1.3   Kivihiilialan tilanne

Kivihiiliala on kuulunut EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan vasta EHTY- sopimuksen voimassaolon päättymisestä, eli 24 päivästä heinäkuuta 2002 alkaen. Tästä päivästä alkaen kivihiilialaan on sovellettu erityissääntöjä (2), jotka estävät muiden poikkeusjärjestelyjen (3) soveltamisen.

2.   PERUSTELUT

2.1   Liikennealan tilanne

Vuonna 2001 valittua lähestymistapaa pidetään nyt vanhentuneena seuraavista syistä:

2.1.1   Taloudellinen yhteys

Ensinnäkin, liikennealan segmenttien vaiheittaisen (ja muihin talouden osa-alueisiin nähden myöhäisemmän) vapauttamisen ja joidenkin osa-alueiden rakenteellisten ongelmien vuoksi alkuvaiheessa voitiin soveltaa ainoastaan erityissääntöjä. Komissio katsoo kuitenkin, että taloudellinen tilanne on kehittynyt siten, että valtiontuen aiheuttaman voimakkaan kilpailun vääristymisen uhka ei ole enää niin suuri kuin aikaisemmin, koska liikennemarkkinoiden avautuminen on saatu onnistuneesti päätökseen ja markkinoiden rakenne on vakiintunut. Tämä on selvästi parantanut yritysten taloudellista vakavaraisuutta. Tästä syystä viranomaisilla ei ole enää niin suuria paineita auttaa vaikeuksissa olevia yrityksiä tai antaa niille kohtuuttomia etuja.

Vaikka liikenneala ei kuulukaan säännön soveltamisalaan, ei alaa ole kuitenkaan vapautettu ilmoitusmenettelystä. Näin ollen valtiontukimenettelyä sovelletaan kaikkeen annettuun tukeen. Lisäksi jäsenvaltiot hyödyntävät yhä enemmän monialaista tukea, mukaan luettuna vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä, mikä vastaa kilpailupolitiikan vaatimusta, jonka mukaan tapauskohtaista tai alakohtaista tukea ei myönnetä. Missään valtiontukea koskevassa yleisessä kehyksessä, esimerkiksi tiedonannoissa (4) tai muissa poikkeuksia koskevissa asetuksissa kuin vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa (5), ei ole liikennealaa koskevia poikkeuslausekkeita. Tilanteen parantamiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka haluavat soveltaa yleisiä järjestelmiä, olisi harkittava, miten valtiontukisääntöjen soveltaminen liikennealalla ja muille talouden aloille myönnetty poikkeus voidaan sovittaa yhteen.

On myös otettava huomioon, että komissiolle viime vuosina ilmoitettujen pienten tukimäärien, mukaan luettuna liikennemäärärahojen hyväksyminen vähämerkityksistä tukea koskevissa järjestelmissä (6), on pääosin ja ilman suurempia vaikeuksia katsottu olevan perustamissopimuksen määräysten mukaisia. Niiden tavoitteet ovat olleet yhteisön politiikkojen mukaisia: yhteisön vaatimuksia pidemmälle menevien kaluston nykyaikaistamista koskevien suunnitelmien soveltaminen (7), yhdistettyjen kuljetusten edistäminen ja ympäristösäännösten täytäntöönpano (8) sekä vähemmän pilaavien ajoneuvojen hankinta (9). Muita vastaavia tapauksia tutkitaan (10). Toisaalta komissio on aina katsonut, että maanteiden tavaraliikennettä harjoittavien yritysten (11) liikkuvan kaluston hankkiminen muista kuin ympäristönsuojelu- tai turvallisuussyistä ei ole perustamissopimuksen mukaista, koska tällainen tuki vaikuttaa kielteisesti yritysten väliseen kilpailuun.

2.1.2   Nykyisen järjestelmän vaikutukset

”RENOVE” -tuomioiden antamiseen saakka komissio katsoi, että poikkeusta on sovellettava koko liikennealaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 26 päivänä syyskuuta 2002 (asia C-351/98 (12)) ja 13 päivänä helmikuuta 2003 (asia C-409/00 (13)) antamissa tieliikenteeseen liittyvissä ”RENOVE”-tuomioissa todetaan, että poikkeusta vähämerkityksistä tukea koskevasta säännöstä ei voida soveltaa ei-kaupalliseen liikenteeseen. Tämä on vastoin komission soveltamaa lähestymistapaa, jonka mukaan kuorma-autojen hankintaa varten myönnetyt tuet ovat vastoin perustamissopimuksen määräyksiä riippumatta siitä, kuinka kuljetustoiminta on järjestetty. Näin ollen kahta yritysmuotoa kohdellaan eri tavoin. Yritykset, joiden pääasiallinen toiminta on liikenteenharjoittaminen, eivät voi hyötyä kuin niistä tukijärjestelmistä, joiden tavoitteet on määritelty tarkkaan (alueelliset, ympäristöön liittyvät, pk-yrityksiin liittyvät, jne.) ja joita koskevat päätökset edellyttävät komission hyväksyntää, vaikka tuen määrä alittaisikin enimmäismäärän. Toisaalta sellaiset yritykset, jotka eivät suppeassa merkityksessä kuulu alaan, mutta harjoittavat kuitenkin kuljetustoimintaa omaan lukuunsa (14), voivat hyödyntää vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä rajoituksetta ja ilman komission ennakkohyväksyntää.

2.1.3   Irtaimen omaisuuden käsittely

Liikennealan yritysten irtaimen omaisuuden (ajoneuvojen, laivojen ja lentokoneiden hankinta) käsittelyn osalta on tarpeen arvioida samalle yritykselle myönnetyn enintään 100 000 euron tuen vaikutus kilpailuun kolmen vuoden välein. Kun otetaan huomioon lentokoneiden sekä meri- ja sisävesiliikenteeseen tarkoitettujen alusten hinta, vaikutusta näiden alojen rakenteeseen voidaan pitää merkityksettömänä. Sitä vastoin maantieliikenteen alalla kolmen vuoden aikana myönnettyä 100 000 euron tukimäärää voidaan pitää merkittävänä. Kun otetaan huomioon alan poikkeuksellinen rakenne, pienten liikenteenharjoittajien suuri määrä (erityisesti tietyissä jäsenvaltioissa) (15) ja liikkuvan kaluston hinta (16), olisi katsottava, että tällaiset tukimäärät voivat vaikuttaa kauppaan ja vääristää kilpailua jäsenvaltioiden välillä. Jos tuetut investoinnit johtaisivat ajoneuvojen vaihtokustannusten merkittävään alenemiseen, tällaista tukea saatettaisiin pitää toimintatukena. Tämä voisi myös lisätä ajoneuvojen määrää, joka jo tiukasti kilpailluilla markkinoilla pienentäisi mahdollisesti voittomarginaalia edelleen. Tästä syystä pidetään suotavana säilyttää liikkuvan kaluston hankintaa (kuorma-auton osto) koskeva poikkeus tieliikennealalla.

Edelleen on kuitenkin olemassa riski, että tällainen poikkeus voi vääristää kilpailua näiden kahden liikennealan segmentin välillä, koska poikkeuksen johdosta kolmannen osapuolen hyväksi liikennettä harjoittavia ja omaan laskuun liikennettä harjoittavia (17) kohdellaan eri tavoin. Komissio selvittää tätä kehitystä ja sen vaikutuksia tiekuljetusten markkinoihin.

2.1.4   Komission resurssien käyttö

Lopuksi olisi muistutettava mieliin, että komission henkilöstöresurssit ovat valtiontukeen liittyvissä toimissa erittäin rajalliset. Tästä syystä yhteisön toimet olisikin keskitettävä sellaisiin tukiin, jotka määränsä ja soveltamisalansa johdosta todennäköisimmin aiheuttavat vakavia kilpailun vääristymiä. Näin olisi toimittava erityisesti siitä syystä, että jäsenvaltioiden valtiontuki-ilmoitusten lisääntyessä ja EU:n laajentuessa pian 25 jäsenvaltioin unioniksi komission on keskityttävä tapauksiin, jotka vaikuttavat haitallisimmin kilpailuun.

2.1.5   Päätelmät

Komissiolla on vuosien varrelta kokemusta useista valtiontukitapauksista, jotka koskevat liikennealaa ja vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamatta jättämistä. Tämän kokemuksen perusteella voidaan todeta, että liikkuvan kaluston hankkimista lukuun ottamatta kolmen vuoden aikana samalle kuljetusyritykselle myönnetty enintään 100 000 euron tuki ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua. Komissio ehdottaa näin ollen tilanteen korjaamista siten, että liikennealaa ei suljeta pois vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamisalasta tiettyjä tarkkaan määriteltyjä tilanteita lukuun ottamatta (katso kohta 2.1.3).

2.2   Kivihiilialan tilanne

Kivihiiliala on kuulunut EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan EHTY-sopimuksen voimassaolon päättymisestä, eli vasta 24 päivästä heinäkuuta 2002 alkaen. Tästä päivästä alkaen kivihiilialaan on sovellettu erityissääntöjä (18), jotka estävät muiden poikkeusjärjestelyjen (19) soveltamisen. Näiden sääntöjen mukaan ”komission oikeutta hyväksyä tukia on käytettävä hallitusten suunnittelemia toimenpiteitä koskevien tarkkojen ja täydellisten tietojen perusteella” ja … ”jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle koosteena kaikki tiedot toimenpiteistä, joita ne ehdottavat toteuttavansa suoraan tai epäsuorasti kivihiiliteollisuuden hyväksi….” Näiden sääntöjen perusteella kaikki tuki voi mahdollisesti olla perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista tukea. Vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä ei kuitenkaan voida soveltaa.

(1)  Komission tiedonannossa vähämerkityksisestä tuesta (EYVL C 68, 6.3.1996, s. 9) ja komission tiedonannossa pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevista yhteisön suuntaviivoista (EYVL C 213, 23.7.1996, s. 4) ei myöskään käsitellä liikennealaa.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002 kivihiiliteollisuuden valtiontuesta (EYVL L 205, 2.8.2002, s. 1).

(3)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/2002 3 artiklan 1 kohta.

(4)  Esimerkiksi alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat (EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9) ja yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (EYVL C 37, 3.2.2001, s. 3).

(5)  Komission asetus (EY) N:o 68/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 20); komission asetus (EY) N:o 70/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33); komission asetus (EY) N:o 2204/2002, annettu 12 päivänä joulukuuta 2002, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen (EYVL L 337, 13.12.2002, s. 3) ja neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(6)  Esimerkiksi valtiontukea N 600/B/2001 ”tuki työllisyyden edistämiseksi liikenteen alalla” (Espanja) koskeva 16 päivänä lokakuuta 2002 tehty komission päätös.

(7)  Esimerkiksi valtiontukea N 409/2001 ”Lorenz” (ARTE/PYME-ohjelma, Espanja) koskeva 9 päivänä kesäkuuta 2001 tehty komission päätös.

(8)  Esimerkiksi valtiontukea N 353/2001 ”ADEME:n (Ranskan ympäristö- ja energianhallintavirasto) tukijärjestelmä liikenteen alalla” (Ranska) koskeva 5 päivänä maaliskuuta 2003 tehty komission päätös.

(9)  Esimerkiksi valtiontukea N 100/2001 ”tuki tavarankuljetusyrityksille” (Tanska) koskeva 22 päivänä toukokuuta 2002 tehty komission päätös.

(10)  Esimerkiksi valtiontuki N 202/2003 ”korkeiden sairauslomamaksujen korvaaminen pienille työnantajille” (Ruotsi).

(11)  Komission ns. ”RENOVE”-päätökset: 1 päivänä heinäkuuta 1998 tehty komission päätös 98/693/EY (valtiontuki C 20/1996, vuosia 1994—1996 koskeva järjestelmä) ja komission päätös 2001/605/EY (valtiontuki C 65/1998, järjestelmän soveltamisen jatkaminen vuonna 1997); ”verohyvityksiä” koskevat komission päätökset: 9 päivänä kesäkuuta 1993 tehty komission päätös 93/496/ETY (valtiontuki C 32/92, järjestelmä vuonna 1992) ja 22 päivänä lokakuuta 1996 tehty komission päätös 96/3078/EY (valtiontuki C 45/95, vuosia 1993–1994 koskeva järjestelmä).

(12)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös asiassa C-351/98 (Renove I), Espanja v. komissio, annettu 26 päivänä syyskuuta 2002, Kok. 2002 I-08031.

(13)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös asiassa C-409/00 (Renove II), Espanja v. komissio, annettu 13 päivänä helmikuuta 2003, Kok. 2003 I-1487.

(14)  Näissä tapauksissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että vaikka omaan lukuunsa kuljetuksia harjoittava ala ei kuulu vähämerkityksistä tukea koskevissa säännöksissä tarkoitettuun liikennealaan, kyseinen ala kilpailee suoraan ammattimaisten kuljetusyritysten kanssa vähämerkityksistä tukea koskevan enimmäismäärän ylittävän tuen osalta. Tuomioistuin on kuitenkin todennut, että ”komissio ei siis voi kieltäytyä soveltamasta vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä tukiin, jotka on myönnetty sellaisille yrityksille, jotka kuuluvat alalle, jolla tämän säännön soveltaminen ei ole erilaisten sovellettavien säännösten nojalla poissuljettua”.

(15)  Merkittävät tieliikennesegmentit koostuvat suuresta määrästä pieniä yrityksiä. Näille mikroyrityksille vahvistetun enimmäismäärän alittava tuki saattaa merkitä suhteellisesti huomattavaa panostusta niiden toimintaan. Vuonna 2000 tavaraliikenneyrityksiä oli Espanjassa 130 141, Italiassa 112 173, Saksassa 32 885, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 36 819 ja Alankomaissa 10 290 (lähde: Eurostat). Yritysten vuoden 2000 keskimääräisen liikevaihdon analyysi paljastaa, että keskimääräinen liikevaihto oli hyvin alhainen Espanjassa ja Italiassa. Tämä johtuu pienten yritysten suuresta määrästä. Keskimääräinen liikevaihto oli Espanjassa 160 000 euroa, Italiassa 280 000 euroa, Alankomaissa 1 350 000 euroa ja Saksassa 710 000 euroa. Olisi huomioitava, että kyseessä on keskimääräinen liikevaihto (suuret yrityksen ja pk-yritykset yhdessä). Alan tarkempi analyysi osoittaisi epäilemättä, että (hyvin monien) perheyritysten liikevaihto on merkittävästi alle kansallisen keskiarvon. Yritysten palveluksessa olevan henkilöstön määrä kuvastaa myös tavarankuljetusyritysten kokoa. EU:n tasolla työntekijöitä on keskimäärin 5—6. Työntekijöiden määrä laskee alle kolmeen Italiassa ja Espanjassa. Koska nämä ovat keskimääräisiä lukuja, voidaan päätellä, että useissa yrityksissä on vain yksi palkattu työntekijä.

(16)  40 000 tonnin kuorma-auto maksaa 90 000—120 000 euroa.

(17)  Koska yritysten väliset suhteet tällä alalla ovat erittäin häilyviä, on todennäköistä, että markkinoiden rakenteet reagoisivat tällaiseen taloudelliseen tukeen nopeasti yleisen edun vastaisesti.

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002 kivihiiliteollisuuden valtiontuesta (EYVL L 205, 2.8.2002, s. 1).

(19)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/2002 3 artiklan 1 kohta.