Yleissopimuksessa määrätään kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ennakkosuostumuksen menettelystä.
Päätöksillä varmistetaan, että EU hyväksyy Rotterdamin yleissopimuksen, tekee sen ja osallistuu siihen, koska Euroopan unionin tuomioistuin kumosi alkuperäisen lainsäädännöllisen päätöksen oikeuskysymyksestä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Yleissopimuksessa

säädellään 52 vaarallisen kemikaalin ja torjunta-aineen tuontia ja vientiä
edellytetään, että siinä mainittujen kemikaalien vientiin on maahantuojan ennakkosuostumus
otetaan käyttöön tuojamaiden tekemiä päätöksiä koskevien tietojen vaihtomenettely
edellytetään, että jokainen yleissopimuksen allekirjoittaja nimeää kansallisen viranomaisen varmistamaan yleissopimuksen täysimääräisen täytäntöönpanon
kysytään jokaiselta allekirjoittajalta, onko se valmis hyväksymään yleissopimuksessa lueteltujen kemikaalien ja torjunta-aineiden maahantuonnin
vaaditaan viejiä varmistamaan, että lueteltuja kemikaaleja ei viedä, jos tuojamaa ei ole antanut virallista hyväksyntäänsä
edellytetään, että osapuolten on ilmoitettava yleissopimuksen sihteeristölle kemikaalin kieltämisestä tai ankarasta sääntelystä
mahdollistetaan siihen sisältyviä kemikaaleja koskevien tieteellisten, teknisten, taloudellisten ja oikeudellisten tietojen toimittaminen sekä mahdollisen teknisen avustuksen antaminen kehitysmaille kemikaalien hallinnassa
mahdollistetaan allekirjoittajan vetäytyminen yleissopimuksesta vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta
jätetään soveltamisalan ulkopuolelle huumausaineet, radioaktiiviset aineet, jätteet, kemialliset aseet, elintarvikkeet ja elintarvikkeiden lisäaineet, geneettisesti muunnellut organismit tai maasta tutkimuksissa käytettäväksi viedyt kemikaalit.

VOIMAANTULO

Yleissopimus tuli voimaan 24. helmikuuta 2004.

TAUSTAA

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 10. tammikuuta 2006 tuomion asiassa C-94/03. Euroopan komissio oli nostanut kanteen neuvostoa vastaan ja se oli pyytänyt unionin tuomioistuinta kumoamaan neuvoston päätöksen 2003/106/EY, jolla oli hyväksytty Rotterdamin yleissopimus EU puolesta.
Komissio väitti, että päätöksen olisi pitänyt perustua yksinomaan perustamissopimuksen artiklaan, joka koski yhteistä kauppapolitiikkaa (tuolloin Amsterdamin sopimuksen 133 artikla), eikä käytettyyn artiklaan, joka koski ympäristöpolitiikkaa (tuolloin Amsterdamin sopimuksen 175 artikla).
Tuomioistuin totesi, että asianmukainen oikeusperusta muodostuu molemmista artikloista, ja kumosi alkuperäisen neuvoston päätöksen. Uusi päätös tuli voimaan päivänä, jona edeltävä päätös hyväksyttiin, ja sillä vältetään oikeudellinen tyhjiö.

Lisätietoja:

Rotterdamin yleissopimuksen historia (Euroopan komissio)
Rotterdamin yleissopimuksen tavoitteet (Euroopan komissio).

ASIAKIRJAT

Rotterdamin yleissopimus kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä (EUVL L 63, 6.3.2003, s. 29–47)

Neuvoston päätös 2003/106/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2002, kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 63, 6.3.2003, s. 27–28)

Neuvoston päätös 2006/730/EY, tehty 25 päivänä syyskuuta 2006, kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 299, 28.10.2006, s. 23–25)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 649/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 60–106)

Asetukseen (EU) N:o 649/2012 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 06.08.2020

Top