Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62008CN0164

    Asia C-164/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Monomeles Protodikeio Rethymnis (Kreikka) on esittänyt 17.4.2008 — Michail Zacharioudakis v. Dimos Lampis

    EUVL C 171, 5.7.2008, p. 22–23 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    5.7.2008   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 171/22


    Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Monomeles Protodikeio Rethymnis (Kreikka) on esittänyt 17.4.2008 — Michail Zacharioudakis v. Dimos Lampis

    (Asia C-164/08)

    (2008/C 171/34)

    Oikeudenkäyntikieli: kreikka

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Monomeles Protodikeio Rethymnis

    Pääasian asianosaiset

    Kantaja: Michail Zacharioudakis

    Vastaaja: Dimos Lampis

    Ennakkoratkaisukysymykset

    1)

    Onko puitesopimuksen, jonka Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP) ovat tehneet ja joka muodostaa neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, 10.7.1999, s. 42) erottamattoman osan, 5 lauseke ja 8 lausekkeen 1 ja 3 kohta ymmärrettävä siten, että yhteisön oikeudessa ei sallita (kyseisen puitesopimuksen täytäntöönpanoa koskevilla syillä) sitä, että jäsenvaltio säätää toimenpiteistä,

    a)

    kun kansallisessa oikeusjärjestyksessä jo on ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu vastaava oikeudellinen toimenpide ja

    b)

    kun puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi säädetyillä toimenpiteillä heikennetään määräaikaisten työntekijöiden suojan yleistä tasoa kansallisessa oikeusjärjestyksessä?

    2)

    Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, kysytään, että jos kansallisessa oikeusjärjestyksessä oli ennen direktiivin 1999/70/EY voimaantuloa olemassa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu vastaava oikeudellinen toimenpide, kuten pääasiassa riidanalainen lain 2112/1920 8 §:n 3 momentti, merkitseekö määräaikaisten työntekijöiden suojan yleisen tason puitesopimuksen 8 lausekkeen 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua kiellettyä heikentämistä kansallisessa oikeusjärjestyksessä se, että puitesopimuksen täytäntöönpanoa koskevien syiden perusteella säädetään oikeudellisesta toimenpiteestä, kuten pääasiassa kyseessä olevasta riidanalaisesta presidentin asetuksen 164/2004 11 §:stä,

    a)

    kun puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi annetusta kyseisestä oikeudellisesta toimenpiteestä säädettiin direktiivin 1999/70/EY täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen, mutta sen ajalliseen soveltamisalaan kuuluvat vain sellaiset määräaikaiset työsopimukset ja -suhteet, jotka olivat voimassa kyseisen asetuksen voimaantullessa tai jotka päättyivät tietyn ajan kuluessa ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa mutta direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen, vaikka direktiiviä edeltävän vastaavan oikeudellisen toimenpiteen soveltamisalaa ei ole ajallisesti rajoitettu ja se kattaa kaikki määräaikaiset työsopimukset, jotka oli tehty, jotka olivat voimassa tai jotka olivat päättyneet direktiivin 1999/70/EY tullessa voimaan ja kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättyessä?

    b)

    Entä kun puitesopimuksen täytäntöönopanemiseksi annetun kyseisen oikeudellisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaiset määräaikaiset työsopimukset tai -suhteet, joiden, jotta niitä pidettäisiin kyseisessä toimenpiteessä tarkoitettuina perättäisinä sopimuksina tai suhteina, on samanaikaisesti oltava sellaisia, että i) niiden välillä on enintään kolme kuukautta, ja sen lisäksi ii) sellaisia, että niiden kokonaiskesto on vähintään 24 kuukautta ennen kyseisen toimenpiteen voimaantuloa, sopimusten uudistamisten lukumäärästä riippumatta, tai näiden perusteella on työskennelty yhteensä vähintään 18 kuukautta alun perin tehdystä sopimuksesta laskettavan 24 kuukauden pituisen ajanjakson aikana, koska alun perin tehty sopimus on uudistettu vähintään kolme kertaa, kun taas direktiiviä edeltävässä vastaavassa oikeudellisessa toimenpiteessä ei aseteta tällaisia edellytyksiä vaan se kattaa kaikki (perättäiset) määräaikaiset työsopimukset riippumatta työskentelyn kokonaiskeston lyhyydestä ja sopimusten uudistamisien pienestä lukumäärästä;

    c)

    Entä kun kyseessä olevan puitesopimuksen täytäntöönpanemiseksi annetussa oikeudellisessa toimenpiteessä säädetään määräaikaisten työntekijöiden suojaamiseksi ja määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa tarkoitettujen väärinkäytösten ehkäisemistä varten oikeudelliseksi seuraukseksi se, että määräaikaiset työsopimukset luokitellaan vastedes (ex nunc) toistaiseksi voimassa oleviksi, vaikka direktiiviä edeltävässä vastaavassa oikeudellisessa toimenpiteessä säädetään määräaikaisten työsopimusten luokittelemisesta toistaiseksi voimassa oleviksi siitä lähtien, kun niistä ensimmäinen tehtiin (ex tunc)?

    3)

    Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, kysytään, että jos kansallisessa oikeusjärjestyksessä oli ennen direktiivin 1999/70/EY voimaantuloa määräaikaisia työsopimuksia koskevan puitesopimuksen, joka on kyseisen direktiivin erottamaton osa, voimassa 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu vastaava oikeudellinen toimenpide, kuten pääasiassa kyseessä oleva lain 2112/1920 riidanalainen 8 §:n 3 momentti, merkitseekö määräaikaisten työntekijöiden suojan yleisen tason kiellettyä puitesopimuksen 8 lausekkeen 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua heikentämistä kansallisessa oikeusjärjestyksessä se, että puitesopimuksen täytäntöönpanoa koskevien syiden perusteella säädetään oikeudellisesta toimenpiteestä, kuten pääasiassa kyseessä olevasta riidanalaisesta presidentin asetuksen 164/2004 7 §:stä, kun tässä toimenpiteessä säädetään ainoaksi keinoksi, jolla määräaikaisia työntekijöitä suojataan väärinkäytöksiltä, työnantajan velvollisuus maksaa palkka ja irtisanomiskorvaus tapauksessa, jossa on väärinkäytösluonteisesti työskennelty perättäisten määräaikaisten työsopimusten nojalla, kun otetaan huomioon,

    a)

    että kansallisessa oikeudessa säädetään velvollisuudesta maksaa palkka ja irtisanomiskorvaus kaikissa tapauksissa, joissa on kyse työsuhteesta, ja että tällä velvollisuudella ei erityisesti pyritä estämään puitesopimuksessa tarkoitettuja väärinkäytöksiä, ja

    b)

    että direktiiviä edeltävän vastaavan oikeudellisen toimenpiteen soveltamisen oikeudellisena seurauksena on se, että perättäiset määräaikaiset työsopimukset tunnustetaan toistaiseksi voimassa olevaksi?

    4)

    Mikäli vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin on myöntävä, kysytään, pitääkö kansallisen tuomioistuimen, kun se tulkitsee kansallista oikeuttaan direktiivin 1999/70/EY mukaisesti, sivuuttaa sellaisen oikeudellisen toimenpiteen, joka annettiin puitesopimuksen täytäntöönpanemista koskevien syiden perusteella mutta joka johtaa määräaikaisten työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseen kansallisessa oikeusjärjestyksessä, direktiivin kanssa ristiriitaiset säännökset, kuten presidentin asetuksen 164/2004 7 ja 11 §:n säännökset ja niiden asemesta soveltaa direktiivin voimaantuloa edeltävän vastaavan oikeudellisen toimenpiteen säännöksiä, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentin säännöksiä?

    5)

    Siinä tapauksessa, että kansallinen tuomioistuin katsoo, että määräaikaista työtä koskevassa riidassa on — lähtökohtaisesti — sovellettava säännöstä (nyt esillä olevassa asiassa lain 2112/1920 8 §:n 3 momenttia), joka muodostaa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on direktiivin 1999/70/EY erottamaton osa, 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun vastaavan oikeudellisen toimenpiteen, ja jonka perusteella perättäisten työsopimusten tekeminen määräaikaisina ilman perusteltua syytä, joka liittyy tehdyn työn luonteeseen, lajiin ja ominaispiirteisiin, aiheuttaa sen, että nämä sopimukset tunnustetaan toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi,

    a)

    onko yhteisön oikeuden kanssa sopusoinnussa se, että kansallinen tuomioistuin tulkitsee ja soveltaa kansallista oikeutta siten, että kaikissa tapauksissa on olemassa perusteltu syy tehdä määräaikaisia työsopimuksia, kun oikeudellisena perusteena näitä sopimuksia tehtäessä on käytetty lakiin sisältyvää säännöstä, joka koskee työskentelyä määräaikaisella työsopimuksella kausiluonteisten, jaksottaisten, tilapäisten tai ylimääräisten tarpeiden kattamiseksi, vaikka tosiasiassa katettavat tarpeet ovat pysyviä ja jatkuvia?

    b)

    Entä onko yhteisön oikeuden kanssa sopusoinnussa se, että kansallinen tuomioistuin tulkitsee ja soveltaa kansallista oikeutta siten, että säännöstä, jolla kielletään määräaikaisten työsopimusten muuttaminen julkisella sektorilla toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi, on tulkittava siten, että julkisella sektorilla kielletään ehdottomasti ja kaikissa tapauksissa määräaikaisen työsopimuksen tai -suhteen muuttaminen toistaiseksi voimassa olevaksi, vaikka sopimus tai suhde on väärinkäytösluonteisesti sovittu määräaikaiseksi, nimittäin kun katetut tarpeet ovat tosiasiassa pysyviä ja jatkuvia ja kun kansalliselle tuomioistuimelle ei tällaisessa tapauksessa jää mahdollisuutta määritellä kyseisen oikeudellisen työsuhteen todellista luonnetta ja luokitella sitä oikein toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi? Vai olisiko kyseessä oleva kielto kenties rajattava koskemaan vain sellaisia määräaikaisia työsopimuksia, jotka tosiasiassa on tehty tilapäisten, odottamien, kiireellisten, ylimääräisten tai vastaavanlaisten erityisten tarpeiden vuoksi, mutta ei myös tapauksia, joissa sopimukset tosiasiassa on tehty pysyvien ja jatkuvien tarpeiden kattamiseksi?


    Top