11.4.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 129/1

Esittelijä:

Plamen DIMITROV

1.1

ETSK katsoo, että tuloihin ja varallisuuteen liittyvästä eriarvoisuudesta on tullut EU:ssa taloudellinen ja sosiaalinen haaste, joka olisi pyrittävä ratkaisemaan tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä kansallisella tasolla ja tukeutuen EU-tason toimiin. Tuloihin liittyvä eriarvoisuus saa osakseen enenevästi huomiota – sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. ETSK korostaa kuitenkin tarvetta kiinnittää huomiota myös varallisuuteen liittyvään eriarvoisuuteen, joka määräytyy useiden muuttujien perusteella ja jolla on huomattavasti pitkäkestoisempia vaikutuksia. On siis tarpeen selventää tämän eriarvoisuuden syitä ja sitä määrääviä tekijöitä sekä muotoilla poliittisia ratkaisuja sen käsittelemiseksi.

1.2

Sitä, miten varallisuus tarkalleen ottaen jakautuu EU:ssa, on analysoitava ja arvioitava huolellisesti. Sen jälkeen on ryhdyttävä hyvissä ajoin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, jotta vältettäisiin sellaiset kielteiset seuraukset kuin ”keskiluokan” nopea kuihtuminen ja yhä useampien ajautuminen ”työssäkäyvän köyhän” asemaan tai köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaraan. Markkinataloutta ei tulisi nähdä pelkästään keinona vahvan talouskasvun saavuttamiseen vaan myös yhtenä mekanismina yhteiskunnalle tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

1.3

Jäsenvaltioiden tärkein keino edistää lisäarvon oikeudenmukaista jakautumista koko yhteiskunnan eduksi on finanssipolitiikka. Aktiiviselle työmarkkinapolitiikalle, joka edistää siirtymistä sujuvasti koulutuksen ja työelämän välillä, tulisi antaa keskeinen sija yhdessä verotusta ja yhteiskunnallisia tulonsiirtoja ajatellen laadittujen toimintalinjojen kanssa. ETSK kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan mahdollisimman pian toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää eriarvoisuutta ja varmistaa syntyvän lisäarvon oikeudenmukainen jakautuminen yhteiskunnan kaikkien jäsenten kesken.

1.4

ETSK:n mielestä tarvitaan toimiva yhteiskunnallisten tulonsiirtojen ja sosiaaliavustusten järjestelmä. Tasoitusmekanismina palvelevan uudelleenjaon pitäisi suurelta osin täyttää markkinajärjestelmän jättämät aukot. Julkisia omaisuuseriä (sosiaaliset infrastruktuurit, yleishyödyllisten palvelujen infrastruktuurit jne.) tulisi kehittää, ja niitä tulisi pitää välineinä eriarvoisuuden vähentämiseen. Verotulojen painopistettä olisi siirrettävä työn verotuksesta enemmän varallisuuden verotukseen verottamalla perintöjä ja pääomatuloja.

1.5

Varallisuuden keskittyminen johtaa myös suurimittaisen vallan keskittymiseen, joka esiintyy monissa muodoissa, myös kilpailun vääristymisenä. ETSK on sitä mieltä, että intensiivinen talouskasvu on avain köyhyyden vähentämiseen ja varallisuuserojen tasoittamiseen. Tätä tulisi edistää hyödyntämällä paremmin rakenne- ja koheesiorahastoja, kannustamalla yrittäjyyteen, suojelemalla kilpailua, pk-yrityksiä tukevilla ohjelmilla sekä naisten ja epäsuotuisassa asemassa olevien väestöryhmien syrjintää ehkäisevien politiikkojen täytäntöönpanolla.

1.6

ETSK kantaa huolta siitä, saadaanko Eurooppa 2020 -strategiaan pohjautuvan nykyisen, erityisesti köyhyyteen paneutuvan EU-politiikan avulla aikaan tuloksia. Asian edistämiseksi tarvitaan tarkoitukseen paremmin soveltuvaa poliittista tukea, josta jäsenvaltiot saavat riittävän pohjan puuttua jatkuvasti kasvavaan eriarvoisuuteen. Viime vuosina absoluuttisesti mitattuna lisääntyneen köyhyyden (1) taltuttamiseksi tulee ryhtyä järeämpiin toimiin. Valtiorajat ylittävällä unionin tasolla tulee tehdä toimintalinjauksia osallistavamman kasvun edistämiseksi yhdennetyn lähestymistavan avulla. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari tulisi kytkeä huomattavasti tiiviimmin eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja molempien tulisi olla yhdenmukaiset Eurooppa 2020 -strategian kanssa, jotta siihen kirjatut Euroopan laajuiset ja kansalliset tavoitteet voidaan saavuttaa tuloksekkaasti.

1.7

Tämän rinnalla tarvitaan kohdennettuja työmarkkinatoimenpiteitä sosiaaliseen suojeluun yhdistettyinä. Ottaen huomioon, että hyvin dynaamisille muutoksille alttiiden työpaikkojen suojeleminen ei aina ole mahdollista, on keskityttävä työllisyyden edistämiseen ja työvoiman suojeluun. Sosiaaliset vähimmäisvaatimukset, jotka takaavat asianmukaisen palkan ja asianmukaiset työolot ja -ehdot, ovat erittäin tärkeitä olla olemassa. Olisi painotettava työelämän siirtymien helpottamista taaten samalla myös yhteiset työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliset oikeudet, kuten oikeus liittyä ammattiyhdistykseen ja kollektiivinen neuvotteluoikeus.

1.8

ETSK pitää välttämättömänä, että otetaan käyttöön läpinäkyvä mekanismi, jonka avulla voidaan seurata järjestelmällisesti kaikkia tulo- ja varallisuustietoja ja joka tarjoaa mahdollisuuden yhdistellä kyseisiä tietoja. Tämä tehostaisi hallinnointia ja helpottaisi lisäksi tilastotietojen kokoamista varallisuuden jakautumisesta jäsenvaltioissa. Omistajayritysten rekisterin luomisella Euroopan tasolla olisi tässä yhteydessä tärkeä rooli.

2.1

Varallisuuteen liittyvällä eriarvoisuudella on Euroopassa pitkät juuret. Kyse on historiallisesta prosessista, joka ei päättynyt euroalueen muodostamisenkaan jälkeen – syynä ovat taloudelliseen kilpailukykyyn vaikuttavien tekijöiden eroista johtuvat sitkeät sisäiset ja ulkoiset epätasapainotilat. Nämä koskevat esimerkiksi hinta- ja kustannusnäkökohtia. Epätasapainoa kärjistävät tällä hetkellä EU:n mittavat poliittiset haasteet, kuten terrorismi, populismi ja jäsenvaltioiden vaalit, ja talouspuolella investointien vähäisyys, heiveröinen kasvu, suuri työttömyys ja väestörakenteen muutos sekä kaupan ja digitaalisen kehityksen näkökulmasta Euroopan asema uusissa maailmanlaajuisissa valtataisteluissa.

2.2

Tuloihin liittyvän eriarvoisuuden ja varallisuuteen liittyvän eriarvoisuuden välillä on tehtävä selvä ero, koska jälkimmäisellä on pidempiaikaisia vaikutuksia ja sitä on siksi erittäin tärkeää tutkia tarkemmin. Varallisuus jakautuu säännönmukaisesti epätasaisemmin kuin tulot. Talouden toimijoilla voi olla melko samansuuruiset tulot mutta huomattavan erisuuruinen varallisuus monista syistä, jotka voivat olla muuhun kuin rahaan liittyviä tai liittyä pyyteettömyyteen, perintöön yms. Keskittämällä huomio varallisuuteen liittyvään eriarvoisuuteen voidaan siis saada objektiivisempi kuva EU:n kansalaisten välisistä todellisista eroista rahan ollessa kyseessä.

2.3

ETSK:n näkemyksen mukaan talouden muutokset ovat Euroopassa yhä dynaamisempia, mikä saattaa panna koetukselle toimielimet ja niiden kyvyn pysyä muutosten tasalla. Kysymys on erityisen ajankohtainen EU:n jäsenvaltioiden välisistä kehityseroista käytävään keskusteluun liittyen. Kehittyneiden ja kehittyvien jäsenvaltioiden, Länsi- ja Itä-Euroopan, euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden sekä Schengen-alueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja.

2.4

ETSK toteaa, että tuloihin ja varallisuuteen liittyvä eriarvoisuus on lisääntynyt Euroopassa vähitellen vuodesta 1970 lähtien. Globalisaation pitäisi kaiken kaikkiaan olla omiaan edistämään maiden välisten tuloerojen ja aineellisten erojen kapenemista, mutta suuntaus on ollut viime vuosina päinvastainen. EU28-maissa noin 31 prosenttia kaikista tuloista menee varakkaimmalle kymmenesosalle kotitalouksista, minkä lisäksi samalla joukolla on yli puolet kaikesta varallisuudesta. Varallisuuden kasvu on ylittänyt monissa maissa bkt:n kasvun, mikä johtaa ammottaviin eroihin (2), joilla on raskaita taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia heijastusvaikutuksia. Vaikutuksista on käytävä vakavaa julkista keskustelua sekä asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien välistä keskustelua ratkaisujen löytämiseksi, ja ne edellyttävät poliittisia toimia.

2.5

ETSK uskoo, että eriarvoisuusongelman maailmanlaajuisen vakavoitumisen uhka on todellinen, koska talouden kehitystahti on Euroopassa äärimmäisen nopea ja oikea-aikaisen makrotalouspolitiikan toteuttaminen yhä vaikeampaa. Tulojen ja varallisuuden yhä epätasaisempi jakautuminen viime vuosikymmeninä näkyy myös Gini-kertoimen kasvuna: se on noussut OECD-mailla keskimäärin 1980-luvun puolivälin 0,29:stä 0,32–0,35:een vuosina 2013–2015. Suuntaus on samankaltainen yksittäisissä EU-maissa (3). On kuitenkin syytä huomata, että esimerkiksi Bulgariassa, Liettuassa ja Romaniassa kerroin on noussut kriittisiin yli 0,37:n lukemiin (4). Tuloihin liittyvästä eriarvoisuudesta on kosolti tietoa ja tutkimuksia, mutta kotitalouksien varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta maiden sisällä ja välillä on saatavilla paljon vähemmän näyttöä. Vieläkään ei itse asiassa ole olemassa kansainvälisiä standardeja, joita kansalliset tilastovirastot ja muut tiedon tuottajat voisivat käyttää kerätessään tietoja varallisuuden jakautumisesta (5).

2.6

On huolestuttavaa, että kertyneitä voittoja ei yleisen luottamuspulan takia monissa Euroopan kansantalouksissa sijoiteta edelleen, mikä johtaa kilpailun katoamiseen, investointien jyrkkään laskuun sekä uusien työpaikkojen vähyyteen. Thomas Piketty tarjoaa tästä empiiristä näyttöä kirjassaan (6), kun hän tarkastelee erityisesti Euroopan taloutta. Kun voittoa vain kerrytetään ja pääomitetaan, se ei auta tuottamaan lisäarvoa eikä lisäämään varojen tuottoa reaalitaloudessa. Näin ollen on loogista, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu EU:ssa on vuosikymmenten ajan kasvanut.

2.7

ETSK katsoo, että keskiluokka on EU:ssa vaarassa joutua paineen alle keskipitkällä aikavälillä. Lähitulevaisuudessa yhä enemmän työpaikkoja katoaa digitalisaation ja robotisaation seurauksena. Lisäksi tietyntyyppiset ammatit ovat katoamassa, vaikkakin historian ja nykyistenkin merkkien valossa tällaisen kehityksen myötä syntyy yhtä todennäköisesti myös uusia työpaikkoja ja ammatteja. Ilman asianmukaista ohjausta nämä muutokset tulevat luultavasti lisäämään eriarvoisuutta. ETSK katsoo, että teknologisen uudistumisen muutoin innovatiivisten ja yleisesti ottaen yhteiskuntaa hyödyttävien prosessien kielteisten seurausten lievittämiseksi on ryhdyttävä ripeisiin toimiin.

2.8

ETSK ilmaisee huolensa siitä, että työvoimatekijän tuottaman voiton ja lisäarvon välinen suhde on jäsenvaltioissa yhä suuremmassa epäsuhdassa. Tämä kasvattaa eriarvoisuutta Euroopassa sekä varallisuuden että tulojen osalta.

3.1

Varallisuuteen liittyvä eriarvoisuus on yleensä paljon laajempaa (7) kuin tuloihin liittyvä eriarvoisuus. ETSK painottaa, että asianmukaiset välineet taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi – esim. investointeihin, talouskasvuun ja uusien työpaikkojen syntymiseen tähtäävät ohjelmat sekä verotus ja yhteiskunnalliset tulonsiirrot – ovat ennen kaikkea jäsenvaltioiden käsissä. Myös EU-tason toimille on kuitenkin tilaa, ja EU:n toimielinten olisi puututtava asiaan nykyistä vakavammin, koska sillä saattaa olla monitahoiset ja paljon kauaskantoisemmat vaikutukset tosiasiallisiin taloudellisiin suhdanteisiin. Nykyiset toimintalinjat kohdentuvat yhä edelleen enemmän tuloihin kuin varallisuuteen.

3.2

ETSK näkee pääongelmana sen, että Euroopan talous tuottaa kasvua, joka ei useinkaan hyödytä taloudellisesti heikossa asemassa olevia. Tarkoituksena ei missään tapauksessa ole vastustaa markkinatalouden toimintaa: se tarjoaa mahdollisuuksia luoda vaurautta innovoinnin, yritysten perustamisen, työpaikkojen luomisen ja siten talouskasvun, työllisyyden ja sosiaaliturvan rahoituksen edistämisen kautta. Varallisuuden ja tulojen jakautumista kuvaavan pyramidin alaosaan kuuluvat eivät kuitenkaan kokonaisuutena katsoen hyödy syntyneistä uusista työpaikoista. Tästä seuraa, että yhteiskunta olisi taloudellisesti tasapuolisempi, jos Euroopan unionin politiikka kohdistettaisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että yhä useammat pääsevät työmarkkinoille ja jakamaan osallistavan talouskasvun hedelmiä. Varallisuuteen liittyvän eriarvoisuuden vähentäminen ja pitkän aikavälin talouskasvun vahvistaminen ovat tässä mielessä saman kolikon kaksi puolta.

3.3

ETSK on huolissaan siitä, että varallisuuden yhä suurempi kasautuminen saattaa luoda yhteiskuntaan koroillaeläjä-mentaliteetin, jonka tuloksena varallisuutta ei enää sijoiteta edelleen. Tällöin se ei enää avita reaalitalouden kehitystä eikä bkt:n potentiaalista kasvua. Tämä on keskeinen ongelma, jota Piketty käsittelee kirjassaan, joka on viidentoista vuoden tutkimustyön ja kapitalististen yhteiskuntien tulo- ja varallisuuseroja koskevan empiirisen tietoaineiston keräämisen tulos. Lopulliset tulokset – vaikka jotkut kyseenalaistavatkin hänen käyttämänsä menetelmät – osoittavat, että EU:n sisällä on merkittäviä eroja. Pikettyn keräämän tietoaineiston mukaan pääoman vuosituotto on 4–5 prosenttia, kun vuotuinen tulojen kasvu taas on keskisessä Euroopassa maasta riippuen noin 1–1,5 prosenttia. On muistettava, että kyseisten maiden välillä on ilmeisiä eroja.

3.4

ETSK katsoo, että asianmukaisilla tasoilla tulee toteuttaa esimerkiksi talouden liialliseen sijoittajavetoisuuteen ja veropolitiikan pidemmälle menevään koordinointiin ja yhdenmukaistamiseen liittyviä sekä veroparatiisien, veropetosten ja verovilpin vastaisia lisätoimenpiteitä, jotta voitaisiin kääntää pitkäaikainen harmaaseen talouteen tukeutuva kehitys, jossa liiketoiminnan tuloja ilmoitetaan virheellisesti, käytetään epävirallista tai piilotyövoimaa ja maksetaan palkkoja epävirallisesti. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä, joiden avulla pyritään optimoimaan eri verolajien yhdistelmä ja niiden suhteelliset osuudet jäsenvaltion verotuloista. Verotuksen painopistettä olisi siirrettävä työn verotuksesta varallisuuden verotukseen.

3.5

Jäsenvaltioiden välinen verokilpailu on kahden viime vuosikymmenen kuluessa ajanut monet hallitukset toteuttamaan toimenpiteitä, jotka ovat muuttaneet uudelleenjakoon perustuvaa finanssipolitiikan luonnetta ja kiihdyttäneet eriarvoisuuden kasvua. ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot arvioivat veropolitiikan mahdolliset kielteiset vaikutukset ja oikaisevat ne mahdollisimman pian.

3.6

ETSK katsoo, että Junckerin ohjelmaa tulisi soveltaa ensisijaisesti niissä maissa, missä eriarvoisuus on suurinta, olipa se luonteeltaan millaista tahansa. Ulkomaisia ja kotimaisia investointeja on pyrittävä lisäämään. Kaikki tämä on pantava toimeen yhdenmukaisella tavalla, sopusoinnussa EU:n lainsäädännön ja eri maiden omien erityispiirteiden kanssa, ja varojen käyttöä on valvottava tarkasti.

4.1

Varallisuus jakautuu euroalueen maista kaikkein epätasaisimmin Saksassa ja Itävallassa. Saksassa rikkaimmalla 5 prosentilla väestöstä on hallussaan 45,6 prosenttia maan varallisuudesta; Itävallassa vastaava luku on suurempi, 47,6 prosenttia (8)  (9). Ongelmaa – ja samaa kehityssuuntaa – esiintyy myös sellaisissa maissa kuin Kypros, Portugali, Ranska, Suomi, Luxemburg ja Alankomaat (10). Tämä osoittaa, miten huomattavan eri tavoin resurssit jakautuvat yksittäisissä maissa. Yhtäältä näissä maissa esiintyy vähäistä tuloihin liittyvää eriarvoisuutta, mutta toisaalta merkittävää eriarvoisuutta varallisuudessa.

4.2

Vuonna 1910 kymmenesosa Euroopan väestöstä piti hallussaan 90:tä prosenttia varallisuudesta ja rikkaimmalla prosentilla oli 50 prosenttia varallisuudesta. Sen jälkeen eriarvoisuus on vähentynyt huomattavasti. Syynä tähän olivat kaksi maailmansotaa ja suuri lama, joka pyyhkäisi pois suuren osan finanssipääomasta, sekä erilaiset julkisen vallan politiikat, joille on ominaista erittäin progressiivinen tulo- ja perintöverotus ja joiden avulla on pyritty suitsimaan talouskeinottelua ja nostettu palkkoja pääomatulojen kustannuksella jne. 1970- ja 1980-luvuilla rikkaimmalla prosentilla oli hallussaan 20 prosenttia varallisuudesta, seuraavilla 9 prosentilla 30 prosenttia ja 40 prosenttia väestöstä kattavalla keskiluokalla 40 prosenttia. Myös tuloihin liittyvä eriarvoisuus väheni merkittävästi (11). Eriarvoisuus alkoi kuitenkin kasvaa jälleen vuoden 1980 tienoilla. Tänä päivänä yksityisen pääoman suhde bkt:hen on kehittyneissä EU28-maissa 500–600 prosenttia ja Italiassa peräti 800 prosenttia.

4.3

ETSK:n näkemyksen mukaan myös varallisuuden jakautumiseen eri sukupuolille liittyy mittava ongelma, joka on vakavin Slovakiassa ja Ranskassa ja niiden jälkeen Itävallassa, Saksassa ja Kreikassa. Slovakiassa ja Ranskassa miesten hallussa on reilut 75 prosenttia varallisuudesta ja naisten hallussa vain 25 prosenttia väestön aivan erilaisesta sukupuolijakaumasta huolimatta. Itävallassa, Saksassa ja Kreikassa noin 55 prosenttia varallisuudesta on miehillä (12). On tärkeää pohtia tällaisten suuntausten syitä ja sitä, olisiko asiaan puututtava EU:n laajuisella sukupuolten tasa-arvoon tähtäävällä politiikalla.

4.4

ETSK pitää varallisuuden jakautumista erittäin tähdellisenä kysymyksenä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarpeisiin vastaamisen, erilaisten terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisen, asuntotarjonnan yms. kannalta. Meidän on Euroopan sosiaalisen mallin mukaisesti noudatettava perusperiaatteita eli varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu, sukupuolten tasa-arvo, syrjimättömyys ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Inhimillisen pääoman lisäämiseen tähtäävät rakenneuudistukset ovat tärkeitä elintason kohentamiseksi, ja ne voivat myös vähentää työtuloihin ja varallisuuteen liittyvää eriarvoisuutta.

4.5

Noin 44 prosenttia euroalueen väestöstä on tavalla tai toisella velkaa pankeille tai rahoituslaitoksille. Tilanne on parempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä vastaava luku on 75 prosenttia, mutta velkaantumiskehityksen vauhti on ollut viime vuosina hälyttävä (13). Pankkijärjestelmän vastuu on niin ikään suuri: sillä olisi edellytykset toimia ensisijaisena jarruttavana tekijänä yhteiskunnan yleisen velkaantumisen syvenemistä vastaan. Vastuullinen toiminta on nostettava keskeiselle sijalle.

4.6

Kolmen viime vuosikymmenen kiihtyvä globalisaatio on lisännyt työhön kohdistuvaa verorasitusta ja kääntänyt päälaelleen palkkojen ja pääoman osuudet bruttokansantuotteesta. Näin ollen palkkojen osuus bkt:stä on pienentynyt vuosina 1980–2006 valtaosassa OECD-maita keskimäärin 0,3 prosenttia vuodessa. Voittojen osuus bkt:stä kasvoi samana ajanjaksona EU15-maissa noin 31 prosentista 47 prosenttiin (14). ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin olisi kiireesti toteutettava toimia tämän suuntauksen kääntämiseksi.

4.7

ETSK on huolissaan siitä, että eräissä maissa, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa, yli puolet varallisuudesta on kiinni asunnoissa. Tämä viittaa yhtäältä siihen, että varallisuus on liian yksipuolista, ja toisaalta taas siihen, että suurelle osalle ihmisistä varallisuus kertyy kiinteän omaisuuden tuottamista tuloista. Tätä varallisuutta ei sijoiteta edelleen, vaan pääomittuminen jatkuu. Näin herää kysymys pääomasta, joka kasvaa paljon nopeammin kuin lisäarvo. Oxfamin tuoreimman raportin (15) mukaan maailman kahdeksalla rikkaimmalla ihmisellä on hallussaan samansuuruinen varallisuus kuin maailman väestön köyhimmällä puolikkaalla, mikä on herättänyt laajaa närkästystä suuren yleisön keskuudessa. Pääoma oli tärkeä tekijä teollistumisen aikakaudella, mutta kun siitä tulee itsetarkoitus, se menettää tarkoituksensa.