29.10.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/113

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”

KOM(2011) 15 lopullinen

2011/C 318/19

Esittelijä: Joost van IERSEL

Toinen esittelijä: Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Euroopan komissio päätti 27. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita

KOM(2011) 15 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. kesäkuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. heinäkuuta 2011 pitämässään 473. täysistunnossa (heinäkuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

Direktiivi	Direktiivi 2004/18/EY – julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt
Viranomaiset	Hankintaviranomaiset, jotka määritellään direktiivin 1 artiklan 9 kohdassa ja joihin direktiiviä sovelletaan
Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset	Hankintayksiköt, joihin sovelletaan direktiiviä 2004/17/EY
Gold plating	Liiallinen sääntely / vaatimusten lisääminen – siirrettäessä direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä niihin lisätään jäsenvaltioiden hallinnossa uusia säännöksiä (1)

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti komission vihreällä kirjallaan käynnistämään keskusteluun EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta ja sen tehostamisesta innovatiivisempien, ekologisempien, sosiaalisempien ja toimivampien sisämarkkinoiden yhteydessä. Komitea aikoo laatia käsillä olevaa lausuntoa täydentävän lausunnon, kunhan komissio on saanut valmiiksi arvioinnin direktiivin 2004/18/EY tähänastisista vaikutuksista.

1.2   Julkisia hankintoja koskevien direktiivien (2) tarkoituksena on mm. edistää julkisten hankintojen laatua. Direktiiveihin tehtiin yleistarkistus viimeksi vuonna 2004. ETSK painottaa, että kaikki tulevat tarkistukset tulisi valmistella yhtä huolellisesti ja tarkasti kuin vuonna 2004.

1.3   Tarkistusten yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää analysoida kokonaisvaltaisesti direktiivin vaikutuksia ja sen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä unionin tuomioistuimen vuoden 2004 jälkeen antamia päätöksiä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon, että direktiivistä on vasta hiljattain saatu laajoja kokemuksia eri puolilla unionia.

1.4   Turhan byrokratian vähentäminen tuottaa kaikkien kannalta parempia tuloksia. Monimutkaista lainsäädäntöä on tarpeen välttää, samoin direktiivin epätarkkaan täytäntöönpanoon liittyvien ylimääräisten vaatimusten lisäämistä lainsäädäntöön jäsenvaltioissa. Komission valvontarooli laajenee Eurooppa 2020 -strategian myötä.

1.5   ETSK korostaa, että periaatteet, jotka koskevat avoimuutta sekä tehokkuutta, oikeusvarmuutta, kannattavuutta, kilpailua, pk-yritysten ja vapaiden ammattien harjoittajien pääsyä markkinoille, suhteellisuutta, rajatylittävien sopimusten lisääntymistä, syrjinnän ja korruption välttämistä ja ammattimaisuuden tarvetta, pysyvät voimassa entiseen tapaan.

1.6   ETSK korostaa Eurooppa 2020 -strategian innovatiivisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien vaikutusta ja merkitystä julkisten hankintojen kannalta.

1.7   ETSK korostaa, että jotta voitaisiin kasvattaa jäsenvaltioiden sitoutumista direktiivin asianmukaiseen täytäntöönpanoon ja jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saataisiin sisällytettyä julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin, tähän asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja siitä tulisi keskustella vuosittain (kilpailukyky)neuvostossa.

1.8   Jäsenvaltioissa on havaittavissa kasvavaa kiinnostusta julkisten hankintojen rooliin älykkäässä taloudessa. Kansalliset viranomaiset laativat eriasteisia sosiaalisia ja ympäristökriteerejä, jotka hankkijoiden on otettava huomioon. Huomioon on otettava myös erityisvaatimukset, jotka koskevat ei-kuvattavissa olevien palveluiden (3) julkisia hankintoja. Neuvostossa vuosittain käytävissä keskusteluissa tulisi käsitellä myös parhaita käytänteitä ja kokemuksia.

1.9   ETSK pitää vakavana puutteena, että vihreässä kirjassa ei käsitellä asianmukaisen ammattimaisuuden puutetta eikä julkisten viranomaisten taipumusta karttaa riskejä. Ammattimaistumisella on keskeinen asema innovaation edistämisessä. Jäsenvaltioissa toimiville hankkijoille olisi laadittava koulutusohjelmia. Komitea suosittaa, että vertaillaan ja vaihdetaan parhaita käytänteitä.

1.10   Hankkijan tulee ottaa täysi vastuu taloudellisista, sosiaalisista ja rahoituksellisista seurauksista määrittäessään rakennusurakoiden, tuotteiden tai palveluiden ominaisuuksia. Tästä johtuen saattaa olla tarpeen vaatia tarjouksen tekijöiltä itse laadittu todistus tai vakuutus vaatimustenmukaisuudesta suhteessa asiaankuuluviin kansallisen lainsäädännön määräyksiin, jotka koskevat esimerkiksi sosiaalisia näkökohtia. Viralliset todistukset vaaditaan vain tarjouskilpailun voittajalta.

1.11   Kestävän kehityksen edistämisen tarpeellisuuden vuoksi ETSK kannattaa elinkaarikustannusten periaatteen soveltamista erityisesti laajoissa hankkeissa aina kun se on tarkoituksenmukaista.

1.12   ETSK kannattaa A- ja B-palveluiden eron säilyttämistä sillä edellytyksellä, että säilytetään oikeusvarmuus sekä mahdollisuus laajentaa B-palveluiden rajatylittäviä sopimuksia. Se suosittelee, että komissio arvioisi B-palveluiden luetteloa kausittain selvittääkseen, olisiko joidenkin B-palveluiden siirtämisestä A-palveluihin hyötyä.

1.13   Pk-yritysten, osuus- ja yhteisötalouden yritykset mukaan luettuina, osallistumista on kasvatettava. Sidosryhmien keskuudessa vallitsevien erilaisten mielipiteiden vuoksi ETSK ei kannata kynnysarvojen muuttamista. Parannukset täytyy saada aikaan soveltamalla suhteellisuusperiaatetta asianmukaisesti, mukauttamalla julkaisumenetelmiä, käyttämällä sähköisiä tarjouskilpailuja asiaankuuluvasti sekä jakamalla sopimuksia, mikäli se on käytännössä tarkoituksenmukaista. ETSK suosittelee myös, että kehitetään ohjelmia pk-yritysten asiantuntemuksen tukemiseksi.

1.14   Eräs direktiivin tavoitteista on suosinnan, petosten ja korruption torjuminen. Direktiivejä uudistettaessa on vältettävä kaikkea, mikä voi vesittää niiden täsmällisyyttä. Komitea katsoo, että väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä, jos kaikista julkisista sopimuksista ilmoitettaisiin etukäteen sähköisen tarjouskilpailumenettelyn kautta.

1.15   Direktiivien päätavoitteena on vuodesta 1971 lähtien ollut edistää eurooppalaisia rajatylittäviä sopimuksia julkisten hankintojen alalla. Tulokset ovat kuitenkin heikkoja. ETSK suosittelee analysoimaan jäsenvaltioiden (parhaita) käytänteitä ja esimerkkejä ja laatimaan sen jälkeen toimia markkinoiden avaamiseksi. (4)

1.16   ETSK suosittelee, että rajatylittäviä sopimuksia koskevasta lainkäyttöalueesta tehty päätös sisällytetään sopimukseen alusta asti.

2.   Johdanto

2.1   Komissio esittelee yhtenä kahdestatoista aloitteesta julkiset hankinnat, joita voidaan käyttää kannustimena ekologisempien, sosiaalisempien ja innovatiivisempien sisämarkkinoiden kehittämisessä. (5) Komissio korostaa vihreässä kirjassaan lisäksi tehokkuuden ja yksinkertaistamisen tarvetta sekä sitä, että pk-yritysten markkinoillepääsyä on helpotettava ja rajatylittäviä sopimuksia edistettävä.

2.2   Julkisilla hankinnoilla on EU:ssa pitkä historia. Se kattaa tavat ja menettelyt, joita viranomaiset ja yleishyödyllisiä palveluja tuottavat yritykset (6) käyttävät vastatakseen tarpeisiinsa hankkiessaan rakennusurakoita, tavaroita tai palveluita. Päätavoitteena ovat edelleen tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan laajuisesti. Rajatylittävien sopimusten määrä on kuitenkin edelleen erittäin pieni. Lausunnossa keskitytään direktiiviin (7), jossa parannusten pitäisi tuottaa suurinta suhteellista hyötyä, kuten vihreässä kirjassa annetaan ymmärtää.

2.3   Kyse on ensisijaisesti menettelydirektiivistä, jossa on erityisiä säännöksiä ja takuita, jotka koskevat tarjouspyyntöjen tekemistä ja sopimusten myöntämistä. Direktiivin nojalla myönnetyn sopimuksen sisältö on täysin myöntävän viranomaisen harkinnassa.

2.4   Alkuperäisten julkisia hankintoja (1972) ja yleishyödyllisiä palveluita (1993) koskevien direktiivien jälkeen vuonna 2004 laadituissa direktiiviversioissa tehtiin olennaisia uudistuksia erityisesti viranomaisdirektiiviin (2004/18/EY) sekä pienempiä muutoksia enemmän ajan tasalla olleeseen yleishyödyllisiä palveluita koskevaan direktiiviin (2004/17/EY). Tarkistus oli tulosta sidosryhmien kanssa käydyistä pitkistä ja perusteellisista keskusteluista. Direktiivien täytäntöönpanon erot jäsenvaltioiden välillä johtuvat erilaisista kulttuuritaustoista ja oikeudellisista perinteistä sekä ylimääräisten vaatimusten maakohtaisesta lisäämisestä.

2.5   Avoimia ja yleiseurooppalaisia markkinoita luotaessa otettiin huomioon useita seikkoja, kuten oikeusvarmuus, kustannustietoisuus, kannattavuus, laatu, kilpailun tehostaminen, pk-yritysten markkinoillepääsy, suhteellisuus, innovaatio, kestävyys – jota Eurooppa 2020 -strategian myötä kutsutaan elinkaarikustannuksiksi –, syrjinnän ja petosten torjunta, tasapuoliset toimintaedellytykset ja rajatylittävät sopimukset.

3.   Kehitys vuoden 2004 jälkeen

3.1   Alkuperäisten direktiivien antamisen jälkeen hankintojen alalla on yleisesti tapahtunut monia muutoksia, ja prosessi jatkuu edelleen. Vihreässä kirjassa pohditaan, tulisiko joitakin liikemaailmassa ja yleishyödyllisiä palveluita tuottavissa yrityksissä yleisiä käytäntöjä ottaa mukaan, soveltaa tai tehostaa.

3.2   Tärkeimmät tekniikat ovat innovointi, neuvottelut ja markkinatietoisuus. Näitä tekniikoita käytetään yleishyödyllisten palveluiden alalla jatkuvasti, ja niitä voidaan tietyin rajoituksin käyttää myös direktiivin alalla, mikä ei ole ollut kovin yleistä. Siellä, missä tällaisia tekniikoita ei hyödynnetä eikä niistä ole juurikaan kokemusta, ei ole myöskään asiantuntijuutta eikä näin ollen realistisia mahdollisuuksia tehdä tekniikoista yleisiä.

3.3   Jotta direktiivi olisi yhdenmukainen uudenaikaisten tekniikkojen kanssa, siihen on sisällytetty muitakin tekniikkoja, kuten sähköinen hankinta ja laskevin hinnoin tapahtuva verkkohuutokauppamenettely. Ensin mainittua voidaan soveltaa suhteellisen laajasti, mutta jälkimmäinen soveltuu oikeastaan vain sellaisiin tilanteisiin, joissa hinta ja toteutus ovat ainoat kriteerit. ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa rajatylittävän sähköisen toiminnan yhteensopivuutta.

3.4   Yleishyödyllisiä palveluita koskevissa pitkissä keskusteluissa päädyttiin siihen, että ne eivät ole varsinaisia hankintoja, vaan palveluita, joita viranomaiset tuottavat tai teettävät. ETSK toteaa jälleen, että viranomaisilla on täysi vapaus toteuttaa itse kaikki tehtävänsä tai osa niistä tai teettää ne halutessaan ulkopuolella. Lisäksi on otettava huomioon ne jäsenvaltioiden järjestelmät, joissa noudatetaan primäärioikeudessa määrättyjä tasa-arvoisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita ja joihin sisältyy yleinen oikeus tarjota palveluja. Direktiivi ei näin ollen periaatteessa kata yleishyödyllisiä palveluita (8) itsessään, mutta niihin liittyviin viranomaisten toteuttamiin tai teettämiin ulkoistuksiin tai hankintoihin sitä sen sijaan sovellettaisiin.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa ja yleistä etua koskevista palveluista annetussa pöytäkirjassa N:o 26 tunnustetaan julkisten palvelujen erityinen luonne ja merkitys sekä valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten laaja harkintavalta päätettäessä julkisten palvelujen tarjoamisesta, tilaamisesta ja järjestämisestä. Tämä kattaa palvelujen tuottamisen sekä itse että julkisen sektorin keskinäisessä yhteistyössä. Erittäin tärkeää on varmistaa korkea laatu, turvallisuus, kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu ja yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen.

3.5   Direktiivissä ei missään tapauksessa säädetä siitä, mitä viranomaisten tulisi tai ei tulisi hankkia tai teettää ulkopuolella. Siinä määritetään ainoastaan tällaisia hankintoja tai ulkoistuksia koskevat menettelyt. ETSK katsoo, että tätä vapautta ei saa heikentää.

3.6   Neuvottelut

3.6.1   ETSK kehottaa komissiota selventämään direktiivissä, missä olosuhteissa viranomainen voi myöntää sopimuksen suoraan sellaiselle kokonaisuudelle, joka on sen valvonnassa samaan tapaan kuin sen sisäiset yksiköt. ETSK toivoo, että direktiiviä muutettaisiin siten, että siinä asetettaisiin asianmukaiset ehdot direktiivin vaatimuksista vapauttamiselle.

3.6.2   Koska innovatiivisia ehdotuksia ja tuloksiin perustuvia eritelmiä painotetaan aiempaa enemmän, on hankkijoiden ja tarjoajien välisillä keskusteluilla tarjousmenettelyn aikana olennainen rooli. Tästä syystä tarvitaan yleistä neuvottelumenettelyä, joka on samankaltainen kuin yleishyödyllisiä palveluita koskevassa direktiivissä tai kilpailullisessa menettelyssä, kuitenkin ilman ”poikkeuksellisen monimutkainen” -rajoitusta. Tämä kattaa jo olemassa olevat säännöt, jotka koskevat ei-kuvattavissa olevien palveluiden julkisia hankintoja.

3.6.3   On sanottu, että tällaisen menettelyn ansiosta erilaiset tarjoajat voisivat esittää ehdotuksensa, ja hankkija voisi sitten poimia ehdotuksista parhaat palat ja laatia niitä yhdistelemällä eritelmän uuteen tarjouspyyntömenettelyyn, joka voitaisiin toteuttaa ilman ”neuvotteluja”. Tällainen on epärehellistä. Tarjoajien täytyy voida suojella teollis- ja tekijänoikeuksiaan kaikissa tilanteissa – riippumatta siitä, onko ne patentoitu –, joten heidän ideoitaan ei pitäisi tarjota muiden tuottajien käyttöön edes rajoitetusti ilman heidän nimenomaista suostumustaan.

3.6.4   Erityisesti monimutkaisia sopimuksia koskevat neuvottelut vaativat hankkijalta luonnollisesti merkittävää taitavuutta. Yleisen neuvottelumenettelyn käyttöönottoon tulee liittyä toimia, joilla varmistetaan, että hankkijapuolen käytettävissä on tarvittavat taidot ja kokemuksen omaavia ihmisiä.

3.7   Innovointi

3.7.1   Vihreässä kirjassa käsitellään innovointia julkisissa hankinnoissa. Hankinnoissa siihen liittyy kolme päätasoa:

—	halukkuus hyväksyä uusi ratkaisu perinteiseen vaatimukseen

—	osallistuminen ratkaisun kehittämiseen

—	kehityshankkeen sponsorointi.

3.7.2   Helpoin ja luultavasti tuottavin tekijä on halukkuus hyväksyä uusi ratkaisu. ETSK suosittelee, että edistetään avoimuutta uusia ratkaisuja kohtaan sellaisten hankkijoiden keskuudessa, joilla pitäisi olla riittävät valmiudet. Näin ollen pitäisi voida olettaa, että hankkija on halukas harkitsemaan vaihtoehtoja, mikäli tämä ei nimenomaisesti toisin ilmoita. Julkisen vallan edustajat ovat kuitenkin usein haluttomia tekemään niin pikemminkin riskien karttamisen kuin hallinnollisen tai oikeudellisen esteen vuoksi.

3.7.3   Myös vaihtoehtoisten ehdotusten käsitteen tiellä on esteitä. Innovatiivisten ehdotusten tarjoaminen on paljon käytännöllisempää, jos hankkija painottaa vaatimuksissaan ratkaistavaa ongelmaa mieluummin kuin ratkaisua. Tällaisen lähestymistavan ansiosta tarjoaja voi hyödyntää omia taitojaan parhaan ratkaisun – joko perinteisen tai innovatiivisen – tarjoamiseksi.

3.7.4   Jos viranomainen osallistuu innovatiivisen ratkaisun toteuttamiseen, kuten merkittävän tietokantajärjestelmän kehittämiseen, sen osallistuminen ja tuki on olennaisen tärkeää kaikilla tasoilla. Muussa tapauksessa epäonnistumisen riski on suuri.

3.7.5   Esikaupallisten hankintojen (9) käsitteen yhteydessä ehdotetaan, että viranomaiset tukisivat uusia kehityssuuntia ja olisivat tulosten ensimmäisiä käyttöönottajia. Mahdollinen epäonnistuminen tekee tästä kuitenkin riskialtista. Kokemus on osoittanut, että vain harvat viranomaistahot soveltuvat rakenteensa, organisaationsa tai kokemuksensa vuoksi tällaiseen toimintaan, johon olisikin ryhdyttävä vain varoen.

3.7.6   Tuotannon ja kulutuksen kestävyysnäkökohdat ovat asialistalla korkealla. On laajasti tunnustettua, että kestävään kehitykseen liittyvällä innovoinnilla on suuri merkitys pyrittäessä edistämään hyviä työpaikkoja ja yrityksiä EU:ssa osana Eurooppa 2020 -strategiaa. Mikäli kestävyystavoitteet saavutetaan asianmukaisesti, se tuottaa vahvaa taloudellista hyötyä. Monissa hankinnoissa on tarpeen huomioida elinkaarikustannukset, joihin kuuluvat mm. laatu, alkuperäinen hinta, huolto, käyttö ja tarvittaessa lopullinen käytöstäpoisto. Laatuun perustuva lähestymistapa edistää innovointia ja työelämän hyviä käytänteitä ja hyviä työoloja, jotka johtavat ajan mittaan tehokkuuden lisääntymiseen ja kustannussäästöihin. Tällaisten arviointien tekemiseen on olemassa vakiintuneita tekniikoita. ETSK suosittelee, että ryhdytään toimiin sen edistämiseksi, että julkiset hankkijat alkaisivat käyttää tällaisia tekniikoita.

4.   Lisäuudistusten perusteet

4.1   Oikeudelliset näkökohdat

4.1.1   Tehokas siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennaista, mutta edelleen visaista, joten siihen olisi pitänyt kiinnittää vihreässä kirjassa nimenomaista huomiota. Liian harvat jäsenvaltiot onnistuvat siirtämisessä hyvin. Asianmukainen täytäntöönpano on kaikkien sidosryhmien edun mukaista. Ylimääräisten vaatimusten maakohtainen lisääminen kasvattaa hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa ja synnyttää siten sekä tarpeettomia esteitä varsinkin pk-yrityksille (pk-yritysten käsitteen ja liikeyrityksiin liittyvien viittausten tulee kattaa kaikki tasapuolista kilpailua harjoittavien ja sääntöjenmukaisten toimijoiden muodot – sekä voittoa tavoittelevat että tavoittelemattomat) että kasvavia kustannuksia viranomaisille. Direktiivi on selkeä eikä kovin monimutkainen. Oikeudellisten järjestelmien ja lähestymistapojen eroista huolimatta ylimääräisiä vaatimuksia ja muodollisuuksia olisi vältettävä. ETSK katsoo, että komission tulisi valvoa aktiivisemmin prosessin toteutusta ja pyrkiä edistämään yksinkertaisuutta ja selkeyttä kansallisessa lainsäädännössä.

4.1.2   Muutoksenhakudirektiivin soveltamisessa on rajatylittävien sopimusten yhteydessä systeeminen ongelma. Rajatylittävissä sopimuksissa ei ole selvää, sovelletaanko hankkijan vai tarjoajan kotimaan lakeja. ETSK ehdottaa, että tästä päätettäisiin sopimuksessa alusta lähtien.

4.1.3   Joissakin, erityisesti pitkäkestoisissa sopimuksissa olosuhteet saattavat muuttua, jolloin on tarpeen tehdä muutoksia sopimuksen määräyksiin. Vaikka tällaiset tilanteet ovat joskus väistämättömiä, ne kasvattavat mahdollisuuksia korruptioon. Direktiivillä rajoitetaan muutoksia, jotka voidaan sallia puitesopimusten yhteydessä (32 artikla), mutta muutoin siinä ei oteta asiaan kantaa. ETSK katsoo, että korruption riskistä ja/tai sopimusvarmuuden puutteesta, jotka olisivat seurausta sääntöjen höllentämisestä yleisen joustavuuden lisäämiseksi, olisi haitallisia seurauksia. Näin ollen direktiiviä ei tulisi tältä osin muuttaa.

4.1.4   Palvelut jaetaan direktiivissä kahteen ryhmään, A- ja B-palveluihin. A-palveluiden on oltava sääntöjenmukaisia, kun taas B-palveluihin sovelletaan yleensä vaivattomampaa järjestelmää. Vihreässä kirjassa pohditaan, onko jako enää asianmukainen monenlaisten palveluiden lisääntyneen rajatylittävyyden vuoksi. ETSK kannattaa ryhmien eron säilyttämistä sillä edellytyksellä, että säilytetään oikeusvarmuus ja mahdollisuus siirtää rajatylittäviä B-palveluita A-palveluiden luetteloon. Se suosittelee, että komissio arvioi B-palveluiden luetteloa kausittain selvittääkseen, olisiko joidenkin B-palveluiden siirtämisestä A-palveluihin hyötyä.

4.2   Käytännöt

4.2.1   Yksi merkittävä este julkisten hankintojen toiminnan kehitykselle on viranomaisten riittävän ammattimaisuuden ja asiantuntemuksen puute. On valitettavaa, että vihreässä kirjassa ei käsitellä tätä julkisten hankintojen perusedellytystä. Kannusteet eivät riitä parannusten syntymiseen. ETSK suosittelee voimakkaasti, että toteutetaan – erityisesti alue- ja paikallistasolla – koulutuskampanjoita toimenhaltijoiden neuvottelutaitojen lisäämiseksi ja tarkoituksenmukaisten sopimusten (10) laatimiseksi.

4.2.2   Lisäksi on tarpeen muuttaa julkisten hankintojen kulttuuria. Hankinta ei ole pelkkä hallinnollinen toimi, vaan kaikkien sopimuksen kannalta asiaankuuluvien hallinnon tasojen ja sektoreiden osallistuminen on tarpeen. Näin toimitaankin jo monissa kaupallisissa yrityksissä. Menestyksen varmistaminen edellyttää sitä, että viranomaistahon kaikki osatekijät huipulta suoritustasolle asti sitoutuvat nykyaikaisiin hankintamenettelyihin, erityisesti riskinhallintaan. Yleishyödyllisiä palveluita tuottavien yritysten käytännöt ovat tästä myönteisiä esimerkkejä.

4.2.3   Hankintatoiminnan ammattimaisuutta julkisella sektorilla on edistettävä sisäisellä kehittämisellä ja ammattilaisten rekrytoimisella, mikä parantaa toiminnan roolia ja profiilia. Kaksi lisätoimea ovat monissa tapauksissa osoittautuneet onnistuneiksi: kokeneiden hankintajohtajien rekrytointi muilta toimialoilta ja sellaisten hankintaelinten perustaminen, jotka tuottavat viranomaiselle asiantuntemusta tarjouspyyntömenettelyn ajan. Hankkijoiden laatu vaihtelee eri jäsenvaltioissa. ETSK suosittaa, että vertaillaan ja vaihdetaan parhaita käytänteitä.

4.2.4   Tarjouspyyntömenettelyä edeltävänä aikana viranomaistahon kokeneimpien ostajien tai projektipäälliköiden tulisi hankkia tietoa markkinoiden tarjonnasta ennen tarjouspyyntöasiakirjojen laatimista. Tällaiseen tutkimukseen kuuluu tyypillisesti teknisten aikakausijulkaisujen lukeminen, messuilla vieraileminen ja kullakin alalla toimivien toimittajien tapaaminen.

4.2.5   Myös pk-yritysten ammattimaisuutta on tarpeen lisätä. Erityiset kurssit ja tarjousten tekemisessä kokeneet ihmiset voivat auttaa parantamaan ammattitaitoa ja tietämystä.

4.2.6   Eräs riskien pelon ilmenemismuodoista on ”alhaisimman hinnan” kriteerin liiallinen hyödyntäminen. Vaikka määrätyissä hankinnoissa ei ole muita realistisia kriteereitä kuin hinta – ja mahdollisesti toteutus –, suurimmassa osassa on muita arvokkaita tekijöitä, jotka vaikuttavat paremman tuloksen saavuttamiseen. Alhaisin hinta -kriteerin käyttö haittaa innovointia ja paremman laadun ja arvon tavoittelua, mikä on Eurooppa 2020 -strategian mukaista, eikä se välttämättä tuo lisäarvoa.

4.2.6.1   Alhaisin hinta -kriteerin käytöstä olisi siksi tehtävä säännön sijaan poikkeus. Laajentamalla ”taloudellisesti edullisin” -kriteerin käyttöä kestävyysnäkökulmasta edullisimman tarjouksen arvioimiseksi viranomaiset voivat saada aikaan parhaat mahdolliset tulokset ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta. ETSK kannustaa viranomaisia ottamaan huomioon elinkaarikustannukset aina kun se on mahdollista ja asianmukaista.

4.2.7   Keskisuurten ja erityisesti pienten kuntien moninaisuuden vuoksi niitä tulisi kehottaa – tai ne tulisi jopa velvoittaa – tekemään ammattimaisuuden, tehokkuuden ja taloudellisten näkökohtien vuoksi yhteistyötä mittavissa hankkeissa. ETSK kehottaa kiinnittämään tähän seikkaan erityistä huomiota ja suosittelee joka tapauksessa, että vaihdetaan parhaita käytänteitä sekä selvennetään julkisten hankintojen sääntöä tässä yhteydessä.

4.2.8   Tilastolliset analyysit osoittavat, että erityisesti pk-yritykset ovat aliedustettuina EU:n kynnysarvot ylittävissä julkisissa hankinnoissa. ETSK kannattaa tasapuolisten toimintamahdollisuuksien luomista julkisten hankintojen alalle, jotta pk-yritykset voisivat saada itselleen ”oikeudenmukaisen osan” julkisista hankinnoista. ETSK ei sen sijaan kannata positiivisen syrjinnän toimenpiteitä pk-yritysten hyödyksi mm. siitä syystä, että ne ovat keinotekoisia rakenteita ja saattavat näin ollen aiheuttaa korruptiota. Viranomaisia tulisi tästä huolimatta tarvittaessa rohkaista jakamaan sopimuksia osiin, jotta pk-yritysten mahdollisuudet tulisivat paremmin näkyviin ja siten paremmin pk-yritysten ulottuville.

4.2.9   Kynnysarvoista on vallalla vastakkaisia näkemyksiä. Kynnysarvot otettiin käyttöön laajan keskustelun ja tarkan harkinnan jälkeen. Ne ovat GPA-sopimuksen kynnysarvojen mukaisia, ja niitä on mukautettu kausittain inflaation ja vaihtokurssivaihteluiden perusteella. Kehotuksia on esitetty sekä kynnysarvojen korottamisen että alentamisen puolesta. Mikään perusteluista ei kuitenkaan ole kovin vakuuttava, ja ETSK suositteleekin, että säilytetään nykyiset käytännölliset tasot. Kynnysarvojen alapuolella sovelletaan kansallisia menettelyjä perussopimuksen vaatimusten mukaisesti. On suotavaa, että menettelyt vastaisivat mahdollisimman pitkälti direktiivissä säädettyjä menettelyjä, jotta vältettäisiin epävarmuus ja hämmennys ja jotta hankkijoiden tarvitsisi soveltaa tosiasiallisesti vain yksiä menettelyjä.

4.2.10   Avoimuuden edistämiseksi ja väärinkäytösten vähentämiseksi ETSK suosittelee, että poikkeuksetta kaikista julkisista sopimuksista ilmoitettaisiin etukäteen. Kynnysarvojen alapuolelle sijoittuvista ja B-palveluja koskevista sopimuksista tulisi tehdä hyvin yksinkertainen ilmoitus ETA:n laajuiselle sähköisiä tarjousmenettelyjä koskevalle verkkosivulle (11).

4.2.11   Pyrkimys ammattimaisuuden lisäämiseksi voi myös auttaa yksinkertaistamaan kansallisia menettelyjä, jotka tällä hetkellä aiheuttavat usein suhteettomia kuluja. Konkreettisissa tilanteissa on suuria eroja, joten hämmennystä ja tulkintaerimielisyyksiä tulisi välttää. Suoraviivaisemmilla kansallisilla lähestymistavoilla voitaisiin näyttää muille esimerkkiä.

4.2.12   Pk-yrityksille asettaa lisäesteen se, että viranomaisilla on taipumus vaatia taloudellisia takuita ja vakuutuksia sekä asettaa suoritusvaatimuksia. Lisäksi rahoituksen saaminen on tällä hetkellä vaikeampaa, ja on tuhlausta käyttää pk-yritysten rajallisia varoja tällaisten takuiden ylläpitämiseen. Viranomaisia tulee muistuttaa siitä, että niiden velvollisuus on välttää suhteettomia ammattitaito- ja rahoitusvaatimuksia sen sijaan, että tukeutuvat takuisiin.

4.2.13   Näillä aloilla on tartuttu toimeen jäsenvaltioiden tilanteen parantamiseksi. ETSK kannattaa voimakkaasti parhaiden käytänteiden luetteloa sekä – joidenkin jäsenvaltioiden käytänteiden mukaan – säännöllisiä EU-tason paneelikeskusteluja hankintaviranomaisten ja kokeneiden asiantuntijoiden kanssa.

4.2.14   Viranomaiset voisivat perustaa pk-yritysten tueksi sähköisiä portaaleja, joiden tarkoituksena olisi

—	laajentaa tiedotusta EU:n kynnysarvojen alapuolelle jäävistä julkisten hankintojen mahdollisuuksista

—	antaa pk-yrityksille mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksestaan osallistua kumppanuuksiin muiden kiinnostuneiden pk-yritysten kanssa

—	kehittää sähköisiä tarjousmenettelyjä koskevaan pääsivustoon erillinen turvattu osio, jossa pk-yritykset voisivat ladata, muokata ja päivittää hallinnollista tietoa hankintaviranomaisten käyttöön.

5.   Hankintojen ja muiden kysymysten yhteydet

5.1   Julkisten varojen käytön tehokkuuden lisäämistä koskevan tavoitteen (12) lisäksi vihreässä kirjassa pyydetään näkemyksiä julkisten hankintojen ja muiden, esimerkiksi innovointi-, ympäristö- ja sosiaalikysymysten yhteyksien tehostamisesta.

5.2   Kestävä kehitys ja osallistava kasvu ovat vuodesta 2004 lähtien olleet painopisteitä kilpailukyvyn vahvistamisen ohella, ja ne vahvistettiin jälleen Eurooppa 2020 -strategiassa. Nämä näkökohdat tulisi ottaa huomioon myös julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa.

5.3   ETSK yhtyy näkemykseen siitä, että valtiollisia ja alueellisia viranomaisia tulisi rohkaista ottamaan yhteiskunnalliset näkökohdat huomioon, mikä tarkoittaa sitä, että sopimusten valmistelussa tulisi jättää tilaa näille kysymyksille.

5.4   Vuonna 1949 tehty ILO:n yleissopimus nro 94 ”Työlausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena” on tätä nykyä sitova kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa. Muissakin maissa, kuten Irlannissa, sopimusta sovelletaan julkisiin hankintoihin vapaaehtoispohjalta. ETSK panee merkille yleissopimukseen sisältyvät periaatteet ja ehdottaa, että jäsenvaltioita kannustettaisiin ratifioimaan yleissopimus ja noudattamaan sen periaatteita.

5.5   ETSK korostaa, että direktiivissä esitetään joukko menettelysääntöjä, joihin julkisten hankintojen sopimuspuolten suhde perustuu. Komissio on aiemmissa asiakirjoissa päätellyt laajojen konsultaatioiden perusteella, miten hankintaviranomaiset voivat tarkastella innovatiivisia tuotteita/palveluita/menettelyjä ja ympäristö- ja sosiaalitavoitteita valmistellessaan sopimuksia (13) tai osallistuessaan esikaupallisiin hankintoihin.

5.6   Innovaation ja julkisten hankintojen osalta on syytä mainita uraauurtava Ahon raportti sekä edelläkävijämarkkinoiden luomista koskeva aloite. (14) Innovointi voi koskea hyvin monenlaisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi huipputekniikkaan, vähähiilisyyteen, alhaiseen energiankulutukseen, terveydenhoidon ja sosiaalihuollon uusiin ja vaihtoehtoisiin menetelmiin, rakentamiseen, liikenteeseen ja infrastruktuuriin. ETSK korostaa, että kysynnällä voi olla innovaation (15) ylläpitäjänä ensiarvoisen tärkeä rooli, jota on useiden vuosien ajan vähätelty tai joka on jätetty kokonaan huomiotta. Se voi epäsuorasti edistää korkeakoulujen ja tutkimus- ja kehityskeskusten sitoutumista sekä esim. pk-yritysten ja sosiaali- ja yhteisötalouden toimijoiden harjoittaman innovoinnin jatkamista.

5.7   ETSK korostaa vastauksena vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin, että ensisijainen vastuu julkisissa hankinnoissa on valtakunnallisilla, alueellisilla, paikallisilla ja EU-tason viranomaisilla, joiden tulee arvioida tapauskohtaisesti, mikä on direktiivin puitteissa paras yhdistelmä erilaisia sosiaalisia vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi innovaatioon, ympäristöön, sosiaalisiin (16) näkökohtiin (vammaisiin liittyvät sosiaalialan säädökset mukaan luettuina) ja tehokkuuteen, tuotantokausiin, kustannuksiin, toimittajien määrään, sopimusten mahdollisiin tuloksiin jne.

5.8   Viranomaiset voivat vapaasti määritellä erityisiä, myös ympäristöön ja sosiaalikysymyksiin liittyviä vaatimuksia. Monissa tapauksissa EU:n tai kansallinen lainsäädäntö edellyttää tätä. Tämä on tilanne esimerkiksi yleisten tai sektorikohtaisten ympäristönormien tapauksessa. Muissa tapauksissa tällaiset vaatimukset saattavat liittyä konkreettisten hankkeiden, kuten laajojen infrastruktuurin rakennustöiden toteuttamiseen.

5.9   Tarjousten teknisiä eritelmiä olisi tarvittaessa laajennettava niin, että niissä mainitaan tuotannon ja prosessin erityispiirteet. Tämä yksinkertaistaisi toimintaa ja tekisi siitä avoimempaa, ja hankintaviranomaiset voisivat tehdä tärkeitä valintoja kestävien tavoitteiden edistämiseksi muun muassa ympäristön kestävyyden sekä työehtosopimusten, työelämän normien, työolojen ja samanpalkkaisuuden vahvistamisen osalta. Vihreän sähkön tapaus on selkeä esimerkki siitä, miten ja miksi edellä mainitut tuotannon erityispiirteet tulisi sisällyttää teknisiin eritelmiin eikä jättää niitä vain hankintasopimuksen toteuttamisen ehtoihin. (17)

5.10   ETSK suosittelee, että komissio esittää tarvittaessa yhdennetyn asiakirjan, joka kattaa direktiivin ja unionin tuomioistuminen asiaankuuluvan oikeuskäytännön. Tällainen asiakirja parantaisi saatavuutta ja olisi suureksi avuksi luotaessa oikeusvarmuutta edistävää keskitettyä tietolähdettä.

5.11   Älykkään eurooppalaisen talouden tarpeesta käytävään yleiseen keskusteluun liittyen jäsenvaltioissa käydään tiiviitä keskusteluja julkisten hankintojen roolista tässä prosessissa. (18) Jäsenvaltiot laativat eriasteisia ympäristökriteereitä, ja pienemmässä määrin myös sosiaalisia kriteereitä, jotka hankkijoiden on otettava huomioon. Työehtosopimukset ja kansallinen lainsäädäntö vaihtelevat merkittävästi eri jäsenvaltioiden välillä. On kunkin valtion vastuulla varmistaa yhdenmukaisuus oman asiaankuuluvan lainsäädäntönsä kanssa.

5.12   ETSK suosittelee, että tästä käynnissä olevasta prosessista keskustellaan vuosittain (kilpailukyky)neuvostossa. Parhaita käytänteitä ja kokemuksia tulisi nostaa esiin. Käytäntöjen yhdenmukaisuuden lisääminen parantaa myös rajatylittävien sopimusten ehtoja.

5.13   Kaikkia sopimuksentekoperusteiksi asetettavia sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä vaatimuksia pitää voida arvioida ja painottaa suhteessa muihin perusteisiin.

5.14   Eräs ehto olisi, että valinnasta vastaavat elimet huolehtisivat hankintoihin liittyvän toimivaltansa puitteissa siitä, että tarjoajat noudattavat direktiivin 44–51 artiklassa (19) säädettyjen perusteiden lisäksi myös sosiaalialan säädöksiä (mm. suhteessa vammaisten osallistamiseen (20)), sillä olisi EU:n ja kansallisten säännösten vastaista, että viranomaiset tekisivät sopimuksen sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät noudata lainsäädäntöä.

5.15   Jäsenvaltioiden tulisi vaatia tarjouksen tekijöiden itse laatima todistus tai vakuutus, jossa todetaan, että jokaisessa valtiossa noudatetaan vammaisten työllistämistä koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, kuten velvoitetta rekrytoida tietty määrä tai osuus vammaisia niissä maissa, joissa on tällainen oikeudellinen velvoite.

5.16   Toinen asiaankuuluva sosiaalinen toimi on selkeästi se, että tekninen eritelmä tulee laatia siten, että siinä huomioidaan vammaisuuteen liittyvät esteettömyyskriteerit ja että se on suunniteltu kaikkia käyttäjiä silmällä pitäen.

5.17   Eräs näkökulma, joka täytyy pitää mielessä kaikkia hyödyttävien yhtäläisten mahdollisuuksien sekä yhteiskuntaan sopeutumisen takaamiseksi, liittyy vammaisten suojatyöpaikoille varattujen sopimusten myöntämiseen. Tämä mahdollisuus mainitaan nimenomaisesti direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 28 kappaleessa sekä 19 artiklassa. ETSK katsoo, että komission tulisi suositella nimenomaisesti, että tietty osuus tai määrä tällaisia sopimuksia tulisi tehdä velvoittaviksi niissä jäsenvaltioissa, joissa se on perusteltua esimerkiksi siitä syystä, että valtiossa on huomattavia määriä pysyvästi työelämän ulkopuolella olevia vammaisia, jotka voisivat tehdä työtä.

5.18   Yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin liittyvän julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön monimutkaisuuteen on tarpeen puuttua. Vihreässä kirjassa (kohdassa 4.4) kysytään, tulisiko tällaisia palveluita koskevia kynnysarvoja nostaa, jotta sosiaalipalveluiden erityispiirteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Komitea odottaa voivansa seurata alalla käynnissä olevaa työskentelyä tiiviisti mm. komission tiedonannon (KOM(2011) 206 lopullinen) myötä ja on perillä siitä, että valikoivat muutokset kynnysarvoihin eivät ole suotavia.

5.19   Komissiolle tulisi Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä antaa toimivaltaa seurata tiiviisti uudistamisprosessia jäsenvaltioissa. Tällaista toimintaa edistäisi se, että verkossa julkaistaisiin kaikki hankintasopimuksia koskevat ilmoitukset niiden arvosta riippumatta ja että samassa yhteydessä kerrottaisiin, millaiselle yritykselle sopimus myönnettiin (mikro-, pk- vai suuryritys) sekä sopimuksen arvo.

6.   Epätyydyttävät käytännöt

6.1   Eräs direktiivin tavoitteista on suosinnan, petosten ja korruption torjuminen. Tällaisia käytänteitä ei esiinny ainoastaan julkisissa hankinnoissa, mutta kaupankäynnin kurinalaisuuden puute, joka vihreässä kirjassa mainitaan, lisää niihin uuden ulottuvuuden, sillä valtiot eivät välttämättä aina kontrolloi tällaisia omien elintensä toimia. Direktiivillä ei korvata korruptiota tai kilpailua koskevaa lainsäädäntöä, mutta sen asettama tiukka menettelykuri tarjoaa ylimääräisen puolustuslinjan.

6.2   ETSK katsoo, että alihankintasäännöksiä on tiukennettava. Moniportaiset alihankintarakenteet vaikeuttavat työehtosopimusten, työehtojen sekä terveys- ja turvallisuusmenettelyjen täytäntöönpanoa. Viranomaisten tulisi voida vaikuttaa sopimukseen enemmän, jotta laadulliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet voidaan saavuttaa. Alihankkijoita käytettäessä kaikki niiden käyttämiseen liittyvät yksityiskohdat tulisi ilmoittaa ennen sopimuksen tekemistä, ja viranomaisten olisi täsmennettävä vastuut ja velvollisuudet, jotta sopimuksen tehokas seuranta ja valvonta olisi mahdollista. Viranomaisilla tulisi olla käytössään mekanismit alihankkijoiden seulomiseksi ja hylkäämiseksi silloin kun on aihetta huoleen.

6.3   Yleensä sopimus solmitaan sellaisen ammattitaitoisen päätoimeksisaajan kanssa, jolla on kokemusta tarvittavan työn, hankinnan tai palvelun suorittamisesta. Päätoimeksisaaja ottaa vastuun koko sopimuksesta ja vastaa hankintaviranomaiselle sen täytäntöönpanosta. Tähän vastuuseen sisältyy mm. materiaalihankintojen ja päätoimeksisaajan mahdollisesti tekemien alihankintasopimusten hallinnointi. Poikkeuksellisen alhaisten tarjousten rankaisemisen ja poissulkemisen tulisi olla yksinkertaisempaa erityisesti kun otetaan huomioon työsuhdeturva ja voimassa olevat työehdot. Nykyinen pakollinen ja monimutkainen menettely edellyttää kirjallista menettelyä ennen tarjouksen hylkäämistä. Myös rakennusmenetelmän, tuotantoprosessin tai tarjottavien palveluiden taloudellisia näkökohtia koskevista tiedoista annettuja säännöksiä tulee tarkistaa. Tarjoajat tulisi velvoittaa antamaan hankintaviranomaiselle tietoa ennemminkin kuin että viranomaisen olisi itse hankittavat tiedot. Direktiiveihin tulisi sisällyttää nämä muutokset ihmisarvoisen työn, työntekijöiden yhtäläisen kohtelun ja entistä laajempien kestävyystavoitteiden nimissä.

6.4   Epävirallisen näytön perusteella yleisin epätyydyttävä käytäntö on suosinta, jossa hankintaviranomainen myöntää sopimuksen – joissain tapauksissa edes ilmoittamasta aikeestaan – suosimalleen toimittajalle. Tällaista peiteltyä toimintaa on hankala havaita, sillä se tulee näkyviin vasta jälkikäteen. ETSK katsoo, että tällaisia väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä kasvattamatta tarpeettomasti viranomaisten hallinnollista taakkaa, jos kaikista julkisista sopimuksista ilmoitettaisiin etukäteen sähköisen tarjouskilpailumenettelyn kautta.

6.5   ETSK huomauttaa, että sopimuksen ehtojen, myös sopimuksen toteuttamista koskevien lausekkeiden, noudattamisen seurantaa hankintasopimuksen tekemisen jälkeen on lisättävä. Viranomaisilla on tällä hetkellä finanssikriisin seurauksena yhä enemmän taloudellisia ja resurssipaineita, ja samaan aikaan myös terveyttä ja turvallisuutta, työnormeja ja ympäristönsuojelua valvovissa virastoissa tehdään leikkauksia. Koska hankintasopimuksen peruuttaminen ja uuden tarjouskilpailun järjestäminen voi olla hyvin kallista, viranomaiset voivat tuntea itsensä voimattomiksi, jos toimittaja ei täytä ehtoja tai laiminlyö niitä. Ehtojen noudattamisen varmistamisen kustannukset tulisi ottaa huomioon hankintabudjeteissa, ja olisi myös harkittava muita seuraamuksia sopimuksen ehtojen noudattamatta jättämisestä.

6.6   Yrityksissä tarvitaan tiukkoja varotoimia korruption torjumiseksi. Tämän edistämiseksi tulisi tukea yritysten ”itsepuhdistustoimia”, kun väärinkäytöksiä on tapahtunut. Esikuvallisesti toimivien yritysten tulisi onnistuneen korjausprosessin jälkeen voida palata uudelleen markkinoille. Tätä koskevista tiukoista vaatimuksista tulisi säätää direktiiveissä, jotta vältetään jäsenvaltioissa tällä hetkellä toisistaan poikkeavat käytännöt.

7.   Ulkoinen ulottuvuus

7.1   EU:n julkisten hankintojen ulkoisessa ulottuvuudessa ei voida jättää huomiotta EU:n velvoitteita edistää ihmisarvoista työtä, yhdenvertaisuutta, perusoikeuksien, vapauksien ja työnormien kunnioittamista, ympäristönsuojelua ja energiatehokkuutta kolmansissa maissa. Näitä periaatteita ei pidä unohtaa EU:n rajojen ulkopuolelle siirryttäessä. Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tarkistuksen yhteydessä näitä periaatteita on aina vahvistettava sekä sisäisesti että ulkoisesti. EU:n tasolla on tehtävä entistä enemmän työtä sosiaalisten ja ympäristönormien parantamiseksi toimitusketjuissa, ja niitä on käsiteltävä samanaikaisesti myös kauppapolitiikassa. Euroopan komission on tehtävä yhteistyötä vakavasti asiaankuuluvien toimijoiden, esimerkiksi ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa toimivien strategioiden ja rakenteiden kehittämiseksi.

7.2   Julkisia hankintoja koskeva sopimus tarjoaa puitteet ja foorumin luoda julkisia hankintoja koskevat tasapuoliset toimintaedellytykset maailmanlaajuisesti. Mahdollisimman monia valtioita tulisi kannustaa liittymään sopimukseen.

7.3   Avoimet kansainväliset julkisten hankintojen markkinat ovat edulliset eurooppalaisten tarjoajien kannalta, sillä monet eurooppalaisyritykset – pk-yritykset mukaan luettuina – ovat maailman kärkitasoa rakentamisen, julkisten töiden, vaihtoehtoehtoisten energialähteiden ja ympäristönsuojelun aloilla. (21) ETSK korostaa, että EU:n tavoitteena tulee olla parantaa pääsyä EU:n ulkopuolisten maiden julkisille markkinoille. Vastavuoroisuus on taattava. (22)

7.4   ETSK pitää erittäin tärkeänä, että EU:n ulkopuolisten valtioiden (valtio-omisteiset) yritykset noudattavat samoja julkisten hankintojen sääntöjä kuin EU:ssa toimivat yritykset. Erityisesti tämä koskee kiellettyjä suoria ja epäsuoria valtiontukia, hintalaskelmia ja varovaisuusperiaatetta kustannusten ja riskien arvioinnissa silloin kun näitä sovelletaan julkisiin hankintoihin EU:ssa. Noudattamisen valvonta ei ole helppoa. Tähän kysymykseen tulee vastata asianmukaisesti vuonna 2004 annetun direktiivin tarkistuksen yhteydessä. (23)

---

(1)  Ks. ETSK:n lausunnot EUVL C 93, 27.4.2007, s. 25, ja EUVL C 24, 31.1.2006, s. 52.

(2)  Ks. klassinen direktiivi 2004/18/EY ja yleishyödyllisiä palveluja koskeva direktiivi 2004/17/EY. Tämänkertaisessa lausunnossa käsitellään erityisesti klassista direktiiviä (jäljempänä ’direktiivi’).

(3)  Riippumaton ammatillinen toiminta, jonka kohteena on tehtävä, jota ei voi kuvata etukäteen selkeästi ja kattavasti.

(4)  Ks. direktiivin johdanto-osan 2 kappale: ”… ja taata julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle.”

(5)  Komission tiedonanto aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi”, KOM(2011) 206 lopullinen, kohta 2.12: Julkiset hankinnat.

(6)  Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postin alalla toimivat yksiköt.

(7)  2004/18/EY (julkisia hankintoja koskeva direktiivi).

(8)  Ks. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 ja 106 artikla sekä pöytäkirja N:o 26.

(9)  Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa, KOM(2007) 799 lopullinen.

(10)  Kuvaava esimerkki tästä on alankomaalainen PIANNO-säätiö. Samansuuntaisesti toimivat Alankomaiden elinkeinoelämän keskusliitto ja Alankomaiden kuntaliitto, jotka suunnittelevat laajaa yhteistä kampanjaa, jonka kohteena ovat julkisista hankinnoista eri puolilla Alankomaita vastaavat virkamiehet.

(11)  Lisätietoja sähköisistä hankinnoista saa asiakokonaisuuteen, EUVL C 248, 25.8.2008, s. 149.

(12)  Vihreä kirja, s. 4, kolmas kappale.

(13)  Ks. viitteet vihreän kirjan sivulla 34. Ks. myös marraskuussa 2006 julkaistu Build for All -opas esteettömyyskriteerien sisällyttämisestä julkisten hankintojen menettelyihin.

(14)  Ks. Esko Ahon johtaman työryhmän raportti Creating an Innovative Europe, 2006, sekä edelläkävijämarkkinoiden luomista koskeva komission aloite, lokakuu 2010.

(15)  Ks. esim.: Public procurement and innovation – Resurrecting the demand side, Jakob Edler & Luke Georghiu, www.sciencedirect.com, Research Policy (2007) s. 949–963.

(16)  Ks. käsikirja Buying social – A Guide to Taking Account of Social Considerations in Public Procurement, SEC(2010) 1258, jonka Euroopan komissio laati lokakuussa 2010.

(17)  Ks. asia C-448/01, EVN AG ja Wienstrom GmbH vastaan Republik Österreich, oikeustapauskokoelma 2003 sivu I-14527.

(18)  Ks. laaja yleiskatsaus asiakirjassa Corporate Social Responsibility, National Public Policies in the European Union, marraskuu 2010.

(19)  44 artikla: Osanottajien soveltuvuuden tarkistaminen, 45–51 artikla: Laadulliset valintaperusteet.

(20)  Euroopan vammaisstrategia 2010–2020, KOM(2010) 636 lopullinen.

(21)  Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Kansainväliset julkiset hankinnat” (EUVL C 224, 30.8.2008, s. 32) ja ”EU:n ulkopuolisten maiden valtionyritysten asema unionin julkisten hankintojen markkinoilla”, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 31.

(22)  Sosiaalisia näkökohtia on käsitelty hiljattain annetussa lausunnossa, jossa tarkastellaan teollisuuspolitiikkaa (kohdat 6.29 ja 6.30), ILO:n normeja ja yritysten yhteiskuntavastuuta, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 38.

(23)  EUVL C 218, 23.7.2011, s. 31, jossa tätä kysymystä käsitellään laajasti.

---