9.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/25

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) toteaa, että yhdennetty lähestymistapa Euroopan laajuisiin verkkoihin on yksi niistä keinoista, joilla päästään Euroopan unionin kestävän kehityksen tavoitteeseen.

1.2

ETSK on vakuuttunut, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevan yhdennetyn lähestymistavan noudattaminen jouduttaa suunniteltujen Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamista ja laskee verkkojen rakennuskustannuksia verrattuna niihin kustannuksiin, jotka syntyisivät sellaista lähestymistapaa noudattamalla, jossa ei oteta huomioon erityyppisten verkkojen mahdollista yhteisvaikutusta.

1.2.1

Näin ollen komitea kehottaa Euroopan komissiota tekemään ennen lähestyvää väliarviointia ehdotuksen Euroopan laajuisia verkkoja (laajasti ymmärrettyinä eli verkon sivuhaarat mukaan luettuina) koskevan yhdennetyn lähestymistavan rahoitustuen laajentamiseksi — yhdennetyn lähestymistavan rahastojen muodossa.

1.3

Tarkasteltaessa olosuhteita, joissa voidaan noudattaa tehokkaasti yhdennettyä lähestymistapaa Euroopan laajuisiin verkkoihin nähden (niiden koko laajuudessa), ETSK katsoo, että yhteisvaikutusta voidaan luoda tehokkaasti vain eri sektorien lähentymisprosesseissa (1). Yhdennetyn lähestymistavan tehostamisen olennainen edellytys on komitean mielestä myös tämäntyyppisen verkon perusrakenteen mahdollisimman pikainen luominen.

1.4

ETSK viittaa suoraan komission tiedonannon sisältöön ja ehdottaa, että sitä laajennettaisiin analysoimalla, minkä verran 12 uuden jäsenvaltion liittyminen myöhemmin EU:hun voi vaikuttaa mahdollisuuteen noudattaa näissä maissa yhdennettyä lähestymistapaa sekä noudattamisen laajuuteen.

1.5

Komitea toteaa, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevalla yhdennetyllä lähestymistavalla on erityistä merkitystä seuraavissa kysymyksissä:

1.6

ETSK katsoo, että tieteellisellä tutkimuksella, niin yleiseurooppalaisella kuin maakohtaisellakin, on erityismerkitystä Euroopan laajuisia verkkoja koskevan yhdennetyn lähestymistavan optimaalisten vaikutusten saavuttamisessa. Komitea toteaa, että nykyisille tutkimuksille on tyypillistä jakautuminen aiheittain ja aloittain. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota ja neuvostoa suunnittelemaan, käynnistämään ja toteuttamaan koko eurooppalaisen tieteellisen tutkimuksen alalla ohjelmia, jotka koskevat yhteisvaikutuksia Euroopan laajuisten verkkojen kokonaisrakenteen muodostavien eri verkkojen välillä.

1.7

Kun otetaan huomioon, että eräissä EU-maissa on valokaapelirunkoverkkoja, jotka on kehitetty vastaamaan muihin valtiotasoisten infrastruktuurien tarpeisiin (kuten sähkö- ja rautatieverkot), ETSK on vakuuttunut, että yhdennettyä lähestymistapaa toteutettaessa valokaapeliverkkoja tulee hyödyntää kaupallisesti nykyistä enemmän (televiestintäpalvelut, tiedonsiirto jne.).

1.7.1

Samalla komitea katsoo, että monissa EU-maissa paikallinen (kunnallinen) infrastruktuuri kehittyy voimakkaasti, minkä vuoksi tulee hyödyntää — yhdennetty lähestymistapa huomioon ottaen — näiden uusien infrastruktuurien rakentamista valokaapeliliityntäverkkojen kehityksen tehostamiseksi ja älykkäiden kunnallisten infrastruktuurien (2) rakentamiseksi. GIS-karttojen tulisi olla erottamaton osa älykkäitä kunnallisia infrastruktuureja (3). Tällä tavoin noudatetaan yhdennettyä lähestymistapaa kunnalliseen verkkoinfrastruktuuriin nähden tietoteknisen järjestelmän (älykkään infrastruktuurin hallintajärjestelmän) avulla.

1.8

Komitea ehdottaa, että komissio ottaisi Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa koskevissa suunnitelmissaan huomioon kaasun ja uusiutuvat energianlähteet yhdistävän teknologian sekä ympäristöystävällisen energiantuotannon integroidut teknologiat. Nämä teknologiat, jotka tuovat sähköenergian tuotannon lähemmäs loppukäyttäjiä, mahdollistavat hiilidioksidipäästöjen vähentämisen.

1.8.1

Tässä lähestymistavassa tulee pyrkiä yhteisvaikutusten, koordinoinnin ja taloudellisuuden tavoitteisiin. Ne on mahdollista saavuttaa kehittämällä bioteknologiaa ja kaasuun perustuvaa energiateknologiaa.

1.9

Kun tarkastellaan Euroopan laajuisten energiaverkkojen mahdollisia yhteisvaikutuksia EU:hun myöhemmin liittyneissä Baltian maissa, ETSK katsoo, että yhdennetyn lähestymistavan puitteissa tulee käyttää jotakin mahdollisista keinoista päästä nopeasti tavoitteeseen ja yhdentää Baltian maiden järjestelmät EU:n järjestelmien kanssa energiasillan avulla. Tämän hankkeen toteuttamisessa tulee kuitenkin välttää hukkakustannuksia (4) siirtoverkkojen alalla pitkällä aikavälillä (vuoteen 2020).

2.1

Perustamissopimukseen (5) sekä Lissabonin strategiaan perustuviin kasvua ja työllisyyttä koskeviin yhdennettyihin suuntaviivoihin (6) on kirjattu kunnianhimoisia tavoitteita, jotka liittyvät Euroopan energia-, liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurin kehittämiseen, yhdistämiseen ja yhdentämiseen sekä niiden kehittämistyön yhteensovittamiseen.

2.2

Perustamissopimuksen 154–156 artiklassa ja kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa on määritetty tavoitteet, jotka koskevat energia-, liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurin kehittämistä ja yhdistämistä sekä niiden yhdentämisen ja koordinoinnin tehostamista.

2.3

Näiden perustamissopimuksen määräysten ja mainittujen suuntaviivojen pohjalta syntyi ajatus Euroopan laajuisista liikenne-, energia- ja televiestintäverkoista, jotka ovat kuin talouden verenkierto.

2.4

Jotta Euroopan laajuisten verkkojen toiminnasta voidaan saada parhaat tulokset, erityisesti Euroopan unionin kilpailukyvyn parantamisen kannalta, Euroopan komissio perusti vuoden 2005 heinäkuussa tätä tarkoitusta varten erityisryhmän. Sen tehtävä on määritellä yhteinen lähestymistapa, jotta Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen toteuttamista tukevat yhteisön toimet voitaisiin sovittaa paremmin yhteen.

2.4.1

Erityisryhmä käsittelee varsinkin seuraavia kysymyksiä:

2.5

Tämän ETSK:n lausunnon aiheena on komission tiedonanto ”Euroopan laajuiset verkot: kohti yhdennettyä lähestymistapaa” KOM(2007) 135 lopullinen, joka on laadittu erityisryhmän työskentelyn pohjalta.

3.1.1

EU:n viimeisimmän laajentumisen jälkeen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon sisältyy nyt 30 ensisijaista hanketta, jotka on määrä toteuttaa vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi komissio on viime aikoina korostanut, että Euroopan laajuiset verkot tulisi ulottaa myös naapurimaihin (7).

3.1.2

Näiden suurten hankkeiden toteuttaminen on myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta. Vaikka osa näistä hankkeista on saatu päätökseen tai on juuri päättymässä (8), ensisijaisina pidettävien kuljetusreittien rakentamisvauhti on vielä liian hidas. ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa (9) tarkastellaan yksityiskohtaisesti tämän tilanteen syitä.

3.1.3

Määritellyistä 30 ensisijaisesta hankkeesta 18 koskee rautateitä ja 2 sisävesi- ja meriliikennettä. Niissä siis annetaan suuri painoarvo ympäristöä säästäville liikennemuodoille. Ecorysin Euroopan komissiolle laatimassa selvityksessä (10) on kaksi karttaa, joissa esitetään 30 ensisijaisen hankkeen edistyminen tähän mennessä sekä monivuotisen rahoituskehyskauden päättyessä vuonna 2013. Karttojen tarkastelu osoittaa, miten keskeneräinen verkko vielä on.

3.1.4

Tämän lausunnon aiheena olevassa komission tiedonannossa luodaan katsaus Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamiseen osoitettuihin taloudellisiin resursseihin rahoituskaudella 2000–2006 sekä esitellään vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen rahoitusmekanismeja. Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseen on osoitettu tällä rahoituskaudella 8,013 miljardia euroa suoraan EU:n talousarviosta.

3.1.5

EAKR ja koheesiorahasto ovat edelleen rahoituskaudella 2007–2013 Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden tärkeimmät yhteisön yhteisrahoituksen lähteet. Yhteisön osallistuminen Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamiseen olisi yleisesti keskitettävä rajatylittäviin osuuksiin ja liikenteen pullonkauloihin.

3.1.6

EIP jatkaa liikenneinfrastruktuurin rahoittamista lainoilla sekä myös erityisen vakuusvälineen kautta, johon on osoitettu 500 miljoonaa euroa EIP:n omista varoista ja 500 miljoonaa euroa Euroopan laajuisen liikenneverkon talousarviosta (6,25 TEN-T-verkkojen kokonaisahoituksesta).

3.2.1

Komissio arvioi tärkeimpiä yhteenliitäntöjä koskevassa suunnitelmassa vuoden 2007 tammikuussa koko Euroopan etua koskevien hankkeiden etenemistä. Sähköhankkeista ainoastaan 12 hanketta 32:sta on toteutettu aikataulussa, ja vain 5 hanketta on saatettu tosiasiallisesti päätökseen (11).

3.2.2

Kaasun osalta tilanne on parempi: 7 hankkeen 10:stä on määrä olla valmiita vuosina 2010–2013. Toisaalta 29 nesteytetyn maakaasun (12) vastaanottoaseman ja kaasusäiliön rakentaminen on myöhässä: 9:n rakentamisesta on luovuttu, ja viiden rakennustyöt on keskeytetty.

3.2.2.1

Viivästymisien ja puutteiden pääsyiksi komissio mainitsee suunnittelun ja lupamenettelyjen monimutkaisuuden. Muita syitä ovat muun muassa yleisen mielipiteen vastaisuus, riittämätön rahoitus ja energiayritysten vertikaalisesti integroitunut rakenne.

3.2.3

EU:n täytyy investoida ainakin 30 miljardia euroa infrastruktuureihin ennen vuotta 2013 (6 miljardia sähkön kantaverkkoihin, 19 miljardia kaasuputkiin ja 5 miljardia nesteytetyn maakaasun [LNG] terminaaleihin), mikäli esitetyt ensisijaiset hankkeet aiotaan toteuttaa täysimääräisesti. Investoinnit ovat välttämättömiä paitsi rajatylittävissä yhteenliitännöissä myös energiantuotannossa.

3.2.4

Taloudellista tukea voidaan antaa ainoastaan erityisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, ja sitä myönnetään Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin (TEN–E) Euroopan unionin talousarvion siitä budjettikohdasta, josta osoitetaan määrärahoja ainoastaan Euroopan laajuisiin verkkoihin käytettäväksi. Tukea voi saada myös koheesio- ja rakennerahastoista (rahastot muodostavat yli kolmasosan talousarviosta, ja niistä rahoitetaan aluekehitystä muun muassa energiaverkkojen alalla).

3.2.5

Investointien toteuttamisvaiheessa rahoitusta voidaan saada myös hyödyntämällä muita rahoitusvälineitä (rahastoja, luottoja). Euroopan investointipankki on Euroopan laajuisten verkkojen tärkein rahoituslähde. Vuosina 1993–2005 kaikkien Euroopan laajuisten verkkojen rahoitukseen osoitettujen luottojen yhteismäärä oli 69,3 miljardia euroa, josta 9,1 miljardia euroa oli osoitettu energiaverkkoihin käytettäväksi.

3.3.1

Kaikista Euroopan laajuisista verkoista televiestintäverkkojen (eTEN) infrastruktuurin rakentaminen on edistynyt parhaiten. Vuodesta 1988 alkaen vähitellen toteutetusta televiestintäpalvelujen avaamisella kilpailulle on ollut merkittäviä vaikutuksia. Kilpailun lisääntyminen on lisännyt investointeja ja innovaatioita, tuonut markkinoille uusia palveluja ja alentanut selvästi kuluttajahintoja.

3.3.2

Nykyisin investoidaan eniten olemassa olevien verkkojen päivittämiseen seuraavan sukupolven teknologiaan, kolmannen sukupolven matkaviestinnän ja muun langattoman infrastruktuurin käyttöönottoon sekä laajakaistasovelluksiin EU:n maaseutualueilla.

3.3.2.1

Investointeihin voi sisältyä valokaapeliverkkoja, joiden osalta rakennustöiden ja rakennusten sisällä tehtävän kaapeloinnin osuus on 70 prosenttia käyttöönottokustannuksista. Teiden, rautateiden ja energialinjojen rakentaminen voi helpottaa edellä mainittujen verkkojen käyttöönottoa vaikeasti saavutettavilla alueilla.

3.3.3

Eurooppalaiseen televiestintäverkkoon liittyvä olennainen ongelma on laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen. Eroja on kaupunkien ja maaseudun välillä, ja tässä tilanteessa jäsenvaltioiden on toteutettava konkreettisia toimia ja asetettava tavoitteita erojen umpeen kuromiseksi vuoteen 2010 mennessä.

3.3.4

Eri rahoituslähteiden (rakennerahastot, maaseudun kehittämisrahasto, TEN ja kansalliset varat) koordinointia ja yhdentämistä olisi tehostettava, jotta voitaisiin varmistaa suunnittelun johdonmukaisuus ja täydentää laajakaistan kattavuus.

3.4.1

Ensimmäinen esimerkki Euroopan laajuisten verkkojen synergiasta on rautatie- ja maantieliikenteen yhdistäminen (13). Yhdistämisen hyödyt on esitetty komission tiedonannossa aiheesta ”Euroopan laajuisten tärkeimpien liikennereittien jatkaminen naapurimaihin — Liikennettä koskevat suuntaviivat Euroopassa ja naapurialueilla” (14). Tärkeimmät niistä ovat maankäytön tehostaminen, rakennustöiden yhteinen toteuttaminen, ympäristön esteettisiin arvoihin kohdistuvien vaikutusten ja maiseman pirstoutumisen vähentäminen. Lisäksi on toteutettu toimenpiteitä, joilla lievennetään yhteisen infrastruktuurin vaikutuksia (esim. meluaidat ja ylimenopaikat eläimille). Yhdistetyn infrastruktuurin käyttö tarjoaa lisäksi todellisia mahdollisuuksia vähentää kustannuksia ja haitallisia ympäristövaikutuksia.

3.4.2

On tutkittu (15) mahdollisuuksia kehittää myös muita yhdistelmiä, kuten suurjännitelinjan sijoittamista rautatietunneliin ja televiestintäkaapelin ja erityisesti valokaapelin yhdistämistä rautatielinjoihin. Tutkimuksissa on tarkasteltu teknistä toteutettavuutta, vaikutuksia hankkeiden kustannuksiin sekä menettelyjen monimutkaisuutta. Tutkimuksen tuloksia esitellään tuonnempana.

3.4.2.1

Kaasuputkien ja muun infrastruktuurin yhdistämisen lisäksi — mikä voi olla teknisesti vaikeaa toteuttaa, koska se vaatisi laajat suoja-alueet — muiden Euroopan laajuisten verkkojen yhdistämisestä keskenään voi todella olla saatavissa etuja.

3.4.2.2

Televiestintä- ja liikenneverkkojen välinen synergia näyttää kaikkein lupaavimmalta. Liikenneverkkoja voidaan optimoida varustamalla ne omilla viestintäverkoilla, joita käytetään verkon hallintaan. Useimmilla rautatie- ja moottoritieverkoilla on jo käytössään tällaisia viestintäverkkoja. Joissakin tapauksissa niiden ylikapasiteettia käytetään muihin tarkoituksiin, kuten tiedonsiirtoon.

3.4.2.3

Infrastruktuurin hallintaverkon ja televiestintäverkon välisen synergian järjestelmällinen tavoittelu on toistaiseksi ollut harvinaista.

3.4.2.4

Mielenkiintoisia sähköverkkojen tai liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurien yhteenliittämiseen perustuvia ratkaisuja olisivat muun muassa kanavien ja jokien varsille sijoitetut suurjännitekaapelit, pienen jännitteen yhteenliitokset (2 x 2,5 kV) suurnopeusradoilla tai maanalaisten suurjännitelinjojen (300–700 kV) järjestelmällinen yhteenliittäminen liikenneverkkojen väylillä. Näillä ehdotuksilla ei kuitenkaan voi poistaa kansallisten suurjänniteverkkojen välittömän yhteenliittämisen tarvetta, vaan ne tähtäävät kansallisten sähköverkkojen tihentämiseen pidemmällä aikavälillä, samassa tahdissa mittavien infrastruktuurihankkeiden toteuttamisen kanssa.

3.5.1

Kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa kehotetaan noudattamaan Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamisessa lähestymistapaa, joka on kestävän kehityksen periaatteen mukainen.

3.5.2

Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaisista hankkeista useimmissa suositaan ympäristöä säästäviä ja vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja kuten rautatie- ja vesiliikennettä. Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttaminen vaikuttaa myönteisesti ympäristöön. Nykyvauhdilla liikenteen CO2 -päästöt ovat vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttia nykyistä tasoa korkeammat. Komission näkemyksen mukaan kolmenkymmenen ensisijaisen hankkeen toteuttaminen vähentää tätä nousua noin 4 prosenttia, mikä vastaa CO2 -päästöjen 6,3 miljoonan tonnin vähennystä vuosittain.

3.5.3

Kansallisten energiaverkkojen yhteenliittäminen ja uusiutuvien energialähteiden yhdistäminen mahdollistavat kapasiteetin parhaan mahdollisen käytön kaikissa jäsenvaltioissa, mikä puolestaan lieventää haitallisia ympäristövaikutuksia.

3.5.4

Yhteisön ympäristölainsäädännössä määritetään selkeät puitteet suurten hankkeiden toteuttamiselle. Myös Euroopan laajuisen verkon kehittämistä koskevissa yhteisön suuntaviivoissa on yksiselitteinen viittaus näihin puitteisiin (16). Jokaisesta uudesta Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuuriohjelmasta on tehtävä strateginen ympäristöanalyysi (17) ja jokainen hanke on arvioitava erikseen (18). Näitä arviointeja voidaan käyttää hyväksi tutkittaessa mahdollisia synergiaetuja.

3.5.5

Jokaisessa hankkeessa on noudatettava melua, vedenlaatua sekä kasviston ja eläimistön suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä (19).

3.5.6

Jos mikään vaihtoehdoista yleishyödyllisiksi hankkeiksi ei tarjoa optimaalista ratkaisua yhteisön lainsäädännön mukaisesti, voidaan hyväksyä toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan hankkeen toteuttaminen sekä kompensoidaan sen mahdollisia kielteisiä seurauksia.

3.6.1

Rahastojen yhdistämiseen Euroopan laajuisia liikenneverkkoja toteutettaessa liittyy suuria ongelmia ja jopa riitoja. Komissio on kantanut jatkuvasti huolta siitä, että samaa hanketta rahoitetaan mahdollisesti samanaikaisesti yhteisön eri lähteistä. Tilintarkastustuomioistuin on korostanut tätä kysymystä kertomuksissaan, jotka koskevat komission toteuttamaa Euroopan laajuisten verkkojen täytäntöönpanoa.

3.6.2

Tässä lausunnossa käsiteltävässä tiedonannossa erityisryhmä tulee siihen tulokseen, että tuen antaminen yhdelle hankkeelle yhteisön eri rahastoista tulisi estää. Talousarviota koskevan avoimuuden ja moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi varainhoitoasetuksessa ja/tai jo hyväksytyissä tai hyväksyttävinä olevissa alakohtaisissa perussäädöksissä ei anneta mahdollisuutta myöntää samaan hankkeeseen tukea yhteisön eri rahoitusvälineistä.

3.6.3

Tiedonantoon sisältyy myös tärkeä tieto, joka vaikuttaa suuresti Euroopan laajuisten verkkojen puitteissa yhdistettyihin investointeihin. Sen mukaan rakennerahastoista tai koheesiorahastosta rahoitustukea saavaan toimintaohjelmaan kuuluvan hankkeen kuluihin ei voi saada rahoitusta muista yhteisön rahoitusvälineistä.

3.6.3.1

Tästä seuraa, että jos kuluihin, esimerkiksi ERTMS-laitteistojen hankintaan tai rautatielinjan sähköistykseen, ei saada rahoitustukea rakennerahastoista ja/tai koheesiorahastosta, niihin voi saada TEN-rahoitusta. Rautatielinjan varsinaisia rakennustöitä voidaan rahoittaa Euroopan aluekehitysrahastosta tai koheesiorahastosta. Hankkeet voidaan myös jakaa maantieteellisiin osiin, jotka voivat saada joko yhteisrahoitusta aluekehitysrahastosta tai koheesiorahastosta taikka TEN-rahoitusta.

4.1.1

Kaasuntuotantoteknologioiden (kombitekniikan (20) sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon (21)) kehityksen vuoksi investointiriski kasvaa sähköverkkojen alalla (sähkönsiirto korvataan maakaasun kuljetuksella sekä paikallisten kaasuun perustuvien sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten, pienimuotoisen yhteistuotannon ja mikroyhteistuotannon kehittämisellä).

4.1.2

Kaasunsiirron uusien tekniikoiden kehityksen vuoksi investointiriski kasvaa maakaasuverkkojen alalla (maakaasun siirtoverkko korvataan meri- ja maantiekuljetuksilla hyödyntäen CNG (22)- ja LNG- teknologiaa (paineistettu maakaasu ja nesteytetty maakaasu).

4.1.3

Sähkö- ja kaasusektorin (näiden sektorien yritysten) lähentyminen eli omistussuhteiden, hallinnoinnin ja organisoinnin alan lähentyminen on yhdennetyn teknologisen lähestymistavan edellytys maakaasun hyödyntämisessä sekä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Sen vuoksi on välttämätöntä rikkoa sektorirajat (luopua sähkön ja kaasun molemminpuolisesta erillään pitämisestä). Erityisen tärkeää on kiirehtiä sähkö- ja kaasualan lähentymistä EU:n uusissa jäsenvaltioissa (Keski- ja Itä-Euroopassa) ja ottaa samalla huomioon yhteiskunnalliset seuraukset, joita siitä aina aiheutuu asianomaisissa jäsenvaltiossa, olivatpa ne sitten ”uusia” tai ”vanhoja” jäsenvaltioita.

4.2.1

Osassa EU-maita, joihin kuuluu myös uusia jäsenvaltioita (esimerkiksi Puola) on rakennettu suuria valokaapeliverkkoja teknologiseen käyttöön eli sähköntuotantoa (23) tai rautateitä (24) varten. Näiden verkkojen kaupallinen hyödyntäminen etenee kyllä (25), mutta niiden merkittävää yhdentymispotentiaalia ei vielä käytetä hyväksi. Esimerkiksi kaasusektorilla on vielä tätä hyödyntämätöntä potentiaalia. Ennen kaikkea yhdentymispotentiaalia on kuitenkin eri infrastruktuurien käyttöön tarkoitettujen teknologisten valokaapeliverkkojen (sähkö, rautatiet) yhdistämisessä televiestintäverkkoon, jotta voidaan rakentaa tehokas liityntäverkko.

4.2.2

Useissa EU-maissa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa rakennetaan intensiivisesti kunnallisia infrastruktuureja kuten vesiputkistoja sekä viemäriverkostoja. Niihin saadaan osarahoitusta EU:lta ja ennen kaikkea aluekehitysrahastoista ja koheesiorahastoista. Se on ainutlaatuinen tilaisuus yhdentää valokaapeliliitäntäverkot näiden perusrakenteiden kanssa. Euroopan maaseudulle ja pienille paikkakunnille se on tilaisuus ottaa edistysaskel. Puheena olevaa konkreettista lähentymistä voitaisiin tukea tehokkaasti edistämällä sellaisia järjestelyjä, joilla myönnetään unionin varoja kunnallisten infrastruktuurien kehitykseen. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi edistämällä yhdennettyjen infrastruktuurien rakentamista.

4.2.3

Valokaapeliliityntäverkko voi olla älykkäiden kunnallisten infrastruktuurien rakentamisen perusta. Kyseinen infrastruktuuri kattaa perusrakenteiden (älykkäiden) osatekijöiden (vesiputkien, viemäriverkon, liikenteen, lämpöverkkojen, yleisen turvallisuuden) (teknisen) hallinnan sekä mainittujen infrastruktuurien hallinnoinnin (teknisen valvonnan osalta ja palvelumarkkinoilla). GIS-karttojen tulisi olla erottamaton osa älykkäitä kunnallisia infrastruktuureja. (Niiden tulisi olla kunnan tai hallintopiirin hallinnoimia ja kaikkien kyseisellä alueella toimivien infrastruktuuriyritysten saatavilla). GIS-kartat tarjoavat tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet kunnan infrastruktuurin verkostojen yhdentämiseen.

4.3.1

Kaasun ja uusiutuvat energianlähteet yhdistävä teknologia (pienimuotoinen tuotanto, yhteistuotanto (26), suurilla maatiloilla tapahtuvaan biomassan kaasuunnuttamiseen perustuva tuotanto) antaa mahdollisuuden rajoittaa sähköverkkojen laajentamista ja vähentää verkkohävikkiä sekä tehostaa primäärienergian hyödyntämistä. Samalla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä.

4.3.2

Erittäin tärkeän integroitujen teknologioiden ryhmän muodostavat ympäristöystävällisen energiantuotannon teknologiat (ympäristöystävällinen yhteistuotanto), jotka tuottavat energiaa (sähkö- ja lämpöenergiaa) ja hyödyntävät jätteitä (yhdyskuntajätettä, maatalousjätettä ja maa- ja elintarviketalouden tuottamaa jätettä).

4.4.1

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien muodossa tapahtuvan infrastruktuurien yhdennetyn rahoituksen tavoitteena on tehostaa infrastruktuurien kehittämiseen osoitettujen unionin varojen hyödyntämistä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

4.4.2

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista saadut kokemukset, jotka on kerätty 15 ”vanhassa” jäsenvaltiossa, koskevat suurten infrastruktuuri-investointien rahoitusta. Uusissa jäsenvaltioissa (Itä- ja Keski-Euroopan maissa) on tarpeen hyödyntää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia pienten infrastruktuuri-investointien rahoitukseen kunnissa. Sen vuoksi nyt on yhä tärkeämpää siirtää kumppanuuksien toteuttamisesta saatuja kokemuksia vanhoista jäsenvaltioista uusiin. (On kuitenkin otettava huomioon, että kokemusten suora siirtäminen ei ole mahdollista, samoin kuin ei ole mahdollista verrata suoraan yksittäisten suurten infrastruktuurihankkeiden rahoitusta pienten, mutta lukuisten hankkeiden rahoitukseen.)

4.4.3

Unionin varojen saatavuuden vuoksi joidenkin jäsenvaltioiden (myös Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevien) kunnissa hyväksytään usein yli-investoinnit alakohtaisiin infrastruktuureihin, erityisesti sellaisiin rakenteisiin kuin vesiputkisto tai viemäriverkko, mutta toisaalta ei hyödynnetä alakohtaisten infrastruktuurien yhdentämismahdollisuuksia investointivaiheessa. Se on hyvin vaarallista, sillä näin menetetään mahdollisuus laskea infrastruktuuri-investointien kustannuksia (unionin varojen hyödyntämisen tehokkuuden lasku) sekä lisätään kunnan rasitteita perusteettomilla liian suurten investointien käyttökustannuksilla tulevaisuudessa (lisätään infrastruktuurin pysyviä käyttökustannuksia, jotka kunnan asukkaat maksavat). Yksityisen pääoman käyttö infrastruktuurin rahoittamiseen on tehokas tapa hyödyntää yhdentämismahdollisuuksia ja vähentää yli-investoinnin vaaraa.