5.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1/2005,

tehty 22 päivänä joulukuuta 2004,

eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

on kuullut alueiden komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista edellytetään, että yhteisö ja jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön yhteisön maatalous- ja liikennepolitiikkaa.

(2)

Eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana 19 päivänä marraskuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/628/ETY (3) mukaisesti neuvosto on antanut eläinten kuljetusta koskevia sääntöjä, joilla pyritään poistamaan elävien eläinten kaupan teknisiä esteitä ja antamaan markkinajärjestelyille mahdollisuus toimia sujuvasti, samalla kun turvataan eläinten suojelun riittävä taso.

(3)

Direktiivin 91/628/ETY vaatimusten mukaisesti komissio antoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koski jäsenvaltioiden kokemuksia eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana annetun direktiivin 91/628/ETY muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/29/EY (4) täytäntöönpanon jälkeen, ja siinä suositeltiin muutosten tekemistä alalla voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön.

(4)

Useimmat jäsenvaltiot ovat ratifioineet eurooppalaisen yleissopimuksen eläinten suojelemiseksi kansainvälisten kuljetusten aikana, ja neuvosto on antanut komissiolle valtuudet neuvotella yhteisön puolesta tarkistetusta eurooppalaisesta yleissopimuksesta eläinten suojelemiseksi kansainvälisten kuljetusten aikana.

(5)	Eläinten hyvinvoinnin vuoksi olisi pitkät eläinkuljetukset, myös teuraseläinten kuljetukset, rajoitettava vähimpään mahdolliseen.

(6)

Neuvosto kehotti 19 päivänä kesäkuuta 2001 (5) komissiota tekemään ehdotuksia voimassa olevan yhteisön lainsäädännön tosiasiallisen täytäntöönpanon ja sen tiukan valvonnan varmistamisesta, eläinten suojelun ja hyvinvoinnin parantamisesta sekä tarttuvien eläintautien esiintymisen ja leviämisen ehkäisemisestä samoin kuin sellaisista eläinten hyvinvoinnin ja terveyden suojaamiseksi kuljetuksen aikana ja sen jälkeen käyttöön otettavista tiukemmista vaatimuksista, joilla vältetään kipu ja kärsimys.

(7)

Euroopan parlamentti kehotti 13 päivänä marraskuuta 2001 komissiota tekemään ehdotuksia kotieläinten kuljetusta koskevan yhteisön lainsäädännön muuttamisesta, jotta voidaan erityisesti — kuulla toimivaltaista tiedekomiteaa eläinkuljetusten kestosta; — laatia yhdenmukaistettu eurooppalainen todistusmalli eläinkuljettajille ja yhdenmukaistaa pitkien kuljetusten reittisuunnitelmia; — varmistaa, että kaikki kuljetuksen aikana kotieläimiä käsittelevät henkilöt ovat suorittaneet toimivaltaisten viranomaisten tunnustaman koulutuksen; ja — varmistaa, että yhteisön rajatarkastusasemilla tehtäviin eläinlääkinnällisiin tarkastuksiin sisältyy kuljetusolosuhteiden perusteellinen tarkastus eläinten hyvinvoinnin kannalta.

(8)

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea antoi 11 päivänä maaliskuuta 2002 lausunnon eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana. Yhteisön lainsäädäntöä olisi tämän vuoksi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon tuoreimmat tieteelliset tiedot ja samalla pitää etusijalla tarvetta taata lainsäädännön moitteeton täytäntöönpano lähitulevaisuudessa.

(9)	Siipikarjaa, kissoja ja koiria koskevista erityissäännöksistä tehdään asianomaiset ehdotukset, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on antanut asiaa koskevat lausuntonsa.

(10)

Ottaen huomioon eläinkuljetuksia koskevan yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamisesta direktiivin 91/628/ETY osalta saadut kokemukset sekä vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä eri jäsenvaltioissa eri tavoin, on asianmukaisempaa antaa tätä alaa koskevat yhteisön säännöt asetuksella. Siihen saakka, kun on annettu yksityiskohtaiset säännökset tiettyjä erityistarpeita omaavia lajeja varten, joiden osuus yhteisön karjasta on hyvin rajallinen, on aiheellista sallia jäsenvaltioiden ottaa käyttöön tai pitää voimassa kansallisia lisäsääntöjä tällaisiin lajeihin kuuluvien eläinten kuljetuksen osalta.

(11)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen yhdenmukainen ja tehokas soveltaminen kaikkialla yhteisössä sen pääperiaatteen mukaisesti, jonka mukaan eläimiä ei saa kuljettaa niin, että ne voivat loukkaantua tai kärsiä tarpeettomasti, on aiheellista laatia yksityiskohtaiset säännökset, joissa käsitellään erityyppisiin kuljetuksiin liittyviä erityistarpeita. Näitä yksityiskohtaisia säännöksiä olisi tulkittava ja sovellettava edellä mainitun periaatteen mukaisesti, ja niitä olisi ajantasaistettava aina silloin, kun ne eivät erityisesti uuden tieteellisen asiantuntemuksen mukaan enää näytä olevan edellä mainitun periaatteen mukaisia tiettyjen lajien tai tietyntyyppisten kuljetusten osalta.

(12)	Kaupallisella kuljetuksella ei tarkoiteta yksinomaan kuljetuksia, joihin liittyy rahan, tavaroiden tai palvelujen välitöntä vaihdantaa. Kaupallisiksi kuljetuksiksi luetaan erityisesti myös kuljetukset, joihin liittyy tai joiden tavoitteena on välittömästi tai välillisesti taloudellinen voitto.

(13)

Myös eläinten kuormasta purkaminen ja uudelleenkuormaaminen voi aiheuttaa eläimille stressiä, ja eläinten joutuminen keskenään kosketuksiin tarkastusasemilla, joista on aiemmin käytetty pysähdyspaikka-nimitystä, pysähdyspaikoilla saattaa tietyissä olosuhteissa johtaa tartuntatautien leviämiseen. Tämän vuoksi on aiheellista säätää erityisistä toimenpiteistä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi silloin, kun eläimet lepäävät tarkastusasemilla. Siksi on tarpeen muuttaa pysähdyspaikkoja koskevista yhteisön vaatimuksista ja direktiivin 91/628/ETY liitteessä tarkoitetun reittisuunnitelman mukauttamisesta 25 päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/97 (6) säännöksiä.

(14)	Puutteet eläinten hyvinvoinnissa johtuvat usein tiedon puutteesta. Näin ollen koulutus olisi asetettava ennakkoedellytykseksi kaikille eläimiä kuljetuksen aikana käsitteleville henkilöille, ja koulutusta saisivat antaa vain laitokset, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet.

(15)

Eläinten hyvinvoinnin edellytykset kuljetuksen aikana riippuvat lähinnä eläinkuljettajien tavanomaisesti noudattamista toimintatavoista. Toimivaltaisten viranomaisten tekemät tarkastukset voivat vaikeutua, koska eläinkuljettajat voivat toimia vapaasti eri jäsenvaltioissa. Eläinkuljettajien olisi näin ollen toimittava vastuullisemmin ja avoimemmin asemansa ja toimiensa osalta. Niiden olisi erityisesti annettava selvitys luvastaan, raportoitava säännönmukaisesti mahdollisista ongelmista ja pidettävä tarkasti kirjaa toiminnastaan ja sen tuloksista.

(16)	Eläinkuljetuksiin liittyy eläinkuljettajien lisäksi myös muita toimijaryhmiä kuten kasvattajat, myyjät ja ostajat, keräyskeskukset ja teurastamot. Tämän vuoksi jotkin eläinten hyvinvointiin liittyvät velvoitteet olisi ulotettava koskemaan kaikkia eläinten kuljetukseen liittyviä toimijoita.

(17)	Keräyskeskuksilla on merkittävä asema joidenkin kotieläinlajien kuljetuksissa. Keskusten olisikin varmistettava, että niiden työntekijät ja vierailijat tuntevat eläinten suojelua kuljetusten aikana koskevan yhteisön lainsäädännön ja noudattavat sitä.

(18)	Pitkillä kuljetuksilla on todennäköisesti enemmän haitallisia vaikutuksia eläinten hyvinvointiin kuin lyhyillä. Tämän vuoksi olisi laadittava erityismenettelyt, joilla varmistetaan vaatimusten parempi noudattaminen etenkin lisäämällä tällaisten kuljetustoimien jäljitettävyyttä.

(19)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3820/85 (7) säädetään kuljettajien ajojaksojen enimmäispituudesta ja lepojaksojen vähimmäispituudesta. On asianmukaista, että eläinten kuljetuksia säännellään vastaavasti. Tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3821/85 (8) säädetään, että maantieajoneuvoihin on asennettava valvontalaitteet ja niitä on käytettävä, jotta voidaan tehokkaasti varmistaa tieliikennettä koskevan sosiaalilainsäädännön noudattaminen. Tällaiset valvontatiedot on asetettava saataville ja tarkistettava, jotta voidaan varmistaa eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön mukaisten kuljetusaikarajoitusten noudattaminen.

(20)

Toimivaltaisten viranomaisten välinen riittämätön tiedonvaihto johtaa eläinten suojelua kuljetusten aikana koskevan yhteisön lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon. Tämän vuoksi on luotava joustavia menettelyjä, joilla voidaan parantaa eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä.

(21)

Rekisteröityjä hevoseläimiä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 90/426/ETY (9) 2 artiklan c alakohdassa, kuljetetaan usein muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, ja tällaiset kuljetukset on suoritettava yhdenmukaisesti tämän asetuksen yleisten tavoitteiden kanssa. Kun otetaan huomioon tällaisten siirtojen luonne, on ilmeisen asianmukaista poiketa tietyistä säännöksistä, kun rekisteröityjä hevoseläimiä kuljetetaan kilpailuihin, kilpa-ajoihin, kulttuuritapahtumiin tai siitostarkoituksia varten. Tällaista poikkeusta ei kuitenkaan ole asianmukaista soveltaa hevoseläimiin, joita kuljetetaan joko suoraan tai markkinoiden tai keräilykeskuksen kautta teurastamoon teurastettaviksi, ja joita direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan d alakohdan ja 8 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti on pidettävä ”teurastettaviksi tarkoitettuina hevoseläiminä”.

(22)

Eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön rikkomuksista aiheutuvien seuraamusten riittämätömyys kannustaa rikkomaan lainsäädäntöä ja johtaa kilpailun vääristymiseen. Tämän vuoksi kaikkialle yhteisöön olisi luotava yhdenmukaiset menettelyt, joilla lisätään tarkastuksia ja pannaan täytäntöön eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön rikkomisesta johtuvat seuraamukset. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä tämän asetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt, ja varmistettava seuraamusten täytäntöönpano. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(23)	Huomattava määrä eläimiä kuljetetaan hyvin pitkiä matkoja karja-aluksilla yhteisöstä ja yhteisön sisällä, ja meriteitse kuljetettava lähetys voidaan tarkastaa lähtöpaikassa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää säätää tätä kuljetustapaa koskevista erityisistä toimenpiteistä ja vaatimuksista.

(24)

Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden säilyttämiseksi olisi muutettava eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annettua direktiiviä 64/432/ETY (10) niin, että se mukautetaan tämän asetuksen säännöksiin keräyskeskusten hyväksynnän ja eläinkuljettajia koskevien vaatimusten osalta.

(25)	Eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22 päivänä joulukuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/119/EY (11) olisi myös muutettava niin, että se mukautetaan tämän asetuksen säännöksiin sähkösauvojen käytön osalta.

(26)

Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 21 päivänä marraskuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/608/ETY (12) säädettyjä sääntöjä ja tiedotusmenettelyitä olisi sovellettava eläinten hyvinvointiin kuljetuksen aikana, jotta varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen.

(27)	Komission päätöksessä 98/139/EY (13) annetaan tiettyjä yksityiskohtaisia komission asiantuntijoiden jäsenvaltioissa paikalla tekemiä eläinlääkintäalan tarkastuksia koskevia sääntöjä, joilla pitäisi omalta osaltaan edistää tämän asetuksen yhdenmukaisen noudattamisen varmistamista.

(28)

Tässä asetuksessa annetaan säännöksiä ilmanvaihdon järjestämisestä maantieajoneuvoihin, joilla kuljetetaan kotieläimiä pitkiä matkoja. Tämän vuoksi olisi kumottava yli kahdeksan tuntia kestäviin eläinkuljetuksiin käytettäville maantieajoneuvoille asetettavista eläinten suojelua koskevista lisävaatimuksista 16 päivänä helmikuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 411/98 (14).

(29)

On aiheellista säätää yksinkertaisesta menettelystä, jolla neuvosto saattaa tämän asetuksen tietyt tärkeät tekniset osat ajan tasalle erityisesti sen jälkeen, kun on arvioitu asetuksen vaikutukset elävien eläinten kuljetukseen laajentuneessa yhteisössä, ja vahvistaa kaikissa maantiekuljetusvälineissä käytettävää paikannusjärjestelmää koskevat eritelmät alan tulevan teknologisen kehityksen kuten Galileo-järjestelmän toteutumisen pohjalta.

(30)	On aiheellista säätää mahdollisuudesta tehdä poikkeuksia, joilla voidaan ottaa huomioon joidenkin alueiden, erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 299 artiklassa tarkoitettujen syrjäisempien alueiden, etäisyys yhteisön manneralueesta.

(31)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA ELÄINKULJETUKSIA KOSKEVAT YLEISET EDELLYTYKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan yhteisössä tapahtuviin elävien selkärankaisten eläinten kuljetuksiin, myös erityistarkastuksiin, joita viranomaiset tekevät yhteisön tullialueelle saapuville tai sieltä lähteville kuljetuserille.

2.   Ainoastaan 3 ja 27 artiklaa sovelletaan:

a)	eläinten kuljetuksiin, joita kasvattajat suorittavat omilla maatalousajoneuvoillaan tai kuljetusvälineillään, kun maantieteelliset olosuhteet vaativat tiettyjen eläintyyppien kuljetusta siirtolaiduntamista varten;

b)	sellaisiin kasvattajien omilla kuljetusvälineillään suorittamiin omien eläintensä kuljetuksiin, joiden pituus kasvattajan tilalta on alle 50 kilometriä.

3.   Tämä asetus ei estä soveltamasta tiukempia kansallisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on eläinten hyvinvoinnin parantaminen pelkästään yhden jäsenvaltion alueella tapahtuvien kuljetusten aikana tai jäsenvaltiosta lähtevien merikuljetusten aikana.

4.   Tätä asetusta sovelletaan siten, ettei rajoiteta yhteisön eläinlääkintälainsäädännön soveltamista.

5.   Tätä asetusta ei sovelleta sellaiseen eläinkuljetukseen, joka ei tapahdu kaupallisen toiminnan yhteydessä, eikä sellaiseen eläinkuljetukseen, joka tapahtuu eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti suoraan eläinlääkärin vastaanotolle, hoitopaikalle tai klinikalle tai sieltä pois.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’eläimillä’ eläviä selkärankaisia eläimiä;

b)	’keräyskeskuksilla’ paikkoja, jotka voivat olla esimerkiksi tiloja, koontikeskuksia ja markkinoita ja joissa eri tiloilta peräisin olevat kotieläiminä pidettävät hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimet kootaan yhteen kuljetuserien muodostamiseksi;

c)	’hoitajalla’ henkilöä, joka on välittömästi vastuussa eläinten hyvinvoinnista ja on niiden mukana kuljetusmatkan ajan;

d)	’rajatarkastusasemalla’ kaikkia tarkastusasemia, jotka on nimetty ja hyväksytty direktiivin 91/496/ETY (16) 6 artiklan mukaisesti suorittamaan yhteisön alueen rajalla eläinlääkinnällisiä tarkastuksia kolmansista maista saapuville eläimille;

e)	’yhteisön eläinlääkintälainsäädännöllä’ direktiivin 90/425/ETY (17) liitteessä A olevassa I luvussa lueteltua lainsäädäntöä ja myöhemmin annettuja täytäntöönpanosääntöjä;

f)	’toimivaltaisella viranomaisella’ jäsenvaltion keskusviranomaista, jolla on toimivalta suorittaa eläinten hyvinvointia koskevia tarkastuksia, tai mitä tahansa viranomaista, jolle se on siirtänyt tällaisen toimivallan;

g)	’kontilla’ kehikkoa, laatikkoa, kuljetuspäällystä tai muuta tukevaa rakennetta, jota käytetään eläinten kuljetukseen mutta joka ei ole kuljetusväline;

h)	’tarkastusasemilla’ asetuksessa (EY) N:o 1255/97 tarkoitettuja tarkastusasemia;

i)	’poistumispaikalla’ rajatarkastusasemaa tai muuta jäsenvaltion nimeämää paikkaa, jossa eläimet poistuvat yhteisön tullialueelta;

j)	’kuljetusmatkalla’ koko kuljetustapahtumaa lähtöpaikasta määräpaikkaan, mukaan lukien eläinten kuormasta purkaminen, sijoittaminen ja kuormaaminen kuljetusmatkan aikana;

k)	’eläimistä vastaavalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, eläinkuljettajaa lukuun ottamatta, joka on vastuussa eläimistä tai niiden käsittelystä joko pysyvästi tai tilapäisesti;

l)	’karja-aluksella’ alusta, jota käytetään tai jota on tarkoitus käyttää kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten kuljettamiseen ja joka ei ole ro-ro-alus eikä siirrettävissä konteissa eläimiä kuljettava alus;

m)	’pitkällä kuljetuksella’ yli kahdeksan tuntia kestävää kuljetusmatkaa; matka alkaa siitä, kun ensimmäinen kuljetuserän eläin siirretään;

n)	’kuljetusvälineellä’ eläinten kuljetukseen käytettäviä maantie- tai raideajoneuvoja, aluksia ja ilma-aluksia;

o)	’paikannusjärjestelmillä’ satelliittiin perustuvia infrastruktuureja, jotka tarjoavat maailmanlaajuisia, jatkuvia, täsmällisiä ja taattuja ajoittamis- ja paikannuspalveluja, tai muita teknologioita, jotka tarjoavat tämän asetuksen kannalta vastaaviksi katsottavia palveluja;

p)	’virkaeläinlääkärillä’ eläinlääkäriä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimittänyt;

q)

’järjestäjällä’ i) eläinkuljettajaa, joka on tehnyt kuljetusmatkan osaa koskevan alihankintasopimuksen ainakin yhden muun eläinkuljettajan kanssa, tai ii) luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tehnyt sopimuksen kuljetusmatkasta useamman kuin yhden eläinkuljettajan kanssa, tai iii) henkilöä, joka on allekirjoittanut liitteen II mukaisen reittisuunnitelman 1 osan;

r)

’lähtöpaikalla’ paikkaa, jossa eläin kuormataan ensimmäisen kerran kuljetusvälineeseen, edellyttäen että eläin on ollut sijoitettuna kyseiseen paikkaan vähintään 48 tunnin ajan ennen lähtöaikaa. Yhteisön eläinlääkintälainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjä keräyskeskuksia voidaan kuitenkin pitää lähtöpaikkana, jos (i) ensimmäisen kuormauspaikan ja keräyskeskuksen välinen etäisyys on ollut alle 100 kilometriä, tai (ii) eläimille on annettu vähintään kuuden tunnin ajan ennen keräyskeskuksesta lähtöä riittävästi kuiviketta ja vettä ja ne ovat olleet, mikäli mahdollista, kytkemättöminä;

s)	’määräpaikalla’ paikkaa, jossa eläin puretaan kuljetusvälineestä ja (i) johon se sijoitetaan ainakin 48 tunniksi ennen lähtöaikaa, tai (ii) jossa se teurastetaan;

t)	’lepo- tai siirtopaikalla’ pysähdyspaikkaa, joka ei ole määräpaikka, myös paikkaa, jossa eläinten kuljetusväline on vaihtunut, riippumatta siitä, onko eläimet siellä purettu;

u)	’rekisteröidyillä hevoseläimillä’ direktiivissä 90/426/ETY (18) tarkoitettuja rekisteröityjä hevoseläimiä;

v)	’ro-ro-aluksella’ merialusta, joka on varustettu niin, että maantie- tai raideajoneuvot voivat ajaa sisään alukseen ja ulos sieltä;

w)	’kuljetuksella’ eläinten siirtoa, joka tehdään yhdellä tai useammalla kuljetusvälineellä, ja siihen liittyviä toimenpiteitä, myös kuormaamista, purkamista, siirtämistä ja lepoa, siihen asti kunnes eläimet on purettu kuormasta määräpaikassa;

x)	’eläinkuljettajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka kuljettaa eläimiä omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen lukuun;

y)	’kouluttamattomalla hevoseläimellä’ hevoseläintä, jota ei voida kytkeä tai ohjata riimulla aiheuttamatta turhaan hermostumista, kipua tai kärsimystä;

z)	’ajoneuvolla’ pyörillä varustettua ajettavaa tai hinattavaa kuljetusvälinettä;

3 artikla

Eläinkuljetuksia koskevat yleiset edellytykset

Eläimiä ei saa kuljettaa tai kuljetuttaa siten, että niille voi aiheutua vammoja tai turhaa kärsimystä.

Lisäksi on seuraavien edellytysten täytyttävä:

a)	on toteutettu ennalta kaikki tarvittavat järjestelyt, joilla pyritään saattamaan kuljetusmatkan kesto mahdollisimman lyhyeksi ja huolehtimaan eläinten tarpeista sen aikana;

b)	eläimet ovat kuljetuskuntoisia;

c)	kuljetusvälineet on suunniteltu ja rakennettu ja niitä ylläpidetään ja käytetään niin, että vältetään vammat ja kärsimykset ja taataan eläinten turvallisuus;

d)	kuormaamis- ja purkamisvälineet on suunniteltu ja rakennettu ja niitä ylläpidetään ja käytetään niin, että vältetään vammat ja kärsimykset ja taataan eläinten turvallisuus;

e)	eläimiä käsittelevillä henkilöillä on tarvittava koulutus tai pätevyys, ja he hoitavat tehtävänsä ilman väkivaltaa tai mitään sellaisia menetelmiä, jotka voivat aiheuttaa eläimille tarpeetonta pelkoa, vammoja tai kärsimystä;

f)	kuljetus suoritetaan viipymättä määräpaikkaan, ja eläinten hyvinvointi tarkistetaan säännöllisesti ja sitä pidetään yllä asianmukaisesti;

g)	eläimille varataan niiden kokoon ja kuljetusmatkan kestoon nähden lattia-alaltaan ja korkeussuunnassa riittävä tila;

h)	eläimille tarjotaan sopivin välein niiden lajiin ja kokoon nähden laadultaan ja määrältään asianmukaisesti vettä, ravintoa ja lepoa.

II LUKU

JÄRJESTÄJÄT, ELÄINKULJETTAJAT, ELÄIMISTÄ VASTAAVAT JA KERÄYSKESKUKSET

4 artikla

Kuljetusasiakirjat

1.   Eläimiä saa kuljettaa vain, jos kuljetusvälineessä on asiakirjat, joista käyvät ilmi seuraavat tiedot:

a)	eläinten alkuperä ja omistaja;

b)	lähtöpaikka;

c)	lähtöpäivä ja -aika;

d)	aiottu määräpaikka;

e)	kuljetusmatkan odotettu kesto.

2.   Eläinkuljettajan on esitettävä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle.

5 artikla

Eläinkuljetusten suunnittelua koskevat velvollisuudet

1.   Eläinten kuljetuksesta ei saa tehdä sopimusta tai alihankintasopimusta muiden kuin sellaisten eläinkuljettajien kanssa, joilla on 10 artiklan 1 kohdan tai 11 artiklan 1 kohdan mukainen lupa.

2.   Eläinkuljettajien on ilmoitettava kuljetuksesta vastaava luonnollinen henkilö ja varmistettava, että tiedot niiden vastuulla olevan kuljetusmatkan osan suunnittelusta, suorittamisesta ja loppuun saattamisesta ovat koska tahansa saatavilla.

3.   Järjestäjien on varmistettava kunkin kuljetusmatkan osalta, että

a)	eläinten hyvinvointi ei vaarannu kuljetusmatkan eri osien riittämättömän yhteensovittamisen vuoksi ja että sääolosuhteet on otettu huomioon; ja

b)	luonnollinen henkilö on vastuussa kunkin kuljetusmatkan suunnittelua, suorittamista ja loppuun saattamista koskevien tietojen antamisesta milloin hyvänsä toimivaltaisille viranomaisille.

4.   Jäsenvaltioiden välisten sekä kolmansista maista ja kolmansiin maihin suoritettavien, kotieläiminä pidettävien muiden kuin rekisteröityjen hevoseläinten sekä nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitkien kuljetusten osalta eläinkuljettajien ja järjestäjien on noudatettava liitteessä II annettuja reittisuunnitelmaa koskevia säännöksiä.

6 artikla

Eläinkuljettajat

1.   Eläinkuljettajina saavat toimia vain ne, joille toimivaltainen viranomainen on antanut 10 artiklan 1 kohdan tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdan mukaisen luvan. Luvasta on voitava esittää jäljennös toimivaltaiselle viranomaiselle, kun eläimiä kuljetetaan.

2.   Eläinkuljettajien on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 10 artiklan 1 kohdassa tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja ja asiakirjoja koskevista muutoksista 15 työpäivän kuluessa siitä, kun muutokset ovat tulleet voimaan.

3.   Eläinkuljettajien on kuljetettava eläimiä liitteessä I esitettyjen teknisten sääntöjen mukaisesti.

4.   Eläinkuljettajien on uskottava eläinten käsittely henkilökunnalle, joka on saanut liitteiden I ja II asiaankuuluvia säännöksiä koskevan koulutuksen.

5.   Kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläinten taikka siipikarjan kuljetukseen tarkoitettua maantieajoneuvoa saa kuljettaa ja eläinten hoitajana tällaisessa ajoneuvossa voi toimia vain henkilö, jolla on 17 artiklan 2 kohdan mukainen pätevyystodistus. Pätevyystodistus on voitava esittää toimivaltaiselle viranomaiselle, kun eläimiä kuljetetaan.

6.   Eläinkuljettajien on varmistettava, että kaikkien eläinkuljetuserien mukana on hoitaja seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

a)	jos eläimet kuljetetaan konteissa, jotka on kiinnitetty paikoilleen ja joissa on riittävä ilmanvaihto ja tarvittaessa riittävästi ravintoa ja vettä kaatumattomissa annostelulaitteissa kuljetusmatkan odotettuun kestoon nähden kaksinkertaiselle ajalle;

b)	jos kuljettaja suorittaa hoitajan tehtävät.

7.   Edellä 1, 2, 4 ja 5 kohtaa ei sovelleta henkilöihin, jotka kuljettavat eläimiä enintään 65 kilometrin matkan lähtöpaikasta määräpaikkaan mitattuna.

8.   Eläinkuljettajien on voitava esittää 18 artiklan 2 kohdassa tai 19 artiklan 2 kohdassa säädetty hyväksymistodistus sen maan toimivaltaiselle viranomaiselle, johon eläimiä kuljetetaan.

9.   Kotieläiminä pidettävien muiden kuin rekisteröityjen hevoseläinten sekä kotieläiminä pidettävien nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitkien maantiekuljetusten osalta eläinkuljettajien on käytettävä liitteessä I olevan VI luvun 4.2 kohdassa tarkoitettua paikannusjärjestelmää 1 päivästä tammikuuta 2007 lähtien ensimmäistä kertaa käyttöön otettavien maantiekuljetusvälineiden osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien kaikkien maantiekuljetusvälineiden osalta. Niiden on säilytettävä paikannusjärjestelmällä saadut tiedot vähintään kolme vuotta ja esitettävä ne pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle, erityisesti 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten yhteydessä. Tätä kohtaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä voidaan hyväksyä 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla

Kuljetusvälineen ennakkotarkastus ja hyväksyntä

1.   Pitkiä eläinkuljetuksia maanteitse saa tehdä vain, jos kuljetusväline on tarkastettu ja hyväksytty 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Kotieläiminä pidettäviä hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimiä saa kuljettaa yli kymmenen meripeninkulman matkan meriteitse yhteisön satamasta vain, jos karja-alus on tarkastettu ja hyväksytty 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan kontteihin, joita käytetään kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitkissä kuljetuksissa maanteitse ja/tai vesiteitse.

8 artikla

Eläimistä vastaavat

1.   Eläimistä lähtö-, siirto- tai määräpaikassa vastaavien on varmistettava, että liitteessä I olevassa I luvussa ja III luvun 1 jaksossa annettuja eläinten kuljettamista koskevia teknisiä sääntöjä noudatetaan.

2.   Eläimistä vastaavien on tarkastettava kaikki siirto- tai määräpaikkaan saapuvat eläimet ja todettava, ovatko eläimet tai ovatko ne olleet jäsenvaltioiden välisessä tai kolmansista maista ja kolmansiin maihin suoritettavassa pitkässä kuljetuksessa. Kotieläiminä pidettävien muiden kuin rekisteröityjen hevoseläinten sekä kotieläiminä pidettävien nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitkien kuljetusten osalta eläimistä vastaavien on noudatettava liitteessä II annettuja reittisuunnitelmaa koskevia säännöksiä.

9 artikla

Keräyskeskukset

1.   Keräyskeskusten toiminnasta vastaavien on varmistettava, että eläimiä käsitellään liitteessä I olevassa I luvussa ja III luvun 1 jaksossa annettujen teknisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Yhteisön eläinlääkintälainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjen keräyskeskusten toiminnasta vastaavien on lisäksi:

a)	uskottava eläinten käsittely ainoastaan henkilökunnalle, joka on saanut liitteessä I esitettyjä asiaankuuluvia teknisiä sääntöjä koskevaa koulutusta;

b)	tiedotettava säännöllisesti keräyskeskuksessa oleville henkilöille näiden tästä asetuksesta johtuvista tehtävistä ja velvollisuuksista sekä niiden rikkomiseen liittyvistä seuraamuksista;

c)	pidettävä keräyskeskuksessa olevien henkilöiden nähtävillä pysyvästi sen toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot, jolle tämän asetuksen vaatimusten mahdollisista rikkomuksista on ilmoitettava;

d)

jos keräyskeskuksessa olevat henkilöt eivät noudata tämän asetuksen säännöksiä, toteutettava tarvittavat toimenpiteet havaittujen sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi ja ehkäistävä niiden esiintyminen uudelleen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti toteuttamia toimia;

e)	annettava ja pantava täytäntöön tarvittavat sisäiset säännöt a—d alakohdan noudattamisen varmistamiseksi ja seurattava niiden täytäntöönpanoa.

III LUKU

TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA VELVOLLISUUDET

10 artikla

Eläinkuljettajan lupaa koskevat vaatimukset

1.   Toimivaltainen viranomainen antaa eläinkuljettajalle luvan sillä edellytyksellä, että

a)	hakija on sijoittautunut siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittautunut hakija on edustettuna siinä jäsenvaltiossa, jossa lupaa haetaan;

b)	hakija on osoittanut, että sen käytössä oleva henkilökunta, laitteet ja toimintamenettelyt ovat riittävät ja asianmukaiset tämän asetuksen säännösten, ja aiheellisissa tapauksissa hyvien toimintatapojen oppaiden, noudattamiseksi;

c)

hakija tai hänen edustajansa ei ole syyllistynyt yhteisön ja/tai kansallisen eläinsuojelulainsäädännön vakaviin rikkomuksiin hakemuspäivää edeltävänä kolmena vuonna. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos hakija osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että se on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet uusien rikkomusten estämiseksi.

2.   Toimivaltainen viranomainen antaa 1 kohdassa säädetyn luvan liitteessä III olevassa I luvussa esitetyn mallin mukaisena. Lupa on voimassa enintään viisi vuotta antamispäivästä lukien. Lupa ei koske pitkiä kuljetuksia.

11 artikla

Pitkiä kuljetuksia suorittavan eläinkuljettajan lupaa koskevat vaatimukset

1.   Toimivaltainen viranomainen antaa hakemuksesta luvan pitkiä kuljetuksia suorittavalle eläinkuljettajalle sillä edellytyksellä, että

a)	hakija noudattaa 10 artiklan 1 kohdan säännöksiä, ja

b)

hakija on toimittanut seuraavat asiakirjat: i) voimassa olevat todistukset kuljettajien ja hoitajien pätevyydestä 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkien sellaisten kuljettajien ja hoitajien osalta, jotka aikovat suorittaa pitkiä kuljetuksia, ii) voimassa olevat hyväksymistodistukset 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkien maantiekuljetusvälineiden osalta, joita aiotaan käyttää pitkiin kuljetuksiin, iii) tiedot menettelyistä, joiden avulla eläinkuljettajat voivat jäljittää ja pitää kirjaa vastuullaan olevien maantieajoneuvojen liikkeistä ja saada koska tahansa yhteyden kyseisiin kuljettajiin pitkien kuljetusten aikana, iv) valmiussuunnitelmat hätätilanteita varten.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan iii alakohtaa kotieläiminä pidettävien muiden kuin rekisteröityjen hevoseläinten sekä kotieläiminä pidettävien nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitkiä kuljetuksia suorittavien eläinkuljettajien on osoitettava, että ne käyttävät 6 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua paikannusjärjestelmää:

a)	ensimmäistä kertaa käyttöön otettavien maantiekuljetusvälineiden osalta 1 päivästä tammikuuta 2007 lähtien;

b)	kaikkien maantiekuljetusvälineiden osalta 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien.

3.   Toimivaltainen viranomainen antaa luvan liitteessä III olevassa II luvussa esitetyn mallin mukaisena. Lupa on voimassa enintään viisi vuotta antamispäivästä lukien. Lupa koskee kaikkia kuljetuksia pitkät kuljetukset mukaan lukien.

12 artikla

Luvan hakemista koskevat rajoitukset

Eläinkuljettajat saavat hakea 10 artiklan tai 11 artiklan mukaista lupaa vain yhdeltä toimivaltaiselta viranomaiselta ja vain yhdessä jäsenvaltiossa.

13 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen antama lupa

1.   Toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa 10 artiklan 1 kohdassa tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan soveltamisalaa sellaisten perusteiden mukaisesti, jotka voidaan todentaa kuljetuksen aikana.

2.   Toimivaltainen viranomainen antaa kullekin 10 artiklan 1 kohdassa tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle luvalle tunnistenumeron jäsenvaltiossa. Lupa on laadittava antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä ja englanniksi, jos on todennäköistä, että eläinkuljettaja toimii toisessa jäsenvaltiossa.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa 10 artiklan 1 kohdassa tai 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista luvista niin, että se voi tunnistaa eläinkuljettajat nopeasti etenkin silloin, kun tämän asetuksen vaatimuksia ei noudateta.

4.   Toimivaltainen viranomainen kirjaa 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetut luvat sähköiseen tietokantaan. Eläinkuljettajan nimi ja lupanumero on oltava yleisesti saatavilla luvan voimassaolon ajan. Jollei yksityisyyden suojaa koskevista yhteisön ja/tai kansallisista säännöistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on sallittava yleinen pääsy muihin eläinkuljettajien lupia koskeviin tietoihin. Tietokantaan on sisällytettävä myös tiedot päätöksistä, joista on ilmoitettu 26 artiklan 4 kohdan c alakohdan ja 26 artiklan 6 kohdan nojalla.

14 artikla

Reittisuunnitelmiin liittyvät tarkastukset ja muut toimenpiteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava ennen pitkiä kuljetuksia

1.   Jäsenvaltioiden välisten sekä kolmansista maista ja kolmansiin maihin suoritettavien, kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläinten pitkien kuljetusten osalta lähtöpaikan toimivaltaisen viranomaisen on:

a)

tehtävä asianmukaisia tarkastuksia sen varmistamiseksi, että i) reittisuunnitelmassa ilmoitetuilla eläinkuljettajilla on vastaavat voimassa olevat eläinkuljettajaluvat, voimassa olevat pitkässä kuljetuksessa käytettävän kuljetusvälineen hyväksymistodistukset sekä voimassa olevat kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistukset; ii) järjestäjän toimittama reittisuunnitelma on realistinen ja tehty tämän asetuksen säännösten mukaisesti;

b)	jos a alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset eivät ole tyydyttäviä, vaadittava järjestäjää tekemään muutoksia pitkää kuljetusta koskeviin järjestelyihin niin, että kuljetus täyttää tämän asetuksen vaatimukset;

c)	jos a alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat tyydyttävät, toimivaltaisen viranomaisen on leimattava reittisuunnitelma;

d)	lähetettävä mahdollisimman pikaisesti reittisuunnitelmassa esitettyjä pitkiä kuljetuksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot määräpaikan, poistumispaikan tai tarkastusaseman toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 90/425/ETY 20 artiklassa tarkoitetun tiedonvaihtojärjestelmän avulla.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, reittisuunnitelman leimaamista ei vaadita kuljetuksissa, joissa käytetään 6 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua järjestelmää.

15 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tekemät tarkastukset pitkän kuljetuksen eri vaiheissa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava pitkän kuljetuksen eri vaiheissa asianmukaisia satunnaisia tai kohdennettuja tarkastuksia sen varmistamiseksi, että ilmoitetut kuljetusajat ovat realistisia, kuljetusmatka on tämän asetuksen mukainen ja erityisesti että matka- ja lepoajat ovat olleet liitteessä I olevassa V luvussa asetettujen rajoitusten mukaiset.

2.   Jos pitkä kuljetus suoritetaan jäsenvaltioiden välillä tai se ulottuu kolmansiin maihin, lähtöpaikassa tehtävät, liitteessä I olevan I luvussa tarkoitetut eläinten kuljetuskuntoisuustarkastukset on suoritettava ennen lastausta osana yhteisön vastaavan eläinlääkintälainsäädännön mukaisia eläinten terveystarkastuksia mainitussa lainsäädännössä säädettyjen aikarajojen puitteissa.

3.   Jos määräpaikka on teurastamo, 1 kohdassa säädetyt tarkastukset voidaan suorittaa osana ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (19) mukaista eläinten hyvinvointia koskevaa tarkastusta.

4.   Paikannusjärjestelmällä saatuja, maantiekuljetusvälineiden liikkumista koskevia tietoja voidaan tarvittaessa käyttää näiden tarkastusten suorittamiseen.

16 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen henkilökunnan koulutus ja laitteet

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sen henkilökunta on asianmukaisesti koulutettua ja että sillä on välineet

—	asetuksen (ETY) N:o 3821/85 mukaisten tieliikenteen valvontalaitteiden kirjaamien tietojen tarkistamiseksi;

—	paikannusjärjestelmän kirjaamien tietojen tarkistamiseksi.

17 artikla

Koulutus ja pätevyystodistus

1.   Eläinkuljettajien ja keräyskeskusten henkilökunnalle on oltava tarjolla 6 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua koulutusta.

2.   Kotieläiminä pidettävien hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläinten taikka siipikarjan kuljetukseen tarkoitettujen maantieajoneuvojen kuljettajille ja hoitajille annetaan 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu pätevyystodistus liitteen IV mukaisesti. Pätevyystodistus on laadittava antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä ja englanniksi, jos on todennäköistä, että kuljettaja tai hoitaja toimii toisessa jäsenvaltiossa. Pätevyystodistuksen antaa jäsenvaltion tätä varten nimeämä toimivaltainen viranomainen tai elin liitteessä III olevassa III luvussa esitetyn mallin mukaisena. Mainittu pätevyystodistus voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä lajeja tai lajiryhmiä.

18 artikla

Maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus

1.   Jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen tai elin antaa hakemuksesta pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantiekuljetusvälineille hyväksymistodistuksen edellyttäen, että

a)	kuljetusvälineelle ei ole haettu eikä se ole saanut hyväksyntää muulta toimivaltaiselta viranomaiselta samassa tai toisessa jäsenvaltiossa;

b)

kuljetusväline on läpäissyt jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen tai elimen suorittaman tarkastuksen, ja se on todettu liitteessä I olevassa II ja VI luvussa esitettyjen pitkiin kuljetuksiin käytettävien maantiekuljetusvälineiden suunnitteluun, rakenteeseen ja ylläpitoon sovellettavien vaatimusten mukaiseksi.

2.   Jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen tai elin antaa kullekin todistukselle tunnistenumeron jäsenvaltiossa. Todistuksen on oltava liitteessä III olevassa IV luvussa esitetyn mallin mukainen. Todistus on laadittava antavan jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä ja englanniksi. Todistus on voimassa enintään viisi vuotta antamispäivästä lukien, ja siitä tulee mitätön, jos kuljetusvälinettä muutetaan tai kunnostetaan eläinten hyvinvointiin vaikuttavalla tavalla.

3.   Toimivaltainen viranomainen rekisteröi pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantiekuljetusvälineille annetut hyväksymistodistukset sähköiseen tietokantaan niin, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat nopeasti tunnistaa ne etenkin silloin, kun tämän asetuksen vaatimuksia ei noudateta.

4.   Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia tämän artiklan sekä liitteessä I olevan V luvun 1.4 kohdan b alakohdan sekä VI luvun säännöksiin enintään 12 tunnin kuljetusmatkoihin käytettävien maantiekuljetusvälineiden osalta lopullisen määräpaikan saavuttamiseksi.

19 artikla

Karja-alusten hyväksymistodistus

1.   Jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen tai elin antaa hakemuksesta karja-aluksille hyväksymistodistuksen edellyttäen, että

a)	alus toimii siitä jäsenvaltiosta käsin, jossa hakemus on tehty;

b)	alukselle ei ole haettu eikä se ole saanut hyväksyntää muulta toimivaltaiselta viranomaiselta samassa tai toisessa jäsenvaltiossa;

c)	alus on läpäissyt jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen tai elimen suorittaman tarkastuksen, ja se on todettu liitteessä I olevan IV luvun 1 jaksossa esitettyjen karja-alusten rakenteeseen ja laitteisiin sovellettavien vaatimusten mukaiseksi.

2.   Jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen tai elin antaa kullekin todistukselle tunnistenumeron jäsenvaltiossa. Todistus on laadittava vähintään yhdellä antavan jäsenvaltion virallisella kielellä ja englanniksi. Todistus on voimassa enintään viisi vuotta antamispäivästä lukien, ja siitä tulee mitätön, jos kuljetusvälinettä muutetaan tai kunnostetaan eläinten hyvinvointiin vaikuttavalla tavalla.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa hyväksytyistä karja-aluksista niin, että ne voidaan nopeasti tunnistaa etenkin silloin, kun tätä asetusta ei noudateta.

4.   Toimivaltainen viranomainen rekisteröi karja-aluksille annetut hyväksymistodistukset sähköiseen tietokantaan niin, että ne voidaan nopeasti tunnistaa etenkin silloin, jos ne eivät noudata tämän asetuksen vaatimuksia.

20 artikla

Karja-alusten tarkastukset kuormaamisen ja kuorman purkamisen yhteydessä

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava karja-alukset ennen eläinten kuormaamista varmistaakseen erityisesti, että

a)	karja-alus on rakennettu ja varustettu kuljetettavien eläinten lukumäärä ja tyyppi huomioon ottaen;

b)	osastot, joihin eläimet sijoitetaan, on pidetty hyvässä kunnossa;

c)	liitteessä I olevassa IV luvussa tarkoitetut laitteet ovat hyvässä toimintakunnossa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ennen karja-alusten kuormaamista tai kuorman purkamista ja sen aikana, että

a)	eläimet ovat kuljetuskuntoisia matkan jatkamista varten;

b)	kuormaaminen ja kuorman purkaminen tehdään liitteessä I olevan III luvun mukaisesti;

c)	ravinnon ja veden antaminen on järjestetty liitteessä I olevan IV luvun 2 jakson mukaisesti.

21 artikla

Tarkastukset poistumispaikoilla ja rajatarkastusasemilla

1.   Kun eläimet saapuvat poistumispaikkaan tai rajatarkastusasemalle, jäsenvaltion virkaeläinlääkärin on tarkastettava, että eläimiä kuljetetaan tämän asetuksen säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 639/2003 2 artiklassa säädettyjen tarkastusten soveltamista. Tarkastuksissa tutkitaan erityisesti:

a)	että eläinkuljettajilla on jäljennös voimassa olevasta 10 artiklan 1 kohdan tai pitkien kuljetusten osalta 11 artiklan 1 kohdan mukaisesta luvasta;

b)	että kotieläiminä pidettäviä hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimiä taikka siipikarjaa kuljettavien maantieajoneuvojen kuljettajilla ja hoitajilla on voimassa oleva 17 artiklan 2 kohdan mukainen pätevyystodistus;

c)	että eläimet ovat kuljetuskuntoisia matkan jatkamista varten;

d)	että kuljetusväline, jolla eläinten kuljetusmatkaa on tarkoitus jatkaa, on liitteessä I olevan II luvun ja soveltuvin osin VI luvun mukainen;

e)	että eläinkuljettaja on toimittanut viennin osalta selvityksen siitä, että lähtöpaikasta lopullisen määrämaan ensimmäiseen purkamispaikkaan ulottuvalla kuljetusmatkalla noudatetaan kaikkia asianomaisissa kolmansissa maissa sovellettavia kansainvälisiä sopimuksia, jotka on lueteltu liitteessä V;

f)	ovatko kotieläiminä pidettävät hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimet olleet pitkässä kuljetuksessa tai menossa sellaiseen.

2.   Kun kotieläiminä pidettävät hevos-, nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimet ovat pitkässä kuljetuksessa, poistumispaikkojen ja rajatarkastusasemien virkaeläinlääkärien on tehtävä liitteessä II olevan reittisuunnitelman osassa 3: ”Määräpaikka” luetellut tarkastukset ja pidettävä niistä kirjaa. Toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä näitä tarkastuksia ja 1 kohdassa säädettyä tarkastusta koskeva kirjanpito vähintään kolmen vuoden ajan tarkastusten tekopäivästä lukien. Niiden on säilytettävä myös jäljennös asetuksen (ETY) N:o 3821/85 liitteessä I tai liitteessä I B tarkoitetusta matkaa vastaavasta piirturilevystä tai tulosteesta, jos ajoneuvo kuuluu mainitun asetuksen soveltamisalaan.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, etteivät eläimet ole kuljetuskuntoisia matkan loppuun saattamista varten, ne on purettava kuormasta ja niiden on saatava vettä, ravintoa ja lepoa.

22 artikla

Viivästykset kuljetuksen aikana

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen tai saattaakseen mahdollisimman vähiin kuljetuksessa tapahtuvat viivästykset tai eläinten kärsimykset, jos tämän asetuksen säännöksiä ei voida soveltaa odottamattomien olosuhteiden vuoksi. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siirtopaikoilla sekä poistumispaikoilla ja rajatarkastusasemilla sovelletaan erityisjärjestelyitä eläinkuljetusten asettamiseksi etusijalle.

2.   Eläinlähetystä ei saa viivyttää kuljetuksen aikana, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä kuljetettavien eläinten hyvinvoinnin tai yleisen turvallisuuden kannalta. Kuormaamisen loppuunsaattamisen ja lähdön välillä ei saa olla tarpeettomia viivästyksiä. Jos jotakin eläinlähetystä on viivytettävä kuljetuksen aikana yli kaksi tuntia, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että eläinten hoitoa ja tarvittaessa niiden ruokkimista, juottamista, lastista purkamista ja sijoittamista varten toteutetaan asianmukaiset järjestelyt.

IV LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TIETOJEN VAIHTO

23 artikla

Hätätoimenpiteet, jos eläinkuljettajat eivät noudata tämän asetuksen säännöksiä

1.   Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee, että jotakin tämän asetuksen säännöstä ei noudateta tai ei ole noudatettu, sen on toteutettava tai vaadittava eläimistä vastaavaa henkilöä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Toimenpiteet eivät saa aiheuttaa tarpeetonta tai lisäkärsimystä eläimille, ja niiden on oltava oikeassa suhteessa riskin vakavuuteen. Toimivaltaisen viranomaisen on perittävä näistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset asianmukaisella tavalla.

2.   Kunkin tapauksen olosuhteista riippuen tällaisia toimenpiteitä voivat olla seuraavat:

a)	kuljettajan tai hoitajan vaihtaminen;

b)	kuljetusvälineen tilapäinen korjaaminen, jolla estetään eläinten välitön loukkaantuminen;

c)	kuljetuserän tai sen osan siirtäminen toiseen kuljetusvälineeseen;

d)	eläinten palauttaminen lähtöpaikkaan suorinta tietä tai kuljetuksen jatkaminen määräpaikkaan suorinta tietä sen mukaan, kumpi vaihtoehto on parempi eläinten hyvinvoinnin kannalta;

e)	eläinten purkaminen lastista, niiden sijoittaminen asianmukaisiin tiloihin ja asianmukaisen hoidon antaminen, kunnes ongelma on selvitetty.

Jollei eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ole mitään muita keinoja, ne on lopetettava kärsimyksiä aiheuttamatta.

3.   Jos tämän asetuksen noudattamatta jättämisen vuoksi on toteutettava 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja jos eläimet on tällöin kuljetettava joidenkin tämän asetuksen säännösten vastaisesti, toimivaltainen viranomainen antaa luvan eläinten kuljetusta varten. Luvassa eriteltävä kyseiset eläimet ja määritellään edellytykset, joiden mukaisesti ne voidaan kuljettaa, kunnes tämän asetuksen säännöksiä noudatetaan täysimääräisesti. Tällainen lupa on pidettävä eläinten mukana.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava välittömästi tarvittavat toimenpiteet, jos eläimistä vastaavaan henkilöön ei saada yhteyttä tai jos hän ei noudata annettuja ohjeita.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen tekemistä päätöksistä ja niiden perusteista on ilmoitettava mahdollisimman pian eläinkuljettajalle tai tämän edustajalle sekä toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on antanut 10 artiklan 1 kohdassa tai 11 artiklan 1 kohdassa säädetyn luvan. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa annettava eläinkuljettajille apua vaadittujen hätätoimenpiteiden toteuttamiseksi.

24 artikla

Keskinäinen avunanto ja tietojen vaihto

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan neuvoston direktiivissä 89/608/ETY (20) annettuja sääntöjä ja tiedottamismenettelyjä.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tämän asetuksen osalta toimivaltaisen yhteyspisteen yhteystiedot ja myös mahdollinen sähköpostiosoite kolmen kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä sekä pidettävä nämä tiedot ajan tasalla. Komissio toimittaa yhteyspisteiden yhteystiedot muille jäsenvaltioille elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean välityksellä.

25 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomuksiin sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöt ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näistä säännöksistä sekä 26 artiklan soveltamista koskevista säännöksistä 5. heinäkuuta 2006 mennessä. Lisäksi niiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle säännöksiin mahdollisesti myöhemmin tehtävistä muutoksista.

26 artikla

Rikkomukset ja rikkomuksista ilmoittaminen

1.   Mikäli tätä asetusta rikotaan, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava 2—7 kohdassa säädetyt erityistoimenpiteet.

2.   Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei eläinkuljettaja ole noudattanut tätä asetusta tai ettei kuljetusväline ole tämän asetuksen mukainen, sen on ilmoitettava asiasta välittömästi sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on antanut luvan eläinkuljettajalle tai hyväksymistodistuksen kuljetusvälineelle ja, jos ajoneuvon kuljettaja on osallistunut tämän asetuksen vaatimusten noudattamatta jättämiseen, sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on antanut kuljettajalle pätevyystodistuksen. Ilmoitukseen on liitettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat.

3.   Jos määräpaikan toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei kuljetusmatkalla ole noudatettu tätä asetusta, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä lähtöpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoitukseen on liitettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei eläinkuljettaja ole noudattanut tätä asetusta tai ettei kuljetusväline ole tämän asetuksen mukainen, tai jos toimivaltainen viranomainen saa 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, sen on tarpeen mukaan:

a)	vaadittava kyseistä eläinkuljettajaa korjaamaan havaitut rikkomukset ja luomaan järjestelmät niiden uudelleen esiintymisen ehkäisemiseksi;

b)	kohdistettava kyseiseen eläinkuljettajaan lisätarkastuksia, vaatimalla erityisesti eläinlääkärin läsnäoloa eläimiä kuormattaessa;

c)	peruutettava tilapäisesti tai kokonaan eläinkuljettajan lupa tai kyseisen kuljetusvälineen hyväksymistodistus.

5.   Jos kuljettaja tai hoitaja, jolla on 17 artiklan 2 kohdassa säädetty pätevyystodistus, rikkoo tätä asetusta, toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa tilapäisesti tai kokonaan pätevyystodistuksen erityisesti, jos rikkomus osoittaa, ettei kuljettajalla tai hoitajalla ole riittäviä tietoja tai tietämystä tämän asetuksen mukaisista eläinkuljetuksista.

6.   Jos kyseessä on tämän asetuksen toistuva tai vakava rikkominen, jäsenvaltio voi tilapäisesti kieltää eläinkuljettajalta tai kuljetusvälineen osalta eläinten kuljetuksen sen alueella, vaikka toinen jäsenvaltio olisi hyväksynyt eläinkuljettajan tai kuljetusvälineen. Tämä edellyttää, että kaikki 24 artiklassa säädetyt keskinäisen avunannon ja tietojen vaihdon tarjoamat mahdollisuudet on ensin käytetty hyväksi.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille yhteyspisteille ilmoitetaan viipymättä tämän artiklan 4 kohdan c alakohdan taikka 5 tai 6 kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

27 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten suorittamat tarkastukset ja antamat vuotuiset kertomukset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, että tämän asetuksen vaatimuksia on noudatettu, tekemällä syrjimättömällä tavalla eläinten, kuljetusvälineiden ja niihin liittyvien asiakirjojen tarkastuksia. Tällaisia tarkastuksia on tehtävä riittävälle osuudelle kunakin vuonna kussakin jäsenvaltiossa kuljetettavista eläimistä, ja ne voidaan tehdä samaan aikaan kuin muita tarkoituksia varten tehtävät tarkastukset. Tarkastusten osuutta on lisättävä, jos havaitaan, että tämän asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu. Edellä mainitut osuudet määritetään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunakin vuonna 30 päivään kesäkuuta mennessä vuotuinen kertomus edellisenä vuonna 1 kohdan mukaisesti tehdyistä tarkastuksista. Kertomukseen on liitettävä analyysi havaituista merkittävistä puutteista ja toimintasuunnitelma niiden korjaamiseksi.

28 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

Komission eläinlääkintäasiantuntijat voivat yhdessä kyseisen jäsenvaltion viranomaisten kanssa ja siinä määrin kuin se on tarpeen tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tehdä tarkastuksia paikalla asetuksen (EY) N:o 882/2004 (21) 45 artiklassa määrättyjen menettelyjen mukaisesti.

29 artikla

Hyviä toimintatapoja käsittelevät oppaat

Jäsenvaltioiden on edistettävä hyviä toimintatapoja käsittelevien oppaiden kehittämistä. Niihin on sisällyttävä ohjeita tämän asetuksen ja etenkin sen 10 artiklan 1 kohdan noudattamisesta. Oppaita on laadittava kansallisella tasolla, useiden jäsenvaltioiden kesken tai yhteisön tasolla. Kansallisten ja yhteisön tason oppaiden levittämistä ja käyttöä on edistettävä.

V LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA JA KOMITEAMENETTELY

30 artikla

Liitteiden muuttaminen ja soveltamissäännöt

1.   Neuvosto muuttaa asetuksen liitteitä määräenemmistöllä komission ehdotuksesta erityisesti niiden mukauttamiseksi teknologian ja tieteen kehitykseen, lukuun ottamatta liitteessä I olevia IV lukua ja VI luvun 3.1 kohtaa, liitteessä II olevaa 1—5 osaa sekä liitteitä III, IV, V ja VI, joita voidaan muuttaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavia yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan hyväksyä 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Todistuksia tai muita asiakirjoja, joista säädetään eläviä eläimiä koskevassa yhteisön eläinlääkintälainsäädännössä, voidaan täydentää 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän asetuksen vaatimusten huomioon ottamiseksi.

4.   Velvollisuus hankkia 6 artiklan 5 kohdassa säädetty pätevyystodistus voidaan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ulottaa koskemaan muiden kotieläinlajien kuljettajia tai hoitajia.

5.   Komissio voi hyväksyä poikkeuksia liitteessä I olevan I luvun 2 kohdan e alakohtaan, jos kyseessä ovat poikkeukselliset markkinatukitoimenpiteet, jotka johtuvat eläinlääkinnällisten taudintorjuntatoimenpiteiden mukaisista siirtorajoituksista. Hyväksytyistä toimenpiteistä on ilmoitettava 31 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

6.   Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen alueiden kaukainen sijainti yhteisön manneralueesta, voidaan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyä poikkeuksia pitkiä kuljetuksia koskeviin vaatimuksiin.

7.   Poiketen siitä, mitä tässä asetuksessa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa nykyisten kansallisten säännösten soveltamista syrjäisimmillä alueillaan tapahtuvissa eläinkuljetuksissa, jotka alkavat kyseisiltä alueilta tai päättyvät niille. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

8.   Siihen asti, kun on annettu niitä lajeja koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä, joita ei nimenomaisesti mainita liitteissä, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa kansallisia lisäsääntöjä, joita sovelletaan tällaisten lajien kuljetukseen.

31 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (22) perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

32 artikla

Kertomus

Komissio antaa parlamentille ja neuvostolle neljän vuoden kuluessa 37 artiklan toisessa alakohdassa mainitusta ajankohdasta kertomuksen tämän asetuksen vaikutuksista kuljetettavien eläinten hyvinvointiin ja elävien eläinten kauppavirtoihin laajentuneessa yhteisössä. Erityisesti kertomuksessa on otettava huomioon tieteellinen näyttö eläinten hyvinvointitarpeista ja liitteessä I olevan VI luvun 4 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettu kertomus satelliittipaikannusjärjestelmän käyttöönotosta sekä tämän asetuksen sosiaalis-taloudelliset vaikutukset, myös alueelliset näkökohdat. Kertomukseen voidaan liittää tarvittaessa aiheellisia lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat pitkiä kuljetuksia erityisesti kuljetusmatka-aikojen, lepojaksojen ja tilavaatimusten osalta.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

33 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 91/628/ETY sekä asetus (EY) N:o 411/98 5. tamikutta 2007 alkaen. Viittauksia kumottuihin direktiiviin ja asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

34 artikla

Direktiivin 64/432/ETY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 64/432/ETY seuraavasti:

1)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti: a) Lisätään 1 kohdassa alakohta seuraavasti: ”ee) oltava niihin sovellettavien direktiivin 98/58/EY ja asetuksen (EY) N:o 1/2005 (23) säännösten mukaiset;” (23)  EUVL L 3, 5.1.2005." b) Korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4.   Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa hyväksymisen tilapäisesti tai pysyvästi, jollei tätä artiklaa tai tämän direktiivin, asetuksen (EY) N:o 1/2005 tai direktiivin 90/425/ETY (24) liitteessä A olevassa I luvussa luetellun yhteisön muun eläinlääkintälainsäädännön muita asiaankuuluvia säännöksiä noudateta. Hyväksyminen voidaan palauttaa, jos toimivaltainen viranomainen varmistuu siitä, että keräyskeskus on täysin kaikkien tässä kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien säännösten mukainen.” (24)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29."

2)

Korvataan 12 artikla seuraavasti: ”12 artikla 1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että eläinkuljettajat täyttävät seuraavat lisäedellytykset: a) eläinten kuljetuksessa on käytettävä kuljetusvälineitä, jotka i) on rakennettu siten, ettei ajoneuvosta valu tai pääse ulos eläinten ulosteita, kuivikkeita tai rehua, ja ii) on puhdistettu ja desinfioitu toimivaltaisen viranomaisen virallisesti hyväksymillä puhdistusaineilla välittömästi jokaisen eläinkuljetuksen tai eläinten terveyteen mahdollisesti vaikuttavan tuotteen kuljettamisen jälkeen ja tarvittaessa ennen jokaista uutta eläinten kuormausta; b) eläintenkuljettajilla on joko i) tarkoituksenmukaiset toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät puhdistus- ja desinfiointitilat sekä kuivikkeiden ja lannan varastointitilat; tai ii) ne esittävät kirjallisen selvityksen siitä, että näistä toimista vastaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä kolmas osapuoli. 2.   Eläinkuljettajan on jokaisen eläinkuljetuksissa käytettävän ajoneuvon osalta huolehdittava sellaisen rekisterin pitämisestä, jossa on ainakin jäljempänä luetellut, vähintään kolmen vuoden ajan säilytettävät tiedot: a) kuormauspaikka, -päivä ja -aika sekä sen tilan tai keräyskeskuksen nimi tai toiminimi ja osoite, jossa eläimet kuormataan; b) toimituspaikka, -päivä ja -aika, vastaanottajan/vastaanottajien nimi tai toiminimi sekä osoite; c) kuljetettavien eläinten laji ja lukumäärä; d) desinfiointipäivä ja -paikka; e) mukana seuraavia asiakirjoja koskevat tiedot, kuten numero; f) kunkin kuljetusmatkan odotettu kesto. 3.   Eläinkuljettajan on huolehdittava, ettei eläinerä missään vaiheessa alkuperätilalta tai -keräyskeskuksesta lähdön ja määräpaikkaan saapumisen välillä joudu kosketuksiin terveydentilaltaan heikompien eläinten kanssa. 4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläinkuljettajat noudattavat tämän artiklan säännöksiä, jotka koskevat eläinten mukana pakollisesti seuraavia asiakirjoja. 5.   Tätä artiklaa ei sovelleta henkilöihin, jotka kuljettavat eläimiä enintään 65 kilometrin pituisen matkan mitattuna lähtöpaikasta määräpaikkaan. 6.   Jos tämän artiklan säännöksiä ei ole noudatettu, sovelletaan eläinten terveyden osalta soveltuvin osin asetuksen (EY) N:o 1/2005 26 artiklassa annettuja säännöksiä, jotka koskevat rikkomuksia ja rikkomuksista ilmoittamista.”

35 artikla

Direktiivin 93/119/EY muuttaminen

Korvataan direktiivin 93/119/EY liitteessä A olevan II osan 3 kohta seuraavasti:

36 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1255/97 seuraavasti:

1)	Korvataan ilmaisu ”pysähdyspaikat” ilmaisulla ”tarkastusasemat” koko asetuksessa.

2)	Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1.   Tarkastusasemat ovat paikkoja, joissa eläimet lepäävät vähintään 12 tunnin lepojakson asetuksen (EY) N:o 1/2005 (25) liitteessä I olevan V luvun 1.5 kohdan tai 1.7 kohdan b alakohdan mukaisestii.” (25)  EUVL L 3, 5.1.2005."

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti: ”3 artikla 1.   Toimivaltainen viranomainen hyväksyy tarkastusasemat ja antaa kullekin hyväksytylle tarkastusasemalle hyväksymisnumeron. Hyväksyntä voidaan rajoittaa tiettyyn eläinlajiin tai tiettyihin eläintyyppeihin ja terveydentilaan. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo hyväksytyistä tarkastusasemista sekä sitä koskevat ajan tasalle saatetut tiedot. Lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot 4 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista koskevista järjestelyistä, erityisesti tarkastusasemien käyttöaika ja hyväksyttyjen tilojen muut käyttötarkoitukset. 2.   Komissio laatii tarkastusasemista luettelon asetuksen (EY) N:o 1/2005 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ehdotuksesta. 3.   Jäsenvaltiot voivat ehdottaa tarkastusaseman sisällyttämistä luetteloon vasta sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on tarkistanut, että tarkastusasema täyttää asiaa koskevat vaatimukset, ja hyväksynyt sen. Tämän hyväksynnän antamista varten toimivaltaisen viranomaisen, joka on määritelty direktiivin 90/425/ETY 2 artiklan 6 kohdassa, on varmistettava, että tarkastusasemat täyttävät tämän asetuksen liitteessä I olevat vaatimukset; tarkastusasemien on lisäksi: a) sijaittava sellaisella alueella, jota ei koske asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön mukainen kielto tai rajoitus; b) oltava sellaisen virkaeläinlääkärin valvonnassa, joka huolehtii muun muassa tämän asetuksen säännösten noudattamisesta; c) noudatettava toiminnassaan kaikkia eläinten terveyttä, kuljettamista ja suojelemista teurastushetkellä koskevia yhteisön sääntöjä; d) oltava säännöllisten tarkastusten kohteena vähintään kaksi kertaa vuodessa sen varmistamiseksi, että hyväksynnän edellytykset täyttyvät. 4.   Jäsenvaltion on vakavissa tapauksissa ja erityisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin liittyvistä syistä keskeytettävä alueellaan sijaitsevan tarkastusaseman käyttö. Sen on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille käytön keskeyttämisestä ja sen syistä. Tarkastusasema voidaan ottaa uudelleen käyttöön vasta sen jälkeen, kun asiaan kuuluvista perusteista on ilmoitettu komissiolle ja muille jäsenvaltioille. 5.   Komissio voi asetuksen (EY) N:o 1/2005 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen keskeyttää tilapäisesti tarkastusaseman käytön tai poistaa sen luettelosta, mikäli mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitettujen, komission asiantuntijoiden toimesta paikalla tehtävien tarkastusten yhteydessä ilmenee, että asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole noudatettu.”

4)	Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti: ”4.   Lähtöpaikan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tarkastusasemien kautta tapahtuvista eläinten siirroista direktiivin 90/425/ETY 20 artiklassa tarkoitettua tiedonvaihtojärjestelmää käyttäen.”

5)

Korvataan 6 artikla seuraavasti: ”6 artikla 1.   Ennen eläinten lähtöä tarkastusasemalta virkaeläinlääkärin tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten määräämän eläinlääkärin on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1/2005 liitteessä II tarkoitettuun reittisuunnitelmaan, että eläinten kunto sallii matkan jatkamisen. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että asianomainen toimija suorittaa edellä mainitusta eläinlääkärintarkastuksesta aiheutuvat kulut. 2.   Tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat säännöt vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1/2005 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.”

6)

Korvataan 6 a artikla seuraavasti: ”6 a artikla Neuvosto muuttaa tätä asetusta määräenemmistöllä komission ehdotuksesta erityisesti sen mukauttamiseksi teknologian ja tieteen kehitykseen, lukuun ottamatta liitteeseen tehtäviä muutoksia, jotka ovat tarpeen sen mukauttamiseksi eläinten terveystilanteeseen, ja jotka muutokset voidaan tehdä asetuksen (EY) N:o 1/2005 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.”

7)	Korvataan 6 b artiklan ensimmäinen virke seuraavasti: ”6 b artikla Jäsenvaltioiden on sovellettava asetuksen (EY) N:o 1/2005 26 artiklan säännöksiä rangaistakseen tämän asetuksen säännösten rikkomisesta ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niitä sovelletaan.”

8)

Muutetaan Liite I seuraavasti: a) Korvataan otsikko seuraavasti: ”LIITE TARKASTUSASEMIA KOSKEVAT YHTEISÖN VAATIMUKSET” b) Korvataan osa A seuraavasti: ”A.   TERVEYTTÄ JA HYGIENIAA KOSKEVAT TOIMENPITEET 1. Jokainen tarkastusasema on a) sijoitettava, suunniteltava, rakennettava ja sitä on käytettävä siten, että varmistetaan riittävä bioturvallisuus, jolla estetään vakavien infektiotautien leviäminen muille maatiloille ja näiden tilojen kautta kulkevien peräkkäisten eläinerien välillä, b) rakennettava, varustettava ja sitä on käytettävä siten, että varmistetaan, että puhdistus- ja desinfiointimenettelyt voidaan suorittaa. Erityinen kuorma-auton pesumahdollisuus on oltava saatavilla. Näiden valmiuksien on toimittava kaikissa sääolosuhteissa, c) puhdistettava ja desinfioitava ennen jokaista käyttökertaa ja jokaisen käyttökerran jälkeen virkaeläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. 2. Niiden henkilökuntaan kuuluvien, jotka joutuvat tekemisiin eläinten kanssa, on työskenneltävä ja laitteita, jotka joutuvat tekemisiin eläinten kanssa, on käytettävä yksinomaan kyseisissä tiloissa, jollei heitä/niitä ole puhdistettu ja desinfioitu sen jälkeen kun he/ne ovat olleet tekemisissä eläinten tai niiden ulosteiden tai virtsan kanssa. Tarkastusasemasta vastaavan henkilön on erityisesti hankittava puhtaita välineitä ja suojavaatteita, jotka on varattava yksinomaan niiden henkilöiden käyttöön, jotka tulevat tarkastusasemalle, ja annettava saataville niiden puhdistamiseen ja desinfioimiseen soveltuvia välineitä. 3. Kuivikkeet on poistettava, kun eläinten kuljetuserä siirretään pois aitauksesta, ja ne on korvattava puhtailla kuivikkeilla 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen. 4. Eläinten kuivikkeita, ulosteita ja virtsaa ei saa kerätä tiloista, ellei niille ole suoritettu asianmukaista käsittelyä eläintautien leviämisen estämiseksi. 5. Kahden peräkkäisen eläinerän välillä on pidettävä tarkoituksenmukaiset puhdistustauot, joita on tarvittaessa mukautettava riippuen siitä, ovatko eläinerät peräisin samalta alueelta tai samasta tilasta. Tarkastusasemat on erityisesti tyhjennettävä eläimistä kokonaan vähintään 24 tunniksi enintään kuuden käyttöpäivän jälkeen sekä puhdistus- ja desinfiointitoimien suorittamisen jälkeen ja ennen uuden lähetyksen saapumista. 6. Ennen eläinten vastaanottamista tarkastusasemilla on: a) aloitettava puhdistus- ja desinfiointitoimet 24 tunnin kuluessa siitä, kun kaikki siellä tätä ennen tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti pidetyt eläimet ovat poistuneet; b) niiden tilojen on pysyttävä vapaina eläimistä siihen asti, kun puhdistus- ja desinfiointitoimet on saatettu päätökseen virkaeläinlääkäriä tyydyttävällä tavalla.” c) Korvataan osassa B oleva 1 kohta seuraavasti: ”1. Asetuksen (EY) N:o 1/2005 liitteessä I olevassa II ja III luvussa olevien, eläinten lastaamisessa ja lastista purkamisessa käytettyjä kuljetusvälineitä koskevien määräysten lisäksi kullakin tarkastusasemalla on oltava riittävät välineet ja tilat eläinten lastaamiseen kuljetusvälineeseen ja tällaisen lastin purkamiseen. Tällaisissa välineissä ja tiloissa on erityisesti lattiapäällysteen oltava liukumista estävää, ja tarvittaessa tilat on varustettava suojakaiteilla. Sillat, luiskat ja käytävät on varustettava reunoilla, kaiteilla tai muilla esteillä eläinten putoamisen estämiseksi. Tulo- ja poistumisluiskien kaltevuuden olisi oltava mahdollisimman vähäinen. Käytävät on rakennettava siten, että niissä on liukastumisvaaran mahdollisimman tehokkaasti ehkäisevät lattiapäällysteet ja että ne aiheuttavat eläimille mahdollisimman pienen loukkaantumisen vaaran. Erityistä huolellisuutta olisi noudatettava siinä, ettei mitään huomattavaa aukkoa tai askelmaa synny ajoneuvon oven ja luiskan tai luiskan ja lastinpurkupaikan lattian väliin, jotta eläimet eivät joudu hyppäämään tai etteivät ne liukastu tai kompastu.”

9)	Kumotaan liite II.

37 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 5. tammikuuta 2007.

Asetuksen 6 artiklan 5 kohtaa sovelletaan kuitenkin 5. tammikuuta 2008.

---

(1)  Lausunto annettu 30.3.2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 110, 30.4.2004, s. 135.

(3)  EYVL L 340, 11.12.1991, s. 17, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 148, 30.6.1995, s. 52.

(5)  EYVL C 273, 28.9.2001, s. 1.

(6)  EYVL L 174, 2.7.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla asetuksella (EY) N:o 1040/2003 (EUVL L 151, 19.6.2003, s. 21).

(7)  EYVL L 370, 31.12.1985, s. 1.

(8)  EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 432/2004 (EUVL L 71, 10.3.2004, s. 3).

(9)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna dirktiivillä 2004/68/EY (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 320).

(10)  EYVL P 121, 29.7.1964, s. 1977/64, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 21/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).

(11)  EYVL L 340, 31.12.1993, s. 21, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(12)  EYVL L 351, 2.12.1989, s. 34.

(13)  EYVL L 38, 12.2.1998, s. 10.

(14)  EYVL L 52, 21.2.1998, s. 8.

(15)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(16)  EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(17)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(18)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/68/EY (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 320).

(19)  EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83.

(20)  EYVL L 351, 2.12.1989, s. 34.

(21)  EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.

(22)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 178/2002 (EUVL L 245, 29.9.2003, s. 4).

---

---

---

---

---

---

---