EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62011TN0485

Asia T-485/11: Kanne 12.9.2011 — Akzo Nobel ja Akcros Chemicals v. komissio

OJ C 331, 12.11.2011, p. 25–26 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

12.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/25


Kanne 12.9.2011 — Akzo Nobel ja Akcros Chemicals v. komissio

(Asia T-485/11)

2011/C 331/49

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Akzo Nobel NV (Amsterdam, Alankomaat) ja Akcros Chemicals Ltd (Warwickshire, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat C. Swaak ja R. Wesseling)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan (nykyisin SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/38.589 — Lämmönkestäväksi tekevät aineet) 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen muuttamisesta 30.6.2011 annettu komission päätös on kumottava kokonaan tai osittain siltä osin kuin se koskee kantajia

toissijaisesti 30.6.2011 annetun komission päätöksen 1 artiklan 2, 4, 19 ja 21 kohdassa määrättyä sakkoa on alennettava, ja

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on katsonut virheellisesti kantajien ja Elementis-konsernin yhtiöiden olevan yhteisvastuussa ja soveltanut virheellisesti yhteisvastuullisuuden käsitettä katsoessaan, että kantajat ovat vastuussa siitä sakon osasta, joka on määrätty Elementis-konserniin kuuluville yhtiöille.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on virheellisesti muuttanut vuonna 2009 tehtyä päätöstä kantajien vahingoksi (vaikka kanne vuonna 2009 tehdyn päätöksen kumoamiseksi on vireillä) oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastaisesti.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on virheellisesti muuttanut vuonna 2009 tehtyä päätöstä antamatta uutta täydentävää väitetiedoksiantoa ja on siten loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia ja erityisesti oikeutta tulla kuulluksi.


Top