This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62021TN0033
Case T-33/21: Action brought on 22 January 2021 — Romania v Commission
Asia T-33/21: Kanne 22.1.2021 – Romania v. komissio
Asia T-33/21: Kanne 22.1.2021 – Romania v. komissio
EUVL C 163, 3.5.2021, p. 37–38
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
3.5.2021 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 163/37 |
Kanne 22.1.2021 – Romania v. komissio
(Asia T-33/21)
(2021/C 163/50)
Oikeudenkäyntikieli: romania
Asianosaiset
Kantaja: Romania (asiamiehet: E. Gane ja L. Bațagoi)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
— |
kumoamaan osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 18.11.2020 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1734 (1) siltä osin kuin se koskee Romaniassa hyväksytyn maksajaviraston 18 717 475,08 euron suuruisia menoja, jotka on ilmoitettu maaseuturahaston yhteydessä, ja jotka vastaavat kiinteämääräistä rahoitusoikaisua (25 %), jota sovelletaan menoihin, jotka on toteutettu varainhoitovuosina 2017, 2018 ja 2019 maaseudun kehittämistä koskevan kansallisen ohjelman 2007–2013 toimenpiteen 215 alatoimenpiteen 1a osalta |
— |
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
1. |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on käyttänyt sääntöjenvastaisesti toimivaltaa jättääkseen tietyt määrät unionin rahoituksen ulkopuolelle asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan perusteella, mikä on vastoin asetuksen N:o 1605/2002 76 ja 78 artiklaa, asetuksen N:o 1698/2005 40 artiklan 3 kohtaa, asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 6 ja 7 kohtaa sekä oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteita
|
2. |
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden rikkomiseen
|