—

Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja vetoaa siihen, että 62 kuukauden pituinen menettelyn kesto oli yli kaksinkertainen valtiontukisääntöjen soveltamismenettelyyn liittyvän asetuksen (1) 9 artiklan 6 kohdassa asetettuun ohjeelliseen määräaikaan nähden.

—

Toisessa kanneperusteessa väitetään, ettei mitään erityiskohtelua ole ollut, sillä peruskuormasähkön kuluttajien aiheuttaman verkkoa vakauttavan vaikutuksen vuoksi asianmukainen vastike on olemassa. Vapautusta ei ole myöskään rahoitettu julkisista varoista.

—

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että peruskuormasähkön kuluttajien vapauttaminen kokonaan verkkomaksuista estää Saksan elinkeinoelämän vakavaa vaarantumista. Erityisesti energiaintensiivisten teollisuudenalojen on säilyttävä kilpailukykyisinä ja niiden siirtyminen muihin maihin on ehkäistävä.

—

Neljännen kanneperusteen puitteissa vedotaan siihen, että vähimmäisosuuden, joka on StromNEV:n, sellaisena kuin se oli voimassa 3.8.2011 asti, 19 §:n 2 momentin mukaisesti 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, takaisinperiminen on mielivaltaista ja syrjimättömyyskiellon vastaista.

—

Siinä väitetään myös, että ainoastaan verkkomaksujen määrittämisellä fyysisen reitin menetelmällä voidaan taata kausaliteettiperiaatteen noudattaminen ja kohtuullisten ja syrjimättömien verkkomaksujen maksaminen.

—

Takaisinperintämääräyksellä loukataan myös syrjimättömyysperiaatetta siltä osin kuin komissio ei viitannut StromNEV:n 32 §:n 3 momentin siirtymäsäännökseen.

—

Lopuksi väitetään, että peruskuormasähkön kuluttajat ja StromNEV:n 19 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut epätyypilliset verkonkäyttäjät poikkeavat toisistaan huomattavasti. Se, että molempien verkon käyttäjäryhmien pitää maksaa vähintään 20 prosentin vähimmäismaksu eroavaisuuksista huolimatta, ei ole objektiivisesti perusteltua.