5.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 83/11

1)

Tuleeko direktiivin (1) 13 artiklan 1 kohdan määräystä siitä, että perintäpyynnön nojalla perittäviä saatavia on pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa kohdeltava kuin ne olisivat vastaanottavan jäsenvaltion omia saatavia, tulkita siten,

2)

Tuleeko direktiiviä tulkita siten, että perintäpyynnön nojalla toisen valtion saatavia peritään käyttäen samoja keinoja, mutta kuitenkin niin, että perityt varat säilyvät erillisinä eivätkä ne sekoitu perintäpyynnön vastaanottaneen valtion varallisuuteen, vai siten, että niitä peritään omien saatavien rinnalla, jolloin ne sekaantuvan perintäpyynnön vastaanottavan valtion varoihin? Toisin sanoen: onko direktiivissä vain tarkoitettu kieltää toisen valtion saatavien syrjiminen?

3)

Voidaanko takaisinsaantia konkurssipesään koskevan riita-asian katsoa rinnastuvan 14 artiklan 2 kohdan tarkoittamaan täytäntöönpanotoimia koskevaan riitaan ja voidaanko tästä päätellä direktiivissä tarkoitetun, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio toimii vastaajana myös tässä riita-asiassa?