1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiesten henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 43 artiklan, todistustaakan jakamista koskevien sääntöjen ja kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kiellon rikkomiseen ja valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu tuomioistuinvalvonnan rajojen loukkaamiseen. Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin ylittää valituksenalaisessa tuomiossa useita kertoja sille kuuluvan valvonnan rajat ja vaikuttaa edellyttävä siltä tietynlaisen arviointijärjestelmän käyttöön ottamista.

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen lukuihin perustumattoman arviointijärjestelmän objektiivisuuden puutteen osalta ja henkilöstösääntöjen 43 artiklan rikkomiseen.

4)

Neljäs valitusperuste, joka perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin kumotessaan riidanalaisen päätöksen osittain, virkamiestuomioistuin teki väitetysti mahdottomaksi valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanon ilman, että siitä aiheutuisi muita lainvastaisuuksia. Valittaja väittää, että jos riidanalaisen päätöksen 4 artikla on lainvastainen, vastapuolen ansioiden uusi vertailu muiden hänen palkkaluokkansa ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden kanssa olisi tehtävä valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi niiden arviointikertomusten perusteella, jotka eivät virkamiestuomioistuimen mukaan mahdollista, että tämä arvio suoritetaan objektiiviselta ja vertailukelpoiselta perustalta.

5)

Viides valitusperuste, joka perustuu kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kiellon rikkomiseen ja valittajan puolustautumisoikeuksien laiminlyöntiin.

6)

Kuudes valitusperuste, joka perustuu todistustaakan jakamista koskevien sääntöjen rikkomiseen.

7)

Seitsemäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin valittaja rikkoi henkilöstösääntöjen 45 artiklaa.