15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/95

1.1

ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta vakuutusedustusdirektiivin tarkistamisesta ja suhtautuu ehdotukseen pääosin positiivisesti. Sen taustalla olevat tavoitteet ovat perusteltuja ja suurin osa ehdotuksista on hyväksyttäviä.

1.2

Siitä huolimatta eräitä ehdotuksia ei ole arvioitu riittävästi, ja ennen toteuttamista niitä olisi pohdittava tarkemmin. Joissakin tapauksissa käsitteitä olisi määriteltävä selvemmin, jotta säännöillä olisi toivottu vaikutus.

1.3

Ehdotuksessa asetetut vaatimukset tietojen antamisesta asiakkaalle ovat ETSK:n mielestä pääosin aiheellisia ja kuluttajaa hyödyttäviä.

1.4

Ehdotuksen mukaan vakuutusedustajien ja -yritysten on toteutettava toimia havaitakseen eturistiriidat, joita voi syntyä vakuutustuotteiden välityksen yhteydessä, ja tiedotettava asiakkaalle niistä. ETSK pitää tätä tärkeänä ja tukee ehdotuksen taustalla olevia pyrkimyksiä, mutta katsoo, että ehdotusta voitaisiin parantaa joiltain osin edempänä esitetyllä tavalla.

1.5

ETSK suhtautuu myönteisesti yksityiskohtaisempiin vaatimuksiin, jotka koskevat kuluttajansuojaa vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden oston yhteydessä. Usein kyse on eläkesäästämisestä, jonka taloudellinen arvo kuluttajalle on suuri ja joka kestää pitkään. Tällaisten tuotteiden rakenne on usein monimutkainen, ja niiden sisällössä ja ehdoissa olevia eroja voi olla vaikeaa ymmärtää ja arvioida. Siksi kuluttajansuojakysymykset ovat huomattavasti tärkeämpiä tähän ryhmään kuuluvissa vakuutustuotteissa kuin yksinkertaisemmissa vakuutustuotteissa, joiden taloudellinen merkitys on vähäisempi.

2.1

Vakuutusedustusdirektiivi on ainoa EU-säädös, jolla säännellään vakuutustuotteiden myyntiä kuluttajien oikeuksien suojelemiseksi. Direktiivi hyväksyttiin vuonna 2002, ja jäsenvaltioiden oli määrä saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään tammikuussa 2005. Direktiivillä varmistetaan yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, ja se sisältää korkean tason periaatteet. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin panneet sen täytäntöön hyvin eri tavoin. Tarve tarkistaa direktiivi ilmeni jo komission vuosina 2005–2008 tekemän täytäntöönpanotarkastuksen yhteydessä.

2.2

Finanssimarkkinoiden myllerrys on lisäksi tuonut korostetusti esille, kuinka tärkeää on varmistaa tehokas kuluttajansuoja kaikilla finanssialoilla. Vuonna 2010 G20-ryhmä pyysi OECD:tä ja muita asiaan liittyviä kansainvälisiä organisaatioita kehittämään yhteiset periaatteet finanssipalvelujen ostoa koskevan kuluttajansuojan lujittamiseksi. Käsillä olevaa ehdotusta vakuutusedustusdirektiivin uudelleenlaatimisesta on tarkasteltava myös tätä taustaa vasten.

2.3

Tarkistetusta direktiivistä tehty ehdotus (toinen vakuutusedustusdirektiivi eli IMD2) pyrkii tehostamaan vähittäisvakuutusmarkkinoiden sääntelyä varmistamalla tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkien niiden kesken, jotka ovat mukana vakuutustuotteiden myynnissä, sekä parantamaan vakuutuksenottajien suojaa.

2.3.1

Tärkeimpiä tavoitteita ovat oikeudenmukainen kilpailu, kuluttajansuoja ja markkinoiden yhdentyminen. Eturistiriidat tulee tunnistaa sekä hallinnoida ja lieventää niitä. Myyjien ammattipätevyyden on vastattava myytävien tuotteiden monimutkaisuutta. Rajatylittävään toimintaan sovellettavia menettelyjä on yksinkertaistettava.

2.3.2

Ehdotuksella laajennetaan direktiivin soveltamisalaa siten, että se ei kata ainoastaan jakelua välikätenä toimivan vakuutusedustajan kautta vaan jokseenkin kaiken vakuutustuotteiden jakelun.

2.3.3

Komission mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteena on yleisesti ottaen vähimmäistason yhdenmukaistaminen, mikä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden asettaa tiukempia vaatimuksia kuluttajien suojelemiseksi.

3.1

ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta vakuutusedustusdirektiivin tarkistamisesta ja suhtautuu ehdotukseen pääosin positiivisesti. Sen taustalla olevat tavoitteet ovat perusteltuja ja suurin osa ehdotuksista on hyväksyttäviä. Komitea tukee myös ehdotusta lisätä säännös, jonka mukaan direktiiviä tarkastellaan uudelleen viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Siitä huolimatta eräitä ehdotuksia on arvioitu puutteellisesti, ja ennen toteuttamista niitä on pohdittava tarkemmin.

3.2.1

Soveltamisalaa laajennetaan 1 artiklan ehdotuksen mukaisesti merkittävästi nykyiseen oikeudelliseen tilanteeseen verrattuna. Vakuutusedustuksen käsitettä laajennetaan ehdotuksessa siten, että se ei kata enää pelkästään erillisiä vakuutusedustajia vaan myös vakuutusyritysten työntekijät. Tämä voi olla myönteinen asia, koska koko vakuutusmarkkinoita koskevat tämän jälkeen samat säännöt. Pankit kuuluvat sääntelyn piiriin silloin, kun niiden tuotevalikoimaan kuuluu myös vakuutustuotteita.

3.2.2

ETSK:n mielestä olennaista on säännellä myyntitilannetta riippumatta siitä, mikä vakuutusalan ammattiryhmä toimii myyjänä. Siksi vaikuttaa kummalliselta, että ehdotuksessa mainitaan nimenomaisesti vahinkojen ammattimainen hallinnointi ja vahingon selvittely.

3.3.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustajat ja vakuutusyritysten työntekijät, jotka harjoittavat vakuutusedustustoimintaa, päivittävät jatkuvasti tietojaan ja taitojaan alalla. Tässä yhteydessä on tärkeää painottaa työnantajien vastuuta siitä, että henkilöstön saatavilla on sellaista koulutusta, jota tarvitaan tehtävien hoitamiseen tehokkaasti ja asianmukaisesti.

3.3.2

Tämän lisäksi komitea pitää toivottavana, että kaikille vakuutusedustajille – sekä työntekijöille että itsenäisille ammatinharjoittajille – asetettaisiin jonkinlainen vaatimus siitä, että näiden on kyettävä osoittamaan todistukset ammatin kannalta olennaisesta koulutuksesta.

3.3.3

8 artiklan 2 kohdassa ehdotetaan, että suoran vakuutusedustustoiminnan harjoittajalla ei saa olla rikosrekisterissä merkintää, joka liittyy omaisuusrikoksiin tai muihin talousrikoksiin. Komitean mielestä jäsenvaltioiden viranomaisten tulisi vastata näistä valvontatoimista, jotta taataan henkilösuoja ja vältetään monimutkaiset ja kalliit menettelyt. Ongelmana voi olla, että eri valtioissa on erilaiset kriteerit siitä, mitä rikosrekisteriin kirjataan. Näin ollen säännöllä saattaa olla erilaisia vaikutuksia eri maissa.

3.4.1

Ehdotuksessa edellytetään, että kaiken tiedon, mukaan lukien markkinoinnin, on oltava asiallista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Tarjottavasta materiaalista on käytävä ilmi, onko kyse markkinoinnista vai muunlaisesta tiedosta. Vakuutusedustajan on tiedotettava asiakkaille siitä, tarjotaanko saatavilla olevista vakuutustuotteista neuvontaa. On käytävä selkeästi ilmi, työskenteleekö vakuutusedustaja jonkin vakuutusyrityksen toimeksiannosta vai itsenäisenä ammatinharjoittajana ja kuka maksaa korvauksen edustajalle. Ehdotusta on ETSK:n mielestä pidettävä pääosin aiheellisena ja kuluttajaa hyödyttävänä.

3.4.2

On olemassa vaara siitä, että vakuutusedustajat pyrkivät irtautumaan neuvontavelvollisuudesta ilmoittamalla asiakkaalle, ettei neuvontaa anneta. Ehdotettu säännös saattaakin aiheuttaa tulkintaongelmia. Säännöstä olisi ainakin täydennettävä siten, että mikäli edustajan myöhemmin todetaan antaneen neuvontaa välittämistään tuotteista, tämä ei saa vaikuttaa asiakkaan mahdollisuuksiin saada korvausta neuvonnan laiminlyömisestä.

3.4.3

Monia yksinkertaisempia vakuutustuotteita myydään ilman neuvontaa esimerkiksi internetin kautta. Ilman neuvontaa tapahtuvaa myyntiä käsitellään 18 artiklassa. Sen 1 kohdan b alakohdassa todetaan, että edustajan on ilmoitettava asiakkaalle, millä perustein neuvoja annetaan, vaikka artiklassa käsitellään tilanteita, joissa neuvontaa ei anneta. Sanamuoto on ristiriitainen ja ehdotusta olisi tältä osin selvennettävä.

3.4.4

Ilmoittamistavoista säädetään 20 artiklassa, että asiakkaille on annettava kaikki tiedot kirjallisesti paperilla. Poikkeusten määrä osoittaa, ettei tämä liene enää yleissääntö. Sen sijaan voisi olla parempi, että olennaiset tuotetiedot olisi annettava paperimuodossa ja siinä kerrottava, mistä lisätietoa on saatavilla.

3.5.1

Ehdotuksen mukaan vakuutusedustajien ja -yritysten on toteutettava toimia havaitakseen eturistiriidat, joita voi syntyä vakuutustuotteiden välityksen yhteydessä, ja tiedotettava asiakkaalle niistä. ETSK pitää tätä tärkeänä ja tukee ehdotuksen taustalla olevia pyrkimyksiä, mutta katsoo, että sitä voitaisiin parantaa seuraavassa esitetyllä tavalla.

3.5.2

17 artiklan 1 kohdan d–g alakohdissa säädetään siitä, minkälaisia tietoja on annettava vakuutusedustajan saamasta korvauksesta. ETSK tukee korvauksen määräytymistä koskevien tietojen antamista mutta pelkää, että f alakohdassa tarkoitetut tiedot korvauksesta saattavat olla liian yksityiskohtaisia ja johtaa kuluttajaa harhaan päätöksentekotilanteessa. On tärkeää, että asiakas on selkeästi tietoinen tuotteen kokonaishinnasta. Kuluttajan on myös saatava tietää, miten paljon hän maksaa vakuutusedustajalle ja minkälaisen korvauksen edustaja mahdollisesti saa vakuutusyhtiöltä.

3.5.3

17 artiklan 4 kohdassa asetetaan vaatimus tiedottaa vakuutusedustajan saamasta korvauksesta aina, kun asiakas suorittaa vakuutukseen liittyviä maksuja sopimuksen tekemisen jälkeen. Ehdotus vaikuttaa ylisääntelyltä, kun otetaan huomioon automaattiset maksutavat, kuten suoraveloitus, jotka ovat nykyään tavanomaisia pitkissä vakuutussopimuksissa. Riittäisi hyvin, että asiakas saa vuosittain tiedon vakuutusedustajalle maksetusta korvauksesta.

3.5.4

ETSK tukee 21 artiklan ehdotusta, joka liittyy ristiinmyyntiin. Sen mukaan vakuutusedustajan olisi ilmoitettava asiakkaalle, ovatko paketin eri osat ostettavissa erikseen.

3.5.5

Tasavertaisten toimintaedellytysten yleisperiaatteen käyttöönotto eri jakelukanavien välillä on erittäin tärkeää tasapainoisen tiedonkulun ja avoimuuden kannalta, eikä se vaaranna kilpailua.

3.6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti yksityiskohtaisempiin vaatimuksiin, jotka koskevat kuluttajansuojaa vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden oston yhteydessä. Vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden ja yksinkertaisempien vakuutusmuotojen välillä on ratkaisevanlaatuisia eroja. Usein kyse on eläkesäästämisestä, jonka taloudellinen arvo kuluttajalle on suuri ja joka kestää pitkään. Sekä säästö- että maksuvaihe saattavat venyä useiden vuosikymmenten ajanjaksolle. Tällaisten tuotteiden rakenne on usein monimutkainen, ja kuluttajan voi olla vaikea ymmärtää ja arvioida eroja niiden sisällössä ja ehdoissa. Siksi kuluttajansuojakysymykset ovat huomattavasti tärkeämpiä tähän ryhmään kuuluvissa vakuutustuotteissa kuin yksinkertaisemmissa vakuutustuotteissa, joiden taloudellinen merkitys on vähäisempi.

3.6.2

Komitea kehottaa kuitenkin selventämään, mitä tuotteita tässä yhteydessä tarkoitetaan. Ehdotuksen 2 artiklan 4 kohdassa annettu määritelmä viittaa sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annettuun asetukseen. Määritelmä on komitean mielestä aivan liian epämääräinen, kun otetaan huomioon, että ehdotuksessa asetetaan yksityiskohtaisempia vaatimuksia kuluttajansuojalle näiden vakuutustuotteiden kohdalla. Siksi olisi tärkeää, että näiden sääntöjen soveltamisala on selkeä ja asianmukainen siten, että tavoiteltu kuluttajansuoja toteutuu käytännössä (1).

3.6.3

Kun vakuutusedustaja ilmoittaa asiakkaalle, että vakuutusneuvonta annetaan riippumattomasti, ehdotetaan 24 artiklan 5 kohdan b alakohdassa, että vakuutusedustaja ei saisi ottaa vastaan palkkioita, provisioita tai muunlaista korvausta kolmannelta osapuolelta. ETSK tukee ehdotusta viitaten sen erityiseen merkitykseen kuluttajansuojan kannalta mainitussa tilanteessa.

3.7.1

13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että asiakkaiden käytössä on asianmukaiset, tehokkaat, puolueettomat ja riippumattomat mahdollisuudet riitojen ratkaisemiseen. Tässä yhteydessä ETSK korostaa, että tällaisille tahoille on tarjottava todelliset oikeussuojakeinot ja että suullisen menettelyn yhteydessä on annettava mahdollisuus todisteiden arviointiin, jotta direktiivin vaatimukset täyttyvät. Komitea painottaa myös, että samalla on taattava mahdollisuus riitojenratkaisuun tuomioistuimessa, jotta kuluttajaa ei ohjata pelkästään vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumenettelyihin.

3.8.1

Ehdotetun asetuksen 26 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet rikkomusten yhteydessä ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Komitea kannattaa näkemystä.

3.8.2

Kuitenkin 28 artiklan 2 kohdan f alakohdassa ehdotetaan, että luonnollisille henkilöille voitaisiin määrätä enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset. Komitean mielestä summa on kohtuuttoman suuri, vaikka kyse onkin hallinnollisen seurauksen enimmäismäärästä. Säännös voidaan kyseenalaistaa erityisesti siksi, että kyse on hallinnollisesta seuraamuksesta eikä oikeuskäsittelyssä määrättävästä vahingonkorvauksesta.

3.9.1

30 artiklassa edellytetään tehokkaita mekanismeja, joilla säännösten rikkomisesta voidaan ilmoittaa. Komitea painottaa tässä yhteydessä, että työntekijöillä tulee olla mahdollisuus ilmoittaa mahdollisista säännösten rikkomuksista asianomaiselle valvontaviranomaiselle ilman työoikeudellisia tai muita seuraamuksia. Tämä on tärkeää oikeusturvan, reilun kilpailun ja luonnollisesti myös kuluttajansuojan kannalta. Ilmoittamisen tulee olla mahdollista myös silloin, kun epäillään voimassa olevien säännösten rikkomista. Ei riitä, että vakuutus- ja vakuutusedustusyhtiöiden työntekijöiden käytössä ovat ainoastaan yrityksen sisäiset välineet toiminnan puutteista ilmoittamista varten.

4.1

Vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen määritelmä on keskeinen, koska niihin sovelletaan tiukempaa säännöstöä kuin muihin vakuutustuotteisiin. Onkin harmi, että asianomaisessa artiklassa annetun määritelmän mukaan tarkoitetaan ”vakuutussopimusta, joka voitaisiin luokitella” sellaiseksi. Tämä jättää tulkinnan varaa siitä, mikä oikeastaan on vakuutusmuotoinen sijoitustuote.

4.2

Neuvonnan määritelmä on komitean mielestä epäselvä. Ehdotetun asetuksen eri kohdissa annetaan erilaisia määritelmiä neuvonnasta. 2 artiklan 9 kohdassa todetaan, että neuvonta tarkoittaa henkilökohtaisen suosituksen antamista asiakkaalle. Tällainen määritelmä neuvonnasta on hyvin laaja, ja voidaankin kysyä, onko tällöin vakuutustuotteiden välittäminen ilman neuvontaa ylipäätänsä mahdollista.

4.2.1

Ehdotuksen muissa kohdissa annetaan kuitenkin toisenlaisia määritelmiä neuvonnasta. VI luvun 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että vakuutusedustajan on ilmoitettava asiakkaalle, ”antaako se neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella”. 18 artiklan 3 kohdassa määritellään tasapuoliseen analyysiin perustuvan neuvonnan lähtökohdat. Tällaisen neuvonnan on pohjauduttava ”riittävän monien markkinoilla tarjolla olevien vakuutussopimusten analyysiin, jotta se pystyy suosittelemaan asiakkaalle ammatillisten kriteerien pohjalta vakuutussopimusta, joka täyttäisi asianmukaisesti asiakkaan tarpeet”.

4.2.2

24 artiklan 3 ja 5 kohdassa on erilainen muotoilu: puhutaan neuvonnan antamisesta ”riippumattomalta perustalta”. Ehdotuksen mukaan nämä riippumattomalta perustalta annettavat neuvot voivat lisäksi perustua joko ”laajaan” tai ”rajoitetumpaan analyysiin markkinoista”.

4.2.3

Tiivistäen voidaan todeta, että ehdotuksessa luetellaan useita erilaisia vakuutusedustuksen muotoja:

4.2.4

Kuten edellä todetaan, myös riippumattomalta perustalta annettavalle neuvonnalle asetetaan ehtoja. Jää kuitenkin epäselväksi, onko näitä ehtoja noudatettava sekä laajan että rajoitetumman analyysin kohdalla.

4.3.1

Komitea on yhtä mieltä siitä, että kuluttajan kannalta on tärkeää, että eturistiriidat käyvät ilmi ja korvausmuodoissa on jossain määrin avoimuutta. Ei pitäisi painottaa ainoastaan avoimuutta korvauksiin liittyvissä kysymyksissä vaan myös tulosjohtamisjärjestelmiä, jotka muodostavat pohjan sekä muuttuville korvauksille että kiinteän palkan kehitykselle. Eturistiriitoja voi syntyä ilman minkäänlaisen muuttuvan korvauksen maksamista tilanteissa, joissa vakuutusedustajan on noudatettava liiketaloudellisia tavoitteita. Usein nämä saattavat liittyä tietyn tuotteen myyntiin, mutta tavoitteet voivat myös olla enemmän välillisiä. Tällaiset tavoitteet saattavat aiheuttaa ilmeisen eturistiriitojen vaaran vakuutusyrityksen asettamien tavoitteiden ja asiakkaan tarpeen – asianmukaisen vakuutustuotteen – välille.