15.11.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 351/77

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Kauppa, kasvu ja kehitys – Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan”

COM(2012) 22 final

2012/C 351/17

Esittelijä: Evelyne PICHENOT

Euroopan komissio päätti 27. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Kauppa, kasvu ja kehitys – Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan

COM(2012) 22 final.

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet"-erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. syyskuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 18.–19. syyskuuta 2012 pitämässään 483. täysistunnossa (syyskuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Komitea muistuttaa seuraavaa:

Politiikassa on kymmenen viime vuoden ajan tavoiteltu aktiivisesti kaupan ja kehityksen kytkemistä yhteen. Euroopan komission vuoden 2012 tiedonannossa "Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan" (1) esitetään aiheesta melko varovainen tilannekatsaus mullistusten kourissa olevassa maailmassa. Kehitysmaiden osuus maailmankaupasta on nykyisin yli puolet. Etelä–etelä-kaupalla on lähivuosina kaikkein suurin kasvupotentiaali. Kaupan esteet ovat nekin muuttuneet: esteet ovat aiempaa useammin muita kuin tulliesteitä, mikä on suuri ongelma kehitysmaiden viennille.

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää ottaa kehitysmaat aktiivisemmin mukaan alueelliseen ja kansainväliseen kauppaan. Komitea kannattaa Euroopan unionin sitoutumista monenvälisyyteen sekä vähiten kehittyneille maille edullisen WTO:n sopimuksen tekemistä pikaisesti. ETSK muistuttaa kuitenkin, että kauppa on vain väline eikä itsetarkoitus. Nykypäivän muuttuvassa maailmassa, jossa ympäristöpaineet ovat ennenkuulumattomat ja epätasa-arvo yhä jyrkempää, haasteena on sisällyttää kauppapolitiikka osaksi uutta, osallistavampaa ja kestäväpohjaisempaa kehitysmallia.

1.2   Komitea kannattaa seuraavaa:

Kauppaa, investointeja ja kehitystä käsittelevä uusi tiedonanto on Euroopan komission pääosastojen välisen tehokkaan yhteistyön onnistunut lopputulos. ETSK pitää erinomaisena kansalaisyhteiskunnan mahdollisuutta osallistua julkiseen kuulemiseen ja asiantuntevana tilannearviota, johon liittyy pyrkimys johdonmukaisuuteen ja muutossuunnitelman (2) kauppaan liittyvien osa-alueiden soveltamiseen käytännössä. Komitea on erityisen tyytyväinen kauppapolitiikan vaikutusten, seurannan ja arvioinnin painottamiseen, sillä näin saadaan parempi lähtökohta kaupan ja kehityksen välisen sidoksen tarkastelemiseen käytännönläheisesti. ETSK osallistuu kumppaneineen tähän seurantatyöhön ja kehottaa arvioimaan kaupan ja investointien esteitä, joista osa kehitysmaista saattaa kärsiä.

Komiteakin pitää tärkeänä yksityisten toimijoiden, erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten luotonsaantia ja kauppaa tukevaa apua sekä pienviljelijöiden välisen paikallisen ja alueellisen kauppavaihdon tukemista. ETSK muistuttaa kehitysmaiden johtajia siitä, että on tärkeää luoda turvallinen investointi-ilmapiiri kuhunkin valtioon ja että markkinoille tarjottavilla tuotteilla on ratkaiseva asema kehityksessä.

ETSK kannattaa Euroopan komission kehitysyhteistyöpääosaston aloitetta, jossa on tarkoitus perustaa kehitysaiheinen jäsennelty vuoropuhelufoorumi (Policy Forum for Development) ja ottaa se asteittain käyttöön vuoteen 2013 mennessä.

1.3   Komitea suhtautuu kriittisesti seuraavaan:

Vaikka maailma on mullistusten kourissa, ilmastotoimia tarvitaan kiireellisesti ja kuilu kasvavien talouksien ja kehittymättömien talouksien välillä syvenee syvenemistään, tiedonannossa tyydytään vain mukauttamaan politiikkaa ja muun muassa perustellaan yleisen tullietuusjärjestelmän uudistusta jälkikäteen. Uudenlaisen kehitysvision laatimisen tulee olla EU:n ja sen kumppanien ensisijainen tavoite, ja kumppanimaiden kapasiteettia on vahvistettava osallistavan ja kestäväpohjaisen kehityksen mahdollistamiseksi. Komitea kehottaa käymään laaja-alaista keskustelua kansalaisyhteiskunnan kanssa asian edistämiseksi.

Tiedonannossa jätetään lisäksi käsittelemättä eräitä tärkeitä aihealueita. Etenkään kaupan hajanaisuutta käsittelevistä analyyseista ei tehdä kaikkia tarvittavia päätelmiä. Tiedonannossa todetaan, että kauppavaihdossa on nykyisin erotettavissa kolme maaryhmää: vähiten kehittyneet maat, joiden osuus maailmankaupassa on marginaalinen, voimakkaasti kasvavan talouden maat ja niiden väliin jäävät maat. Tiedonannossa keskitytään "apua eniten tarvitseviin maihin" ja viitataan vain ohimennen "väliin jäävien maiden" kaupalliseen kohteluun, vaikka kehitysmaista suurin osa kuuluu tähän ryhmään. Rajoittavammalla tullietuusjärjestelmällä ei voida korvata kehitysstrategiaa.

ETSK varoittaa myös siitä, että maiden erotteleminen pelkästään tulokriteerin (bkt) pohjalta ei ole kattava ratkaisu. Kehitysmaiden erotteleminen tarkemmin käyttämällä kansantulokriteeriä pidemmälle meneviä perusteita (kuten vähiten kehittyneiden maiden kohdalla) on lupaava hanke, jota EU:n tulee jatkossakin edistää kansainvälisillä tahoilla. EU voisi ottaa tämän aiheen esille jo nyt keskusteltaessa vuoden 2015 jälkeisistä vuosituhannen kehitystavoitteista ja kestävän kehityksen tavoitteista.

1.4   Komitea suosittaa seuraavaa:

ETSK muistuttaa, että kestävän ja osallistavan kasvun aikaan saamiseksi on tärkeää laatia itsenäisiä kehitysstrategioita, joihin on yhdistetty sisä- ja kauppapoliittisia näkökohtia. Sisäpoliittiset oikeusvaltion vahvistamiseen, markkinapuutteiden korjaamiseen sekä taloudellisen ja inhimillisen toimintaympäristön turvaamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat kehitysstrategian olennaisia osia, joita ilman kaupan vaikutus kehitykseen on vain marginaalinen ja rajallinen etenkin maatalousalalla.

Komitea toistaa suosituksensa siitä, että kestävää kehitystä koskevat vaikutustutkimukset sijoitetaan laajempaan, kauppapolitiikan vaikutuksia mittaavaan arviointisykliin, joka ulottuu ennakkoarvioinnista aina jälkikäteisarviointiin. Arvioinnissa on otettava huomioon myös Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

ETSK kannustaa EU:ta sisällyttämään Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kesäkuussa 2012 tekemät päätelmät sosiaalisesta perusturvasta tiiviimmin kehitysmaihin suunnattuun kauppastrategiaansa.

ETSK suosittaa, että kestävää kehitystä koskevat määräykset sisällytetään vapaakauppasopimusten kokonaisarviointiin hyödyntämällä ETSK:n menettelyjä, joissa sopimuksia seurataan säännöllisesti ja arvioidaan jälkikäteen. Lisäksi ETSK toivoo, että kaikkien kauppasopimusten kestävää kehitystä koskeviin määräyksiin liitetään erityinen sitoumus, jonka mukaan koko sopimuksen vaikutusta kestävään kehitykseen seurataan ja arvioidaan.

ETSK kehottaa unionia edistämään monenvälisissä yhteyksissä nykyistä tehokkaammin vähiten kehittyneistä maista peräisin olevien tuotteiden pääsyä markkinoille tulleitta ja kiintiöittä. EU voisi myös ottaa tavoitteekseen vahvistaa vähiten kehittyneiden maiden neuvotteluvalmiuksia, jotta ne voivat allekirjoittaa etelä–etelä-kauppasopimuksia.

ETSK kehottaa EU:ta pohtimaan talouskumppanuussopimusten tulevaisuutta nykyisessä pitkittyneessä umpikujatilanteessa. ETSK toivoo saavansa olla pohdinnassa tiiviisti mukana ja pitää tarpeellisena, että ‧väliin jäävien maiden‧ erityispiirteet otetaan siinä paremmin huomioon."

2.   Kansainvälisen kaupan hajanaisuudesta saadut opetukset

2.1   Kehitysmaiden osuus kansainvälisestä kaupasta on vuodesta 2006 ollut ensimmäistä kertaa teollisen vallankumouksen jälkeen yli puolet. Kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden tulotasot ovat kymmenen viime vuoden ajan lähentyneet hieman toisiaan (nk. kiinnikurominen). Nämä kaksi ilmiötä liittyvät tulliesteiden vähenemiseen maailmassa ja voimakkaasti kasvavien talouksien, erityisesti Kiinan, asemaan maailmankaupassa. Teollisuustuotteiden kaupan maantieteellinen painopiste on siirtymässä Aasiaan ja maatalouskaupan Brasiliaan. Kauppavaihdon koostumus muuttuu samalla, sillä tavarakaupan rinnalla käydään kauppaa tehtävien suorittamisella. Suurin osa kaupan kohteena olevista tuotteista maailmassa on välituotteita eikä valmiita tuotteita. Maat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: vähiten kehittyneisiin maihin, joiden osuus maailmankaupassa on marginaalinen, voimakkaasti kasvavan talouden maihin ja niiden väliin jääviin maihin, joita on enemmistö kehitysmaista.

2.2   Taloudellinen kiinnikurominen on alkanut hiljattain, mutta sen taakse kätkeytyy merkittäviä maiden välisiä eroja lähentymisvauhdissa: heikoimmin edistyvät ne kehitysmaat, joiden talous ei ole kasvussa. Kauppavaihto on tästä näkökulmasta epätasa-arvoista kaikkein köyhimpien ja muiden maiden välillä. Vaikka kaikki maat hyötyvät kauppavaihdosta, tiettyihin aloihin erikoistuminen tuo enemmän lisäarvoa kuin toisiin, ja köyhimmät maat ovat edelleen erikoistuneet (suhteellisesti) vähiten kannattaviin aloihin. Nämä maat ovat "juuttuneet" hyödyntämään harvoja kaivosalan ja trooppisen maatalouden resursseja, joista ne saavat absoluuttisen edun kauppavaihdossa mutta joista saatu korvaus alenee ajan mittaan verrattuna teollisuus- ja palvelutoimintaan.

2.3   Kaivosraaka-aineiden ja maatalouden perushyödykkeiden hinnan jatkuva nousu, joka johtuu erityisesti kysynnän kasvusta voimakkaasti kehittyvän talouden maissa, vaikuttaa onnenpotkulta näitä tuotteita vieville kehitysmaille, mutta vaarana on päinvastoin maiden erikoistuminen yksinomaan raaka-ainetuotantoon ja kärsiminen "raaka-aineiden kirouksesta" (huono kriisien sietokyky, vientitulojen ja julkisten varojen epävakaisuus, taipumus voittojen maksimointiin ja aseellisten konfliktien rahoittamiseen), vaihtokurssin yliarvostuksesta ja maanvaltauksesta. Viennin monipuolistuminen on välttämätöntä talouden kestävälle kehitykselle. Markkinat uhkaavat kuitenkin pahentaa kehittyvien talouksien perinteistä riippuvuutta kyseisistä tuotteista.

2.4   Taloudelliseen kiinnikuromiseen liittyy myös epätasa-arvon kasvu maan sisällä. Valtion vastuulla on huolehtia kaupan avautumisesta saatavan tuoton oikeudenmukaisesta jakautumisesta taloutensa eri sektoreille ja koko maantieteelliselle alueelle. Kauppavaihdon ja kasvun tuotto ei leviä itsestään kaikille talouden toimijoille, etenkään heikoimmassa asemassa oleville ryhmille. Tästä syystä yhteisen kasvun aikaan saamiseksi on tärkeää laatia itsenäisiä kehittämisstrategioita, joihin on yhdistetty sisä- ja kauppapoliittisia näkökohtia. Kehitysmailla on kapea veropohja ja muita heikompi budjettikapasiteetti, mikä tekee tästä niille toisen ongelmakohdan.

2.5   Samoin kuin kauppavaihdon maantieteellinen painopiste ja koostumus vaihtelevat, myös teollisuus- ja kauppapolitiikka kehittyy. Kehitysmaiden integroiminen kansainväliseen kauppaan on muuttanut luonnettaan kymmenen viime vuoden aikana kauppaetuuksien vähentyessä ja alueellisten ja kahdenvälisten sopimusten lisääntyessä. Komissio toteaa työasiakirjassaan, että vähiten kehittyneet maat ovat maailmankaupassa edelleen marginaalisia. Vuonna 2002 annetussa tiedonannossa Dohan kehityskierroksen päätökseen saattamisen toivossa omaksuttu aktiivinen lähestymistapa ei ole riittänyt lisäämään merkittävästi vähiten kehittyneiden maiden osallistumista maailmankauppaan, sillä lähes koko kauppavaihto käydään edelleen ilman niitä.

2.6   Kilpailua ei käydä enää maiden rajoilla vaan niiden sisällä. Muutamia tullinimikkeitä lukuun ottamatta kaupan esteet ovat pääosin ja yhä useammin muita kuin tulliesteitä eli standardeja, lakikokoelmia, tukia ja sääntelymääräyksiä. BRIC-maiden läpimurto kansainvälisessä kauppavaihdossa perustuu tästä näkökulmasta pelkän kaupan avautumisen sijaan pikemmin selkeisiin, suunnitelmallisiin, tarkoituksenmukaisiin ja itsenäisiin kehittämisstrategioihin, joissa on yhdistetty määrätietoista julkista politiikkaa ja markkinakannustimia. Kehittämisstrategian puuttuminen ja kyvyttömyys vaikuttaa omaan asemaan globalisaatiossa ovatkin kolmas epätasa-arvotekijä, josta vähiten kehittyneet maat kärsivät.

2.7   Vähiten kehittyneiden maiden kolme heikkoutta "nykyaikaisessa" kauppavaihdossa ovat erikoistumisesta johtuva tuloepätasa-arvo, epätasa-arvoinen vihreän ja osallistavan kasvun rahoittamiskapasiteetti sekä heikompi poliittinen kyky suunnitella, toteuttaa ja ohjata kehittämisstrategiaa. Nämä epätasa-arvotekijät ovat sidoksissa toisiinsa ja pahenevat entisestään ilman kohdennettua yhteistä toimintaa, jossa yhdistyy kauppapolitiikka, investointipolitiikka ja kehitysyhteistyöpolitiikka, kuten vuosituhannen kehitystavoitteessa nro 8 suositellaan.

3.   Eurooppa 2020 -strategian kanssa johdonmukaisen eurooppalaisen strategisen vision tarve muuttuvassa maailmassa

3.1   Kauppaa, kasvua ja kehitystä käsittelevässä komission tiedonannossa vahvistetaan vuoden 2002 tiedonannon pääperiaatteet, mutta korostetaan tarvetta tehdä eroja kehitysmaiden välille, jotta voidaan keskittyä eniten avun tarpeessa oleviin maihin. Komissio määrittelee tästä lähtökohdasta kuusi prioriteettia kuluvaa vuosikymmentä varten: keskitetymmät kauppaetuudet, kauppaa tukevan avun tehostaminen, suorien ulkomaisten investointien edistäminen ja suojeleminen, maan tulojen mukaan mukautettavat neuvottelut kattavista vapaakauppasopimuksista, hyvän hallintotavan (ja kestävän kehityksen) edistäminen sekä muita heikommassa asemassa olevien maiden auttaminen vahvistamaan ulkoisten ja sisäisten kriisien sietokykyä.

3.2   ETSK kannattaa näitä prioriteetteja, jotka turvaavat jatkuvuuden, mutta korostaa, että niillä vastataan vain osittain aikamme kolmeen suureen kehityshaasteeseen. Uusi kauppaa, kasvua ja kehitystä käsittelevä tiedonanto perustuu varsin hyödyllisiin tietoihin, jotka on kerätty erinomaisessa aihetta käsitelleessä julkisessa kuulemisessa vuonna 2011, ja se on pääosastojen välisen tehokkaan yhteistyön onnistunut lopputulos. Se täydentää kauppaa, kasvua ja maailmanpolitiikkaa käsittelevää tiedonantoa, joka on kaupan ja Eurooppa 2020 -strategian välistä suhdetta käsittelevä perusasiakirja. Käsiteltävänä olevassa rajatummassa kaupan ja kehityksen suhdetta käsittelevässä tiedonannossa ehdotetaan muutamia edistysaskeleita, kuten kehitysmaiden tarkempaa erottelua ja painopisteen siirtämistä yksityisiin toimijoihin, mutta se ei tarjoa uutta tulevaisuudenvisiota.

3.3   Kuten tiedonannossa ja sen valmistelututkimuksessa todetaan, maailmanmarkkinoille integroituminen ei ole itsetarkoitus eikä riittävä edellytys kehitykselle. Kaupan avautuminen ja markkinoille pääsy eivät muodosta kehitysstrategiaa, vaan ovat ainoastaan sen osa. Sisäpoliittiset oikeusvaltion vahvistamiseen, markkinapuutteiden korjaamiseen sekä taloudellisen ja inhimillisen toimintaympäristön turvaamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat kehitysstrategioiden olennaisia osia ja ennakkoedellytyksiä tuottavalle kauppavaihdolle etenkin maatalousalalla.

3.4   Euroopan unionin poliittiset aloitteet, joilla tarjotaan etuoikeutettu pääsy ulkomaanmarkkinoille ja joita ovat esimerkiksi yleinen tullietuusjärjestelmä ja talouskumppanuussopimukset, eivät ole yhteisen kehitysvision puuttumisen vuoksi onnistuneet vauhdittamaan kasvua toivotulla tavalla. Huolestuttavinta ei ole kehitysmaiden näistä aloitteista saaman taloudellisen hyödyn vaatimattomuus, vaan aloitteiden kohteena olevien kehitysmaiden osoittama vähäinen poliittinen kiinnostus. Unionin kannattaisi ilmaista selkeämmin tulli- ja muiden esteiden vähentämisestä odotetun hyödyn suuruus niin itseään kuin kumppanimaitakin varten. Unionin tulisi myös osoittaa AKT-maihin kohdistetun ulkopolitiikkansa johdonmukaisuus: ulkopolitiikassa painotetaan alueellista ulottuvuutta kauppaan liittyvissä asioissa (talouskumppanuussopimus) (3), kun taas kehitys- ja kasvupolitiikkaa toteutetaan kyseisillä alueilla kansallisella tasolla.

3.5   Sama pätee myös monenvälisellä tasolla. Toisin kuin ilmastomuutosneuvotteluissa, joissa kehitysmaat ja varsinkin kehitysmaat, joiden talous ei ole kasvussa, ajavat aktiivisesti etujaan, kyseisten maiden poliittinen osallistuminen Dohan kierrokseen on vähäistä tai olematonta. Kauppaa tukevan avun saajamaiden painopisteitä ja tarpeita ei myöskään ole määritelty kunnolla, sillä mailla ei ole riittävästi valmiuksia eikä poliittista liikkumavaraa kestäväpohjaisten kehittämisstrategioiden laatimiseen.

3.6   Euroopan unionin puolustukseksi voidaan todeta, että kansainvälinen kehitysyhteistyö rakentuu edelleen pitkälti suvereenien kansallisvaltioiden välisille sopimuksille. Diplomaattisten suhteiden toisena osapuolena on kuitenkin heikkoja, kapasiteetiltaan rajallisia valtioita. Tämän seurauksena kauppaa ei tällä hetkellä ole sisällytetty kehitysstrategioihin ja avun suunnitteluun. Uudenlaisen kehitysvision laatimisen tulee olla unionin ja sen kumppanien ensisijainen tavoite, ja kumppanimaiden kapasiteettia on vahvistettava tätä varten. Kansallisen politiikan toteuttaminen on edellytys sille, että kaupasta tulee kehitystä edistävä tekijä. Kehitystä edistävään kauppaan liittyvän EU:n toiminnan tulee lyhyellä aikavälillä olla käytännönläheistä, tutkivaa ja kokeilevaa, ja sen tulee auttaa luomaan Eurooppa 2020 -strategian kanssa johdonmukainen visio.

4.   Kehitysvisiota tukeva käytännönläheinen suhtautuminen kauppaan ja investointeihin

4.1   Kaupan vaikutusten seuranta- ja arviointikapasiteetin ja -välineiden kehittely

4.1.1

Kaupan ja kehityksen välinen suhde on luonteeltaan empiirinen, joten kauppapolitiikkaan tulee suhtautua käytännönläheisesti. Tavoitteeksi tulee ottaa kokemusten ja opin saaminen. Sitä, onko kauppasopimus kehityksen kannalta hyvä vai ei, ei pystytä määrittelemään tai tietämään ennakolta. ETSK toistaa aiemmassa lausunnossa esitetyn suosituksensa, jonka mukaan kestävää kehitystä koskevat vaikutustenarvioinnit tulee ottaa osaksi laajempaa kauppapolitiikan seurausten arviointisykliä, joka ulottuu ennakkoarvioinneista aina jälkiarviointiin ja jossa otetaan huomioon Eurooppa 2020 -strategian eurooppalaiset tavoitteet.

4.1.2

Seuranta ja arviointi ovat erityisesti tarpeen kauppasopimuksiin liittyvässä tukipolitiikassa, jolla pyritään parantamaan sopimusten tuloksellisuutta perättäisin tarkistuksin. Ne ovat tarpeen myös tarkasteltaessa kestävää kehitystä koskevia määräyksiä, jotka tulisi ETSK:n näkemyksen mukaan sisällyttää kaikkiin unionin kauppasopimuksiin. ETSK suosittaa, että kestävää kehitystä koskevat määräykset otetaan osaksi vapaakauppasopimusten kokonaisarviointia hyödyntämällä ETSK:n menettelyjä, joissa sopimuksia seurataan säännöllisesti ja arvioidaan jälkikäteen. Lisäksi ETSK toivoo, että parhaillaan neuvoteltaviin kestävää kehitystä koskeviin määräyksiin liitetään erityinen sitoumus seurata ja arvioida koko sopimuksen vaikutusta kestävään kehitykseen.

4.1.3

EU:n kehitysmaille tarjoamien kauppaetuuksien ja erilaisten markkinoillepääsymekanismien (erityis- ja erilliskohtelu, talouskumppanuussopimukset, yleinen tullietuusjärjestelmä jne.) tehokkuuden ja vaikutusten säännöllisen arvioinnin avulla tulee myös voida vahvistaa unionin politiikan olennaisiksi muodostuneita osatekijöitä. Tieteellinen ja riippumaton vaikutustenarviointi on keskeistä julkista kehitysapua koskevan politiikan uudistamisessa. Kauppaa tukevaa apua, jota annettiin vuonna 2010 yli 10 miljardia euroa, voitaisiin tehostaa ja kohdentaa paremmin käyttämällä indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida sen vaikutuksia.

4.1.4

Kehitysmaat eivät käytä yleisen tullietuusjärjestelmän lisäksi mitään muita joustomekanismeja. Kuten aiemmin annetussa lausunnossa on todettu, ETSK kannattaa kaikkia EU:n aloitteita, joiden tarkoituksena on kannustaa kehitysmaita hyödyntämään elintarviketurvaan liittyviä järjestelyjä. Erityisen tärkeää on helpottaa monenvälisissä, alueellisissa ja kahdenvälisissä yhteyksissä kehitysmaiden saatavilla olevien kaupan välineiden, kuten suojatoimien, hyödyntämistä, jotta maat voivat reagoida, jos tuontimäärät kasvavat huomattavasti ja uhkaavat paikallista elintarviketuotantoa (4), ja arvioida tilanteen seurauksia.

4.1.5

ETSK toistaa aiemmassa lausunnossa (5) esitetyn suosituksensa, että reilun kaupan avoimuuden, seurannan ja uskottavuuden parantamiseen tulee osoittaa resursseja ja säännöllistä tukea. ETSK kehottaa myös arvioimaan säännöllisesti reilun kaupan vaikutuksia ei ainoastaan oletettuihin edunsaajiin, vaan myös muihin samoja tuotteita tuottavien alueiden toimijoihin.

4.1.6

Kehityspolitiikan johdonmukaisuutta tavoittelevan vuosien 2010–2013 työohjelman mukaisesti unionin käyttämien kauppamekanismien johdonmukaisuutta on arvioitava erityisesti lääkkeiden saannin, teollis- ja tekijänoikeuksien ja ihmisarvoisen työn näkökulmasta. ETSK kannustaa unionia sisällyttämään ILO:n kesäkuussa 2012 tekemät päätelmät sosiaalisesta perusturvasta tiiviimmin kehitysmaihin suunnattuun kauppastrategiaansa.

4.1.7

ETSK kannustaa seuraamaan ja arvioimaan nykyistä laajemmin kaupan ja investointien esteitä, joista osa kehitysmaista saattaa myös kärsiä.

4.1.8

Jotta oppiminen ja arviointi olisi tehokasta ja johtaisi kauppapolitiikan uudistamiseen kehitystä edistävällä tavalla, siihen on otettava laajasti mukaan kansalaisyhteiskunnan edustajat. Tätä varten on laajennettava nykyisiä käytäntöjä erityisesti kauppasopimusten ja talouskumppanuussopimusten seurantamekanismien osalta.

4.2   Kehitysmaiden yksityisten toimijoiden tukeminen

4.2.1

ETSK panee merkille, että tiedonannossa painotetaan yksityisten toimijoiden – erityisesti pienviljelijöiden ja pienyrittäjien – ratkaisevaa roolia: ne muodostavat monien kehitysmaiden talouden selkärangan. Komitea korostaa, että on tärkeää edistää vastuullista yritystoimintaa, kannustaa yksityistä ja julkista sektoria toimimaan kumppaneina ja tunnustaa erilaiset yritysmuodot, kuten osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt ja muut yhteisötalouden yritysmuodot (6). Komitea pitää tärkeänä turvallisen investointi-ilmapiirin, vakaan yhtiöoikeuden, oikeudenmukaisen verotuksen sekä tehokkaan ja ennakoitavan oikeudellisen järjestelmän luomista, jotta voidaan taata kotimaisten ja ulkomaisten investointien oikeussuoja. ETSK korostaa infrastruktuurin ja internetkauppapalvelujen merkitystä vientitarjonnan lisäämiseen ja monipuolistamiseen tähtäävässä strategiassa.

4.2.2

ETSK kannattaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa pienviljelijöiden ja pienyrittäjien mahdollisuuksia saada kauppaa tukevaa apua, jotta ne voivat hyötyä kauppavaihdon tuotosta, ja joilla edistetään epävirallisen sektorin muuttamista rekisteröidyksi toiminnaksi. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä edelleen ajankohtaisista ILO:n ja WTO:n yhteisen tutkimuksen (7) päätelmistä, joiden mukaan epävirallisen työn suuri vaikutus kehittyvässä maailmassa estää maita hyödyntämästä kaupan avautumista, sillä työntekijät joutuvat siirtymävaiheessa köyhyysloukkuun. Naisten ja miesten tasa-arvoa edistävät toimet ja naisten aktiivinen tukeminen auttavat siirtymisessä epäviralliselta sektorilta rekisteröidyn toiminnan piiriin. Korruption torjunta ja infrastruktuurin kehittäminen on pidettävä edelleen etusijalla. Uutta oppia voitaisiin saada työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisestä yhteistyöstä Euromed-kumppanuuden puitteissa.

4.2.3

EU:n suhteellista etuasemaa muihin instituutioihin – niin kansallisiin kuin monenvälisiin – verrattuna yksityisten toimijoiden tukemisessa yritysmuodosta riippumatta tulee vahvistaa, jotta voidaan tehostaa unionin kauppaa tukevia apuvälineitä erityisesti etelä–etelä-kaupan lisääntyessä. Unionin tulee osoittaa kolmansissa maissa toimiviin edustustoihinsa tehtävien tasalla olevat henkilöresurssit ja antaa henkilöstön tehtäväksi osallistua nykyistä aktiivisemmin kokemusten keräämiseen kentältä.

4.2.4

Erittäin aktiiviset yksityissektorin ammattialajärjestöt voivat auttaa merkittävästi kumppanimaiden yhteistyötarpeiden määrittelyssä. Niiden aktiivisempi kuuleminen ETSK:n välityksellä auttaisi osaltaan lähentämään yhteistyön tarjontaa ja kysyntää. Talouskumppanuussopimuksista neuvotteleminen ja köyhyyden vähentämisstrategioiden laatiminen Maailmanpankin suojeluksessa ovat ensimmäisiä kokemuksia, jotka ovat vahvistaneet kehitysmaiden ammattialajärjestöjä ja jäsentäneet niiden toimintaa.

4.2.5

Kuten komissio korostaa, komitea yhtyy ajatukseen, että yritysten sosiaalinen vastuu auttaa luomaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset kilpailuolosuhteet kaupan ja investointien alalla. On osoitettu, että suuret Euroopasta lähtöisin olevat yritykset ovat kansainvälisten puitesopimusten – jotka kattavat myös alihankinnan – kautta avanneet tietä sosiaalisten sekä ympäristöön ja hyvään hallintotapaan liittyvien vaatimusten ottamiselle käyttöön kauppavaihdossa. OECD:n toimintaohjeiden noudattaminen onkin hyvä ehdotus, ja niiden etuna on myös valitusmekanismi riitatapausten varalta. Toimintaohjeissa mainitaan lisäksi tarve julkaista vuosittain hyödyllisiä, luotettavia ja todennettavissa olevia yritystietoja, ja niitä tulisikin soveltaa laajalti.

4.3   Globaalin hallinnan uudistuksen valmistelu

4.3.1

Kauppaan ja kehitykseen liittyvää yhteistyötarjontaa tulisi laajentaa siten, että voimakkaasti kasvavan talouden maat otetaan OECD-maiden – perinteisesti julkisen kehitysavun ja etuoikeutetun markkinoillepääsyoikeuden antajia – rinnalle. Toimintamarginaalia on tällä hetkellä eniten voimakkaasti kasvavan talouden maissa. ETSK kehottaa EU:ta erityisesti edistämään nykyistä aktiivisemmin vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden todellista – tullitonta ja kiintiötöntä – pääsyä markkinoille monenvälisissä yhteyksissä (erityisesti G20:ssa) mutta myös kahdenvälisissä suhteissaan voimakkaasti kasvavan talouden maiden kanssa. EU voisi myös ottaa tavoitteekseen vahvistaa vähiten kehittyneiden maiden valmiuksia neuvotella etelä–etelä-kauppasopimuksia.

4.3.2

ETSK kehottaa tekemään kaiken mahdollisen Dohan kehityskierroksen saattamiseksi päätökseen vähintään sellaisen ennakkosopimuksen muodossa, joka hyödyttää ainoastaan vähiten kehittyneitä maita ja johon sisältyy niin kehitysapukomitean jäsenten kuin muidenkin avunantajien laaja sitoutuminen. ETSK toivoo edelleen, että vuosi 2015 – vuosituhannen kehitystavoitteiden määräaika – omistetaan kansainväliselle yhteistyölle. Komitea aikoo laatia vuosituhannen kehitystavoitteiden tilanteesta ja kestävää kehitystä käsitelleen Rio+20-huippukokouksen avaamista näkymistä erillisen lausunnon kuulemismenettelyn rinnalla.

4.3.3

Toisaalta EU:n kauppa- ja kehitysstrategian ainoita mahdollisuuksia eivät ole vastavuoroisuuden lisääminen voimakkaasti kasvavan talouden maiden kanssa ja vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden vapaa pääsy markkinoille. Näiden ryhmien väliin jäävät kehitysmaat, joiden talous ei ole kasvussa, ovat kumppaneita, joiden kanssa EU voisi kehittää keskinäisiä intressejä. Niistä voisi tulla tärkeitä liittolaisia EU:n keskeisen tavoitteen eli hyvän hallintotavan edistämisessä. Koska tiedonannossa keskitytään apua eniten tarvitseviin maihin, siitä puuttuu selkeä strategia, joka koskisi muutakin kuin nykyistä rajoittavampaa tullietuusjärjestelmää.

4.3.4

Kansantulokriteeriä pidemmälle menevien perusteiden käyttäminen (kuten vähiten kehittyneiden maiden kohdalla) kehitysmaiden erottelemiseksi tarkemmin on keskeneräinen ja lupaava hanke, jonka avulla voidaan tehostaa erityis- ja erilliskohtelua ja kauppaa tukevaa apua. EU voisi ottaa tämän aiheen esille keskusteltaessa vuoden 2015 jälkeisistä vuosituhannen kehitystavoitteista ja kestävän kehityksen tavoitteista.

---

(1)  Kauppa, kasvu ja kehitys – Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan, COM(2012) 22 final.

(2)  EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma, COM(2011) 637 final.

(3)  Ks. Santo Domingon päätösjulistus AKT-maiden ja EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien 12. alueellisessa seminaarissa 5.–6. heinäkuuta 2012, http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.events-and-activities-acp-eu-twelfth-regional-seminar-fd.24031.

(4)  ETSK:n lausunto aiheesta "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä", COM(2010) 612 final, EUVL C 43, 15.2.2012.

(5)  ETSK:n lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Reilu kauppa ja valtiosta riippumattomat kestävän kaupan varmistavat järjestelmät kestävän kehityksen edistäjinä" COM(2009) 215 final, EUVL C 339, 14.12.2010.

(6)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Yhteisötalous Latinalaisessa Amerikassa", EUVL C 143, 22.5.2012.

(7)  Globalization and informal jobs in developing countries (Globalisaatio ja epävirallinen työ kehitysmaissa), WTO:n ja ILO:n yhteinen tutkimus, 2009.

---