19.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/51

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaan”

KOM(2010) 375 lopullinen – 2010/0208 COD

(2011/C 54/16)

Esittelijä: Gerfried GRUBER

Euroopan parlamentti päätti 7. syyskuuta 2010 ja neuvosto 10. syyskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaan

KOM(2010) 375 lopullinen – 2010/0208 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. marraskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 169 ääntä puolesta ja 12 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK myöntää, että muuntogeenisten organismien käyttö Euroopan maataloudessa herättää runsaasti epäilyjä monien eurooppalaisten keskuudessa. ETSK arvostaakin Euroopan komission aikomusta puuttua tähän arkaluonteiseen kysymykseen, joka koskee jäsenvaltioiden oikeutta päättää muuntogeenisten organismien viljelystä ja jonka tavoitteena on löytää toteutuskelpoinen ratkaisu ja pyrkiä edistämään sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa yhteensopivia eurooppalaisia toimintapuitteita. Esitetty ehdotus, joka perustuu pääasiassa eettisiin ja moraalisiin kriteereihin, aiheuttaa kuitenkin ETSK:n näkemyksen mukaan enemmän epävarmuutta kuin varmuutta, ja voisi merkitä käytännössä sitä, että valtiot ja alueet ryhtyisivät yhä lukuisampiin ja oikeudellisesti epävakaisiin toimiin, mikä voisi haitata EU:n sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, toimijoiden oikeusvarmuutta ja koko järjestelmän luotettavuutta.

1.2   Tässä käsiteltävää ehdotusta on komitean mielestä kuitenkin parannettava ja konkretisoitava etenkin asianosaisten oikeusvarmuutta ajatellen. Komitea katsoo, että tällainen oikeusvarmuus voitaisiin saavuttaa esimerkiksi sisällyttämällä EU:n sekundaarilainsäädäntöön konkreettinen ja täytäntöönpanokelpoinen oikeusperusta, joka kattaa kansallisiin toimiin sovellettavissa olevat erityiset perusteet, olosuhteet ja menettelyt. Lisäksi komitea kehottaa yleisesti ottaen selventämään edelleen ehdotuksen oikeusperustaa ja jäsenvaltioiden mahdollisten 26 b artiklaan perustuvien kieltojen yhteensopivuutta EU:n sisämarkkinasäännöstön ja WTO:n kauppaoikeuden ja muiden kansainvälisten oikeudellisten velvoitteiden kanssa.

1.3   Kysymys muuntogeenisten organismien viljelyn rajoittamisesta jäsenvaltiotasolla nivoutuu kiinteästi kysymykseen rinnakkaiselosta sekä vastuukysymyksiin, jotka koskevat muuntogeenisiin organismeihin liittyviä vahinkoja ja niiden tahatonta sekoittumista. Komitea katsoo näin ollen, että näitä asiakokonaisuuksia tulisi käsitellä yhdessä tai rinnakkaisissa säädösehdotuksissa osana agrobiotekniikkaa koskevien EU:n sääntelypuitteiden kattavampaa tarkistamista. Tämä olisi myös ympäristöneuvoston joulukuussa 2008 hyväksymien päätelmien mukaista.

1.4   Koska nyt käsiteltävänä oleva komission ehdotus esitetään nykyisen lainsäädäntökehyksen käynnissä olevan yleistarkastelun edellä, ei voida vielä esittää lopullista kantaa ehdotuksesta, jota voidaan arvioida riittävästi vain lupajärjestelmän ja yleisen lainsäädäntökehyksen käynnissä olevan tutkimisen yhteydessä. Tämän ei kuitenkaan tulisi tarpeettomasti viivästyttää nykyiseen ehdotuksen parantamista

2.   Taustaa ja ehdotetun asetuksen sisältö

2.1   Euroopan unionilla (EU) on kattava lainsäädäntökehys muuntogeenisten organismien (GMO) hyväksymistä varten. Muuntogeenisten organismien viljelyä koskevat säännökset sisältyvät direktiiviin 2001/18/EY (1) ja asetukseen (EY) N:o 1829/2003 (2). Rajoitukset jo hyväksyttyjen muuntogeenisten organismien viljelyyn jäsenvaltioissa ovat direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan mukaisin suojatoimenpitein ja direktiivissä säädetyin edellytyksin mahdollisia. Suojatoimenpiteet perustuvat täydentävään tieteelliseen tietoon, jonka pohjalta on aihetta olettaa, että tietty GMO aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi jäsenvaltiot voivat 26 a artiklan mukaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä välttääkseen muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä muissa tuotteissa (rinnakkaiselo).

2.2   Maaliskuussa 2009 neuvosto torjui Euroopan komission pyynnön poistaa olemassa olevat kansalliset suojatoimenpiteet (etenkin Itävallassa ja Unkarissa) puutteellisten tieteellisten perusteiden vuoksi. Tämä heijastaa neuvoston aiempia vastaavia äänestyksiä, joten voidaan puhua lupajärjestelmän tilannetta muistuttavasta poliittisesti jumiutuneesta tilanteesta. Yhteisessä julistuksessa 13 jäsenvaltiota (3) vaati kesäkuussa 2009 Euroopan komissiota laatimaan ehdotuksia tavoitteena jättää päätös muuntogeenisten organismien viljelystä jäsenvaltioille.

2.3   Euroopan komissio päätti tämän jälkeen 13. heinäkuuta 2010 puheenjohtajansa José Barroson poliittisten suuntaviivojen perusteella tehdä lainsäädäntöehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on määrä päättää itse muuntogeenisten organismien viljelystä. Komission ehdotukset koostuvat seuraavista asiakirjoista: tiedonanto jäsenvaltioiden vapaudesta päättää muuntogeenisten kasvien viljelystä (4) ja ehdotettu asetus lainsäädäntökehyksen muuttamisesta (5).

2.4   Lainsäädäntöteknisesti direktiiviin 2001/18/EY lisätään asetuksella uusi artikla 26 b. Artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan sisämarkkinoilla jo hyväksyttyjen GMO:ien viljelyä tai kielletään se niiden alueella tai sen osalla edellyttäen, että kyseisten toimenpiteiden perusteet eivät liity ympäristö- ja terveysriskeihin, jotka sisältyvät jo nykyisen lupajärjestelmän piiriin, ja että ne ovat perussopimusten mukaisia.

2.5   Ehdotetun asetuksen tavoitteena on antaa jäsenvaltioille toissijaisuusperiaatteen mukaisesti entistä enemmän vapautta päättää muuntogeenisten organismien viljelystä sekä luoda tarvittavaa oikeusvarmuutta. Komission lähtökohtana on, että ehdotettu asetus on sisämarkkinasääntöjen ja kansainvälisten velvoitteiden mukainen. Uusi säädös ei komission mukaan ole myöskään ristiriidassa nykyisen lupajärjestelmän kanssa, vaan sen on määrä ainoastaan täydentää sitä.

2.6   Neuvoston oikeudellinen yksikkö antoi 5. marraskuuta oikeudellisen lausuman oikeusperustasta, mahdollisista kansallisista toimenpiteistä ja ehdotettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta GATT-sopimusten kanssa. Oikeudellinen yksikkö pitäytyy kannassa, jonka mukaan valittu oikeusperusta ei ole pätevä, epäilee vahvasti jäsenvaltioiden mahdollisesti toteuttamien toimenpiteiden yhteensopivuutta perussopimusten tai GATT-sopimuksen kanssa sekä korostaa, että valtion tai alueen eettisin tai moraalisin perustein mahdollisesti toteuttama toimenpide on tuomioistuimessa ja WTO:ssa vaikeasti puolusteltavissa. Myös Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö vahvisti kyseiset epäilyt osittain, sillä se toi 17. marraskuuta 2010 antamassaan lausunnossa esiin samankaltaisia epäilyjä siitä, ovatko esimerkiksi julkiseen moraaliin pohjautuvat mahdolliset kansallisten rajoitusten perusteet yhteensopivia EU:n sisämarkkinasääntöjen ja WTO:n kauppaoikeuden kanssa.

3.   Muuntogeenisiä organismeja koskeva nykyinen lupajärjestelmä

3.1   Unionintason vakiintuneen lupamenettelyn avulla on määrä varmistaa ihmishenkien ja ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä ympäristön ja kuluttajan etujen suojelun korkea taso ja samalla turvata sisämarkkinoiden tehokas toiminta.

3.2   Olemassa olevat säännökset muuntogeenisten organismien hyväksynnästä ja käytöstä perustuvat joukkoon (oikeudellisia) perusperiaatteita, jotka olisi ETSK:n mielestä otettava huomioon. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin

—	riippumaton ja tieteellisesti perusteltu hyväksyntä

—	terveyden ja ympäristön korkea suojelutaso ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti

—	sisämarkkinoiden ylläpitäminen ja kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen

—	valinnanvapaus ja avoimuus elintarvikeketjussa

—	oikeusvarmuus

—	toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

3.3   Euroopan komission ehdotuksia on tarkasteltava ajallisesti ja sisällöllisesti neuvoston joulukuussa 2008 antamien päätelmien toteuttamisen yhteydessä. Päätelmissä vaaditaan muun muassa nykyisen lupajärjestelmän tarkistusta, joka saataneen päätökseen vuoden 2010 loppuun mennessä. Kyse on etenkin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) suuntaviivojen uudistamisesta terveydelle ja ympäristölle koituvien mahdollisten riskien arvioimiseksi (6), Euroopan komission kertomuksesta ympäristönseurannan parantamiseksi hyväksynnän jälkeen sekä tutkimuksesta muuntogeenisten organismien viljelyn sosioekonomisista ja ekologisista vaikutuksista. Lisäksi arvioidaan sekä muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja että muuntogeenisten organismien viljelyä koskevaa lainsäädäntökehystä. Muuntogeenisiä organismeja koskeva koko lupajärjestelmä on määrä tarkistaa kattavasti vuoteen 2012 mennessä.

3.4   Lisäksi on tarkoitus valaista kansallisten viljelykieltojen tai -rajoitusten suhdetta rinnakkaiseloa koskeviin sääntöihin, sillä kyseiset seikat liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja Euroopan komissio haluaa antaa jäsenvaltioille myös tässä nykyistä enemmän toimintavaraa. Tässä yhteydessä komission 3. huhtikuuta 2009 antamassaan kertomuksessa esittämät toteamukset rinnakkaiseloa koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanosta (7) ovat merkittäviä.

4.   Yleistä

4.1   Vaikka komitea ei luonnollisestikaan ole vielä ilmaissut kantaansa kansallisten viljelykieltojen konkreettisesta muodosta, eräät sen toteamukset ovat kuitenkin sisällöllisesti yhteydessä tässä tarkasteltavaan asetusehdotukseen ja edelleen päteviä kannanottoja tai ehdotuksia.

4.2   Komitea tarkasteli 16. joulukuuta 2004 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa syvällisesti muuntogeenisten viljelykasvien sekä perinteisesti ja luonnonmukaisesti viljeltyjen viljelykasvien rinnakkaiseloa (8) sekä esitti sääntelyä koskevia ehdotuksia. Komitea esittää lausunnossa muun muassa, että olisi säädettävä tietyistä toimenpiteistä, joiden avulla on tarkoitus välttää risteytymisiä kulloistenkin alueellisten olosuhteiden mukaisesti, sekä annettava valtiotasolla alueita koskevia säännöksiä viljelystä tai viljelykiellosta. Lisäksi komitea korostaa, että tarvitaan rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevia unionitason vähimmäisstandardeja.

4.3   Erityistä huomiota on kiinnitettävä luonnonsuojelualueiden ja ekologisesti herkkien alueiden suojeluun. Lisäksi on otettava huomioon toimet alueellisten talous- ja kulttuuri-intressien suojelemiseksi sekä muut sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

4.4   Komitea muistuttaa kyseisessä lausunnossa myös, että rinnakkaiselon edellytykset vaihtelevat alueellisten olosuhteiden mukaan ja että etenkään pienimuotoisessa maataloudessa muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten viljelykasvien, sekä perinteisesti että luonnonmukaisesti viljeltyjen, rinnakkaisviljely ei vaikuta toteutuskelpoiselta alueen sisällä.

4.5   Tässä yhteydessä lausunnossa tarkastellaan sellaisten alueellisten laatumerkkien ja alkuperätakuiden markkinointimahdollisuuksia, joiden yhteydessä ei käytetä – kuluttajien odotusten mukaisesti – muuntogeenisiä organismeja. Tätä taustaa vasten monet alueet ovat ilmoittaneet olevansa muuntogeenisistä organismeista vapaita alueita. Komitea on muistuttanut tähän liittyvistä oikeudellisista epävarmuustekijöistä, jotka on selvitettävä.

5.   Erityishuomioita ja avoimia kysymyksiä

5.1   Mahdollisen viljelykiellon tai viljelyrajoituksen kriteerit

5.1.1   Direktiivillä 2001/18/EY yhdenmukaistettiin muuntogeenisten organismien hyväksymistä koskevat säännökset, mukaan luettuina 23 artiklan mukaisten suojatoimenpiteiden toteuttaminen sekä 26 a artiklan mukainen rinnakkaiselo. Oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla (aiemmin EY:n perustamissopimuksen 95 artikla) lainsäädännön lähentämisestä sisämarkkinatavoitteiden saavuttamiseksi. Uudessa 26 b artiklassa säädetään nyt, että jäsenvaltiot voivat yhtenäisestä EU:n luvasta huolimatta kieltää muuntogeenisten organismien viljelyn.

5.1.2   Aluksi on kysyttävä, missä määrin kansallista viljelykieltoa voidaan soveltaa poikkeuksena yhdenmukaistetulla lainsäädäntöalalla ja rikotaanko näin sisämarkkinoiden yleisiä lainsäädäntöperiaatteita. Näin on etenkin siksi, että neuvoston oikeudellisen yksikön äskettäisen lausunnon (9) mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla ei vaikuta pätevältä oikeusperustalta, kun otetaan huomioon 26 b artiklaa koskevan ehdotuksen tavoitteet, sisältö ja soveltamisala. Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö ei toisaalta aseta kyseenalaiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan käyttämistä ehdotuksen oikeusperustana. Tämä osoittaa, että EU:n tasolla on tässä asiassa toisistaan poikkeavia oikeudellisia tulkintoja, jotka on selvitettävä ja ratkaistava.

5.1.3   Ehdotuksessa ei luetteloida lopullisia tai esimerkinomaisia perusteita, jotka voisivat tarjota jäsenvaltioille lähtökohdan viljelykieltoa varten. Ehdotuksen 26 b artiklassa todetaan vain, että perusteiden on oltava toiset kuin ne, jotka tutkitaan hyväksynnän yhteydessä. Näin ollen ei voida tukeutua perusteisiin, joita tarkastellaan arvioitaessa ympäristö- ja terveysriskejä EU:n lupajärjestelmän puitteissa tai jotka liittyvät niihin. ETSK:n mielestä ehdotetun säädöksen tarjoamaa oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä sisällyttämällä 26 b artiklaan viitteellinen (ei tyhjentävä) luettelo niistä konkreettisista perusteista, joihin jäsenvaltiot voivat vedota muuntogeenisten kasvien viljelyn rajoittamiseksi tai kieltämiseksi. Tällaisia perusteita voisivat olla eettisten, moraalisten ja uskonnollisten syiden lisäksi muun muassa tietyt sosioekonomiset perusteet. Tällainen sekundaarilainsäädäntöön tehty selvennys toimisi erityissäännöksenä (lex specialis) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa lueteltuihin ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muokattuihin perusteisiin nähden, ja se parantaisi siten ehdotuksen yhteensopivuutta sisämarkkinasäännöstön ja perussopimusten kanssa.

5.2   Oikeusvarmuus

5.2.1   Komitea katsoo, ettei oikeusvarmuutta voida taata vain viittaamalla primaarioikeuteen. Mainittakoon esimerkkinä Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-165/08 (10) antama tuomio, jossa muuntogeenisten siementen käytön kansallisen kiellon katsottiin olevan ristiriidassa EU:n säännösten kanssa. Tuomio kuvastaa sitä, että jäsenvaltioiden on vaikea tukeutua muihin perusteisiin kuin terveyden- ja ympäristönsuojelua koskeviin näkökohtiin.

5.2.2   ETSK myöntää kuitenkin, että nykyisessä oikeudellisessa ja poliittisessa tilanteessa selkeän ja vakaan oikeusperustan luominen antaisi jäsenvaltioille nykyistä paremman oikeusvarmuuden. Tähän päästään kuitenkin pikemminkin määrittelemällä sekundaarilainsäädännössä (esimerkiksi direktiivi 2001/18/EY) konkreettinen ja yksityiskohtainen oikeusperusta kuin viittaamalla sisämarkkinoiden yleissääntöihin perustuvaan ahtaaseen ja epäselvään toimintavaraan.

5.3   Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen suorittaman tutkinnan laajuus – yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa

5.3.1   Tieteellisesti perustellun lupajärjestelmän varmistamiseksi on muistutettava terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien mahdollisten riskien arviointia käsittelevien Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen suuntaviivojen tarkistuksesta. Suuntaviivojen on jäsenvaltioiden hyväksynnän jälkeen määrä olla myös sitovia. ETSK toivoo tässä yhteydessä, että tieteellisesti perusteltua ja riippumatonta tutkintaa kehitetään lupajärjestelmässä edelleen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

5.3.2   ETSK kehottaa harkitsemaan, olisiko jäsenvaltiot kutsuttava nykyistä enemmän mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteelliseen riskinarviointimenettelyyn erityisaiheita käsiteltäessä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen perustettiin asetuksella (EY) N:o 178/2002 (11) antamaan tieteellisiä lausuntoja elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudesta myös ympäristölle koituvat riskit huomioon ottaen. Luonnollisesti myös jäsenvaltioissa tutkitaan muuntogeenisten organismien vaikutuksia ympäristöön. Jäsenvaltiot voivatkin tutkia tarkemmin alueellaan erilaisia ympäristöön liittyviä tekijöitä, ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tulee antaa tuloksille asianmukainen arvo.

5.3.3   Yleisesti ottaen tulisi laatia menettelykriteerit, joita olisi noudatettava kaikissa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle tehtävissä ja sen tekemissä tieteellisissä töissä. Kriteerien tulisi ulottua aina vertaisarviointeihin, ja niiden avulla voitaisiin edistää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja jäsenvaltioiden työskentelyn koordinoinnin tehostamista (12). ETSK on tietoinen siitä, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen noudattaa virallisesti korkeimpia mahdollisia ja ehdottoman riippumattomia tieteellisen riskinarvioinnin kriteerejä ja on siitä syystä myös kansainvälisesti korkealle arvostettu Euroopan unionin virasto. Jäsenvaltioiden riskinarviointeja tekevien tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yksittäisten tutkijoiden ja EFSA:n tulisikin toimia nykyistä läheisemmässä yhteistyössä tutkimusmenetelmien kehittämisessä.

5.3.4   Aiemmin sanotusta huolimatta ETSK ehdottaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen uudistamista muuntogeenisten organismien tieteellisten arviointiprosessien avoimuuden lisäämiseksi ja niiden laadun parantamiseksi, jotta muuntogeenisiä organismeja käsittelevässä ryhmässä olisivat edustettuina kaikki eturyhmät (kuluttajat, teollisuus, kauppiaat, luomuviljelijät, luomukarjatalouden harjoittajat, kulutusosuuskunnat, ravintoasiantuntijat, lääkärit jne.) eivätkä vain tutkijat.

5.4   Sisämarkkinat

5.4.1   Euroopan komission lähtökohtana on, että kun mahdollistetaan kansalliset viljelykiellot, muuntogeenisten siementen, elintarvikkeiden tai rehujen sisämarkkinat eivät häiriinny. Tämä olettamus on kyseenalainen, sillä ainakin alueilla tai jäsenvaltioissa, joissa on asetettu viljelykielto, hyväksyttyjen muuntogeenisten siementen kauppa mahdollisesti häiriintyy. Tämä arvio perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön vastaavanlaisissa tapauksissa (13).

5.4.2   Nykyisestä lähtökohdasta käsin on vaikea arvioida, voiko viljelykielto aiheuttaa kilpailuvääristymiä. Rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevien unionitason (vähimmäis)standardien puuttuessa tasapuoliset toimintaedellytykset ovat todennäköisesti uhattuina sellaisia maatalousaloilla, joilla ei käytetä muuntogeenisiä organismeja. Joka tapauksessa tarvittaviin rinnakkaiselon varmistustoimiin liittyy työtä ja kustannuksia, jotka on otettava huomioon kaikissa tulevissa ratkaisuissa. Toisaalta muuntogeenisten organismien käyttämättömyydestä saattaa aiheutua markkinointietuja, vaikka hinnanmuodostus riippuukin aina kulutuskäyttäytymisestä.

5.4.3   Muuntogeeniset kasvit edellyttävät tavanomaisiin kasveihin verrattuna osittain erilaisia viljelyteknisiä ja kasvinviljelyyn liittyviä toimia, kuten toisenlaisia kasvinsuojeluaineita, ja tässä yhteydessä saattaa puuttuvien ja toimimattomien kasvinsuojeluainemarkkinoiden vuoksi syntyä saatavuusongelmia. Tällä esimerkillä on tarkoitus valaista niiden olosuhteiden moninaisuutta, joissa viljelijöiden on tehtävä tuotantopäätöksensä.

5.5   Sosioekonomiset vaikutukset

5.5.1   Muuntogeenisten organismien hyväksymisen sosioekonomisten vaikutusten osalta on viitattava vuoden 2010 lopulla julkaistavaan Euroopan komission kertomukseen. Siinä esitetyt tiedot olisi joka tapauksessa otettava huomioon arvioitaessa tässä tarkastelevaa ehdotusta, sillä luultavasti 26 b artiklan mukaisten viljelykieltojen perusteissa vedotaan ennen kaikkea talouteen, sosiaaliasioihin ja ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Käsiteltävästä ehdotuksesta on mahdotonta antaa kattavaa lausuntoa ennen kyseisen kertomuksen valmistumista.

5.5.2   On myös mainittava, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaan on tietyin edellytyksin jo nyt mahdollista ottaa yksittäistapauksia tutkittaessa huomioon tiettyjä huomionarvoisia seikkoja tehtäessä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien riskien arviointia seuraavaa riskinhallintaa koskeva päätös.

5.5.3   Taloudellisia ja kilpailuoikeudellisia vaikutuksia koskevien puutteellisten tietojen vuoksi tulisi ehdotukseen sisältyä arviointilauseke, ja Euroopan komission tulisi toteuttaa etukäteen asianmukainen vaikutuksenarviointi.

5.6   Kansainväliset velvoitteet

5.6.1   Komitean mielestä on tärkeää selvittää kansainvälisten velvoitteiden, etenkin WTO/GATT-velvoitteiden ja Cartagenan pöytäkirjaan liittyvien velvoitteiden, noudattaminen. Koska on odotettavissa, että jäsenvaltiot, jotka haluavat asettaa viljelykiellon, tukeutuvat nyt myös uuteen 26 b artiklaan, on erityisen tärkeää, että päätökset tehdään vakaan ja kansainvälisen oikeusperustan pohjalta.

5.6.2   Tämän seikan merkittävyyden vuoksi ETSK kaipaa Euroopan komissiolta lisäselvityksiä yhteensopivuudesta EU:n kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Tässä yhteydessä olisi myös otettava huomioon unionin toimielinten oikeudellisten yksiköiden lausunnot yhteensopivuudesta WTO-sääntöjen kanssa, erityisesti neuvoston oikeudellisen yksikön äskettäinen lausunto (9). Siinä esitetään voimakkaita epäilyksiä siitä, ovatko toimenpiteet, joita jäsenvaltiot saattavat komission ehdotuksen mukaisen uuden 26 b artiklan nojalla toteuttaa, yhteensopivia perussopimusten tai GATT-velvoitteiden kanssa. Myös Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö tuo esiin samankaltaisia epäilyjä siitä, ovatko esimerkiksi julkiseen moraaliin pohjautuvat mahdolliset perusteet yhteensopivia EU:n sisämarkkinasääntöjen ja WTO:n kauppaoikeuden kanssa.

5.7   Valinnanvapaus elintarvikeketjussa

5.7.1   Yhtä tärkeää on ottaa riittävästi huomioon sekä tuottajien ja kaupan että kuluttajien valinnanvapaus. Lähtökohtaisesti tuottajien tulisi yrittäjinä voida päättää vapaasti viljelymenetelmistä. Samoin maahantuojien ja kauppiaiden tulee voida harjoittaa laillista ammattitoimintaansa ehdotetun uuden 26 b artiklan estämättä.

5.7.2   Kansallisten viljelyrajoitusten tai -kieltojen olisi näin ollen oltava perussopimusten yleisten periaatteiden, etenkin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.

5.7.3   Jotta myös kuluttajilla olisi vapaus valita muuntogeenisiä ja ei-muuntogeenisiä elintarvikkeita, on jäljitettävyyden ja merkitsemisen toimittava moitteettomasti. Lisäksi on huolehdittava asianomaisesta tarjonnasta, jonka kuluttajat myös haluavat ottaa vastaan. Tässä yhteydessä on etenkin otettava huomioon tuotteiden alueellinen saatavuus. ETSK painottaa, että eurooppalaisen kuluttajan on oltava täysin tietoinen siitä, ettei muuntogeenisten kasvien viljelykielto hänen asuinalueellaan tai -maassaan estä muuntogeenisten tuotteiden pitämistä vapaasti kaupan kyseisellä alueella eikä unionin ulkopuolisista maista peräisin olevien, epätarkasti jäljitettävien muuntogeenisten tuotteiden massatuontia eläinrehuksi tai ihmisravinnoksi.

5.8   Vuorovaikutus rinnakkaiseloa koskevien kysymysten kanssa

5.8.1   Rinnakkaiselon tavoitteena on yleisesti ottaen välttää perinteisesti tai luonnonmukaisesti viljeltyjen viljelykasvien tahaton sekoittuminen muuntogeenisiin tuotteisiin, jotta yhtäältä säilytetään tuottajien ja kuluttajien valinnanvapaus ja toisaalta vältetään yrittäjien taloudellisia vahinkoja.

5.8.2   ETSK katsoo, että rinnakkaiselon tosiasiallinen toteuttaminen ja varmistaminen ovat kaiken kaikkiaan keskeisiä tekijöitä muuntogeenisten organismien käytössä, sillä siihen liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Onkin kerättävä lisätietoa etenkin pitkäaikaisvaikutuksista kaikilla tasoilla.

5.8.3   Komission ehdotuksen mukainen mahdollinen viljelykielto saattaa tosin vähentää tahattomien sekoittumisten tai risteytymisten ongelmaa kyseisillä alueilla, mutta sen ei millään tavoin tule vähentää ponnisteluja erilaisten viljelymenetelmien pitkän aikavälin rinnakkaiseloa käsittelevien sääntöjen laatimiseksi. Komitean vuonna 2004 suosittama (14) rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevien standardien (tai vaihtoehtoisesti 26 a artiklan mukaisten jäsenvaltioille kohdistettujen, tällaisten sääntöjen hyväksymistä kansallisella tai alueellisella tasolla koskevien oikeudellisten vaatimusten) vähimmäisharmonisointi unionitasolla on välttämätöntä, jotta voidaan taata valinnanvapaus ja tasapuoliset toimintaedellytykset maatalousalalla sekä säädellä muuntogeenisten organismien viljelyn yhteiskunnallis-taloudellisia vaikutuksia. Erityisen tärkeää tämä on raja-alueilla.

5.8.4   Mikäli rinnakkaiseloa koskevat säännöt laaditaan pikemminkin valtio- ja aluetasolla, on tiedon ja hyvien käytänteiden vaihto entistäkin tärkeämpää. Eurooppalaisen viljelykasvien rinnakkaiselon toimiston (ECoB) työssä on näin ollen pyrittävä kaikilla tasoilla toimivien sidosryhmien asianmukaiseen osallistamiseen.

5.8.5   Avoimia kysymyksiä ovat edelleen muuntogeenisten organismien raja-arvo siemenissä sekä EU:ssa kiellettyjen muuntogeenisten organismien raja-arvo EU:hun suuntautuvassa tuonnissa (tämä koskee pääasiassa rehuja). Euroopan komission on vielä löydettävä vastaus näihin kysymyksiin, tai sen ehdotuksia olisi ryhdyttävä pikaisesti panemaan täytäntöön.

5.9   Rajatylittäviä seikkoja ja vastuukysymyksiä

5.9.1   Muuntogeenisten organismien tahatonta sekoittumista koskevat vastuukysymykset ovat edelleen epäselviä etenkin silloin, kun saastuminen ylittää valtion rajat. Tällä hetkellä EU:ssa ei naapurivaltioiden välillä ole olemassa vastavuoroisia tiedotusvelvoitteita muuntogeenisten organismien viljelypaikoista. Tiedonvaihto tapahtuukin usein vain henkilökohtaisten yhteyksien perusteella.

5.9.2   Voitaisiin ehdottaa, että jäsenvaltiot, joiden raja-alueilla viljellään muuntogeenisiä organismeja, velvoitetaan tiedottamaan muuntogeenisten organismien viljelystä myös naapurivaltioiden kielellä internetissä. Tällaisella toimenpiteellä voitaisiin mahdollisesti helpottaa kanteen nostamista tapauksissa, joissa muuntogeeniset organismit ovat sekoittuneet tahattomasti, ja korvausten saamista tästä johtuvista taloudellisista tappioista.

5.9.3   Parannusta tilanteeseen lupaa 12. lokakuuta 2010 hyväksytty Cartagenan pöytäkirjan täydennys, jossa määrätään vastuuta ja hyvitystä koskevista yhteisistä säännöistä biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneen vahingon vuoksi rajatylittävissä kuljetuksissa. Kyseiset velvoitteet tulisi panna täytäntöön ilman tarpeetonta viivästystä.

5.9.4   ETSK kehottaa myös tutkimaan, missä määrin rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevien sitovien unionin vähimmäisnormien (tai vaihtoehtoisesti 26 a artiklan mukaisten jäsenvaltioille kohdistettujen, tällaisten sääntöjen hyväksymistä kansallisella tai alueella tasolla koskevien oikeudellisten vaatimusten) soveltaminen voitaisiin tehdä pakolliseksi ainakin jäsenvaltioiden raja-alueilla, ja missä määrin niillä voitaisiin vähentää yksityisoikeudellisia vastuuriskejä sekä selvittää jäsenvaltioiden välisiä epäselvyyksiä. Komitea toteaa, että tällaiset vastuukysymyksiä koskevat säännöt on laadittava pikaisesti, sillä vakuutusala kieltäytyy tällä hetkellä edelleen tarjoamasta vakuutussuojaa GMO:ihin liittyviä vahinkoja vastaan. Myöskään direktiivin 2004/35/EY mukainen EU:n nykyinen ympäristövastuujärjestelmä ei tarjoa riittävää suojaa tällaisia vahinkoja vastaan.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY, annettu 12. maaliskuuta 2001, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta (EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, annettu 22. syyskuuta 2003, muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1).

(3)  Itävalta, Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola ja Slovenia.

(4)  KOM(2010) 380 lopullinen.

(5)  KOM(2010) 375 lopullinen.

(6)  Ks. EFSA:n 12. marraskuuta 2010 julkaisemasta luonnoksesta käynnistetty julkinen kuulemismenettely, joka päättyy 24. tammikuuta 2011,

(http://www.efsa.europa.eu/en/consultations/call/gmo101129.htm).

(7)  KOM(2009) 153 lopullinen.

(8)  EUVL C 157, 28.6.2005, s. 155.

(9)  Neuvoston oikeudellisen yksikön lausunto, 5.11.2010, 2010/0208(COD), 15696/10.

(10)  Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-165/08 (Euroopan komissio vastaan Puolan tasavalta), 16. heinäkuuta 2009.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28. tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(12)  Ks. Unkarin Euroopan komissiota vastaan nostama kanne asiassa T-240/10, koskien Amflora-perunaa.

(13)  Ks. esimerkiksi tuomiot asioissa C-110/05 (Euroopan komissio vastaan Italia), C-142/05 (Mickelsson ja Roos), C-188/04 (Alfa Vita) ja C-416/00 (Morellato).

(14)  EUVL C 157, 28.6.2005, s. 155.

---

---