30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 265/15

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen hallituksen yhteistyöhaluiseen asenteeseen kansainvälisissä asioissa sekä EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden vahvistamiseen, mikä on EU:n ulkopolitiikan kulmakivi,

B.

ottaa huomioon, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on strateginen rooli maailmanlaajuisissa taloudellisissa haasteissa, koska niiden bruttokansantuote (BKT) edustaa yli puolta maailmanlaajuisesta BKT:stä ja että nämä kaksi ovat maailman suurimpia kahdenvälisiä kauppa- ja investointikumppaneita, joiden osuus on lähes 40 prosenttia maailmankaupasta,

C.

katsoo, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on myös yhteisiä poliittisia etuja ja että ne kantavat yhdessä vastuuta globaalilla poliittisella areenalla edistäessään rauhaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vakautta ja käsitellessään erilaisia globaaleja vaaroja ja haasteita, kuten ydinaseiden leviämistä, terrorismia, ilmastonmuutosta, energiaturvallisuutta, vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien talouksien kehittämistä sekä köyhyyden poistamista ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista,

D.

katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston työtä on jatkettava pyrkien integroituihin transatlanttisiin markkinoihin vuoteen 2015 mennessä kaupan esteitä vähentämällä, mikä on erittäin tärkeää talouskasvun uudelleen käynnistämisen ja elvyttämisen kannalta,

E.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteistä johtajuutta tarvitaan myös Dohan kehityskierroksen saattamisessa menestykselliseen päätökseen,

F.

pitää tärkeänä, että lainsäätäjien roolia heijastellaan asianmukaisesti TEC-prosessissa ja että Euroopan parlamentin prioriteetit otetaan riittävästi huomioon,

G.

ottaa huomioon, että EU ja Yhdysvallat joutuvat käsittelemään maailmanlaajuisen energiankulutuksen kasvua ja vaatimusta panna täytäntöön ilmastonmuutoksen torjumista koskevat maailmanlaajuiset sitoumukset, joista sovitaan Kööpenhaminassa, ja katsoo, että uusilla energiatehokkuuden lisäämistä koskevilla standardeilla ja toimenpiteillä ei pitäisi luoda uusia transatlanttisen kaupan esteitä eikä vähentää halkeamiskelpoisen aineen varmuutta ja turvallisuutta,

H.

katsoo, että EU voi omaksua vahvemman ja johdonmukaisemman roolin kansainvälisellä foorumilla Lissabonin sopimuksen tuomien ulkopolitiikan välineiden avulla,

I.

ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisi on nopeasti muuttunut työpaikkoja koskevaksi kriisiksi, jolla on vakavia sosiaalisia seurauksia, ja katsoo, että transatlanttiset kumppanit jakavat vastuun talouskriisin sosiaalisen laajuuden rajoittamisesta,

J.

panee merkille, että tuoreista haastattelututkimuksista, kuten German Marshall Fundin transatlanttisia suuntauksia vuonna 2009 selvittänyt tutkimus, ilmenee unionin kansalaisten ennätyslaaja tuki Yhdysvaltojen hallinnolle, ja katsoo, että tämä luo pohjaa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden elvyttämiselle,

1.

vakuuttaa uudelleen, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat Euroopan unionin kaikkein tärkein strateginen kumppanuus, ja korostaa sen merkitystä, että Euroopan unioni ja Yhdysvaltojen hallinto tehostavat strategista vuoropuheluaan, yhteistyötään ja koordinointiaan maailmanlaajuisia haasteita ja alueellisia konflikteja käsiteltäessä; pyytää komissiota esittämään tulevan EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen jälkeen tiedonannon EU:n ja Yhdysvaltojen strategisesta kumppanuudesta;

2.

kehottaa molempia osapuolia edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmassa yhtenä omien toimintalinjojensa tärkeimmistä osa-alueista; korostaa tehokkaan koordinoinnin tarvetta ennaltaehkäisevässä diplomatiassa ja kriisitilanteiden diplomatiassa; kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan ja liittymään siihen; toistaa vetoomuksensa kuolemantuomion poistamiseksi; kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa noudattamaan jälleen täysimääräisesti oikeusvaltiota koskevia kansainvälisiä normeja ja lopettamaan kaikenlaiset muut kuin oikeudelliset toimenpiteet ja luopumaan ihmisoikeusloukkauksiin liittyvästä rankaisemattomuudesta;

3.

pitää välttämättömänä, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa molemmat osapuolet ottavat johtavan roolin G20-sitoumusten täytäntöönpanossa; kehottaa sen vuoksi koordinoimaan Yhdysvaltojen rahoitusalan uudistuspakettia ja nykyisiä EU:n lainsäädäntöuudistuksia, rahoituksen valvontarakenne mukaan luettuna, ja pyytää molempia osapuolia tehostamaan yhteistyötään IMF:n nykyaikaistamiseksi;

4.

korostaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteistyön merkitystä kansainvälisen sopimuksen saavuttamiseksi YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP-15) Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 tieteellisen todistusaineiston pohjalta ja riittävän kansainvälisen tuen myöntämiseksi rahoitettaessa ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista kehitysmaissa; kehottaa EU:n puheenjohtajavaltiota pyrkimään EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa kunnianhimoiseen Yhdysvaltojen sitoutumiseen kansainvälisiin Kioton jälkeisiin velvoitteisiin ja yhteistyöhön edistettäessä EU:n päästökauppajärjestelmän ja Yhdysvaltojen alueellisten tai liittovaltiokohtaisten järjestelmien yhteyksiä;

5.

vaatii, että kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden institutionaalisia mekanismeja on vahvistettava parlamentin edellä mainitun 26. maaliskuuta 2009 antaman päätöslauselman mukaisesti;

6.

kehottaa Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja sopimaan tulevassa huippukokouksessa tehostetusta transatlanttisesta kumppanuudesta, jossa käsitellään yhteisiä maailmanlaajuisia haasteita, erityisesti ydinaseiden leviämisen estämistä ja aseriisuntaa, terrorismin vastaisia toimia, ilmastonmuutosta, ihmisoikeuksien kunnioittamista, pandemioiden käsittelyä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; korostaa, että kehitysmaat eivät ole aiheuttaneet maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä, mutta ovat joutuneet kärsimään siitä suhteettomasti;

7.

korostaa Naton merkitystä transatlanttisen turvallisuuden kulmakivenä; katsoo, että laajemman turvallisuusrakenteen kehityssuuntauksia olisi käsiteltävä vuoropuhelussa Venäjän ja EU:hun kuulumattomien Etyj-maiden kanssa, jotta Atlantin molemmin puolin päästäisiin jälleen yhteisymmärrykseen turvallisuudesta; korostaa ETPP:n ja Euroopan puolustuskyvyn parantamisen merkitystä transatlanttisen turvallisuuden vahvistamisen kannalta;

8.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen päätöstä käynnistää neuvottelut vuonna 2009 raukeavan sopimuksen strategisten aseiden vähentämisestä (START) korvaavan, uuden kattavan ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen tekemiseksi, ja pitää myönteisenä, että presidentit Barack Obama ja Dmitri Medvedev allekirjoittivat 6. heinäkuuta 2009 Moskovassa jälki-START I -puitesopimuksen;

9.

pitää myönteisenä Yhdysvaltain presidentin ilmoitusta siitä, että hän aikoo jatkaa täydellisen ydinkoekieltosopimuksen ratifiointiprosessia; kehottaa neuvostoa vaikuttamaan myönteisesti ja ennakoivasti seuraavan vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen tarkistamiskonferenssin valmisteluihin tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa;

10.

korostaa, että Iranin ydinohjelman luonteeseen liittyvä epävarmuus vaarantaa ydinsulkujärjestelmän sekä alueen ja maailman vakauden; tukee tavoitetta, jolla pyritään Iranin kanssa neuvotteluratkaisuun noudattaen kaksitahoista vuoropuhelun ja pakotteiden strategiaa yhdessä muiden turvallisuusneuvoston jäsenten ja kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa;

11.

on huolissaan Korean demokraattisen tasavallan uusimmasta ydinkokeesta ja siitä, että Pohjois-Korea hylkäsi YK:n turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2009 antaman päätöslauselman 1887(2009); tukee kuitenkin Yhdysvaltojen kahdenväliseen vuoropuheluun perustuvaa lähestymistapaa kuuden osapuolen neuvotteluissa Korean niemimaan ydinaseista riisumiseksi;

12.

panee merkille, että Yhdysvallat on hylännyt alkuperäiset suunnitelmansa Eurooppaan sijoitettavasta ohjuspuolustuskilvestä, ja panee merkille maan uudet suunnitelmat; kehottaa perustamaan uusia globaaleja turvallisuusjärjestelyjä, joissa ovat mukana erityisesti EU, Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina;

13.

kehottaa kumppaneita edistämään kolmen osapuolen vuoropuhelua Latinalaisen Amerikan kanssa, sillä kyseisellä alueella vallitsee sama näkemys demokratiasta, ihmisoikeuksista ja monenvälisyyden periaatteesta;

14.

toistaa, että on tärkeää, että kumpikin kumppani edistää luottamuksen ja avoimuuden hengessä Iraniin, Irakiin, Afganistaniin ja Pakistaniin sovellettavien politiikkojensa yhteen sovittamista; kehottaa EU:ta, Yhdysvaltoja, Natoa ja YK:ta laatimaan uuden yhteisen strategiakonseptin, jossa kattavasti integroidaan kansainväliset sitoumukset ja kehotetaan kaikkia naapurimaita osallistumaan ponnisteluihin alueen vakauttamiseksi;

15.

katsoo, että presidentti Obaman 23. syyskuuta 2009 isännöimässä Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun ja palestiinalaisten johtajan Mahmud Abbasin ensimmäisessä kokouksessa ei onnistuttu saavuttamaan kunnianhimoisia tavoitteita; toteaa jälleen, että Lähi-idän rauhanprosessin onnistuminen on yksi EU:n ja Yhdysvaltojen tärkeimmistä tavoitteista, ja kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja edistämään yhdessä aktiivista kvartetin väliintuloa, jotta rauhanomaiselle ratkaisulle löydetään yhteinen pohja pyrkien kahden valtion ratkaisuun ja itsenäiseen ja toimintakykyiseen Palestiinan valtioon; kehottaa huippukokouksen osapuolia tutkimaan mahdollisia mekanismeja yhteyksien luomiseksi arabimaailmaan; kehottaa ratkaisemaan Gazan alueen erittäin vaikean humanitaarisen tilanteen; pahoittelee Hamasin roolia yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien rajoittamisessa;

16.

toivoo, että huippukokouksessa osapuolet voivat sopia siitä, että Dohan kierroksen menestykselliseen päättämiseen sisältyy toimenpiteitä maataloushintojen epävakauden ja elintarvikepulan välttämiseksi; kehottaa johtajia pitämään tämän kierroksen lopullisen kehitystavoitteen mielessään ja noudattamaan tekemäänsä sitoumusta, että 0,7 prosenttia bkt:stä käytetään kehitysyhteistyöhön; korostaa, että nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset olisi otettava huomioon, ja toivoo, että vastaavia mukautuksia tehdään myös Yhdysvaltojen maataloustulolakiin; palauttaa mieliin aikaisempiin kiistanalaisiin seikkoihin liittyvät kysymykset kuten naudanlihan hormonit, kanojen kloridi ja joidenkin muuntogeenisten tuotteiden salliminen; on vakuuttunut siitä, että jatkuvalla vuoropuhelulla keskinäistä maataloustuotteiden kauppaa haittaavat ongelmat voidaan ratkaista ennen kuin ne tulevat WTO:n riitojenratkaisuelinten käsiteltäviksi;

17.

panee merkille ajatuksen energia-alan transatlanttisen neuvoston luomisesta; korostaa painokkaasti, että sen olisi käsiteltävä ainoastaan energiakysymyksen selvästi ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkökohtia, että se olisi sisällytettävä tulevaisuudessa transatlanttiseen poliittiseen neuvostoon ja että transatlanttisen talousneuvoston olisi käsiteltävä energiapolitiikkaa kokonaisuudessaan;

18.

pitää myönteisenä sitä, että viisumivapausohjelmaa on äskettäin laajennettu koskemaan seitsemää uutta Euroopan unionin jäsenvaltiota; kehottaa kuitenkin Yhdysvaltoja poistamaan viisumivaatimuksen koko EU:n osalta ja kohtelemaan kaikkia Euroopan unionin kansalaisia yhdenvertaisesti ja täyden vastavuoroisuuden pohjalta; arvostelee aikeita periä Euroopan unionin kansalaisilta hallinnollisia maksuja sähköisen matkustuslupajärjestelmän mukaisesta ESTA-luvasta askeleena taaksepäin, ja kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa ensisijaisena Yhdysvaltojen hallinnon kanssa, myös mahdollisuutta määrätä vastavuoroisia toimenpiteitä;

19.

kehottaa Yhdysvaltoja suostumaan EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailusopimuksen ja ilmailun turvallisuutta koskevan sopimuksen ensimmäisen vaiheen täyteen ja tehokkaaseen toteuttamiseen; muistuttaa sekä komissiota että Yhdysvaltojen viranomaisia siitä, että jos toisen vaiheen sopimusta ei tehdä, eräät jäsenvaltiot voivat peruuttaa ensimmäisen vaiheen sopimuksen; kehottaa Yhdysvaltoja välttämään kaikkia toimia, jotka haittaavat tehostettua yhteistyötä, kuten toimia, jotka koskevat ulkomaisia ilmailuvälinekorjaamoja ja kilpailusäännöistä poikkeamisia, ja Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen päätöslauselmassa nro 915 mainittua ilma-alusten rekisterivaltiota;

20.

korostaa, että tiiviimpi transatlanttinen kumppanuus, jolla pyritään luomaan transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä ja joka perustuu sosiaalisen markkinatalouden periaatteeseen, on erittäin tärkeä väline globalisaation ohjaamisessa ja globaalien talous- ja yhteiskuntakriisien käsittelemisessä; korostaa, että monien kauppaan ja investointeihin liittyvien muiden kuin tulliesteiden, jotka transatlanttisen talousneuvoston on määrä poistaa, juuret ovat lainsäädäntöelinten tietoisissa pyrkimyksissä edistää sosiaalisia, terveyteen liittyviä, kulttuurisia tai ekologisia tavoitteita ja siksi niitä ei saa poistaa ilman korvaavaa säädöstä;

21.

pyytää komissiota laatimaan yksityiskohtaisen etenemissuunnitelman tämän tavoitteen saavuttamista koskevien nykyisten esteiden poistamiseksi; palauttaa mieliin tutkimuksen, jonka teettämisen se hyväksyi ja rahoitti vuoden 2007 talousarviostaan; ihmettelee, ettei komissio ole toistaiseksi julkaissut kumpaakaan näistä asiakirjoista, vaikka parlamentti on sitä toistuvasti pyytänyt; katsoo, että ne olisi julkaistava viimeistään 15. marraskuuta 2009;

22.

katsoo, että energiatehokkuutta ja -tekniikkaa (myös ympäristöystävällistä energiaa) ja energia-alan sääntelykysymyksiä koskevaa transatlanttista yhteistyötä voidaan käsitellä transatlanttisessa talousneuvostossa; uskoo, että energiavarmuutta koskevan transatlanttisen yhteistyön olisi oltava yksi keskeisistä kysymyksistä, joita käsiteltäisiin säännöllisesti transatlanttisessa poliittisessa neuvostossa, jonka perustamista parlamentti ehdotti edellä mainitussa 26. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa;

23.

katsoo, että transatlanttisen talousyhteistyön vastuullisuutta, avoimuutta ja ennustettavuutta on lisättävä ja että kokousaikataulut, esityslistat, etenemissuunnitelmat ja tilannekatsaukset olisi julkaistava säännöllisesti ja lähetettävä verkkosivustolle välittömästi; ehdottaa, että järjestetään vuotuinen keskustelu transatlanttisessa talousneuvostossa käsiteltyjen kysymysten edistymisestä sekä sen rakenteesta;

24.

katsoo kuitenkin, ettei transatlanttinen talousneuvosto saa unohtaa viranomaisten tässä yhteydessä – esimerkiksi yksityisyydensuojaa ja tietosuojaa koskevien vaatimusten, biometristen tietojen, ilmailun turvaamisen, matkustusasiakirjojen ja matkustajatietojen vaihtamisen osalta – toteuttamien toimien vaikutusta kaupalliseen toimintaan;

25.

kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia ja komissiota edelleen tehostamaan neuvottelujaan tasapuolisten ratkaisujen löytämiseksi muun muassa seuraaviin ongelmiin: lentoliikenteen turvallisuuteen liittyvät tarpeet, matkustajarekisterien (PNR) tietosuojaongelmat, lentoasemien turvallisuustarkastusten tarkistaminen sekä transatlanttisen ja kansainvälisen ilmailun vaikutuksia ilmastonmuutokseen vähentävien toimien tehokkaampi sisällyttäminen Kööpenhaminan neuvotteluihin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n sopimuksiin;

26.

kehottaa uudelleen EU:n ja Yhdysvaltojen johtajia sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajia ottamaan huomioon lainsäätäjien ratkaisevan aseman transatlanttisen talousneuvoston menestymisen kannalta; kehottaa heitä ottamaan transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajat täysipainoisesti ja suoraan mukaan transatlanttisen talousneuvoston työskentelyyn, koska lainsäätäjillä on toimeenpanoelinten kanssa vastuu monien transatlanttisen talousneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

27.

katsoo, että on välttämätöntä varmistaa, että sopivimmat kongressin ja Euroopan parlamentin jäsenet otetaan mukaan lainsäätäjien vuoropuheluun ja transatlanttisen talousneuvoston prosessiin, jotta voidaan varmistaa, ettei lainsäädännöllä ole tahattomia vaikutuksia transatlanttiseen kauppaan ja investointitoimintaan; toivoo, että uudessa sopimuksessa nykyinen transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu voitaisiin muuttaa transatlanttiseksi edustajakokoukseksi parlamentin edellä mainitussa 26. maaliskuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa esitettyjen suositusten mukaisesti;

28.

suhtautuu myönteisesti siihen, että transatlanttista talousneuvostoa neuvovat useat sidosryhmät, joihin kuuluu myös liike-elämän edustajia, ja kehottaa antamaan vastaavan aseman ammattiyhdistysliikkeen edustajille Atlantin molemmin puolin, jotta sosiaalinen ulottuvuus otettaisiin täysimääräisesti huomioon; pyytää, että työmarkkinoita koskevan transatlanttisen vuoropuhelun ja tulevan transatlanttisen energiavuoropuhelun vetäjät otetaan mukaan neuvonantajien ryhmään; katsoo kuitenkin, että niiden neuvoa-antava tehtävä on erotettava Yhdysvaltojen kongressin ja Euroopan parlamentin lainsäädäntötehtävästä;

29.

korostaa transatlanttisen talousneuvoston asemaa Yhdysvaltojen ja EU:n yhteensovitettujen sääntelytoimien edistämisessä ja varmistamisessa kriiseissä, etenkin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen, rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin (etenkin OTC-johdannaismarkkinoiden), pääomavaatimusten, verokeitaiden ja rajat ylittävien maksukyvyttömyystapausten ratkaisemisen osalta; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa tutkimaan rahoituslaitosten palkitsemiskäytäntöjen koordinointia ja niitä koskevia hyviä käytäntöjä, jotta palkitseminen perustuisi pitkän aikavälin tuloksiin ja jotta voitaisiin siten vähentää riskialtistusta;

30.

korostaa, ettei luottotarjonnan supistumisen (credit crunch) vaara ole ohi; korostaa tässä yhteydessä, että makrotalouspolitiikan koordinointi on maailmantalouden kestävän elpymisen ja kasvavan työttömyyden lieventämisen avaintekijä;

31.

vetoaa transatlanttiseen talousneuvostoon, jotta se vaatisi Yhdysvaltojen viranomaisia ottamaan huomioon EU:n vakavaraisuusdirektiiveihin tehdyt muutokset Basel II -sääntelyn täytäntöönpanossa; pitää myönteisenä Yhdysvaltojen hallituksen ehdotusta kaikkien OTC-johdannaisten sääntelemiseksi ja sen työtä keskusvastapuoliyhteisön perustamiseksi monimutkaisia strukturoituja tuotteita varten sekä kehottaa transatlanttista talousneuvostoa tutkimaan, miten voidaan edistää arvopaperiluokkien käsittelyä sekä yritysten ja infrastruktuurien vastaavuutta koskevaa koordinoitua lähestymistapaa;

32.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa varmistamaan, että Yhdysvaltojen viranomaiset ottavat huomioon ehdotuksen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajia koskevasta EU:n direktiivistä (AIF-rahaston hoitajia koskevan direktiivin), jotta vältetään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö;

33.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa käsittelemään kysymystä rahoituslaitoksista, jotka ovat liian suuria kaatuakseen, ja kannattaa G20-ryhmän ehdotuksia ”hoitotestamentin” kaltaisista varasuunnitelmista järjestelmän kannalta tärkeille rajat ylittäville rahoituslaitoksille; katsoo, että järjestelmän kannalta tärkeisiin rahoituslaitoksiin voitaisiin soveltaa tiukennettuja julkistamisvelvoitteita, kuten liikesalaisuuden rajoittamista, samalla tavoin kuin määräävässä asemassa oleviin yrityksiin EU:n kilpailupolitiikassa;

34.

tukee G20-ryhmän vaatimusta, jonka mukaan tilinpäätösstandardien lähentämistä on nopeutettava; pyytää, että transatlanttinen talousneuvosto kehottaisi Yhdysvaltojen tilinpäätösstandardilautakuntaa (FASB) ja kansainvälistä tilinpäätösstandardilautakuntaa (IASB) sopimaan yhtenäisistä, laadukkaista ja maailmanlaajuisista tilinpäätösstandardeista ja saattamaan lähentämishankkeen päätökseen kesäkuuhun 2011 mennessä; korostaa, että IASB:n olisi jatkettava hallintotapauudistuksiaan;

35.

pyytää, että transatlanttinen talousneuvosto vaatii Yhdysvaltojen viranomaisia pitäytymään etenemissuunnitelmassaan, jossa yhdysvaltalaisia toimijoita vaaditaan soveltamaan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS); toistaa pyyntönsä, että ennen IFRS-standardien käyttöönottoa Yhdysvalloissa arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisen (Securities and Exchange Commission, SEC) olisi tunnustettava IFRS-standardit, sellaisina kuin EU on ne hyväksynyt, Yhdysvalloissa yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita (Generally Accepted Accounting Principles in the US, US GAAP) vastaaviksi, kunnes päätös yhdysvaltalaisten toimijoiden velvollisuudesta soveltaa IFRS-standardeja on tehty; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa edistämään maakohtaisen erittelyn kehittämistä monikansallisia konserneja koskevassa raportoinnissa;

36.

toivoo, että transatlanttinen talousneuvosto vaatii muutoksia Yhdysvaltojen vakuutusvalvontaan, jotta EU voi tunnustaa Yhdysvaltojen vakuutusvalvontajärjestelmän vastaavaksi Solvenssi II -direktiivissä vahvistetuin edellytyksin; katsoo, että kansallisen vakuutuslaitoksen perustamista koskevalla aloitteella parannettaisiin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa varmistamaan, että Yhdysvaltojen viranomaiset edistyvät liittovaltiotason vakuutusvalvonnassa, erottamalla tarvittaessa verokysymykset ja muut kysymykset puhtaista valvontanäkökohdista;

37.

suhtautuu myönteisesti avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän OECD:n maailmanlaajuisen foorumin laajentamiseen ja pitää lupaavana, että kaikki foorumin 87 jäsenmaata ovat suostuneet hyväksymään verotustietojen jakamista koskevan OECD-standardin; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa takaamaan, että EU ja Yhdysvallat osoittavat yhdessä maailmanlaajuista johtajuutta varmistamalla, että tarvittavat kannustimet, seuraamukset mukaan luettuina, on otettu käyttöön maaliskuussa 2010, ja toteuttamaan pikaisesti kaikkien osapuolten kanssa vertaisarviointiohjelman, jolla arvioidaan edistymistä, mutta katsoo, että näitä puitteita on vahvistettava veropetosten ja veronkierron estämiseksi; tähdentää, että kaikissa rajat ylittävissä verotuskysymyksissä olisi sovellettava automaattista tiedottamista;

38.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien hyvien käytäntöjen vaihtaminen Yhdysvaltojen ja EU:n kesken vaikuttaa merkittävästi yritysten suhtautumiseen yhteiskuntavastuuseen ja siihen, että ne sitoutuvat myönteisesti sosiaali- ja ympäristökysymyksiin; katsoo, että sääntely-yhteistyössä olisi otettava huomioon vakavaraisuusdirektiivejä koskeva EU:n lainsäädännön vahvistaminen, erityisesti rahoituspalvelualan palkitsemiskäytäntöjen osalta;

39.

pitää myönteisenä G20-ryhmän johtajien päätelmiä;

40.

kehottaa, että tulevan transatlanttisen talousneuvoston kokouksen osallistujia edistämään strategista transatlanttista yhteistyötä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi siten, että samalla kunnioitetaan täysimääräisesti kansalaisten perusoikeuksia ja kansalaisoikeuksia; korostaa, ettei teknologian leviäminen saa vääristää teollis- ja tekijänoikeuksien suojelujärjestelmää, joka mahdollistaa innovointiin kuuluvien rahoitus- ja liiketoimintariskien ottamisen;

41.

muistuttaa transatlanttiselle talousneuvostolle, että tietoyhteiskunta on keskeinen pilari transatlanttisella talousalueella, joka perustuu tietämyksen saatavuuteen ja uuteen malliin digitaalisen sisällön suojaamiseksi ja jakamiseksi suhteellisuutta noudattaen;

42.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa edistämään yhteisiä toimia, joilla varmistetaan, että kolmannet maat, etenkin Kiina, parantavat tuotantovaatimuksiaan EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusvaatimuksia vastaaviksi erityisesti leluissa, ja varmistamaan, että Atlantin molemmin puolin valvotaan tarkasti tuotteiden, erityisesti lelujen, turvallisuutta koskevan lainsäädännön noudattamista sekä tehostetaan kansallisia tarkastuksia;

43.

kehottaa komissiota kehittämään transatlanttisessa talousneuvostossa entistä vahvempia ja tehokkaampia rajat ylittäviä lainvalvontayhteistyön keinoja, jotta voidaan liittää kuluttajille vakavan vaaran aiheuttavia kulutustavaroita koskeva EU:n RAPEX-tietojenvaihtojärjestelmä Yhdysvaltojen kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevän komitean tietojenvaihtojärjestelmään sekä yhdistää EU:n kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkoston ja Yhdysvaltojen viranomaisten toimintaa;

44.

ehdottaa, että transatlanttinen talousneuvosto tukee sellaisen sitovan yhteistyövälineen käyttöönottoa, jonka avulla voidaan jäsentää ja helpottaa tuoteturvallisuutta koskevaa tietojenvaihtoa ja yhteisen yhteistyöohjelman kehittämistä;

45.

kehottaa komissiota tulevaa transatlanttisen talousneuvoston kokousta sekä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta silmällä pitäen nopeuttamaan sillä työn alla olevaa, huomattavasti viivästynyttä kahdenvälistä lainvalvontayhteistyösopimusta, jolla sen lainvalvontatoiminta ulotetaan Yhdysvaltoihin kuluttajansuojayhteistyötä koskevan EU:n asetuksen (6) ja turvallista verkkoa koskevan Yhdysvaltojen lain puitteissa;

46.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä yhdysvaltalaisten kumppaneidensa kanssa, jotta transatlanttinen talousneuvosto voisi tutkia keinoja kuluttajansuojan tehostamiseksi siten, että kuluttajien digitaaliset oikeudet otetaan asiaankuuluvasti huomioon, sekä viallisia tavaroita koskevien sääntöjen kehittämiseksi yhteistyössä;

47.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa edistämään EU:n ja Yhdysvaltojen tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyön lujittamista, jotta estetään vaarallisten tuotteiden ja etenkin vaarallisten lelujen päätyminen kuluttajille;

48.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa ottamaan esille, että EU on huolissaan Yhdysvaltojen yksipuolisesta säädöksestä, joka koskee Yhdysvaltoihin saapuvien laivakonttien täydellistä läpivalaisua ja jonka maan kongressi hyväksyi; katsoo, että transatlanttinen talousneuvosto voisi järjestää rahdin täydellistä läpivalaisua käsitteleviä seminaareja Brysselissä ja Washingtonissa, jotta lujitetaan EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäätäjien yhteisymmärrystä ja edistetään pikaisen ja kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävän ratkaisun löytämistä tähän ongelmaan; kehottaa komissiota arvioimaan tulevassa transatlanttisen talousneuvoston kokouksessa, millaisia kustannuksia tästä säädöksestä voi koitua liike-elämälle ja EU:n taloudelle ja miten se saattaa vaikuttaa tullitoimintaan;

49.

kehottaa määrätietoisesti edelleen Yhdysvaltojen lainsäätäjiä – ja kehottaa komissiota tekemään samoin transatlanttisessa talousneuvostossa – harkitsemaan uudelleen konttien täydellistä läpivalaisua koskevaa velvoitetta ja pyytää kehittämään yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa riskinhallinnan perusteella, mihin sisältyy EU:n ja Yhdysvaltojen kauppakumppanuusohjelmien vastavuoroinen tunnustaminen, Maailman tullijärjestön SAFE-standardien mukaisesti;

50.

kehottaa komissiota tulevan transatlanttisen talousneuvoston kokouksen valossa jatkamaan sellaisten tuotteiden vaatimustenmukaisuusvakuutusten vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvien menettelyjen virallista hyväksymistä, joille kolmansien osapuolten suorittama testaus on pakollinen, mikä koskee erityisesti tieto- ja viestintätekniikkalaitteita ja sähkölaitteita; kehottaa komissiota vaatimaan virallisten mittayksiköiden vastavuoroista tunnustamista ja erityisesti ainoastaan metrijärjestelmän mukaisesti merkittyjen EU-tuotteiden hyväksymistä Yhdysvalloissa, tutkimaan standardointia Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, käynnistämään standardeja koskevia pyöreän pöydän keskusteluja innovatiivisten ratkaisujen perusteella ja koordinoimaan toimia kansainvälisesti;

51.

pitää äärimmäisen tärkeänä, että transatlanttisessa talousneuvostossa käydään vuoropuhelua uuselintarvikkeista ja uusien tekniikoiden käyttämisestä elintarviketuotannossa; korostaa olevansa huolissaan kloonauksesta eläinten jalostuksessa;

52.

pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen hallitus on myöntänyt, että sen myrkyllisten aineiden valvontaa koskevaa lakia on uudistettava; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan yhteistyössä, jotta Yhdysvaltoihin saadaan sääntelyjärjestelmä, jolla taataan REACH-järjestelmän kanssa yhteensopiva suojelun taso;

53.

kehottaa tekemään transatlanttisessa talousneuvostossa yhteistyötä kaikissa asioissa, jotka vaikuttavat teollisuudenalojen sääntely-ympäristöön, ja soveltamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa noudatettua ”etusijan antaminen pienille” -lähestymistapaa, kun käsitellään lainsäädäntöä, jolla on transatlanttisia vaikutuksia;

54.

kannustaa transatlanttista talousneuvostoa pyrkimään yhteiseen energiastrategiaan, jolla tuetaan monipuolistumista ja edistetään ekotehokasta taloutta toimitusvarmuuden lisäämiseksi, ja kannustaa transatlanttista talousneuvostoa auttamaan biopolttoaineita koskevien kestävyyskriteerien lähentämisessä;

55.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa voimistamaan tutkimusalan yhteistyötä, jotta EU:n ja Yhdysvaltojen laajennetun tiede- ja teknologiasopimuksen potentiaalia kyettäisiin hyödyntämään paremmin;

56.

katsoo, että pääsy kolmansien maiden markkinoille on EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen huoli ja etu; uskoo, että transatlanttinen talousneuvosto voi olla merkittävässä asemassa, kun edistetään EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä lähestymistapaa kolmansien maiden kanssa luotaviin kauppasuhteisiin; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa pyrkimään siihen, että Yhdysvaltojen ja EU:n uusiin vapaakauppasopimuksiin sovellettaisiin yhtenäisempää lähestymistapaa, jotta tällaiset sopimukset voitaisiin yhdenmukaistaa, sosiaali- ja ympäristöstandardit mukaan lukien;

57.

kehottaa transatlanttista talousneuvostoa käsittelemään oikeudellista järjestelmää ja teknisiä standardeja epäselvien oikeudellisten ehtojen korjaamiseksi ja tässä yhteydessä käsittelemään sopimuksiin, velvollisuuksiin tai Yhdysvaltojen oikeusvarmuuteen liittyviä kysymyksiä;

58.

toivoo, että 28. lokakuuta 2009 Washington DC:ssä kokoontuva Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ministerikokous hyväksyy oikeus- ja poliisiyhteistyötä koskevan yhteisen julistuksen, joka kattaa erityisesti verkkoturvallisuuden;

59.

muistuttaa olevansa sitoutunut terrorismin torjuntaan ja uskovansa vakaasti tarpeeseen varmistaa turvatoimien ja kansalaisvapauksien ja perusoikeuksien suojelun välinen tasapaino, samalla kun varmistetaan yksityisyyden kunnioittaminen ja tietosuoja; vahvistaa, että välttämättömyys ja suhteellisuus ovat tärkeimpiä periaatteita, joita ilman terrorismin torjunta ei voi olla tehokasta;

60.

katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen vahva yhteistyö oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa edellyttää vakaata oikeudellista ja poliittista kehystä ja että vahvempi kumppanuus, joka kattaa parlamentaarisen ja demokraattisen ulottuvuuden, on olennaisen tärkeä, jotta voidaan tarttua tehokkaasti yhteisiin haasteisiin, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, tavalla, jossa otetaan johdonmukaisesti huomioon perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaate, oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ja poliisiyhteistyö, maahanmuuton hallinta ja turvapaikan hakemista koskevan oikeuden turvaaminen sekä kaikkien vilpittömässä mielessä toimivien kansalaisten viisumivapaan liikkumisen edistäminen näiden kahden alueen välillä;

61.

muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan unioni perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen ja että aina, kun Euroopan kansalaisten henkilötietoja välitetään kolmansiin maihin turvallisuuden nimissä, olisi kunnioitettava menettelyllisiä takeita ja puolustautumisoikeuksia sekä noudatettava kansallista ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä;

62.

muistuttaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen keskinäistä oikeusapua koskevan, 1. tammikuuta 2010 voimaan tulevan sopimuksen transatlanttisen kehyksen 4 artiklassa määrätään oikeudesta tutustua kohdennetusti taloudellisiin tietoihin kansallisten viranomaisten pyynnöstä ja että tämä saattaisi muodostaa SWIFT-tietojen siirrolle paremman oikeusperustan kuin ehdotettu väliaikainen sopimus;

63.

toteaa, että EU ja Yhdysvallat neuvottelevat tällaisten tietojen siirtoa koskevasta väliaikaisesta sopimuksesta, joka olisi voimassa raukeamislausekkeen nojalla enintään 12 kuukauden ajan, ja että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on saatava täysimääräisesti vaikuttaa uuteen sopimukseen, josta neuvotellaan sen rajoittamatta Lissabonin sopimuksen mukaisen menettelyn soveltamista ja jolla on varmistettava parlamentin edellä mainitun 17. syyskuuta 2009 antaman päätöslauselman 3 kohdassa esitettyjen ehtojen täyttäminen;

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltojen kongressille, transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun yhteispuheenjohtajille sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajille ja sihteeristölle.