8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/94

1.1

Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto käynnisti maaliskuussa 2000 kunnianhimoisen uudistusohjelman, jonka kasvu- ja työllisyystavoitteet asetettiin korkealle. Kilpailukyvyn kohentaminen osaamistaloudessa ja kestävä, työllisyyttä luova talouskasvu oli määrä yhdistää työpaikkojen laadun parantamiseen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen. Ohjelman saama laaja kannatus herätti toivoa siitä, että sen toteuttaminen toisi unionin laajentumishanketta lähemmäs Euroopan kansalaisia.

1.2

Kun otetaan huomioon tämänhetkinen taloustilanne, uhkaavat vuodeksi 2010 asetetut tavoitteet, varsinkin työllisyystavoitteet, jäädä saavuttamatta, mikä saattaa heikentää koko prosessin uskottavuutta. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että uskottavuusongelma voidaan ratkaista vain, jos kansalaiset voivat luottaa siihen, että kaikki poliittiset toimijat pyrkivät tarmokkaasti ja johdonmukaisesti toteuttamaan Lissabonin strategian ja sen samansuuntaiset ja yhtä tärkeät tavoitteet (kilpailukyvyn kohentaminen, uusia ja parempia työpaikkoja luova talouskasvu, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen sekä ekologisesti kestävä kasvu).

1.3

Koska ETSK on vakuuttunut siitä, että ”Lissabon-prosessi” ei tarvitse uutta strategiaa vaan pikemminkin politiikkaa, jolla todella halutaan saavuttaa itse asetetut tavoitteet toteuttamalla sopivia toimia ennen muuta jäsenvaltioissa, komitea haluaa tällä oma-aloitteisella lausunnolla täydentää lausuntoaan aiheesta ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen” (1), osoittaa keskeisiä työllisyyspoliittisia haasteita ja esittää prosessin jatkototeutusta vuoteen 2010 asti koskevia suosituksia.

2.1

Lissabonin strategiassa kilpailukyvyn kohentaminen ja kestäväpohjainen talouskasvu ovat keskeisiä välineitä, joiden avulla Euroopassa voidaan luoda uusia ja parempia työpaikkoja, vakauttaa sosiaaliturvajärjestelmät ja siten taata suoja köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan. ETSK pitää tätä kokonaisvaltaista poliittista lähestymistapaa yhtenä Lissabonin strategian huomattavista eduista.

2.2

Työllisyyspolitiikan alalla Lissabonin strategian tulisi antaa uusia virikkeitä Euroopan työllisyysstrategialle, vahvistaa aktiivisen työllisyyspolitiikan panosta köyhyyden torjunnassa, edistää yrittäjyyttä kasvun ja työllisyyden keskeisenä moottorina ja lisätä määrällisten tavoitteiden avulla työvoimaosuutta koko EU:n alueella.

2.3

Lissabonissa ei kuitenkaan syntynyt vain visio ”uusista työpaikoista” vaan myös siitä, että suoritus- ja kilpailukykyä luodaan ennen muuta edistämällä innovaatioita ja parantamalla työn laatua: investoinnit henkilöresursseihin, tutkimukseen, teknologiaan ja innovaatioihin asetettiin tärkeysjärjestyksessä samalle sijalle kuin työmarkkina- ja rakennepoliittiset linjaukset. Vastaavasti asetettiinkin lisää määrällisiä tavoitteita, kuten henkeä kohti laskettujen henkilöresurssi-investointien lisääminen ja elinikäisen oppimisen edistäminen (saadaan 12,5 prosenttia kaikista työikäisistä aikuisista osallistumaan jatkokoulutustoimiin, puolitetaan niiden vain peruskoulun suorittaneiden 18–24-vuotiaiden määrä, jotka eivät ole jatkaneet opintojaan), t&k-toimien osuuden korottaminen 3 prosenttiin BKT:stä (kaksi kolmannesta investoinneista on määrä tulla yksityissektorilta) ja lastenhoidon kehittäminen (hoitopaikan osoittaminen vähintään 33 prosentille alle neljävuotiaista lapsista ja vähintään 90 prosentille neljävuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista).

2.4

Tietystä alkuvaiheen menestyksestä huolimatta Eurooppa on vuoden 2005 alussa vielä kaukana kunnianhimoisista tavoitteistaan. Euroopan talouden kasvu on jo kolmatta vuotta peräkkäin hyvin matalaa ja selvästi sen potentiaalia pienempää. Talouden elpyminen on kokonaisuutena hidasta ja öljyn korkean hinnan ja suurten maailmanlaajuisten epätasapainoisuuksien vuoksi hyvin altista häiriöille. Väliarviona on kiihkottomasti todettava, ettei Lissabonin työllisyystavoitteita todennäköisesti saavuteta vuoteen 2010 mennessä.

2.5

Kaikki kolme kaaviota 1–3 (ks. jäljempänä: korkein esitetty arvo vastaa Lissabonin tavoitetta) osoittavat, miten epätodennäköistä on, että Lissabonin tavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2010 mennessä.

Kaaviot 1–3: Lissabonin työllisyystavoitteissa tapahtunut kehitys (4)

2.6

Jotta Lissabonissa asetettu 70 prosentin tavoite saavutettaisiin, täytyisi 15 vanhassa jäsenvaltiossa luoda vuoteen 2010 mennessä noin 15 miljoonaa ja 25-jäsenisessä EU:ssa 22 miljoonaa uutta työpaikkaa eli yli 3 miljoonaa työpaikkaa vuodessa; tämä on yhtä paljon kuin 15 vanhassa jäsenvaltiossa luotiin vuonna 2000, joka oli työllisyyden kannalta paras vuosi yli kymmeneen vuoteen.

2.7

EU:n laajentuminen tuo uutta taloudellista dynamiikkaa koko Eurooppaan, mutta vaikuttaa myös työllisyyden kehitykseen. Kuten kaavioista näkyy, uusissa jäsenvaltioissa työllisyysaste on selvästi alempi kuin 15 vanhassa jäsenvaltiossa. Vielä 90-luvun lopulla näin ei varsinkaan naisten osalta ollut. Toisaalta talous kehittyy tällä hetkellä uusissa jäsenvaltioissa huomattavasti dynaamisemmin, ja kasvuasteet ovat eräissä niistä selvästi yli 4 prosenttia. Euroopan unionin tulee työllisyysstrategiaansa laatiessaan kiinnittää erityistä huomiota uusien jäsenvaltioiden tarpeisiin, jotta kyseiset maat voivat todella saavuttaa yhteisönlaajuiset työllisyystavoitteet. Tässä yhteydessä esimerkiksi lähentymiskriteerit tulee euroalueeseen liittymistä ajatellen asettaa sellaisiksi, etteivät ne haittaa vaan edistävät talouden ja työllisyyden kasvua. ETSK on jo käsitellyt näitä aiheita laajasti liittyvien valtioiden kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa neuvoa-antavissa sekakomiteoissa.

3.1

Edellä hahmoteltu heikko työllisyystilanne johtuu epäilemättä pitkälti talouden kehityksestä. Lissabonin strategia perustuu olettamukseen, että BKT:n reaalikasvu on keskimäärin 3 prosenttia vuodessa. Odotetun noususuhdanteen sijaan taloudellinen tilanne on kuitenkin vuodesta 2000 huonontunut nopeasti. Kasvuaste oli seuraavina vuosina erittäin pieni: 1,7 prosenttia vuonna 2001, vuonna 2002 1 prosentti ja vuonna 2003 vain 0,8 prosenttia.

3.2

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna on selvää, että työllisyyspoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos onnistutaan käynnistämään kestävä noususuhdanne. Kasvumahdollisuuksien parantamiseksi ja täystyöllisyyden saavuttamiseksi on luotava sekä ulkoista että sisäistä kysyntää edistävät perusedellytykset. ETSK on viime aikoina todennut tähän liittyen useaan otteeseen, että tämä edellyttää ”tervettä makrotaloudellista toimintaympäristöä” EU:n tasolla. Tähän kuuluu ennen kaikkea sellainen makrotalouspolitiikka, joka jättää talouden kasvun pysähtyessä jäsenvaltioille liikkumavaraa suhdannepoliittisiin toimiin talous- ja finanssipolitiikassa ja joka talouden kasvuvaiheessa luo tarvittavaa liikkumavaraa.

3.3

Kolmen viime vuoden aikana tapahtuneen kasvun heikkenemisen (vielä vuonna 2000 15-jäsenisen EU:n kasvuaste oli 3 prosenttia) syyt ovat olleet pääasiassa makrotaloudellisia, eivät niinkään rakennepoliittisia. Siksi komitea on useaan otteeseen painottanut, että tämä tosiseikka on otettava huomioon talouspolitiikan suuntaviivojen suosituksissa. (6) Euroopan ostovoiman heikkouden tasapainottamiseksi suurten kysynnän osatekijöiden, kulutuksen ja investointien (yksityisten sekä julkisten), on piristyttävä tuntuvasti. Eurooppa positiivisine kauppataseineen ja kasvavine vientilukuineen on täysin kilpailukykyinen. Sitä vastoin sisäisen kysynnän kasvu on pysähtynyt. Rakenneuudistukset onnistuvat vain nykyistä suotuisammassa makrotaloudellisessa ympäristössä. Palkkoja ei tule nähdä vain tarjontapuolen kustannustekijänä, vaan ne määräävät oleellisesti myös kysyntäpuolta ja siten myös toimipaikkaansa sidoksissa olevien yritysten — etenkin pk-yritysten markkinanäkymiä. Saksan esimerkki osoittaa, että tiukka palkkakuri voi kyllä vahvistaa tarjontapuolta, mutta samalla se kysyntää heikentämällä estää noususuhdanteen käynnistymistä. Vaikka palkkaneuvotteluihin sisältyy useita ratkaisevia seikkoja, on todettava, että mukauttamalla reaalipalkkojen kehitys kulloisenkin valtion kokonaistaloudelliseen tuotannon kasvuun varmistetaan yhtäältä riittävä kysynnän kehitys ja toisaalta Euroopan keskuspankin vakausponnistelut. Tämän talouspoliittisen suuntauksen avulla Euroopassa voidaan päästä kestävään ja vakauteen pyrkivään talouskasvuun.

3.4

Viime vuosina eurooppalaisissa poliittisissa suosituksissa on ollut vallalla näkemys, jonka mukaan Euroopan työmarkkinoiden ongelmina ovat rakenteelliset seikat (kuten työmarkkinaosapuolten palkkapolitiikka, työmarkkinoiden jäykkä sääntely, liian lyhyet työajat, työntekijöiden liikkumattomuus ja joustamattomuus). Useimmissa jäsenvaltiossa työllisyyspolitiikan painotukset onkin viime vuosina asetettu vastaavasti. Sitä vastoin työllistettävyyden edistäminen tai pätevyyspuutteiden korjaaminen ja epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien integroiminen työmarkkinoille joutuivat selvästi taka-alalle.

3.5

ETSK on tähän liittyen jo moneen otteeseen huomauttanut, että sosiaalietuuksien ja työntekijöiden tulojen leikkaukset sekä riittämättömät investoinnit henkilöresursseihin heikentävät sisäistä kysyntää, mikä puolestaan kärjistää talouden ongelmia ja haittaa työn tuottavuuden kehittymistä. Muutenkin tämä yksipuolinen tarjontaan keskittyminen on ristiriidassa Lissabonin kokonaisvaltaisten tavoitteiden ja erityisesti tuottavuuden lisäämistä ja työpaikkojen laadun parantamista koskevien tavoitteiden kanssa. Varmaa on joka tapauksessa, että työmarkkinapolitiikka, jossa painotetaan liian vähän täydennyskoulutusta ja pakotetaan koulutettuja työttömiä ottamaan vastaan vain vähän ammattitaitoa vaativia töitä, vaikuttaa kielteisesti työn tuottavuuteen. ETSK katsoo, että vain työllisyyden ja työn tuottavuuden lisääminen rinnakkain — mitä myös komissio on nyttemmin vaatinut — muodostaa asianmukaisen strategian. Luonnollisesti syntyy myös vähän koulutusta vaativia työpaikkoja. Niiden kohdalla on kiinnitettävä huomiota työ- ja sosiaalilainsäädännön noudattamiseen.

3.6

Eurooppalaisessa työllisyyskeskustelussa pääteemana on nykyisin työllisyysasteen kohottamisen tarve. Lissabonin strategisena tavoitteena on työllisyyden edistäminen parhaana köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisykeinona. Tämä edellyttää ”työn laadun parantamisen” strategiaa eikä työpaikkojen luomista hinnalla millä hyvänsä. Näin ollen Euroopan täystyöllisyyteen johtavaan tiehen tulee liittyä asianmukaiset palkat, sosiaaliturva ja tiukat työoikeudelliset normit. ETSK kehottaa kiinnittämään Lissabonin strategian toteuttamisessa tulevaisuudessa enemmän huomiota työn laatuun varsinkin rakenneuudistustoimien yhteydessä.

3.7

Tällä ETSK ei suinkaan tarkoita, että uudistukset työmarkkinoilla tai muilla aloilla olisivat työpaikkojen luomisen kannalta merkityksettömiä. Se katsoo kuitenkin, että uusien ja parempien työpaikkojen luomiseksi nykytilanteessa on ennen kaikkea saatava talous kasvuun ja edistettävä järkevästi suunniteltuja rakenneuudistuksia. Ainoastaan siten on mahdollista parantaa uudistusten tehoa ja hyväksyttävyyttä. Makrotalouspolitiikan ja rakenneuudistusten on täydennettävä toisiaan, mutta ne eivät saa korvata toinen toistansa.

4.1

Eurooppalaisten yritysten innovaatiokyky on ratkaisevan tärkeä talouden dynamiikan kannalta. Ilman uusia ja parempia tuotteita ja palveluja ja ilman tuottavuuden kasvua Eurooppa joutuu taloudellisesti ja työllisyyspoliittisesti jälkijunaan. Tuottavuuden lisääntyminen merkitsee myös muutosta työelämässä, mutta ei aina tai välittömästi myönteiseen suuntaan. Sosiaalisista ja taloudellisista innovaatioista luopuminen johtaa kuitenkin varmasti syöksykierteeseen. Tämän muutoksen vaikutuksia työmarkkinoihin on seurattava ja vaimennettava sosiaalisilla toimilla.

4.2

Talouskasvu ja investointeja suosiva toimintailmasto ovat keskeisiä edellytyksiä uusien työpaikkojen luomiselle ja vanhojen säilyttämiselle; Euroopan sisämarkkinoilla tästä vastaavat huomattavassa määrin uudet yritykset ja pk-yritykset. (7) Pienet ja mikroryitykset ovat vankasti juurtuneet paikalliseen talouteen ja hyötyvät siksi erityisen paljon vakaasta ja kasvavasta sisäisestä kysynnästä. ETSK onkin jo useaan otteeseen kehottanut kiinnittämään työllisyyskysymyksissä erityistä huomiota myös yrittäjyyden kehittämiseen, yrityksen jatkamista edistävään politiikkaan sekä sellaisten yritysten perustamisen tukemiseen, jotka luovat uusia työpaikkoja innovaatioiden avulla. (8) Usein juuri pk-yritysten on pakko olla erityisen innovatiivisia selviytyäkseen kilpailussa markkinoilla. Tässä yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota myös pienimpien yritysten tukemiseen. Tässä mielessä on syytä antaa yrityksille mahdollisuus hyödyntää täysimittaisesti innovaatiopotentiaalinsa etenkin parantamalla rahoituksen saatavuutta, yksinkertaistamalla yritysjohdon hallintoteknisiä menettelyjä ja tehostamalla koulutusta.

4.3

ETSK on lisäksi usein huomauttanut, että ihmiset tietoineen ja valmiuksineen ovat tietoon perustuvan yhteiskunnan merkittävin innovaatio- ja edistysvoimavara. (9) Euroopan on löydettävä keinoja laajentaa päteviin ihmisiin, tieteeseen, tutkimukseen ja teknologiaan perustuvaa potentiaaliaan ja muuttaa se markkinoitaviksi uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi ja siten työpaikoiksi. Tämä edellyttää kaikkien väestöryhmien laajaa osallistumista koulutukseen, hyvää ammattikoulutusta sekä korkeakouluista työelämään siirtymisen tehostamista. Yhteiskunnallista ilmastoa on kehitettävä niin, että koulutuksesta tulee itsestäänselvyys eikä korkea-asteen koulutusta pidetä etuoikeutena. OECD:n tuoreet tutkimukset ovat jälleen tuoneet esiin monien jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien heikkoudet. (10) Pula tieteenharjoittajista ja ammattitaitoisesta työvoimasta muodostaa talouteen pullonkauloja ja heijastaa samalla koulutuksen saatavuuden vääristymiä. Perus- ja jatkokoulutuspolitiikassa tarvitaan pikaisia toimia. Missä viipyvät esimerkiksi investoinnit, joilla

4.4

ETSK on tässä yhteydessä muistuttanut moneen kertaan, kuinka tärkeää on ottaa yleinen vastuu perus- ja jatkokoulutuksen alalla, ja todennut samalla, että ammattipätevyyteen investoiminen ei ole vain julkisen sektorin vaan myös yritysten ja yksittäisten kansalaisten asia, sillä elinikäinen oppiminen hyödyttää niin työntekijöitä, yrityksiä kuin koko yhteiskuntaa. (11) Ammattikoulutusta ja koko elämän ajan jatkuvaa perus- ja jatkokoulutusta ei tule tarkastella erillisinä ilmiöinä, vaan ne tulee pikemminkin käsittää työntekijöiden urasuunnittelun peruselementeiksi. Ikäryhmään tai koulutukseen katsomatta täydennyskoulutukseen osallistumiseen tulisi motivoida ja tarjota riittävästi mahdollisuuksia. Pätevyyden ja innovointivalmiuksien kehittyminen edellyttää näin ollen myös yritystasolla vastaavia investointeja perus- ja jatkokoulutukseen sekä innovaatioita suosivan yrityskulttuurin kehittämistä.

4.5

Nykyään ei kuitenkaan riitä, että yksittäiset ihmiset ovat luovia ja oppimiskykyisiä. Yrityksen itsensä täytyy olla oppimiskykyinen, eli sen tulee pystyä omaksumaan uutta tietoa ja muuttamaan se markkinointikelpoisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Innovaatiokyky on keskeinen kilpailutekijä. Tulevaisuuden innovaatioiden perustan varmistamiseksi on tiede ja tutkimus asetettava tärkeysjärjestyksessä kärkipäähän. Sekä julkisessa että yksityisessä tutkimusjärjestelmässä piilevät mahdollisuudet on hyödynnettävä kattavasti ja verkotettava tehokkaasti. Tässä mielessä on tärkeää, että innovaatioita ja tutkimusta tuetaan ja t&k-menot nostetaan Lissabonin tavoitteen mukaisesti 3 prosenttiin BKT:stä, mistä määrästä kahden kolmasosan on tarkoitus tulla yksityissektorilta. (12) Sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla tulisi vahvistaa julkista tukea t&k-toiminnalle ja varsinkin kasvua edistäville keskeisille tekniikoille, jotta laajennetaan tieteellistä perustaa ja tehostetaan vipuvaikutusta yksityisen sektorin t&k-investointeihin. Samalla jäsenvaltioiden ja Euroopan komission tulisi yrittää julkisia hankintoja uusiin, tutkimukseen ja innovaatioihin perustuviin tuotteisiin ja palveluihin.

4.6

Myös työn innovatiivinen organisointi ja innovaatioiden hallinta ovat tärkeä aihe pienille ja keskisuurille yrityksille. Monet niistä ovat kehittäneet omia erityisiä ratkaisumallejaan ja ovat ”globaaleja toimijoita”, toiset taas tarvitsevat erityistä innovaationeuvontaa, joka tähtää innovaatiojohtamisen ohella oppimista edistävän työympäristön luomiseen sekä työntekijöiden erityisten koulutustarpeiden tyydyttämiseen. Verkottuminen ja tiedon hallinta voivat auttaa pk-yrityksiä hyödyntämään yhdessä uutta tietopotentiaalia. (13) Tämä kulttuurinen aukko on tukittava, jotta pk-yritykset voivat hyötyä tehokkaammin perustutkimuksesta. Ollakseen innovatiivisia pk-yritykset tarvitsevat lisäksi vankan perusrahoituksen ja mahdollisuuden saada riskipääomaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa myös, että EU:n sisämarkkinoita koskevien direktiivien vaikutuksia pk-yrityksiin on tutkittava ja että direktiivejä on mahdollisesti paranneltava (esim. rahoitusmarkkinoiden vapauttamista tai Basel II -sopimusta koskevat direktiivit).

4.7

Erittäin tuottava teollinen ydin on nyt ja tulevaisuudessa myös EU:n talouden menestyksen perusta. Teollisuus ja palveluala ovat riippuvaisia toisistaan. Innovaatioalue tarkoittaa myös sitä, että tutkimusta ja kehittämistä suunnataan määrätietoisesti osaamis- ja palveluyhteiskunnan tarpeiden mukaan, ja tässä yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota uusien työllistämismahdollisuuksien hyödyntämiseen muillakin kuin perinteisillä tuotantoteollisuuden aloilla. Lissabonin strategia edellyttää huipputeknologian edistämisen ohella myös keskittymistä palvelutalouteen. Tämä edellyttää sitä, että yhteiskuntaan liittyvät palvelut arvioidaan uudelleen, julkiseen talouteen kohdistuvaa painetta kevennetään ja suorituskykyisen julkishallinnon merkitys talouskehityksen kannalta tunnustetaan. Sellaiset avainsanat kuin koulutus, liikkuvuus, yksilöllistäminen, väestökehityksen sekä hoito- ja terveyspalveluihin kohdistuvat vaatimukset, perhe- ja työelämän yhdistäminen sekä viestinnän ja vapaa-ajan vieton muotojen muuttuminen ovat osoitus uudesta sosiaalisten, henkilökohtaisten mutta myös kaupallisten palvelujen tarpeesta. Niiden ammatillinen kehittäminen on usein vasta alussa. (14) Tässä yhteydessä ETSK on jo monta kertaa muistuttanut osuus- ja yhteisötalouden ja kolmannen sektorin merkityksestä innovaatioille ja työllisyydelle. (15)

4.8

Innovaatio riippuu lähinnä ihmisistä, luovuudelle jätetystä tilasta, koulutuksesta, osaamisesta, oppimiskyvystä ja työorganisaatiosta. Riippumattomuus, itsemääräämisoikeus ja osallistumisoikeus ovat keskeisiä tekijöitä. Tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeää on työsuhteiden ja työntekijöiden osallistumisrakenteiden uudelleenjärjestäminen. Vakaat työmarkkinasuhteet edistävät innovaatioita. Näin ollen heikentämällä edunvalvontamahdollisuuksia ja työsuhteiden järjestämistä ja siten työntekijöiden perusoikeuksia niiden vahvistamisen sijasta luodaan uusia innovaatiojarruja. ETSK huomauttaakin, että käsillä oleva ehdotus palvelualan sisämarkkinoita säänteleväksi puitedirektiiviksi ei saa johtaa nykyisten sosiaali-, palkka- ja turvatasojen alenemiseen.

5.1

Innovaatioihin ja muutokseen uskaltautuminen edellyttää oma-aloitteisuuden lisäksi myös yhteiskunnan tukea. Riskinottovalmius ja sosiaaliturva kulkevat käsi kädessä. Monet ovat tässä riippuvaisia yhteiskunnallisista palveluista, jotka mahdollistavat uusiin aloitteisiin ryhtymisen ja niiden toteuttamisen. Euroopan sosiaalisen mallin keskeisen piirteen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, organisointi ja innovaatiot kuuluvat yhteen. Hyvinvointivaltion on kuitenkin otettava aina huomioon uudet vaatimukset. Tähän liittyen ETSK katsoo, että Lissabonin työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos sosiaalipolitiikan toimintakenttää vahvistetaan ja sosiaalisten vähimmäismääräysten politiikkaa ainakin Euroopan työ- ja elinolojen yhtenäistämiseksi jatketaan. Laajentuneessa unionissa tämä on erityisen tärkeää, sillä hyvinvointierot EU:ssa kasvavat.

5.2

Jotta torjutaan kilpailuetujen hankkiminen sosiaalisia standardeja alentamalla, on EU:n lainsäädännön nykyiset säännökset työoloista, työterveydestä ja -turvallisuudesta, työntekijöiden oikeuksista, sukupuolten tasa-arvosta ja henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien kunnioittamisesta pantava paremmin täytäntöön ja niitä on kehitettävä. Tämä koskee myös työaikakysymyksiä.

5.3

ETSK on useaan otteeseen, esimerkiksi ”työllisyystyöryhmästä” antamassaan lausunnossa ”Työllisyyspoliittiset toimenpiteet” maininnut tarpeellisia ja toteuttamiskelpoisia innovaatioita seuraavilla aloilla (16):

5.4

Tässä yhteydessä komitea on painottanut mm. seuraavia seikkoja:

5.5

ETSK on korostanut, että on tehtävä enemmän naisten työllisyysasteen lisäämiseksi ja niiden esteiden poistamiseksi, jotka edelleen pitävät naisia poissa työmarkkinoilta, ja puututtava samalla johdonmukaisesti yhä esiintyvään epätasa-arvoisuuteen (varsinkin palkoissa). Koska naisten suurempi osallistuminen työelämään riippuu ratkaisevasti perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta — ja tämä koskee yhtä lailla miehiä — on tässä Lissabonin tavoitteessa pyrittävä etenemään määrätietoisesti. ETSK suhtautuu siksi myönteisesti jäsenvaltioille esitettyyn kehotukseen varmistaa kaikilla tasoilla ja siten myös julkisin toimin, että suurelle yleisölle on tarjolla riittävästi laadukkaita ja kohtuuhintaisia, lapsille ja muille hoitoa tarvitseville (esim. vanhemmille sukulaisille, sairaille) tarkoitettuja hoitopaikkoja. Jäsenvaltioiden tulisi noudattaa nykyisten työllisyyspolitiikan suuntaviivojen asianomaisia suosituksia asettamalla konkreettisia tavoitteita ja kehittämällä niiden saavuttamiseksi vastaavia toimintasuunnitelmia.

5.6

Lisäksi Lissabonin strategiaa toteutettaessa on työllisyyden sekä kaikkia sosiaalisesti syrjäytyneitä ja vähäosaisia väestöryhmiä koskevan osallistamisen aloilla otettava asianmukaisesti huomioon syrjinnän torjunta ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen. Jäsenvaltioita tulisi tässä yhteydessä painokkaasti kehottaa jatkamaan kansallisissa toimintasuunnitelmissaan asianmukaisia toimia syrjinnän torjumiseksi.

5.7

Sosiaalipolitiikan tulevaisuutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa todettiin vasta äskettäin, että yleinen käsitys, jonka mukaan sosiaaliturva haittaa kilpailukykyä, talouskasvua ja korkean työllisyysasteen saavuttamista, ei ole empiirisesti puolustettavissa, ja että esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Itävallassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa suorituskykyinen talous ja sosiaaliturvan korkea taso kulkevat käsi kädessä (19). Kilpailukykyisimmät maat investoivat suhteellisen paljon sosiaalipolitiikkaan ja sosiaaliturvajärjestelmiin, ja samalla niiden työllisyysaste on korkea ja köyhyysluvut sosiaalisten tulonsiirtojen seurauksena matalat. Nyt tarvitaan sosiaaliturvajärjestelmien tasapainoista modernisointia ja parantamista, jotta ne voidaan mukauttaa tämän päivän olosuhteisiin (esim. väestökehitykseen) heikentämättä niiden sosiaalisia turvatehtäviä. Pitkän aikavälin rahoitusta varmistettaessa on näin ollen otettava huomioon myös sellaiset kriteerit kuin sosiaalinen asianmukaisuus, yleinen saatavuus ja palvelujen korkea laatu.

5.8

Useimmissa Euroopan maissa sosiaaliturvan rahoitus perustuu pääasiassa työntekijöiden ja työnantajien maksamiin sosiaaliturvamaksuihin. Nämä maksut ovat osaksi nousseet sellaiselle tasolle, että ne voivat haitata työpaikkojen luomista.

5.9

Yhteen Lissabonin tavoitteista kuuluu myös ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuuden lisääminen. Komission mukaan olisi luotava 7 miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta 50 prosentin tavoite voidaan saavuttaa. ETSK on jo aiemmin todennut, että se pitää todellisen työmarkkinoilta poistumisiän korottamista mielekkäänä tavoitteena asianmukaisin taloudellisin ja poliittisin ehdoin ja osana aktiivisen ikääntymisen strategiaa. Monet jäsenvaltiot ovat eläkeuudistuksissaan pitäneet keskeisenä tavoitteena pelkkää lakisääteisen eläkeiän korottamista ja tässä yhteydessä yhä enemmän rajoittaneet varhaiseläkkeelle pääsyä tai estäneet sen kokonaan. Tämä perustuu siihen yksipuoliseen oletukseen, että ikääntyneiden työntekijöiden poistuminen työelämästä johtuu lähinnä asianomaisten yksilöiden tahdosta ja eläkevakuutusjärjestelmien tarjoamien kannusteiden puutteesta. Muut tärkeät näkökohdat jätetään huomiotta. Jäsenvaltioiden tulisi tässä yhteydessä tarjota kannustimia, jotta työntekijät lykkäisivät vapaaehtoisesti lähtöään työelämästä laissa säädetyn eläkeiän rajoissa ja jotta yrityksiä tuettaisiin tätä tukevien työpaikkojen luomisessa ja työolojen kehittämisessä.

5.10

ETSK yhtyy työllisyyttä, sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa ja Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa pohtineiden korkean tason työryhmien vetoomuksiin sellaisten toimintatapojen puolesta — joita jo eräissä jäsenvaltioissa (Suomi ja Ruotsi) harjoitetaankin –, jotka perustuvat työn laatuun ja täydennyskoulutukseen. Jotta 55–64-vuotiaiden ikäryhmä voi vuonna 2010 olla tuottavassa työssä, tarvitaan ensisijaisesti ikääntyneiden työntekijöiden työnteon mahdollistavia työmarkkinoita. Tämä edellyttää kaikilta toimijoilta aktiivista panosta, johon kuuluu myös ammattipätevyyden kehittäminen. Työkyvyn säilyttämiseksi tarvitaan investointeja tuottavaan täydennyskoulutukseen sekä ehkäiseviä toimia terveyden suojelun ja edistämisen alalla. Ikääntyneiden työntekijöiden tilanteen muuttamiseen pyrkivä politiikka puree kuitenkin liian myöhään, jos sitä aletaan soveltaa vasta 40–50-vuotiaiden ikäryhmään. Tästä syystä henkilöstöhallinto, jossa otetaan huomioon ikä työsuhteen alusta lähtien, on yhtä tarpeellinen kuin ikääntyneet työntekijät huomioon ottavat työympäristön järjestelyt (etenkin fyysistä ja psyykkistä rasitusta vähentävät työaikamallit). (22)

—

Lissabonista lähtien on ollut havaittavissa myönteisiä pyrkimyksiä synkronisoida työllisyyspolitiikan koordinointi ajallisesti talouspolitiikan koordinoinnin kanssa. Ongelmana on edelleen sisällöllisen yhteensovittamisen puute. Sen yhteydessä on varmistettava, että työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja talouspolitiikan suuntaviivat voidaan nivoa toisiinsa yhtenäisesti ja yhdenvertaisesti.

—

Eri toimijoiden (hallitukset, EKP, työmarkkinaosapuolet) tehokkaaseen koordinointiin päästään vain, jos myös raha- ja budjettipolitiikka ottaa vastuuta kasvusta ja työllisyydestä ja tämä heijastuu myös talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin.

—

Tässä yhteydessä on myös otettava paremmin huomioon komission uudistusehdotukset vakaus- ja kasvusopimuksen muuttamisesta vahvemmin kasvua edistävään suuntaan, jota myös Lissabonin strategiaa arvioinut korkean tason asiantuntijaryhmä suositti, esim. poistamalla nimenomaisesti kasvua ja työllisyyttä edistävät investoinnit alijäämälaskelmista. Neuvoston tehtävänä on komission ehdotuksesta määrittää, mitä investointeja pidetään unionin edun mukaisina strategisina investointeina.

—

Tämän on tapahduttava sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla. Reaalipoliittisesti hyödynnettynä makrotaloudellisella vuoropuhelulla voidaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden näkemykset huomioon ottaen edistää huomattavasti parempaa hallintotapaa ja prosessin onnistumista kokonaisuudessaan. Se on ainoa foorumi, jossa kaikki talous- ja työllisyyspolitiikasta vastaavat toimijat voivat käydä avointa keskustelua siitä, miten EU:ssa parhaiten saavutetaan kasvua ja työllisyyttä edistävä politiikkakokonaisuus.

—

Jäsenvaltioissa on — niiden täyttä itsemääräämisoikeutta kunnioittaen — varmistettava työmarkkinaosapuolten asianmukainen osallistuminen etenkin rakenneuudistuksiin sekä ammattipätevyyttä ja innovaatioita koskeviin kysymyksiin, mutta myös Euroopan työllisyysstrategian toimeenpanoa koskevaan keskusteluun ja toimeenpanon kaikkiin vaiheisiin (laadinta, toteutus, kansallisten työllisyyssuunnitelmien arviointi). (23)

—

Jotta EU:ssa voidaan noudattaa menestyksekkäästi työllisyyspoliittista kokonaisstrategiaa, on yhteistyötä monien Lissabonin strategian kannalta merkityksellisten ministerineuvoston kokoonpanojen välillä tehostettava. Erityisesti tarvitaan talous- ja rahoitusasioiden neuvoston tiivistä yhteistyötä kilpailuasioiden neuvoston sekä työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaavan neuvoston kanssa.

—

Tällaista parempaa koordinointia tarvitaan varsinkin valmisteltaessa kevään huippukokouksia: Lissabonin prosessi on laaja-alainen, eikä sitä saa jättää vain talous- ja rahoitusasioista vastaavien ministerien hoidettavaksi.

—

Kun kasvuaste 15-jäsenisessä EU:ssa oli 3 prosenttia vielä vuonna 2000, on todettava, että viime vuosien kasvun heikkouden syyt ovat ennen muuta makrotaloudellisia eivätkä niinkään rakennepoliittisia. Tämä tosiasia tulisi ottaa huomioon Euroopan talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen suosituksissa.

—

Kysynnän osatekijöitä, kulutusta ja yksityisiä sekä julkisia investointeja, on elvytettävä tuntuvasti Euroopan ostovoiman heikkouden tasoittamiseksi. Tähän tukeutuen ja suunnittelemalla rakenneuudistukset järkevästi siten, etteivät ne heikennä sisäistä kysyntää entisestään, voidaan edistää merkittävästi uusien työpaikkojen luomista.

—

Tässä mielessä työllistettävyyden edistäminen, pätevyyspuutteiden poistaminen sekä heikommassa asemassa olevien ryhmien integroiminen työmarkkinoille on asetettava erityisasemaan.

—

Kokonaisuutena EU selviytyy tällä hetkellä hyvin maailmanlaajuisessa kilpailussa, ja sen kauppatase on tasapainossa, mutta kasvuaste riittämätön. Maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopan on tukeuduttava vahvuuksiinsa. Se ei voi kilpailla Aasian ja Afrikan maiden kanssa palkkojen mataluudella. Sen sijaan sen on edelleen panostettava laajapohjaiseen innovaatiopolitiikkaan ja paljon lisäarvoa tuottavien kehittyneiden tuotteiden ja palvelujen tuotantoon.

—

Vapaakaupan myönteisten vaikutusten edellytyksiä ovat kauppatavaroiden hintoja vääristämätön valuuttakurssijärjestelmä sekä kaikkien kauppaa harjoittavien maiden välinen työnjako, joka mahdollistaa palkkojen nousun tuottavuuden lisääntymisen mukaan. Kumpikaan näistä edellytyksistä ei tätä nykyä täyty, ja niiden tulisi olla EU:n poliittisten vastuuhenkilöiden tavoitteena.

—

ETSK kehottaa kiinnittämään Lissabonin strategian jatkototeutuksessa enemmän huomiota työn laatuun etenkin rakenneuudistustoimia toteutettaessa.

—

Nimenomaan pienet ja keskisuuret yritykset vastaavat talouskasvusta ja uusista työpaikoista Euroopan sisämarkkinoilla. Siksi yrittäjyyttä on tuettava ja yrittäjyyspotentiaali on hyödynnettävä täysimittaisesti ennen muuta parantamalla rahoituksen saatavuutta, yksinkertaistamalla yritysjohdon hallinnollisia menettelyjä ja tehostamalla koulutustoimia. (24)

—

Tukea tulisi antaa varsinkin niille yrityksille, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja innovaatioiden avulla. Tämä on paljon tärkeämpää kuin pelkkä yritysten määrän lisääntyminen.

—

ETSK yhtyy Wim Kokin johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän Lissabonin strategiasta laatimaan raporttiin ja katsoo, että Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on otettava kantaakseen enemmän vastuuta. Yksittäisten tavoitteiden saavuttamatta jääminen on toistaiseksi vaikuttanut hyvin vähän politiikan suunnitteluun valtioiden tasolla. Julkinen ”häpeäpaaluun sitominen” täyttää tehtävänsä vain osittain.

—

Yleiset työllisyystavoitteet on purettava vastaaviksi kunnianhimoisiksi kansallisiksi tavoitteiksi, avoimuutta on lisättävä ja jäsenvaltioissa on käytävä nykyistä laajempaa keskustelua Lissabonin tavoitteiden toteutumista koskevan kansallisen kertomuksen (tai toimintasuunnitelman) pohjalta.

—

Vertailuanalyysit tulee tehdä siten, että niissä esitetään kunkin jäsenvaltion suhteellinen asema ja niistä voidaan tehdä mielekkäitä poliittisia päätelmiä.

—

Vuoden 2000 lähtöarvojensa perusteella tiettyjen jäsenvaltioiden on ponnisteltava toisia enemmän saavuttaakseen Lissabonin yleisen työllisyystavoitteen. Myös valtioiden, joiden työllisyysaste on yli tai lähes 70 prosenttia, on toimittava yhtä lailla kuin niiden, jotka jäävät tämän rajan alle. Tässä mielessä tulisi kiinnittää enemmän huomiota työllisyyden kehitykseen kuin pelkkään työllisyysasteiden vertailuun.

—

Jotta prosessi onnistuu, on edistettävä todellisia valtiotason uudistuskumppanuuksia, joihin Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2004 esittämän kehotuksen mukaisesti kuuluu asianmukaisella tavalla myös työmarkkinaosapuolia; lisäksi jäsenvaltioiden parlamenteille on sälytettävä enemmän vastuuta.

—

Euroopan unionin tulee työllisyysstrategiaansa laatiessaan kiinnittää erityistä huomiota uusien jäsenvaltioiden tarpeisiin, jotta kyseiset maat voivat myös todella saavuttaa yhteisönlaajuiset työllisyystavoitteet.

—

Myös tässä on kiinnitettävä erityistä huomiota työmarkkinaosapuolten asianmukaiseen ja tehokkaaseen osallistumiseen työllisyysstrategian kaikkiin vaiheisiin.

—

Mahdollista euroalueeseen liittymistä ajatellen lähentymiskriteerit tulee asettaa sellaisiksi, etteivät ne haittaa vaan edistävät talouden ja työllisyyden kasvua.

—

EU:n työllisyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös eurooppalaisia kasvualoitteita, jotka menevät pelkkää jo hyväksyttyjen EIP-hankkeiden ennakointia pidemmälle. Jo vuonna 2003 julkaistussa Sapirin selvityksessä esitettiin eräitä merkittäviä ehdotuksia suhdanteisiin mukautetun talousarvion suuntaan.

—

Myös komission esittämät unionin rahoitusnäkymät vuosiksi 2006–2013 sisältävät mielenkiintoisia ehdotuksia, kuten ajatuksen kasvun mukauttamiseen tarkoitetun rahaston perustamisesta. Näitä pohdintoja on jatkettava ja pyrittävä kaikin voimin siihen, että EU:n tulevasta budjetista voidaan toteuttaa tehokkaita eurooppalaisia kasvu- ja työllisyysaloitteita.

—

Tässä yhteydessä on varmistettava, että käyttöön asetetut varat käytetään varsinkin laajentumismaissa tehokkaasti Lissabonin kasvu- ja työllisyystavoitteiden johdonmukaiseen toteuttamiseen.

—

Lissabonin prosessin menestys riippuu myös siitä, mitä Euroopan kansalaiset siitä ajattelevat. ETSK on valmis tarjoamaan eurooppalaisen työllisyyspolitiikan puitteissa käyttöön asiantuntemuksensa ja panoksensa Lissabonin strategian ymmärtämiseksi ja sen välittämiseksi Euroopan kansalaisille.

—

ETSK pitää Lissabonin prosessia työskentelyssään keskeisenä prioriteettina ja katsoo, että sopivat sisäiset rakenteet ovat välttämättömiä, jotta se voi läheisessä yhteistyössä komission ja EU:n muiden toimielinten kanssa olla tiiviissä toiminnallisessa yhteydessä kansalaisyhteiskuntaan unionin tasolla ja jäsenvaltioissa.

—

Asiantuntemuksensa ja edustavuutensa vuoksi ETSK katsoo, että sillä voisi olla tehtävänsä laadittaessa komission pyrkimyksenä olevia järjestelmällisiä vaikutusanalyyseja. Kuten käynnissä oleva keskustelu on osoittanut, on tärkeää, että lainsäädäntöehdotukset heijastavat monipuolisesti erilaisia näkökulmia ja että ne perustellaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja puolueettomasti. Jos vaikutusanalyysit lähettäisiin ETSK:lle varhaisessa vaiheessa ja komitealle annettaisiin näin mahdollisuus kommentoida niitä, ennen kuin ne toimitetaan unionin toimielimille, voitaisiin parantaa unionin lainsäädäntöaloitteiden hyväksyntää ja toimia Euroopan uudistamiseksi solmitun kumppanuuden hengessä.