a)

Otanta-asetelma:

Laatiessaan teurastamotason näytteenottosuunnitelmaa umpisuolen sisällöstä otettavien näytteiden osalta jäsenvaltioiden on otettava huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen tekniset eritelmät, jotka koskevat satunnaisnäytteenottoa zoonoottisten bakteerien ja indikaattoribakteerien mikrobilääkeresistenssin yhdenmukaistettua seurantaa varten (1).

Laatiessaan teurastamotason näytteenottosuunnitelmaa lihasikojen sierainnäytteiden osalta jäsenvaltioiden on otettava huomioon EFSAn tekniset eritelmät, jotka koskevat metisilliiniresistentin Staphylococcus aureus -bakteerin (MRSA) esiintyvyydestä sioilla tehtävää peruskartoitusta (2).

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että teurastamoissa, joissa käsitellään vähintään 60 prosenttia jäsenvaltion tietystä kotieläinpopulaatiosta, järjestetään suhteutettu ositettu otanta näytteistä, että otetut näytteet jaetaan tasaisesti seurantajaksolle ja että kunkin kuukauden näytteenottopäivät satunnaistetaan siinä määrin kuin se on mahdollista. Näytteet on otettava terveistä eläimistä, jotka ovat peräisin satunnaisesti valituista epidemiologisista yksiköistä. Broilerien ja teuraskalkkunoiden epidemiologinen yksikkö on parvi. Lihasikojen ja alle vuoden ikäisten nautaeläinten epidemiologinen yksikkö on teuraserä.

Samasta epidemiologisesta yksiköstä otetaan vain yksi umpisuolen sisällön näyte vuodessa. Kukin umpisuolen sisällön näyte on otettava yhdestä ruhosta, joka on valittu epidemiologisesta yksiköstä satunnaisesti. Broilereiden osalta kukin umpisuolen sisällön näyte on kuitenkin otettava kymmenestä ruhosta, jotka on valittu epidemiologisesta yksiköstä satunnaisesti.

Samasta epidemiologisesta yksiköstä satunnaisesti valituista 20 eri siasta on otettava vuosittain kaksikymmentä sierainnäytettä. Näytteet on koottava viidestä näytteestä koostuviin neljään yhdistettyyn ryhmään. Jos epidemiologisessa yksikössä on vähemmän kuin 20 sikaa, kaikista kyseisen epidemiologisen yksikön sioista on otettava näytteet, ja tuloksena saadut näytteet on jaettava mahdollisimman tasaisesti neljäksi yhdistetyksi näyteryhmäksi. Näytteet on otettava sikojen tainnutuksen jälkeen mutta ennen ruhojen kalttausta.

Teurastamokohtaisesti kerättävien näytteiden määrä on suhteutettava vuotuiseen tuotantokapasiteettiin, joka kullakin näytteenottosuunnitelman piiriin kuuluvalla teurastamolla on.

b)

Otoskoko:

Jotta voidaan testata 4.1 kohdassa tarkoitettujen bakteeri-isolaattien vaaditun vähimmäismäärän mikrobilääkeherkkyys, jäsenvaltioiden on otettava vuosittain riittävä määrä 1 kohdan a alakohdan ii ja iii alakohdassa, 1 kohdan b alakohdassa ja 1 kohdan c alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettuja näytteitä ottaen huomioon seurannan kohteena olevien bakteerilajien arvioitu esiintyvyys asianomaisessa eläinpopulaatiossa.

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa vuotuisen näytemäärän 300 näytteeseen, jos seurannan kohteena olevien bakteerilajien esiintyvyyden tiedetään olevan enintään 30 prosenttia asianomaisessa eläinpopulaatiossa, jos esiintyvyys ei ole tiedossa ensimmäisenä seurantavuonna tai jos näytteenottoa varten saatavilla olevien epidemiologisten yksiköiden määrä ei ole niin suuri, että voitaisiin välttää toistuva näytteenotto samoista yksiköistä. Tätä vuotuista määrää voidaan vähentää edelleen 150 näytteeseen kunkin tietyn bakteeri-isolaattien / eläinpopulaatioiden yhdistelmän osalta, jos jäsenvaltioiden kansallinen vuosituotanto on alle 100 000 tonnia broilerinlihaa, alle 100 000 tonnia kalkkunanlihaa, alle 100 000 tonnia sianlihaa tai alle 50 000 tonnia naudanlihaa. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät mahdollisuutta rajoittaa vuotuista näytemäärää, on perusteltava päätöksensä dokumentoidulla näytöllä, kuten tutkimustuloksilla, ja toimitettava tämä näyttö komissiolle ennen kuin suppeampi näytteenotto toteutetaan ensimmäisen kerran.

Jäsenvaltioiden on otettava vuosittain vähintään 300 näytettä kustakin 1 kohdan d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitetusta eläinpopulaatiosta. Tästä vaatimuksesta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää ottaa kustakin asianomaisesta tietystä eläinpopulaatiosta vähimmäismääränä 150 näytettä 300 näytteen sijaan, jos niiden vuotuinen kansallinen tuotanto on alle 100 000 tonnia broilerinlihaa, alle 100 000 tonnia kalkkunanlihaa, alle 100 000 tonnia sianlihaa tai alle 50 000 tonnia naudanlihaa.

Jäsenvaltioiden on otettava vuosittain näytteitä riittävästä määrästä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen eläinpopulaatioiden epidemiologisia yksiköitä, jotta saadaan tarkka arvio MRSA:n esiintyvyydestä lihasikojen populaatiossa kussakin maassa. Tätä varten jäsenvaltioiden on määritettävä niiden teuraserien määrä, joista näytteet otetaan, käyttäen metisilliiniresistentin Staphylococcus aureus -bakteerin (MRSA) esiintyvyydestä sioilla tehtävää peruskartoitusta koskevissa EFSAn teknisissä eritelmissä tarkoitettuja laskentakaavoja (3).”;