(1)

Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (1), jäljempänä ’yleissopimus’, tuli voimaan vuonna 1992 ja se tehtiin unionin puolesta neuvoston päätöksellä 93/98/ETY (2).

(2)

Yleissopimuksen mukaisesti sopimuspuolten konferenssi harkitsee ja hyväksyy tarpeen mukaan muutoksia yleissopimukseen ja sen liitteisiin.

(3)

Sopimuspuolten konferenssi käsitteli kesäkuussa 2022 pidetyssä viidennessätoista kokouksessaan Venäjän federaation toimittamaa ehdotusta yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan muuttamiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on asettaa 30 päivän määräaika, jonka kuluessa tuontivaltion on annettava vastaus jätteiden siirrosta ilmoittajalle, ja se sisältää yhden muun muutoksen, joka esitetään toimituksellisena muutoksena. Sopimuspuolten konferenssi päätti lykätä tämän ehdotuksen käsittelyn seuraavaan sopimuspuolten konferenssin kokoukseen.

(4)

Unionin puolesta toimitettiin myös ehdotus yleissopimuksen liitteen IV ja liitteiden II ja IX tiettyjen kohtien muuttamisesta, ja siitä keskusteltiin sopimuspuolten konferenssin viidennessätoista kokouksessa. Ehdotuksen tarkoituksena on muun muassa muuttaa ja selventää yleissopimuksen liitteessä IV lueteltujen käsittelymenetelmien kuvauksia ja erityisesti lisätä yleinen johdanto, jossa erotetaan selvästi ilmaisut ”käsittely, johon ei liity hyväksikäyttöä” ja ”hyväksikäyttö”, lisätä otsikot ja johdantotekstit, joissa selitetään, mitä tarkoitetaan ”käsittelytoimilla, joihin ei liity hyväksikäyttöä” (liitteessä IV oleva A osa) ja ”hyväksikäyttötoimilla” (liitteessä IV oleva B osa), selventää, että kaikki käsittelymenetelmät, joita toteutetaan tai saatetaan toteuttaa käytännössä, kuuluvat soveltamisalan piiriin riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta ja siitä, pidetäänkö niitä ympäristön kannalta kestävinä, ja että soveltamisalaan kuuluvat myös toimet, jotka toteutetaan ennen muita toimia, päivittää ja selventää toimien kuvauksia siten, että ne vastaavat tieteellistä, teknistä ja muuta kehitystä, jota on tapahtunut sen jälkeen, kun yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1989, sekä varmistaa lisäämällä kaiken kattavat määräykset, että yleissopimuksen vaatimukset kattavat kaikki toimet, joita ei ole erikseen mainittu. Sopimuspuolten konferenssi päätti käsitellä ehdotusta uudestaan sopimuspuolten konferenssin seuraavassa kokouksessa.

(5)

Mitä tulee Venäjän federaation esittämään ehdotukseen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohtaan tehtävistä muutoksista, unionin ei pitäisi kannattaa sitä, koska muutokset eivät auttaisi ratkaisemaan ongelmia, joita unioni pitää ensisijaisina yleissopimuksen ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn toimivuuden kannalta. Yleissopimuksen artiklaosan muutokset eivät myöskään tule voimaan ennen kuin ne ovat läpikäyneet pitkän ja hankalan menettelyn, eikä sellaisen menettelyn käynnistäminen vaikuta kohtuulliselta sellaisen muutoksen osalta, jolla on hyvin vähän tai ei lainkaan lisäarvoa.

(6)

Liitteen IV ja tiettyjen liitteissä II ja IX olevien kohtien muuttamista koskevan ehdotuksen osalta unionin olisi edelleen tuettava sen hyväksymistä. Jotta ehdotuksesta päästäisiin yhteisymmärrykseen, unioni voisi suhtautua joustavasti erityisesti ehdotettuihin toimenpiteisiin, jotka eivät todennäköisesti saa riittävää kannatusta niiden hyväksymiseksi sopimuspuolten konferenssin kuudennessatoista kokouksessa. Tähän kuuluu esimerkiksi keskustelun lykkääminen kiistanalaisista aiheista (kuten valmistelu uudelleenkäyttöön ja kaiken kattavat toimet), yhteisymmärrykseen pyrkiminen ehdotuksen jäljellä olevista näkökohdista ja muiden sopimuspuolten mahdollisten muutosten tukeminen edellyttäen, että niillä voitaisiin saavuttaa samat tavoitteet kuin yleissopimuksen liitettä IV koskevissa unionin ehdotuksissa,

(7)

On aiheellista vahvistaa sopimuspuolten konferenssin kuudennessatoista kokouksessa unionin puolesta otettava kanta kyseisiin ehdotuksiin, sillä jos se hyväksyisi suunnitellut säädökset, ne olisivat sekä yleissopimuksen tekstiin että sen liitteisiin tehtäviä muutoksia, ja ne sitoisivat unionia ja vaikuttaisivat unionin oikeuden eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (3) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (4) sisältöön,