(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (2) tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite saalisrajoitusten alaisten lajien saaliille.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa säädetään sellaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä, joihin sisältyy säilyttämistoimenpiteitä asiaankuuluvan maantieteellisen alueen tiettyjä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten.

(3)

Kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat ja mahdollisesti valtuutetaan komissio täsmentämään kyseisiä yksityiskohtia jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(4)

Jos monivuotista suunnitelmaa ei ole hyväksytty, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdalla siirretään komissiolle valta panna purkamisvelvoite täytäntöön jäsenvaltioiden laatimiin yhteisiin suosituksiin perustuvilla poisheittämissuunnitelmilla.

(5)

Alankomailla, Belgialla, Ranskalla, Ruotsilla, Saksalla, Tanskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on välitön kalastuksenhoitoetu Pohjanmerellä. Kyseiset jäsenvaltiot esittivät Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan 31 päivänä toukokuuta 2017 komissiolle yhteisen suosituksen pohjakalakantojen kalastuksia Pohjanmerellä koskevaksi poisheittämissuunnitelmaksi. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/45 (3) vahvistetaan kyseisen yhteisen suosituksen perusteella kyseisiin kalastuksiin sovellettava poisheittämissuunnitelma vuodeksi 2018.

(6)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 4 päivänä heinäkuuta 2018 asetuksen (EU) 2018/973 Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta. Mainitun asetuksen 11 artiklalla siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa eritellään purkamisvelvoitteen yksityiskohdat jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(7)

Alankomaat, Belgia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta esittivät Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisia kantoja koskevaa neuvoa-antava toimikuntaa kuultuaan 30 päivänä toukokuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen Pohjanmeren pohjakalakantojen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohdista. Yhteistä suositusta muutettiin 30 päivänä elokuuta 2018.

(8)

Kuten asetuksessa (EU) 2018/973 säädetään, Pohjanmeri käsittää ICES-alueet 2a ja 3a sekä ICES-suuralueen 4.

(9)

Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut (4). Asianomaisista toimenpiteistä keskusteltiin 11 päivänä syyskuuta 2018 pidetyssä asiantuntijaryhmän kokouksessa, johon osallistuivat edustajat 28 jäsenvaltiosta ja komissio sekä tarkkailijana Euroopan parlamentti.

(10)

Joidenkin kantojen, kuten punakampelan, osalta STECF totesi, että yksittäisten kalojen eloonjäämisasteet eivät välttämättä ole yhtä korkeita kuin muilla lajeilla. Komissio oli kuitenkin tarkastellut kyseisen vapautuksen suhteellista vaikutusta kokonaiskantaan verrattuna yksittäisiin kaloihin ja pannut samalla merkille tarpeen jatkaa kalastustoimintaa, jotta tiedonkeruu olisi mahdollista STECF:n esittämien huomautusten huomioon ottamiseksi. Kun kuolleina poisheitettyjen kalojen määrä on suhteellisen pieni, komissio katsoo, että pragmaattinen ja varovainen kalastuksenhoito varmistetaan sallimalla väliaikaiset vapautukset, sillä jos näin ei tehtäisi, poisheittämisten moitteettoman ja tietoisen hallinnan kannalta välttämätön tiedonkeruu olisi mahdotonta purkamisvelvoitteen täysimääräisen voimaantulon vuoksi.

(11)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/45 säädetään trooleilla ICES-alueella 4c pyydetyn säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan saaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvista vapautuksista sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti poisheitettyjen kalojen eloonjäämisasteen. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (5) näytön olevan riittävä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vapautuksen soveltamisen jatkamista. STECF korosti, ettei kasvualueiden sijainnista ole toimitettu uutta tietoa (6). Koska kartoitettuja kasvualueita ei tällä hetkellä ole, vapautus voidaan sisällyttää tähän asetukseen, mutta jäsenvaltioiden olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot heti, kun kyseiset alueet on kartoitettu.

(12)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukainen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-alueilla 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4 merroilla pyydetyille keisarihummerisaaliille sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti eloonjäämisasteen. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (7) näytön olevan riittävän. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vapautuksen soveltamisen jatkamista. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseinen vapautus olisi sen vuoksi lisättävä tähän asetukseen.

(13)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-suuralueella 4 tietyillä pyydyksillä pyydetyille keisarihummerisaaliille edellyttäen, että valikointiristikolla varustettua laitetta on käytetty. Kyseinen vapautus on voimassa vain talvikuukausina ja koskee vain tiettyjä ICESin toiminnallisia yksiköitä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan kyseisen vapautuksen soveltamisen jatkamista ja sen laajentamista koskemaan ICES-alueita 2a ja 3a. Jäsenvaltiot toimittivat päivitettyä tieteellistä näyttöä vuonna 2018 osoittaakseen sellaisilla pohjatrooleilla pyydetyn keisarihummerin eloonjäämisasteen, joiden troolinperän silmäkoko on yli 80 millimetriä tai vähintään 70 mm ja jotka on varustettu erityisillä valikointiristikoilla varustetuilla laitteilla. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka ilmoitti olevansa huolissaan (8) Pohjanmeren länsirannikon eloonjäämisennusteista ja siitä, edustavatko kyseiset ennusteet koko aluetta. STECF korosti kuitenkin, että tieteellinen näyttö perustui vankkaan lähestymistapaan ja että suurempien laivastojen osalta käytetty validointitekniikka on kohtuullinen. Kyseisissä olosuhteissa vapautusta voidaan soveltaa 31 päivään joulukuuta 2021, mutta jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava tiedot Pohjanmeren länsirannikon kalastuksesta.

(14)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön merroilla tai rysillä pyydettyjen saalisarjoitusten alaisten lajien sivusaaliin eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti eloonjäämisasteen. Näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (9), että käytettävissä olevien tietojen mukaan poisheitettyjen kalojen kuolleisuus on todennäköisesti alhainen, joskin todelliset kalasaaliit ovat vähäisiä. Koska saaliit eivät ole merkittäviä ja koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, vapautus voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(15)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta tavallisilla verkoilla tai riimuverkoilla ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 pyydetylle punakampelalle. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (10), että toimitettiin riittävästi tietoja, joiden mukaan eloonjäämisaste on erittäin korkea. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(16)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta ankkuroiduilla kierrenuotilla ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 pyydetylle punakampelalle. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (11), että eloonjäämisastetta koskevan tutkimuksen tiedot ovat luotettavia mutta että eloonjäämisasteen parantamiseksi voitaisiin käyttää muitakin tekijöitä, koska eloonjäämisaste alenee huomattavasti, jos punakampelan lajitteluaika on yli 30 minuuttia. Sen vuoksi kyseinen vapautus voidaan lisätä tähän asetukseen.

(17)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen myöntämistä punakampelan saaliille ja sivusaaliille, jotka pyydetään trooleilla kampelakalojen tai pyöreiden kalojen kohdennetussa kalastuksessa ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 talvikuukausina. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä ohjeistusta osoittaakseen poisheitetyn punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (12), että taustaselvityksen mukaan eloonjäämisasteet ovat alentuneet silloin, kun lajitteluaika on yli 60 minuuttia kesäkuukausina, minkä vuoksi punakampelan kesäkuukausien alhainen eloonjäämisprosentti on peruste rajoittaa vapautus koskemaan vain talvikuukausia. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(18)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta säilyttämisen vähimmäisviitekoon alittaville punakampelasaaliille, jotka pyydetään puomitrooleilla ICES-suuralueella 4 ja ICES-alueella 2a. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitettyjen kalojen eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Todisteet toimitettiin STECF:lle, joka totesi (13), että monet tekijät vaikuttavat eloonjäämiseen kyseisessä kalastuksessa ja että se vaihtelee suuresti. STECF epäili myös, että koska ohjeelliset poisheitettyjen saaliiden määrät ovat suhteellisen korkeat ja elonjäämisasteet suhteellisen alhaiset, huomattava määrä poisheitetystä punakampelasta ei todennäköisesti jää eloon. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Näissä olosuhteissa vapautusta voidaan soveltaa väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava a) eloonjäämisasteen parantamista koskeva etenemissuunnitelma STECF:n tieteellistä arviointia varten, ja b) vuosittaiset kertomukset eloonjäämisohjelman etenemisestä ja siihen tehdyistä muutoksista/tarkistuksista.

(19)

Millä pyydyksellä tahansa ICES-alueella 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4 pyydettyjen rauskukalojen eloonjäämisasteesta ei ole saatavilla yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä kaikkien sellaisten laivastonosien ja laivastoyhdistelmien osalta, joihin vapautusta sovelletaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta eloonjäämisasteen uskotaan kuitenkin olevan yleensä korkean, mutta asiasta tarvitaan vielä lisätietoja. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä toukokuuta a) eloonjäämisasteen parantamista koskeva etenemissuunnitelma STECF:n havaitsemien tietovajeiden täyttämiseksi ja STECF:n vuotuista arviointia varten, ja b) vuosittaiset kertomukset eloonjäämisohjelmien etenemisestä ja niihin tehdyistä muutoksista tai tarkistuksista.

(20)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta tarkasteltaessa havaittiin, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muilla lajeilla ja että tieteellinen tietämys on sen osalta vähäisempi. Tämän lajin jättäminen kokonaan vapautuksen ulkopuolelle estäisi kuitenkin kalastuksen sekä jatkuvan ja tarkan tiedonkeruun. Sen vuoksi komissio katsoo, että tämä vapautus olisi myönnettävä ainoastaan yhdeksi vuodeksi ja että uusia tutkimuksia olisi tehtävä ja parempia eloonjäämistoimenpiteitä kehitettävä kiireellisesti, ja toimitettava ne STECF:lle arviointia varten mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(21)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön de minimis -poikkeukset, jotka koskevat

(22)

Jäsenvaltiot toimittivat kyseisiä de minimis – poikkeuksia tukevaa näyttöä. STECF (14) tarkasteli näyttöä ja totesi (15), että jäsenvaltioiden toimittamat asiakirjat sisälsivät perusteltuja argumentteja, jotka osoittavat, että valikoivuutta on vaikea parantaa tai että tahattomien saaliiden käsitteleminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, de minimis -poikkeuksia on aiheellista jatkaa prosenttiosuuksien mukaisesti ja tehdä uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut tarvittavat muutokset asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(23)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeuksia, jotka koskevat

(24)

Jäsenvaltiot antoivat uusia de minimis -poikkeuksia tukevaa tieteellistä näyttöä, joka perustuu valikoivuuden parantamista koskeviin vaikeuksiin ja saaliiden käsittelyn kohtuuttomiin kustannuksiin. STECF tarkasteli kyseistä näyttöä 2–6 päivänä heinäkuuta 2018 pidetyssä täysistunnossaan.

(25)

Pohjatrooleilla ICES-alueilla 4a ja 4b pyydettyä valkoturskaa ja turskaa koskevan poikkeuksen osalta STECF on todennut, ettei asiaankuuluvia tietoja ole saatu tietyiltä jäsenvaltioilta. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(26)

Jäsenvaltioiden toimittaman näytön perusteella STECF katsoi, että tietyillä pohjatrooleilla ICES-suuralueella 4 pyydetylle punakampelalle on aiheellista vahvistaa de minimis -poikkeukset.

(27)

STECF totesi, että kohtuulliset tiedot on annettu de minimis -poikkeuksen myöntämiseksi puomitrooleilla ICES-alueilla 4b ja 4c tapahtuvalle hietakatkaravun pyynnille.

(28)

STECF katsoi, että tietyillä pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on 100–119 millimetriä, pyydettyä molvaa koskevan de minimis -poikkeuksen osalta on vaikeaa arvioida varmasti, millainen vaikutus valikoivuuden parantamisella on asianomaiseen kalastukseen. STECF totesi, että tietyistä jäsenvaltioista ei ole saatu asiaankuuluvia tietoja. STECF myönsi kuitenkin, että asiaankuuluvassa kalastuksessa käytettävät pyydykset ovat jo valikoivia ja että valikoivuuden parantaminen vielä lisää tekisi kalastuksesta kannattamatonta. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava a) tiedot, jotka osoittavat, että valikoivuuden parantaminen on erittäin vaikeaa asiaankuuluvassa kalastuksessa, ja b) muiden sellaisten jäsenvaltioiden saalista tai laivastoa koskevat lisätiedot, jotka voivat myös harjoittaa asianomaista kalastusta. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(29)

Tietyillä pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 120 millimetriä, ICES-suuralueella 4 pyydetylle molvalle olisi myönnettävä de minimis -poikkeus, jäsenvaltioiden esittämän näytön perusteella ja STECF:n esittämän toteaman mukaisesti.

(30)

STECF totesi päätelmissään, että tietyillä puomitrooleilla ICES-suuralueella 4 pyydettyä valkoturskaa koskevasta de minimis -poikkeuksesta on annettu yksityiskohtaiset tiedot. STECF totesi kuitenkin, että valkoturskan valikoivuus on parantunut vain rajallisesti ja että de minimis -poikkeuksen laskemisessa käytetty lähestymistapa saattaa rajoittaa valkoturskan valikoivuutta, koska kaikki tahattomat valkoturskasaaliit heitetään mahdollisesti pois. Näissä olosuhteissa kyseistä poikkeusta olisi sovellettava todettujen poisheittämisten tasolla (2 prosenttia), ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida tarkasti perustelut ja komissio voi tehdä vuosittaisen uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen kunkin vuoden 31 päivää toukokuuta.

(31)

STECF arvioi tiedot, jotka jäsenvaltiot olivat antaneet pohjatrooleilla, nuotilla ja puomitrooleilla pyydettyä piikkimakrillia ja makrillia koskevista uusista de minimis -poikkeuksista, ja totesi, että lisätietojen toimittaminen on tarpeen. Koska tällaisten tietojen toimittaminen edellyttää kalastustoiminnan ja tiedonkeruun jatkamista, kutakin lajia koskevien yksittäisten poikkeusten olisi oltava voimassa enintään yhden vuoden ajan ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019.

(32)

Jotta vuotuisten kokonaissaaliiden määrittämisen edellyttämät luotettavat arviot poisheitettyjen saaliiden määristä voidaan varmistaa, jäsenvaltioiden olisi silloin, kun de minimis -poikkeus perustuu riittämättömien tietojen ekstrapolointiin ja osittaisiin laivastotietoihin, varmistettava, että koko kyseisen de minimis -poikkeuksen alaisesta laivastosta annetaan tarkat ja varmennettavissa olevat tiedot.

(33)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat voivat sisältää kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja teknisiä toimenpiteitä. Pyydysten valikoivuuden parantamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi Skagerrakissa on tarpeen säilyttää eräät tekniset toimenpiteet, joista sovittiin unionin ja Norjan välillä vuosina 2011 (16) ja 2012 (17) sekä sallia valikoivan SepNep -laitteen käyttö.

(34)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja 18 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen (EU) 2018/973 ja erityisesti sen 11 artiklan mukaisia, minkä vuoksi ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(35)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti tarkastellut sekä STECF:n arviota että jäsenvaltioiden tarvetta varmistaa purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano 1 päivänä tammikuuta 2019. Useissa tapauksissa vapautukset ja poikkeukset edellyttävät kalastustoiminnan ja tietojenkeruun jatkamista, jotta STECF:n esittämät huomautukset voitaisiin ottaa huomioon. Tällaisissa tapauksissa komissio katsoo, että pragmaattinen ja varovainen kalastuksenhoito varmistetaan sallimalla väliaikaiset vapautukset ja poikkeukset, sillä jos näin ei tehtäisi, poisheitettämisten moitteettoman ja tietoisen hallinnan kannalta välttämätön tietojenkeruu olisi mahdotonta purkamisvelvoitteen täysimääräisen voimaantulon vuoksi.

(36)

Asetuksen (EU) 2018/973 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti valta antaa purkamisvelvoitetta koskevia delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 5 päivästä elokuuta 2018. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella eloonjäämisasteen ja purkamisvelvoitetta koskevien de minimis -poikkeusten vaikutusta tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuotena.

(37)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 201931 päivään joulukuuta 2021,

1)

’Seltra-paneelilla’valikoivaa laitetta, joka

2)

’valikointiristikolla varustetulla laitteella’ valikoivaa laitetta, joka muodostuu kahdesta havaksesta muodostuvaan vinoneliösilmäiseen verkkoon, jonka silmäkoko on vähintään 200 millimetriä, neljänä paneelina kiinnitetystä havaksesta ja joka johtaa troolin takaosassa olevaan pakoaukkoon;

3)

’flaamilaisella paneelilla’ puomitroolin viimeistä suipentuvaa havasosuutta,

4)

’SepNep’:llä ovitroolia,

a)

kun kyseessä on merianturan kalastus unionin vesillä ICES-alueilla 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4 riimuverkkoja ja tavallisia verkkoja (GN, GNS, GND, GNC, GTN, GTR, GEN, GNF) käyttävillä aluksilla:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän ja suuremman merianturan määrä, joka saa olla enintään kolme prosenttia kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

kun kyseessä on merianturan kalastus unionin vesillä ICES-suuralueella 4 flaamilaisella paneelilla varustettuja silmäkooltaan 80–119 millimetrin puomitrooleja (TBB) käyttävillä aluksilla:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan määrä, joka saa olla enintään kuusi prosenttia kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista vuonna 2019 ja enintään viisi prosenttia muina vuosina;

c)

kun kyseessä on keisarihummerin kalastus unionin vesillä ICES-alueella 3a sellaisia pohjatrooleja (OTB, TBN) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien merianturan, koljan, valkoturskan, turskan, seidin ja kummeliturskan yhteenlaskettu määrä, joka saa olla enintään neljä prosenttia keisarihummerin, merianturan, koljan, valkoturskan, pohjankatkaravun, turskan, seidin ja kummeliturskan vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

kun kyseessä on pohjankatkaravun pyynti unionin vesillä ICES-alueella 3a sellaisia pohjatrooleja (OTB) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on vähintään 35 millimetriä, jossa on kaloille esteetön pakoaukko ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 19 millimetriä:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien merianturan, koljan, valkoturskan, turskan, punakampelan, seidin, sillin, harmaaturskan, kultakuoren ja mustakitaturskan yhteenlaskettu määrä, joka saa olla enintään viisi prosenttia keisarihummerin, merianturan, koljan, valkoturskan, turskan, seidin, punakampelan, pohjankatkaravun, kummeliturskan, harmaaturskan, kultakuoren, sillin ja mustakitaturskan vuotuisista kokonaissaaliista;

e)

kun kyseessä on pohjakalakantojen sekakalastus unionin vesillä ICES-suuralueella 4c sellaisia pohjatrooleja tai nuottia (OTB, OTT, SDN, SSC) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on 70–99 millimetriä (TR2):

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien valkoturskan ja turskan yhteenlaskettu määrä, joka saa vuonna 2019 olla enintään kuusi prosenttia ja vuosina 2020 ja 2021 enintään viisi prosenttia sellaisten vähimmäisviitekokoa pienempien lajien vuotuisista kokonaissaaliista, jotka olisivat purkamisvelvoitteen alaisia; turskan enimmäismäärä, joka voidaan heittää pois, on kaksi prosenttia kyseisistä kokonaissaaliista;

f)

kun kyseessä on pohjakalakantojen sekakalastus unionin vesillä ICES-alueilla 4a ja 4b sellaisia pohjatrooleja tai nuottia (OTB, OTT, SDN, SSC) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on 70–99 millimetriä:

g)

kun kyseessä on kalastus unionin vesillä ICES-alueella 3a sellaisia pohjatrooleja (OTB, OTT, TBN) käyttävillä aluksilla, jotka on varustettu Seltra-paneelilla ja joiden silmäkoko on 90–119 millimetriä, tai sellaisia pohjatrooleja (OTB, OTT, TBN) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on vähintään 120 millimetriä:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän valkoturskan määrä, joka saa olla enintään kaksi prosenttia keisarihummerin, turskan, koljan, valkoturskan, seidin, merianturan, punakampelan ja kummeliturskan vuotuisista kokonaissaaliista.

h)

kun kyseessä on keisarihummerin kalastus unionin vesillä ICES-suuralueella 4 sellaisia pohjatrooleja käyttävillä aluksilla, jotka on varustettu SepNep:llä ja joiden silmäkoko on 80–99 millimetriä:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän punakampelan määrä, joka saa olla enintään kolme prosenttia seitin, punakampelan, koljan, valkoturskan, turskan, pohjankatkaravun, merianturan ja keisarihummerin vuotuisista kokonaissaaliista;

i)

kun kyseessä on hietakatkaravun pyynti unionin vesillä ICES-alueilla 4b ja 4c puomitrooleilla:

kaikkien saalisrajoitusten alaisten lajien määrä, joka saa olla enintään seitsemän prosenttia vuosina 2019 ja 2020 sekä enintään 6 prosenttia vuonna 2021 kaikkien saalisrajoitusten alaisten lajien vuotuisista kokonaissaaliista;

j)

kun kyseessä on pohjakalakantojen kalastus unionin vesillä ICES-suuralueella 4 sellaisia pohjatrooleja (OTB, OTT, PTB) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on 100–119 millimetriä:

k)

kun kyseessä on pohjakalakantojen kalastus unionin vesillä ICES-suuralueella 4 sellaisia pohjatrooleja (OTB, OTT, PTB) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on vähintään 120 millimetriä:

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän molvan määrä, joka saa olla enintään kolme prosenttia molvan vuotuisista kokonaissaaliista kyseisessä kalastuksessa;

l)

kun kyseessä on pohjakalakantojen sekakalastus unionin vesillä ICES-suuralueella 4 sellaisia puomitrooleja käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on 80–119 millimetriä:

m)

kun kyseessä on pohjakalakantojen sekakalastus ICES-suuralueella 4 sellaisia pohjatrooleja (OTB, OTT, PTB ja TBB) käyttävillä aluksilla, joiden silmäkoko on 80–99 millimetriä:

n)

kun kyseessä on pohjakalakantojen sekakalastus ICES-suuralueella 4 pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB ja TBB), joiden silmäkoko on 80–99 millimetriä: