9.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/46

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1795 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa ja päätti Serbiasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuontia koskevan tutkimuksen, jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’.

(2)

Kyseisen tullin käyttöönottoon johtaneen tutkimuksen aikana viisi brasilialaista, iranilaista, venäläistä ja ukrainalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tarjosi hintasitoumusta. Koska sitoumukset tehtiin täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa, komissio ei pystynyt analysoimaan niitä ennen lopullista tullia koskevan asetuksen hyväksymistä. Olosuhteiden poikkeuksellisuuden huomioon ottaen komissio päätti saattaa mainittujen viiden sitoumuksen analyysin loppuun myöhemmin. Tutkimuksen päättämisen ja lopullista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen kuudes vientiä harjoittava tuottaja esitti hintasitoumuksen.

(3)

Komissio ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2017 kaikille asianomaisille osapuolille suorittamastaan hintasitoumusten arvioinnista, jonka perusteella se aikoi hylätä kaikki sitoumukset, jäljempänä ’komission arviointi’. Tämän tiedon saatuaan asianomaiset osapuolet toimittivat kirjallisia huomautuksia arvioinnista ja joissakin tapauksissa muuttivat sitoumustaan. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet.

(4)

Komissio vastaanotti 3 päivänä tammikuuta 2018 Ukrainan viranomaisten pyynnön, joka koski EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen (3) 50 a artiklan mukaisia neuvotteluja. Neuvottelut järjestettiin 26 päivänä tammikuuta 2018. Kirjalliset huomautukset toimitettiin 31 päivänä tammikuuta 2018.

(5)

Sitoumusten riittävyyttä ja käytännöllisyyttä arvioitiin sovellettavien oikeudellisten puitteiden valossa sekä ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen suhteen.

(6)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi yhtä vähimmäistuontihintaa tonnia kohti tietyn unioniin vietävän määrän osalta ja toista – korkeampaa – vähimmäistuontihintaa kyseisen määrän ylittävän viennin osalta. Se tarjosi myös hinnantarkistusmekanismin käyttöön ottamista.

(7)

Yhteen keskimääräiseen vähimmäistuontihintaan perustuva sitoumus ei ole riittävä, sillä se ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kalliimpien. Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen 632 ja 655 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toimenpide, jolla vahvistetaan yrityskohtainen kiinteä määrä tonnia kohti, kuvaa polkumyyntiä harjoittaneen vientiä harjoittavan tuottajan aiheuttamaa vahinkoa paremmin kuin vähimmäistuontihinta. Siinä katsotaan myös, että toisin kuin vähimmäistuontihinta, tulli poistaa vahingon kokonaan ja antaa unionin tuotannonalalle välittömän suojan. Sitoumus kattaa myös toisiinsa etuyhteydessä olevien yksiköiden väliset liiketoimet. Tällaisten yhteyksien tosiasiallinen luonne antaa monia mahdollisuuksia ristiinkompensointiin. Mitä tahansa liiketointa, lainaa tai avustusta näiden kahden yksikön välillä voidaan käyttää vähimmäistuontihinnan kuittaamiseen. Komissio ei pysty valvomaan näitä liiketoimia eikä sillä ole asianmukaisia vertailukohtia, joiden perusteella voitaisiin todentaa, ovatko ne aitoja vai kompensoivia.

(8)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi myös epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittava tuottaja on etuyhteydessä moniin yrityksiin useissa eri jäsenvaltioissa, ja jotkin niistä jatkokäsittelevät tarkasteltavana olevaa tuotetta. Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja myy muita tuotteita unionin asiakkaille ja siihen etuyhteydessä oleva tuoja myy muista lähteistä peräisin olevia samankaltaisia tuotteita. Näin ollen komission on mahdotonta valvoa tehokkaasti näitä toimintoja ja kahden erilaisen, tuontimäärästä riippuvan hintasitoumuksen toteutumista.

(9)

Vientiä harjoittava tuottaja vastasi komission arviointiin väittämällä, että sen sitoumuksessa esitetty vähimmäistuontihinta poistaa polkumyynnin aiheuttaman vahingon, sillä komissio ehdotti samaa vähimmäistuontihintaa tutkimusvaiheessa. Vientiä harjoittava tuottaja huomautti, että vähimmäistuontihinta perustuu kaikkien tuotelajien tuontihintojen painotettuun keskiarvoon. Näin ollen vähimmäistuontihinta ei olisi unionin tuottajille vahingollinen, koska alemman hintatason tuotelajit hinnoiteltaisiin niiden arvoa korkeammalle hintatasolle, mikä kompensoisi hintatasoltaan korkeampien tuotelajien hinnoittelun. Jos tätä logiikkaa sovelletaan siihen tuotelajivalikoimaan, josta vientiä harjoittavan tuottajan vienti koostui tutkimusajanjaksolla, vähimmäistuontihinta olisi vientiä harjoittavan tuottajan mukaan riittävä polkumyynnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi. Vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että vähimmäistuontihintaa ei pitäisi mukauttaa siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta tapahtuneen myynnin perusteella muun muassa sen vuoksi, miten sen vientihinta määritettiin lopullista tullia koskevassa asetuksessa. Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että ristiinkompensointi on mahdotonta monista syistä ja etenkin siksi, että ristiinkompensointi näkyisi vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten vuosikertomuksissa. Vientiä harjoittava tuottaja muutti sitoumustaan. Uudessa sitoumuksessa vientiä harjoittava tuottaja sitoutui lopettamaan kuumavalssattujen levyvalmisteiden myynnin siihen etuyhteydessä olevan, unionissa toimivan yksikön kautta ja raportoimaan unioniin suuntautuvasta muiden tuotteiden myynnistä.

(10)

Huomautukseen, jonka mukaan esitetty vähimmäistuontihinta poistaa polkumyynnin aiheuttaman vahingon, koska se vastaa komission tutkimusvaiheessa ehdottamaa hintaa, komissio totesi, että viime kädessä tällainen ratkaisu hylättiin. Hylkäämisen perusteet esitetään lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 632 ja 655 kappaleessa ja kootaan yhteen edellä 7 kappaleessa. Huomautus vähimmäistuontihinnan perustumisesta tuontihintojen painotettuun keskiarvoon ei vaikuta päätelmään siitä, että vähimmäismyyntihinta ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kalleimpien tuotelajien osalta. Komissio ei saanut tietoja, jotka tukisivat väitettä, että vähimmäistuontihinta poistaa polkumyynnin aiheuttaman vahingon, koska viennin tuotelajivalikoima oli tutkimusajanjaksolla tietynlainen. Myöskään pyynnön esittäjä ei toimittanut tällaisia tietoja. Komissio katsoi, että vaikka sillä olisi ollut väitettä tukevia tietoja, mikään ei estäisi sitä, että tuotelajivalikoimaa muutettaisiin hintatasoltaan kalliimpien tuotelajien suuntaan. Päinvastoin, juuri vähimmäistuontihinnan käyttöönotto saattaisi aiheuttaa tällaisen muutoksen. Mitä tulee huomautukseen, että vähimmäistuontihintaa ei pitäisi mukauttaa etuyhteydessä olevan yrityksen kautta tapahtuneen myynnin perusteella, komissio voi hyväksyä, että ottaen huomioon tutkimusajanjakson olosuhteet sekä sen, miten vientiä harjoittavan tuottajan vientihinta määritettiin lopullista tullia koskevassa asetuksessa, mukautus ei olisi perusteltu. Ei kuitenkaan voida olla varmoja siitä, että olosuhteet eivät muutu, varsinkin kun yritykset ovat etuyhteydessä toisiinsa. Sitoumuksen muuttamisesta ja ristiinkompensoinnin riskeistä komissio totesi vielä, että vaikka sitoutuminen olemaan jälleenmyymättä tarkasteltavana olevaa tuotetta vähentäisi ristiinkompensoinnin riskiä jonkin verran, pääasiallinen ongelma eli vähimmäistuontihinnan soveltaminen toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten välisiin liiketoimiin säilyy. Tällainen kahden yksikön välinen yhteys tarjoaa lukemattomia ristiinkompensoinnin mahdollisuuksia, joita komissio ei voi valvoa. Kaikki niistä eivät näkyisi vuosikertomuksissa, ja niiden osalta, jotka näkyisivät, komissiolla ei ole asianmukaisia vertailuarvoja sen arvioimiseksi, ovatko ne luonteeltaan kompensoivia. Hintasitoumukset, joiden piiriin kuuluu etuyhteydellistä myyntiä, voidaan hyväksyä ainoastaan, jos tarkasteltavana oleva tuote jälleenmyydään viime kädessä riippumattomalle asiakkaalle ja näihin liiketoimiin voidaan soveltaa asianmukaisesti mukautettua vähimmäistuontihintaa. Tämä ei ole mahdollista, jos tarkasteltavana oleva tuote on muunnettu toiseksi tuotteeksi.

(11)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi yhtä vähimmäistuontihintaa tonnia kohti koko vientinsä osalta.

(12)

Yhteen keskimääräiseen vähimmäistuontihintaan perustuva sitoumus ei ole riittävä, sillä se ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kalliimpien. Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen 632 ja 655 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toimenpide, jolla vahvistetaan yrityskohtainen kiinteä määrä tonnia kohti, kuvaa polkumyyntiä harjoittaneen vientiä harjoittavan tuottajan aiheuttamaa vahinkoa paremmin kuin yksi ainoa vähimmäistuontihinta. Siinä katsotaan myös, että toisin kuin yksi ainoa vähimmäistuontihinta, tulli poistaa vahingon kokonaan ja antaa unionin tuotannonalalle välittömän suojan. Sitoumus on lisäksi riittämätön, koska vientiä harjoittava tuottaja ei ehdottanut hinnantarkistusmekanismin käyttöön ottamista, vaikka kyseessä olevan tuotteen hinnat vaihtelevat merkittävästi eri aikoina.

(13)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi myös epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittavan tuottajan globaali rakenne ja globaalit myyntitoiminnot mahdollistavat hintojen ristiinkompensoinnin eikä ehdotettua hintasitoumusta pystyttäisi valvomaan tehokkaasti. Vientiä harjoittava tuottaja on etuyhteydessä moniin yrityksiin useissa eri jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolella. Lisäksi se myy myös muita tuotteita unioniin. Näin ollen komission on mahdotonta valvoa kyseisiä toimintoja tehokkaasti.

(14)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi yhtä vähimmäistuontihintaa tonnia kohti koko vientinsä osalta mukautettuna sen unionissa toimivan kauppiaan kautta tapahtuvaan myyntiin.

(15)

Yhteen keskimääräiseen vähimmäistuontihintaan perustuva sitoumus ei ole riittävä, sillä se ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kalliimpien. Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen 632 ja 655 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toimenpide, jolla vahvistetaan yrityskohtainen kiinteä määrä tonnia kohti, kuvaa vahingollista polkumyyntiä harjoittaneen vientiä harjoittavan tuottajan aiheuttamaa vahinkoa paremmin kuin vähimmäistuontihinta. Siinä katsotaan myös, että toisin kuin vähimmäistuontihinta, tulli poistaa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset kokonaan ja antaa unionin tuotannonalalle välittömän suojan. Sitoumus on lisäksi riittämätön, koska vientiä harjoittava tuottaja ei ehdottanut hinnantarkistusmekanismin käyttöön ottamista, vaikka kyseessä olevan tuotteen hinnat vaihtelevat merkittävästi eri aikoina.

(16)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi myös epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittavan tuottajan harjoittama muiden tuotteiden myynti unioniin mahdollistaa hintojen ristiinkompensoinnin eikä ehdotettua hintasitoumusta pystyttäisi valvomaan tehokkaasti. Näin ollen komission on mahdotonta valvoa kyseisiä toimintoja tehokkaasti.

(17)

Vientiä harjoittava tuottaja vastasi komission arviointiin väittämällä, että komissio ei huomioinut sitä tosiseikkaa, että sen sitoumus vastasi tutkimusvaiheessa tehtyä komission ehdotusta. Vientiä harjoittava tuottaja pyysi selitystä sille, miksi komission ehdotusta vastaava sitoumus ei ole hyväksyttävä. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen esittämä vähimmäistuontihinta on korkeampi kuin ehdotus, jonka komissio teki tutkimuksen aikana, minkä vuoksi sitoumuksessa ehdotettu vähimmäistuontihinta lähtökohtaisesti poistaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vähimmäistuontihinnan ja tietyn tonnikohtaisen tullin välillä ei ole mitään eroa siltä osin kuin on kyse polkumyynnin aiheuttaman vahingon poistamisesta kalleimpien tuotteiden osalta, minkä vuoksi tämä väite ei ole relevantti. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se seikka, että se myy unioniin muita tuotteita, ei automaattisesti aiheuta ristiinkompensoinnin riskiä. Se väitti vielä, että sitoumuslaskut poistavat kokonaan kiertämisriskin ja ristiinkompensoinnin riskin samalla tavalla kuin yleisistä päätelmistä ilmoittamista koskevassa lopullisessa asiakirjassa ehdotettu pätevä kauppalasku.

(18)

Komissio totesi, että sen arvioinnissa ei ainoastaan vertailla sitoumuksen ja tutkimusvaiheessa harkitun vaihtoehdon samankaltaisuuksia vaan että edellä 15 kappaleessa viitataan tiivistäen siihen lopullista tullia koskevan asetuksen osaan, jossa selitetään, miksi kyseinen vaihtoehto hylättiin. Samat perustelut pätevät vientiä harjoittavan tuottajan huomautukseen, jossa se vertaa sitoumuslaskuja ja komission yhtä tutkimusvaiheessa harkitsemaa vaihtoehtoa, jonka komissio kuitenkin lopulta hylkäsi. Vaikka vientiä harjoittavan tuottajan ehdottama vähimmäistuontihinta on korkeampi kuin hinta, jota komissio yhdessä tutkimuksen vaiheessa ehdotti, se ei tarkoita sitä, että hinta lähtökohtaisesti poistaa polkumyynnin aiheuttaman vahingon. Ero on vähäinen eikä se vaikuta päätelmään siitä, että keskimääräinen vähimmäistuontihinta ei ole riittävä, sillä se ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien ja varsinkaan kalleimpien tuotelajien osalta. Myöskään väite, jonka mukaan vähimmäistuontihinta ja tulli ovat yhtä tehottomia, ei pidä paikkaansa. Toisin kuin vähimmäistuontihintaa käytettäessä tullin myötä tuojien on maksettava enemmän kalliimmasta tuotelajista, koska tuotelajin markkinahinta on osa hinnasta, ja loppuosan muodostaa tulli. Tämä ei päde vähimmäistuontihintaan, joka on sama kaikille tuotelajeille. Muiden tuotteiden myyntiä unioniin voidaan tosiaankin käyttää ristiinkompensointiin vain jos ne myydään samalle asiakkaalle kuin kuumavalssatut levyvalmisteet. Komissio totesi kuitenkin, että ristiinkompensointi ja ristiinkompensoinnin riski ovat kaksi eri käsitettä. Komissio voi esimerkiksi tietää, että vientiä harjoittava tuottaja myy myös muita tuotteita unioniin mutta sillä ei ole tietoja niiden ostajista. Vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään kieltänyt myyvänsä myös muita tuotteita kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkailleen eikä se sitoutunut olemaan tekemättä sitä tulevaisuudessa. Vaikka tällainen tilanne ei osoita ristiinkompensointia, se kuitenkin selvästi aiheuttaa ristiinkompensoinnin riskin, jota komissio ei voi valvoa.

(19)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi kahta vähimmäistuontihintaa tonnia kohti, yhtä levyille ja yhtä keloille. Se tarjosi myös hinnantarkistusmekanismia ja muutti sitoumustaan siten, että se myisi tarkasteltavana olevaa tuotetta ainoastaan riippumattomille asiakkaille unionissa ja että se ei myisi muita tuotteita unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkailleen.

(20)

Koska sitoumus esitettiin tutkimuksen päättymisen jälkeen, se olisi hylättävä. Vaikka perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan sitoumuksia voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa esittää sen ajanjakson päättymisen jälkeen, jonka kuluessa huomautuksia voidaan esittää 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sitoumus olisi esitettävä kohtuullisessa ajassa ennen tutkimuksen päättymistä.

(21)

Vaikka sitoumus esitettäisiin ajoissa, kahteen keskimääräiseen vähimmäistuontihintaan perustuva sitoumus ei ole riittävä, sillä se ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kalliimpien. Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen 632 ja 655 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toimenpide, jolla vahvistetaan yrityskohtainen kiinteä määrä tonnia kohti, kuvaa vahingollista polkumyyntiä harjoittaneen vientiä harjoittavan tuottajan aiheuttamaa vahinkoa paremmin kuin vähimmäistuontihinta. Siinä katsotaan myös, että toisin kuin vähimmäistuontihinta, tulli poistaa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset kokonaan ja antaa unionin tuotannonalalle välittömän suojan.

(22)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi myös epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittavan tuottajan globaali rakenne ja globaalit myyntitoiminnot mahdollistavat hintojen ristiinkompensoinnin eikä ehdotettua hintasitoumusta pystyttäisi valvomaan tehokkaasti. Vientiä harjoittava tuottaja on etuyhteydessä moniin yrityksiin ja myy myös muita terästuotteita unioniin. Näin ollen komission on mahdotonta valvoa kyseisiä toimintoja tehokkaasti.

(23)

Vientiä harjoittava tuottaja vastasi komission arviointiin ilmaisemalla olevansa eri mieltä edellä mainitusta arvioinnista ja korostamalla sitä, että sen lisähuomautuksissa sitoudutaan käyttämään yhtä ainoaa myyntikanavaa ja olemaan myymättä muita tuotteita unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkailleen.

(24)

Lisähuomautuksista komissio totesi, että kun otetaan huomioon sekä vientiä harjoittavan tuottajan että sen asiakkaiden globaali yritysrakenne, kaikkia mahdollisia ristiinkompensointitilaisuuksia ei voida valvoa. Vaikka esimerkiksi sitoumukseen piiriin kuuluvat yritykset eivät myisi muita tuotteita unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille, mikään ei kuitenkaan estä niihin etuyhteydessä olevia yrityksiä, olivatpa ne unionissa tai unionin ulkopuolella, osallistumista mahdollisesti ristiinkompensoiviin liiketoimiin kyseisten asiakkaiden tai niihin etuyhteydessä olevien yksiköiden kanssa. Vaikka vientiä harjoittava tuottaja olikin eri mieltä sitoumuksensa riittävyyttä koskevasta arvioinnista, se ei esittänyt lisäväitteitä komission päätelmän vastustamiseksi.

(25)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi ensin useita vähimmäistuontihintoja tonnilta tuotelajista riippuen. Tämän jälkeen se muutti sitoumustaan ja ehdotti yhtä vähimmäistuontihintaa kaikille tuotelajeille sekä tarkistusmekanismia, joka perustuu kuumavalssattujen levyvalmisteiden keskimääräisiin hintoihin. Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja ehdotti vuotuista määrällistä kynnystä ja myymistä vain siihen etuyhteydessä olevalle unionissa toimivalle yritykselle ja vain jatkokäsittelyä varten.

(26)

Yhteen keskimääräiseen vähimmäistuontihintaan perustuva sitoumus ei ole riittävä, sillä se ei poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kalliimpien. Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen 632 ja 655 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toimenpide, jolla vahvistetaan yrityskohtainen kiinteä määrä tonnia kohti, kuvaa vahingollista polkumyyntiä harjoittaneen vientiä harjoittavan tuottajan aiheuttamaa vahinkoa paremmin kuin vähimmäistuontihinta. Siinä katsotaan myös, että toisin kuin vähimmäistuontihinta, tulli poistaa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset kokonaan ja antaa unionin tuotannonalalle välittömän suojan. Sitoumus kattaa myös toisiinsa etuyhteydessä olevien yksiköiden väliset liiketoimet. Tällaisten yhteyksien tosiasiallinen luonne antaa monia mahdollisuuksia ristiinkompensointiin. Mitä tahansa liiketointa, lainaa tai avustusta näiden kahden yksikön välillä voidaan käyttää vähimmäistuontihinnan kuittaamiseen. Komissio ei pysty valvomaan näitä liiketoimia eikä sillä ole asianmukaisia vertailukohtia, joiden perusteella voitaisiin todentaa, ovatko ne aitoja vai kompensoivia.

(27)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi myös epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittavan tuottajan globaali rakenne ja globaalit myyntitoiminnot mahdollistavat hintojen ristiinkompensoinnin eikä ehdotettua hintasitoumusta pystyttäisi valvomaan tehokkaasti. Lisäksi unionissa toimivat etuyhteydessä olevat yritykset valmistavat ja myyvät samankaltaista tuotetta. Näin ollen komission on mahdotonta valvoa kyseisiä toimintoja tehokkaasti.

(28)

Vientiä harjoittava tuottaja vastasi komission arviointiin väittämällä, että komissio jätti huomioimatta sen sitoumuksen kaksi keskeistä tekijää eli määrällisen kynnyksen ja loppukäyttöä (vain jatkojalostus) koskevan sitoumuksen. Vientiä harjoittavan tuottajan mukaan näillä kahdella sitoumuksella varmistetaan, että polkumyyntihinnoin tapahtuva vienti loppuisi, koska tarkasteltavana olevaa tuotetta ei vietäisi unionin vapaille markkinoille. Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että lopullista tullia koskevassa asetuksessa komissio ei katsonut vahinkoa aiheutuneen kytkösmarkkinoilla. Näistä väitteistä huolimatta vientiä harjoittava tuottaja muutti sitoumustaan yhteistyöhalukkuuden osoittamiseksi ja tarjosi 22:ta tuotelajikohtaista vähimmäistuontihintaa. Ristiinkompensoinnin riskistä vientiä harjoittava tuottaja väitti, että koska tuotetta ei myydä vapailla markkinoilla, tarkasteltavana olevan tuotteen vähimmäishinnalla ryhmän sisällä ei itse asiassa ole merkitystä. Koska vähimmäishinnalla ei ole merkitystä, myöskään ristiinkompensoinnin riskillä ei ole merkitystä. Vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että ryhmän sisäisiin liiketoimiin sovelletaan ryhmän siirtohintapolitiikkaa, eikä niitä siksi voida käyttää ristiinkompensointiin.

(29)

Vientiä harjoittava tuottaja ei myynyt kuumavalssattuja levyvalmisteita siihen etuyhteydessä oleville, unionissa toimiville yksiköille tutkimusajanjaksolla. Lisäksi päinvastoin kuin vientiä harjoittava tuottaja väitti, ryhmän sisäistä kuumavalssattujen levyvalmisteiden myyntiä ei ollut suljettu pois vahingollista polkumyyntiä koskevista lopullista tullia koskevan asetuksen päätelmistä. Tällainen myynti kuuluu tällä hetkellä sovellettavan tullin piiriin, eikä sitoumus voi muuttaa päätelmää. Koska vientiä harjoittavan tuottajan väite ryhmän sisäisen ristiinkompensoinnin mahdottomuudesta perustuu virheelliseen oletukseen siitä, että jatkojalostukseen tarkoitettu ryhmän sisäinen myynti ei ole vahingollista polkumyyntiä, väite hylätään. Lisäksi ryhmän sisäinen siirtopolitiikka on ryhmän itsensä tekemä päätös, eikä se sen vuoksi ole riittävä tae ristiinkompensoinnin estämisestä. Ja vaikka se estäisikin tällaisen ristiinkompensoinnin ryhmän sisällä, ristiinkompensointi voidaan toteuttaa muutenkin kuin myymällä tavaroita. Hintasitoumukset, joiden piiriin kuuluu etuyhteydellistä myyntiä, voidaan hyväksyä ainoastaan, jos tarkasteltavana oleva tuote jälleenmyydään viime kädessä riippumattomalle asiakkaalle ja näihin liiketoimiin voidaan soveltaa asianmukaisesti mukautettua vähimmäistuontihintaa. Tämä ei ole mahdollista, jos tarkasteltavana oleva tuote on muunnettu toiseksi tuotteeksi. Sitoumusta 22 tuotelajikohtaisesta vähimmäistuontihinnasta ei voitu hyväksyä, sillä tulli ei pysty mitenkään valvomaan sitä.

(30)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esitti alkuperäisessä sitoumuksessaan kahta skenaariota. Ensimmäinen skenaario perustuu yhteen vähimmäistuontihintaan tonnia kohti (tutkimusajanjakson keskimääräinen hinta, johon lisätään tulli ja jota mukautetaan tutkimusajanjakson jälkeen tapahtuneella raaka-ainehintojen korotuksella) ja mahdollisuuteen myydä kyseistä vähimmäistuontihintaa alempaa hintaan, johon on lisätty tulli. Toinen skenaario perustuu alhaisempaan vähimmäistuontihintaan tonnia kohti (hintaa ei mukauteta tutkimusajanjakson jälkeen tapahtuneella raaka-ainehintojen korotuksella) ilman mahdollisuutta myydä kyseistä vähimmäistuontihintaa alempaan hintaan. Myöhemmin vientiä harjoittava tuottaja muutti sitoumustaan lisäämällä siihen sitoumuksen mukaisesti tapahtuvaa myyntiä koskevan vuotuisen määrällisen kynnyksen.

(31)

Komissio ei hyväksy valikoivia lausekkeita, joiden nojalla vientiä harjoittava tuottaja voi myydä rinnakkain sekä sitoumuksen mukaisesti että tullinalaisesti alle vähimmäistuontihinnan, joten ainoa harkittavissa oleva skenaario on toinen jälkimmäinen. Tällaisen lausekkeen hyväksyminen mahdollistaisi ristiinkompensointimekanismin, jossa vähimmäistuontihintaan tapahtuvat liiketoimet voidaan kuitata alle vähimmäistuontihintaan tapahtuvilla liiketoimilla.

(32)

EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen 50 artiklassa hintasitoumukset asetetaan etusijalle, jos komissio saa toimivan sitoumuksen, joka on riittävä ja jonka hyväksymistä ei pidetä epäkäytännöllisenä. Tässä tapauksessa komissio ei edellä esitetyistä syistä saanut toimivaa sitoumusta, eikä sitä siksi voida asettaa etusijalle.

(33)

Komissio katsoo, että sitoumus on riittämätön useista eri syistä. Se perustuu yhteen keskimääräiseen vähimmäistuontihintaan eikä siksi poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kalliimpien. Kuten lopullista tullia koskevan asetuksen 632 ja 655 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toimenpide, jolla vahvistetaan yrityskohtainen kiinteä määrä tonnia kohti, kuvaa vahingollista polkumyyntiä harjoittaneen vientiä harjoittavan tuottajan aiheuttamaa vahinkoa paremmin kuin vähimmäistuontihinta. Siinä katsotaan myös, että toisin kuin vähimmäistuontihinta, tulli poistaa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset kokonaan ja antaa unionin tuotannonalalle välittömän suojan. Vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt mukautusta siihen etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuvan myynnin perusteella. Vaikka kuumavalssattujen levyvalmisteiden hinnat vaihtelevat merkittävästi eri aikoina, vientiä harjoittava tuottaja ei ehdottanut mukautusmekanismia. Lisäksi sitoumuksen piiriin kuuluu ainoastaan kaksi kolmesta tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla vieneestä tuotantolaitoksesta. Vientiä harjoittava tuottaja esitti vielä, että sen myynti siihen unionissa etuyhteydessä oleville yrityksille kuuluisi sitoumuksen ehtojen piiriin. Tällaisten yhteyksien tosiasiallinen luonne antaa monia mahdollisuuksia ristiinkompensointiin. Mitä tahansa liiketointa, lainaa tai avustusta näiden kahden yksikön välillä voidaan käyttää vähimmäistuontihinnan kuittaamiseen. Komissio ei pysty valvomaan näitä liiketoimia eikä sillä ole asianmukaisia vertailukohtia, joiden perusteella voitaisiin todentaa, ovatko ne aitoja vai kompensoivia.

(34)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi myös epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittavan tuottajan globaali rakenne ja globaalit myyntitoiminnot mahdollistavat hintojen ristiinkompensoinnin eikä ehdotettua hintasitoumusta pystyttäisi valvomaan tehokkaasti. Vientiä harjoittava tuottaja on etuyhteydessä moniin yrityksiin useissa eri jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolella, ja jotkin niistä tuottavat ja myyvät samankaltaista tuotetta. Vientiä harjoittavan tuottajan myynti unioniin tapahtuu näistä yrityksistä yhden tai useamman kautta. Näin ollen komission on mahdotonta valvoa kyseisiä toimintoja tehokkaasti.

(35)

Vientiä harjoittava tuottaja vastasi komission arviointiin toimittamalla sitoumuksestaan kolmannen version. Sitoumuksen uudessa versiossa vientiä harjoittava tuottaja ehdottaa neljää vähimmäistuontihintaa ja sitoutuu olemaan myymättä niitä alempaan hintaan. Vientiä harjoittavan tuottajan mukaan kyseinen muutos tehtiin, vaikka komissio katsoikin yhden kaikkia tuotelajeja koskevan vähimmäismyyntihinnan olevan hyväksyttävä tutkimusvaiheessa, joka johti tullin käyttöön ottoon. Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja sitoutui sisällyttämään kolmannen tuotantopaikan sitoumukseen, olemaan myymättä tarkasteltavana olevaa tuotetta unionissa toimivien, siihen etuyhteydessä olevien yksiköiden kautta, toimittamaan tiedot muiden tuotteiden myynnistä unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille ja olemaan myymättä tarkasteltavana olevaa tuotetta ja muita tuotteita unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille unionin ulkopuolella. Lopuksi vientiä harjoittava tuottaja ehdotti alempaa vuotuista määrällistä kynnystä. Kynnyksen ylittävän määrän osalta vientiä harjoittava tuottaja tarjoutui noudattamaan myynnissään sovellettavaa polkumyyntitullia.

(36)

Neuvotteluissa Ukrainan viranomaiset ehdottivat, että sitoumusten lisäksi ne toimittavat komissiolle tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia vientitilastoja ja perustavat asiantuntijaryhmän tilasto- ja muiden tietojen vaihdon helpottamiseksi.

(37)

Vientiä harjoittava tuottaja muutti sitoumustaan vielä 5 päivänä helmikuuta 2018. Se väitti, että sen koko myyntiin sovelletaan ryhmän tiukkaa hinnoittelupolitiikkaa, joka estää ristiinkompensoinnin. Lisäksi se väitti, että veroviranomaisten säännölliset tarkastukset Sveitsissä ja unionissa todentavat ryhmän hinnoittelupolitiikan. Tästä huolimatta vientiä harjoittava tuottaja sitoutui olemaan myymättä unionissa tuotettuja kuumavalssattuja levyvalmisteita ja muita ryhmänsä valmistamia tuotteita kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille, jotka ostavat tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tämä koskisi sen kaikkia asiakkaita lukuun ottamatta yhtä, joka ostaisi kuumavalssattuja levyvalmisteita Ukrainasta ja unionista sekä muita ryhmän tuottamia tuotteita.

(38)

Huomautukseen, jonka mukaan komissio katsoi yhden kaikkia tuotelajeja koskevan vähimmäismyyntihinnan olevan hyväksyttävä tutkimusvaiheessa, komissio totesi, että viime kädessä tällainen ratkaisu hylättiin. Hylkäämisen perusteet esitetään lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 632 ja 655 kappaleessa ja kootaan yhteen edellä 33 kappaleessa.

(39)

Sitoumus on edelleen riittämätön useista eri syistä. Neljästä ehdotetusta vähimmäistuontihintaryhmästä yhdessä myynti oli lähes olematonta, toisessa esiintyi hintavaihteluja ja jäljellä olevissa kahdessa esiintyi merkittäviä hintavaihteluja. Kunkin ryhmän keskimääräiseen hintaan perustuvat vähimmäistuontihinnat eivät siksi poista polkumyynnin aiheuttamaa vahinkoa kaikkien tuotelajien osalta, varsinkaan kunkin ryhmän kalleimpien tuotelajien osalta. Lisäksi kyseiset neljä vähimmäistuontihintaa oli määritetty täysin mielivaltaisesti. Komissiolle ei esitetty mitään tietoja erojen perustelemiseksi. Vaikka kuumavalssattujen levyvalmisteiden hinnat vaihtelevat merkittävästi eri aikoina, vientiä harjoittava tuottaja ei ehdottanut mukautusmekanismia.

(40)

Sitoumuksen hyväksyminen olisi edelleen epäkäytännöllistä. Vientiä harjoittava tuottaja sitoutui olemaan myymättä mitään tuotteita unionin asiakkaidensa yksiköille, jotka sijaitsevat unionin ulkopuolella. Sitoumus koskee kuitenkin vain kolmea tuottajayritystä, ja sen ulkopuolelle jää kymmenittäin siihen etuyhteydessä olevia yrityksiä, mukaan lukien sveitsiläinen kauppias. Vaikka kaikki nämä yritykset kuuluisivatkin sitoumuksen piiriin, sitoumusta olisi mahdotonta valvoa, kun otetaan huomioon vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän ja niiden asiakaspohjan koko. Vientiä harjoittava tuottaja sitoutui vielä raportoimaan myynnistään, joka koskee muiden tuotteiden myyntiä sen unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille. Komissiolla ei kuitenkaan ole asianmukaisia vertailuarvoja sen arvioimiseksi, ovatko tällaiset liiketoimet luonteeltaan kompensoivia. Vaikka vientiä harjoittava tuottaja sitoutui olemaan myymättä unionissa toimivien, siihen etuyhteydessä olevien yksiköiden kautta, kyseiset yksiköt myyvät samankaltaista tuotetta unionin markkinoilla. Vaikka tällaiset liiketoimet voivat liittyä samaan asiakkaaseen ja niitä voidaan siksi käyttää kompensointiin, ne ovat kokonaan sitoumuksen ulkopuolella.

(41)

Sitoumukseen 5 päivänä helmikuuta 2018 tehty muutos (unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille yhtä lukuun ottamatta myydään vain tarkasteltavana olevaa tuotetta) ei poista edellä mainittua ongelmaa sitoumuksen ulkopuolelle jätetyn asiakkaan osalta. Kun otetaan huomioon vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän koko, olisi mahdotonta valvoa muiden asiakkaiden osalta, myykö jokin vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä oleva yritys muita tuotteita unionissa toimiville, kuumavalssattuja levyvalmisteita ostaville asiakkaille tai niihin etuyhteydessä oleville yksiköille. Vientiä harjoittavan tuottajan ja sen asiakkaan, jolle se aikoo myydä, sisäiset hinnoittelupolitiikat eivät ole riittävä tae ristiinkompensoinnin estämiselle. Vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään selittänyt, miten ristiinkompensoivat hinnat tulisivat esiin unionin ja Sveitsin veroviranomaisten tarkastuksissa. Tuotteen myyminen normaalia alhaisempaan hintaan ei välttämättä riko verolainsäädäntöä. Se on osa normaaleja hintaneuvotteluja.

(42)

Myöskään sitä, että vuotuisen kynnyksen ylittävään myyntiin sovelletaan käytössä olevaa polkumyyntitullia, ei voida hyväksyä, koska tällaista myyntiä voitaisiin käyttää kompensointiin. Kyseessä on periaatteessa 31 kappaleessa kuvattu valikoiva lauseke, jota sovellettaisiin myöhempänä ajankohtana. Sen vuoksi uudessa sitoumuksessa esitetty kynnyksen alentaminen tasolle, joka alittaa tuntuvasti perinteisen vuotuisen vientimäärän, lisää ristiinkompensoinnin riskiä.

(43)

Vaikka hintasitoumukset asetetaan etusijalle EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen 50 artiklassa, sitoumusta ei voida hyväksyä, koska se ei ole riittävä. Vaikka se olisi ollut riittävä, sen hyväksyminen olisi edellä esitetyistä syistä silti ollut epäkäytännöllistä. Mitään edellä esitetyistä puutteista ei olisi voitu korjata Ukrainan viranomaisten neuvotteluissa ehdottamilla tilastotietojen vaihtamisella ja asiantuntijaryhmä perustamisella.

(44)

Edellä esitetyistä syistä komissio ei voi hyväksyä yhtään hintasitoumusta.

(45)

Asianomaisille osapuolille on ilmoitettu tämän päätöksen perusteista, ja niille on annettu tilaisuus esittää huomautuksia ja tulla kuulluksi. Myös Ukrainan valtiolle tarjottiin kuulemista EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen 50 a artiklan mukaisesti. Neuvottelut Ukrainan viranomaisten kanssa käytiin 26 päivänä tammikuuta 2018, ja nämä toimittivat kirjalliset huomatuksensa 31 päivänä tammikuuta 2018. Lisäksi asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien sekä unionin tuotannonalaa edustavan Euroferin kanssa järjestettiin useita kuulemisia. Kaikkia prosessin aikana esitettyjä huomautuksia on käsitelty edellä. Asianomaisten osapuolten huomautukset ja Ukrainan viranomaisten kanssa käydyt neuvottelut eivät muuttaneet päätelmää siitä, että sitoumukset olisi hylättävä,