19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/2

(1)

Haloni 1301, haloni 1211 ja haloni 2402, jäljempänä ’halonit’, ovat otsonikerrosta heikentäviä aineita, jotka on mainittu valvottavien aineiden luettelossa asetuksen EY N:o 1005/2009 liitteessä I olevassa III ryhmässä. Niiden valmistaminen on ollut jäsenvaltioissa kielletty Montrealin pöytäkirjan mukaisesti vuodesta 1994. Niiden käyttö on kuitenkin sallittua tietyissä kriittisissä käyttötarkoituksissa, jotka on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 1005/2009 liitteessä VI.

(2)

Komissio on otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (2) 4 artiklan 4 kohdan iv alakohdassa säädetyn mukaisesti tarkastellut uudelleen kyseisen asetuksen liitettä VII. Se on arvioinut halonien nykyiset käyttötarkoitukset sekä sellaisten teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisten vaihtoehtojen ja teknologioiden saatavuuden ja käyttöönoton, jotka ovat ympäristön ja terveyden kannalta hyväksyttävissä, jäljempänä ’vaihtoehdot’. Tällä välin asetus (EY) N:o 2037/2000 on korvattu asetuksella (EY) N:o 1005/2009, ja tässä yhteydessä asetuksen (EY) N:o 2037/2000 liite VII on otettu sellaisenaan asetuksen (EY) N:o 1005/2009 liitteeksi VI.

(3)

Uudelleentarkastelussa kävi ilmi, että jäsenvaltiot tulkitsevat eri tavoin sitä, mitkä ovat asetuksen (EY) N:o 1005/2009 liitteessä VI kuvattuja halonien kriittisiä käyttötarkoituksia. Kukin halonisovellus olisi näin ollen kuvattava yksityiskohtaisemmin täsmentäen laitteiston tai toiminnon luokka, sovelluksen tarkoitus, halonisammuttimen tyyppi ja halonityyppi.

(4)

Uudelleentarkastelussa kävi ilmi myös, että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta halonit eivät ole enää välttämättömiä uusissa palontorjuntalaitteistoissa ja uusissa laitoksissa ja vaihtoehtoja asennetaan jo rutiininomaisesti. Halonisammuttimia ja -sammutusjärjestelmiä tarvitaan kuitenkin edelleen joissakin laitteistoissa, jotka valmistetaan vanhojen mallien mukaisesti.

(5)

Tarkastelu osoitti myös, että haloneja jo korvataan tai voitaisiin korvata muilla vaihtoehdoilla ajan mittaan ja kohtuullisin kustannuksin suurimmassa osassa sammutusjärjestelmäsovelluksia sisällyttämällä niitä sekä nykyisiin laitteistoihin ja toimintoihin että vanhojen mallien mukaisesti valmistettaviin laitteistoihin ja toimintoihin.

(6)

Vaihtoehtojen saatavuuden ja käyttöönoton parannuttua on näin ollen tarkoituksenmukaista asettaa kullekin sovellukselle käytön lopettamisen määräaika, jonka jälkeen halonien käyttö uusissa laitteistoissa ja toiminnoissa ei enää olisi kriittisen käyttötarkoituksen mukaista ja halonisammuttimien tai -sammutusjärjestelmien asentaminen olisi kielletty. ”Uusia laitteistoja” ja ”uusia toimintoja” määriteltäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon se vaihe laitteiston tai toiminnon elinkaaressa, jolloin sammutusjärjestelmää tarvitsevan tilan suunnittelusta päätetään.

(7)

On myös tarpeen asettaa kullekin sovellukselle sallitun käytön takaraja, jonka jälkeen halonien käyttö kaikkiin, sekä nykyisiin että vanhojen mallien mukaisesti valmistettaviin, laitteistoihin ja toimintoihin kuuluvissa sammuttimissa ja sammutusjärjestelmissä lakkaa olemasta kriittisen käyttötarkoituksen mukaista. Halonien käyttö olisi näin ollen kiellettävä ja kaikki halonisammuttimet ja -sammutusjärjestelmät olisi korvattava, muunnettava tai poistettava käytöstä asetuksen (EY) N:o 1005/2009 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin määräaikoihin mennessä.

(8)

Käytön lopettamisen määräajoissa olisi otettava huomioon vaihtoehtojen saatavuus uusiin laitteistoihin ja toimintoihin sekä tällaisten vaihtoehtojen käyttöönoton esteet. Niiden olisi tarvittaessa mahdollistettava riittävä aika kehittää vaihtoehtoja kuitenkin siten, että samalla kannustetaan ryhtymään tällaiseen kehitystyöhön. Siviili-ilmailun kansainvälisen sääntelyn vuoksi ilma-alusten osalta olisi otettava huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn aloitteet, jotka koskevat halonisammuttimien asentamista ja käyttöä ilma-aluksissa.

(9)

Sallitun käytön takarajojen olisi lisäksi mahdollistettava riittävä aika halonien korvaamiseen tai muuntotoimien loppuunsaattamiseen rutiininomaisten tai suunniteltujen laitteisto- tai toimintohuoltojen tai parannustoimien yhteydessä siten, ettei tarpeettomasti vaikuteta laitteistojen tai toimintojen käyttöön eikä aiheuteta liiallisia kustannuksia. Niissä olisi myös otettava huomioon vaihtoehtojen asentamisesta kyseisiin laitteistoihin tai toimintoihin mahdollisesti aiheutuvien sertifiointi-, lupa- tai hyväksyntämenettelyjen vaatima aika.

(10)

Suurimmalle osalle uusien laitteistojen ja uusien toimintojen sovelluksia, joissa halonisammuttimia ja -sammutusjärjestelmiä ei enää tarvita tai joihin niitä ei enää asenneta, voidaan asettaa käytön lopettamisen määräajaksi vuosi 2010. On kuitenkin tarpeen asettaa käytön lopettamisen määräajaksi vuosi 2011 joillekin armeijan maakulkuneuvo- ja ilma-alussovelluksille, joille katsotaan jo olevan vaihtoehtoja olemassa mutta ei kuitenkaan pian päätökseen saatavien kehittämisohjelmien aikana käyttöön otettuina ja joiden muuttaminen ei enää ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Ilma-alusten moottorikotelojen ja matkustamoissa olevien kannettavien sammutinten sovelluksille käytön lopettamisen määräajaksi on tarkoituksenmukaista asettaa vuosi 2014, mikä olisi linjassa ICAOssa vastaavan rajoituksen täytäntöönpanolle suunnitellun aikataulun kanssa. On tarkoituksenmukaista asettaa käytön lopettamisen määräajaksi vuosi 2018 lentorahtikoneiden rahtitilan sovelluksille, joille ei vielä ole löydetty vaihtoehtoja mutta joille voidaan kohtuudella olettaa jatkotutkimuksen ja kehittämisen tuloksena mainittuun ajankohtaan mennessä löytyvän vaihtoehtoja asennettaviksi uusiin ilma-aluksiin, joille haetaan tyyppihyväksyntää.

(11)

Monille sovelluksille on tarkoituksenmukaista asettaa sallitun käytön takarajat vuosille 2013–2025 riippuen niistä teknisistä ja taloudellisista haasteista, joita tulee vastaan halonien korvaamisessa tai muuttamisessa. Tällaisten sallitun käytön takarajojen olisi mahdollistettava riittävä aika halonien korvaamiseen rutiininomaisissa huolto-ohjelmissa useimpien sellaisten laitteistojen ja toimintojen osalta, joille vaihtoehtoja on saatavilla. On tarkoituksenmukaista asettaa sallitun käytön takarajat vuosille 2030 tai 2035 sellaisille armeijan maakulkuneuvo- tai merialussovelluksille, joissa halonien korvaaminen on todennäköisesti teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa ainoastaan suunniteltujen laitteistoparannus- tai muokkausohjelmien mukaisesti ja joita varten joissakin jäsenvaltioissa on vielä suoritettava lisätutkimusta ja kehitystyötä vaihtoehtojen soveltuvuuden todentamiseksi.

(12)

Joillekin armeijan nykyisille kulkuneuvo-, merialus-, sukellusvene-, ilma-alussovelluksille sekä sovelluksille, jotka valmistetaan tai tullaan valmistamaan nykyisten mallien mukaisesti, ei vielä ole löydetty vaihtoehtoja. On kuitenkin kohtuullista olettaa, että vuoteen 2040 mennessä suuri osa kyseisestä laitteistosta on tullut käyttöikänsä päähän tai vaihtoehtoja on jatkotutkimuksen ja kehittämisen tuloksena tullut saataville. Näin ollen on tarkoituksenmukaista ja kohtuullista asettaa tällaisille sovelluksille sallitun käytön takarajaksi vuosi 2040.

(13)

Rahtitilojen, moottorikotelojen ja lisävoimanlähteiden sammutusjärjestelmiin nykyisissä tai nykyisen tyyppihyväksynnän mukaisesti rakennettavissa ilma-aluksissa ei vielä ole löydetty vaihtoehtoja. Lisäksi merkittävä määrä siviili-ilmailussa käytettävistä ilma-aluksista rakennetaan edelleen haloneja kyseisissä sovelluksissa käyttäen ja haloneihin tukeudutaan ennustettavissa olevassa jatkossakin. Vaikka hyväksytään se tosiasia, että halonien korvaamiselle tällaisissa sovelluksissa on merkittäviä teknisiä, taloudellisia ja sääntelyrajoitteita, on kuitenkin kierrätettyjen halonien pitkän aikavälin saatavuuteen liittyvän epävarmuuden ja soveltuvien vaihtoehtojen yksilöimiseen ja kehittämiseen tarvittavan lisätutkimuksen ja kehitystyön tarpeen vuoksi tarkoituksenmukaista asettaa sallitun käytön kohtuulliseksi takarajaksi vuosi 2040.

(14)

Liitettä VI, jossa muun muassa vahvistetaan kriittisten käyttötarkoitusten poistamisen aikataulu, tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, jotta voitaisiin ottaa huomioon vaihtoehtojen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö ja uusi tieto niiden saatavuudesta. Sallitun käytön takarajoista ja käytön lopettamisen määräajoista voidaan myöntää poikkeuksia erityistapauksissa, jos osoitetaan, ettei vaihtoehtoja ole olemassa.

(15)

Asetus (EY) N:o 1005/2009 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(16)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1005/2009 25 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,