6.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/29

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 2 päivänä syyskuuta 1997 päivätyllä ja 5 päivänä syyskuuta 1997 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Sisilian alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälästä.

(2)

Komission yksiköt pyysivät 28 päivänä lokakuuta 1997 päivätyllä teleksillä VI/41836 toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan lisäselvityksiä vuonna 1997 annetusta alueellisesta laista nro 27 ja sen 6 pykälässä säädetystä tuesta.

(3)

Italian toimivaltaiset viranomaiset toimittivat komissiolle lisätietoja 19 päivänä tammikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä ja ilmoittivat, että laki oli jo tullut voimaan. Sen vuoksi ilmoitus kirjattiin ilmoittamattomien tukien rekisteriin numerolla NN 36/98, mikä annettiin tiedoksi Italialle 3 päivänä huhtikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä SG(98)D/32328. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat kuitenkin selkeästi, että kyseisessä laissa tarkoitettua tukea ei myönnettäisi ennen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä annettavaa myönteistä päätöstä.

(4)

Komission yksiköt pyysivät 31 päivänä toukokuuta 2000 päivätyllä teleksillä VI/13937 (jota edelsi 14 päivänä huhtikuuta 2000 päivätty englanninkielinen teleksi 2000/VI/10442) toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan alueellisen lain nro 27/1997 säännöksiä koskevia selityksiä sekä jäljennöksen kyseisestä säädöstekstistä.

(5)

Italian toimivaltaiset viranomaiset toimittivat 31 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyllä ja 5 päivänä elokuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lisätietoja lain 5 pykälästä.

(6)

Komissio pyysi 22 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä teleksillä AGR 024925 toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan täsmennyksiä ja selvennyksiä aiemmin toimitettuihin lisätietoihin ja alueelliseen lakiin nro 27/1997 sisältyviin toimenpiteisiin. Samassa kirjeessä komissio esitti toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuutta vetää takaisin tarkasteltavana oleva ilmoitus, jos alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälässä ja mahdollisesti saman lain muissa säännöksissä säädettyjä tukitoimenpiteitä ei vielä ollut pantu täytäntöön ja jos toimivaltaiset viranomaiset pystyivät takaamaan, että edellä mainitun lain mukaista tukea ei ollut myönnetty eikä sitä ollut tarkoitus myöntää.

(7)

Koska komissio ei saanut vastausta edellä mainittuun teleksiin, se lähetti 20 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä teleksillä AGR 30657 Italian viranomaisille muistutuksen, jossa se kehotti niitä toimittamaan pyydetyt tiedot yhden kuukauden kuluessa ja täsmensi, että mikäli kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ei saataisi tyydyttävää vastausta kyseisen määräajan kuluessa, komission yksiköt pidättäisivät itselleen oikeuden ehdottaa komissiolle tietojen antamista koskevan välipäätöksen tekemistä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(8)

Komissio ilmoitti 10 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä SG (2003) D/230470 Italialle asetuksen (EY) N:o 659/1999 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti 9 päivänä heinäkuuta 2003 tekemästään tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä (C(2003) 2054 lopull.) alueellisen lain nro 27/1997 4 ja 6 pykälän osalta.

(9)

Samassa yhteydessä komissio pyysi Italiaa toimittamaan 20 työpäivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta kaikki tarvittavat asiakirjat, tiedot ja päivämäärät voidakseen todeta, oliko kyseisessä laissa säädettyä tukea jo myönnetty ja soveltuiko se yhteismarkkinoille. Sen lisäksi, että tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä Italiaa kehotettiin toimittamaan muita tarkasteltavana olevan tuen arvioinnin kannalta mahdollisesti hyödyllisiä tietoja, siinä eriteltiin täsmällisesti tiedot, jotka Italian oli toimitettava.

(10)

Komissio ei ole saanut vastausta edellä mainittuun tietojen antamista koskevaan välipäätökseen eikä myöskään vastausten toimittamiselle asetetun määräajan pidentämistä koskevaa pyyntöä.

(11)

Komissio ilmoitti Italian viranomaisille 17 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (SG (2003) D/233550) 16 päivänä joulukuuta 2003 tekemästään päätöksestä (C(2003) 4473 lopull.) aloittaa alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) ja 6 pykälässä (osuuskunnat ja cantine sociali) säädettyjen tukitoimenpiteiden osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(12)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta.

(13)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi Sisilian alueen puolesta 10 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä ja 13 päivänä helmikuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä komissiolta lupaa pidentää 20 työpäivällä määräaikaa, jonka komissio oli asettanut 16 päivänä joulukuuta 2003 tekemässään päätöksessä (C(2003) 4473 lopull.) pyydettyjen tietojen toimittamiselle alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) säädettyjen tukitoimenpiteiden osalta. Samassa yhteydessä Italian viranomaiset ilmoittivat aikomuksestaan vetää takaisin ilmoitus, joka koski lain 6 pykälässä säädettyjä tukitoimenpiteitä (osuuskunnat ja cantine sociali); kirjeen mukaan kyseistä säännöstä ei ollut pantu täytäntöön.

(14)

Komissio vahvisti 23 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä teleksillä AGR 05312, että Italian pyytämä määräajan pidentäminen hyväksyttiin 13 päivästä helmikuuta 2004 alkaen.

(15)

Italian pysyvä edustusto toimitti 18 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä ja 26 päivänä helmikuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä pyynnön, joka koski vastausajan pidentämistä 20 työpäivällä kyseisen tukitoimenpiteen osalta.

(16)

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 24 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä ja 1 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä ja vahvistivat myöhemmin 12 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä ja 17 päivänä maaliskuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, että ne vetivät takaisin ilmoituksen, joka koski alueellisen lain nro 27/1997 6 artiklassa tarkoitettua tukitoimenpidettä (osuuskunnat ja cantine sociali); kirjeessä mainittiin, että kyseistä toimenpidettä ei ollut pantu täytäntöön eikä sitä ollut myöskään tarkoitus panna täytäntöön.

(17)

Italian viranomaisille ilmoitettiin 11 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä teleksillä AGR 07074, että tietojen ja/tai huomautusten esittämiselle asetettua määräaikaa ei pidennetä yli 24 päivän maaliskuuta 2004, koska päätös menettelyn aloittamisesta oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä24 päivänä helmikuuta 2004 ja asianomaisten huomautusten jättämiselle vahvistettu määräaika päättyi 24 päivänä maaliskuuta 2004. Samassa teleksissä komission yksiköt totesivat, että alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälää (osuuskunnat ja cantine sociali) koskeva ilmoitus oli vedetty takaisin.

(18)

Komissio on saanut alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälää (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) koskevat Italian viranomaisten huomautukset 15 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä ja 18 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä.

(19)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen (4) mukaisesti tämä päätös koskee yksinomaan alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) tarkoitettua valtiontukea perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden hyväksi, jota on mahdollisesti myönnetty tai jota voidaan myöntää EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (5) (jäljempänä ”mainontaa koskevat suuntaviivat’) voimaantulon jälkeen, toisin sanoen 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen.

(20)

Koska Italian viranomaiset olivat ilmoittaneet 24 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä ja 1 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä vetävänsä takaisin alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälää (osuuskunnat ja cantine sociali) koskevan ilmoituksen, ei ole perusteltua kuvata ja arvioida kyseisessä pykälässä säädettyjä tukitoimenpiteitä.

(21)

Tarkasteltavana olevalla 4 pykälällä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) muutetaan alueellisen lain nro 14/1966 17 pykälää, ja siinä säädetään seuraavaa: ”1) Mainontakampanjoiden täytäntöönpanosta vastaa joko suoraan aluehallitus, tai ne toteutetaan ulkomaankauppainstituutin tai erikoistuneiden laitosten kautta taikka Ente fiera del Mediterraneon ja Ente fiera di Messinan tai viimeksi mainittujen sekä yhden tai useamman alueellisen kauppakamarin muodostamien yhteenliittymien välityksellä 15 pykälässä tarkoitettujen ohjelmien perusteella. Mainitut ohjelmat voivat olla kestoltaan kolmivuotisia. 2) Lukuun ottamatta edellä tarkoitettuja yhteenliittymiä, silloin kun ohjelmien täytäntöönpano on annettu valtion- tai aluehallinnon ulkopuolisten elinten toimeksi, on noudatettava julkisten palvelujen toimeksiantoa koskevia sääntöjä.”

(22)

Huolimatta komission toistuneista pyynnöistä ja 9 päivänä heinäkuuta 2003 annetusta tietojen antamista koskevasta välipäätöksestä Italian viranomaiset eivät ole toimittaneet komissiolle tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut torjua epäilyt siitä, että kyseisen lain 4 pykälässä säädetty tuki saattaisi olla EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja tarvittaessa arvioida kyseisen tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Oli myös epäselvää, oliko kyseistä tukea jo ehditty myöntää.

(23)

Päätöksessään aloittaa tarkasteltavana olevan tukitoimenpiteen osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely komissio totesi, että koska Italian viranomaiset eivät olleet toimittaneet tietoja, se ei menettelyn siinä vaiheessa voinut sanoa, säädettiinkö alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden menekinedistämiseen ja/tai mainontaan myönnettävän valtiontuen käyttöönottamisesta tai jo olemassa olevan valtiontukijärjestelmän muuttamisesta.

(24)

Komissio epäili myös tukitoimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille, koska Italian viranomaisten toimittamien vastaustietojen puuttuessa oli epäselvää, olivatko kyseisen lain 4 pykälän mukaisesti rahoitettavat toimenpiteet yhteensopivia vastaavanlaisiin tukitoimenpiteisiin tällä hetkellä sovellettavien sääntöjen, toisin sanoen mainontaan myönnettävää tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen kanssa.

(25)

Edellä 21 johdanto-osan perustelukappaleessa kuvattujen, alueellisen lain nro 27/1997 4 pykälässä säädettyjen ohjelmien ja mainontakampanjoiden täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella komissio epäili lisäksi, noudatettiinko kyseisessä pykälässä tarkoitettujen mahdollisten valtiontukitoimenpiteiden täytäntöönpanossa julkisia hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä. Erityisesti mainontakampanjoiden toteuttamisesta vastaavien laitosten ja elinten suoran valintamenettelyn osalta komissio epäili, että toimeksiantajana olevan viranomaisen ja valittujen palvelun tarjoajien välillä tehtiin rahallista korvausta koskeva kirjallinen sopimus, jolloin olisivat täyttyneet Teckal-päätöksessä (6) vahvistetut tiukat edellytykset. Mikäli kyseiset edellytykset eivät olisi täyttyneet, komissio epäili, tapahtuiko toimeksisaajien valinta neuvoston direktiivissä 92/50/ETY (7) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, siltä osin kuin niitä voitiin soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa, ja perustamissopimuksessa vahvistettuja, erityisesti tasavertaista kohtelua ja avoimuutta koskevia periaatteita noudattaen, siten että voidaan varmistaa yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämä ”riittävä julkisuus” (8).

(26)

Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

(27)

Komissio sai Italian Sisilian alueen puolesta esittämät huomautukset 15 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä ja 18 päivänä maaliskuuta 2004 saapuneeksi kirjatussa kirjeessä.

(28)

Italian viranomaiset vahvistivat kirjeessään, että alueellisen lain nro 27/1997 6 pykälää koskeva ilmoitus oli vedetty takaisin, ja esittivät huomautuksensa kyseisen lain 4 pykälästä.

(29)

Italian viranomaiset mainitsivat erityisesti, että 4 pykälässä (sisilialaisten tuotteiden mainonta- ja menekinedistämiskampanja) alueellisen lain nro 14/1966 17 artiklaan tehtyä muutosta, joka koskee mainontakampanjoiden täytäntöönpanoa Ente fiera del Mediterraneon ja Ente fiera di Messinan keskenään tai näiden kahden sekä yhden tai useamman alueellisen kauppakamarin välisten yhteenliittymien toimesta, ei ole koskaan sovellettu, koska tällaisia yhteenliittymiä ei ole tähän mennessä muodostettu.

(30)

Toimitettujen tietojen mukaan menekinedistämisohjelmien täytäntöönpanosta vastaa suoraan aluehallitus tai ne toteutetaan ulkomaankauppainstituutin välityksellä (sopimuksilla, jotka on tehty vuosille 1993–1998 sekä 1999–2001–2003 osana elinkeinoministeriön ja alueiden välisiä sopimuksia). Toimivaltaiset viranomaiset valitsevat vuosittain rahoitettaviksi esitetyt hankkeet ja niiden täytäntöönpanosta vastaavat palvelun tarjoajat asiaa koskevien voimassa olevien sääntöjen mukaisesti markkinasääntöjä noudattaen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa hankkeen tilaajat ovat tehneet yksinoikeussopimuksen.

(31)

Aluehallituksen toimivalta ei rajoitu yksinomaan elintarvikealaan, vaan se kattaa myös muita elinkeinoelämän aloja (käsiteollisuus, kustannusala, tekstiiliteollisuus jne.). Tarkasteltavana olevalla alalla julkisista varoista 100-prosenttisesti rahoitettavat toimet ovat seuraavanlaisia:

(32)

Edellä a ja b alakohdassa lueteltujen kustannusten rahoituksesta pääsevät osallisiksi Sisilian kauppakamareiden pitämiin rekistereihin asianmukaisesti merkityt yritykset ja niiden yhteenliittymät. Edunsaajat valitaan vuosittain julkaistavan ehdotuspyynnön sekä ennalta määriteltyjen ja Sisilian alueen virallisessa lehdessä julkaistujen valintakriteerien perusteella. EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen (”de minimis”) tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 (9) johdanto-osan neljännen perustelukappaleen perusteella edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tukia ei voida pitää vientitukena, ja vuodesta 2002 alkaen tällaisiin tukiin sovelletaan”de minimis”-sääntöä. Elintarvikealalla kyseisiä tukia voidaan mainontaa koskevien suuntaviivojen perusteella pitää kilpailujen, messujen ja näyttelyiden järjestämiseen liittyvänä pehmeänä tukena, jota käsitellään maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (10) 14.1 kohdassa. Lisäksi voidaan todeta, että vaikka alueellisessa laissa ei nimenomaisesti mainita 100 000 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti kolmen vuoden jakson aikana, kaikille edunsaajayrityksille messuille ja työtapaamisiin osallistumisesta maksetun tuen määrä on selvästi kyseistä enimmäismäärää pienempi.

(33)

Joukkotiedotusvälineissä tapahtuvan mainonnan osalta Italian viranomaiset ovat täsmentäneet, että kansallisella tai yhteisön tasolla toteutetut mainontakampanjat eivät liity minkään yksittäisen yrityksen tai yritysryhmittymän tuotteisiin, vaan niissä keskitytään tuotteiden yleisluontoiseen mainontaan niiden alkuperää korostamatta, vaikka onkin kyse alueen tyypillisistä tuotteista. Elintarvikealan mainontakampanjoissa kuluttajille suunnattu viesti liittyy tuotteeseen tai tuoteryhmään, eikä siinä viitata alueen tuottajayrityksiin. Mainonta on yleisluontoista, siinä ei houkutella ostamaan tuotetta sen pelkän alueellisen alkuperän perusteella, eikä sitä voida pitää muiden jäsenvaltioiden tuotteiden kannalta haitallisena. Sen vuoksi mainontaa ei voida pitää perustamissopimuksen 28 artiklan vastaisena.

(34)

Italian viranomaisten huomautukset liittyvät sekä Euroopan yhteisössä että sen ulkopuolisissa maissa toteutettuihin menekinedistämistä ja mainontaa koskeviin aloitteisiin, joiden osalta noudatetaan kuitenkin samoja kriteereitä.

(35)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(36)

Tarkasteltavana oleva toimenpide koskee tuen myöntämistä alueen julkisista varoista tietyille sisilialaisille maatalousyrityksille, joille siten koituu ansaitsematonta taloudellista ja rahallista etua verrattuna muihin yrityksiin, jotka eivät pääse osallisiksi samasta tuesta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietyn yrityksen aseman lujittaminen valtiontuen avulla vääristää yleensä kilpailua niihin yrityksiin nähden, jotka eivät pääse osallisiksi samasta tuesta (11).

(37)

Toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska maataloustuotteiden yhteisön sisäinen kauppa on merkittävää, kuten jäljempänä olevasta taulukosta ilmenee (12). Taulukossa on esitetty Italian ja yhteisön välisen maataloustuotteiden viennin ja tuonnin kokonaisarvo vuosina 1997–2001 (13). On syytä ottaa huomioon, että Sisilia on huomattavan tärkeä maataloustuotteiden tuotantoalue Italiassa.

(38)

Edellä sanotun perusteella on pidettävä mielessä, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yritykselle myönnetty tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, jos kyseinen yritys kilpailee muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden kanssa, vaikka se ei itse toimittaisikaan tuotantoaan vientiin. Jos jäsenvaltio myöntää tukea yritykselle, maan sisäinen tuotanto voi joko pysyä ennallaan tai kasvaa, jolloin muiden jäsenvaltioiden yritysten mahdollisuudet viedä tuotteitaan kyseiseen jäsenvaltioon heikkenevät. Siksi tällainen tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua (14).

(39)

Tämän vuoksi komissio päättelee, että tarkasteltavana oleva tukitoimenpide kuuluu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan. Italian viranomaiset eivät ole koskaan kiistäneet tätä seikkaa.

(40)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista saman artiklan 1 kohdassa määrättyyn kieltoon.

(41)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa määrättyjä poikkeuksia ei ilmeisestikään voida soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa tukitoimenpiteiden luonteen ja tarkoituksen vuoksi. Italian viranomaiset eivät myöskään ole vedonneet 87 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdan soveltamiseen.

(42)

Myöskään perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa tarkasteltavana olevassa tapauksessa, koska tukea ei ole tarkoitettu taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Italia ei myöskään ole vedonnut 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamiseen.

(43)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ei myöskään voida soveltaa kyseiseen tukeen, koska sitä ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai Italian taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen. Italia ei ole myöskään vedonnut 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseen.

(44)

Tarkasteltavana olevaa tukea ei ole tarkoitettu — eikä se myöskään sovellu — 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrättyjen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, eikä Italia ole myöskään vedonnut mainitun säännöksen soveltamiseen.

(45)

Tarkasteltavana olevan tuen luonteen ja tarkoituksen perusteella ainoa poikkeus, jota voidaan soveltaa, on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus.

(46)

Mahdollisuutta soveltaa 45 perustelukappaleessa tarkoitettua poikkeusta on tarkasteltava menekinedistämiseen ja mainontaan maatalousalalla myönnettävää valtiontukea koskevien sääntöjen perusteella. Nämä säännöt on määritelty mainontaa koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (15).

(47)

Mainontaa koskevien suuntaviivojen 7.1 jakson mukaan komissio soveltaa kyseisiä suuntaviivoja 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen uusiin valtiontukiin, mukaan luettuina sellaiset tuet, joita koskeva jäsenvaltion ilmoitus on vireillä. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdan mukaista sääntöjenvastaista tukea tarkastellaan niiden sääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana.

(48)

Komissio epäili menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, etteivät tarkasteltavana olevat tukitoimenpiteet vastaa tämäntyyppisiin tukitoimenpiteisiin nykyisin sovellettavia sääntöjä (16). Kyseisen päätöksen mukaisesti tämä päätös koskee ainoastaan 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden menekinedistämiseen ja mainontaan myönnettyä tai myönnettävää tukea.

(49)

Menekinedistämiseen myönnettävän tuen osalta mainontaa koskevien suuntaviivojen 8 kohdassa todetaan, että mainonnaksi ei katsota menekinedistämistoimintaa, kun se määritellään tieteellisen tiedon jakamiseksi suurelle yleisölle, messujen, näyttelyiden tai vastaavien tapahtumien järjestämiseksi tai niihin osallistumiseksi taikka vastaaviksi PR-aloitteiksi, kuten mielipidemittaukset ja markkinatutkimukset. Menekinedistämistoimintaan laajemmassa merkityksessä myönnettävää valtiontukea käsitellään maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (17) 13 ja 14 jaksossa. Koska ilmoituksessa ei täsmennetä, että kyseistä tukea myönnetään ainoastaan pienille ja keskisuurille yrityksille, tarkasteltavana olevassa tapauksessa ei voida soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen 23 päivänä joulukuuta 2003 annettua komission asetusta (EY) N:o 1/2004 (18).

(50)

Mainontaan myönnettävän tuen osalta mainontaa koskevien suuntaviivojen 7 kohdassa todetaan, että ”mainonnalla”, johon kyseisiä suuntaviivoja sovelletaan, ei tarkoiteta pelkästään mitä tahansa joukkotiedotusvälineiden (lehdistö, radio, televisio tai mainosjulisteet) avulla toteutettua toimintaa, jonka tavoitteena on saada kuluttajat ostamaan tietty tuote. Mainontaan kuuluu myös mikä tahansa toiminta, jonka tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan tietty tuote, sekä kaikki aineisto, joka jaetaan suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa mukaan lukien kuluttajille suunnattu mainonta myymälöissä.

(51)

Saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että tukea, joka on tarkoitettu tämän päätöksen 31 perustelukappaleen a ja b alakohdassa ja 32 perustelukappaleessa kuvailtuihin messuihin ja työtapaamisiin osallistumiseen, voidaan pitää kokonaisuudessaan menekinedistämiseen tarkoitettuna tukena ainoastaan siinä tapauksessa, että kuvailtuihin toimiin ei sisälly toimenpiteitä, joiden tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan kyseistä tuotetta, eikä suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa jaettua aineistoa. Mainontaa koskevien suuntaviivojen 7 kohdan perusteella sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan tietty tuote, ja suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa jaettavaan aineistoon myönnettävää tukea pidetään mainontatukena.

(52)

Sikäli kuin messuille ja työtapaamisiin yhteisössä ja sen ulkopuolella osallistumista koskevien toimenpiteiden katsotaan olevan maatalousalan valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 13 ja 14 jaksossa tarkoitettua menekinedistämistukea, kyseisen tuen osuus voi olla 100 prosenttia, mutta tuen määrä saisi yhden kolmivuotiskauden aikaan olla enintään 100 000 euroa tuensaajaa kohden. Tämä enimmäismäärä voidaan ylittää sellaisille yrityksille myönnetyn tuen tapauksessa, jotka täyttävät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 70/2001 (19) säädetyn pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän edellyttäen, että tuki ei ole suurempi kuin 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuen määrän laskemista varten tuensaajaksi katsotaan palvelujen vastaanottaja. Kuten Italian viranomaisten esittämistä huomautuksista ilmenee, tarkasteltavana olevat menekinedistämistoimenpiteet rahoitetaan edellä mainittuja tuen enimmäismääriä noudattaen, joten ne ovat asiassa sovellettavien sääntöjen mukaisia (20).

(53)

Maatalousalan valtiontukea koskevien suuntaviivojen 14 jaksossa todetaan, että kaikilla kulloinkin kyseessä olevan alueen toimijoilla olisi kilpailun vääristymisen välttämiseksi oltavat samat, objektiivisin perustein määritellyt edellytykset osallistua tämäntyyppisiin tukitoimenpiteisiin. Italian toimittamien, tämän päätöksen 32 perustelukappaleessa mainittujen tietojen perusteella kyseinen edellytys näyttäisi täyttyneen (21). Tiettyihin ryhmiin rajattu ja vain näiden ryhmien jäsenten tukemiseen tarkoitettu tuki ei edistä alan kokonaiskehitystä, joten se katsotaan toimintatueksi. Sen vuoksi, jos palvelujen tarjoajat ovat tuottajaryhmittymiä tai muita maatalouden keskinäistä tukea tarjoavia järjestöjä, kyseisten palvelujen on oltava kaikkien maanviljelijöiden saatavilla. Tällaisissa tapauksissa mahdollinen rahoitusosuus kyseisten ryhmittymien tai järjestöjen hallintokustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjonnasta aiheutuneisiin kustannuksiin.

(54)

Mikäli edellä mainittuihin messuille ja työtapaamisiin osallistumista koskeviin toimenpiteisiin sisältyy myös toimia, joiden tavoitteena on saada taloudelliset toimijat tai kuluttajat ostamaan tietty tuote, tai suoraan kuluttajille tässä samassa tarkoituksessa jaettavaa aineistoa (esimerkiksi mainonta myymälässä tai taloudellisille toimijoille, kuten elintarvikealan yrittäjille, tukku- ja vähittäiskauppiaille, ravintoloille, hotelleille ja muille ravintola-alan toimijoille suunnattu mainonta), kyseisiä toimenpiteitä on arvioitava mainontaan myönnettävään valtiontukeen sovellettavien sääntöjen perusteella, samoin kuin joukkotiedotusvälineiden (lehdistö, mainosjulisteet radio, televisio) avulla toteutettuja mainontatoimenpiteitä, joita kuvaillaan tämän päätökseen 31 perustelukappaleen c alakohdassa ja 33 kohdassa.

(55)

Mainontaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti tuottajien ja toimijoiden oletetaan yleensä vastaavan itse mainonnasta aiheutuvista kustannuksista harjoittamansa taloudellisen toiminnan osana.

(56)

Jotta mainontaan myönnettäviä tukia ei pidettäisi toimintatukina vaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina, ne eivät saa muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (kielteiset perusteet), ja niiden on edistettävä tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehittämistä (myönteiset perusteet). Valtiontukien on lisäksi oltava niiden yhteisön kansainvälisten velvoitteiden mukaisia, jotka vahvistetaan maatalousalan osalta vuonna 1994 tehdyssä WTO-GATT-maataloussopimuksessa.

(57)

Kielteisten perusteiden täyttymiseksi tukia ei mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.1. jakson mukaisesti saa myöntää kampanjoihin, jotka ovat vastoin EY:n perustamissopimuksen 28 artiklaa (3.1.1 jakso) tai kampanjoihin, jotka ovat ristiriidassa yhteisön johdetun oikeuden kanssa (3.1.2 jakso) eikä tiettyjä yrityksiä koskevaan mainontaan (3.1.3 jakso). Lisäksi jos julkisin varoin rahoitettujen mainontatoimien toteutus uskotaan yksityisille yrityksille, tällaisille yrityksille mahdollisesti myönnettävän tuen poissulkemiseksi kyseisen yksityisen yrityksen valinta on tehtävä markkinaperiaatteiden mukaisesti syrjimättömällä tavalla ja tarvittaessa yhteisön lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaisia tarjouskilpailumenettelyjä noudattaen (22) ja joka tapauksessa siten, että siitä ilmoitetaan asianmukaisessa laajuudessa, minkä ansiosta palveluhankinnat avautuvat kilpailulle ja hankintasopimuksia koskevien tekomenettelyiden puolueettomuutta voidaan valvoa.

(58)

Toimitettujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tämän päätöksen 30 perustelukappaleessa, 31 perustelukappaleen c alakohdassa ja 33 perustelukappaleessa kuvaillut mainontatoimet täyttävät perusteet, jotka vahvistetaan suuntaviivojen 3.1.1 jaksossa (perustamissopimuksen 28 artiklan vastaiset kampanjat) ja 3.1.3 jaksossa (tiettyjä yrityksiä koskeva mainonta). Italian viranomaiset eivät ole sitä vastoin toimittaneet mitään tietoja siitä, että myös 3.1.2. jaksossa (yhteisön johdetun oikeuden vastainen kampanja) vahvistettu vaatimus täyttyy.

(59)

Kielteisten perusteiden lisäksi mainontatuen on mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.2 jakson mukaisesti täytettävä vähintään yksi myönteisistä perusteista, joiden tarkoituksena on osoittaa, että tuki edistää tosiasiallisesti tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehittämistä. Tällaisen myönteisen perusteen katsotaan täyttyneen, jos mainontatuki koskee jotakin seuraavista: ylijäämäiset maataloustuotteet tai lajit, joita ei hyödynnetä riittävästi; uudet tuotteet tai korvaavat tuotteet, joiden osalta ei vielä ole ylijäämää; korkealaatuiset tuotteet, myös ympäristön kanssa sopusointuisten erityisten tuotantomenetelmien avulla tuotetut tuotteet, kuten luonnonmukaisesti tuotetut maataloustuotteet; tiettyjen alueiden kehittäminen; asetuksessa (EY) N:o 70/2001 määriteltyjen kaltaisten pienten ja keskisuurten yrityksen (pk-yritysten) kehittäminen; hankkeet, joita toteuttavat kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (23) mukaisesti virallisesti hyväksytyt organisaatiot; hankkeet, joita toteuttavat yhdessä kansallisten viranomaisten hyväksymät kalastusalan tuottajajärjestöt ja muut järjestöt.

(60)

Italian viranomaisten mainontaa koskevien tukien osalta tekemistä huomautuksista ei ilmene, että kyseiset mainontatoimet täyttävät jonkin edellä esitetyistä myönteisistä perusteista.

(61)

Maataloustuotteiden mainontaa koskevien valtiontukien enimmäismäärän osalta mainontaa koskevien suuntaviivojen 5 jaksossa todetaan, että suoran tuen, joka maksetaan yleisiin käyttötarkoituksiin varatuista valtion varoista, määrä ei saa ylittää sitä määrää, jonka kyseinen ala itse on sitonut tiettyyn mainoskampanjaan. Mainontaan tarkoitetun suoran tuen määrä ei näin ollen saisi olla yli 50 prosenttia kustannuksista, ja alan yritysten on maksettava vähintään 50 prosenttia kustannuksista joko vapaaehtoisina maksuina tai perimällä veroluonteisia tai pakollisia maksuja. Komissio voi joidenkin mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.2 jaksossa mainittujen myönteisten perusteiden huomioon ottamiseksi sallia, että edellä mainittu suoran tuen enimmäismäärä on 75 prosenttia kustannuksista, jos kyseessä on sellaisten tuotteiden mainonta, joita pienyritykset tuottavat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti tukikelpoisilla alueilla.

(62)

Toimitetuista ja tämän päätöksen 31 perustelukappaleessa esitetyistä tiedoista käy ilmi, että kaikki tarkasteltavana olevassa tukijärjestelmässä suunnitellut menekinedistämis- ja mainontatoimenpiteet rahoitetaan 100-prosenttisesti julkisista varoista. Edellytys, jonka mukaan 50 prosenttia (tai tapauksen mukaan 25 prosenttia) rahoituksesta on tultava kyseiseltä alalta, ei näin ollen täyty.

(63)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella komissio voi päätellä, että tarkasteltavana olevat mainontatuet eivät täytä mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.1.2 jaksossa (yhteisön johdetun oikeuden vastaiset kampanjat), 3.2 jaksossa (myönteiset perusteet) eivätkä 5 jaksossa (valtiontuen enimmäismäärät) vahvistettuja perusteita.

(64)

Sama päätelmä voidaan tehdä niin yhteisössä kuin sen ulkopuolella toteutetuista toimenpiteistä. Ottaen huomioon, että maatalousalan valtiontukiin sovellettavat suuntaviivat eivät kata yhteisön ulkopuolella toteutettavia mainontatukia, komissio käyttää niiden arvioinnissa omaa harkintaansa. Komission vakiintuneen käytännön mukaan suunniteltuja toimenpiteitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina ja niille voidaan sallia enintään 80-prosenttinen tuki, jos ne ovat yhteisön alueella sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisia (24). Kuten toimitetuista ja tämän päätöksen 31 ja 33 perustelukappaleessa esitetyistä tiedoista ilmenee, tarkasteltavana olevassa tapauksessa yhteisössä ja sen ulkopuolella toteutetut toimenpiteet ovat samat ja niihin myönnetty tuki on 100-prosenttinen. Tässä tapauksessa ei näin ollen noudateta mainontaa koskevien suuntaviivojen 3.12. jaksossa (yhteisön johdetun oikeuden vastaiset kampanjat) ja 3.2 jaksossa (myönteiset kriteerit) vahvistettuja perusteita eikä myöskään komission sallimaa tukien enimmäismäärää (25). Kyseiset tuet ovat sen vuoksi yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(65)

Tämä päätös koskee yksinomaan maatalousalalla toteutettavia tukitoimenpiteitä perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden menekinedistämiseen ja mainontaan. Se ei edusta komission virallista kantaa kysymykseen, onko palvelujen tarjoajat valittu julkisia hankintoja koskevien yhteisön sääntöjen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Komissio varaa itselleen oikeuden tarkastella kysymystä perusteellisemmin julkisia hankintoja koskevien sääntöjen valossa.

(66)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että menekinedistämiseen tarkoitettuja tukitoimenpiteitä, mikäli ne ovat maatalousalan valtiontukia koskevien suuntaviivojen 13 ja 14 jakson mukaisia, voidaan pitää 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina tietyn taloudellisen toiminnan kehittämisen edistämiseen tarkoitettuina tukina.

(67)

Mainontaan tarkoitetut tukitoimenpiteet, jotka eivät noudata EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaa koskevissa suuntaviivoissa vahvistettuja sääntöjä, eivät ole yhteismarkkinoille soveltuvia, ja tällaisia tukitoimenpiteitä voidaan toteuttaa vain, jos ne muutetaan mainittujen sääntöjen mukaisiksi.

(68)

Yhteismarkkinoille soveltumattomat mainontaan tarkoitetut tuet, jotka on maksettu, on perittävä takaisin tuensaajilta,