7.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 65/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 388/2006,

annettu 23 päivänä helmikuuta 2006,

monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Biskajanlahdella

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan ICES-alueiden VIII a ja VIII b kielikampelakannan korkea kalastuskuolevuus on johtanut siihen, että meressä elävien sukukypsien kalojen määrät ovat vähentyneet tasolle, jolla kannat eivät ehkä pysty täydentymään lisääntymällä, ja ne ovat tästä syystä vaarassa romahtaa.

(2)

On myös toteutettava toimenpiteitä Biskajanlahden kielikampelakannan hoitoa koskevan monivuotisen suunnitelman vahvistamiseksi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (2) 5 artiklan mukaisesti.

(3)	Suunnitelman tavoitteena on varmistaa Biskajanlahden kielikampelan hyödyntäminen niin, että luodaan kestävät taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset olosuhteet.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 edellytetään muun muassa, että yhteisö soveltaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi varovaisuusperiaatetta toteuttaessaan toimenpiteitä, joilla suojellaan ja säilytetään kantaa, mahdollistetaan sen kestävä hyödyntäminen ja minimoidaan pyynnin vaikutus meren ekosysteemeihin. Yhteisön olisi pyrittävä ekosysteemiperusteisen lähestymistavan vaiheittaiseen täytäntöönpanoon kalastuksenhoidossa ja myötävaikutettava tehokkaaseen kalastustoimintaan taloudellisesti elinkelpoisella ja kilpailukykyisellä kalatalousalalla, joka tarjoaa kohtuullisen elintason niille, jotka saavat elantonsa kielikampelan pyynnistä Biskajanlahdella, ja jossa otetaan huomioon kuluttajien edut.

(5)	Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kalastuskuolevuuden tasoa on tarpeen valvoa siten, että kuolevuuden aleneminen vuosittain on erittäin todennäköistä.

(6)

Tällainen kalastuskuolevuuden valvonta voidaan saavuttaa luomalla asianmukainen menettely kyseisten kalakantojen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi ja ottamalla käyttöön järjestelmä, jossa näihin kalakantoihin kohdistuva pyyntiponnistus rajoitetaan tasolle, jolla TACin ylittyminen on epätodennäköistä.

(7)	Tieteellis-teknis-taloudellinen kalatalouskomitea on antanut lausunnon, jonka mukaan varovaisuusperiaatteen mukaisen biomassan tason olisi Biskajanlahden kielikampelakannan osalta oltava 13 000 tonnia.

(8)

Biskajanlahden kielikampelakanta on lähellä varovaisuusperiaatteen mukaisia biomassan tasoja, eikä mainittujen tasojen saavuttaminen lyhyellä ajalla vaadi pyyntiponnistuksen täysimääräisen hallinnointijärjestelmän soveltamista. On kuitenkin syytä toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tätä kantaa kalastavien keskeisten laivastojen kokonaiskapasiteettia kyseisen kapasiteetin vähentämiseksi ajan mittaan ja sen varmistamiseksi, että kanta elpyy eikä pyyntiponnistus lisäänny tulevaisuudessa.

(9)

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 (3) säädettyjen valvontatoimenpiteiden lisäksi tarvitaan myös muita valvontatoimenpiteitä tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA TAVOITTEET

1 artikla

Kohde

1.   Tällä asetuksella vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Biskajanlahdella elävän kielikampelakannan, jäljempänä ’Biskajanlahden kielikampela’, kestäväksi hyödyntämiseksi.

2.   Tässä asetuksessa ’Biskajanlahdella’ tarkoitetaan merialuetta, jonka kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on rajannut alueiksi VIII a ja VIII b.

2 artikla

Hoitosuunnitelman tavoite

1.   Suunnitelman tavoitteena on kasvattaa Biskajanlahden kielikampelan kutukannan biomassaa siten, että se ylittää varovaisuusperiaatteen mukaisen 13 000 tonnin määrän vuoteen 2008 mennessä, ja sen jälkeen varmistaa kannan kestävä hyödyntäminen.

2.   Tähän tavoitteeseen päästään alentamalla asteittain kannan kalastuskuolevuutta.

3 artikla

Lainsäädäntötoimenpiteet ja vuosittaisen TAC:n asettaminen

1.   Kun kutukannan biomassa on ICESin arvion mukaan vähintään varovaisuusperiaatteen mukaiset 13 000 tonnia, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta

a)	kalastuskuolevuuden pitkän aikavälin tavoitetasosta; ja

b)	kalastuskuolevuuden vähentämisasteesta, jota sovelletaan, kunnes a alakohdan nojalla päätetty kalastuskuolevuuden tavoitetaso on saavutettu.

2.   Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta Biskajanlahden kielikampelan seuraavan vuoden TACin.

II LUKU

SUURIMMAT SALLITUT SAALIIT

4 artikla

TACin vahvistamismenettely

1.   Jos Biskajanlahden kielikampelan kutukannan biomassa on tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (Scientific, Technical and Economic Committee for Fisheries, STECF) tekemän, ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan arvion mukaan alle 13 000 tonnia, neuvosto päättää TACista, joka STECF:n arvion mukaisesti ei saa ylittää saalistasoa, joka johtaa kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosentilla verrattuna arvioituun edellisen vuoden kalastuskuolevuuteen.

2.   Jos Biskajanlahden kielikampelan kutukannan biomassa on STECF:n tekemän, ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan arvion mukaan vähintään 13 000 tonnia, neuvosto päättää TACista vahvistaen sen sellaiselle saalistasolle, jolla se STECF:n arvion mukaan on korkeampi seuraavista:

a)	TAC, jonka soveltaminen vastaa neuvoston 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti päättämää kalastuskuolevuuden vähentämistä;

b)	TAC, jonka soveltaminen johtaa neuvoston 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti päättämän kalastuskuolevuuden tavoitetason saavuttamiseen.

3.   Jos 1 tai 2 kohdan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittää edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC.

4.   Jos 1 tai 2 kohdan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC.

III LUKU

PYYNTIPONNISTUKSEN RAJOITTAMINEN

5 artikla

Erityinen Biskajanlahden kielikampelaa koskeva kalastuslupa

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivilta ja niissä rekisteröidyiltä aluksilta vaaditaan Biskajanlahden kielikampelan kalastuslupa silloin, kun ne harjoittavat kalastustoimintaa, joka johtaa yli 2 000 kilogramman kielikampelasaaliin pyytämiseen ja aluksella pitämiseen ICES-alueilla VIII a ja VIII b kunakin kalenterivuonna. Tämä lupa on erityinen kalastuslupa, joka myönnetään erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94 (4) 7 artiklan mukaisesti.

2.   ICES-alueilla VIII a ja VIII b on kiellettyä yhdellä merimatkalla pyytää ja pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa yli 100 kilogramman määrää kielikampelaa, jollei kyseisellä aluksella ole Biskajanlahden kielikampelan kalastuslupaa.

3.   Kunkin jäsenvaltion on laskettava niiden alustensa kokonaisvetoisuus bruttotonneina, jotka vuosina 2002, 2003 tai 2004 purkivat yli 2 000 kilogrammaa Biskajanlahden kielikampelaa. Tämä arvo on ilmoitettava komissiolle.

4.   Jäsenvaltioiden on komission kirjallisesta pyynnöstä toimitettava 30 vuorokauden kuluessa sellaisten alusten saalisilmoituksia koskeva aineisto, joille on myönnetty Biskajanlahden kielikampelan kalastusluvat.

5.   Jäsenvaltioiden on vuosittain laskettava sellaisten alusten kokonaisvetoisuus bruttotonneina, joilla on Biskajanlahden kielikampelan kalastuslupa ja jotka ovat tämän asetuksen voimaantulon jälkeen joutuneet lopettamaan kalastustoiminnan pysyvästi valtion tuella kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (5) 7 artiklan säännösten mukaisesti.

6.   Kukin jäsenvaltio saa myöntää Biskajanlahden kielikampelan kalastuslupia omille aluksilleen vain, jos kyseisten alusten kokonaisvetoisuus ei ylitä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti määritellyn kokonaisvetoisuuden ja sellaisten alusten 5 kohdan mukaisesti määritellyn vetoisuuden, joita koskee kalastustoiminnan pysyvä lopettaminen, välistä eroa.

7.   Jos komissio on päättänyt STECF:n tieteellisten lausuntojen pohjalta, että 3 artiklan 1 kohdassa määritelty kalastuskuolevuuden tavoitetaso on saavutettu, kukin jäsenvaltio saa myöntää tämän artiklan 6 kohdasta poiketen Biskajanlahden kielikampelan kalastuslupia omille aluksilleen vain, jos kyseisten alusten kokonaisvetoisuus ei ylitä niiden alusten kokonaisvetoisuutta, joilla oli Biskajanlahden kielikampelan kalastusluvat edellisenä vuonna.

8.   Biskajanlahden kielikampelan kalastusluvat ovat voimassa yhden kalenterivuoden, eikä uusia kalastuslupia saa myöntää kalastusvuoden aikana.

9.   Tämän artiklan 8 kohdasta poiketen uusia lupia voidaan myöntää edellyttäen, että peruutetaan yhden tai useamman sellaisen aluksen luvat, joilla on sama kokonaisvetoisuus bruttotonneina kuin uudet luvat saavilla aluksilla.

6 artikla

Vaihtoehtoinen pyyntiponnistuksen hallinnointimenettely

1.   Edellä olevasta 5 artiklasta poiketen jäsenvaltio, jonka Biskajanlahden kielikampelakiintiö on pienempi kuin 10 prosenttia TACista, voi soveltaa erilaista pyyntiponnistuksen hallinnointimenetelmää. Tässä menetelmässä määritetään pyyntiponnistuksen viitetaso, joka vastaa vuonna 2005 käytettyä pyyntiponnistusta. Kyseisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyyntiponnistus ei vuonna 2006 ja sitä seuraavina vuosina ylitä viitetasoa.

2.   Komissio voi pyytää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta soveltavaa jäsenvaltiota antamaan kertomuksen mahdollisen erilaisen pyyntiponnistuksen hallinnointimenetelmän soveltamisesta. Komissio toimittaa tämän kertomuksen muille jäsenvaltioille.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntiponnistus lasketaan alusten kilowatteina ilmaistun asennetun konetehon ja alueella viettämien kalastuspäivien lukumäärän kunkin aluksen osalta laskettuna tulona tiettynä kalenterivuonna.

4.   Vuonna 2009 ja joka kolmantena sitä seuraavana vuotena neuvosto päättää määräenemmistöllä ja komission ehdotuksen pohjalta 1 kohdan mukaisesti määritettyjä viitetasoja koskevista tarkistuksista. Tällaisten tarkistusten tarkoituksena on varmistaa kalastusmahdollisuuksien asianmukainen jakaminen.

5.   Komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä mukauttaa 1 kohdan mukaisesti vahvistettua suurinta vuosittaista pyyntiponnistuksen tasoa siten, että jäsenvaltio voi hyödyntää kalastusmahdollisuutensa täysimääräisesti Biskajanlahden kielikampelan osalta. Pyyntöön on liitettävä kiintiöiden saatavuutta ja pyyntiponnistusta koskevat tiedot. Komissio tekee päätökset kuuden viikon kuluessa jäsenvaltion pyynnön vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV LUKU

SEURANTA, TARKASTUS JA VALVONTA

7 artikla

Sallittu poikkeama

Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 (6) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidetyn Biskajanlahden kielikampelan arvioidut määrät kilogrammoina ilmaistuna elopainona saavat poiketa enintään kahdeksan prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta. Tällöin sovelletaan sen jäsenvaltion hyväksymää mukautuskerrointa, jonka lipun alla alus purjehtii.

8 artikla

Purettujen saaliiden punnitseminen

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki Biskajanlahdella pyydetyt yli 300 kilogramman suuruiset kielikampelan määrät punnitaan kalahuutokaupan vaaoilla ennen myyntiä.

9 artikla

Ennakkoilmoitus

Biskajanlahdella olleen yhteisön kalastusaluksen päällikön, joka haluaa jälleenlaivata minkä tahansa määrän aluksella pidettyjä kielikampeloita tai purkaa minkä tahansa määrän kielikampeloita kolmannen maan satamassa tai purkamispaikassa, on toimitettava lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään 24 tuntia ennen kolmannessa maassa tapahtuvaa jälleenlaivausta tai purkamista seuraavat tiedot:

a)	sataman tai purkamispaikan nimi;

b)	arvioitu saapumisaika kyseiseen satamaan tai purkamispaikkaan;

c)	määrät kilogrammoina elopainoa niiden lajien osalta, joita pidetään aluksella yli 50 kilogrammaa.

Tämän ilmoituksen voi tehdä myös kalastusaluksen päällikön edustaja.

10 artikla

Kielikampelan erillissäilytys

1.   Yhteisön kalastusaluksella on kiellettyä pitää missään erillisessä säiliössä minkäänlaista määrää kielikampelaa sekaisin muiden mereneliölajien kanssa.

2.   Yhteisön kalastusalusten päälliköiden on avustettava jäsenvaltioiden tarkastajia siten, että kalastuspäiväkirjassa ilmoitetut määrät ja aluksella pidetyt kielikampelasaaliit voidaan tarkastaa ristiin.

11 artikla

Kielikampelan kuljetus

1.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella pyydetyt 300 kilogrammaa ylittävät kielikampelamäärät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, kaikkien kielikampelan 300 kilogrammaa ylittävien määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu tai jossa ne on tuotu maahan, mukana on oltava jäljennös mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee kuljetetun kielikampelan määriä. Mainitun asetuksen 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.

V LUKU

SEURANTA

12 artikla

Hoitotoimenpiteiden arviointi

Komissio pyytää STECF:lta tieteellistä lausuntoa siitä, miten hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja joka kolmantena sitä seuraavana tämän asetuksen soveltamisvuonna. Komissio ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä ja neuvosto tekee määräenemmistöllä päätöksen vaihtoehtoisista toimenpiteistä 2 artiklassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi.

13 artikla

Erityisolosuhteet

Jos STECF:n lausunnosta käy ilmi Biskajanlahden kielikampelan kutukannan lisääntymiskyvyn heikentyminen, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksen pohjalta TACista, joka on pienempi kuin 4 artiklassa säädetty.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(3)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

(4)  EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.

(5)  EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 485/2005 (EUVL L 81, 30.3.2005, s. 1).

(6)  EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1804/2005 (EUVL L 290, 4.11.2005, s. 10).

---